Terveisiä Karstulasta! Langaton verkko kuulemma on, mutta vain päärakennuksessa ja me olemme täällä Mäntylässä yöpymässä. Onneksi läppäri toimii kännyn kautta. Hassua muuten. Yleensä ollaan koulutuksessa Tampereella tai Helsingissä ja silloin se ainoa ilta koulutuksen jälkeen menee huidellessa tuhatta ja sataa ostoksilla, näyttelyissä, elokuvissa. Täällä... Öh. Käveltiin "kaupungilla" (=Siwa, S-market ja K-market), minä luin blogeja ja pari lehteä. Katsottiin porukalla telkkaria. Tai "porukalla", meitä jäi huimat neljä yöksi... Mutta kiva jutella oikein kunnolla. Ja maisemat kyllä ovat todella kauniita.
Mikä parasta, koulutus on huikean hyvä! Kouluttaja Marisa Köngäs on sekä kielten opettaja että erityisopettaja eli tietää tasan tarkkaa mistä puhuu. Ja tyyli on mukavan humoristinen ja vauhdikas, vaikka kuitenkin silkkaa asiaa. Nautin! Lisäksi, meissä koulutettavissa on pari tuttuakin entisistä koulutuksista, yksi käsityötuttu (=Pike) ja toinenkin joka neuloo kuunnellessaan (näytti syntyvän lapaset ja säärystimiä aloitteli). Minä tein paksua huivia (tilaustyö), mutta lanka loppui kesken. Tai siis, pitä tarkistaa tilaajalta, että iiiiso ihana kääriytymishuivi vai sellainen pieni kaulan ympäri -huivi, kumman tahtoo. Tänään aion sukkailla.
Riiviöistä ei ole tullut viestiä, eli nähtävästi kaikki ok. Huolestunut mami ei kehtaa olla koko ajan soittelemassa tai viestittelemässä, että kuinkas? Viedessä herrat katselivat laatikosta hiiren hiljaisina, silmät suurina kuin juustokuu, että mitä nyt? Indy veti heti leikkimään ja mahtui juuri ja juuri sohvan alle, mutta Piki piiloutui välittömästi. Voipi jälkimmäinen olla illalla kotona todellinen sylivauva :)