Sohvalla

Kummallisia asioita pyörii taas päässä. Vasen jalkapohja on kipeä, niin kipeä, että käveleminen silloin kun buranan vaikutus on lakannut, on tuskaa. Joku tulehdus siinä selvästi on. Toivottavasti ei faskiitti (pirullinen vaiva), jälkeä ei näy mutta voisi ehkä olla jonkun ötökän puremakin. En tiedä, mutta odotan innolla sen häipymistä!


Joka tapauksessa olen istunut nyt kolmatta päivää sohvalla. Piki-pikkuinen on ollut uskollinen ja tunnollinen vierihoitaja ja maannut kyljessä kiinni tai sylissä. Olen lukenut! Pitkästä aikaa nauttinut romaaneista. Ja pohtinut. Tämmöinen liikkumiskyvyn melkein menetys on aika pelottava kokemus. Pitää varmaan alkaa huolehtia itsestään paremmin, ettei pääse toistumaan. Vaikka sanotaanhan sitä, että vahinko ei tule kello kaulassa...


Neulominen? Öh... no, ehkä kymmenen senttiä herkkää pitsiä ompelulangasta. Enemmänkin olisi tullut jos ei olisi roikkunut niin paljoa netissä :)

Wannabe

Kun Taitolehden numero 2/2010 ilmestyi huhtikuussa, siinä oli tosi hyvä juttu Ulla-neuleesta ja peräti neljät sukkaohjeet Ullan aktiivisilta jäseniltä. Niistä Onervat iskivät heti minuun täysillä. Aion kyllä tehdä kaikki jossain vaiheessa, mutta Onervat oli saatava heti! Aloitin aika pian, ohjeen mukaiset puikot, mutta paksumpi lanka. Halusin nimenomaan siitä langasta. Liian isot. Liian leveät. No, fiksuna neulojana aloitin uudestaan ja poistin yhden mallikuvion verran silmukoita. Sopivat.

Neuloin ensimmäisen varren ystäväporukan tapaamisessa Tampereella viikko sitten. Ohje oli kyllä mukana, mutta kun opin mielestäni kuvion ulkoa, en sitä pahemmin vilkuillut. Päästyäni kuvion loppuun kyllä katsoin ja olin ylen hämmästynyt. Olin tehnyt oman versioni. Kuvio on sinällään oikein, mutta ohjeessa kuvio ei ole symmetrinen kiila, vaan epäsymmetrinen ja pitemmälle ulottuva. Hetken pähkäilin, mutta päätin olla purkamatta ja tehdä Wannabe Onervat. Voisin sitten joskus myöhemmin tehdä ne ihan oikeatkin.


Malli: Wannabe Onervat, sovellettu Taito-lehdessä 2/2010 olleista Onerva-pitsisukkien ohjeesta.
Lanka: Lai-la-Lai Yarnz'in Sandman (100% merino), 86 grammaa.
Puikot: 2,25 mm


Lanka oli minulle uusi tuttavuus. Tosi mielyttävää neuloa ja värin loistava oranssi niiiiiiin ihana ja niiiiiiin minua. Jaloissakin tuntuu hyvältä. Sain langan Ravelry-vaihdossa Hannalta. Kiitos!

Leikkiä

Kiitos pitsikommenteista. Jotain minä niistä vielä keksin ja osa pääsee sellaisenaan käyttöön. Nyt on narulla kuivumassa liuta liinavaatteita. Valkoisia ja pitsein varustettuja.


Herrat ovat olleet taas ahkeria. Maton pesuun en tänään ottanut niitä mukaan, mutta mitä ikinä täällä kotona teenkin, avustajat ovat aina paikalla. Indyn mielestä esim. ruoka tipahtaa nopeammin kuppiin iltaisin kun hän tulee huutamaan suihkuverhon taakse tai toisinaan suihkuseinämän päälle niin kovaa kuin keuhkoista lähtee...


Illalla laitoin yöksi piiloon Indyn lempipallon. Aamulla se muistettiin... Pikikin on tajunnut näiden pallojen ihanuuden. Ne ovat siis turkispäällysteisiä ja ne nyljetään alta aika yksikön. Niitä saadaan leikkiin vain kun emäntä on kotona ja tarkkasilmäisenä vahtimassa. Indy jopa on (ehkä) oppinut ymmärtämään yhden sanan "Pallooo!" tietyllä äänen sävyllä lausuttuna saa sen ryntäämään makkariin lukitun lipaston laatikon luokse toivorikkaana.


Niitä pitsejä piti tunkea johonkin kaappiin... Niinpä tuo makuupussi vuodelta -81 pääsi roskikseen. Yläkaapin ovi jäi hetkeksi auki ja Piki korkeiden paikkojen rakastajana hyppäsi pianon päältä kaappiin. Herran alaleuka ei oikeasti ole harmaa - se on vaan pölyä ;) Alas se osasi tulla ihan itse.

Onneksi herroista on myös hyötyä. Loikkivat, mäkättävät ja erinomaiset tehokkaat itikka-ansat toimivat taas.

Puhtaita

Pesin eilen pari koneellista virkattua pitsiä. Ulos vein ne, jotka eivät mahtuneet sisälle kuivaustelineeseen. Näitä on siis paljon, todella paljon. Mamman tekemiä kaikki, paitsi yksi nyplätty, joka on Mamman veljen vaimon tekemä. Montakohan kilometriä lankaa näihin on mennyt? Montako tuntia aikaa? Paljonko ajatuksia? Paljonko rakkautta?


Tuossa yläpuolisessa kuvassa keskellä olevassa sängynpeitossa on erilaiset reunukset. Toisessa reunassa isompi sakarakuvio (13 sakaraa) ja toisessa pienempi versio (tuplasti sakaroita). Jotenkin tuntui hullun riemulliselta ja hassun hellältä huomata tuo ero.


Suvussa nimenomaan Mamman siskot ovat todellisia käsityötaitureita. Ja se veljen vaimo. Nuoremmasta polvesta vain minä ja yksi pikkuserkku ollaan tosi harrastajia. Mutta meitä onkin aina sanottu kaksosiksi, vaikka ikäeroa on 10 vuotta.

Näitä on niin paljon, että piti tehdä tilaa kaappeihin (heitin vihdoinkin mm. makuupussin vuodelta -81 roskiin). Pitsipöytäliinat eivät oikein istu minun kotini tyyliin, mutta en minä näitä voi pois heittää. Muutaman ehkä lahjoitan eteenpäin, mutta suurin osaa jää minulle. Ja yhdet sivuverhot aion kyllä laittaa heti makkarin ikkunaan, kunhan vaan saan ikkunat pestyä.


Tuo taaimmainen oikealla alhaalla. Muistan sen yläaste- ja lukioajalta. Se oli minun. Ja mulla on yläkaapissa toinenkin Mamman varta vasten mulle tekemä sängynpeitto. Tekikö se mulle kaksi siksi, että veli ei huolinut? Tai kyllähän se tiesi minun tykkäävän ♥

Puhtaat valkeat lakanat pitsit.

Pitäisi

Eilen lisää Tamperetta, ystäviä ja sateen uhkaa.
Tänään pyykinpesua, aurinko ja kiljuvia kissoja: "Mjääyyyyyy, jos me ei nyt päästä ulos, nostetaan desibelejä vielä sadalla!"


Käsityöt eivät valmistu. Ne kyllä etenevät, mutta ne eivät valmistu, koska vähän väliä pitää purkaa... Eilen häitä katsellessani (ihanaa!) onnistuin tekemään sukkaan kantapään, mutta unohdin kantalapun. Huivista on silmukat tippuneet tuhannesti - silkki on liukasta - nytkin ne on poimittu takaisin, mutta vain suurin piirtein. Pitäisi tarkistaa tilanne vähän parmemin.


Päässä pyörii uusi lapasidea. Pitäisi testata toimiiko se. Langat kävin kyllä jo ostamassa. Ostin myös neljännen sängynaluslaatikon. Siirsin sinne langat lipastosta, jotta saan lipastoon vaatteita. Eli vaatekaapitkin pitäisi käydä läpi.


Haluaisin myös neuloa puseron, mutta ensin pitäisi saada alpakkatakki valmiiksi. Kaikki kaapelit kun ovat siinä kiinni...

Lomareissuja

Eilen.

Ajomatka, Tampere, ystävä, koira, Ikea, lasipurnukat, kangasta, tyyny, dvd-hylly, ei ruuhkaa, keskusta, kiinalaista, Akateeminen, Lankaidea, Taito-shop, Ruohonjuuri, Kicks, kirjoja, lankaa, teetä, kynsilakkoja, kävelyä, klovni, kirkaisu, naurua, lomafiilis, rento, La Famille, omenakinuskikakku, kynsien lakkausta, kotimatka, hellyyden kipeät katit.

Tänään.

Ajomatka, Jyväskylä, TitiTyy, ystävä, juttelua, lankaa, harhailua, Tulli, naurua, villakammat, maksu, lisää harhailua, Palokka, hyllypohdintaa, suihkuverho, daalioita, Hese, hameen etsintää, pehmis, kotimatka, hellyyden kipeät katit.

Huomenna.

Kotona. Ja hellyyden kipeät katit ;)

Calm

100% merinoa World of Woolilta. Kivaa kehrätä ollakseen merinoa = laadukasta. Kolme ohutta säiettä (ajoittain meinasi mennä ompelulangaksi), navajokerrattu. 102 grammaa. Värin nimi Calm. Aloitin kehräämisen retriitissä, ja aika moni kävi kokeilemassa rukkia. Niinpä vyyhdin alkupää on ajoittain ylikierteistä ja selvästi paksumpaa. Luulen, että otan sen pätkän pois ennen kuin neulon. Neulon... hanskoiksi? Huiviksi?

Navajokertaaminen on kyllä noussut ehdottomaksi suosikikseni. Se on helppoa, ei tarvita kuin yksi rullallinen säiettä, eli ei tarvitse punnita ja pähkäillä, että onkohan näillä kahdella/kolmella rullalla yhtä paljon tavaraa? Sillä voi säätää värejä. Navajokertaushan on kuin sormivirkkausta, silmukoiden pituutta säätelemällä säikeen värin mukaan saa yksivärisempiä pätkiä. Enpä taida enää muuta käyttääkään.

Toinen suuri suosikkini on Majacraftin rukkiin liitettävä Wheel Skeiner (alin kuva) eli vyyhdinpuu. Vaati ensin hieman opettelua, mutta nyt kyllä en enää luopuisi. Pitää osata polkea hitaasti ja rullan lopussa vieläkin hitaammin. Rulla mieluummin erillisessä Lazy Katessa kuin rukin omassa ja siltikin ohjaan lankaa kädellä. Nopeaa, näyttävää (Indy yrittää työntää nenäänsä väliin koko ajan) ja kaunis vyyhti. Postauksen ylin kuva on ko. vyyhdinpuulta.

Mietin

Viime päivinä olen taas vaihteeksi tuntenut itseni vanhaksi. Ja ihan tahtomattani tirkistelijäksi.

Ennen vanhaan, kun minä olin nuori (=kultaisella 80-luvulla), seurustelu oli ihan erilaista. Ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita (paitsi sitten loppupuolella) eikä nettiä. Kun tapaaminen sovittiin, sinne kanssa mentiin. Ja toinen teki oharit, sai raivota niin paljon kuin halusi, mutta ei se toinen sitä välittömästi tiennyt. Sovittiin moneltako soitetaan - lankapuhelimella - ja kotona sitten vein lankapuhelimen mukanani eteisestä omaan huoneeseeni (onneksi oli pitkä johto), jotta sai edes jonkinmoista puherauhaa. Ja voi luoja jos joku sukulainen tai iskän työkaveri sattui soittamaan juuri sovittuun aikaan...

Nykyään konstit on monet. Jos toinen ei vastaa kännyyn, voi laittaa viestin FB:ssä. Tai Mesessä. Ja kun minä puhun 90-luvun alun kokemuksella irkistä, nuoret tuijottavat äimistyneenä "ootko siä Irc-galleriassa???". No en tosiaankaan, vaan mulle irc on jotain ihan muuta. Selitä sitä sitten. Mutta revenons à nos moutons, eli periaatteessa toisen tavoittaa aina, mistä tahansa. Luulisi siis asioiden olevan hyvin.


Ennen vanhaan siis seurustelu oli kuitenkin jotenkin yksityisasia. Nykyään tuntuu, että kaikki asiat huudellaan julkisiksi vähintäänkin FB:ssä. Olen seurannut, kieltämättä hieman uteliaana, nuoren parin seurustelua sitäkin kautta. Kaikki huudetaan julki, riidat, sopimiset, kaikki. Ja se kielenkäyttö. Ennen vanhaan taidettiin kiroilla vähemmän. Tai se ei ollut sallittua kuin aikuisille eikä heillekään kaikkialla. Tai ehkä kirosanat määriteltiin eri tavoin. En ainakaan muista, että kukaan ikäisistäni (yläkoulu) tytöistä olisi käyttänyt noin solkenaan tuollaista kieltä. Jotenkin tuntuu pahalta, että nuoret ja kauniit käyttävät niin rumaa kieltä. Yhtä pahalta se tosin minun korvissani kuulostaa, vaikka puhuja olisi vanha ja ruma ;) Mietityttää silti. Saavatko he käännettyä tämä kirosanatyylin "pois päältä" tarvittaessa?

Filosofointi sikseen (sille vaan on tänä viikonloppuna ollut aikaa). Pikillä on uusi tavoite. Eteisen pöydältä voi hypätä roikkumaan eteisen kaappien yläreunaan ja toivoa, että jotenkin taianomaisesti yläkaappi aukeaisi ja se pääsisi livahtamaan sisään. Ja että siellä olisi lelupiilo. Emäntä toivoo, että se lopettaa moisen harrastamisen ennen kuin kaappien ovet vaihdetaan jossain tulevassa remontissa.

Odds

Osaan kehrätä vaikka silmät ummessa - tuli todistettua eilen illalla. Laiskana en jaksanut nousta sytyttämään valoja, vaan tuijotin Good Wifea läppäriltä ja kehräsin pimeässä olkkarissa.

Suomen luonto ja alkukesä. Joka vuosi mulle käy näin. Ajoin äsken kotiin Jyväskylästä, katselin vihreää metsää, sinisiä järviä, tienpientareen ihania kukkia ja tuntui, että sydän pakahtuu. Joku päivä täytyy päästä kameran kanssa kävelemään umpimettään.

Osasin neulemiitissä myös neuloa ilman ohjetta, idiootti kun olin ja jätin ohjeen kotiin. Meitä oli kuusi ja puolet peräti uutta väkeä! Kiva kun saadaan lisää seuruetta. Lauantaina olisi KIP ja sääennuste on aika masentava. Katsotaan jaksanko lähteä.


Piki nukkuu kehruuvillojen päällä.

Indyn mielestä kuumaliimapistooli on vain ja ainoastaan sitä varten, että sille tehdään uusia leluja.

Uusi passi on sisäväreiltään ällölällö pastelli.

Uuden passin sai ulos poliisiasemalta kertomalla pelkästään oman nimensä. Ei tarvittu hetua eikä ajokorttia eikä mitään. Joko miä olen liikaa vankikarkurikuvani näköinen, tai liian kiltin näköinen/oloinen tai sitten täällä maalla ollaan tosi luottavaisia. Tai näitä kaikkea.

Tyyli

Asioita voi tehdä monella tyylillä.

Viikonloppuna kuulin ensimmäisen kerran Suvivirren esitettynä niin, että juhlaväki puhui körttityylistä. Minun korvissani se kuulosti liki marssilta.

Juhlan arvokkuuteen toi pikkiriikkisen, mutta niin mainion huumoripläyksen pienen pieni hämähäkki, joka kulki ympäri ämpäri sitä piirtoheitinkalvoa, jolla heijastettiin yhteislaulujen sanat seinälle.


Ylioppilaat olivat kauniita ja komeita. Moni tyttö taisi ihan ensimmäistä kertaa olla juhlakoltussa ja huikaisevan korkeissa koroissa. Lyhyet näyttävät olevan muotia. Tyylikästä, mutta silti luulen, että moni olisi tuntenut olonsa kotoisammaksi enemmän oman tyylisissä vaatteissa. Onneksi joukkoon mahtui myös rohkeita, jotka olivat valinneet oman, upean linjansa.

Kevään kakkutrendejä en käynyt tutkailemassa kovin tarkkaan. Väsynyt kun olin, kävin vain kolmissa yo-juhlissa. Perinteiset kerma- ja voileipäkakut näyttivät olevan suosittuja. Itse tykkään tosi paljon jälkimmäisistä, joten olin onnellinen vieras.


Kissaherrojen kanssa ulkoilu on tällä hetkellä kovin tyylitöntä. Herrat hidastelevat ja emäntä tahtoisi mennä vauhdilla. Halvatun itikat syövät kissoilta korvalehdet ja emännän kokonaisvaltaisesti. Mutta kaipa sen jaksaa kärsiä - kävelyn jälkeen kotona on niin kovin onnellisesti turkinhuoltoa harrastavia sylivauvoja. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, Piki on sylivauva (erittäin kehräävä ja kurraava sellainen), mutta Indy pesee varpaan välejään keittiön pöydällä :)

Sulkuja

Enpäs olekaan pitkään aikaan muistanut tehdä listoja. Tykkään listoista tosi paljon. Ne tuovat järjestystä kaaokseen, helpottavat muistin urakkaa ja auttavat joskus päätöksen teossa. Tällä kertaa vain huvin vuoksi.

Miinuksia tällä viikolla:
- Kuulin kolarin (kuulin rysäyksen, en nähnyt tapahtumaa).
- Tuttavalla on vakava sairaus.
- Kiire.
- Hataran pään aiheuttama ylimääräinen työ.
- Jäähyväiset (ysejä ja abeja tulee ikävä).
- Sää (ensin oli kuuma ja nyt on kylmä ja välissä tuli rakeitakin).
- Nukkumatti (kadoksissa).
- Asiakaspalveluiden puhelujonoissa nitkuttaminen.


Plussaa tällä viikolla:
- Kolarissa ei vammoja (paitsi autoille).
- Tosi monet parantuvat tuttavan sairaudesta. Toivottavasti hänkin.
- Minua kiitettiin kukkasin (täydellinen yllätys).
- Sää (ei voi tylsäksi sanoa).
- Ystävät (virtuaalisestikin voi nauraa yhdessä).
- Siivous (työpöydän pintamateriaali näkyvissä ensimmäisen kerran aikoihin).
- Nettikaupat (ihan liian monta tilausta tällä viikolla).
- Loma (ihan kohta).

Höpö

Miksi sitä välillä ei muista mikä on kivaa ja toimivaa omassa elämässä?

Pari viikkoa on mennyt totaalisen ryytyneenä. Joka ilta "päivä"unet ja sen jälkeen tietysti valvomista suht myöhään ja seuraavana aamuna ihan poikki. Kunnes kaksi iltaa sitten muistin. Äänikirjat. Ja viimeinen Potter onkin sitten edistynyt huimasti. Samalla on tullut neulottua kivasti (ja purettuakin). Johtopäätös. Telkkari on ihan täysin turha vehje. Tarvitaan vain äänikirjoja, rukki ja neule. Silloin en nukahda sohvalle ja unirytmi on parempi ja minä heti pirteämpi :)

Asiatkin pitäisi hoitaa ajallaan. Jos en esim. vastaa sposteihin heti, unohdan lahjakkaasti. En tarkoituksella, ihan vaan hatarapäisyyden takia. Sama juttu työpöydän suhteen. Jos en heti tunnilta tullessa laita takaisin mappiin papereita, ne jäävät pyörimään mielettömiin kasoihin ja hukkuvat lopulta jonnekin kadotuksen uumeniin.

Jotain olen saanut aikaankin. Passianomus viety - pääsisinköhän reissuunkin? Valitettu Soneralle - nettiyhteyden hinta tipahti 21 euroa!!! Varattu hieroja - ensimmäinen herra ties kuukausiin. Pohdittu kevätjuhlaa - ei vieläkään aavistustakaan mitä laittaisin päälle. Korjattu (jotenkin) keittiön laskoskaihdin jälleen kerran - voiskos kattiherrat ystävällisesti jättää sen rauhaan?

Kiitos hurjasti huivikommenteista! Kiitokset kuuluvat ehdottomasti myös Tuulialle, joka siis värjäsi langat. Tajusin muuten alkuviikon viileydessä, että huivi sopii täydellisesti yhteen myös ns. kevättakkini kanssa.