Otsikkoa enempää ei enää lähde ääntä... Tänään siis Seinäjoen messuilla, monen upea yrityksen tukemana, Neulebloggarit - ihan elävinä ;)
Kerrankin osasin aamulla lähteä ajoissa, ehdin ihailla upeaa auringonnousua, sumua ja utua, joutsenia. Eikä parkkipaikalla ollut ryysistä. Osasto oli hieno, sohvat erityisesti. Lankoja oli paljon, osa ihmisistä osasi kyllä hiplailla oma-aloitteisesti, osaa piti vähän houkutella. Houkutukseksi, ihmisten huomion herättäjäksi vein rukin ja parkkeerasin itseni sen eteen melkein koko päiväksi. Ääni meni kun puhui samalla. Ihan niin kesälläkin, miehet (ja naisetkin) kummallistelivat omituista rukkia. Päivän tunnussana tuntuikin olevan "puolalainen pystyrukki"! Ja parhaita olivat muutaman kommentit:"Kyllä meillä äireellä oli ihan kunnon rukki." "Mikäs vehje se tää on?". Äidit myös esittelivät innokkaasti jälkikasvulleen miten täti tekee lankaa.
Rukin suoritettua houkuttelutehtävänsä minä ja muut työmuurahaiset käänsimme huomion itse asiaan:"Varsinaisesti ollaan täällä esittelemässä nettineulontaa/neuleblogeja/nettikauppoja/netin neuleohjeita". Yllättävän moni - iästä riippumatta - tiesi netin mahdollisuuksista, mutta osa koki tiedon/kauppojen löytämisen hankalaksi. Muutamalla ei vaan yksinkertaisesti ollut nettiä - toki ehdotimme kirjaston koneita ;) Neulebloggaajan ABC - blogin käyntikortteja meni kuin kuumille kiville - toivottavasti tämä tietää hyvää myyntiä myös sponsoreille.
Aika moni uskalsi istahtaa meidän seuraksemme juttelemaan, jotku kysyivät ihan suoraan tiettyä mallia/ohjetta - mistä löytyisi, osa harmitteli kotiin jätettyä omaa neuletta, muutamat vanhemmat rouvat vain hymyilivat ylen ihastuneina.
Arvattavasti - minä nautin. En tiedä mistä olen perinyt tämän esiintymis-puhegeenin (iskältä varmaan) mutta, tykkään ihan mahdottomasti kun pääsen puhumaan itselleni tärkeistä ja rakkaista asioista. En osaa pelätä ihmisiä, välillä tosin harmittelen sanavalintojani - puhuin lepereistä vaikka oikeasti kehräsin topsia... Mutta kun sana topsi ei tuntunut menevän perille.
Tapasin niin monta tuttua bloginimeä - nyt sain heille kasvot! Kirlah, Karakali, Nöppönen, Intsu, Lellu, Tellu, SatuH, Miimu, Wiiks ja Vilukissi. Toivottavasti muistin oikein ja kaikki... Bloggaamista aloittaessani, melkein neljä vuotta sitten, en voinut kuvitellakaan päätyväni tämmöisiin tapahtumiin näin aktiivisesti. Mutta en kadu, päin vastoin, olotila on onnellinen, iloinen, viime syksyn väsymys on kaukana poissa :) Toivottavasti syksy jatkuu näin ihanana!
"Puolalainen pystyrukki.... Ei ole vaikea... Lampaan villaa on.... Pystyrukki, ei vinorukki... Ei ole kauhean modernin näköinen.... Saksasta tilasin... Netistä löytyy kaikkea.... Ullaneule.net.... Nettilankakauppoja.... Puolalainen pystyrukki... Nettilankakaupoista saa herkkuja... Kaksi vuotta kehrännyt... Ihan helppoa kun oppii... Netistä löytyy!"
Voiskohan leipänsä tienata käsityölähettiläänä?
