Olikohan viime syksynä kun Rouva Valas neuloi ensimmäisen puputakin... ja aloitti järjettömästi leviävän tartunnan. Helsingin neulemiiteissä ihmiset hypistelivät neuleen ah niin ihanan pehmeää pintaa, sitten he puhuivat asiasta loputtomiin Räveltämössä ja tartuttivat siinä sivussa muun Suomen. Minutkin.
Puputakki oli siis ihan pakko saada. Ja tottahan sitä varten tarvitaan sitä aitoa ja alkuperäistä puplankaa. Tämän kaupan linkkiä saa sitten klikata vain omalla vastuulla... Tosin tällä hetkellä puputakkilangat eli angoralangat ovat kovin vähissä, kiitos meidän ahkerien suomalaisten tilaajien. Mahtavat siellä Englannissa ihmetellä Suomeen lähetettävien pakettien määrän eksponentiaalista kasvua ;)
Miun pupulangan väri on wey green. Muiden takkien valmistuessa on moni kertonut, että lanka kutistuu pesussa aikamoisesti. Niinpä päätin kerrankin leikkiä fiksua. Langat toimitetaan kartioilla, joten vyyhditin ne ja pesin ne koneessa tyynyliinojen sisällä. Pieni stressitekijä oli miun vanha kone. Siinä on kyllä villapesu, mutta se ei tunne 40 astetta alhaisempaa pesulämpötilaa... Mutta kaikki meni upeasti, väriä ei lähtenyt eivätkä langat hajonneet atomeiksi.
Alempi kuva on otettu auringonpaisteessa pesun jälkeen. Ihan eri tuntuma langassa - kyllähän tuo näyttääkin erilaiselta. Yläkuvassa se näytti melkein paperinarulta, littanalta. Alakuvassa taas pupumaisen pörheältä ja tuntuu niin paljon pehmeämmältä! Nyt pitäisi vain päättää mallineule ja tehdä tilkku, jotta ensi viikonloppuna Retriitti kakkosessa voin osallistua pupulangalla Tuulian The Tailored Sweater -työpajan kakkososaan. Kyllä mulla vielä joskus on ikioma ihana puputakki!