20. maaliskuuta 2010

Ahkera

Aamulla klo 10 lumitöissä. Kolasin autokatoksen edustan. Tuntia myöhemmin kauppaan lähtiessä katolta ja kuistin katolta oli pudonnut lunta ja jäätä - kaivoin kuistin esille. Lapioiminen tekee kipeää vasemmassa kädessä, luulen, että se kiertoliike. Ja se lumi painaa. Iltapäivällä sain vihdoin itseni pakotettua siivoamaan ja kun vein lehtiä, lasipurkkeja ja kissanruokapurkkeja keräysastioihi, taas oli tullut lunta katolta. Kaivoinpa siis kuistin uudestaan esille. Ja arvatkaa mitä näin kun just äsken kurkkasin ikkunasta ulos... Se kuistin on taas piiritetty. En jaksa enää tänään. Huomenna, toivottavasti ei ole kovin jäistä.


Herratkin ovat olleet taas ahkeria. Olkkarin keittiönpuoleisin verho vedetään säännnöllisesti kerra pari viikossa alas. No, mitäs on liian lähellä huvipuistoa (=kiipeily- ja raapimispuu). Kaikkia noita lumitöiden tekemisiä pitää myös seurata tarkasti ikkunasta. Tosin tänään se homma vaikeutui, kun katolta on tullut niin paljon lunta, että hanki ulottuu ikkunan puoliväliin...

Kuvassa Mr. Piki ahkeroi. Näillä on kumma työnjako. Indy on se rohkea, joka menee aina edellä joka paikkaan (tänäänkin pihalla tutkimaan lumikolaa naapurin käsissä). Indy saa huoneitten ovet auki ja tarkastaa vieraat ensin. Mutta Piki on keittiövastaava kaikessa. Piki maistaa kaikki epäilyttävät ruuat. Tosin Indy ei aina usko Pikin mielipiteitä ja jättää monet (no, kaikki) uudet herkut syömättä varmuuden vuoksi. Piki myös saa kaapit auki. Ja näköjään myös laatikot. On se ennenkin saanut tuon alalaatikon jos unohdan lusikkalaatikon auki, mutta nyt en ihan taatusti unohtanut. Ja tuolla on nameja piilossa... Namipussin kumpikin osaa repiä auki hampailla. Mutta jos namit vahingossa lentävät liian kauaksi nenän edestä, nämä idiootit eivät huomaa niitä enää. Paitsi vahingossa.