Onni

Vappu on täällä. Kylällä varmaankin nuoriso jyllää, mutta kotona on rauhallista. Indy nukkuu (rääkyi kyllä äsken kylppärissä huomiota), Piki nukkuu (syötyään itsensä ähkyksi nautaa) ja Hilma nukkuu (kerää voimia yörellestämiseen). Minä nautin rauhasta. En tiedä johtuuko se työstä vai mistä, mutta kotona täytyy olla hiljaista ja rauhallista. 

Onni teki täsmäiskun. Ensin viime viikolla voitin Kätsylän blogissa! Kätsylähän on heinolalainen käsityötalo kaupungin ihmisille. Paikka josta olen hirvittävän kateellinen. Meillä ei tuollaista ole... Urheilijat ovat saaneet tässä minun kaupungissani niin paljon (maastohiihtokeskuksen, saavat kohta täysin uusitun ja suurennetun uimahallin), joten voisikohan, jaksaisikohan joku, lobbata meille tuollaisen käsityö-askartelutalon? Haaveilla saa. Tai onhan meillä kudontatalo, mutta se toimii vain talvisin. Juuri näihin aikoihin sen käsityöllinen sisältö pakataan tiukasti ja taloon tulee majoitustoimintaa kesäksi. Kätsylästä on tulossa jotain käsintehtyä, vain minua varten! Tuo jos mikä, tekee ylellisen ja onnellisen olon :)

Tämän voitin tänään. Meillä järjestetään opehuoneessa aina silloin tällöin arpajaisia. Viime vappuna oli vähän tanakampaa juomaa, joten en edes osallistunut, mutta nyt oli sopivaa nestettä. Tosin taidan säästää tämän sellaiseen hetkeen, että on ihmisseuraa.

Unia

Ensin. Kiitos jatkopalan ihasteluille. Systeemi oli todellakin yksinkertainen ja jotenkin kristallinkirkkaana mielessä heti kun jatkon tarve tuli esille. Langasta vielä - tilatessa kuvaruudun takaa näytti mielenkiintoisemmalta, petyin kun tuli (niin vaaleanharmaata), asettui pianon päälle liki puoleksi vuodeksi, mutta oli nappiosuma tähän malliin ja nyt olen tosiaankin rakastunut!

Viime päivinä
- olen istunut liikaa kokouksissa
- neulonut kovin vähän silti
- lukenut vielä vähemmän
- nähnyt mitä omituisempia unia (lumivyöryjä, kananmunanpaistamista k-kaupan katolla)
- pohtinut ja pähkäillyt ensi vuoden tuntitilannetta
- selannut kaikki omistamani neulelehdet läpi (ainakin melkein)
- neulonut muutaman mallitilkun ja kiroillut lahjakkaasti (mutta silti haluan itsepintaisesti boleron juuri tästä langasta)
- naurattanut opiskelijoita (nappasin mukaani nauhurin varastosta (JAO:lla), luokassa tajusin ettei ole virtajohtoa ja suusta pääsi se kuuluisa "voihan vessanovenkahva" - ne nauroivat ääneen!)
- ulkoillut jok'ikinen päivä riiviöiden kanssa (Indy yritti sorsametsästystä, mutta sorsat osaavat lentää paremmin ja nopeammin kuin Indy uida.)

Lohdutukseksi riiviöt pääsevät pitkästä aikaa kissakuvahaasteeseen. Aiheena tällä kertaa "Lämmin". No, tänään minusta oli ulkona kovin holotna päivä, mutta herrat juuttuivat tälle kivelle haistelemaan järvituulta piiiiiiitkäksi aikaa. Kivi oli auringossa lämmennyt ja edes vilukissa Pikillä ei ollut mihinkään kiire. Olisivat voineet jäädä tähän pitemmäksikin aikaa haaveilemaan... Mutta emännällä oli nälkä. Indyn on kyllä täytynyt olla edellisisssä elämissään laivakoira ja lintukoira.


Ja on ihan pakko suositella mahtavan kissan ja upeiden kuvien blogia. Herra Mäykynen.

Makkaralla

Kerrankin jotain tapahtuu melkein nyt eikä vasta viiden vuoden päästä. Muistatteko vielä Placed Cable Aranin? Ihanaa Rowanin Felted tweediä kaksinkertaisena, mielettömän yksinkertainen mutta jotenkin niin mahtava ohje. Kun kauluskin on käytössä vähän lörpähtänyt, se ei enää aiheuta oksennusrefleksiä, rakastan tätä puseroa täysillä! Ihmeellistä sinänsä, sillä olen yleensä ehdottomasti villatakki-ihminen - takit kun saa nopsasti huitaistua pois kun tulee kuuma. Ja mullahan on aina kuuma. Mutta tämä vaan on niin ihana. Ainoa ongelma oli, että rullaantuva helma rullaantui ylitehokkaasti jättäen melkein navan näkyville naapuria varten...

Korjaus oli yksinkertaista. Poimin nurjalta puolelta sopivan rullareunan jälkeen silmukat. Neuloin 15 krs ja päättelin. Toistin vielä kerran. Alin rulla on enemmän rullalla kuin nuo kaksi ylempää, mutta ei haittaa, pituus on nyt hyvä. Ja tarvittaessa voin tehdä rullia lisää, sillä lankaa jäi vieläkin.


Tänään ehdottomasti päälle takin tilalle! Juuri näin keväisin ja syksyisin rakastan villaa takin korvikkeena.

Ihan pakko laittaa vielä yksi kuva kokonaisuudesta. Lankaa kului lisää 72 grammaa eli kokonaismenekki on nyt 657 g.


"...ja sukat paita on sillä makkaralla..."

Ahmintaa

Voihan vessanovenkahva. En voi, en kerta kaikkiaan voi mennä huomenna töihin. Tai kohta nukkumaan. Tai neuloa. Tai syödä - paitsi suklaata, joka on loppu. Ne Stephenie Meyerit. Kolme on luettu kahdeksassa ja puolessa päivässä. Kolmannen ahmin vajaassa vuorokaudessa. Neljännen aloitan just kohta. Jos kuitenkin onnistun menemään huomenna töihin (ja kokous päälle, voi v...!), mitenköhän voisi lukea siellä...?

Jos nyt joku yllätysvieras pimputtelisi ovikelloa, en taatusti avaisi - huusholli on.... kauniisti sanottuna epäsiisti ;)

EDIT ma klo 11.19: En valvonut koko yötä lukien vaan sammuin kuin saunalyhty (tyypillistä). Mutta!!! Tein historiallisen teon tänä aamuna. Varmaankin ekan kerran eläissäni siivosin (=imuiroin ja pesin lattiat) ennen töihin lähtöä... Ihan jotta vaan pääsisin mahd.nopeasti lukemaan sitten kun vihdoinkin tulen kotiin... 

Mahdotonta

Eiiiih. Tämä on kyllä mahdoton yhtälö. Vain kaksi kättä ja yhdet aivot (aivosolujen lukumäärää ei tiedetä tarkasti...).

Tahtoisi aloittaa boleron langasta A just nyt. Purettua lankaa, joten ei löydy yhtään ainutta vyötettä joten ehkä pakko neuloa mallitilkku - pitsineuletta - ei innosta. Eikös jossain pitäisi olla tätä lankaa vielä pari kerää...? Käännä huusholli ylös alaisin ja muista yhtäkkiä neuloneesi ylijääneistä langoista huivi.

Placed Cable Arania olisi myös ihan pakko jatkaa - se on tosiaankin liian lyhyt, vaikka muuten ihana, täydellinen. Jopa kaulus on venynyt sen verran, että enää ei okseta. Idea oletetusti nätin näköiseen jatkamiseen on mielessä, pitäisi testata. Mutta mihin laitoin loput kerät? Kuusi pitäisi olla - vai neljä?

Toisaalta, eikun kolmanneksi. Puuvilla. Kesä tuli tänään. Tai ainakin kunnon kevät. Joten jotain olis ihan pakko tehdä puuvillasta. Tai ehkä bambusta. Simple Stylessä oli yksi tosi kiva bambupusero - tosin pitkähihainen ja puuduttavan yksinkertainen, mutta kun se oli kiva. Ja se oli Sirdarin bambusta, josta tykkään. Lankakauppaan?

Neljänneksi. Ehkä sittenkin jaksaisin kehrätä puserolangat... Tuolla olis sitä oranssia jota on tässä baskerissa (iiiks, missähän tuokin on, en ole pitänyt sitten syksyn?) ja olis kivaa ruskeaa (Ruskea kivaa?!?!? Oonkohan sairas?), joita vois yhdistää.... Mitä jos yrittäisi long draw:ta? Sillein, että ottaisi sekä ruskeaa että oranssia yhtä aikaa säikeeksi, sitten kertaisi kaksinkertaiseksi. Saisikohan sellaista lankaa, jossa on melkein koko ajan molempia värejä, mutta niiden osuus, siis tarkoitan paksuus vaihtelee? Välillä olisi oranssi dominoivampi, välillä ruskea.

Kun en osaa päättää, en neulo mitään, vaan luen. Pihalla. Kissat saivat tänään pitkän lenkin ja tunnin juoksunarussa. Lenkillä ne bongasivat jotain äärettömän innokkaasti männyn juurelta kiveltä, ja jopa Piki meinasi seota innosta ja unohti pelätä yhtään mitään! Sisilisko! Tai siis isinsisko kuten minä kuulemma pienenä sanoin.

Kevään kirous iski myös. Aurinkoihottuma. Arrgghh!

Arvioita

Kiitos, sukat tuntuvat jaloissa ihanilta ja väritkin sointuvat mielessäni yhä kauniimmin yhteen - lilasta huolimatta ;)

Viime päivät ovat menneet köhiessä (lima on ehtymätön luonnonvara - eikö sitä voisi jotenkin hyödyntää?), ääntä etsiessä (ma+ti+ke iltapäivisin katosi, löytyi öisin, eilen oli jo parempi), uusintakokeiden parissa ja lukiessa. Se Stephenie Meyer, 2. osa. Alku tuntui typerältä, koska siinä jotenkin kömpelösti kerrattiin edellisen osan tapahtumat, mutta kun homma vihdoin pääsi vauhtiin, tuntuu tosi hyvältä. Harmi vaan, etten yhä edelleenkään osaa neuloa/kehrätä ja lukea yhtä aikaa...

Mari pyysi kertomaan uusimmista kirjahankinnoistani. Jaa-a. Simple Style on nimensä mukaisesti täynnä lähinnä pusero-ohjeita, jotka ovat... no, simppeleitä. Siis ulkonäöllisesti yksinkertaisen näköisiä, mutta liki jokaisessa on kuitenkin jokin pieni, kiva jippo. Useampi näistä malleista huutaa ja kirkuu haluavansa tulla toteutetuksi itse kehrätystä langasta.... Siis pitäisikö minun kärsivällisyydelläni jaksaa kehrätä puserollinen yhtä ja samaa lankaa? Katsotaan. Ehkä joskus.

Toinen oli The Essential Guide to Color Knitting Techniques. Paksu ja perusteellinen. Mallineuleita monivärisiin töihin - paljon! Erilaisia tekniikoita päättelemisestä ja virheiden korjaamisesta värien yhdistelemiseen ja vaikka mihin. Jonkin verran myös valmiita ohjeita mm. kerrassaan mainio laukku. Vaatii sulattelemista ja jämälootan läpikäymistä.

Herrat ovat päässeet tällä viikolla maanantaita lukuunottamatta joka päivä ulos heti kun olen tullut kotiin. Tänään huuto oli jo sietämätöntä (siis halusin käydä vessassa ennen ulkoilua). Ja meno vauhdikasta. Piki pelkää yhä edelleen rasittavan paljon kaikkea, mutta selvästi nauttii suunnattomasti ulkoilusta ja tulee pikku hiljaa rohkeammaksi. Tänään vieras rouva jutusteli kissoille n. 10 metrin etäisyydeltä. Piki ei enää muuttunut täysillä karkuun pyrkiväksi pulloharjahäntäiseksi karvapalloksi, vaan painautui tiukasti vasten maata ja käveli ryömi karkuun normaalia vauhtia.

Indy... Hullu, päätön, vesiaddikti, kaheli, kova ääninen ja kova menemään. Ei siedä sitä, jos Piki vahingossa pääsee polulla Indyn edelle. Onneksi isoa läskiä varista ei ole nyt näkynyt...

Mustikkaa

On se kumma prosessi tuo kehrääminen. Kummin se on jos itse värjää villat, mahdollisesti karstaa, kehrää ja neuloo (tai virkkaa tms.). Tällä kertaa oli valmiiksi värjättyä. Fyberspatesin kakkoslähetys,ihanaa shetlantilaista, jonka nimesin lettimuodossa peikkometsäksi. Ihanaa sammaleen vihreää, vähän peikkomaista salaperäisyyttä, hämäryyttä, syvää metsää. Kuitenkin varsin värikästä ja vaaleaa yleissävyltään.


Yksisäikeisenä se tuntui vain entistä enemmän peikkomaiselta. Syvemmin salaperäiseltä, kertakaikkiaan halattavalta ja niin minulta. Hei, kuka väittää aina inhoavansa liilaa?


Kerratessa kaksisäikeiseksi, langan luonne muuttui täysin. Se tuntuikin yhtäkkiä levottomalta, mutta vaan ei salaperäiseltä. Jotenkin sekavalta ja harmitti ihanien värien katoaminen. Nimikin laimeni marjametsäksi. Ei siellä mitään petoja ole.


Onneksi lopullinen muoto, neulottu pinta pelasti kaiken! Jotenkin värit taas asettuivat nätisti. Ei tietoakaan länteistä tai perfektionismista. Kummallista kyllä, näissä sukissa ei haittaa piiruakaan, etteivät raidat satu kohdalleen. Taas tuli peikkomaisuus mieleen, mutta vielä vahvemmin näen (ja suorastaan haistan ja maistan) mustikan. Siis mustikan sisuksen, sellaisen violetin melkein. Siksi nimikin muuttui mustikkametsäksi. Olkoon se lopullinen. 73 grammaa, 2,5 mm.




Herrat kiittävät lakananvaihtokommenteista. Tuollasta se on joka kerta. Hervotonta ja aivotonta ravaamista, taistelua (Piki aina siellä lakanan sisässä). Jok'ikisessä lakanassa tässä huushollissa on reikiä...

Tänään ulkoillessa iso läski tuttavamme herra Varis oli ilmestynyt jälleen niemennokkaan vakikoivuunsa. Ja ei Indy. Et sinä saa sitä varista kiinni kiipeämällä 20 metrin päässä olevaan kuuseen. Ja ei, ette te sitä saa kiinni myöskään hiipimällä hiiren hiljaa, matalana maata myöten koivun juurelle. Ja ei, tuijotuskaan ei saa sitä varista putoamaan teidän jalkoihinne. Mutta kyllä, kun varis lentää pois, osaatte hienosti näytellä, ettei teitä kiinnostanutkaan pätkän vertaa...

Lakanat

Kuten näkyy, ei pysy vanha ja raihnainen emäntä (raihnainen = ääni melkein kadonnut) ja vähän nuorempi ja modernimpi kamerakaan karvalasten vauhdissa (klik - isommaksi). Mutta kun tää on maailman hauskinta hommaa ;) Ja jihuu! Miun pihalla on kevään ensimmäinen krookus!

Lattialla

Tänään.
Kiirettä, hosumista. Selvittelyä (poissaolo töistä, johtui se sitten mistä hyvänsä, aiheuttaa aina kamalasti lisätyötä), sekoilua ja ahkerointia. Neulomista, mutta ei ihan vielä valmista. Oli opekokouksessa harvinaisen tyyni olo kun istuin lattialla aurinkoläiskässä ja neuloin :) Lattialla - kyllä. Testaamme mahdollisimman hyvää opekokous paikkaa. Yksikään luokka ei ole tarpeeksi iso. Opehuone on ahdas ja tunkkainen. Viime kertainen ruokala oli mahdoton (kukaan ei kuule mitään) ja nyt testasimme auditioriota. Koska auditorion kasaan menevät penkkirivit eivät sovi edes minun lyhyille koivilleni, oli lattialle levitetty irtotuoleja. Mutta ne taas ovat liian korkeat minulle, ilmassa roikkuvat jalat eivät tunnu kivalta. Ja kun rehtori kerran kehotti "siirtämään tuoleja, vaikka makaamaan lattialla" minä otin neuvosta vaarin. Istuin siis lattialla. Jos ensi kerralla ollaan samassa paikassa vien mukanani tyynyn...


Postia. Piti aamulla heti yhdeksältä rynnätä postiin. Oli siellä uusin Donna Leonkin, mutta se unohtui koululle, joten ei ole kuvassa. Kumpaakaan en ole vielä oikein ehtinyt lukemaan, koska tulin vasta äsken kokouksen jälkeiseltä pizzalta. Työnohjausta ;) 

Ohoh!

Toinen koulutuspäivä meni tiiviisti koneella, blogeja, wikiä ja kauheasti muuta ei sitten ehdittykään. Mulle paljon tuttua asiaa, mutta oli kiva auttaa naapuria. Ja sain monta vinkkiä syksyn yhtä juttua ajatellen - siitä sitten myöhemmin jos se toteutuu.

Herrat olivat viihtyneet hoidossa. Pikiä ei kuulemma pahemmin näkynyt, piilotteli, mutta aiheutti tuhoa... Hilman emäntä kuuli pyykkiä kellarikerroksessa laittaessaan kummaa kolinaa, tuli katsomaan ja kas, Piki oli taas leikkinyt "yhä ylös yrittää". Täyskorkea lundia, täynnä kirjoja ja dvd:tä, päädyt tukittu juuri herroja ajatellen. Hilma seisoi kajarin päällä ja katseli lundiaa kovin kiinnostuneesti - ja aikansa tuijotettuaan, Hilman emäntä bongasi Pikin, korkealta... 

Yöllä harrastettiin tietenkin rallikisoja. Kaiken aikaa kuitenkin, Hilma oli koko homman kiistämätön pomo. Näin jopa, miten Hilma leikki leluhiirellä, Indy kyttäsi pää kallellaan, ah niin kaipaavasti noin 10 cm päässä, mutta ei (lievistä pakkoliikkeistä huolimatta) yrittänyt ottaa hiirtä Hilmalta. 

Kotiin tulon jälkeen meillä syötiin, juotiin ja mentiin nukkumaan. Voisin ennustaa, että ensi yönä saan nukkua ihan rauhassa :)

Kotona odotti kuitenkin yllätys:

Tuuli on ollut kohtalaisen voimakasta... Onneksi ei kuitenkaan tuota kummemmin osunut taloon, vähän päätypeltiä rypytti. 

Stephenie Meyeriä eilen illalla aloitin, ja alku vaikuttaa lupaavalta. Kamala hinku ja uteliaisuus on herännyt. Jos minusta ei vähään aikaan kuulu mitään, olen uponnut kirjoihin.

Sepostus

Terveisiä täältä Tampesteristä! Kuvia ette saa mutta kuvitelkaa (ja its.as. kamera ja johtokin ovat mukana, mutta en viitsi ladata niitä kuvia tähän hotellin koneelle).

Riiviöt jäivät Hilman perheen hellään hoivaan. Ja riiviöt selvästikin ovat riiviösukua eivätkä normaaleja kissoja. Normaali kissahan ryntää kuljetuslaatikon nähdessään (tai oikeastaan havaitessaan emännässään (tai isännässään) ajatuksen häivänkin kuljetuslaatikosta) karkuun sohvan tai sängyn alla tai johonkin muualle mahdollisimman hankalaan paikkaan tuhatta ja sataa.... Ei meillä. Kun siirsin kopan saunan lauteiden alta säilöstä keskelle eteisen lattiaa, Indy porhalsi heti nenä pystyssä sisälle ja Piki sekunnin sisällä siellä seurana. Koppa seisoi koko aamun eteisessä ja vähän väliä piti käydä laatikossa loikoilemassa.

Hilman luona Indy totutusti oli heti kotonaan. Piki meni ensin soffan alle jonne pojat mahtuvat mutta Hilma ei - saman painoisia mutta Hilma on mallia töpö (=lyhyt ja paksu) ja pojjaat mallia luihulaihapoika (=piiiiiitkä ruumis ja kyljet kuopalla) --> pojat taipuvat paremmin, mutta Piki kyllä uskalsi hämmästyttävän nopeasti tulla tutkailemaan J-pojan pehmoelukkakokoelmaa ja lattialla aurinkoisesti hymyilevää pikku L-neitiä.

Kurssi ok, paljon asiaa blogeista - onnistuin mainostamaan lahjakkaasti käsityöblogimaailmaa! Ja neuloin - yksi sukanvarsi ja kantapää saatu aikaiseksi.

Ostokset. 800 g lankaa.... Se Lankaidea (Kiitos Niina!) on tosi ihana paikka! Noroja.... mutta en ostanut niitä, vaan puserollisen verran (huom! päätökseni pitää!) sinistä lankaa. Joo-o, sinistä, ei vihreää, ei punaista eikä edes oranssia. Kirjoja satasella.... Eikä yhtään mitenkään käsitöihin liittyvää kirjaa. Piti ostaa se Stephenie Meyerin sarja (in English) kun oppilaat ovat sitä niin kauheasti kehuneet.

Nyt just aion mennä saunomaan ja uimaan, sitten neulomaan ja lukemaan jotta huomenna jaksaa taas olla aktiivinen. Taidan kyllä olla näissä koulutuksissa (ja kokouksissa) sellainen ärsyttävän aktiivinen koko ajan äänessä ihminen. Johan aikoinaan vuonna -77 minun ihan ensimmäisessä koulutodistuksessani luki:"suullinen esitystaito kehittynyt". Suomeksi sanottuna siis kamala lörpöttelijä :) Paitsi nyt kun katu- ja siitepöly ovat tehneet kurkunpäästäni riivinraudan...

Marjametsä

Kiitos parannustoivotusten, mörkö häipyi vuorokaudessa. Keskiviikon nukuin lievässä kuumeessa kotona (hitsi, pitäisikö asentaa webbikamera, jotta voisi tutkailla, onko herroilla ihan normiarkenakin noin kiireistä?) ja tänään jo töissä. Nuha kesti ti-ke yön. Epäilen suuresti, edellisten vuosien kokemusten perusteella, että tämä oli allergiakauden epämiellyttävä alkurysäys. 

Viime maanantaina yksi kuituvarastoni leteistä muuntautui varsin nopeasti todella kauniiksi säikeeksi. Tässä kuvassa vielä rukin rullalla ja keinovalossa värit ovat lähinnä oikeat. Marjametsä.


Ja yksisäikeisistä tuli vielä kaksisäikeistä. 100g tasan. Mokoma huutaa ihan mahdottomasti sukiksi, vaikka hieman epäilen sen kestokykyä. Ei tullut niin tiukkasäikeistä kuin oli tarkoitus. Mutta ehkä... Ehkä jo huomenna ja lauantaina.


Huomisaamuna kamalan aikaisin herrat pakataan varusteineen lootaan, viedään Hilman luokse hoitoon, minä jatkan omine varusteineni Tampereelle koulutukseen. Tarkoitus olisi myös eksyä siihen uusimpaan lankakauppaan (mikä sen nimi nyt olikaan ja missä se nyt olikaan) jos ehdin ennen sulkemisaikaa. Toinen vakaa aikomus on ehtiä Akateemiseen ja mahdollisesti Stockkalle ja vielä mahdollisesti syömään hyvin (jos enää siinä vaiheessa olen hereillä). Sitten hotellin petiin (ei, niillä ei ole tarjota kissoja kainaloon) ja lauantaina vielä tiukkaa opiskelua.


Jos joku bongaa kaupungilla, tule sanomaan moi! Tai jos oikein tulis mieliteko tavata, niin tod. näk. pystyn perjantaipäivän aikana tutkimaan spostini villasukkis @ gmail. com ... Tähän en oikein viitsi puh.nroa julkiseen jakoon laittaa ;)

Sarjassamme sanojen sotkeminen on lempiharrastukseni.
Piti sanomani: ja sitten uimaan ja saunaan - tuli sanottua: ja sitten suimaan.
Piti sanomani: Karita Mattila - tuli sanottua: Marita K.... (tässä vaiheessa räjähdimme, minä ja luokka, nauruun...)

Mörkö

Tässä blogissa ei ole vielä ikinä ollut muotiosiota. Nyt on.

Kuvassa terveen kalpeakasvoinen mutta sievän räkänenäinen mallimme esittelee tämän kevään tyylikkäimpiä flunssa-asusteita. Asusteiden tulee olla lämpimiä (melkein-kuume aiheuttaa vilun väristyksiä) mutta myös nopeasti riisuttavia (kun tulee hiki). Ehdottomasti paras materiaali on tietysti luonnollinen 100% villa. 

Varpaita lämmittävät kahdet villasukat. Alimpana tyylikkäät Trekking Hand Art ribbineulesukat, päällimmäisenä ei niin kovin tyylikkäät maastoväriset nallesukat (ajalta ennen blogia). Stylesti kuluneet legginsit ja lammasyöpaita eivät ole villaa, vaan kuuluvat mallimme vakioyöasusteisiin. Vastavalmistunut Placed Cable Aran on päässyt heti tositoimiin, vaikkei takatalvea ole (vielä) näkynyt. Muuten täydellinen sairastusvaate, mutta takakpl voisi olla hitusen pitempi ja kissojen kynnet tarttuvat helposti kiinni. Särkeviä ranteita pehmustavat suloisesti yksinkertaisen tyylikkäät ranteenlämmittimet osittain angoraa. Kaulaa (ja tarvittaessa päätäkin) eristää vedolta ja viileähköltä huoneilmalta pirtsakka mohairhuivi. Kokonaisuuden kruunaavat suihkun kihartamat hiukset kätevällä pikkunutturalla. Meikittömät kasvot ovat raikkaat ja nuorekkaat!

Suomeksi:
Neuloja on onnellisessa asemassa. Villaa löytyy vaikka koko Pioneerirykmentille, kissat eivät valita huushollin kaaosmaisesta tilasta tai emännän pehmentyneistä aivoista niin kauan kuin ruokaa tippuu ja laatikot puhdistuvat. Ainoa valituksen aihe: kuume ei nouse kunnolla (36,9) joten huomenna on kai pakko raahautua töihin. 

Aivotonta

Eilisestä. Hilma on toisaalta kotiutunut hyvin, se tietää varsin hyvin missä täällä on mitäkin ja mitä mikrouunin kilahdus tarkoittaa. Mutta se voisi kyllä jo jättää ääniefektit pois. Eli jatkuva murina (no, ei nukkuessa) ja ajoittainen sähinä ovat aika ikäviä. Niiden takia Hilman ja Indyn leikkimistäkin pitää seurata tarkkaan, ettei vahingossakaan mene tappelun puolelle.

Piki on muuten gourmetkissa. Kun kasvamassa on kaksi kipollista vehnänorasta, vanha ja uusi, vanha ei kelpaa enää kun uusi on kasvanut mittaa yli sentin = sitä kykenee syömään.

Just nyt päässä suhisee. Taisin saada perjantaina 3v. synttäreillä sankarilta flunssapöpön. Nielu on arka ja keuhkoihin koskee, mutta omituista kyllä, päähän ei.

Neulominen ei suju. Miten se onkaan viimeisen vuoden tai kaksi mennyt näin, että kun saa ison neuleen valmiiksi, menee jokunen päivä ennen kuin kykenee aloittamaan uutta ihan oikeasti. Nyt vaan tökkii ja kaikki aloituksen yrityksetkin ovat tuomittuja tuhoon.

Niinpä olen purkanut. Tämän postauksen takki koki kohtalonsa. Aivan liian painava, ei pysynyt päällä. Langat sinänsä kivoja ja varmasti tulee käytettyä - joskus. Ja kehräsinkin. Ja pohdiskelin.


Huomenna töihin. Uusi jakso. Uusia haasteitakin. JAO:n lähihoitajasakissa (englantia) on tällä kertaa mukana (kuulemma, tapaan heidät ensimmäisen kerran keskiviikkona) yksi datanomi ja kaksi levyseppähitsaajaa. Aika haastavaa keksiä heille kaikille yhteistä, mielekästä tekemistä... No, välillä on pakko jakaa kolmeen osaan. Tai kahteen jos datanomi ei halua työskennellä yksin, ja puhumisharjoitukset ovat kyllä tylsiä yksin.

Tapahtumia

Ensin tärkein. Kiitos kaikille puserokommenteista. Tykkään itsekin sitä enemmän mitä enemmän koekäytän. Tätä lankaa täytyy ehdottomasti saada lisää ja jos kaikki Rowanin langat ovat yhtä laadukkaita (tämä taisi olla ensimmäinen kokemukseni ko. langoista), niitä kaikkia täytyy saada! Kiitos!

Kevät keikkuen tulevi. No, keikkuu vähän kehnonlaisesti, aamut on haaaarmaita ja ankeita, pihassa rutkasti lunta. Mutta kuitenkin ensimmäiset krookuksen alut havaittavissa, eilen näin kaksi käpytikkaa (ja toisesta olisi saanut mahtavia kuvia, vain noin 2m korkeudessa, kissat sekosivat, mutta eipä ollut kameraa mukana) ja mustarastas on laulaa lurittanut monena aamuna. 

Viime torstaina siis minä sain karstamyllyn ja kissat saivat upean laatikon. Se (siis laatikko) on niin iso, että kun se on kyljellään tyhjänä, toinen (yleensä Piki) voi piiloutua sisälle, odottaa tuskaisena ja kauan, että kamu tulisi etsimään. Sitten joskus, vihdoinkin, Indy alkaa kaivata kaveria ja koenaukaisee (sellainen kysyvä kuuuuur? erittäin ranskalaisella nousevalla sävelkululla) ja tulee hyppimään laatikon päälle. Jossain vaiheessa Indyn häntä heiluu kivasti Pikin nenän edessä ja kisa on valmis.

Hilma-rouva kävi reilun vuorokauden vierailulla. Tuntuu hassulta sanoa rouva, sillä Hilma on nuorentunut silmissä. Liekö poikien vai kevään vaikutusta. Illalla menimme nukkumaan noin klo 22.30. Puolen yön aikoihin Hilma ja Indy aloittivat rallin. Tai ralli on oikeastaan vähän turhan laimea ilmaisu. Sanoisimmeko.... kissapanssarien kiihdytysajot. Kaksi 5 kg kattia, 100 km/h, esterata (mitä enemmän kaadetaan tai tiputetaan, sen parempi). Piki tuijotti hämmentyneenä sivusta ja aina sopivassa välissä Hilma läpsäisi Pikiä ohi rynnätessään. Reilun tunnin kesti ja sitten Hilma tuli polvitaipeeseeni ja herrat kainalooni. 

Nukuttiinkin peräti neljään ja sama alkoi uudestaan... Kestin taas reilun tunnin ja sitten laitoin Hilman työhuoneeseen. Herrat tulivat viereen nukkumaan, Hilma jatkoi jonkin aikaa itsekseen leluhiiren kanssa. 

Hilma on oppinut tosi nätisti, mistä lelut tässä talossa löytyvät. No, tietysti niitä on soffan, lundian, pianon tms. alla, mutta periaatteessa kaksi kertaa viikossa (imuroinnin yhteydessä) kaikki lelut löytävät tiensä tähän koriin (70-luvulla tässä olivat minun barbin vaatteeni). 

Ja kun Hilman kanssa riehuminen on niin rankkaa, pitää välillä vähän venytellä...

Hilma lähti, käytiin ulkona. Piki oli paniikissa ja hysteerinen kun minä kävelin jonkun ihmisen kanssa ulkona ja keskustelin samalla kun ulkoilitin heitä... No, tässä on jo rauhoituttu. Paras paikka talossa sylin jälkeen (ja syli ei just tällä hetkellä sattunut osumaan aurinkoläiskään).

Tweed

Valmistuihan se! Eka viikko meni superhypervauhdikkaasti ja tuntui jo, että tästä tulee elämäni nopein pusero. Toinen viikko (ja kolmas) oli täi tervassa fiilistä. Ja sitten ollaan tässä. Ihan täysin tyytyväinen en ole, ja voi olla, että helma kokee vielä hitusen muodonmuutosta. Mutta ensin pitää koekäyttää muutaman kerran. Eli, takatalvi, tervetuloa! Nimim. viime yönä satoi 15 cm lunta.

It's finished - finally! At the beginning this one flew on the needles, I felt like this was going to be the fastest knit ever. But then... In the second week I didn't have any time and everything slowed down remarkably. I'm satisfied but not overjoyed. I might do something about the hem, we'll see, I'll have to wear this one a few times first.


Malli/Pattern: Placed Cable Aran (Interweave Knits Fall 2007)
Lanka/Yarn: Rowan Felted tweed, kaksinkertaisena, 585 g / yarn doubled, 585 grams
Puikot/Needles: 4,5 mm


Lanka oli ehdottoman ihanaa. Kunnon villaa, laatulankaa. Neljä kerää jäi jäljelle ja käyttämissäni kahdessatoista ei ollut yhtään solmua. Vaikka neuloin kaksinkertaisena, lanka tuntui "yhtenäiseltä", huopuu varmaan todella hyvin.

I didn't knit exactly according to the instructions. I knit in the round up till the armpits. I joined the shoulder seams with the three needle bind off. I picked up the stitches of the armholes and knit the sleeves downwards. No ribbing in the sleeves either.

Tarkoitus oli saada aikaan hieman reilu, toisten vaatteiden päälle heitettävä rento ja raavas pusero. Tulikin vähän liian hyvin istuva. Mutta villavaatteilla on taipumusta löystyä käytössä (ainakin minulla), joten elän toivossa. Kaulus on siinä ja siinä rajalla voinko pitää oksentamatta, yritän opetella. Ohjeen mukaan kauluksessa pitäisi olla 88 silmukkaa, minulla oli 10 enemmän ja silti se ei ole yhtä rento kuin ohjeessa.

Neulottu pyörönä (toisin kuin ohjeessa) kainaloihin asti. Olkasaumat kolmen puikon päättelyllä, hihat ylhäältä alas (silmukat poimittu suoraan). Hihoihin en tehnyt ollenkaan joustinta, halusin samanlaisen rullaksen hihansuihin kuin muuallakin. 

Nautin tästä systeemistä. Ei tarvitse ommella saumoja eli pusero on heti puikoilta pois päästessään valmis! Lankojen päättely? Mitä se sellainen on? Tunnustus: päättelen itselleni jäävistä neuleista vain ne strategiset langat, jotka näkyisivät ulkopuolelle...

Söpöt!

Ravelry-ystäväni Taluttimen paljastus-kortti tuli. Suloinen kissa+lankakortti (lempiharrastukseni!) Ei yhtään haittaa vaikka nameja ei tullutkaan - olen ajanut tänään 350 km ja jotenkin assosioin automaattisesti pitkät ajomatkat ja massiiviset karkkipussit... Kiitos!!!


Tänään oli...

...kummallista. Siikajärven risteyksen vieressä, linikkapysäkillä seisoi aamulla puoli kymmenen aikaa pari pitkävartisia kumisaappaita. Nätisti vierekkäin. Ei omistajaa mailla halmeilla. Iltapäivällä olivat kadonneet.
...hassua. Mennessä Kangasniemen Teboililla oli yhtä aikaa minun kanssani tankkaamassa koko Kangasniemen palokalusto ;)
...kivaa. Juttelin Mamman kanssa taas käsitöistä ja vanhoista ajoista.
...huolestuttavaa. Mamman kunto tietyllä tapaa.
...ihanaa. Laurilan tila. Karstamylly kotiutui. Suuret on suunnitelmat, mutta katsotaan saanko ikinä mitään aikaiseksi.
...ei niin kivaa. Tullessa en tällä kertaa käynytkään Kangasniemen Teboililla hakemassa kaakaota (kun kerran mennessä kävin, tankkaamassa, autoa!), vaan kävin Vaajakosken ABC:llä. Se choco-jotain ei sitten ole kaakaota, vaan kahvi-kaakao-sotku. Kahvista jää inha jälkimaku. Ainakin tottumattomalle.
...uljasta. Heti Kangasniemeltä pohjoiseen on oikealla puolella tietä joutsenien vakipesintäpaikka. Ne olivat siellä jo. Ja ne lensivät minun kanssani samaan suuntaan ainakin minuutin. Uljasta. Vielä uljaampaa olisi ollut jos Polokin olisi lentänyt ;)
...sydämen vievän söpöä. Nämä:


Tekijää en tiedä, mutta Laurilan pihapuodista, käsintehdyt, pohjassa liukuesteet. Tuo "lappukin" on huopaa! Huomenna synttärilahjaksi. Isot ovat, mutta lapsi kasvaa ja äiti ihastuu varmasti.

Jee! Puserossa on hihat!

On

Rakastan listoja (niiden tekemistä, en välttämättä niiden toteuttamista). Tässä jälleen ehdoton lempilistani:

Onnea on...
...narsissikimppu, jota riiviöt eivät ole kaataneet vielä kertaakaan! Ja kaksi vuorokautta on jo mennyt. Haisteltiin ensin, mutta nähtävästi ei oikein inspiroinut.
...pääsiäisloma. Joo, aloitin jo tänään klo 14.00.
...aurinko. Sumun takaa se hiljaa hiipi esiin.
...puhdas, vasta siivottu koti. Ja innokkaat siivousapurit.
...riemastuttavan ihanasti sujunut kasiluokan ranskan minivideoprojektin osa 1. Sain ne hiljaiset, arat ja ujot, mutta todella taitavat tytöt innostumaan!!!
...vino pino kirjoja, uusia kirjoja suoraan kirjakaupasta. Ei vielä itse tarvitse maksaa (koulukirjastoon menevät) ja voin ensin lukea ne itse ;) Luontaisetu.
...hyvä ruoka. Kesäkurpitsa-ananaswokkia.
...SE uusi sukkakirja. Tuli eilen. Vaatii paljon lukemisaikaa.
...peruuntunut luento (Tosin menetin kolme tuntia neulomisaikaa... Eikä luennoitsija varmaankaan ole iloinen vatsataudistaan.)
...melkein valmis pusero. Olisin ehkä saanut valmiiksi jos tuo ed. luento olisi ollut... Helmaan pitää ehkä keksiä jokin pidennysjatkos. Mielessä on kaksi eri vaihtoehtoa jo nyt.
...piskuisen katin unohtunut apinageeni. Nyt on kytätty vain tinttejä ja oravia.
...lisää kehrättävää. En kyllä ehdi näitä kuituvarastoja tässä elämässä kehräämään... Saati sitten neulomaan. Fyberspatesin kuituklubin kolmas ja viimeinen lähetys. Merinoa.



Ja Ravelry-ystäväiseni... Koira, kissa, eivät esillä blogissa (eli blogi on), Länsi-Suomi? Onkos sulla vielä muitakin eläimiä.... olen tutkinut Ravelryä... Ja paketti ei vielä tänään tullut (vaikka päiväni lyheni ja pääsin nopeammin postilaatikon luokse), mutta huomenna Mikkelin reissun jälkeen syöksyn laatikolle ;) Mikään vaihto ei vielä ikinä ole aiheuttanut tällaisia kutkuttavia tuntemuksia!

Ylös

Kuten näkyy, meillä asustaa nykyisin kummallinen uusi laji. Tieteellinen tutkimus on nimennyt lajin: cattus apinacus riivotus. On kuin lasten laulun nokipoika "yhä ylös yrittää", hiljaa hipihissukseen ja salavihkaa. Kuuro ja sokea kesytys- ja komentoyrityksille. Hyötypuolena voidaan mainita kahden ylimmän kuvan kaapinpäällyksen siivous pölyistä ensimmäisen kerran noin kuuteen vuoteen. Onko tämä tosiaankin se sama Piki-pikkuinen, joka kotioven ulkopuolella - tai sisäpuolellakin vieraiden saapuessa - on maailman suurin arkajalka?

Kummallisia ovat kissojen luonteiden polut.

Onnellinen

Eilen ajelin kotiin ennen viittä, ihana kaveri vieressä, ajattelin ja juttelin kaikenlaista ja kotiin tullessa oli tosi onnellinen fiilis! Messut olivat onnistuneet kaikin puolin ja tajusin taas omaavani aivan älyttömän kivoja ja ihania ystäviä. Kiitos teille kaikille todellisesta hermolepo- ja sielunhoitopäivästä. Näin paljon KipAkkalaisia (mm. Tuula ja Terhi ja jokunen blogiton), työkavereitani (nykyisiä ja entisiä), Hilma-kissan emännän (ja pikkutytöllä oli päällään minun villahaalarini (halkesin ylpeydestä ;)) ja Kangaskasan ja Tikrun.

Kaameassa räntäsateessa siis hain kamun kyytiin, ajelimme messuille ja minä yli-innokas apulainen pääsin töihin! TitiTyyn koju (kuten myös viereinen Secret Woolin) oli lanka-addiktin taivas. Ja lanka-addikteja Keski-Suomessa tuntuu piisaavan, kaikenlaisia, enimmäkseen kuitenkin iloisia, nauravaisia, tosi mukavia ihmisiä. Välillä oli oikein hiki niskassa mutta hauskaa oli. Useimmat asiakkaat tuntuivat nauttivan väripaljoudesta, todella moni halusi kosketella lankoja, moni kysyi vinkkejä ja yllättävän moni kysyi, että kumman otan... Iik, en minä tiedä! Minä otan aina vihreän ;) 

Kerkesin toki kierrellä itsekin. Etukäteen olin asettanut ostoksilleni yhden ainoan ehdon. Ei yksittäisiä keriä ihanuuslankoja. Ei, vaikka olisivat kuin kovaäänisiä ja kaunopuheisia. Mutta jos löytäisin puserollisen lankaa, saisin ostaa (kotona varastossa on enää yhdet puserolangat neulomatta).

Sorruin taas pellavatunikaan, Riiminkalta (vai Riimingalta) tällä kertaa, tietysti vihreän. Tosin tänä aamuna vaihdoin alaosan kiristysnyörin. Alkuperäinen oli siniharmaata neulosta, minä hurautin ompelukoneella mustan kanttinauhan kaksinkertaiseksi ja pujottelin sen paikoilleen. Tykkään vielä enemmän.


Herra Piki the Batman on tänä aamuna ollut aivan erityisesti nimensä mukainen lentoapinariiviö, joten kuvaankin oli ihan pakko tunkea.


Langat puseroon (vyyhtejä on siis hieman enemmänkin...), puikot Pikin kaluamien tilalle, huivineula (Taina Uutela, kuulemma tämän talven uutuus, oli useampaa mallia, mutta tämä oli kevyin), kehruuseen hitunen silkkiä, bambua ja alpakkaa.

Illalla sovitin ekaa hihaa - kyynärpäässä menossa. Ja purin. Se oli täydellisen sopiva, mutta kun minä halusin hitusen reilun, jotta mahtuu kesämekko tms. alle.

Rusinoita

Jännittää ja innostuttaa.
Huomenna käsityömessut Jkylässä ja paljon kivaa tiedossa! Toivottavasti ehdin bongailla tuttujakin. Ja löydän aarteita ;)

Aloittelin kääntämään muutamaa ohjetta ja taas kerran mietin samaa. Miksei meillä suomen kielessä ole yhtä mahtavaa runsautta näpsäköitä neulelyhenteitä? Meillä kirjoitetaan aina, no usein, pitkästi ja kokonaisilla sanoilla. Englannin lyhenteet ovat tosi käteviä. Ehkäpä tästä voisi johtua Ravelryssä keskustelua aiheuttanut erokin - suomalaiset (ja eurooppalaiset?) tuntuvat suosivan kaavioita, mutta amerikkalaiset kirjoitettuja ohjeita. En tiedä.

Hihoja aloitin, toista kertaa. Ensimmäisen kerran ohjeen mukaan ranteesta, joustinta. Mutta kun puseron helmassa eikä kauluksessa ei ole joustinta, en halua sitä hihoihinkaan. Ja jotenkin vaan hihat ylhäältä alas tuntuvat just nyt istuvan paremmin tähän mielentilaan. Perjantai... Ylhäältä alas tehdessä kerkeän vielä pohtimaan tuota joustinta.


Nyt olen omin silmin omassa kodissani todistanut, että viinirypäleistä todellakin tulee rusinoita kuivuessaan. Siivotessani eilen siirsin pitkästä aikaa olkkarin hyllyä, jotta mahduin imuroimaan senkin takaa. Ja siellä oli nättejä uusia rusinoita :) Tai siis riiviöiden naturelleja jalkapalloja... Kirsikkatomaateista ei tule aurinkokuivattuja tomaatteja, vaan homehtuneita lötsyjä.

Ennen

Siivosin ja vaihdoin keittiön pöytäliinan. Tykkään oikeista kankaisista pöytäliinoista - ei tartu Hesarin muste, helppo heittää pesukoneeseen. Kissankarvat tosin tarttuvat vähän liian helposti. Kaivoin kaapista ulos mieleistä liinaa (se verhojen kanssa samaa kangasta oleva on pyykissä) ja unohduin muistelemaan.


Pohjimmaisen ja ylimmäisen tekijä on joko äitini, tätini tai mummoni. Tädillä (kummitätini myös, kuoli -75) oli käsityöalan koulutus (silloin ei taidettu vielä tuntea nimityksiä artesaani, artenomi) ja kaikki muistikuvani hänestä ovat joko leipomassa leipää tai kutomassa puilla jotain. Näitä liinoja tulee käytettyä ihan liian harvoin, jotenkin pelkää hajottavansa ne.

Pikin alla oleva ja oikean puolen samanmoinen kirjonta ova tietääkseni äidin tekeleitä (kuoli -80). Muistan hänen tykänneen erityisesti ompelemisesta, mutta osasi kyllä tehdä ihan mitä vaan. Antoi kauniisti iiiihanana kankaan barbien häähunnuksi, vaikka tiedän kyllä, että siitä (tai niistä, niitä oli kaksi) piti tulla hihat yhteen hihattomaan mekkoon. Luulenpa, että tuo kangas saattaa vielä löytyä barbinvaatepussista.

Keltaisen olen joko tehnyt itse tai sitten veljeni - kumpikin yhtä todennäköistä. Kirjaimet T.S. viittaavat isääni. En muista oliko tämä pyyhe vai liina vai mikä.... Vihreä samalla tyylillä on ehdottomasti minun tekemäni. Noin 6-7 vuotiaana tein näitä kohtuullisen monta ja kaikissa on tuo sama dinosaurukselta näyttävä lintu.

Tein myös kananmunapaketin kansista (keltaiset, voimakkaan keltaiset) kirjan. Kerroin siinä tikkukirjaimin punaisella tussilla makaronipuun tarinan (kirja on kadonnut). Leikkasin myös kaikilta nukeilta keskeltä takaa hiukset - jotta näkisin kasvavatko ne takaisin... Laitoin katkottuja nuppineuloja nukeille korvakoruiksi. Kaikilta itkeviltä (1 kpl) ja laulavilta (1 kpl) nukeilta kaivoin sisuskalut auki, jotta tietäisin miksi ne ääntä pitävät - eivätpähän äännnelleet enää. 

Ilmaa

Kokeen valvontaa - urakalla. Illalla ja huomenna tiedossa tarkastamista - urakalla. Koko talossa (töissä) haisee piki - uudisrakennuksen kattoa laitetaan, seurauksena mulla nenä tukossa ja pää tosi omituisen tuntuinen. Hajut ja varsinkin tuoksut ovat ihania, mutta kun en kestä niitä...

Jäin muuten miettimään tuota puseroneulettani. Toisaalta kaipaan jo neuloessa vartalomuotoiluja ja istutettuja hihoja, mutta jos ne tuohon malliin (Teija arvasi oikein) eli Placed Cable Araniin tekisi, pusero menettäisi jotain ihan olennaista. Siihen kuuluu simppeliys ja tietynlainen "roughness" - rouheus?

Eilen ulkoiltiin kun oli niin lämmintä. Indy veti kuin juna eteenpäin niin nopeasti kuin mahdollista. Pienet vesilätäköt eivät haitanneet herraa ollenkaan, mutta jälkeenpäin tassujen pesuoperaatio sohvan selkänojalla oli massiivinen. Söi kaikki vastaan tulevat kellanruskeat heinät ja seurauksen tod. näk. tänään tuottaa mielettömän läjän vetelää ja t-o-d-e-l-l-a haisevaa.


Pikistelijä pelkäsi tuulta, koiran haukuntaa (koko koiraa ei edes näkynyt), tippuvia kuusenneulasia, naapurin autoa. Sylissä piti välillä käydä, mutta sitten taas mentiin vauhdilla. Ei paleltanut. Söi myös kaikki kellanruskeat heinät, mutta ei ole vielä oksentanut. Epätyypillistä.