Kuinka pienistä asioista tuleekaan niin onnelliseksi? Varpaiden kärkiä myöten onnellinen ja lämmin olo. Huusholli on kohtuu siisti (mitä nyt miljoona kissan karvaa). Oon viikonlopun saanut nauraa kissalauman (Hilma oli kylässä) toilailuille. Sää on viilennyt juuri sopivaksi, kissatkin jaksavat riehua taas. Pihalla kukkii suopayrtin ja päivänliljojen paljous. Maha on täynnä pannaria ja mansikkasosetta. Veli ja sen tuore vaimo kävivät kylässä. Kaikki on hyvin.
Edellisen postauksen Piki ja villat... Karstasin siis ne samojedit ja Fine Falklandin sekaisin myllyllä. Oikeasti olisi pitänyt karstata kahdesti, nyt olin laiska ja karstasin vain kerran - jäi sinne tänne samojedikasaumia. Toisaalta ne tuovat lankaan hauskaa elävyyttä, että eipä tuo haittaa yhtään. Kehräsin langan normaalia paksummaksi. Siis minulle normaalia paksummaksi. Useimmilla kehrääjillä lienee sellainen oma mukavuusalue tuon ohuuden/paksuuden suhteen, miä kehrään mieluiten ohuehkoa ja tämä on siihen verrattuna paksua, mutta ei mitään bulkyä vieläkään (en mitannut metrejä). Kaksisäikeistä, grammoja 202. Näiden neulontasuunnitelma on jo valmis, odottelen vain mittoja. Ja hyvä olisi myös löytää se neulontahinkukin. Se on ollut kateissa koko kesän.