Mikä on se liima, joka tekee ystävistä ystäviä? Monen ystäväni kanssa meillä ei ole yhteisiä harrastuksia, mielenkiinnon kohteista vain osa on yhteisiä. Mutta juttu luistaa. Tapaamisissa voi välillä mennä useampi vuosi, mutta taas kun tavataan, juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Niin kuin tammikuussa, kun kamut Turusta kävivät.
Ja sitten on tietysti Kahelit. Ihan omaa parasta a-luokkaa. Ihmisiä, joista osan olen tavannut, osaa en. Toivottavasti jonain päivänä tapaan kaikki. Ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. Jotka tuntuvat läheisiltä, tärkeiltä. Jotka osaavat katsoa maailmaa samalta kantilta kuin minä - neulomusten, kehräämisen ja kissojen. Ja Kaheliuden.
Kiitos teille kaikille. Kukat ovat uskomattoman ihania, kissojen kanssa ihastellaan yhdessä. Tosin minä en ole maistanut ;)
Näperrysneulomistakin olen harrastanut. Lopputuloksesta puuttuu vielä hiukan, mutta toivottavasti saan piakkoin valmiiksi ja postiin. Salaista kun ei voi esitellä etukäteen...
Hassu tilanne. Kävin Hilma-rouvan kotona laskiaispullalla. J-poikanen (3v 10kk) esitteli taas kaikki uudet kirjansa (osaa ulkoa mm. Salaman ja Kunnaksen merirosvokirjan), istuttiin vierekkäin sohvalla, miun käsi sohvan selkänojalla, jotta pojan oli kiva asettua viekkuun. Ja siinä sivua kääntäessään hän nätisti ja hellästi taputti miun mahaa! Siis onhan se vararavintorengas iso, mutta.... Ei, en ole raskaana ;)
