Vauhtia

Kiitos, Indy-muru on ammentanut voimia teidän toivotuksistanne ja Pikin hellästä hoivasta. Antibioottikuuri loppui perjantai-iltana ja nyt herra on taas voimissaan. Ihan rajuinta rallia ja painia ei vielä veljen kanssa harrasteta, mutta aika lujaa menee. Huomenna mennään tikkien poistoon.

Mistä huomasin sairastamisen? Herra oli nuupahtanut, ei syönyt eikä pahemmin juonutkaan. Ei tuottanut jätettä toisesta päästä laisinkaan. Se vaan ei ollut oma ittensä. Kyllä omistaja tietää. Hiukan mietityttää huominen, kuulemma tikkien poistossa ei rauhoiteta... Tuo on kohtuullisen voimakas kolli, vaikka se sairastaessa laihtuikin. We'll see.

Viime viikko tiivistettynä:

-Kaksi palohälytystä (Toinen harjoitus ja toinen videoneuvottelun kautta todistettu aiheutui sählymailasta. Oli muuten aika absurdi tunne, kun oppilas hävisi videoneuvottelukuvasta tuhatta ja sataa, ja palohälytin kuului taustalla... ).

-Yksi ihan itse ratkaistu videoneuvottelun näkymättömyysongelma - olin niin mahdottoman ylpeä itsestäni!

-Ensimmäinen mukillinen hehkuviiniglögiä - kohta on talvi!

-Liuta tehtyjä datanomitehtäviä ja toinen mokoma tekemättä.

-Aivan uskomattoman hellyydenkipeät kissaherrat, jatkuukohan Indyn kainalossa nukutut yöunet sitten kun tötterä ei enää tarvita?

-Kaksi ihanaa postikorttia laatikossa!

-Kaksi ihanaa puhelua ystäviltä!

-Ystävä yökylässä, parasta mahdollista pääntyhjennystä, terapiaa ja jaksamista, kiitos.

-iPhone opetusta työkaverille. Taas.

Ja mikä parasta, miä ehkä saan yhden neuleen valmiiksi! En vielä tänään, mutta piakkoin. On sitä neulottukin kuin Iisakin kirkkoa!

TLC

Nallenpoika Indy-poika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa nalle kissaystäväämme.


Uni paras lääke on, sitä nauttikaamme.
NalleKissaraukan kuntohon aamuksi jo saamme.


Ehkä ei kuitenkaan ihan aamuksi, puolikas leluhiiri ohutsuolessa ja kunnon leikkaus vievät vähän enemmän aikaa. Huomenna tulee viikko leikkauksesta. Hoitajakin on vihdoinkin lakannut pelkäämästä tötteröpäätä.

Potkua

Retriitti oli ihana. Tämä viikko ei ole ollut kovinkaan ihana. Onneksi auringonvalo, toivo, loma ja uni auttavat.


BFL (=Blue Faced Leicester), noin 100 grammaa (vaaka on jossain hävyksissä), navajo-kerrattu, ihan viimeiset metrit kerrattu kotona, muuten kehrätty retriitissä. Värjäys Tuulia Salmelan taitavista käsistä. Ihana kehrättävä ja nuo värit!!! Jotenkin tässä on syksyn mahtava oranssi yhdistettynä syksyn pimeisiin öihin.

Jotenkin neulominen ei nyt suju. Mikään ei etene, mikään ei kiinnosta. Kehrääminen kiinnostaa taas ihan mahdottomasti. Jos lankaa tulee koko ajan lisää kehräämällä sekä jotenkin kummasti myös postilootan kautta, mihin ne kohta mahtuu...

Ja meillä kaikilla oli niii-iin muukaaavaa, oi jospa oisin saanut olla muuukaaaanaaaa!

Ja minähän sain olla!


Majacraft Little Gem. Neuleretriitti 3:n toiseksi suosituin rukkimalli. Kun katsoo sivuprofiilikuvaa, ymmärtää miksi: kompakti, kokoontaittuva, vie vain vähän tilaa, mutta silti erinomainen rukki.


Tasapuolisuuden vuoksi (rukit ovat herkkiä otuksia!), jokaisesta retriitissä mukana olleesta rukista yksi kuva. Anteeksi kuvien huono laatu. Väsynyt kehrääjä ei oikein jaksanut keskittyä, eikä viitsinyt ottaa kamalan montaa kuvaa - näitä kun oli yhteensä 27 kpl!


Sivuprofiili - on se näpsäkkä!


Taustalla näkyy hieman kuljetuskassiakin.


Mukana oli myös yksi perinteinen ja iäkäs, mutta silti hyvin toimiva. Kiikkalainen siis.


Rukeissa on nykypäivänä väriäkin! Schacht Ladybug.


Hieman etukenossa, mutta loistava, testasin kesällä. Lendrum.


Tyylikäs! Schacht Matchless.


On se muuten kumma, miten mikä tahansa kuitu tai väriyhdistelmä näyttää rukin rullalla tosi hienolta ja upealta. Ihan niin kuin mikä tahansa pöytäviini maistuu Ranskassa tosi hyvältä. Kromski Mazurka.


Toinen erittäin kompakti, Majacraft Pioneer.


Ja toinenkin samanlainen (kuvan nimetty vahingossa väärin!).



Ja kolmas - nainen? Pidimme myös rukkiristiäisiä


Majacraft Rose. Jos mulla ei olisi Suzieta, niin tämä sitten.


Toinenkin Rose.


Se "junanvessa" eli S10.


Johon on helppo (jos osaa) lisätä väriä oman maun mukaan. S15.


Ja joka kestää isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle, eli tämä on jo useamman vuosikymmenen maailmanmenoa nähnyt yksilö. S10.


Tumma vaihteeksi, Louet S50.


Minun exäni, Kromski Sonata. Ollut jokaisessa retriitissä mukana - eri omistajalla joka kerta ;)


Toinen Sonata, mutta vaalea.


Retriitin suosituin rukkimalli, Majacraft Suzie. Näitä oli vihreällä ja mustalla pyörällä ja tulossa on yksi punaisella.


Musta versio.


Villa sointuu pyörään. Vahingossa.


Toinen musta.


Ja vielä yksi.


Tähän rakastuin! Kromski Symphony. Mitenköhän tän saisi mahtumaan omaan huusholliin...


Louët Victoria. Myös erittäin kompakti ja kokoontaittuva.

Takana siis viikonloppu villaplaneetalla kehruuaikavyöhykkeellä viinin, herkkujen ja ystävien seurassa. Kiitos teille!

Sitä

Eilen kylässä, luin äidin lehtiä 1-vuotiaan neidin kanssa. Neiti kommentoi:"Täti, tyttö, täti, tyttö...". Oli ihan pakko kysyä, mitä eroa on tädillä ja tytöllä? 4½-vuotias isoveli vastasi siskon puolesta:"Tytöt on pieniä ja tätit on isoja". Joo.

Isoveli myös selosti mulle suvereenisti Salama-kilpa-auton tarinan semmoisin sanavalinnoin ja juonenkääntein, että vau! Kuinka voi lapsella olla noin huikea sanavarasto!

Koulussa taas, opehuoneessa ope selitti tulevalle sijaiselleen jonkun tunnin ohjelmaa:"Meillä on kylmäsota." En voinut olla räjähtämättä nauruun noin sivustakuulijana.

Aikaa ei ole löytynyt (kiitos kommentoijille!), vaan se vähäkin on mennyt nukkumiseen. Eli neule edistyy kovin hitaasti. Lisäksi Piki The Sylivauva estää kaikenlaisen liikkumisen sohvalta pois iltaisin tehokkaasti. Eli jos en ole muistanut ottaa neulekassia mukaan sohvalle asettuessani, en sitä saa koko iltana.

Herroilta kissoilta voisi kysellä myös, miksi keittiön lattialla on valkosipulinkynsiä? Miksi miun satsumia käytetään jalkapalloina? Miksi ne nukkuu yöllä niin tiiviisti peiton päällä, etten saa käännyttyä enkä saa jalkoja peiton alta pois ja meinaan tukehtua kuumuuteen? Miltä tuntuu mennä ensi viikonloppuna piiiiiitkästä aikaa Hilmalle hoitoon?

Toivon

Toivon, että miulla olisi enemmän aikaa. Vaikka yksi päivä viikonloppuun lisää, tai vuorokauteen ehkä neljä, viisi tuntia lisää. Ja nimenomaan vapaa-aikaa! Tartteisin sitä huushollin raivaamiseen, lukemiseen (miten sitä ennen ehti lukemaan monta kirjaa viikossa?), kirjastossa/kylässä käymiseen, liikuntaan, ulkoilemiseen, kissojen hellittelyyn (viikonloppuisin Piki liimautuu minuun kiinni), työpaikalla/kotona rojujen organisoimiseen, uusien (työ)asioiden suunnitteluun, ajattelemiseen, neulomiseen, kehräämiseen, uusien taitojen opettelemiseen, sukuloimiseen - ihan kaikkeen.

Tällä hetkellä, kaikki arkipäivät menevät: ylös, kahdeksaksi töihin, aikaisintaan viideltä kotiin, ruokaa, opiskelua/kääntämistä/blogit/räveltämö, huhhailua sohvalla neuloen tai lukien. Onneksi kohta on viikon hengähdys, syysloma.


Silkkihuivi. Haluan siitä ison, tosi ison, jotta toinen pää jäisi roikkumaan eteen, sitten löysästi hartioiden ympäri ja toinen pää olan taakse roikkumaan. Kaksi vyyhtiä silkkiä on jo neulottu, mutta vieläkään se ei ole tarpeeksi pitkä. Siihen menee ikuisuus, mutta uskon vaivan kannattavan.

Eilen tulleessa Kotiliedessä (19/2010) oli kiva juttu: Iloinen stressi & hyvä mieli käsitöitä tehden. "Käsityöt ylläpitävät mielenterveyttä sekä lisäävät tyytyväisyyden ja elämänhallinnan tunnetta. Ne antavat tekijälleen hiljaisen hetken, mielenrauhaa ja mahdollisuuden ilmaista itseään. Käsityöt voivat toimia myös pakokeinona ja kipujen lievittäjänä." Allekirjoitan sataprosenttisesti.

Höh

-Mitä sä oikein teet?
-Huivia, silkistä.
-Mä en tajuu miten sä osaat tehdä tommosia.
-No, mulla on valmis ohje! Kato tässä.
-Ööh, eihän tästä tajua mitään...
-No, onhan se kuin eri kieli, mutta englanniks neulomisessa on tosi kivoja ja kätsyjä lyhenteitä, esimerkiks.... (Ja tässä vaiheessa keskustelukumppani pakeni paikalta.)

Siis tapahtui opehuoneessa miun hyppytunnilla perjantaina. En vaan jaksanut tehdä mitään järkevää ja hyödyllistä, joten neuloin.


Jo aiemmin tässä syksyllä yhdessä koulutuksessa tylsistynyt (?) fysiikan opettaja tutkaili samaista ohjelappua (joo, se huivi ei valmistu tällä menolla ikinä) ja oli samaa mieltä. Neuleohjeiden kieli on oma kielensä. Hänestä tosin se ei ollut pelottavaa, vaan kiehtovaa :)

Kissoista. Olen aina ollut sitä mieltä, että Piki on meidän kissavaljakon aivot ja Indy muskelit. Ja taas sain todistetta siitä. Piki on jo pitkään herättänyt minua tai miun huomiota painamalla tassulla (ei kynsiä) minua huulille, tai joskus poskelle. Indy on tänään tehnyt saman useamman kerran - se haluaa parempaa ruokaa ;)