Kuuma. Hiki. Jäätelöä. Pirtelöä. Kissankarvoja. Tahmaiset kädet. Kukkapenkkejä. Itikoita. Yksi sammakko. Melkein uiva kissa. Rikottu kukkaruukku. Ukkosen odotusta.
Siinä tämä kesän alku. Töissä en ole käynyt niin paljoa kuin suunnittelin, koska en jaksa tehdä mitään näin kuumalla ja hommat hoituivat yllättävän nopeasti. Oma työpöytä pitäisi vielä käydä raivaamassa. Ajatuskin mapittamisesta inhottaa.
Sen sijaan olen vain ollut. Ehkä myös harrastanut ajatusten setvimistä, lepoa ja rentoutumista. Varmaankin tästä on ollut hyötyä, sillä normaalisti mulla menee juhannukseen, jotta saan työt ulos aivoista - nyt poikkeuksellisesti on jo näin ennen kesäkuun puolta väliä heinäkuufiilis. Heinäkuufiilis on just sitä mitä lapsuuden kesät olivat: huoletonta eloa ikuisessa auringonpaisteessa. 
Tänään ajoin autosaunassa hyvän ystävän luokse kyläilemään. Emme ole nähneet liki vuoteen, mutta juttu jatkui välittömästi siitä mihin se viimeksi jäi. Miten joidenkin ihmisten kanssa onkin niin helppoa ja hauskaa puhua ihan mistä hyvänsä! Ei ole aihetta, josta ei voisi puhua. Toiseen voi luottaa täysin ja mielipiteet osuvat hyvin yksiin, joten nauruakin riittää. Toisaalta mielipiteet eivät ole liian identtisiä, väittely on kivaa!
Joidenkin kanssa taas on vaikea keksiä mitään sanottavaa, vaikka olisi tuntenut jo kauankin. Ihmiset ihan oikeasti taitavat kasvaa erilleen. Tai sitten homma ei ole sujunut missään vaiheessa muuten kuin sivistyneen kohteliaisuuden takia ja olosuhteiden välttämättömyydestä. Surullista, mutta elämä on. Ja hankalaa etsiä puheenaihetta, josta saisi sen verran pulistua, että ei vaikuttaisi ihan jurolta tuppisuulta, mutta varoa, ettei pulise liikaa, ettei vaikuta täysin naapurikylän juoruämmältä. Small talk! Sitähän se on. Mutta kun eihän sille ole edes suomenkielistä sanaa.... Yleensä oppikirjoissa se käännetään jutusteluksi, mutta kovin on laimea ja tyhmä sana minusta. Mutta mikä olisi parempi käännös tai väännös?
