Mamma joutui tänään sairaalaan. Sekavuutta, harhoja, pissatulehdus ja nestettä keuhkoissa. Itse asiassa hän kävi siellä kaksikin kertaa, ensimmäinen lääkäri antoi reseptin pissatulehdukseen ja laittoi sekavan, yksin asuvan 85-vuotiaan takaisin kotiin! Taksikuski hälytti ambulanssin uudelleen, kun ei saanut talutettua Mammaa sisälle.
Juttelin Mamman kanssa puhelimessa kun hän oli päivystyksessä, vaikutti suht selkeältä, mutta kovin väsyneeltä. Äsken soitti osastolta hoitaja ja kyseli taustatietoja kun "kaikkea ei tunnu lukevan papereissa". Miljoona bravoo-huutoa tälle ihanalle hoitajalle! Samoin kiitokset Mikkelin kotihoitajille - ovat käyneet viime aikoina Mamman luona monta kertaa päivässä ja huolehtineet kyllä todella hyvin.
Itsestäni huomaan, että en nykyisin kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Väsyn, kiukuttelen, itken ja masennun, vaikka ei tämä edes ole kovin vakava tai odottamaton asia tässä vaiheessa. Onneksi on iloisiakin asioita, joita odottaa innolla! Ja kissaherrat ovat hirmuisen hellyyden kipeitä ja kiehnäävät kyljessä koko ajan.... tai onkohan niillä ruokakupit tyhjät? Pitäisi punnita ne. Piki ainakin on lihonut.
