Tänään ulkoilimme.
28. elokuuta 2011
Pihalla
Varmaankin viimeinen hellepäivä. Toisaalta onneksi, en yhtään tykkää kuumasta, mutta toisaalta oli kyllä aivan ihanaa eilen illalla. Lämmin elokuun yö helli ja hyvä ruoka, juoma ja seura vielä huipensivat. Tutustuin uusiin ihmisiin, tapasin tuttavia vuosien takaa, olin onnellinen.
Tänään ulkoilimme.
Tänään ulkoilimme.
25. elokuuta 2011
Jatkoa
Samalla valkoisella ja superpehmeällä linjalla jatketaan. Edellisen postauksen lapasille kaveriksi kaulaliina. Siitä tuli kovin lyhyt, mutta lanka loppui. Tuon samojedi-Fine Falkland -langan pinnasta tulee niin kaunista, etten halunnut tätäkään "sotkea" millään hienolla mallineuleella. Siispä käytin ihan yksinkertaista 15 krs oikeaa ja 15 krs nurjaa. Huivin päissä on 5 krs ainaoikeaa, jottei se rullaisi. Yksinkertaista, nättiä ja nopeaa.
Lanka: itse kehrätty, menekki 95 grammaa
Puikot: 4 mm
Lyhyt tuo huivi tosiaankin on, mutta miehen kaulassa takin alla, eiköhän se mene. Toivottavasti. Tuo on niin pehmeä, että itse ainakin haluaisin saada sen ihoa vasten. Nämä tamineet on jo jätetty naapurin postilaatikkoon, josta rouva nappaa ne huomisaamuna mukaan, kun lähtevät miehen synttäreiden kunniaksi reissuun. Toivottavasti mies yllättyy iloisesti :)
Joku halusi taas kuvaan. Kiehnäsi kameraan ja miun käsiin niiiiin innolla. Piki on ehkä ollut tällä viikolla vähän paitsiossa, kun Indy on ollut kipeä. Se ei syönyt eikä juonut mitään su-ma, ja oli muutenkin kovin nuutunut. Ma ja ti käytiin lääkärissä tutkittavana ja nesteytettävänä. Mitään ei löytynyt, joten johtopäätös oli liikaa karvoja suolistossa tukkimassa. Herra sai parafiiniöljyä ja Levolaxia. Ne tehosivat ja eilen onnellinen emäntä siivosi laatikoista läjiä. Kissa itse myös vaikutti hirmuisen onnelliselta, kun olo parani. Se makasi eilisen illan miun sylissä - ja Indy ei tosiaankaan ole sylikissa - kehräten ja kerjäten leuan alta rapsuttamista.
Lanka: itse kehrätty, menekki 95 grammaa
Puikot: 4 mm
Lyhyt tuo huivi tosiaankin on, mutta miehen kaulassa takin alla, eiköhän se mene. Toivottavasti. Tuo on niin pehmeä, että itse ainakin haluaisin saada sen ihoa vasten. Nämä tamineet on jo jätetty naapurin postilaatikkoon, josta rouva nappaa ne huomisaamuna mukaan, kun lähtevät miehen synttäreiden kunniaksi reissuun. Toivottavasti mies yllättyy iloisesti :)
Joku halusi taas kuvaan. Kiehnäsi kameraan ja miun käsiin niiiiin innolla. Piki on ehkä ollut tällä viikolla vähän paitsiossa, kun Indy on ollut kipeä. Se ei syönyt eikä juonut mitään su-ma, ja oli muutenkin kovin nuutunut. Ma ja ti käytiin lääkärissä tutkittavana ja nesteytettävänä. Mitään ei löytynyt, joten johtopäätös oli liikaa karvoja suolistossa tukkimassa. Herra sai parafiiniöljyä ja Levolaxia. Ne tehosivat ja eilen onnellinen emäntä siivosi laatikoista läjiä. Kissa itse myös vaikutti hirmuisen onnelliselta, kun olo parani. Se makasi eilisen illan miun sylissä - ja Indy ei tosiaankaan ole sylikissa - kehräten ja kerjäten leuan alta rapsuttamista.
21. elokuuta 2011
Ihanaa!
Mistähän aloittaisi? Kun ei muista tai ehdi blogata useammin, asiaa kertyy roppakaupalla. Ihan ensimmäiseksi syksyn kohokohta! Jos kuulut Ravelryyn, nyt kiitolaukkaa suoraan tänne. SKK eli Syksyn kuitupitoiset kokoontumisajot on viikonloppu neulomista, kehräämistä, iloa, naurua, ystäviä (uusia ja vanhoja), herkkuja ja villaa, yhdessä Päivölässä 7.-9.10.2011. Jos et vielä kuulu Ravelryyn (tai tuttavallisemmin räveltämöön), rohkeasti mukaan vaan. Ei saa antaa englannin kielen pelottaa, siellä on paljon suomenkielisiä keskusteluryhmiä, joissa voi kysyä apua ihan mistä vaan. Itse odotan tuota viikonloppua ihan älyttömästi! Kokemuksesta tiedän, että se on kuin olisi toisella aikavyöhykkeellä tai planeetalla. Kaikki puhuvat samaa käsitöiden kieltä. Syksyn paras viikonloppu!
Joku on varmasti siellä ruudun toisella puolella jo ollut pitemmän aikaa vakuuttunut, että tuo ei kyllä saa enää ikinä mitään valmiiksi. Siis mitään neulottua, sehän vaan kehrää ja kehrää. Sainpas! Tässä siis neulottuna se muutama postaus sitten kehrättynä näkynyt samojedi + Fine Falkland -yhdistelmä. Alunperin mietin jotain pintakuviota, mutta tämä pinta on itsessään jo niin herkullinen, että luovuin ajatuksesta. Koko on toivottavasti "aika iso miehen käsi" - tämän tarkempia ohjeita en saanut.
Taidan haluta itsellenikin ihan samanlaiset lapaset. Perjantai-iltana työpaikan illanvietossa neuloin näitä (kukaan ei ihmetellyt, ovat liian tottuneita jo ;) ja arvuuttelin muutamalla ihmisellä, että mikä lanka. Arvasivat angoraksi.
Puikot: 3,5 mm
Lanka: itse karstattu ja kehrätty samojedi + Fine Falkland (50 % kumpaakin), 103 grammaa
Ohje: ei ollut, ihan peruslapaset peukalokiilalla
Joku on varmasti siellä ruudun toisella puolella jo ollut pitemmän aikaa vakuuttunut, että tuo ei kyllä saa enää ikinä mitään valmiiksi. Siis mitään neulottua, sehän vaan kehrää ja kehrää. Sainpas! Tässä siis neulottuna se muutama postaus sitten kehrättynä näkynyt samojedi + Fine Falkland -yhdistelmä. Alunperin mietin jotain pintakuviota, mutta tämä pinta on itsessään jo niin herkullinen, että luovuin ajatuksesta. Koko on toivottavasti "aika iso miehen käsi" - tämän tarkempia ohjeita en saanut.
Taidan haluta itsellenikin ihan samanlaiset lapaset. Perjantai-iltana työpaikan illanvietossa neuloin näitä (kukaan ei ihmetellyt, ovat liian tottuneita jo ;) ja arvuuttelin muutamalla ihmisellä, että mikä lanka. Arvasivat angoraksi.
Puikot: 3,5 mm
Lanka: itse karstattu ja kehrätty samojedi + Fine Falkland (50 % kumpaakin), 103 grammaa
Ohje: ei ollut, ihan peruslapaset peukalokiilalla
10. elokuuta 2011
Vauhtia
Oho hups! En ole vielä ehtinyt päivittämään elokuussa. Työt alkoivat, tällä viikolla mukaan tulivat kollegat ja oppilaatkin. En ole tottunut metelin määrään, enkä noin sosiaaliseen elämään. Tai no, sosiaalisuutta tuli kyllä harrastettua viime viikonloppuna urakalla Etelä-Suomessa, kun meidän kehruuporukka kokoontui. Alla tuotos. Noin 70 grammaa (ei ole vielä pesty) Kainuun harmasta. Kolmisäikeistä ja tiukkaa sellaista. Tietenkin tuotoksena oli myös rutkasti naurua, vitsejä, ruokaa, herkkuja, skumppaa ja mansikkamargaritoja, ajokilometrejä (vain kyytiläisenä onneksi) ja univelkaa. Maanantain sitten vietinkin nukkumalla.
Mutta viikonlopun ansiosta, ja ehkä myös töiden ja kokouksissa istumisen, neulemojo tuntuu taas löytyneen. Tietenkään vanhat neuleet eivät kiinnosta pätkän vertaa (kahdet sukat olisi kyllä pakko saada valmiiksi - joskus), vaan olen aloittanut uuden huivin, huomisiltana meinaan aloittaa lapasia, ja tekisi mieli myös neuloa mallitilkkuja yhteen takkiin. Syksy ihan selvästi!
Herrat eivät oikein ymmärrä töiden alkamista. Ne eivät herää aamuisin kellon soittoon, vaan vaativat hellää rapsutusta ja silittelyä heräämiseen. Pakkohan niitä on sen verran herättää, että pääsen itse pois peiton alta ja sängystä. Herrat kun tapaavat nukkuessaan piirittää miut. Piki on iltaisin aivan mahdoton sylivauva, nytkin yrittää epätoivoisesti mahtua syliin läppärin lisäksi. Katzit eivät myöskään tule ovelle sanomaan hei, kun lähden töihin. Ne vaan piileskelevät olkkarin kauimmaisessa nurkassa - luulevat joutuvansa koppaan ja hoitoon. Tänään sentään Indy oli jo makkarin ikkunassa odottamassa kun tulin kotiin. Kyllä se siitä.
Kesän uudet lelut on todettu reissussa erittäin käteviksi. Sähkörukista eli miniSpinneristä muistelen maininneeni täällä ennenkin. On se vaan maailman ihanin vehje. Vaati tosin piiiiiiitkän sähköjohdon reissussa kuistilla kehrätessä, mutta toimi kuin enkeli. Toinen leluni on iPad, se vanhempi versio, koska en halunnut yhtä kameraa lisää taas. Akku on yllättävän kestävä, karttatoiminto reissussa mainio ja tiedonhaku asiasta jos toisestakin kälättävässä naislaumassa kätevää.
Mutta viikonlopun ansiosta, ja ehkä myös töiden ja kokouksissa istumisen, neulemojo tuntuu taas löytyneen. Tietenkään vanhat neuleet eivät kiinnosta pätkän vertaa (kahdet sukat olisi kyllä pakko saada valmiiksi - joskus), vaan olen aloittanut uuden huivin, huomisiltana meinaan aloittaa lapasia, ja tekisi mieli myös neuloa mallitilkkuja yhteen takkiin. Syksy ihan selvästi!
Herrat eivät oikein ymmärrä töiden alkamista. Ne eivät herää aamuisin kellon soittoon, vaan vaativat hellää rapsutusta ja silittelyä heräämiseen. Pakkohan niitä on sen verran herättää, että pääsen itse pois peiton alta ja sängystä. Herrat kun tapaavat nukkuessaan piirittää miut. Piki on iltaisin aivan mahdoton sylivauva, nytkin yrittää epätoivoisesti mahtua syliin läppärin lisäksi. Katzit eivät myöskään tule ovelle sanomaan hei, kun lähden töihin. Ne vaan piileskelevät olkkarin kauimmaisessa nurkassa - luulevat joutuvansa koppaan ja hoitoon. Tänään sentään Indy oli jo makkarin ikkunassa odottamassa kun tulin kotiin. Kyllä se siitä.
Kesän uudet lelut on todettu reissussa erittäin käteviksi. Sähkörukista eli miniSpinneristä muistelen maininneeni täällä ennenkin. On se vaan maailman ihanin vehje. Vaati tosin piiiiiiitkän sähköjohdon reissussa kuistilla kehrätessä, mutta toimi kuin enkeli. Toinen leluni on iPad, se vanhempi versio, koska en halunnut yhtä kameraa lisää taas. Akku on yllättävän kestävä, karttatoiminto reissussa mainio ja tiedonhaku asiasta jos toisestakin kälättävässä naislaumassa kätevää.
