Lisäksi pari kerää noroa... En vaan voi vastustaa... Tapion kaupasta tietysti. Siinä on kyllä uskomaton mies, tietää kaiken langoista ja neulomisesta, ja on vielä hyvä markkinamies. Kävi ihailemassa osastoamme ja rukkiani. Lisäksi nappeja Hannele Hämäläiseltä. Kissoja. Niistä on pakko muistaa ottaa kuvia.
Tänään olen epätoivoisesti yrittänyt köhiä keuhkojani pihalle pala palalta. Inhaa. Kuumetta ei ole, mutta täysin vetämätön olo. Ehkä siitä johtuen ei neulominenkaan ole oikein mennyt putkeen. Olen laskenut ja laskenut, parilla ja laskimella ja vielä päässäkin. Reunaa maailman yksinkertaisimpaan huiviin. Ehkä se siitä. Tai sitten ei - en tiedä tuleeko samanlaista kuin visio päässäni.
Piti sen verran käydä pihalla, että yritin noin ottaa siistiä, hyvää, koko vartalokuvaa Pikistä puku päällä. Ei oikein onnistunut. Ensinnäkin, kamera luulee kattia mustaksi, eikä suostu tarkentamaan herran naamatauluun. Toiseksi, herra ei pysy paikoillaan. Kolmanneksi, jos se pysyy pari sekuntia paikoillaan, se kääntää päänsä juuri väärään suuntaan. Neljänneksi, jos ei käänny pää, niin sitten koko katti lähtee kävelemään kohti kameraa. Viidenneksi, jos Piki kerrankin poseeraisi täydellisesti, Indy kiskaisee omaa hihnaansa ja kuva heilahtaa... Järjestäisiköhän kukaan kissojen valokuvamallikurssia?
