Yläreunassa täysin käsittelemätöntä villaa ja alareunassa se satsi, jonka minä ja tilan tytär innoissamme kokeilimme kammoilla. Tämä on taatusti ihanaa kehrättävää. Tuntui käsissä siltä, että kehräytyy ihan itsestään.
Kammat. Suomessa olen nähnyt vain pieniä ja sieviä yksi- tai kaksirivisiä kampoja ja katsonut niillä työskentelyä hieman epäuskoisena. Hidasta. Todellista käsityötä. Sitten sain vinkin, että monirivisempiäkin on olemassa. Löysin netistä kaivelemalla muistaakseni neljät, kahdet Euroopassa ja kahdet Amerikassa. Ja jälkimmäiset olivat halvempia, tulleista ja postikuluista huolimatta. Tosin ne kaikkein kalleimmat olisivat kyllä miellyttäneet silmääni eniten. Nämä ovat ulkonäöltään tappovehkeet. Eli jos poliisi joskus kaipaa omituisella piikkirivistövälineellä murhannutta, se olen sitten vissiin minä...
Tiedän, että suomalaisissakin kehrääjissä, vaikka meitä ei paljoa ole (tosin määrä on huomattavasti lisääntynyt viimeisen vuoden, kahden aikana), on eri koulukuntia. Minä olen kai niitä kaupunkilaiskehrääjiä, koska tykkään valmiiksi käsitellyistä villoista. Ei minulla ole tiloja villan käsittelemiseen. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä pienen pieni satsi oli viimeinen kerta kun käsittelin omilla kehruuvälineilläni likaista villaa. Kampojen piikit olivat jo tuon pienen kokeilun jälkeen todella likaiset. En uskalla edes ajatella mitä tapahtuisi, jos seuraavaksi käsittelisin valkoista villaa. Ja piikkien putsaaminen on hankalaa.
Näitä kampoja on siis kaksi. Tuon telineessä olevan voi vaihtaa tai sen voi kääntää sivuasentoon. Etukäteen vähän mietitytti, että toimivatko nuo oikeasti, mutta kyllä ne toimivat. Silti se on yhä varsin hidasta ja ihan oikeaa käsityötä ;)
Nyt ovat alpakan haituvat pesussa, jospas joku päivä pääsisin jatkamaan hommaa.
