Ihmeiden aika ei ole ohi! Sain tapetoinnin valmiiksi ja siivottuakin tänään. Ensin tietysti tyhjensin huonetta. Käsittämättömän paljon kirjoja, vaikka eihän siinä yöpöydällä ollut kuin pari pinoa... Tällä hetkellä kaikki rojut, joita en halua takaisin makkariin ovat työhuoneessa, sen ovea ei kannata avata. No, siivoan ja raivaan sen joskus ensi viikolla.
Toisessa vaiheessa maalasin ikkunaseinän (ei näy kuvissa, jää kaapistojen väliin) valkoisella, kolmeen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen. Tiedän olevani hyvä seinämaalari ja tykkään siitä hommasta.
Sitten piti hetki kerätä rohkeutta ennen kuin uskalsin tapettien kimppuun. Aloitin alemman kuvan kohdistettavasta tapetista. Tämä oli sitä sorttia, jossa liisteri levitettiin seinään. Ensimmäiset kaksi vuotaa oli silkkaa taistelua ja tuskaa, mutta sitten lähti sujumaan. Virheitä, mokia ja sotkuja löytyy paljon, mutta se joka uskaltaa niistä mulle sanoa joutuu tapetoimaan miun olkkarin! Että pysykääs hiljaa!
Kukkien vihreä on samaa kuin yksivärisen seinän, mutta jostain syystä se näyttää yksivärisenä paljon intensiivisemmältä. On se kyllä niin miun vihreä!
Herrat osallistuivat hyvin vähän. Kävivät haistamassa maalia - hyi, nenät nyrpistyivät nutturalle ja herrat siirtyivät metrin päähän tuijottamaan. Ne tuijottivat pensseliä ja telaa äärimmäisen tiukasti koko maalaamisen ajan. Nähtävästi maalaaminen on hypnoottista. Tapetointi sen sijaan ei kiinnostanut niitä pätkääkään. Ne nukkuivat tyytyväisinä sängyssä, raottivat silmiään jos vahingossa heitin talouspaperinyssäkän tai ylijäämätapetin palasen niiden päälle. Erinomaisia remonttikissoja siis.
Tänään olen listoittanut ja siivonnut. Talossa ei ole imuroitu viikkoon - jalkapohjissa oli aamulla hetken tassuttelun jälkeen inha kerros kissankarvoja. Nyt on putipuhdasta ja voi lähteä kavereiden luo syömään juhannuksen kunniaksi!
Ps. Kiitos kauniista kommenteista edelliseen postaukseen! Kukkien kuvaaminen on kivaa, ne pysyvät yleensä nätisti paikoillaan :)
