Leikkivä lapsi on terve, eikö niin? Leikkivä aikuinen on...? No, en aio kasvaa liian aikuiseksi ikinä, joten ehkä minäkin olen terve. Uusin leluni:
MiniSpinner Amerikasta. Eihän se mitenkään ollut halpa, mutta on se upea. Se on siis sähkörukki. Kuvassa näkyvän osan lisäksi on tietysti johto seinään ja jalkapedaali. Pedaalia ei kuitenkaan poljeta kuten perinteistä rukkia, vaan se toimii joko on/off -kytkimenä tai sitten ns. kuolleen miehen pedaalina (= rukki pyöri niin kauan kuin jalka painaa). Rukki on kirsikkapuuta. kuvan ihan vasemmassa alanurkassa näkyy nopeuden säädin ja alhalla melkein keskellä jarrun säädin. Säätöjä piti pikkuisen hakea, mutta yllättävän nopeasti ne löytyivät.
Ensimmäinen kunnon kehruu Spinnerillä (ensin oli muutama kymmenen grammaa mukana tullutta koenyssäkkää) oli tämä. Mustaa alpakkaa ja valkoista silkkiä World of Woolilta. Tämä tuntui kehräytyvän ihan itsestään! Käsittämättömän ihanaa. Yllättävän tummaa siitä kuitenkin tuli, silkki ikään kuin upposi johonkin. Paketin päällä olevan etiketin mukaan villaa oli 100 grammaa, mutta jostain kummallisesta syystä mulla on valmista lankaa (kaksi säikeistä pitkästä aikaa) 129 grammaa. Mittasin metritkin, noin 578 metriä. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin voinut jättää tämän yksisäikeiseksikin, se näytti tosi hyvältä ja tuntui luontevalta. 
Kiitos tapettikommenteista! Vihreä seinäkin on siis tapetoitu, ei maalattu. Tapetti löytyi ihan paikallisesta Värisilmästä kirjoja selailemalla. Se on ranskalaisen Casadecon valmistama. Ensimmäiset päivät oli vähän psykedeelinen olo tuolla kirjavuudessa, mutta nyt, kun olen tottunut, se näyttää päivä päivältä paremmalta. Erityisesti rakastan, kun aamulla herätessäni näen ensimmäiseksi tuon kauniin vihreän seinän ♥ Se nyt vaan on niin miun vihreä. Juhannusaattona (päivä tapetoinnin jälkeen), jalat oli kyllä kamalan jäykät - eivät ole tottuneet tuommoiseen urakkaan. Olkkarikin olisi kiva uusia... Jonain vuonna.
