Vasemmalla kaksisäikeistä, kokonaan minun kehräämääni, 79 g. Keskellä kaksisäikeistä, toinen säe minun, toinen säie Lotan kehräämää, 42 g. Ja oikealla jäljelle jäänyt yksisäikeinen, minun kehräämääni (liikaa kierrettä), 17 g. Kaikki yhtä ja samaa alpakkaa ja kehrätty siellä Farmari-messuilla, kerrattu kotona. Jonkin verran roskia joukossa, koska ne vielä kerratessakin lentelivät syliin ja lattialle. Pehmeitä.
Onko tämä jotain perisuomalaista vai vaan oman sukuni piirre? Tämä vasen kyynärpää, josta viime lokakuussa sanottiin tosta noin vaan, että tenniskyynärpää ja lykättiin kortisonia (kerran) ja se tuntui paranevan. Nyt se on maalis-huhtikuulta ollut taas kipeä. Ennen juhannusta suorastaan sietämätön, mutta on sittemmin hitaasti parantunut. Aamuisin kamalan jäykkä, en saa kättä suoraksi ja sormien ojentaminen koskee. Päivän mittaan vertyy, mutta ei voi kantaa mitään painavaa ainakaan suoralla kädellä, vihloo ja viiltää. Jos käsi on kannettaessa koukussa, onnistuu paremmin.
Mutta siis se piirre - lääkäriin menoa pitää jahkailla ja vetkutella. En tunne olevani tarpeeksi kipeä ja kivulias siihen hommaan. Mitä jos joku muu tarvitsisikin sen ajan kipeämmin (sic!)... Soitin jo ajanvaraukseen, ja vielä siinäkin soudin ja huopasin. Ihan kuin pitäisi olla toinen jalka haudassa tai pää kainalossa ennen kuin on oikeutettu menemään lääkäriin. Mamma on ja Iskä oli ihan samanalaisia.
Riiviöt oppivat työaikataulun heti. Eilen olivat herätessä aamulla vähän pihalla ja unisia, mutta nyt, tänään nousivat näpsäkästi jo ennen minua ja tulivat herättelemään (Piki erityisesti, Indy nyt vaan oli ruokaa vailla).
