Ensinnäkin se kehrää. Ihan kauhea kehruuvimma päällä. Tämä tilauskehruu on odottanut vuoroaan jo puoli vuotta. Nyt vihdoinkin noin 92 grammaa äärettömän kuohkeaa kaksisäikeistä. Lammarodusta ei ole varmaa tietoa, mutta voisi olla suomalaista. Laadultaan kuitu oli hieman epätasaista: suurin osa oli hyvää ja kivaa kehrättävää, mutta välillä oli pätkiä, joissa kuitu oli raivostuttavan lyhyttä. Kaksisäikeinen on ihan kivaa vaihteeksi. Yleensä kertaan ketjukertauksella, koska siinä ei tarvitse muistaa kehrätä kahdelle eri rullalle suurin piirtein samaa määrää.
Olen aina tykännyt kovasti kertaamisesta, mutta jotenkin kadotin tuntuman ja taidon viime kesänä. Elokuussa kertasin harmaan kolmisäikeisen ja siitä tuli melkein köyttä, kovaa, liikakierteistä. Olen päätellyt, että MiniSpinnerillä kerratessa pitää olla aika vähän kierroksia, ja käsillä sitten päätellä mikä on sopiva tahti. Tässä on hetkittäin hiukan liian vähänkin kierrettä, mutta ainakin tämä on pehmeää ja ilmavaa, ja täysin erilaista kuin se harmaa - molemmat kun menevät samalle ihmiselle.
Tämän jälkeen tekee hirveästi mieli värejä. Jotain oikein loistavaa, voimakasta ja voimauttavaa.
