Pesue - Family

Haikeaa. Eilen tuli itkettyä, syötyä liian montaa kakkua (makeaa, voileipäkakkuja ei näkynyt), piirasia ja piiraita ja piirakoita, ja vaikka mitä. Halattua ja käteltyä. Näki paljon entisiä oppilaita, kiva kuulla heidän elämästään.

Viime yönä heräsin kolmesti. Ensin puolen yön tienoilla - Hilma-rouva (kylässä taas pe-su) leikki leluhiirellä minun sängyssäni. Pojat istuivat minun toisella puolellani ja tuijottivat silmät lautasen kokoisina. Toisen kerran vähän ennen kahta - Piki oksensi olkkarissa. Kolmannen kerran vähän vaille neljä - kissatappelun ääniä, mutta Hilma ja Indy vain leikkivät. Jotta saisin jatkaa unia, mikrotin saman tien seitiä Hilmalle. Toimi, Rouva tuli nukkumaan ja pojat perässä. Oli vaan aika lämmin tunnelma, kolme kissaa ja untuvatäkki. Villasukat oli pakko potkia pois.

Eilen illalla meidän rannassa Indy kävi kastelemassa tassut mahakarvoja myöten ja häntä kellui pinnalla. Luuli saavansa pientä ja herkullista (?) telkkä-paistia, mutta telkkäemo oli kyllä nopeampi viemään pesueensa turvaan. Lintukuvaaminen on kivaa! Klikkaa kuva isommaksi.


Goldeneye-family in our lake yesteday evening. Indy (the black and white cat) thought, he'd get some really good (?) supper and tried to go swimming... He's on a leash so no luck this time. 

School year ended yesterday, and so we teachers went around the town visiting the new graduates and their families. Too much cake and pies and everything.

Koiria

Nyt se alkaa. Kesä ja loma. Tarkoitus oli olla vaan, ei aikatauluja eikä suunnitelmia. Jotenkin kummasti molempia on kertynyt. Hankala kirjoittaa kun kuivattelee kynsilakkaa samalla. Se vihreä toppi muuten ei pääse kevätjuhlaan. Pelkään hikoilevani tässä helteessä kuin pieni sika, joten pellava on viileämpää. Otin puoli tuntia sitten kaapista myös uudet puuvilla-rami pöksyt - ne on jo nyt kauttaaltaan Indyn valkoisissa karvoissa. Huoh. Pitäisi vielä päättää mitkä kengät ja kaivaa jostain teippiharja.


Kissakuvahaaste ja kissa kuin koira. Näistä ehdottomasti koiramaisempi on Indy. Kun vahingossa siivotessa tms. kosketan flexejä, herrat syöksyvät paikalle kuin ohjukset:"uuuuuuuloooooooossssss!". Ulkona Indy vetää hihnaa kuin huonosti koulutettu tai kouluttamaton koira. Se kahlailee rannassa hyvin epäkissamaisesti ja osaa myös haukkua. Kun se hyppää keittiön pöydältä alas ja samalla maukaisee, monesti kuuluu vain lyhyt hyvin haukahdusmainen ja erittäin kova ääni. Kumpikin seuraa emännän touhuja hyvin koiramaisesti ja ovat myös erinomaisia (kuten kaikki entiset koirani) matkustajia autossa.

Tänään en taida kuljettaa neuletta mukana. Eilen sain yhden reunapitsin tehtyä. Teen jälkikäteen toiseen päähän liitettävän reunan ensin, jotta voin sitten mennä posottaa kunnes lanka loppuu. Kaunista, herkkää. Harmi, että lankaa on niin vähän.

Pehmeitä

Unohtunutta ja uutta. Niiden, jotka eivät vielä ole saaneet Ilun Totisten sukkalankojen klubin toista pakettia, kannattaa sulkea silmät alemman kuvan kohdalla.

Nämä ensimmäiset ovat Manos del Uruguayn Silk blendiä (30% silkkiä ja 70% merinoa). Mielettömän pehmeitä (tekee mieli viedä sänkyyn posken viereen unileluksi), kauniin himmeästi kiiltäviä. Ja nuo värit... Jos Ravelry-ystäväiseni on vielä pulassa värieni suhteen, niin nämä ovat täydellisiä! Tosin niitä täydellisiä on kyllä muitakin.... Vaikka koivunvihreä, sammaleenvihreä (kaikki sammaleet käyvät), ihana pehmeän harmaa, puolukan punainen, ja vaikka mitä!


Eilen meni töissä piiiiitkäääään. Luulin hävittäneeni yhdet paperit (löytyivät kotoa), kävin naapurikunnassa sopimassa videoneuvotteluopetuksesta, soitin toiseen naapurikuntaan ja tuskailin kun heidän opetuksensa ei meinaa millään mahtua lukkariini, haaveilin pöytäni siivoamisesta (talkkarikin jo komensi tekemään äkkiä jotain pöydälle), korjasin kaikki viimeiset kokeet ja aineet, kirjoitin listaa siitä mitä tänään pitää ehdottomasti muistaa. Ainakin nenäliinat! Tänään henkilökunnan kahveilla sanotaan taas näkemiin monelle upealle ja tärkeälle työkaverille. Ja minä pillitän ihan taatusti.

SE Ilun ihana! Minulle uusi kuitukokemus, merino-tencel. Uskomaton kiilto ja pehmeys. Jos mahdollista, liian pehmeää, joten lötkyn tuntuista. Mutta väri ei kuitenkaan ole liian lälly vaaleanpunainen, vaan tykkään. Etsimme mallia. Ja se toissailtana aloitettu, jota yltiöpäisesti kuvittelin pitäväni huomenna harteillani.... Purkuun meni. Eivät lanka ja malli kohdanneet. Tosin aloitin jo uudella mallilla.

Töitä

Kiitos. Kiitos teille ja välitetään kiitoksia eteenpäin sukkien suunnittelijalle (nero!) ja langanvärjääjälle (Ilu!). Tahtoo lisää tuosta kirjasta, mutta tuli tässä välillä aloitettua muuta... Voisikohan - miksei voisi - sukan kuvioita siirrellä sijoittamalla kavennuksia ja lisäyksiä useampaankin eri kohtaan... Ja kyllä, ihan käyttöön nämä namisukat päätyvät (jotenkin kummallisesti niistä tuli taas kerran tasan tarkkaan omaan jalkaan sopivat), eihän niitä muuten voi lähempää ja useammin ihailla! Ja jos/kun kuluvat, saanpahan tehdä uudet ;)

Tänään käsitöitä on tehty, mutta eri muodossa:


Näiden lisäksi vielä yksi satsi ja se on sitten siinä. Huolimatta upeasta keväästä (vaikka tänään tuntui tuossa illalla hetkittäin ihan syysmyrskyltä), on tämä kevään loppupyrähdys töissä saanut minut ihan poikki. Tänään otin tunnin päiväunet ennen tuon pinon kimppuun käymistä. Ja leivoin kesän ekan raparperipiirakan, namia!

Mister Riiviöt... Heräsin viime yönä klo 2.53. Outoa kolinaa, rapistelua. Menin katsomaan. Piki istui liesituulettimen päällä, viereinen kaapin ovi oli auki. Indy riepotteli lattialla leluhiiripussia epätoivoisena... Kyllä ne tietää missä namit ja lelut on!

Valaistunut - Enlightened

Kyllä minä (mielestäni kokeneena sukankutojana) olen tiennyt, että silmukoiden paikkojen vaihto vaihtaa neulomisen suuntaan sievästi ja lievästi ja saadaan palmikoita tai kulkevia silmukoita. Ja että, kavennuksilla ja lisäyksillä voidaan muotoilla kappaletta halutusti. Mutta että kaventamalla ja lisäämällä strategisesti oikeissa paikoissa saadaan jotain tällaista aikaan!

As an experienced sock knitter I thought I knew that switching stitches rightwards or leftwards changes slightly the direction and can form cables or travelling stitches. And that increases and decreases help to form the pieces into the shape desired. But, amazingly increasing and decreasing in strategically right places you can achieve something like this!


Malli: Kai-Mei (Sock Innovation)
Lanka: Ilun sukkalankaklubin Merino-nylonsukkalanka, 66 g
Puikot: 2,25 mm

Pattern: Kai-Mei (Sock Innovation)
Yarn: Handu.fi Sock club (merino-nylon, handdyed), 66 g
Needles: 2,25 mm


Tajunnan räjäyttävä kokemus. Sukan kiilakavennuksia nilkassa EI tarvitse tehdä aina samassa paikassa, niitä voi siirtää! Kuvion EI tarvitse kulkea samanlaisena nilkasta varpaisiin (tai päinvastoin), vaan se voi kulkea poikittain, vinottain, kyljittäin - miten vaan! Arvatkaa vaan pyöriikö päässä ideoita - se on eri asia pääseekö ne koskaan käytännön asteelle...

Mind-boggling. Shaping gussets doesn't always have to happen in the same place. The pattern (panel) needn't always go the same way (from leg to toes or vice versa), it can also travel sideways, diagonally - anything! I have far too many ideas swirling around my head - hopefully at least some get to be knitted...


Alimmassa kuvassa langan väri on lähinnä oikeaa, ei siis elävässä elämässä mitenkään halju, vaan kaunis hento kevään ensimmmäisten pikkuruisten koivunlehtien vihreä.

Ihanat.

The colour is closest to the real in the bottom at the bottom. Not pale, but like the first tiny leaves of birch in the spring.

Lovely.

Kukkia - Flowers

Pieni ja sievä. Tiny and cute.

Kestävä, sitkeä ja herkkä. Tough and delicate.

Kevään aurinko, lapsuuden rakkain. The sun of the spring, the dearest of my childhood.

Vaatimaton, yllättävän värikäs. Modest, surprisingly colourful.

Pöyhkeä, uljas, kuningatar. Cocky, gallant, queen.

WPI = Wraps per inch. Eli montako kertaa lanka mahtuu (esim. viivottimen, puutikun) ympärille kierrettynä vieri viereen yhden tuuman mitalle.

Kissojen ulkoilumaisemat ovat kyllä kieltämättä tosi ihanat. Päästään takapihalta suoraan puistomaiseen metsikköön, jossa risteilee polkuja. Ihmisiä (tai koiria) ei kuitenkaan ole kovin paljoa, sillä tämä on niemennokka, tien päässä. Se ihmisiä (ja koiria) keräävä pururata kääntyy meiltä pois päin jo aiemmin, tuolla mäen päällä. Ainoa pieni esteettinen haitta on nykyisin kun katsoo niemennokasta keskustaan päin. Siellä näkyy Keuruun uusin urheilupyhättö: Tervan jalkapallo- ja tenniskentät. Eniten näkyy tenniskenttien reuna eli Wilsonin mainokset.

Kesä

Kissojen kesä: aurinkoa ja varjoa, vihreää ruohoa ja oksennusta, ötököitä joita saa kiinni ja tirpposia joita ei saa kiinni, kävelyretkiä ja lojumista varjossa, rääkymistä ja kiljumista sisällä, laatikkohätä ulkona (todellisia kaupunkilaisia...), riehumista ja syvää unta.

Mister Indy ja lempipaikka. Yleensä tässä maataan pitkin pituutta. Eli päivänliljoista kaikki eivät varmaankaan kuki tänä kesänä... Vieressä pitäisi olla keltaisia kurjenmiekkoja, mutta jostain tuntemattomasta syystä ne eivät tänä kesänä näköjään nouse, eivät tähän eivätkä pihan alareunassa olevan ojan varteen. 

Kävelyllä tänään. Pikkupelkuri Pikistelijä oli taas nimensä veroinen. Iso vene Keurusselän aalloilla ei pelottanut, piti vaan tuijottaa kovasti, mutta sen veneen tuomat aallot! Hui kauhistus!!! Pakoon maata myöten, kaikki karvat pystyssä ja korvat luimussa ja varmuuden vuoksi sähisten. Huom. ranta oli ainakin seitsemän metrin päässä.

Eilinen alpakka: WPI 32-34 ja 50 grammaa = noin 330 metriä. Nyt pitäisi vain löytää sopiva pieni ja herkkä huivimalli.

Valkoista - White

Kiitos ihanista kommenteista! Nyt, testiajon jälkeen olen itsekin tyytyväinen, erityisesti hihoihin, mutta näyttää yhä todennäköisemmältä, että muutama kerros kiinteitä silmukoita voisi tehdä terää. Rapuvirkkaus on jotenkin niin hauskaa - mennään takaperin (ihan niinkuin ravut) ja tulee tosi nättiä jälkeä tosi helposti. Sen onnistumiseen ei oikein ole vinkkiä, paitsi, että olen huomannut, että hitusen löysempi käsiala kuin normaalisti auttaa.

Lempivärejänihän ovat tunnetusti vihreä, punainen ja poltettu oranssi. Kaikkia näitä löytyy, lankavarastosta, villavarastosta, sisustuksesta ja vaatteista. Mutta yksi on noussut ylitse muiden tässä viime kuukausina. Kaikki ostamani uudet vaatteet ovat olleet - valkoisia! No, valkoinen on kesäväri, sopii yhteen kaiken kanssa ja jotenkin niin.... sivistynyt. Siis, normaalisti minä olen kävelevä sateenkaari, joten siinä mielessä valkoinen on jotain uskomattoman rauhallista, aikuismaista, sivistynyttä.

My favourite colours are green, red and burnt orange. I have all of these in my stash of yarn and wool, in my clothing and inside my house. But lately, one colour has risen above all the others - white! All the new clothes that I've bought have been white. Well, I do like white's easiness - it's easy to mix with other colours, for me it's the colour of hot summer days' clothes and it's so... civilized. I mean, usually I'm a walking rainbow, so white is in that sense calm, peaceful, sort of adult-like and, well, civilized.


Valkoista ja pehmeää on myös kehrätty. Äärimmäisen nopeaa ja helppoa kehrätä. Eli Merinovilla.comin Alpakkaa. Kysyin ostaessani onko tätä valkaistu, eivät tienneet. 52 grammaa, kaksisäikeistä ja niin ihanan ohutta. Pitää muistaa mitata WPI ja mahdollisesti jotain muutakin, kunhan vyyhti kuivaa (on just nyt pesussa).

White and soft, self spun. So easy and fast to spin. Alpaca from Merinovilla.com. 52 grams, two stranded, soooooo thin. I'll add the WPI and other specs as soon as the skein is dry (it's in the wash right now).

Viime elokuussa neulottu Tangled Yoke Cardigan kävi äsken pesukoneen villapesussa. Olisi pitänyt pestä jo ajat sitten. Ei, se ei ole likainen ja minä tietyllä tapaa vältän villan pesua viimeiseen asti (uskon vakaasti villan itsepuhdistaviin ominaisuuksiin). Mutta nyt, vaikka se on vielä hieman kostea, takki näyttää niin paljon paremmalta kuin viime kuukausina. Olen siis käyttänyt sitä varmaan enemmän kuin mitään omatekoista neuletakkiani ikinä. Se on nuhruuntunut, hiukan irtokarvainen, lanka on joissain kohdissa noussut lenkeiksi (kissojen kynnet!), hihansuiden resorit ovat ihan karsean venähtäneet. Mutta se on silti niin pehmeä, suloinen ja rakas. Jos se toipuu yhdellä pesulla taas sellaiseen kuntoon, että kehtaa käyttää julkisesti, olen erittäin onnellinen! Ja aion kyllä silti tehdä joskus toisen, mutta pienemmillä puikoilla.

Myttyihme - Miracle

Pingotuksen ja höyryttämisen täytyy olla taikatemppuja. Eilen sovittelin siis vasta puikoilta vapautunutta hölmön näköistä myttyä, suoraan yöpaidan päälle ja arvelutti taas vaihteeksi. Nyt, höyryttämisen jälkeen (en uskaltanut pingottaa, arvailin, että tämän kuivaminen vie puoli vuotta) ihme on jälleen kerran tapahtunut! Toisaalta, ihan kiva osata suorittaa edes yhdenlainen taikatemppu ;)

Blocking and steaming with an iron must be magic tricks. Yesterday I tried this one on - it looked like a pile of something mouldy, didn't like it at all. Now, after showing it some iron (I didn't dare to block, guessed it would take half a year to dry) a miracle has once again been performed! The only magic trick I know ;)


Malli: Thorn & Thistle Twinset - tank (IK summer 2006)
Lanka: Brilla (Filatura di Crosa), 340 g (kertaalleen neulottua (pallotakki, liian painava käyttöön) ja purettua)
Puikot: 4 mm Knitpicks
Pattern: Thorn & Thistle Twinset - tank (IK summer 2006)
Yarn: Brilla (Filatura di Crosa), 340 g (This yarn was once a round jacket, but got frogged as it was far too heavy to wear.)

Ohjeessa neulottu osissa, minä tein pyörönä kainaloihin asti, olkapäillä tein kolmenpuikon päättelyt. Ohjeessa kaula-aukon reunassa on virkattu picot-edge (nyppyreuna), mutta minä laiskimus tein lempparini eli rapuvirkkausta. Ohjeessa ei ole hihoja, mutta minä näytin siinä versiossa lähinnä neuvostoliittolaiselta painonnoston olympiamestarilta (*huoh*), joten oma sovellus hihalärpäkkeiksi. Hihat on aloitettu ylhäältä poimimalla silmukat suoraan hihansuusta eli pitsi on helmaan verrattuna ylösalaisin kun en jaksanut miettiä sen kääntämistä.

I made some modifications to the pattern. I knit in the round, I used the three needle bind off on the shoulders. I made some reverse single crochet around the neck opening instead of the picot edge used in the pattern. In the original version, there were no sleeves at all - but - a heavy sigh - in that one I reminded closely an Olympic weightlifting winner from Sovjet Union, so I really had to get some new ideas. So, sleeves, sort of anyway. The lace in the hem and in the sleeves is the same, but I knit the sleeves from top down (picking the stitches straight from the body) and the lace is kind of upsidedown... I just didn't have the energy to think about reversing it.


Tuntuu mukavalta päällä (mitä nyt on vieläkin kostea), tulee varmasti pidettyä. Ainoa jota saatan jossain vaiheessa korjailla on mielettömän isot aukot kainaloiden alapuolella. Tällä hetkellä ei vielä haittaa (mitään ei vilku ohikulkijoille), vaan on helteellä toivottavasti mukavat tuuletusaukot, mutta jos venahtaa (esim. pesussa) pitänee virkata lisää kiinteitä silmukoita (yksi kerros on jo reunassa). Eli en hävitä niitä pieniä jämänyssäköitä jotka jäivät vielä.

I do like this! The only thing I might consider re-doing are the enormous holes under my arms. Right now they're okey, but if this is going to get bigger (eg. in a wash) then I'll have to do something (like some more rounds of double (single) crochet - now there's only one round). So I won't be getting rid of the tiny balls of yarn I have still left.

Pakko kirjoittaa edes joskus englanniksi, jos meinaan päästä mukaan kansainvälisiin vaihtoihin. Ja niihinhän se mieli palaa, tauon jälkeen jälleen. Anteeksi jos myös moni muinainen postaus näyttää päivittyneeltä, mutta lisäsin kaikkiin englantilaisiin teksteihin kategorian English. 

By the way - to make things easier for my few non-Finnish speaking readers, I've added a new category "English" to all the texts that have translations (well, they aren't always exact translations, but something like it).

Kummaa

Silkkiuikku bongattu tänäänkin - onkohan niillä pesä meidän rannassa? Ainakin siellä on itikoita, mustikan kukkia ja kimalaisia.

Kummallinen tilanne. Minulla on valmis neule. Kummallista on se, etten ole heti rynnännyt kuvaamaan sitä ja säikyttelemään naapureita. Kun en kertakaikkiaan tiedä tykkäänkö siitä vai en. Tuleeko pidettyä vai ei. Höh. Pitänee nukkua yön yli ja yrittää uudestaan. Ja kyllä siinä vielä on muutaman langapää pääteltävänä - hidasta hommaa.

Viikko sitten oli miljoona ideaa siitä, mitä ehdottomasti haluan tehdä seuraavaksi. Nyt ne kaikki ovat kaikonneet johonkin... Taidanpa lueskella blogia ja yrittää eläytyä viikon takaisiin tunnelmiin. Jospas ne ideatkin ponnahtaisivat pintaan jostain aivojen uumenista. Joku kassi ainakin oli...


Miä kuvaan vuohenjuuren joka kevät ;) Mutta kun se on jotenkin niin täynnä elämää, voimaa, iloa, kevättä.


Havaintoja uudesta yrittäjäpostistamme. Palvelu on innokasta ja palvelualtista, mutta postin kulku on hidastunut. Ennen paketit tulivat jo aamuisin ja sitä myöten tekstiviesti ja voi hakea heti. Nyt tulee tekstiviesti noin klo 16, vaikka viestin kellonaika voikin olla esim. 13.30.... Ja paketit saa vasta tuolloin klo 16 jälkeen. Tätä ei ole missään julkisesti valaistu, mutta kun ihmettelin ääneen tuota tekstiviestin kellonaikaa, kerrottiin näin. 

Luontoilta

Edit: yksi linkki lisätty.

Jos eilen sain Röykkälässä ihailla (yhdessä muiden kanssa) maailman söpöimpiä kotieläimiä tai ainakin loistavia ehdokkaita maailman söpöimmiksi kotieläimiksi, niin tänään on sitten tarjolla villieläinpuolta.

Juuri äsken, alle puoli tuntia sitten, katit jäykistyivät, tönöttivät keittiön ikkunalaudalla häntä viivasuorana, ei äännähdystäkään. Onkos ne sairaita? Nousin katsomaan. Ai joku pikkulintu tuolla nurmikolla - tähän aikaan? Eikä tule yhtään mäy-väy-väy-ääniefektejä.... Pupu! Tai jänis tai rusakko, mutta niin pieni, että pupusta kävisi. Kauheasti puputti nurmella, siinä kohdalla, missä kasvaa suo-orvokkeja...

Keittiön super-hyper-extra-likaisen ikkunan läpi, oikein hyvin varovaisesti, etten säikytä söpöliiniä. On sillä isot silmät! Ja nurmea suussa ;)

Vähän tarkempi kuva. Mutta se oli siis pieni, semmoinen melkein vauvajänis, valkoinen tupsuhäntä ja kaikki. 

Aiemmin päivällä (tai illalla, kuuden tienoolla) käytiin tuo tuttuakin tutumpi lenkki herrojen kanssa. Ja kamera aina mukana - opin sillä reissulla kun ihastelin erittäin lähietäisyydeltä käpytikkaa työn touhussa ja kamera ei ollut mukana. Nyt oli ja sain yllättävän hyviä kuvia ottaen huomioon, että lintu oli aika kaukana (naaras, joka äänteli jotenkin "fryiiiit" -tyyliin lensi jo pois, oli kaislikossa) ja Indy yritti epätoivoisella vimmalla päästä uimaan kohti paistia...

Diagnosoin lintukirjan, netin ja työkaverin puhelinneuvonnan avustuksella silkkiuikuksi. 

Tähän ikään mennessä olen aina ollut sitä mieltä, että kasvit ovat paljon mielenkiintoisempia kuvattavia ja tunnistettavia - ne pysyvät paikoillaan, ne on helpompi havaita... Mutta kyllähän tämäkin on mielenkiintoista!

Topin ensimmäinen hihalärpäkehörhöle on päättelyä vaille valmis. Ehkä, tod. näk. virkkaan vielä jotain kerroksen verran ympärille. 

Ennätys

Tämän blogin kaikkien aikojen ennätysmäisin kuvapläjäys, s'il vous plaît.
Tapahtuma paikka Röykkälä, Leivonmäki. Aika la-su.

Minä olin (raskaasta viikosta johtuen) paikalla viimeisenä, eli vasta su-aamuna. Tällainen näkymä (yllä) minua kohtasi. Vaikea arvata mitä rouvat (kanssa KipAkkalaiset) olivat touhunneet...

Tilan päärakennus. 

Ihana vanha tupa jostain 1800-1900 lukujen vaihteesta.


Tilan pomo, Tomppa.

Taljoja - mielettömän villaisia, ihania.

Villahuone.

Auringon leikkiä villoissa.

"Iiiiih, ne on niiin ihania, voi tule, rapsutetaan, hellanlettas-duudelis....!"

Uuhi. Korvamerkki alapuolella korvaa.

Söpöläisiä muuten vaan.

Vielä kerran kun ovat niin söpöläisiä.

Ja vielä kerran.

Sitten töihin. Tätä vartenhan tänne tultiin, huovuttamaan.

Kätevät kädet. 

Isojakin töitä.

Ja monimuotoisia.

Ja monella tavalla.

Inspiraatiota luonnosta. Ja tilan avulias 9-vuotias tytär antoi meille ehdotuksia, värivaihtoehtoja, nimitarjouksia.

Yleisöäkin oli. Maailman kiltein koira, Tessu.

Ja sukkelan puoleinen kissa, Santtu.

Kikkaroita.

Ja koko valmis valikoima näyttelyssä. Arvatkaas mitkä ovat minun? Jotenkin, taas kerran, niiiiiiin minua.

Tarttis

Ihanaa. Aurinko - lämmin, piha-allas tyhjennetty ja putsattu (kolme elävää sammakkoa (yksi niistä melkein kämmeneni kokoinen) ja neljä hiiren/myyrän/rotan/tms raatoa - yöks), yksi katkaistu pionin varsi (kuka!!!), linttaan maattuja narsisseja (Indy), kissa marja-aroniassa solmussa (Piki), nokkoslettuja (minä).

Jottain tarttis keksiä. Kuten näette, valmistuu pikkuhiljaa, eikä tule makkarankuori, eikä lanka lopu kesken. Siis ei hihoja, toppi, elämäni ensimmäinen neulottu sellainen (lyhythihaisia olen kyllä tehnyt). Mutta nuo kainalokavennukset olivatkin vähän reilun puoleiset. Tulee liian kapeat olkaimet, haluaisin jotain pientä pitsin hörsellystä tuohon olkapään päälle. 

Vaihtoehto A. Sovellan helman pitsiä. Tosin, siinä on sitten ongelmana silmukkamäärien täsmääminen. Toisaalta haluaisin vähän semmoista hörhelymäisyyttä, eli laskoksia. Testataan.

Vaihtoehto B. Virkkaan hihan tapaiset olkapääliehukkeet. Mutta se ei välttämättä näytä nätiltä, koska on eri kuin helma. 

Vaihtoehto C. Puran kainalokavennuksiin asti ja teen uudestaan. Ei iske. Ei tosiaankaan iske. Mieluummin teen A:n ja puran sen pariin kolmeen (tai vaikka viiteen) kertaan. Kummallisia ovat neulojan mielen polut.

Eiliset Tampere-ostokset vähän karkasivat kädestä... Oli -20% Stockkalla kanta-asiakkaille --> yhdet kengät, kaksi puseroa, kissoille leluja (jotka piti yöksi takavarikoida tyynyn alle, kun olivat niiiiiin ihania), oli kivoja lahjaideoita Taitoshopissa --> kaksi syntymäpäivälahjaa, oli vielä kaikkea ihanaa Lankaideassa --> lankaa itselle ja Ravelry-ystävälle.

Minä

Taija K  ja Asarum haastoivat:

"Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."

1. KOKO: Keskimittainen = 167, tosin kuulemma vaikutan lyhyemmältä. Pyöreä. No, sellainen suklaan ja makean rakastaja.

2. NÄKÖ: Huono, mutta kaikeksi onneksi tykkään silmälaseista :) Ulkonäkö ihan tavallinen suomalainen. Silmät kyllä hieman epätavallisemman kellanvihreät.

3. VAATTEET/LISUKKEET: Oman tyyliset eli paljon omatekoisia neuleita ja paljon väriä. Samat korut aina ja ikuisesti. 

4. LUONNE: Puhun ennen kuin ajattelen, puhun liian paljon ja liian nopeasti ja liian kärsimättömästi. Paljon mielikuvitusta. Toisaalta tyypillinen kauris, ylitunnollinen raataja.

Nuntille ja Makepeacelle: Hämähäkit ovat ihan ok, jos eivät samaan sänkyyn tunge. En voi tappaa niitä, vaan kannan lehden päällä nätisti ulos (elleivät kissat ole ehtineet syödä). Ei voi tappaa, koska siitä tulee huono onni.

Anniinalle kiitos blogipalkinnosta!

Eilinen Tampereella. Koko päivä koneen ääressä. Kotiin tullessa päässä humisi ja silmät seisoivat. Tänään sama uudestaan, tosin silmät seisovat jo valmiiksi. Riiviöillä oli nähtävästi ollut tylsä päivä, joten joku tai jotkut olivat vetäneet eteisen isosta kaapista kaiken (no, vain melkein kaiken) alas. Siis ei meinannut väliovi aueta sisään tullessa, kun lattialla oli röykkiä lakanoita, verhoja ja pöytäliinoja. Tänään toivottavasti käyttäytyvät ihmisiksi kissoiksi, sillä aion olla hitusen pitempään pois ja käydä vähän shoppaamassa (ravelryvaihtoon jotain ehkä...). Yksi sukka koulutuksessa valmistui, tänään aion saada toista pitkälle. Tahdon ne jalkaan!

Kräärh!

Viikko puolessa. Toisaalta tuntuu, että läkähdyn tämän kiireen ja paikasta toiseen säntäilyn alle. Toisaalta tietyllä tavalla innostaa. Sain tänään vihdoinkin houkuteltua puolet lähihoitajista puhumaan englantia julkisesti. Kaikki saivat viestin perille, ymmärsivät toistensa puhetta, ehkä toivottavasti ylittivät jonkinlaisen kynnyksen. 

Toppi valmistuu ehkä joskus. Ehkäpä jopa viikonloppuna, jos ei ihmeitä tapahdu (=lanka lopu). Takaosa on valmis, etuosa hieman ohi kainaloiden. Huomenna otan kokoussukat mukaan (taas Tampereelle, kuten myös pe), mutta toisaalta tekisi hirmuisesti mieli aloittaa jotain ihan uuttakin, kolmanneksi harmittaa kamalasti, etten ole ehtinyt kehräämään jotain sopivaa mukaan otettavaa ja neljänneksi vielä harmittaa, etten ole ehtinyt ompelemaan vaikka kauheasti tekisi mieli. Kesälomalla.

Ihan kuin pitsiä. Puun veistokselliset oksat ja piskuiset lehdet. 

Kätsylän poppana on pysynyt yli vuorokauden lipaston päällä - saavutus! Mikään muu ei nimittäin ole pysynyt viimeisen kahden vuoden aikana. Ja Indy loikoilee sen päällä kuin Kongon kuningas. Heräsin viime yönä ennen neljää siihen kun joku karvainen otus hyppi naamani päälle ja päästeli kummia ääniä - "kräääärh!" - hämähäkkijahdissa.