Viime maanantaina alkoi siis remontti. Minä ja kissat ollaan evakossa noin 100 metrin päässä kotoa. Hassua. Ollaan niin lähellä, mutta niin kaukana. Miulla on koti-ikävä! En ole viitsinyt raahata tänne kuin välttämättömimmät - yllättävän paljon tavaraa silti. Patja, jakkara, verhot, pari mattoa, petivaatteet, hiukan astioita, pari kirjaa, kehruuvilloja, sähkörukki, lamppu, vaatteita, jne.
Ruuanlaitto ilman perusruokatavaroita on mielenkiintoista. Ensin huomaa, että ei ole öljyä. No, ostetaan huomenna. Sitten huomaa, että ei ole mausteita. No, heitetään tomaatteja sekaan antamaan makua. Yllättävän hyvää ruokaa silti.
Kissaherrat ovat sopeutuneet hyvin, vaikka ensin vähän vaikutti toisin. Ekan päivän nämä säpsivät jokaista kolausta, ilmastoinnin suhinaa ja ohi ajavia autoja. Ekan kerran kun tulin "kotiin", Indy oli ovella vastassa, mutta Pikiä ei näkynyt missään. Mihin voi piiloutua katti huushollissa, jossa ei ole huonekaluja? Löytyihän se sitten lopulta, tiskipöydän alta kaapista, pää työnnettyä perimmäiseen nurkkaan, tutisten ♥ Nyt täällä jo riehutaan, vedetään rallia ja roikutaan verhoissa (piti tuoda vanhat verhot näkösuojaksi). Molemmat tykkäävät istua tolla iiiisolla ikkunalaudalla, ja varsinkin Indy on ollut ylettömän hellyyden kipeä.
Toivottavasti kaikki menee remontissa ok ja päästään kotiin pian. Ainakaan mitään kosteus/vesivahinkoja ei ole löytynyt.
Neulominen ei yhä edelleenkään huvita. Yksi lapanen olisi valmiina. Kehrääminen sen sijaan on mukavaan evakkotoimintaa. Sähkörukki on tossa lattialla patjan edessä ja kehrääminen on todella kevyttä ja kivaa. Kuvassa on ihan itse värjättyä (mestarin valvovan silmän alla) Teeswateria. Teeswater on kova ja todella pitkä kuitu, ja opinpahan nyt, että se ei todellakaan sovi ketjukertaukseen. Lenkit eivät oikein taivu nätisti, ellei vahdi silmä kovana, että tulee juuri niihin lenkkikohtiin tarpeeksi kierrettä. Tätä on tosi vähän, arviolta 50 grammaa (vaaka on kotona). Eiköhän tästä jotain kivaa keksitä!
