Perussukka, koulussa opitulla kantapäällä, ehkä mahdollisesti pari hillittyä ja säännöllistä raitaa = mummo tai koti. Tuttu ja turvallinen. Elämän perusta. Elämän potkiessa päähän tähän on hyvä palata ja aloittaa alusta. Mutta välillä perussukka tylsistyttää, kaipaa uutta, seikkailuja.
Pitsi- tai palmikkosukka. Näitä on monenlaisia. On hillittyjä ja tyylikkäitä, vain sillein sopivasti pitsiä/palmikoita. Selvästi kouluja käynyt tai muuten äidinmaidossa tyylitajun ja älyn imenyt. Hyväkäytöksinen, fiksu. Pärjää elämässä. Onnistun tässä hetkittäin, kadehdin näitä toisilta.
Sitten on ne pitsisukat, joihin tungetaan kaikki. Eli pitsiä ja pätkärääkättyä yhtä aikaa. Sopii joillekin, antaa migreenin toisille. Sukkien adhd? Vähän liikaa kaikkea, kuitenkin yritystä järjestykseen ja sukan muoto on, eli kyllä se jotenkin kasassa pysyy. Tämäkin on tullut testattua.
Tai sitten on pätkärääkkäystä tai muuten vaan värien ilotulitusta ilman pitsiä. Helpommin hallittava kokonaisuus, mutta ei tästäkään vauhtia ja temperamenttiä puutu. Tämä on myös osa minua - tilkkusukat!
On myös sukkia, jotka eivät koskaan valmistu. On elämiä, joita ei koskaan nähdä loppuun asti.
Minä? Rakastan perussukkaa. Tosin olen luopunut liki kokonaan siitä perinteisestä kantapäästä - ranskalainen istuu minun jalkaani paremmin. Olen siis tietyllä tapaa perusturvallinen, koti-ihminen, jalat maassa, selustan turvaaja. Hetkittäin kuitenkin temperamentti ottaa vallan - esim. norot! Värit ovat elämän suola! Harmaa perussaapassukka on kyllä kaunis, mutta pelkäänpä, ettei minun luonteellani jaksaisi neuloa sellaista edes omassa koossa...
Jos ei ole väriä, pitää olla jotain muuta suolana suolan paikalla. Pippuria tai kanelia tai rakastamaani vaniljaa. Pitsiä tai erikoiset kavennukset. Palmikotkin käyvät, kunhan eivät ole liian kuhmuraisia. Jotain millä uteliaisuus herää - uteliaisuus on luonnon oma ja ensimmäinen keino oppia! Jotain millä mielenkiinto pysyy - jotta jaksan tehdä kaksi identtistä - sukat ovat tässä mielessä myös sinnikkyyden osoitus. Jotain mitä katsella ja ihailla myöhemmin - olen ylpeä sukanneulomistaidostani ja ilahdun suunnattomasti oppiessani uutta! Uskon, että aivotkin saavat sopivasti jumppaa kun kaivelen muistista (aina ne tärkeät ohjeet jäävät kotiin), että mitenkäs se kasialoitus tms. tehtiinkään.
Tietysti sukat suojelevat jalkoja kylmältä, auttavat päkiäkivuissa, nostavat hymyn työkaverien/oppilaiden kasvoille. Sukat ovat minä.
