23. lokakuuta 2009

Hymyilyttää

Jotenkin on vaan niin onnellinen ja tyytyväinen olo ;) Ei voi olla hymyilemättä. Ei, vaikka ainepino odottaa laukussa (taas), ensi viikolla pitää tehdä ja tarkistaa vino pino kokeita, ja muutakin kiirettä on tiedossa. Mutta tuntuu hyvältä. Oman olon vuoden tarkkailun jälkeen väitän, että extramagnesiumin popsiminen on meikäläiselle (kramppaaville jaloille ja mielentilalle) välttämätöntä.

Herrat ja salaperäinen kukkakeikaus ylöspäin (ks. ed. postaus). Olen miettinyt ja pähkäillyt ja pohtinut. Ainut selitys mitä keksin, on, että jompi kumpi on jahdannut kärpästä (tai (tosin epätodennäköisempää) välikatossa rapistelevaa hiirtä) ja onnistunut irrottamaan laskoskaihtimen narun (tämä on tehty ennenkin) ja jotenkin kummallisesti sotkenut sen narun sekä posliinikukkaan ja itseensä. Sitten herra on hypännyt kiipeilytelineen ylätasolle ja kasvi on seurannut perässä (aika tukeva ja tiivis kasvi tämä yksilö). Sain nimittäin selvitellä laskoskaihtimen narua irti kasvin oksista aika kauan. Mitähän seuraavaksi?

No postia! Indyllekö?


Indy rakastaa syvästi höyheniä :) Mutta se saa leikkiä niillä vain valvottuna, en halua sen nielevän noita värjättyjä ja mahdollisesti suolistoon tukkeeksi jääviä höyheniä. Paketti tuli Yarnissimalta. Taivaallista lankaa ja La Digitessa-sukkien ohje. Mukana myös suloinen pieni suklaa ja Succaplokki-silmukkamerkki. Kyllä kauniisti pakattu, huolella ajateltu paketti vie aina asiakkaan mennessään... Heti tekisi mieli tilata lisää... Mutta jospas ensin edes ajattelisin näiden neulomista.


Toinenkin paketti, pikkuruinen, mutta täydellinen yllätys ja niin ihana! Kaverini harrastaa korujen tekemistä ja oli tehnyt suloiset katit (kuulemma Indy ja Piki) minulle korviin. Indy kyllä yritti heti pelata jalkapalloa näillä... No, sen omat pallot on siinä kunnossa, että menivät roskiin. Lelujen roskiin heittäminen on aina hankala operaatio. Se täytyy tehdä niin, ettei Indy näe - muuten se käy hakemassa lelut takaisin ;)


Muutenkin, tänään on ollut tosi hyvä päivä. Verolappu tuli vihdoinkin, rahaa tiedossa, tosin tuhlasin siitä jo kolmasosan kirjakaupassa - kirjoihin, jotka voin vähentää vuoden päästä verotuksessa ;)

Muutama työkaveri on ollut tämän viikon kuntoutuksessa ja tiedän näkeväni heidät vihdoinkin maanantaina - on ollut ikävä!

Viikonloppuna ei ole mitään pakkotekemistä, vaan saan olla möllöttää, löhötä, laiskotella.

Ja eilen olin kiltti ja ekan kerran muistin tehdä koko käsiharjoitesatsin, minkä fysioterapeutti määräsi viikko sitten. Tänään käsi ei ole ollut mitenkään erityisesti kipeämpi, vain hieroessa, sillein ihanasti kipeä. Ehkä se paranee, eikä ole loppuiän vaiva.