Hajanaista

Väsy, muttei kuitenkaan väsy. Väsy rutiiniin, joka kuitenkin on niin turvallista.

Huomenna on tiedossa kivaa ja erilaista. Pääsen esittelemään kehruuta ja erilaisia kuituja 7-luokan kässään. Taatusti ujostelevat ensin, mutta toivottavasti joku rohkea uskaltaa kokeilla kehräämistä. Huolsin Suzienkin, vaihdoin jopa nyörin.

Tekee mieli leipoa. Leivon viime viikolla ja viikonloppuna pitkästä aikaa, ja se oli huikean kivaa. Haluan jatkaa kokeilemista ja herkuttelua.

Rukit pyörii mielessä muutenkin. Voi kun ehtisi kehräämään enemmän - ja pystyisi perustelemaan itselleen vielä yhden (siis neljännen) rukin hankinnan...

Ps. Kuvat näyttävät paaaaaaljon paremmilta kun ne klikkaa isommiksi.

Angoraa

Talvi tulee. Joka vuosi. Niinpä järkevän ihmisen tulee varautua. Olen tällä viikolla siivonnut etupihalta puoliksi mädänneet kasvit pois. Takapihalla kasvit olivat paremmassa kunnossa, joten sieltä on viety vasta puolet. Terassin kalusteet on roudattu varastoon. Olen setvinyt mistä saisin takkapuita (ystävä auttaa!). Olen ostanut syyskengät (ihkut punaiset!). Ja tietenkin olen neulonut lämmintä. Viime kevään retriitissä ostin Äiti-Puffalta ihanaa Pupu-puffaa. Tätä herkku on tarjolla Tamperen messuilla noin kuukauden päästä. Siellä on muitakin suomalaisia indie-värjäreitä, esim. Louhittaren Luola ja Hopeasäie. Siis, Pupu-puffaa (väri hymypupu), 40 % angoraa, 40 % merinoa ja 20 % nylonia. Nylon-vahvistuksesta huolimatta en millään raaskinut tuhlata tätä lankaa villasukkiin, vaan halusin jotain, jossa lämpö ja pehmeys tuntuvat suloisesti
.

Kauluri. Minulle ongelmallinen vaatekappale. Toisaalta ihanteellinen, koska inhoan syvästi kaulaan jostain pujahtavaa kylmää viimaa. Toisaalta, oksennusrefleksi on lähellä. Eli kaulurin pitää olla hiukan löysä - mutta ei kuitenkaan liikaa. Ei liian paksu ja ehdottomasti pehmeä. Tässä käytin vanhaa perinteistä sukkien mallineuletta ja tämä painaa vain 28 grammaa. Puikot? Muistaakseni 3,5 mm.

Hansikkaat. Rakastan aivan älyttömästi käsin kudottuja hansikkaita! Tietysti näissä pitäisi olla myös jokin ihana pitsikuvio selkämyksessä, mutta minulla on nyt menossa ilmiselvästi sileää ja selkeää, ilman krumeluuria kausi (toisaalta, viime postauksen glitter puhuu kovasti tätä vastaan...). Niiiiiiiin lämpimät ja suloiset - tahdon lisää näitä! Lankaa meni vain 35 grammaa eli periaatteessa tuosta vyyhdistä saisi vielä toiset... Ainakin tätä lankaa pitää saada lisää! Puikot 2,25 mm.

Kimaltelee

Glitter - mikä ihana, mutta vaikea asia. En ole siinä mielessä romanttisen naisellinen nainen, etten tykkää hörhelöistä, vaaleanpunaisesta, pitsistä (paitsi neulotuista pitsihuiveista) tahi glitteristä sun muusta kimaltelevasta. Hm. Tuon mukaan en siis ole harakka, mutta kerään kyllä tavaraa kuin... hamsteri.

Kehrääminen on kuitenkin jännä juttu. Se on avartanut värimaailmaani huimasti ja nyt se toi elämääni myös glitterin. Alla olevassa langassa on fire staria, eli glitteriä. Se kimaltelee auringonvalossa niin hirmuisesti, että kuvaamisesta ei tullut yhtään mitään. Varjossa sai kyllä kuvattua, mutta värit heittävät häränpyllyä. Oikeastikin tuo on vaikea väri määritellä. Tietyssä valossa on selvästi siniturkoosi, toisessa valossa taas ihan selvästi vihreä. Kuitenkin aivan ihanaa kehrättävää!

CorgiHillFarmin Eire-nimistä kuitua 66 grammaa. 50 % merinoa, 25 % jakkia (eka kertani!), 25 % tussah-silkkiä. Ja se Fire star kaupan päälle.

Loma. Tämä päivä on mennyt nukkuessa. En edes tuntenut itseäni eilen kovin uupuneeksi, mutta jotenkin vaan olen valunut unesta toiseen. Lomasuunnitelmia on kuitenkin sen verran, että nyt olisi hyvä ryhdistäytyä ja tehdä jotain järkevää. Hauskaa, mutta järkevää.

Ssk, eiku Skk

Kissaherrat olivat hoidossa ja kuulemma jompikumpi kuorsaa (kerroin kyllä, että se on Indy). Ruoka oli myös maistunut ja Hilman kanssa rellestetty.

Tämä herra tai mahdollisesti rouva sai viikonloppuna tarkkailla mahdottoman ihanaa ja samalla ehkä jonkun mielestä vähän hullua porukkaa. Mutta meillä oli tosi hauskaa!

Viikonloppu meni siis maailman parhaiden ystävien seurassa. Halasimme, neuloimme, ostimme lankaa ja villaa, kehräsimme, värttinöimme, söimme ja joimme, tuijottelimme tähdenlentoja, saunoimme, säikytimme akryylihain, joku sai kumiankasta päähänsä, kamikazelammas säikäytti kaikki, voimavarakouluttajaopiskelijat taisivat vähän järkyttyä, äimistelimme 19 litraa, nautiskelimme mm. tiramisua ja iPadit olivat ahkerassa käytössä (kuten myös visat...).

Vaikka mitään työpajoja ei ollutkaan, ohjelmaa tuntui järjestyvän ihan itsestään. Päivölässä samaan aikaan olleet Voimavarakouluttajat tarjosivat rentoutusta teemalla Voimaantuva naiseus... Anteeksi, jos loukkaan jotakuta, mutta - en uskaltanut osallistua, pelkäsin, että joku mainitsee munasarjat tms. ja räjähdän nauruun.

Nämä tällaiset viikonloput ovat parasta mahdolliset mielenterveysterapiaa. Paha vaan, että paluu maanpinnalle ja normaalille aikavyöhykkeelle huomisaamuna on karu. Mutta Tampereen messuja odotellessa voi katsella näitä (ja muitakin) kuvia, muistella ja nauraa Ravelryssä yhdessä näiden ja monien muiden ystävien kanssa. (Alin kuva kannattenee klikata suuremmaksi - siinä tiivistyy viikonlopun ydin.)

Kokousta

Millainen on hyvä matka- tai kokousneule?
Pieni, isoa on hankala kuljettaa mukana ja pyöritellä sylissä.
Yksinkertainen, monisivuiset ohjeet ovat aina kadoksissa ja isot kaaviot vaikeita lukea esim. kokouksissa. Ja monimutkaista neuloessa unohtaa helposti muun, tai sitten muuta seuratessa unohtaa mitä piti neuloa ja mokailee lahjakkaasti.

Lauantaina oli veso-koulutuspäivä. Meidät vietiin linikalla naapurikuntaan ja sinne tuli opet vielä toisestakin naapurikunnasta. Oli pari työpajaa - ihan ok, vanhaa asiaa miulle, mutta kertaus tekee yleensä hyvää. Kaikkein kivointa ja hyödyllisintä oli jutella toisten koulujen opettajien kanssa. "Miten teillä on tää?" "Ai? Joo, toihan vois olla hyvä!"

Oli myös luento. Hyvän ruuan päälle erittäin prosenttilukupitoinen ja tylsä luento. Auditoriossa meitä oli kuulemma yli 150, mutta alle 200 opettajaa. Muutama nukkui ihan selvästi :) Ja neulojia laskin 13 - minä mukaan lukien. Tuo oikeanpuoleinen hansikas oli lauantain tuotos. Joko se on neulottu hiukan löysemmällä käsialalla kuin oikea tai sitten sitä on sovitettu liian monta kertaa, mutta se on aavistuksen isompi kuin toinen. Ei haittaa käytössä. Hanskapula on ollut akuutti ja vakava, nyt tuli vähän korjausta.

Malli: ihan perushanskat peukalokiilalla.
Lanka: Noro Aya, väri 19 (50 % puuvilla, 35 % silkki, 15 % villa), ihana pehmeä, mutta ei jousta kuten villa. Sopii näin syyshansikkaisiin hyvin. Menekki 50 grammaa. Muutama hassu metri jäi.
Puikot: 3 mm Tästä langasta voisi olla kiva tehdä jokin kesäinen jakku...

PS. Kiitos, Edellisen postauksen lanka on todellakin ihanan aurinkoista.

Aurinkoa

Eilen istuin auditoriossa kuuntelemassa varsin prosenttilukupitoista luentoa. Koska en osaa istua paikoillani hiljaa ja nätisti ilman neuletta, neuloin taaskin. Mutta tällä kertaa en tosiaankaan ollut ainoa! Kuulemma meitä kuuntelijoita oli vajaat 200 opettajaa, neulojia laskin itseni mukaan lukien 13! Sen mitä näin, useimmilla näytti olevan sukkaneule käsissä.

Se sininen lanka rukin rullalla edellisessä postauksessa ei ollut minun kehruuni, vaan Tuulian. Itse kehräsin tätä aurinkoa. Ihanaa, loistavaa, pehmeää, niin kaunista! Kuitu on 70 % BFL ja 30 % silkkiä (lempisekoitukseni), värjäys Tuulian, kerrattu navajolla, ja lankaa on 148 grammaa. Metrit on laskematta. Huivia taas ja jälleen kerran tekisi mieli - edellinen onkin sopivasti päättelyä ja pingotusta vailla. Laiskamatoa vaan ei ole huvittanut suorittaa kumpaakaan, vaan on aloittanut uuden neuleen, joka sekin on jo varsin pitkällä (no, kun neuloo pientä ja yksinkertaista).

Tartteisin ehdottomasti sukkia. Ohuita, kenkään meneviä, joka päivän sukkia. Äkkiä ja paljon. Huomasin nimittäin eilen illalla taas yksissä hiukan hiutuneen päkiän. Tietysti jos olisin järkevä, kaivaisin nyt samaa lankaa esille (on sitä) ja parsisin tai jäljittelisin silmukoita. Saisi vähän käyttöikää lisää. Kuitenkin miulla on kahdet (tarkalleen ottaen varmaan kolmet tai neljätkin) sukat kesken. Parissa A on toinen sukka jo yli kantapään. Parissa B on eka sukka päättelyissä, paria C ei kannata mainita kun lanka tuntuu nuhjaantuvan jo neuloessa (mitäköhän se oikein olikaan?) ja pari D on vissiin jo menettänyt puikotkin, pitäisi vetää takaisin kerälle. Mutta sukkapula on. Nyt. Toisaalta... Haluan kaivautua lehtipinooni ja etsiä sen yhden mallin, jota ihasteltiin elokuussa (vai oliko se heinäkuussa?) Milliinin luona ja tehdä heti ja nyt mallitilkun. Kunhan vaan saisi päätettyä lankavaihtoehdoista... Punaista vai vihreää?