Jännittää - Excited

Edit 2: Kissaihmiset (ja muutkin), tikahtukaa nauruun: Simon's cat, mieletön uutuus. Näitä on YouTubessa enemmänkin...

Edit: kijrotusvihreitä taas. Ja vielä - katit tietävät, vaistoavat, että olen lähdössä jonnekin. Kieppuvat kasia jaloissa, Indy pyrkii syliin!

Varpaita kipristää, kummallisia ajatuksia sinkoilee pitkin kalloa, ei nukuta, heräänkö ajoissa?, miten matka menee? Siis huomenna aamulla aikaisin auton nokka kohti Kokkolaa ja Farmari-messuja! Siis siellä alpakkanurkkauksessa, Mayu Alpacas / Linnunradan Alpakat. En ole ennen Kokkolassa käynyt joten sekin jo jännittää ja lisäksi pitäisi osata kehrätä fiksusti ja hienosti ihmisten kattellessa ja kysellessä. Siis jännittää :)

I'm so nervous and excited! Tomorrow I'll (hopefully) wake up at the break of dawn (well, not really that early, because the dawn breaks ridiculously early at this time of the year) and then I'll drive at least three hours to Kokkola (a town up north-west on the coast). I've never been there before but now I have a really good reason to go. They are having the agricultural fair of the year, Farmari. From this Thursday morning to Sunday evening they're expecting about 80 000 visitors and tomorrow I'm going to spin in public for everyone to see! I should be able answer the questions and spin beautifully at the same time. Nervous!

Ihan vaan harjoituksen vuoksi. Ilun kevättalvella olleen kuituklubin angoraa (paketissahan oli keltaista + ruskeaa + sinistä angoraa). 37 grammaa. Taivaallisen pehmeää, keksittävä jokin neulontajuttu, joka on lähellä ihoa mutta ei joudu kulutukselle alttiiksi...

Just a bit of rehearsing. Blue angora from a Finnish Fiberclub. 37 grams. Sooooo soft.


Joskus vuonna x Maatalousmessut olivat Mikkelissä (välillähän niitä pidettiin vuosittain joka maakunnassa) ja autoja oli meidän kadulla asti... Siis Raviradalta (messupaikka) oli meille noin 2,5 km... Ja 70-luvulla messut olivat Juvalla. Satoi kaatamalla, pelto (=messupaikka) oli yhtä savivelliä, autoa piti työntää useamman avuliaan ihmisen voimalla, jotta saatiin liikenteeseen. Ja me nähtiin Kekkonen! Oltiin sadetta paossa ja katsomassa hevosia jossain tallissa. Turvamiehet eivät jostain syystä häätäneet meitä (luulivatko omistajiksi?), ja me nähtiin Kekkonen ihan läheltä. Se oli sitä aikaa kun Kekkonen oli jumala.

Jotta pysyisin hereillä ajaessani, ostin julmetusti karkkia, keksejä, suolakeksejä ja vissyä. CDt on lastattu autoon, ämppäriin ladattu jälleen kerran Linnunradanliftari ja takaisin päin tullessa minulla on onneksi kyytiläinen pitämässä hereillä. Tosin voi kyytiläinen parka - rassukka aloittaa lukion viikon päästä minun ohjausryhmässäni...

Syksy

Jos ilman lämpötilaa ei lasketa eikä kalenteria katsota, ihan syksyn tunne. Ilma on kostea, yhtenä aamuna oli jo sumua (rakastan sumua!). Lehdet ovat täynnä syysneuleita - Designer Knitting tuli tänään. Mikään ei ensi lukemalta huutanut täysillä, mutta katsotaan kohta uudestaan. Luulisin, että "vika" on siinä, että ohjeissa on kohtuu paksua lankaa ja paljon palmikoita. Minä tykkäisin enemmän ohkasista langoista ja pitsistä. Mutta, kyllä sieltä vielä jokin nousee esiin, kunhan näen ensin blogeissa erilaisia toteutuksia. Blogeilla on yllättävän suuri vaikutus!


Mahtuiskohan pakastimeen? Mustikoita ja vattuja on huomenna ihan pakko mennä etsimään, vaikka pyörtyisin kuumaan mettään.


Nämä ovat aina koulun alun merkki. Kävin koululla tänään - ei se uusi siipi kyllä mitenkään voi valmistua koulun alkuun (: Luovutuspäiväkin on kuulemma siirretty kuun viimeisestä elokuun kymmenenteen...


Lempparini. Jo neljä talvea täällä kestänyt vaikka vain ensimmäisenä muistin suojata...


Pieniä tähtiä! En ole ikinä ennen huomannut.


Uljas kaunotar ruosteessaan.

Kielijuttuja taas. Meinasin mennä lankaan lukiessani Sue Graftonia. Älähdin jo ääneen, kun kirjassa puhuttiin "Walkmaneista", mutta sitten tajusin, että tapahtumat on sijoitettu vuoteen -87, ei silloin vielä mitään MP3:sia ollut. Tosin suomentaja käytti myös sanaa "flaijeri" - flyer, lentolehtinen, mainoslehtinen. Katsoin eilen myös suunnattomasti nautiskellen viimeisen Lewisin digiboksilta. Siellä nuori, fiksusti pukeutunut opiskelija kertoi halunneensa olla "klaari". Ei sovi mielestäni nuoren miehen suuhun, halusi siis olla selvä, ei pilvessä. Vanha pappa tai mummo saattaisi sanoa, että asia on klaari, mutta silloin merkitys on eri. Miettivätkö kaikki muutkin yhtä paljon sanoja ja kieltä, vai onko tämä vaan ammattivika?

Koiran karva siis menee kreppikiharoille :) Meillä oli aina vain mäyriksiä. Karkeakarvaisilla ei oikein ollut karvaa kiharalle asti ja pitkäkarvaiset olivat luonnostaan kiharalla, joten ei ihme, etten muista. Kissojen turkit vain pörhistyvät tihkusateessa. Kovemmassa sateessa me emme olekaan ulkoilleet, vaikka Indy kyllä varmaan menisi ihan mielellään.

Pumpulia - Cotton-ish

Nam. Herkuteltu tänään oman pellon potuilla (tai ainakin melkein oman pellon, koska kakarana siellä olin joka kesä) ja kanttarelleilla (osa (pieni osa) itte metästä löydetty, loput Mikkelin ihanalta torilta). Siihen perään vähän jätskiä ja sitten hierojalle. Nyt on autuas olo.


Tämä kesäisen taivaan pumpulipilvi on naapurin koiraa. Samojedia. En tiedä miten naapuri oli sen koirasta harjannut, mutta miltei roskatonta, tosi siistiä ja helppoa kehrättävää. En sekoittanut mukaan lammasta, koska tämä kehrääntyi itsekseenkin hyvin. Tosin kestävyyttä lammas olisi tuonut lisää. Välillä oli karkeampia ja pitempiä karvoja, välillä tosi untuvaisia ja lyhkäisiä. Suurin osa kuitenkin hämmästyttävän tasalaatuista.

Let me present you - my neighbour's dog. Or a bit of his fur. Samoyed. Really easy to spin, nearly clean. Some coarser and longer hairs and some really short and soft.


71 grammaa. Ennen pesua minun ketruuni pyrkivät vyydillä vähän kiertymään (liikaa kierrettä siis), mutta tämä oli ihan suora! Pesun jälkeen tämä pyrki kosteana menemään kikkaralle. Meneeköhän karva vielä koirassa kiinni ollessaankin? Eikä haissut pestessä märälle koiralle, vaikka vähän pelkäsinkin ;) Pitää käydä esittelemässä tuotos koiralle ja omistajalle :) Ja ajattelin kyllä neuloa tästä jotain herkkää emännälle.

71 grams. I'll have to show this to the dog and the owner and I'm thinking of knitting something for the owner as a thank you. Then I might get some more fur to spin.


Mitähän seuraavaksi? Yhtäältä tekisi mieli värjätä... Toisaalta olisi ihan pakko harrastaa korjausompelua... Kolmanneksi kehruukuume jatkuu huikeana...

Ruohoa - Grass

Tylsää - kissoilla. Emäntä vaan kehrää, vieläpä koiraa (joka tosin Pikin mielestä maistuu niin hyvälle, että sitä pitää ahmia ja sitten oksentaa...). Tosin on herroilla uusi harrastus. Nukun aina verhot auki. Yöllä on jo niin pimeää, että pihavalo heijastelee ikkunassa räpiköivien ötököiden varjot seinälle. Niitä varjoja on uskomattoman hauska jahdata aamuyöstä...

Boring - for the cats. Mom just spins, doghair (which, according to Piki, tastes so good that ones has to eat it and then vomit...). They do have a new hobby though. I always sleep with the curtains open. Now autumn is getting nearer and in the dead of the night it's so dark that the lamp in the yard shined onto my bedroom wall casting shadows of the insects struggling outside in the window. It's amazingly enjoyable to try to catch the shadows in the wee hours...

Maalla - Countryside

Eilen ei onneksi satanut, vaikka koko viikon säätiedotukset lupailivat kaikenlaista koiranilmaa. Sade tuli vasta aamuyöllä ja nyt tänään - rajusti. Eilen tutustuin jälleen kotiseutuuni. Suuntana tällä kertaa itäinen Keuruu ja Asunta, Rahikkalan tila. Olin niin intona päivästä ja erityisesti seurasta, että näköjään otin vain kolme kuvaa... Vanhojen punamultaisten rakennusten suojassa (Metellä on enemmän kuvia), erilaisten käsityöläisten seurassa pidimme neuletapaamisen. Yhdessä aitassa oli Aila Tapion kansallispukunäyttely ja paljon myytävää (mm. aivan ihania kansallispukutyylisiä irtotaskua (loistava idea töihin taskuttomien hameiden seuraksi - avaimet!), Vuorelman eri tuotteita ja mineily-näyttely (paikallisen opettajan tekemiä roomboxeja (mitä nämä ovat suomeksi?)). Muutamasta esineestä ehdin kuulla oikein syntytarinoita. Boxien tekijä, Maija Salo, keskittyi tällä kertaa lankojen värjäämiseen kieloilla. Kuulemma piti tulla jotain persikkaan vivahtavaa.
EDIT: Miniasioista joita näimme löytyy kuvia tekijöiden blogista.


Itse kehräsin naapurin samojedia - päädyin kokeilemaan pelkkää koiraa ja kas, sehän onnistui hyvin. Vieressäni kehräsi paikallinen vanhempi rouva perinnerukilla (noin 100-vuotias perintörukki, sininen ja Keuruulla tehty) pellavia, jotka oli aikoinaan kasvatettu omassa pellossa. Sain kokeilla minäkin ja kyllä se onnistui, vaikka rukki vain yhdellä polkimella kyllä tuntui aika oudolta aluksi. Rouvaa huvitti kovasti minun rukkini ja ennen kaikkea ohut kehruuni - mutta minä kun niin tykkään ohuista langoista! Vierailijat olivat kivan uteliaita ja kyselivät paljon rukista ja kehräämisestä. Hyvää harjoitusta Farmari-messuille ;)

Itse taisin onnistua koukuttamaan yhden toisen rouvan kehrääjäksi, hän saikin minun Kromskillani, jumbo flyerilla heti tosi kaunista lankaa aikaiseksi - luonnonlahjakkuus!


Toimitin perille myös Metelle Bosworthin iiiiiihanan vaahterapuisen värttinän. Vaatii harjoittelua, mutta kun se on niin kaunis ja kevyt. Pirkko opetti meille myös Andean Plying'ia värttinällä - helppoa kuin mikä kun tajusi systeemin, ja kätevää!


Pääsin kokeilemaan myös Pirkon uusinta rukkia, Majacraftin Suzie Pro'ta. Ihan erilainen fiilis kuin omalla, kevyet polkimet, mutta painava pyörä toi vakautta mukavasti, tosi herkkä, niin söpön pieni. Tähän mennessä olen ollut ihan tyytyväinen yhteen rukkiin, minun kehruumäärilläni se riittää loppuelämäksi... Vai riittääkö... Ihan vähän vaan surffailin tässä aamulla ja tutkailin...

Minulla ei ole tallessa kovinkaan paljoa itsekehräämi lankaa, koska yleensä neulon langan samantien. Onneksi kuitenkin älysin edes jotain ottaa mukaan näytille. Kiinnosti ihmisiä. Pirkolla taas oli ihanuuksia mukana... Jahkailin pitkään yhtä gotlannin lammas+silkki -lankaa ja se menikin sitten toiselle KipAkalle. Mutta kun se oli niin mielettömän ihanaa, piti minun ostaa se toinen vyyhti, jossa on vaaleanpuanista ja liilaa harmaan mukana. Vaaleanpunaista ja liilaa minulla? Ihanaa!



Illalla kuuntelimme vielä Ancient Bear Cult -bändin konsertin. Kivan erilaista, sopi ympäristöön ja illan tunnelmaan. Lopuksi söimme vielä itsemme täyteen hyvää ruokaa ja yöllä kyllä nukutti mainiosti. Tosin näin unta koulusta - taas.

The whole day yesterday was spent in a farm about 15 km from my home. They had organized a week called Rauta-aika = Iron Age. Yesterday there was an exhibition of Finnish national costumes, yarn dying with lily of the valley (I didn't see the end result, but it was supposed to come out sort of peach coloured), local traditional musicians, and us, the knitters and spinners. There was an old lady with a traditional Finnish wheel (no pic, sorry) spinning flax (to make linen yarn - in which stage does the term change?) from her own fields. Then there was me, with my neighbour's Samoyed's fur (that was surprisingly easy to spin) and of course Pirkko with her fabulous yarns (the last pic is gotland sheep and silk which I bought from her).

I tried both the old wheel and Pirkko's wheel. The old one was sort of funny because I'm not used to one treadle, but not too difficult. And the wheel was beautiful! Pirkko's wheel was so soft and easy to treadle, so small but sturdy though because of the heavy wheel. So far I've been satisfied with my own and only working wheel, but now.... I've done some surfing on the net... Who knows...

The lovely day ended with a concert by Ancient Bear Cult, a band playing the really old and historic instruments. Nice and different.

Eloa

Meidän taloyhtiöllä (3+2 takallista huoneistoa) oli joko uskomaton säkä tai säntillinen nuohooja. Herra ajoi pihaan klo 8.23. Toisaalta joku muu jolle oli varmasti ilmoitettu sama aikataulu, joutui odottamaan. Ensin meidän talo (3 takkaa), suojaukset kaikkiin, katolle ja vielä huoneistokohtaiset toiminnot sisällä (minun takkani tietysti viimeisenä). Tasan tunti meni. Hilma peseytyi ja nukkui erittäin rauhallisena ja tyytyväisenä sängyssä, herrat tutisivat kauhusta sängyn alla ;)

Hilma lähti eilen kotiin ja illan pojat nukkuivat. Toisaalta niillä oli kai ikävä, koska Piki nukkui Hilman paikalla Lundiassa ja Indy kiersi ja kaarsi kaikki nurkat. Indy teki myös jotain, mitä ei ole ennen koettu. Istuin lukemassa blogeja tässä koneella. Herralla oli nälkä, se hermostui! Ja läppäsi minua etutassulla poskeen!


Miun pihani kaksi jaloruusua kukkivat vuorovuosin. Viime vuonna se tummempi ja vanhempi, tänä vuonna tämä rehevämmän punainen. En saa päätettyä kummasta tykkään enemmän.

Luin kirjan. Doris Lessingin Kissoista (2002). Hesarissa sitä suositeltiin ja pakkohan kaikki kissa-aiheiset kirjat on lukea. Mutta en oikein tiedä. En muistaakseni ole koskaan lukenut Lessingiä aiemmin, joten en tiedä hänen tyyliään yleensä. Nähtävästi hän on kirjoittanut enemmänkin kissoista kertovia kirjoja, mutta en ole ollenkaan varma haluanko lukea niitä.

Kirjojen tyyli muistuttaa inhoamaani ajatuksen virtaa, liukuu asiasta toiseen niin, että välillä piti palata muutama lause taakse päin tarkistamaan mistä kissasta tässä oikein puhuttiin. Puoleen väliin asti kissoilla ei ollut nimiä, oli vain harmaa kissa, musta kissa. Sitten yhtäkkiä niitä alettiin kutsua nimillä - miksi tuommoinen jako, vaikka tuntui, että kaikki olivat yhtä rakkaita (tai ainakin melkein)? Kirjoittaja oli selvästi myös vanhan ajan maalaisyhteiskunnan ihminen. Kissojen kastrointi/sterilisaatio tuntui olevan pahin mahdollinen ajatus, vie kissan luonteen. Tästä olen ihan eri mieltä. Kissoilla siis oli pentuja koko ajan ja paljon, ja sekin tuntui ärsyttävän kirjailijaa. Jätti siis jotenkin hämmentyneen olon lukijalle.

Nyt kaipais vaihteeksi oikein hyvää dekkaria (Sue Grafton odottaa yöpöydällä) tai jotain erinomaista fantasiaa (saa ehdottaa!).

Nokea - Soot

Jos postilaatikossa on lappu, että nuohooja tulee huomenna klo 8-13, niin kuinka todennäköisesti se tulee klo 8? Meinaan vaan, että tuohon aikaan näin kesäisin, minä hiippailen jo parhaimmat päivät nähneessä yöpaidassa ja villasukissa, luen Hesaria ja blogeja hitaasti ja nauttien ja kittaan teetä. Pitäiskö varuilta laittaa kello soimaan varttia vaille ja vetää vaatteet niskaan? Ja kissat... Suunnitelma. Hilma työhuoneeseen oven taakse - ei tietääkseni osaa avata ovia. Piki ja Indy joko makkariin tai kylppäriin, riippuen siitä säntääkö Piki ovikellon kuullessaan sängyn alle vai saunaan. Indy osaa kyllä avata ovet, mutta en usko sen tulevan vieraita ääniä kuullessaan.

Nuohoamiseen ja nokeen sopivaa lankaa. Joskus viime vuonna Alysse Créationsilta tilattua alpakkaa. 75 grammaa, kaksisäikeistä, ohutta. Ja mustaa väitti kamera mitä hyvänsä.



If the chimney sweeper has left a note in your letterbox informing that he'll come the next day at 8-13, how probably he'll come at 8 o'clock? I mean, normally, on holiday, I'm still at that time in my not-so-new nightie, reading the newspaper and blogs and having tea. Should I set the alarm to wake me a quarter earlier so that I'll be at least dressed?

To go with chimney sweeping and soot. Alpaca, bought last year from Alysse Créations. 75 grams, two ply, thin. Don't care what the camera claims, it's black.

Sopeutumista

This post is all about cats. The white and reddish brown cat is my friends' cat who's been visiting us for a week. She doesn't like my boys at all, but the longer she stays, the more she adjusts.

Hilma-rouva on sopeutunut. No, viikkohan tässä jo on kyläillessä mennyt ja vielä pari päivää menee. Mistä sopeutumisen tietää? Murina ja sähinä ovat unohtuneet, joskus kun Indy tunkee liian lähelle haistelemaan perää tai samalle ruokakupille, yhtäkkiä Hilma muistaa, että tässähän piti olla vanha tiukka rouva ja rupeaa murisemaan. Viileämmät yöt nukutaan kaikki 3+1 samassa sängyssä, lämpimämpinä öinä Hilma siirtyy muualle. Iltaisin Hilma uskaltaa jo tulla hälinän keskelle sohvalle seurustelemaan - tätä ei ole poikien aikana aikaisemmin tapahtunut. Tai ehkä syynä on se, että hälinä siirtyi Hilman huoneeseen ((käsi)työhuoneeseen). Painia voi missä vaan...


Sohvalla Hilma valtaa Pikin paikan, minut se hyväksyy viereen. Hilma ei ole rellestäjä tai keikkuja tai kiipeäjä kuten pojat. Nostin Hilman ihan uteliaisuudesta poikien kiipeilytelineen ylätasolle. Rouvalta meni vartti rohkeuden keräämiseen, sitten vasta uskalsi hypätä alas. Kangaspuissa tosin Hilmakin kiipeilee, mutta varovaisesti, etsien jalansijaa, miettien seuraavaa liikettä. Jos oikein retee kohtaus iskee, niin sitten voi riepotella ympäri taloa seilaavia leluhiiriä.

Ihana rauha, ruuan jälkeen (nyt kelpaa jo ihan peruslatzikin, tosin sei, kuivattu kuore ja naudanjauheliha ovat paljon herkumpia).


Tai ehkei sittenkään niin yksinäistä ja rauhallista... Bongaa kuvasta kolme kissaa.


Indy osaa näytellä ah niin tyylikkäästi. En saanut kuvaa eilen illalla, mutta Piki riehui yksin. Indy ja Hilma soffalla. Indy tuossa Hilman yläpuolella ihan kohdalla. Sitten tyyyyyyylikäs, pitkä tassun venytys ja ihan vain vahingossa (takuulla!) hipaisi Hilman korvaa... No, Pikin leikit olivat liian mielenkiintoisia ja Indyn piti mennä osallistumaan riehuntaan. Hilma istui tarkkana kuin porkkana ja seurasi leikkejä. Ilmiselvästi kiinnosti.

Testasin myös Indyn valjaita Hilmalle. Kotonaan Hilma ulkoilee vapaana, mutta koska se on suurimman osan elämästään ollut sisäkissana, se ei lähde kauas, vaan pysyttelee melkein näköetäisyydellä kodista. Täällä, vieraassa ympäristössä en kuitenkaan Hilmaa vapaaksi päästä. Minua varoitettiin, että Hilma muuttuu "lötköpötköksi" valjaissa. Ja mitä vielä! Sehän käveli! Tosin max 1½ metriä kerrallaan, mutta kuitenkin. Hitaasti, valppaasti ja lopulta pysähtyi polun alkupäähän. Kannoin jonkin matkaa sylissä, käännyttiin takaisin ja kannoin kotiin. Tuo ulkoilu sylissä kannettuna oli Hilman mielestä jotain äärettömän upeaa! Näki miten sillä oli turvallinen olo, mutta silti sai haistella kaikkea mielenkiintoista. Katkerat herrat istuivat makkarin ikkunassa erittäin äänekkäinä...

Sortumisia

Kiitos. Huivi on luovutettu omistajalleen ja on se kuulemma ihana. Miun on pakko tehdä itsellenikin yksi tuollainen ohut versio.

Ne söpöliinikengät jotka lupasin esitellä. Viimeiset vihreät ja vielä minun kokoani - ihan pakko ostaa :) Kunnon nahkaa eli eivät ihan halvat.


Koko viikon on särkenyt pää, enemmän tai vähemmän. Semmoista inhottavaa aaltoilevaa särkyä, joka tulee ja menee. Välillä hervottoman yököttävä olo, mutta en minä ikinä oksenna. Valheellisesti se tuntuu välillä häviävän, mutta on jo kohta, muutaman tunnin päästä takaisin. Ei voi kumartua eikä kyykistyä. Alkuviikosta oli vasen puoli, eilen ja tänään oikea. Aamulla heti troppia ja sen verran häipyi, että kävin markkinoilla. Iltapäivällä yltyi ihan kamalaksi ja piti ottaa jo tupla-annos lääkettä. Just nyt pää on "hienointa posliinia" eli pitää varoa, mutta vaikuttaa lupaavalta. Ja yleensä se häipyy kun molemmat puolet päätä on käyty läpi.

Markkinat. Keuruulaisten mielestä Keuruun markkinat ovat suurimmat ja kauneimmat. Pah. Mikkelin markkinat ovat paljon komeammat, täältä en tänä vuonna löytänyt edes markkinarinkeliä (= viipurinrinkeliä). Tällä kertaa sää suosi, vieraana oli Arponen (kuulin minäkin ja jos se livenä lauloi, niin sitten se tosiaankin osaa laulaa) ja tuttuja näki kivasti. Lankaa en nähnyt kuin Jämsän Huopatehtaan kojulla. Kangasmyyjiä oli yksi, Huvikangas, mutta sillä olikin sitten tosi nättejä kankaita.

Sorruin kuitenkin p-a-h-a-s-t-i. Minä, viisaana ja kokeneena markkinakävijänä olin käynyt pankkiautomaatilla jo perjantaina, joten rahaa sortumiseen oli. Kaikilla ei ollut, perinteisesti automaatit (koko kylässä on 2 kpl) tyhjenivät tehokkaasti. Tämä sortuminen on sitten Turun kaverin vika. Se siivosi keittiön kaappinsa pari viikkoa sitten ja juorusi samalla miun kanssa puhelimessa. Tartutti pöpön ja minäkin siivosin ja organisoin keittiön kaapit viime viikonloppuna. Heitin pois varmaan 50 kpl muovisia jäätelölootia ja sen seurauksena kaapeissa olikin äkkiä kummasti tilaa. Ei ole enää. Kaksi Helina Tilkin kissalautasta (yksi särkyi kesäkuussa eli sen tilalle yksi ja yksi varalle...). Ja kun vastaan tuli vielä toinen koju samoja tuotteita, piti ostaa neljä syvää lautasta tai aamiaiskulhoa (kissa, possu, kettu ja koira). Ne vaan on niin ihania... Ja kun keltasta Teemaakaan ei enää saa - seli, seli. Lupaan ja vannon, etten osta uusia astioita vuoteen.


Tätä en ostanut markkinoilta, vaan sain naapurilta. Samojedin karvaa. Aivan käsittämättömän ihanan pehmeää, puhtaan valkoista. Kehrään. Mutta ittekseen vai lampaan kanssa? Ja ensin se on piilotettava. Hilma ei välittänyt, Indy haisteli ja ihmetteli ja unohti sitten. Piki yrittää syödä tämän ihanuuden...

Kolmas - Third

Jotkut neulemallit vaan ovat niin ihania, että niitä voi tehdä useamman kerrankin. Ja niiden neulominen ei missään vaiheessa tunnu työläältä tai puuduttavalta, vaan on silkkaa nautintoa. Edellisten versioiden neulomisesta oli sen verran aikaa, että nyt tuntui kuin olisi pitkästä aikaa tullut kylään oikein hyvän ystävän luokse. Tätä työtä edesauttoi vielä se, että kerrankin ei ole pienintäkään vaaraa langan loppumisesta kesken. Oman vaakani mukaan lankakartio painoi 2249 grammaa aloittaessani...

Some knitting patterns are so lovely that it's an enjoyment to knit them more than once. It's been two years since I knit the two first versions of this one, so it was high time to do another one. And for once running out of yarn was definitely not a problem. I had a cone weighing 2249 grams...

Pingotusavustajat työssään. Tässä ei kerrankin painita, vaan herrat pesevät toisiaan. Useimmiten Indy pesee Pikiä, joskus jopa niin kiivaasti, että Piki hermostuu. Indy rakastaa erityisesti Pikin korvien sisäpuolen pesemistä.

My blocking assistants at work. They are not wrestling, but cleaning each other. Mostly it's Indy who washes Piki. Sometimes he washes the insides of Piki's ears so furiously that Piki gets agitated.




Malli: Swallow Tail Shawl (IK Fall 2006) - edelliset versioni löytyvät Ravelrystä 2007 kohdalta. Tein tuota ensimmäistä kuviota kolme ylimääräistä mallikertaa, jotta saisin huivista hiukan isomman. Sen takia siellä on (aika hyvin piilossa) yhdellä kerroksella kaksi ylimääräistä langankiertoa ja ennen reunakuviota vielä neljä ylimääräistä lisäystä. EDIT: Siis 2+4 lisäystä per huivin puolikas (itselle muistiin seuraavaa kertaa varten ja kenties jollekulle avuksi).

Pattern: Swallow Tail Shawl (IK Fall 2006) - my previous two are on Ravelry in 2007). I knitted three extra repeats of the first pattern, to make to shawl a bit bigger. That's why there are some extra yarn overs well hidden.

Lanka: 100 % keuruulaista alpakkaa. Eli tarkalleen ottaen tämän tilan Berenike ja Benkku nimisten alpakoiden tuottamaa karvaa, kehräytetty jossain ulkomailla (unohdin kysyä missä) ja nyt minä neuloin. Alimmassa kuvassa väri on oikein. Lankaa meni huimat 85 grammaa! Laskin erittäin epätieteellisellä metodilla (vaaka + mittanauha + Piki avustajana), että tod. näk. langan vahvuus on noin 480 metriä / 100 grammaa. Se kyllä tuntui paljon ohuemmalta... Ehkäpä mittausmetodini ei oikein toiminut...

Yarn: 100 % alpaca from my own town! Alpacas called Berenike and Brenkku from this farm donated their fibres to this yarn. It was spun somewhere abroad (forgot to ask where) and now I knitted it. The colour is right in the bottom picture. And I needed amazing 85 grams of the yarn! I estimated with a very unscientific method (a scale + a measuring tape + Piki as an assistant) that the yarn is probably something like 480 metres / 100 grams. But it felt a lot thinner... Maybe there was something wrong with my measuring...

Puikot: 3 mm. Neuloin aika tiukkaa, koska langan paksuus vaihteli jonkin verran.

Needles: 3 mm. I knitted quite tightly because the thickness of the yarn varied somewhat.



Kerrankin sai rauhassa kuvata ETUpihalla. Yhdet naapurit ovat kylpylässä. Toiset lähtivät aamulla jonnekin auto täynnä tavaraa. Kolmansista (tässä talossa on 4 huoneistoa ja saman taloyhtiön toisessa talossa 3) pappa oli vielä aamulla sairaalassa ja rouvaa ei näkynyt - ei olisi haitannut yhtään vaikka rouva olisi tullutkin katselemaan - käsityöihminen hänkin! Its. as. päivemmällä sitten esittelin hänelle tuon huivin.

Se on pehmeä, se on ihana, se on täydellinen. Pitäisi varmaan neuloa taas itsellekin tällainen. Tämä siis menee takaisin alpakoiden omistajalle ja toimii tämän langan esittelyneuleena.

For once I had the possiblity of going to the FRONT yard to take pictures. Alla my neighbours were away except for an old lady, who didn't show up. And I wouldn't have minded if she had turned up, because she's a knitter and crocheter herself.

It's soft, it's lovely and it's perfect. I won't get to keep it, it'll go back to the owner of the alpacas and it'll be used as an example of the use of the yarn.

Rauhaa - Peace

Kuten on moneen kertaan tullut todettua, sydämeni kuuluu Etelä-Savolle. Se on minulle se ainoa ja oikea Järvi-Suomi, sen ihmiset kuulostavat oikealta ja sinne kaipaan. Mutta, hassua kyllä, kun menen ihan oikesti käymään Mikkelissä, olen kamalan stressaantunut, kiukkuinen jopa (paitsi kun saan Siiskosen ruisleipää) ja ahdistunut. Ne muistot kai. Mikkeli on myös muuttunut jotenkin niin paljon ja ovelasti, että tunnen eksyväni siellä. Talot ovat vaihtaneet väriä, jotkut ovat kadonneet kokonaan ja uusia on noussut. Mannerheimkaan ei enää ole oikealla paikallaan.

Siispä, kymmenen vuoden asumisen jälkeen (tulee täyteen 31.7.) pitäisi kai pikku hiljaa alkaa tutustua paremmin tähän nykyiseen kotiseutuun. Eilen Pihlajavedellä. Ennen itsenäinen kunta, nykyään osa Keuruuta. Ja kaunein osa tätä pientä kylää on iso kirkko keskellä korpea, ylhäisessä yksinäisyydessä. Nähtävästi sen ihan lähellä ei koskaan ole ollut taloja, vaan kirkkoon on tultu aina pitemmästä matkasta ympäri seutua. Kirkko on äärimmäisen yksinkertainen ja karu. Kuitenkin näin aurinkoisena päivänä sen sisällä oli ihanan lämmin ja valoisa tunnelma. Kuvaa ei minulla valitettavasti ole, mutta tuolta Wikin linkistä löytyy, yhdellä seinällä on "varjokuvat", ihmishahmojen varjot, oletetaan, että matkasta ja rankasta elämästä väsynyt kirkkokansa nojasi uupuneena seinään jumalanpalveluksen aikana ja hahmot pinttyivät kiinni. Liikuttavaa.

Avain? Se roikkuu ovenpielessä odottamassa ohikulkijaa. Itsepalvelu.

About the links in the above text. They all refer to Finnish pages, but since all refer to Wikipedia, it's easy enough for you to change the language, so I (too lazy once again) won't link again.

These pictures are from my home town. Or rather from the town I've been living in for ten years now. It's a nice place, I do like living here, but my heat is in Etelä-Savo, which is in the Eastern Finland.

Well, these pics probably don't look like a town for you, do they? Well, this is from a village about 20 km from the center of the town. Keuruu is a biiiig city in land area, though we only have about 10 400 inhabitants. This village used to independent municipality but it joined Keuruu in 1969.

The church is much older though. If you have keen eyes, you can discern numbers 1780 in the metallic pennant on top of the stack. It's beautifully simple, the ghost-like shadows of the people who sat on the benches can still be seen on the walls (follow the link for "kirkko", there's a picture of those). I couldn't imagine anything else on the altar, but white handmade lace. And the key? It hangs by the door. There's a camera surveillance, but no guard or guide or anything. Just take the key, open the door and step into tranquillity.






Sitten siirryinkin nykyaikaan, porhalsin suoraan Tuuriin ja käyttäydyin erittäin laumaeläimen kaltaisesti. Löysin niiiiiiiin södet kengät, että heti kun muistan saatte kuvan. Onneksi viimeiset vihreät olivat juuri minun kokoani. Uudet Novitan langat eivät olleet vielä löytäneet tietään Keskisen hyllyihin (olisin ostanut puroa tähän kansainväliseen vaihtoon, jota en voi mainita nimeltä ettei parini vahingossa ymmärrä jotain, vaikka suomeksi onkin), mutta kangasosasto yllätti erittäin positiivisesti. En siis ollut käynyt liki vuoteen, joten laajennusosa oli nyt valmis. Oli tilaa kulkea, vaikka parkkipaikasta päätellen talo oli täynnä ihmisiä. Löysin siis kangasosastolta, en sentään intian puuvillaa, mutta kuitenkin ohutta vaaleaa puuvillaa, josta toivottavasti saan hameeseeni uuden vuorin.

Ja muuten - muutkin kuin Novita osaavat raivostuttavasti lopettaa jonkin värin. Keltaista Teemaa ei enää ole. Ja yhdestä miun mukista on lohjennut pala. No, päätin lopettaa minkään sarjan keräilyn ikinä ja keskittyä ostamaan vain niitä jotka näyttävät kivoilta :)

Kuningatar

Kyllä elämä kolmen karvalapsen kanssa on välillä rankkaa :) Yöt ovat menneet hyvin, mutta tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuskäsitteen opettaminen ei oikein suju. Siis Hilma-rouva on kylässä ja hallitsee huushollia rautaisella kädellä. Indy kruisaa perässä palvovana ja Piki tulee viimeisenä ihmetellen mitä on tekeillä. Indy syö ensin omat herkut ja sitten Pikin. Piki käy puolestaan syömässä Hilman herkut ja Hilma... saa sitten vähän lisää jostain.

Hilma murisee ja sähisee jos joku tulee liian lähelle ilman lupaa (lähinnä Indy). Kun Hilma käy laatikolla, Indy kurkkii laatikon päältä sisälle, että mitäs tuotosta se nyt vääntää? Leikitin Hilmaa Pikin keltaisella höyhenlelulla ja Piki meinasi revetä kun ei itse saanut sitä. Kaikki kolme muuten käyttävät sitten Hilman hiekkalaatikkoa, vaikka jokaisessa laatikossa on samaa pellettiä ja poikien omista laatikoistakin toinen on ihan samaa mallia kuin Hilman.

Tässä pientä kuvaa tilanteesta. Hilma syö seitiä, joka normaalisti on Pikin herkkua ja Indykin syö sitä, mutta ei hirmuisen intona. Mutta kun Hilma syö seitiä, se muuttuukin yhtäkkiä huippukulinaristiseksi kokemukseksi.

Hilma syö. Indy kyttää armopaloja. Hilmahan ei suostu syömään missään muualla kuin tässä omalla paikallaan Lundiassa tai kirjoituspöydällä.


Piki ei päässyt lähemmäksi. No, lattialla pääsisi, mutta sitten ei näe mitään... Jos tuo puissa oleva loimi ikinä koskaan valmistuu, se on tämän maailman kahdeksas ihme. Eikä mitään väliä lopputuloksen laadulla, kunhan valmistuisi.


Jäin miettimään (mielelläni, rakastan kieliä!) tuota lyksikkyyttä. Miksi se pitäisi kääntää noin, mitä tuo käännös, uusi sana tuo lisää? Meillähän on vanhoja lainoja glamuuri ja luksus (joista en ihan hirveästi tykkää niistäkään, koska kirjoitusasut näyttävät hassuilta) ja vielä omia sanoja (tai voivathan nämäkin olla joitain tosi vanhoja lainoja) kuten loistokkuus, ylellisyys, juhlallisuus. Myönnetään jokaisessa on ihan oma sävynsä ja jokainen sopii hitusen eri tilanteisiin. Kyllä kai minä tuohon lyksikkyyteenkin vielä opin.

Ai niin! Telkkari ei enää ole pelottava. Piki yritti hypätä sen päälle (kotivakuutus ei kuulemma korvaa lemmikkien omalle huushollille aiheuttamia tuhoja, mutta korvaa esim. naapurien omaisuudelle aiheutetun), mutta onneksi tuli katumapäälle puoli sekuntia ennen kuin oli liian myöhäistä.

Nyt neulomaan viimeisiä kerroksia!

TV

Telkkari hajosi kymmenen vuoden palveluksen jälkeen. Pitkän aikaa se vain piti outoa särinää vaimeasti kun kuvaruudussa oli paljon vaaleaa. Nyt ääni (ei se särinä, vaan ääni kokonaan) rupesi häviämään välillä ihan tosta noin vaan - se ryhtyi mykäksi useamman kerran illassa. Äänen sai toki vielä takaisin kun runksutti ees taas päällä-pois-päälle-pois jonkin aikaa. TV-kauppaan siis.

TV-kaupoissa miesmyyjillä (ei ole vielä tullut yhtään naismyyjää vastaan) oli ihmettelemistä:
"Joo, sen saa sitten laittettua tosi helposti kiinni seinään, minkäslaiset seinät rouvalla on"?
"Seinät on pahvia. Sitä paitsi ei sitä seinälle laiteta, muuten on reiät joka seinällä".
"?"
"Huonekalujen järjestystä täytyy aina välillä saada vaihtaa"!
.....syviä huokauksia ja ilmiselvästi ajattelevat, että "naiset"!

Miksi kaiken maailman sisustusohjelmissa muuten tehdään aina sellainen huonekalusysteemi, että järjestystä ei taatusti voi vaihtaa, tai se on ainakin todella hankalaa? Ainoa konsti, jolla meikäläisen saa siivoamaan perusteellisesti on juuri huonekalujen järjestyksen vaihtaminen. Jos ei muuta niin pöytä toisin päin (ainoa mitä keittiössä voi tehdä). Toinen mitä aina ihmettelen noissa ohjelmissa on tekstiilit. Nehän laittavat lakanatkin sävy sävyyn seinien kanssa - mitä niille entisille lakanoille tehdään?

My TV-set broke down after ten years of devoted service. So I went looking for a new one. All the sales assistants were male and they had some issues to learn:
"Yeah, and it's really easy to mount it on the wall, what kind of walls do you have"?
"Walls - cardboard. And anyway I don't want on a wall, or I'll have wholes on every wall".
"?"
"I need to change the order of the furniture from time to time"!
....deep sighs and they're obviously thinking "women"!

TV tuli, vieraat ja Pikin mielestä hirmuisen pelottavat miehet toivat. Ja se TVkin haisee ihan oudolle. Indy harkitsi illalla sen päälle kiipeämistä, mutta sain sen ainakin vielä toisiin ajatuksiin. Onneksi herroille tuli ohjelmaa - Hilma tuli kylään viikoksi!

Olen katsellut (neuloessani, kyllä täällä vielä jotain joskus valmistuukin!) vanhoja nauhoituksia boxilta. Komisario Lewis on ihana! Paras ohjelma telkkarissa! Mutta - 28.6. episodissa oli kummallinen käännöskukkanen. Lewisin konstaapeli otti hotellin aulabaarissa juomaksi oluen sijaan vain gin&tonicin ilman giniä. Lewis ihmetteli ja Hathaway selitti sen tuovan mukanaan "spurious glamour". Tämä siis tarkoittaa näennäistä/valheellista glamouria/luksusta. Se oli kuitenkin suomennettu oikein komeasti:"näennäistä lyksikkyyttä"!

Iiiiiiks!

Nyt tekee mieli aloittaa laulun sanoin: Oi suuri ja mahtava Neuvostol Piki! Pikihän on tunnetusti tämän maailmankaikkeuden suurin pelkuri, arkajalka, mamin kainalokatti. Piki-pikkuinen (4,5 kg...), eunukki-rinsessa :) Tänään mettäreissulla herra yllätti. Erittäin märkä metsä - koko yön satoi kaatamalla, vesi rummutti peltikattoon ja katteja ei todellakaan nukuttanut siinä metakassa. No, metsässä Pikihän ei kävele märkien heinien seassa, joten polun tietyssä kohdassa katsottiin tietyllä tavalla kaipaavasti silmiin: kanna! Ja minähän kannoin kunnes päästiin isojen kuusten alle. Siitä käännyttiin isolle polulle ja sitten oli kivaa. Jotain mielenkiintoista, erittäin mielenkiintoista tossa polun reunassa. Kumpikin haistelee, haistelee (meinasin kirjoittaa hasistelee!) ja haistelee ja vähän kaivaakin. Iiiiiiks! Mikä Pikillä on suussa? Myyrä - tai myöhemmän nettitutkailun perusteella päästäinen! Meidän Piki!?!? Päästä irti.... Leuat vissiin kauhusta lukossa, mutta lopulta suostui pudottamaan sen maahan. Taisi olla henki pois jo tässä vaiheessa, mutta varmuuden vuoksi Indy päätti avustaa pikkuveljeä ja otti jätti-tassun käyttöön: MÄISKIS x 25... Erittäin entinen päästäinen. Siirrettiin varovasti sivummalle (onneksi on aina taskut täynnä kertakäyttönenäliinoja) ja katti kumpaankin kainaloon ja eteenpäin. Eivät katitkaan oikein olleet "normaaleja", pöllämystyneitä, olivat unohtaneet, että kävelyllä ollaan. Otti minuakin syrämestä.

Tässä suuri peto esittelee kuivaharjoitteluaan. Ja joo, minä lässytän kissoille ihan nolostuttavan typerästi ja paljon ;)



In short: Today my little baby, Piki, the biggest coward of the universe, caught a shrew in the woods! He probably didn't know what to do and locked his jaws. Eventually I managed to ply his jaws open and he dropped the already dead poor animal on the path. Then his big brother Indy took his own special arm, the giant paw into use: SMASH at least 25 times. Extremely dead shrew.

On the video you can see my baby practising his catching skills in my kitchen. And yes, I really do speak baby talk with the cats ;)

Lällyjä - softies

Eikös se aina mene näin? Ensin ei viikkokausiin tapahdu yhtään mitään ja sitten yhtäkkiä onkin viisi paikkaa joissa pitäis olla yhtäaikaa. No, ei nyt ihan mutta melkein.

Keskiviikkona oli neuletapaaminen Jkylässä, paikalla viisi vakkaria ja yksi vieraileva tähti Turusta. Kiitos seurasta, kiitos että jaksoitte sietää armotonta pulinaani ;) Puheripuli iskee aina kun on ollut pari viikkoa omassa seurasssa.

Last Wednesday we had a knitting get-together in Jyväskylä. Five regulars and one visitor from Southern Finland, Turku. I've been on my own for a couple of weeks, so it was really nice to meet other people (not cats) and talk!

Koko loma on tähän mennessä mennyt käytännössä omalla sohvalla löhötessä, mikä on tavallaan ollut hyvä ja tarpeellista. Nyt, viimeisiksi viikoiksi onkin sitten ilmennyt ohjelmaa kerrakseen. Kolme kehräystapahtumaa. Tai kahta voi vissiin nimittää kehäystapahtumiksi, koska niissä on muitakin. Keuruulla, Rahikkalan tilalla järjestetään Rauta-aika, viikko heinäkuussa täynnä kaikenlaista. Tästä linkistä näkee jotain, mutta itse mainosta, jossa oli kerrottu mitä minäkin päivänä tapahtuu, en nyt tähän hätään löydä... Mutta yhtenä päivänä siellä on sitten KipAkkalaisia kehräämässä ja neulomassa. Elokuun 2. pvä, eli sunnuntaina Tampereella Särkänniemen lasten eläintarhassa kehrätään myös porukalla. Siinä välissä perjantaina pitäisi löytyy Farmari-messuille ja kehrätä julkisesti ihan yksin! Saa tulla kannustamaan jos olen jäykkänä kauhusta ;) Siis jos yleensä löydän perille... nimim. en ole ikinä käynyt lähelläkään Kokkolaa...

So far most of my holiday has been about lying on the sofa... In a way a much needed form of relaxation. Now, suddenly my last weeks of holiday will be filled with spinning and meeting people. Three spinning happenings - well actually two can be called happenings, as these will include other spinners as well. One in my own town (well, it's funny to say in town, as it's a farm) and the other in Särkäniemi in Tampere. In between there'll be a huge farm fair in Kokkola where my friends are going with their alpacas. And I've promised to be there for a day to spin, to show people what to do with alpaca fiber. I'm scared stiff!

Johonkin väliin pitäisi ujuttaa Helsingin keikka ja (joko samaan syssyyn tai erikseen) mahdollisesti Tallinnan reissu. Hilmakin tulee ensi viikolla hoitoon.

Somewhere in between I should go to Helsinki for a few days (and in the same visit or not) possibly to Tallinn too. And another cat is coming to stay next week for a couple of days.


Olen joskus ennenkin itsekseni pohtinut ihmisen tuntoaistia ja sitä mitä ihmiset mieltävät pehmeäksi ja miellyttäväksi. Viime keskiviikkona pääsin Jkylän Anttilassa hipelöimään Novitan uutta puro-lankaa. Se näyttää luonnossa mielestäni nätimmältä kuin lehti/nettikuvissa, jotenkin pehmeämmät värisävyt, mutta kun koskin sitä, inhon väristys. Miksi? Mikään kuitu tai lanka ei ole vielä tähän mennessä kutittanut minua. Joku matto/ryijylanka tuntuu kyllä karhealta ja kovalta. Pidän parhaimpina lankoja, jotka ovat 100% villaa, ja sellaisia oikean villan tuntuisia. Mitenköhän tuon oikein selittäisi... Siis hieman karheita, rehellisiä, maalaisia. Niinpä puron letkulötköpehmeys tuntui ällöltä. Ymmärrän kyllä, että monelle muulle tuo merinon mieletön pehmeys on ihanuutta. Kehrätessäkään merino ei ole lempikuituni. Miksi me miellämme, tunnemme, haistamme, näemme asioita eri tavalla? Onko se geeneissä? Vanhemmilta opittua? Ympäristön vaikutusta? Vai haluanko vain kiduttaa itseäni "karhealla" villalla ;)

What is soft? How do you define soft? I've been thinking about this because on Wednesday I had a chance to go fingering some of Novita's new yarns. Puro looks nice (nicer than in the magazine) but somehow, for me it gave a violent shudder. It's soft (merino?), but it's too soft. I don't like spin merino either (I do it anyway). I do lprefer proper wool - how do you define that? I like my wool to be a tiny bit coarse, honest wool, sort of rustic. Well, one explanation is that no yarn has so far tickled me. Why do we people feel, smell, see things so differently? Is it in our genes? Learnt from parents? Effect of the environment?

Perjantaina pääsin ihastelemaan (kamera unohtui kotiin!) maanantaina syntynyttä alpakan pikkuista! Niin hontelo, sukkela, eläväinen, vähän pelokas, söde :) Sain käsiini ohutta suklaanruskeaa alpakkalankaa (huivi tulossa malliksi langan käytöstä) ja se on minustakin miellyttävän pehmeää. Siinä on ohuudesta huolimatta mukana myös sellainen jännä silkkinen painon tuntu. Sitä voi tulla ihastelemaan sitten sinne Farmari-messuille. Kerron osaston ym. kunhan tiedän itsekin.

Yesterday I got to see a teeny weeny alpaca baby born on Monday (forgot my camera home!). So gangly but fast and lively, a little afraid, cute! I got some alpaca yarn (thin) to knit a scarf (as an example of using the yarn and fiber) and that is nicely soft for me too! Despite it's so thin, it has a lovely silk like feel of weight.


Ja yhtäkkiä on ihan kamala hinku neuloa, värjätä, kehrätä, virkata, kutoa ja kaikkea yhtä aikaa ;)

Tylsää

No English today - I'm too much in a hurry. I'll add later... My Secret Pal 14 questionnaire is somewhere down... I'm so anxiously waiting for the pal info!

Eilen ei ollut kameraa sopivasti käsillä, tänään oli. Sama kasvi, eri ruukku (eilinen hajosi). "Mami, meillä on tyyyyyylsääääää!"


Kiitos aivan mielettömästi niin monesta kommentista! Patalappu sai jo kaverinkin, mutta se on tismalleen samanlainen, jopa saman painoinen (21 g) joten ei kuvaa.

Villikissa: Mulla on its.as. kolme kameraa (neljä jos puhelin lasketaan). Vanha ihan perusdigipokkari, jota en enää käytä (kuka tartteis?); Canon S5IS joka, joka on useimmiten mukana kissojen kanssa mettässä ja jolla otetaan kuvat neuleista jotka ovat minun päälläni (kääntyvä näyttö), helppokäyttöinen mutta mielestäni ihan hyvä peruskamera; ja vielä uusin rakas eli Canon 500D ja siihen pari eri putkea. Viimeisellä kuvaaminen on nautinto, mutta vaatii vakaata kättä ja rauhaa kateilta. Vaatii myös vielä opettelua. Uusin lisäni siihen on Lankakomeron vinkistä Amerikasta tilattu makrolinssi - sillä on nuo ihanat kukkalähikuvat otettu.


Oranssi: Viimeiset sanat - en kastunut! Mutta mielessä kävi, siksi nuo sanat. Itteänikin nauratti siellä järvessä seistessä, onneksi ei ollut ohikulkijoita.

Kaikille (erityinen kiitos Pirjolle, joka muisti mistä löytyy): neulatyynyn näin siis täällä ja engl. käännös on täällä. Tosin se on helppo tehdä ilman ohjettakin. Aion kyllä olla ahkera ja kiertää vielä vastailemassa ihan blogeihinkin, mutta just nyt on vähän kiirus.

Kysymys ompelijoille! Mistä löytäisi luonnonvaaleaa, sileää ja ohutta intian puuvillaa? Kangaskaupat tuntuvat myyvän joko rypistettyä tai ei oota. Lempihameesta hajosi vuori... Sauman vierestä, koko pituudelta ja näyttää siltä, että hajoaa siitä sauman toiseltakin puolelta. Hätävarasuunnitelmana on ottaa yhdestä vanhasta mekosta (Tuomi-nimisen tehtaan tekemä, kotimainen siis! 10 v. vanha) vuori ja käyttää tähän. Mutta kun sitä mekkoa ehkä voisi vielä pitää pari kertaa.... Sitten se kyllä hajoaa päälle.

Kesäistä - Summery

Säästä huolimatta (ei enää onneksi ole niiiiiin kylmä) on kesä. Sen tietää takuuvarmasti koska tekee mieli virkata. Näin tämän jossain suomalaisessa blogissa (anteeksi, en muista missä) ja siellä oli linkki ohjeeseen. Piti testata. Blogissa muistaakseni oli linkki myös englanninnokseen, mutta en löytänyt sitä enää, joten nyt olen sitten virkannut tanskaksi. Iisiä.

Crocheting belongs to the summer. I found this pattern in some Finnish blog (can't remember where) and there was a link to the pattern. I just had to try. I do vaguely remember that there was probably a link to an English translation, but since I couldn't find it any longer... I've been crocheting in Danish. Easy.


Malli: Naalepuder
Lanka: Mayflower cotton (keltainen) ja Safran (vihreä), napit varaston uumenista. Lankaa meni yhteensä 12 g, jos ei lasketa sisuksia. Käytin täytteenä muinaisia kehruuharjoittelujani.
Koukku: 2 mm. Luulin käyttäneeni kokoa 2,5 koska ohjeessa lukee 3 ja sitä en löytänyt mistään, mutta näin vain kävi, että pientä ja tiukkaa - siistiä!

Pattern: Naalepuder
Yarn: Mayflower cotton (yellow) and Safran (green), 12 g. Filled with my earliest spinnings.
Hook number 2 (I thought it was 2.5 but I was wrong.)


Virkkuuvaihde jäi päälle. Oli tarkoitus tehdä toinen samanlainen... Kävikin hassusti. Tuli patalappu. Tosin niille kyllä olisi tarvetta. Tälle täytyy ehkä tehdä kavereita.

More crocheting. Originally I meant to another pin cushion but somehow this just happened. I'll probably crochet some more.

Malli: Oma (Paitsi että, tämä oli niiiiiiin helppo ja nopea, että jonkun on kyllä tasan tarkkaan täytynyt keksiä tämä ennen minua.)
Lanka: Mandarin Petit (jämiä vuodelta 2006 - vieläkin jäi...), 21 g
Koukku: 2 mm

Pattern: My own (Though I think someone must have thought of this before me - too easy and quick.)
Yarn: Mandarin Petit (left overs from 2006), 21 g
Hook size 2


Kuuluisat viimeiset sanat:
-Eihän tässä ole syvää?
-Pitäisköhän tää kameralaukku jättää tonne rannalle?
-Eihän näissä kumppareissa ole reikää?
-EN KAADU!

Ja sitten napsittiin lummekuvia. Rakastan lumpeita. Etelä-Savon maakuntakukka ja minä olen sydänjuuriltani etelä-savolainen. Syvemmällä olis ollut pari isompaa ja täysin avonaista, mutta kumpparit ei ulotu kuin polven alle... Naapurin venettä olis ehkä, mahdollisesti voinut kysyä lainaan, mutta sitten tartteisin kyllä vakaakätisen soutajankin.


Luckily there were no holes in my rubber boots, it wasn't too deep and I didn't fall down. I just adore these! Every county (or province, or whatever) has their own flower in Finland. This one, water lily is the flower of Etelä-Savo (the link is in English), where my roots are. I don't live there anymore, but my heart will stay there forever.

Kkkkkk

Dear Secret Pal! If we get the news about our pals, my questionnaire is below this post. This one is nothing but complaints about the cold (unusually cold and unusual for me to complain about the cold) and basic mittens knitted from the left over yarn (and some Lett Lopi because I run out of left overs).

Minä en normaalisti kylmästä valita, kuumasta kyllä. Mutta nyt on kyllä aikas kylmä heinäkuuksi. Todisteita:
- mulla on villasukkien päällä villatöppöset sisällä.
- mulla on placed cable aran päällä sisällä.
- takkaan piti laittaa tuli kun sisälämpömittari näytti +15.
- kauppaan polkiessa mulla oli tuon villapuseron päällä vielä sadetakki (ei satanut, mutta varauduin) eikä tullut edes hiki!

Joten jatkoa Unnalle. Oikea jämälankaprojekti. Sean Sheep -lanka ei riittänyt joten toisen lapasen kärkikavennukset ja molempien peukalot saivat lämpimikseen Lett Lopia. Aivot eivät jaksaneet miettiä mitään ihmeellistä, siksi ihan peruslapaset kiilalla.


Lanka: Sean Sheep + Lett Lopi yhteensä 65 g
Puikot: 3,75 mm

Sovitellessa ihanan lämpimät, mutta kuitenkin jotain pikkukivaa tartteis... Kirjoa ei huvita, pitsit ja palmikot ovat liian myöhäistä tässä vaiheessa, joten nappeja. Ja löysinkin lootasta aarteita parin kesän takaa. Hattuun myös.


Indyä ei palele:"Uuuuuuuulooooooooo-os!". Piki nukkui viime yön erittäin tiiviisti peiton alla kainalossa - ensi yöksi pitänee laittaa ikkuna kiinni. No, herra sai tänään raakaa ja tuoretta possun sydäntä herkuksi. Indy nyrpisteli eikä mennyt lankaan. Ilkeä emäntä yrittää narrata Indyä ja laittoi possun päälle vähän raksuja. No, raksuthan saa sillein taitavasti kynnellä ulos kupista...


Kukkien kuvaaminen ON ihanaa! Kannattaa klikata tuo viimeinen kuva isoksi.

Me

Kuva viime torstailta, helle suorastaan väreilee ilmassa. Ja kiitos, Unna on tosi näpsäkkä ja nopea malli neuloa.


Secret Pal 14 is about to start. I'm anxiously waiting for the info about my pal, my spoilee. For my own spoiler, this is my questionnaire. I'll edit it if something pops into my mind later.

1. What is/are your favorite yarn/s to knit with? What fibers do you absolutely *not* like?
I love natural fibers, wool, alpaca and silk are my favourites. I absolutely don't like acryclics or any other synthetics. Equally I don't like glitter or fancy new effect yarns. For spinning, wool (like BFL or Shetland) is best, somehow merino (for spinnng) feels sort of plastic in my hands.

2. What do you use to store your needles/hooks in? I'll show you:


The best needles are there. Well, actually KnitPicks are in their original pouches. The not so good ones, are in a closet - nearly forgotten.

3. How long have you been knitting & how did you learn? Would you consider your skill level to be beginner, intermediate or advanced?
I've been knitting all my life. In 1975 my mother had a new baby and accordingly her hands full. My granny had broken her leg and nothing to do. So she taught me to crochet and later to knit. So it's been about 34 years now. If I think strictly about knitting, following patterns, then I consider myself advanced. But, I'm not capable of designing cardis or sweaters or anything complex, so in a way intermediate.

4. Do you have an Amazon or other online wish list?
Yes, Amazon.

5. What's your favorite scent?
I'm allergic to scents! My sinuses get blocked and I can't breath. Vanilla (not too strong) is my only perfume.

6. Do you have a sweet tooth? Favorite candy?
Oh yes. Chocolate (not dark and no raisins).

7. What other crafts or Do-It-Yourself things do you like to do? Do you spin?
I love to try anything! I knit, crochet, spin (I have both a wheel (Kromski Sonata) and a spindle (Bosworth)). I've tried Tunisian crochet (too slow, but lovely result) and naalbinding. I have a small loom and sometimes I even sew and do cross stitching and bobbin lace.

8. What kind of music do you like? Can your computer/stereo play MP3s? (if your buddy wants to make you a CD)
My music taste is a bit special (Rajaton, Maria Kalaniemi, Club for Five) Yes, my computer can play MP3s.

9. What's your favorite colour(s)? Any colours you just can't stand?
Green in all its shades (not neon), red (not pink!), burnt orange are my favourites.
I hate pink, beige, lilac, dirty yellow, yellow and blue together or yellow and lilac together.

10. What is your family situation? Do you have any pets?
I'm on my own, I have two furry kiddies (=two cats).

11. Do you wear scarves, hats, mittens or ponchos?
Everything goes except hats.

12. What is/are your favorite item/s to knit?
Socks! And scarves and mittens and gloves and cardigans and shawls.

13. What are you knitting right now?
I'm sort of between works... I always have a pair or two of socks going.

14. Do you like to receive handmade gifts?
Definitely!!!

15. Do you prefer straight or circular needles? Bamboo, aluminum, plastic?
Circulars, wood or bamboo. (I adore KnitPro's wooden dpns (15 cm) and circulars.)

16. Do you own a yarn winder and/or swift?
Yes, both.

17. How old is your oldest UFO?
I just frogged quite a lot of work that'll never be finished. But there should be a shawl somewhere from last autumn.

18. What is your favorite holiday? What winter holiday do you observe?
I'm not particularly a holiday person. Midsummer is nice with all the light and green nature. Christmas is nice too, because of the days off.

19. Is there anything that you collect?
Yarn ;) Knitting books.

20. Any books, yarns, needles or patterns out there you are dying to get your hands on? What knitting magazine subscriptions do you have?
Just now I can't think of any. I susbcribeto IK, Designer Knitting (Vogue Knitting's international version), Spin Off and a couple of Finnish magazines. I'm thinking about Piecework... I'll let you know if something comes to my mind.

21. Are there any new techniques you'd like to learn?
Probably there are, but I just haven't heard about them yet.

22. Are you a sock knitter? What are your foot measurements?
Yes. A small foot - the length of the foot should be 23 cm.

23. When is your birthday?
12th January

24. Are you on Ravelry? If so, what's your ID?
Yes, I am - Villasukka (that is a woolly sock in English)

Unna

Suomen kesähän on tunnetusti vähäluminen. Parin viime viikon helteet ovat tuntuneet erittäin epänormaaleilta ja saaneet Villasukan nuupahtamaan pahanpuoleisesti. Mutta eilinen antoi toivoa ja tänään on ihanan raikas sää tuulineen saanut vipinää kinttuihin - ja puikkoihin. Tänään siivottiin (imuroitiin, pestiin lattiat, pyyhittiin jopa pölyjä!) ja neulottiin.

There's a saying in Finland that our summer is known to have not too much snow... The last couple of weeks have been really hot and sunny and they've been a bit too much for me. I don't like the temperature rising over +25 celsius. Today it's been wonderfully cool and breezy. So I've been energetic and even got some knitting done.

Valitettavasti ajastuksella otetut kuvat ovat kaikki enemmän tai vähemmän epätarkkoja, tämä oli tarkin. Värit ovat tässä kuitenkin oikein. Hauska hattumyssy, jolla taas testaan pysyisikö jonkin sorttinen päähine tässä omituisen muotoisessa kallossa. Huivit pysyvät ihan hyvin ;)

Unfortunately all the pictures taken with timer are sort of unfocused, this one was the best. The colour is for once really nice and correct. A funny hat or beanie. I really don't like wearing hats, they somehow don't like to stay on my head. This one is another try (once again) to learn to wear them.


Malli: Unna (Utuna, Ravelry)
Lanka: Sean Sheep (Muistaakseni Knitters' Tea Swap 4:ssa Kanadasta saatua), 89 g
Puikot: 3,5 mm

Pattern: Unna (Utuna, Ravelry)
Lanka: Sean Sheep (I got this in Knitters' Tea Swap 4 from Canada), 89 g.
Needles: 3.5 mm


Suotavaa tietysti olisi vähän mittailla oman pään mukaan eikä mennä sokeasti ohjeen mukaan... Eli korvaläpät voisivat olla sentin verran taaempana. Mutta kiva, erilainen malli, jota todellakin voisin kuvitella pitäväni. Kokoamisessa tuli vähän samanlainen ahaa-elämys kuin Baby Surprise Jacketin kanssa.

I could have been wise and tried the hat on my own head and knit accordingly, instead I followed the pattern blindly. So, the ear muffs could have been a centimeter backwards. But I do like this one, I will try wearing it for real. Sewing it together gave the same kind of heureka feeling as Baby Surprise Jacket.

Lanka oli erittäin huopuvaa ihanaa vihreää. Ihmettelin ensin vähän tuota kulunkia, 89 g? Korkkasin kuitenkin vähän toista kerää. Tutkailtuani vyötettä ymmärsin, 75 gramman keriä. Mitähän tuosta lopusta keksisi... Voisi vaikka yhdistää Eskimoon tai Naturgarniin...


Tänä "kylmänä ja koleana" päivänä Piki-pikkuista, maailman suurinta vilukissaa palelsi heti. Löysipä lämpimän paikan. Ja jyrsi yhden laskoskaihtimen narun poikki! Ja huom, Indykin on kuvassa, korvan verran!

My little catsy really loves warmth and gets cold oh, so easily. So today, he found the warmest place in the house. Please, do notice the other cat's ear!

Eilen illalla kahden ja puolen tunnin maraton juorupuhelun aikana minä muistin sen! Siis ihan yhtäkkiä. ITSELLINEN. Siinäpä loistava termi kaiken ikäisille, kaikille sukupuolille, kaiken tyylisille, kaikille persoonille. Ellei se sitten ole jotenkin liian osoitteleva... Hih, rakastan kielen, sanojen, etymologian, taivutuksen, kieliopin, murteiden ja vaikka minkä kynimistä!

Edit: kirjoitusvirheitä.... & Routa! Yritän vastata spostiisi, mutta tulee bumerangina takaisin.