Lempiväri

Kuten on jo monesti tullut todettua, neulominen on nykyään hidasta. Muulta elämältä varastettua aikaa, kerros silloin tällöin. Siksi onkin suoranainen ihme, että jotain valmistuu. Tai no, Euroviisujen ja ystävien ansiota. Ystävät houkuttelivat virtuaaliseuraansa katsomaan viisuja ja siinä samalla tuli neulottua loput. Päätteleminen jäi aamuun.

Tämän nähdessäni piti juosta hakemaan kamera äkkiä ennen kuin nuo häipyvät. Meillä ei kovin usein nukuta vierekkäin, joten tämä hellyyskohtaus on ihana! Mokoma emäntä vielä pingotti huivin sängyn päälle, ja eihän nyt huivin päällä voi nukkua, joten pitää ahtautua sivuun. Kuvassa ei onneksi erotu, mutta tuo lakana kerää magneetin lailla kissankarvoja ja ne eivät lähde irti edes pesussa.


Malli: Akimbo (Ravelry) by Stephen West
Lanka: Florica, mutta Tuulian väripatojen kautta. 121 grammaa.
Puikot: 3,5 mm


Tämä kaikki lähti Mevrouw Walviksen kuvasta, ihana kivi ja sammalta. Innostuimme. Joten Tuulia värjäsi langat ja me neulo(i)mme kukin omaan tahtiimme tämän huivin. Osalla on harmaa päävärinä, osalla vihreä. Ja vihreässäkin on eri sävyjä. Minun huivissani pitäisi ohjeen mukaan olla vihreä päättelykerros, mutta kun lanka loppui ja jäljellä oli vielä 2/3 päättelyä... Mutta kaunis se on noinkin. Sopii erinomaisesti ensi talvena untuvatakkini pariksi!

Muita versioita valmiina on Tealla (en löytänyt kuvaa huivista, taisin nähdä kuvat Ravelryssä), Hannalla ja Midorilla.

Aika

Kiitos kommenteista! Ja rakas lankaa tekevät tyttö - ne saniaiset ovat ojan pihan puoleisella reunalla. Ne on valtavia, vievät tilaa, eikä mikään muu kasva. Ja haluaisin siihen niittykukkia... Siksi.

Aika on taas kummallisen suhteellinen käsite. Aikaa ei ole, koska en saa neuleita valmiiksi (yksi kyllä alkaa olla kohta pingottamisvaiheessa), koska en ehdi kehräämään, koska en ehdi lukemaan (kuuntelen kyllä äänikirjoja), koska en muista milloin viimeksi olen avannut telkkarin.

Aikaa toisaalta kuluu ihan liian hitaasti, koska kokeiden tarkistamiseen menee puoli ikuisuutta, koska kokeen valvonta on äärimmäisen tylsää, koska viimeinen viikko koulussa ei etene millään.


Jos ikkunat olisivat puhtaammat, ottaisin kuvan keittiön ikkunasta ulos. Aivan uskomattoman kaunis vihreän värikirjo. Tänään on satanut koko päivän (ja viime yönkin) ja luonto tuntuu oikein pursuavan vihreää - jota minä rakastan. Ulkona on myös tosi raikas ilma, hyvä hengittää. Töistä tullessani suunnittelin laittavani römppävaatteet, kumpparit (tietysti vähintään kahdet villasukat) ja sadetakin, ja lähteväni pitkälle kävelylle metsään. Sen sijaan kävi vanhan aikaisesti. Nukuin sohvalla viltin alla lämpimässä umpisikeää unta kaksi tuntia...

Valintoja

Korjaanko tämän pinon tänään vai huomenna?
Raparperipiirakaa vai -kiisseliä?
Vaniljakastiketta vai jäätelöä?
Hurautanko kylmästi kielojen ylitse ruohonleikkurilla vai en?
Ehdinkö kokeilla päässä pyörivää huivi-ideaa vai en?
Kehräisinkö viikonloppuna vihreää vai sammaleista vai jotain muuta?


Aloitanko uuden neuleen huomista opekokousta varten? Minkä?
Menenkö ulos itikoitten syötäväksi kissojen kanssa?
Mitä kukkia hommaan piharuukkuun ja -laatikkoon?
Mikä on paras hävityskeino ojan reunan saniaisiin?


Sanonko suoraan vai kiemurtelenko?
Meneekö asia perille vai ei?

Kansainvälistä

Suomi on kuulemma kaunis, ihana. Ihmiset ystävällisiä ja kielitaitoisia. Sää aivan mahtava (onko tämä tällainen helle normaalia?). Millaista talvisin on? Ruoka todella hyvää (mitään "pahaa" ei ole tullut vastaan). Kertakaikkiaan upea reissu.

Näin kommentoivat HZG-lehden lukijamatkalaiset. Hollantilaisia käsityöharrastajia lehden päätoimittajan kera. 25 innostunutta naista. Suurin osa puhui mainiosti englantia, joten vain hetkeä ennen Hilja-laivaan astumistamme minuun iskenyt paniikki ei päässyt valloilleen. Risteilimme ensin Päijänteellä (Heh, edellisen kerran olen ollut sisävesilaivalla risteilemässä 70-luvun lopussa!) ja tietysti neuloimme. Hollantilaisista kohtuullisen moni kävi kyselemässä, että miksi me kaikki neulomme pyöröillä? Useamman kerran illan aikana.

Päädyimme Savutuvan Apajalle, jossa innokas isäntä ja showmies esitteli paikkaa, kertoi vitsejä ja johdatti lopulta meidän perinteisen suomalaisen ruokapöydän ääreen. Upea paikka, juuri sopiva meille.


Illan mittaan valuimme ihanaan kesäaurinkoon pihamaalle. Neuloimme, juttelimme, nautimme. Otettiin paljon kuvia, pohdittiin niin käsityö- kuin luontosanojakin eri kielillä (rentukka on sitten kingcup ja marsh marigold). Suuri toive on, että voi kun joku käsityölehti tai matkatoimisto innostuisi järjestämään vastaavia matkoja myös suomalaisille harrastajille! Suomeen ja muualle maailmaan. Aivan varmasti löytyisi asiakkaita.

Onni

Onni on Suomen luonto ja alkukesä. Rakastan luonnon kuvaamista, erityisesti kasvien, sillä ne pysyvät paikoillaan paljon paremmin kuin eläimet. Iltahämärissä tai varhain aamulla, kun ei ole liian kuuma, nyt kun itikoita ei vielä pahemmin ole, mikään ei ole rauhoittavampaa, seesteisempää tai "more zen" kuin kuvaaminen.




Vähemmän seesteistä oli löytää töistä tullessa Casbah-sukista ylijäänyt lankakerä kissan oksennuksen peitossa.

Suosikki

Herrat kissat ovat tunnetusti kovin erilaisia luonteiltaan. Pitkään minä ja kissoja usein hoitava ystäväpariskunta olimme sitä mieltä, että Piki on porukan aivot ja Indy muskelit. Mutta tässä viime kuukausien aikana on täytynyt myöntää, että Indyllä on todistettavasti muisti ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös aivot.


Herra ja THE lelu. Kummallakin on omat suosikkinsa. Piki tykkää lokista - koetan saada siitä kuvia joskus. Indy tykkää minitennispalloista ja näistä hiiristä. Kuten näkyy hiiret ovat pieniä, joten niillä leikkimistä täytyy vahtia. Tietysti voisin olla antamatta näitä leikkimiseen, mutta kun se ilmiselvästi rakastaa näitä kaikkein eniten. Näitä kuljetellaan ympäri taloa pois Pikin ulottuvilta, muristaan samalla käheästi ja pelottavasti "hhrrrr".


Leikin tuoksinassa tulee nälkä ja useimmiten nämäkin hiirulaiset kannetaan ruokakuppiin uimaan. Siinä syödessä Indy myös yrittää ja onnistuukin järsimään näitä hiiriäkin. Ja niissä on muovia. Siksi kyttään leikkiä silmä kovana. Ja piilotan lelut kun en ole kyttäämässä. Ongelmana vaan on, että kissaturvalliset piilopaikat alkavat olla vähissä. Näitä ei voi esim. laittaa roskikseen niin, että Indy näkee - se käy muuten yöllä hakemassa ne pois!


Eilen laitoin hiiren piiloon vessan peilikaapin alalokeroon, joka on minusta hieman huono aukeamaan. Ja tuntia-paria myöhemmin ihmettelin kummaa kolinaa.... Menin katsomaan ja kas! Indyn kaksi aivo- ja muistisolua olivat kohdanneet: herra seisoi pitkänä lavuaarin reunalla ja oli onnistunut käpälöimään peilikaapin auki. Ja se alalokerokin aukeni juuri minun katsellessani. Etsimme uutta piilopaikkaa.

Leikkivän kissan kuvaaminen niin, että kuvassa näkyisi muutakin kuin puolikas häntä tai yksi koipi on muuten tosi hankalaa.

Laskin

Miksi silmukoiden laskeminen on vakavaa työtä?

Koska siihen menee aikaa ja voimia, ja se vaatii taitoa. Ensimmäisellä kerralla yleensä silmukkamäärä sattuu kolmion muotoisessa pitsihuivissa puoliksi oikein. Eli toinen puoli huivista ok, mutta toinen heittää yhdellä. Uusinta 1. Nyt heittää molemmat puolet yhdellä. Uusinta 2. Nyt heittää vain toinen, mutta eri puoli kuin ekalla kerralla. Uusinta 3 - tai ei ihan vielä, ei jaksa. Tähän väliin tarvitaan vähän siideriä tai ainakin teetä ja kakkua. Sitten uusinta kolme. Yhtäkkiä, miraculeusement, kaikki täsmää. Mutta epäusko valtaa mielen - eihän se voi olla oikein, pakko saada kaksi kertaa sama tulos. Ja aloitetaan koko homma alusta.

Tällä kertaa kävi loppujen lopuksi niin, että silmukkamäärä täsmäsi kummallakin puolella, mutta kerros ei. Eli piti lopettaa mallikerran toiseen kerrokseen, mutta kun jos lopetan siihen, mulla on kaksi silmukkaa liikaa... Eli lopetin ensimmäiseen. Onneksi ainaoikeassa ei kauheasti haittaa jos vaihtaakin huivin oikean puolen toiseksi.


Näistä kaunottarista ei enää kovin moni ole pystyssä - herrat saivat juoksunarun pihalle ja fleksien hihnat kaatavat narsisseja kuin kauraa.

Mihin?

Mihin miun aika menee?
-Töihin.
-Kissoihin - eilen tehtiin melkein 45 minuutin lenkki. Ja sittenkin ne melkein piti kantaa sisälle.
-Siivoamiseen. Ainakin tänään. Olen käynyt läpi melkein koko huushollin ja järjestänyt ja raivannut. En sentään käynyt läpi tavaraa hävittämismielessä, vaan enemmänkin etsinyt paikkaa ympäri ämpäri seilaaville irtotavaroille.
-Nukkumiseen. Viime yönä - ensimmäinen yö ikkuna auki - nukuin 11 tuntia ja silti otin päiväunet.
-Neulomiseen. Eilen illallakin työpaikan virkistäytymistilaisuudessa neuloin. En herättänyt pahennusta.
-Kehräämiseen - joskus, toivottavasti jo huomenna.
-Istumiseen ja ihmettelemiseen. Tänäänkin varmaan useamman tunnin vain istuin ja tuijotin ikkunasta ulos. Ajatukset harhailivat sinne tänne ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai tarvetta. Latausta ?


Siivoamisen oheistuotoksena olen purkanut kolme neuletta. Yksi vielä pitäisi, mutta kun se lanka on niin ohutta, pitää istua alas ja keskittyä. Olen sijoittanut laatikoihin myös ne viime kuukausina kotiutuneet uudet kerät, jotka eivät ole osanneet omatoimisesti sitä tehdä. Kumman täysiä miun lankalaatikot taas vaihteeksi...

Jospas huomenna menisi aikaa vielä ihan vähän siivoamiseen, huomattavasti enemmän pihan kesäkuntoon saattamiseen ja myös leipomiseen! Hilma-rouva tulee myös taas viihdyttämään poikia.

Aaah!

Tämä tauti ei parane ikinä - lisää sukkia! Ja seuraavat on jo suunnitteilla. Eivät kuitenkaan puikoilla, koska ensin pitäisi neuloa yksi yhteisneulontahuivi, toinen pakko-saada-nyt huivi, ja sitten suunnitella tai kokeilla toimiiko oma huivi-idea ja olisi myös yksi hanska/jämälankaidea. Kiirettä pitää.


Malli: Palmikko lainattu Tristan & Isolde -sukista, The Enchanted Sole -kirjasta. Mutta muuten oman pään mukaan.
Puikot: 2,25
Lanka: Casbah (81% merinoa, 9% kashmiria, 10% nailonia), 85g. Jumalaista lankaa! Saa nähdä miten kestää sukissa, mutta todellista jalkojen hemmottelua. Ja mulla on vielä toinen vyyhti tätä ihanuutta!

Hemmottelua

Eilen tuli lappu postista. Kotimaan paketti? En muistanut tilanneeni mitään (joskus kyllä olen unohtanut), joten sen täytyi olla Ravelryn hemmotteluvaihtopaketti. Tänään kauppareissulla hain sen ja sehän se! Sattui kivaan saumaan, sillä olin aamulla kuin persiiseen ammuttu karhu. Onnistuin kaatamaan helmipurnukan lattialle ja niiden helmien "poimiminen" lattialta takaisin purkkiin kissa-avustajien kanssa oli aika raivostuttavaa. Indy kaatoi teemukin - onneksi tiskipöydälle - ja nosteli märkiä tassujaan hyvin närkästyneen näköisenä. Naapurin eläkeläinen tuli sairaalasta kotiin ja tilanne näyttää olevan vain odottamista. Voi kun voisi auttaa!


Pakkauslaatikko herätti suunnattomasti kiinnostusta kissoissa - kiehnäystä, kulman pureskelua - avaa jo! Ensimmäisenä käsiin osui ruskea paperipussi, jossa oli nimiä päällä? Blanca, Ben, Leonora, Pepe. Ja pussista paljastui Metsäkylän Alpakoiden valkoista villaa. Suloisen pehmeää, onneksi pestyä, mutta muuten käsittelemätöntä. Minulla ei ole villakampoja, mutta ystävällinen kanssakehrääjä tarjoutui jo avuksi. Enpä olekaan aikaisemmin saanut kotimaista alpakkaa!


Ja loput paketista. Tai itse asiassa tästä puuttuu jo yksi osanen, kissojen lelu, jonka Indy tuhosi jo. Sellainen metallilankapallo, jonka sisällä oli hiiri. Oli. Hiiri poistettiin kohtuullisen nopeasti ja Indy todennäköisesti söi hiirestä puolet. Minun olisi pitänyt muistaa, näin on käynyt aika monta kertaa aiemminkin!

Mutta, asiaan! Takana valkoista 75% alpakka, 25% lammas - Metsäkylän lankaa. Ihanan ohutta, huutaa värjäyspataa. Kolme kerää TeeTeen alpakkaa, jota ihan sattumalta hiplasin tänään paikallisessa lankakaupassa, mutta en ostanut kun sitä oli liian vähän projektiin. Kertakaikkisen lutunen Riimingan avaimenperä (rakastan Riimingan tuotteita!), kissanminttunameja, suklaisia pähkinöitä (nam!), käsintehty vaniljasaippua (tuoksu on aika voimakas, mutta vanilja on onneksi se minkä kestän ihan hyvin) ja vielä parini kissoille tekemä lelusatsi. Muikkuja (vai silakoita vai salakoita ;) säilykerasiassa - virkattuja kaikki. Mainio idea - Piki kiehnää muikkuihin innolla, mutta vielä se ei oikein ole tajunnut miten niillä leikitään. No, jos huomenna on yhtä tylsä sadepäivä, se keksii kyllä.

Kiitos parini - minulla ei ole harmaintakaan aavistusta kuka sinä voisit olla - kukaan Ravelryssä ei tunnusta asuvansa Urjalassa... Saisinko lisävinkkejä? Kiitos!

Marjut: Ihan heti en koiralankaa halua kehrätä, ja sitten joskus jos haluan, testaan kuidut ennen kuin lupaan mitään.
-H-: En ole koira-asiantuntija, mutta mitä pitempi kuitu, sen parempi. Tosin pitkät, kovat ja kiiltävät karvat eivät ole hyviä, koska ne eivät "tartu" toisiinsa. Villava aluskarva, pitkä sellainen lienee parasta. Parasta mitä itse olen kehrännyt on ehdottomasti koirista naapurin Aksu, samojedi ja sisäkoira. Puhdasta, pitkää ja todella hyvälaatuista. Mutta koirankarvalangasta puuttuu lampaanvillan kestävyys.
TaijaK: Ehdottomasti neulotaan kesällä kun tulet!

Harmaata

On päiviä jolloin ois parempi vaan olla hiljaa. Sängyn pohjalle ei voi jäädä haaveilemaan vaan on pakko käydä töissä ja asioilla. Mutta jotenkin kaikki menee vastavirtaan, ihan yksinkertaisimmat asiatkin. Puhelin oli kateissa. Kesken ykkösten kuuntelutehtävän lopulta keksin missä se on... Kotona sohvalla. Lääkärin ajan sai vasta kahden viikon päähän. Seiskojen kanssa meni hermo. Kokouksessa särki pää enkä jaksanut neuloa. Eikä saatu edes pullaa ;)


Onneksi on ilojakin. Puissa on melkein hiirenkorvat. Ykkösten ihku ranskan ryhmä. Ystävät kuuntelevat. Sain kiitoksia hyvin hoidetusta työstä. Ja kehräsin.


Näissä kuvissa vihdoinkin valmiina Vääpeli-nimisen huskyn (mukana myös lammasta, koska kuitu oli aika lyhyttä) karvat. Pesty moneen kertaan, mutta kastuessa yhä vielä vieno märkä koira... 170 grammaa yhteensä. Pehmeää, lämmintä, huopuu. Ja matkaa koiran emännälle, toivottavasti on mieleistä.

Sen olen tästä projektista oppinut, etten lupaa kehrätä mitä vaan tosta noin vaan. Ensin täytyy suorittaa "koekehruu" jotta tietää miten kuitu käyttäytyy ja jotten lupaa liian suuria. Ja myös kehruuprojekteille kannattaa sopia deadline, muuten venyy ja paukkuu ihan liikaa. Kehruuvimma on kuitenkin tällä hetkellä ihan mahdottoman suuri - mikään muu ei kiinnosta eikä huvita.

Tuulee

Päivän paras keskustelu työkaverin kanssa:
-Kyllä on ihana ilma, pitäisi heti päästä mökille! Vene vesille ja imuroitava ja siivottava ja ja ja....
-Miä kyllä menen kotia kehräämään!
-Ai mitä?
-Kehräämään. Lankaa.
-Ai jaa... Sulla on sitten semmonen... häkkyrä?


Joo, on häkkyrä ja se onkin pyörinyt ihan mukavasti. Toivottavasti voin pian esitellä täälläkin.

Herrojen kanssa on taas ollut hermot vähän kireällä. Olkkarin reunimmainen verho pitää tiputtaa kerran viikossa. Makkarin laskoskaihdin on myös oikein kiva kiipeilykohde. Työhuoneen Lundiassa seikkailu on myös otettu takaisin harrastuslistalle. Onneksi osa energiasta voidaan purkaa ulkoilemalla. Piki vaan on niin onnettoman hidas kävelijä ja Indy haluaisi painaltaa eteenpäin tuhatta ja sataa. Lopulta aina hermostun Indyn kiskomiseen (kuin huonosti koulutettu koira) ja otan Pikin syliin ja sitten mentiin. Mutta kyllä ne nauttivat! Indyn pitää aina päästä just tolle kivelle niemennokkaan ja sitten nenä tärisee ja värisee ja koko ajan pelkään, että milloin se sukeltaa...

Huopuu

Kulttuuri-iltapäivä onnellisesti takana. Huovuttajat olivat rauhallista ja aikaan saavaa porukkaa. Vain muutama oli hommassa ensimmäistä kertaa, osa oli selvästi ammattilaisia ;) Yllä olevat tuotokset siis oppilaiden, ei minun todellakaan! Kiitos kaikille, jotka mm. retriitissä lahjoittivat kuituja tätä varten! Ja anteeksi kun on vain surkeita kännykkäkuvia - joku unohti kameran kotiin...

Päivän päätteeksi oli tietenkin perinteinen vappujuhla. Joka vuotisten vakioesiintyjien, koulun eri bändien (tällä kertaa vain yksi, tätä varten kasattu) ja Naisvoimistelijoiden kouluryhmien lisäksi paikalla oli kaksi vierailijaa. Taika-Petteri oli päivällä opettanut jonglöörausta ja heitti nyt läppää vatsasta yhdessä toisen vieraan, eli RudiRokin kanssa. Jälkimmäinen oli myös opettanut halukkaita ja veti aivan huikean shown! Kuinka yhdellä suulla ja parilla äänihuulia voi yhtä aikaa tuottaa niin monta ääntä? Suosittelen lämpimästi.

Kiitos kommenteista - kyllä, lupaan kertoa kuvin ja sanon villan muuntautumisen langaksi ja neuleeksi.