Kesä on. Kuuma, kostea, ahdistava. Vain aamuisin ja iltahämärissä on kiva olla ulkona. Jos vain kykenee ignoroimaan itikkaparvet. Toisaalta, itikat on pikkulintujen muonaa, ja pikkulinnut ovat kissaherrojen lempiviihdettä. Niitä voi tuijotella lasin takaa tai vielä mieluummin pihalla vaikka kuinka kauan. Ulkona ei kertakaikkiaan voi nukkua, ei edes pikkuisia nokosia, koko ajan pitää olla skarppina.
Indy on tässä itse asiassa selin pihaan, mutta kun tossa päivänliljan suojassa on kivan viileää. Naapurin pihalla olisi vielä enemmän varjoa, mutta sinne ei saa mennä. Pihan toisella laidalla olisi myös kivaa varjoa, mutta kun herra nyt haluaa olla tässä. Herra onnistui tänään saamaan kiinni sitruunaperhosen - ja söi sen. 
Toinen tutkailee maailmaa tarkkaan. Tänään kuuntelimme taloyhtiön toisesta päästä kuuluvia rakentamisen ääniä (terassi), pelottavaa, mutta päivän mittaan pelottavuuden aste pieneni. Piki onnistui tänään kiipeämään semmoisen puutarha-aidan (vihreällä muovilla päällystettyä metallialankahäkkyrää) yli marja-aronian avulla toisen naapurin puolelle. Piki on se noista kahdesta, joka ei millään suostuisi tulemaan sisälle (Indylle tulee nälkä nopeammin) ja jolla ei koskaan tunnu olevan kuuma. 
Hiukan epäselvä kuva, mutta se vain tuntuu pehmentävän kuvaa. Jotenkin tässä kuvassa on Pikimäisyyden olennaisin tiivistettynä ♥Eilen me keksimme ehtymättömän lelulähteen: harjaa kissa (tai kaksi) -> ota karvakasat talteen -> pyörittele hikisissä kämmenissäsi pallo(ja) -> anna kissoille leikittäväksi. Pallot saavuttivat huikean suosion!
Ai niin, tämä oli siis osamme Kissakuvahaasteeseen aiheesta ulkoilu.
