Kiitos kommenteista edellisen postauksen mietteisiin. En tunne olevani ihan niin outo lintu. Mulla on muutama tosi hyvä ystävä joihin en ole tutustunut netin kautta - suurin osa on kyllä netin ja käsitöiden kautta löydettyjä. Ja erittäin tärkeitä.
Ulkona on satanut kaksi vuorokautta putkeen. Välillä pehmeästi tihuuttaen, välillä kaatamalla. Lumet hupenevat silmissä. Eilen ja tänään mustarastas on laulaa luritellut urakalla kadun toisen puolen pusikossa. Tänä aamuna heräsin joutsenten kaklatukseen. Pihalla on ihan normaalia, mutta kun katsoo järvelle (olkkarin ikkunasta, kuvat pitkällä putkella ikkunan edestä terassilta) näkee pehmeän, taianomaisen sumun, joka peittää kaiken maidon valkeaan. Mieli alkaa heti punoa satuja. Keijuista jotka tanssivat kevättä järven jäällä. Peikoista, jotka katselevat kateellisina metsän suojista. Eikös mulla jossain ollut jotain peikkolankaa...
Saan kyllä asua ihanalla paikalla. Uusi naapuri sanoi tammikuun lopussa pari viikkoa muuttonsa jälkeen, että ihan kuin asuisi lomakylässä. Luonto alkaa omalta takapihalta ja ladutkin melkein. Odotan kesää. Ja kissat odottavat, että lumi sulaa polulta sen verran, että päästään rantaan asti. Indy the Tarzan, alias laivakoira varsinkin ;)
