Perjantai. Aamulla pakkausta ja herrat hoitoon. Töistä suoraan lähtö, ajoa aika tarkalleen 400 km. Ihana nähdä ystävä pitkästä aikaa. Ilta juoruamista, lankoja, kirjoja ja ruokaa.
Lauantai. Peräkanaa ajelua tunnin verran. Perillä lauma äänekkäitä, mutta ihania käsityöihmisiä. Ensin aavistuksen verran jännitystä, sitten tutustumista ja sitten maailman rennoin ja ihanin ilmapiiri. Niistä on kaikki neuleretriitit tehty. Itse kehräsin melkein koko viikonlopun (tuloksen näette vielä tässä joskus), neuloinkin vähän.
Oli myös työpajoja sekä kehräykseen että neulomiseen liittyen, mutta itse en osallistunut yhteenkään. Ei sillä, etteikö olisi kiinnostanut, mutta takana raskas matka ja työviikko - parasta vaan nauttia ilmapiiristä ja ihmisistä.
Paikalla oli tietysti myös asiaankuuluvia kauppiaita. Osa oli superhypertehokkaita enabloimaan jopa toistensa tuotteita ;) Niinpä mukanani Keski-Suomeen tuli pari vyyhtiä Louhittaren Luolan tuotteita ja tulevan takin verran Avocadoa (=Felted Tweediä). Toisaalta, kirppari- ja ota-ja-vie-pois -pöydissä onnistuin hävittämään kaiken mitä toinkin hävitettäväksi. Varsin sujuvaa toimintaa siis.
Tuli heti esittelykierroksen aikana mieleen, että taidan olla ainut, joka on kiertänyt kaikki nämä Suomen neuleretriitit? Joo, koukussa ja tukevasti ;) Seuraavahan on jo ihan kohta. Utajärven Merilän kartanolle tsiljoona pistettä ja papukaijamerkkejäkin roppakaupalla käsittämättömän hyvästä ruoasta (ja huom! Minä olen olen tosi nirso!).
Sunnuntaina sitten kotiin, taas kamala määrä kilometrejä. Kissatkin hain, tyhjensin auton ja romautin tavarat eteisen lattialle. Eilen illalla vihdoinkin sain ne siitä purettua. On ikävä ihmisiä, pulinaa, lankoja, villoja, ideoita, naurua. Viimeistään vuoden päästä uudestaan, jookos?