Oppia

Kesäloma on yhtä opettelemista ja oppimista. Viime viikonloppuna esimerkiksi opin:
-että itikat Pielisjärven rannalla on pirullisia ja niitä on kamalan paljon.
-että ne samaiset itikat osaa tunkea sisään aittaan, jos joku huolimaton rakentaja on jättänyt aukon seinään.
-että navigaattorilla on sellaisiakin lempinimiä, joita ei lasten kuullen kehtaa ääneen sanoa.
-että Pösöön mahtuu kolmen naisen ja heidän normaalien viikonloppuvarusteidensa lisäksi kolme rukkia ja neulekone tykötarpeineen. Ihan hyvin. Mitä nyt jalat vähän puutuivat takapenkillä risti-istunnassa.
 -ja ennen kaikkea, että pitkäveto (rukilla) on nopeaa, hauskaa ja kivaa!

Yllä siis vasemmalla ihan ensimmäinen pitkävetokokeiluni ikinä. noin 50 grammaa Hopeasäikeen BFL 80% silkkiä 20%. Onneksi kuva on pieni ja epäselvä, toi on varmaan kaameimpia kehruitani ikinä, mutta oppimisen riemu oli huikeaa! Vähän väliä piti hihkua ääneen vieressä kehrääville/neuloville/kälättäville ihmisille, että kattokaa!

Tämä on sitten se toinen pitkävetokokeilu. Yhä edelleen paksuus vaihtelee runsaasti, mutta kyllä tätä voi jo ihan hyvin neuloa. Ihanan ilmavaa ja pehmoista! Noin 100 grammaa Louhittaren Luolan Tuulian BFL 70 % silkkiä 30%. Tähän lienee paikallaan myös Etsy-linkki. Pitkävetokokeilut jatkuvat kaiken aikaa. Nautin suunnattomasti!

Pitkäveto on houkutellut miua jo pitemmän aikaa, kun se osaavissa käsissä näyttää niin uskomattoman vaivattomalta ja nopealta. Sitä paitsi, mittarimatoa (lyhytvetona myös tunnetaan) on tässä tullut harrastettua jo useampi vuosi. Ja lisäksi, olen ollut niin kateellinen niille kehrääjille, jotka osaavat tehdä paksumpia, ilmavia, pehmeitä lankoja. Minä kun vain kehrään ohutta ja tiukkaa. Mutta pitkävedolla miäkin saan aikaiseksi paksumpaa, ilmavaa ja pehmeää! Sellaista lapas- ja pipolankaa. Kunhan vielä oppisin käyttämään pipoja...

Viimeisenä se vanhin. Tämä oli vuosi sitten Tuulian kehruuklubin (Heavenly Fiber Club) yksi lanka, Voikukka, 70 % merino, 15 % bambu ja 15 % silkki. Tätä oli peräti 150 grammaa ja nyt hiukan harmittaa, että tein kaksisäikeistä, marmoroitua. Kun en miä marmoroinnista yleensäkään tykkää ja tässä on niin nätit värit. Ne värit olisivat pysyneet paremmin ominaan jos olisin ketjukerrannut. No, seuraavan kerran.

Lopuksi vielä mainos lisäopista. Jos joku ei vielä ole tietoinen, niin pari viikkoa sitten ilmestyi Minerva-kustannuksen kautta Kehrääjän Käsikirja. Ensimmäinen kehruukirja suomeksi sitten 80-luvun alun. Perusteellinen, kaunis, selkeä ja ihana! Takana taas tehokimppu Tuulia Salmela (se aiemmin jo mainittu Tuulia). Sain olla mukana tuon kirjan tekemisessä kuvausapuna - en kuvaajana, vaan kuvattavana! Älkää silti säikähtäkö, ei miun pärstää tuosta kirjasta löydy, vain kädet ;)

Kirjaprosessin seuraaminen oli kiehtovaa. Kirjan tekeminen on raakaa työtä, monia asioita tehdään moneen kertaan, ja vielä kerta kiellon päälle. Lopputuloksen saaminen käsiin suorastaan itketti, niin iso oli tunnekuohu ♥ Kirja on oikeasti ihana! Toivomme hartaasti jatko-osaa...

Onnellinen

Kevät.
Kolme viikkoa kesälomaan.
Viikon päästä kehruuviikonloppu ♥
Muutenkin vaan kehrään. Paitsi tänään raivasin pihaa ja eilen korjasin kokeita.

Jäättekö te koskaan jumiin johonkin käsityölajiin? Kesäisin tekee mieli virkata (vaikka niskat ei kestä), joten olen hamstrannut matonkudetriikota (vessaan matto?) ja nyt tekee mieli Cataniaa... Bongasin jo yhdestä lehdestä aika kivan virkatun tunikankin. Mutta olen siis jäänyt jumiin kehräämiseen. Neulominen huvittaa lähinnä kokouksissa, kotona vaan kehrään.

Valmis vyyhti on kuivumassa pesun jälkeen, tuli todella kauniita syksyn värejä, tai ehkä kesänkin. Seuraavaksi haluan jotain ihan erilaista. Haluaisin kehrätä tosi tiukkakierteistä sukkalankaa, jonka sitten neuloisin pelliksi, jotta kestäisi sukissa hyvin. Mutta kun olen kerran viime kesänä kehrännyt sellaista liikakierteistä väkerrystä, etten sitäkään kyllä halua. Pelkään saavani sitä aikaiseksi, joten en kuitenkaan uskalla laittaa paljoa kierrettä... Toisaalta tekisi mieli kokeilla kaikkea erilaista. Esim. - hui kauhistus! - paksua! Tosin sen opettelu voi olla vaikeaa, pitäisi harjoitella ja harjoitella. Ehkä voisin ryöstää Pirrenin idean: harjoittelen paksun kehräämistä ja ihan oikeasti neulon nämä harjoitteluni tilkuiksi ja teen elämäni tilkkupeiton ;) Nuo tilkut näyttivät niin hauskoilta, kun niitä näin Päivölässä maaliskuussa.

Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista!

Jostain syystä elämä tuntuu just nyt tosi ihanalta ♥

Hajanaista

Väsy, muttei kuitenkaan väsy. Väsy rutiiniin, joka kuitenkin on niin turvallista.

Huomenna on tiedossa kivaa ja erilaista. Pääsen esittelemään kehruuta ja erilaisia kuituja 7-luokan kässään. Taatusti ujostelevat ensin, mutta toivottavasti joku rohkea uskaltaa kokeilla kehräämistä. Huolsin Suzienkin, vaihdoin jopa nyörin.

Tekee mieli leipoa. Leivon viime viikolla ja viikonloppuna pitkästä aikaa, ja se oli huikean kivaa. Haluan jatkaa kokeilemista ja herkuttelua.

Rukit pyörii mielessä muutenkin. Voi kun ehtisi kehräämään enemmän - ja pystyisi perustelemaan itselleen vielä yhden (siis neljännen) rukin hankinnan...

Ps. Kuvat näyttävät paaaaaaljon paremmilta kun ne klikkaa isommiksi.

Tätä

Päähänpisto. Miten ois makkarin uudelleen tapetointi? Nykyiset tapetit - sinällään ihan nätit - ovat edellisten asukkaiden ajalta ja kissaherrojen mieleisikseen muokkaamat. Sateisena päivänä oli ihan kiva plarailla tapettikaupan kirjoja piiiiitkääään. Löysin pari kivaa, mutta kumpikin liian levottomia laittaa joka seinälle. Toiseen en löytänyt miun maun mukaista yksinkertaista kumppania, joten toinen oli sitten valittava. Tapetit tulevat ensi viikolla.

Sitä ennen pitäisi tietysti aloittaa tyhjentämällä makkari. Ei nyt ihan kokonaan. Pianoa siirtää sen verran, että sen taakse mahtuu tapetoimaan, yöpöytä pois ja sänky olkkariin (ei se muuallekaan mahdu). Lipaston päälle meinasin kantaa työhuoneesta kirjoituspöydän levyn. Se on jumalattoman painava, mutta nurin päin käännettynä loistava tapetointitaso.

Ihan ensimmäiseksi pitäisi kyllä tyhjentää pianon päällys ja se yöpöytä. Niillä seilaa tavaraa, jolle ei ole muutakaan paikkaa: epämääräisiä langanjämiä, keriä/vyyhtejä joista aion ihan kohta neuloa jotain (ja olen jo unohtanut mitä), kirjoja - pinoittain kirjoja jotka luen ihan just kohta, kissojen leluja, hiuslenksuja, ja vaikka mitä.

Just tuommoinen seilaava irtosälä ärsyttää tällä hetkellä mahdottomasti. Eilen raivasin olkkarin hyllyn päällisen. Tajusin jotenkin, että hei, mullahan on keittiössä se pikkuinen laatikosto, viime kesänä ostettu, ja vain ylimmässä laatikossa on jotain. Wollmeise-varastosta ne, jotka eivät mahtuneet olkkarin kahteen hyllyyn, muuttivat sinne. Nyt pitäisi vaan käydä toi muukin hylly läpi ja saavuttaa jonkinmoinen, aikuismainen järjestys.

Kohta aion polkea hakemaan pari sientä. Ei syötävää sientä, vaan ihan pesusientä tai venesieniä, jotta saan sitten raivattuani makkarin, leviteltyä tapetinpoistoainetta seinille. Pelkäänpä vaan, että noi tapetit on tosi lujassa miun pahviseinissä. Oon satavarma, että sieltä ei löydy alta maalipintaa, vaan joudun maalaamaankin. Tykkään kyllä maalaamisesta, mutta hartiat ja niska eivät ihan välttämättä halua maalata mitään seinien yläosia. Ikkunaseinä nyt on joka tapauksessa maalattava, mutta sepäs onkin huoneen pienin seinä - ikkunan molemmin puolin on kaappeja.

Mutta tällä projektilla ei ole minkään valtakunnan kiirettä. Sänkyä ei tarvitse siirtää pois ennen kuin maalaaminen alkaa, ja tunnetusti miä voin ihan hyvin elää kaaoksen keskellä. Kissaherrathan vaan nauttivat uusista ja kivoista leikkipaikoista! Sellaisen saa jo kun lakanoita vaihtaessa siirtää sänkyä 30 cm, jotta mahtuu taittamaan seinän reunasta lakanaa. Kuvitelkaa, kuinka huikean mahtavan upeaa herroista on jahdata tippuvia tapetin palasia - kunhan vaan eivät keksi syödä niitä... Tai sitten maalaus- ja tapetointivaiheessa.... Voipi olla emännän hermot koetuksella ja kissat liisterissä. Raportoin aikanaan.

Älkää vaan pidättäkö henkeänne odotellessanne.

Tekisi

Tekisi mieli...
-neuloa lapaset, pitsiä ja väriä.
-neuloa toisetkin lapaset, tilkkuja.
-neuloa kolmannetkin lapaset, makkarat.
-neuloa noista kolmansista hanskaversiot.
-neuloa tietynlaiset kiertäväpitsiset hanskat.
-kirjoittaa noihin edellisiin ohjeet, jos ne onnistuvat.
-neuloa alpakkatakki valmiiksi (kunhan ensin puran puolet pois).
-neuloa päähine, joka pysyy miun päässä litsaamatta hiuksia (kunhan ensin joku keksii tällaisen mallin).
-neuloa kamalasti ohuita sukkia (varastossa on vähän vajetta, mutta ei pahasti. Mutta kun tekee mieli).
-virkata pitsiä (vaikka ei ole kesä!).
-lukea neulekirjoja, ihan vaan lukemisen ilosta (heti kun keksin vapaa-aikaa).


Ei ole uusia kuvia, kun en tänään ehtinyt/saanut aikaiseksi mennä pihalle talvea kuvaamaan. Kissaherrat ovat kuvauksellisimmillaan aina aamuisin kun putsaan laatikoita. Ne kellivät vierekkäin saunan lämpimällä lattialla ja pesevät toistensa naamoja tai sisäkorvia.

Indy on sairastamisensa jälkeen päättänyt, että hellyys ei olekaan paha asia. Niinpä se yleensä kerran tai kaksi yössä herättää minut. Tassu (ja ehkä yksi kynsi) painaa vaativasti miun nenää (Piki painaa aina huulia) ja sitten huristaan ja pitää rapsuttaa joka puolelta. Ja tämä siis vain öisin. Eihän sitä nyt päivällä voi hellyyden kipeä olla, ties vaikka naapurit näkisivät ;) Herran vaaleanpunaisessa possunahkamahassa kasvaa tällä hetkellä ehkä sentin mittaista untuvaa.

Jännittää

Tämä viikko meni paljon nopeammin kuin viime viikko. Silti liian hitaasti. Tänään oli ensimmäinen päivä kun en nukkunut päiväunia töitten jälkeen - ehkä minä taas totun töissä käymiseen. Enimmäkseen se on oikein kivaa, mitä nyt paperityöt ja muutama hankala ja inhottava asia kiusaavat. Joskus huvittaakin. Joskus ihan opehuoneen kesken, joskus oppilaiden toimesta. Lukiolaisen paperista löytyi tällä viikolla tämmöinen lauseen loppu: "...he/she can sit in the same". Täh? Uudemman kerran täh? Sitten välähti. "...hän voi samaistua". Sama + istua = samaistua tod. näk. Google translatorin mielestä ;)

Ensi yöksi on luvattu sadetta. Kuulostelen koko ajan milloin, oi milloin. Kaipaan sadetta. Kaipaan sen tuomaa mielenrauhaa. Jotenkin olen aina rauhallisempi, tyynempi sateella kuin auringossa. Paitsi ehkä marraskuun pimeydessä kun valon pilkahduksesta ei ole toivoakaan. Mutta silloinkin odotan lunta, en aurinkoa niinkään.


Tämä herra rakastaa aurinkoa ja lämpöä. Viime aikoina yöt on nukuttu tiiviisti emännän kainalossa ja peiton alla. Päivät ovat menneet riehakkaasti - eilen laitoin puhtaat matot lattialle (kesäisin meillä ei ole mattoja - perinne lapsuudesta), ja herroilla on riittänyt leikkimistä ja ruttaamista ja vauhtia. Ne matot vaan on niin jänniä.


Ensi viikolla pääsen pitkästä aikaa itse opiskelijan asemaan. Odotan jo innolla. Ostin uusia lyijykyniäkin. Pelkään pahoin olevani kovin kriittinen opiskelija. En tykkää tyhjäkäynnistä (palkattomalla virkavapaalla), en tykkää odottelusta tai hidastelusta (luonteeltani turhan sukkela), haluan kysyä kaikesta (pohjattoman utelias), pelkään ajautuvani porukan kanaemoksi (20 vuotta muita vanhempi - tosin kaikkia en nähnyt haastattelussa) ja taatusti neulon koko ajan (se ehkä pitää minua vähän hiljaisempana ja rauhallisempana). Eli olen ihan niin kuin omat oppilaani ;) Jännittää.

Kuistilla

Mulla on etupihan puolella pieni kuisti. Pieni ja pohjoiseen päin, joten eipä siinä tule koskaan oltua. Mutta tämän päivän jälkeen tiedän millaisen kuistin oikeasti haluan, sitten joskus kun voitan lotossa miljoonia ja saan sen unelmieni talon.


Tämä kuisti on Petäjävedellä, Toinila-nimisessä vanhassa talossa. Taloa on kunnostanut ja nyt ylläpitää talkoovoimin Petäjävesi-seura. Näin heinäkuussa he ovat myös järjestäneet ohjelmaa ja tänään ohjelmassa oli kehräystä. Ihmisiä kävi ihan mukavasti ja kaikkien ensireaktio taisi olla - surprise, surprise - "Enpä ole ennen tuommoista rukkia nähnyt!". Paikalla olivat siis allekirjoittaneen ja Neulovan Lehmän rukit, Majacraft Suzie Prot. Vaikka periaatteessa rukit ovat aivan samanlaiset, niissä on kuitenkin persoonallisuuseroja. Omani on hieman jäykempi polkea, vaikka maaliskuussa retriitissä minun oli kevein paikalla silloin olleista (kolmeko meitä oli?).


Kerroimme siis kehräämisestä, villoista, kehräämisen tuottamasta mielihyvästä ja rauhasta, esittelimme tuotoksiamme ja nautimme hyvästä seurasta.


Muutama uskaltautui kokeilemaan ihan itse miten kehrääminen sujuisi. Moni tunnusti, että kotoa löytyy perinnerukkia ja jokunen oli sillä kehrännytkin. Uusista innokkaista löytyi luonnonlahjakkuuksia - vai mitä sanotte kuvan langasta? En minä todellakaan saanut tuollaista jälkeä ensimmäisellä kerralla, ehei! Minulta tuli vain sellaista peukalon paksuista taidelankaa ;) Kuvassa hurahtamassa uuteen lajiin paikallisväriä edustanut Utunan Kerttu.

Haluan

Elo on joskus tuskaista. Siis neulomisen kannalta katsottuna.

1. Ei ole aikaa neuloa huivia valmiiksi. Paljoa ei enää ole lankaa jäljellä, joten ihan kohta, mutta ei tänään, kun ei ehtinyt. Ei huomenna kun ajan pitkää matkaa ja istun ryhmätöissä. Ei lauantaina, koska se on perjantain toisinto. Sunnuntaina? Pitää varmaan siivota ja vaikka mitä. Joskus siis.

2. Haluan tilata itselleni jotain ihanaa. Mutta mitä? Pupulankaa on jo. Kashmiria on jo. Silkkiä on jo. Rukki on jo. Värttinäkin on jo (2). Kaikkea on jo.

3. Haluan neuloa huomenna ja lauantaina siellä ryhmätöissä. Mitä? Siis jos se huivi ihan vahingossa sattuisi valmistumaan tai jos sen päättely ei siellä onnistu. Sukat tietenkin. Mikä malli? Mikä lanka? Mulla on aikaa kehittelyyn noin tunti. Aamulla ei ehdi. Tulee siis varmaan ihan perussukat, joille tosin on todellinen tarve - sukkakorissa on reiällisiä ns. yösukkia ihan liian monta paria.

4. Haluaisin suunnitella oman huivin. Idean poikanen on takaraivossa, mutta en ehdi testaamaan enkä tutkimaan sopivia tai sopiviksi muokattavia mallineuleita.

5. Haluan päästä neulomaan Taito-lehden helmisukat - mutta eihän helmipurkkia kerta kaikkiaan voi ottaa reissuun mukaan. Näen päässäni jo katastrofin.

Lopputuloksena, en halua lähteä mihinkään koulutukseen, vaan haluan olla kotona neulomassa. Mutta kun on pakko.

Miten?

Kiitos, Indy kävi tohtorissa, sai antibioottikuurin ja vaikuttaa tervehtyvän huimaa vauhtia. Tänään on jo vedetty rallia ja painittu ensimmäisen kerran viikkoon.

Kun ei ole aikaa neuloa tai kehrätä, pitää muita hommia tehdessä haaveilla ja suunnitella. Miten sitä vaan muistaisi sitten kun sitä aikaa on, että mitä halusikaan tehdä? Kerään malleja Räveltämön jonoon ja wishlistille, laitan selaimen muistiin sivuja, tallennan ilmaisohjeita koneelle, laitan lehtiä ja kirjoja kotona eri pinoihin... Mutten silti muista kuukauden päästä mitä olin ajatellut tehdä!

Parhaaksi konstiksi on osoittautunut tämä:


Niin? Siinähän ne työt jonottaa puikoille pääsyä! Toisinaan kyllä joku röyhkeä kaunotar kiilaa eteen ja pääsee ohitse jonon, mutta noin niin kuin periaatteessa.

-Utunan ruostekaunokainen haluaa huiviksi äkkiä - mutta mallia ei ole.
-Wollmeisen Kurpitsa haluaa sukiksi ja malli oli vielä aamulla joku Sock Innovationista, mutta sitten luin eilen tulleen Taito-lehden ja luulen, että jommat kummat helmisukat pääsevät puikoille, koska ostin viime viikonloppuna messuilta helmiä...
-TitiTyyn alpakatkin haluavat huiviksi, niistä piti tulla Knittyn Summit, mutta sitten jonossa seuraavana olevaa silkkiä tulikin taloon lisää, joten alpakka joutuneen väistymään jonosta.
-Pupulanka on jumiutunut jonoon, koska se ei kerro miksi se haluaa... Taitaa joutua peräti pois jonosta seuraavan siivouksen yhteydessä.

Millä te muistatte suunnitelmanne? Vaiko sillä niin väliäkään ;)

Pehmeä

Neulottu on, mutta siitä ei ole kuvia. Ihanaa Shibuin Babyalpakkaa kauniin rusehtavana oranssina. Semisolid. Ja sen kaverina Tuulian TTS-metodi. Suunnitelmaa ei varsinaisesti ole, mutta katsotaan mitä tulee. Tämän projektin ehdottomasti tärkein tavoite on sisäistää tuo metodi kunnolla. Niin, että seuraavassa voin käyttää jotain kivaa mallineuletta (pitsiä tai palmikoita) ja siitä tulee silti täydellinen ;)


Kiitos kommenteista edellisen postauksen mietteisiin. En tunne olevani ihan niin outo lintu. Mulla on muutama tosi hyvä ystävä joihin en ole tutustunut netin kautta - suurin osa on kyllä netin ja käsitöiden kautta löydettyjä. Ja erittäin tärkeitä.

Ulkona on satanut kaksi vuorokautta putkeen. Välillä pehmeästi tihuuttaen, välillä kaatamalla. Lumet hupenevat silmissä. Eilen ja tänään mustarastas on laulaa luritellut urakalla kadun toisen puolen pusikossa. Tänä aamuna heräsin joutsenten kaklatukseen. Pihalla on ihan normaalia, mutta kun katsoo järvelle (olkkarin ikkunasta, kuvat pitkällä putkella ikkunan edestä terassilta) näkee pehmeän, taianomaisen sumun, joka peittää kaiken maidon valkeaan. Mieli alkaa heti punoa satuja. Keijuista jotka tanssivat kevättä järven jäällä. Peikoista, jotka katselevat kateellisina metsän suojista. Eikös mulla jossain ollut jotain peikkolankaa...


Saan kyllä asua ihanalla paikalla. Uusi naapuri sanoi tammikuun lopussa pari viikkoa muuttonsa jälkeen, että ihan kuin asuisi lomakylässä. Luonto alkaa omalta takapihalta ja ladutkin melkein. Odotan kesää. Ja kissat odottavat, että lumi sulaa polulta sen verran, että päästään rantaan asti. Indy the Tarzan, alias laivakoira varsinkin ;)

Väripiikki

Musta, tumman sininen ja harmaa ovat turvallisia valintoja. Eipähän erotu massasta - yleensä. Kokomustalla nahka-asulla kyllä varmaan erottuu ;) Mutta tämmöinen väriaatos pälkähti päähän yhdellä oppitunnilla kun katsoin porukkaa luokassa. Tiedän, että oppilaita pitää aina ja kaikessa kohdella tasapuolisesti, mutta jos luokassa on 20 tummiin pukeutunutta ja yksi punapuseroinen... Silmät kääntyvät vaistomaisesti tähän ainoaan väriläiskään. Onneksi useimmista muista lähtee pukeutumisen väristä huolimatta sen verran ääntä, etten voi unohtaa heitäkään ;)






Olen minä neulonutkin... Tässä piti esitellä jotain ihan pientä valmista, mutta kun joku unohti ottaa sen vanhempainiltaan viimeisteltäväksi. Ja koristuksetkin puuttuvat, niitä on ihan pakko kehitellä.

Neulesuunnitelmia on enemmän kuin laki sallii. Tahtoisin tehdä Jaredin Girasolen. Tahtoisin uudet villahanskat. Tahtoisin aloittaa seuraavaa paria Sock Innovationista (eikös Räveltämössä ollut ryhmä tai ketju jossa neulotaan kaikki tuosta kirjasta...). Tahtoisin tehdä alpakkatakkiani (jota on huimasti aloitettu pari kerrosta).

Pitäisi tehdä sytomyssyjä (kun julkisesti lupasin ainakin pari). Pitäisi iiiiiiso mallitilkku (kunhan ensin keksisi mallineuleen) Tuulian TTS-jatkopajaan retriittiin. Pitäisi käydä langat ja muut kamat läpi, mitä lähtee mukaan retriittiin.

Ja ihan ehdottomasti, pitäisi löytää aikaa ja siivota tämä huusholli tosi perinpohjin. Ei täältä löydä enää mitään.

Ps. Kukat kuvissa (ihanan tärähtäneitä ;) ovat ihan lyhyellä varrella pienehkössä ja matalassa (no, jalallisessa) lasimaljassa. Arvatkaa ketkä käyvät onkimassa ne pois noin 63 kertaa päivässä...

Täydellistä!

Kyllä elämä on kummallista. Ja ihmisluonne. Lapsena olin kohtuullisen tasainen ja hyvin vastuuntuntoinen. Vahdin pienempiäni talon pihapiirissä ja olin aina se joka mietti, että onkohan nyt ihan järkevää tehdä näin....

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä temperamenttisempi ja ailahtelevampi minusta näyttäisi tulevan. Nykyään suutun useammin, mutta onneksi lepyn nopeasti. Itken todella helposti (leffat, kirjat, söööödet kissanpennut) ja nauran mielelläni.

Jos vielä purisin kynsiäni, nyt niistä ei varmaan olisi mitään jäljellä ;) Uusi rukki on täällä just kohta. Ensin tosin pitää mennä töihin, tulla takaisin kotiin hakemaan postin lappu, hakea rukki, tulla kotiin, korjata kahdet kokeet (ENA2 (15 kpl) ja 8 lk (20 kpl)). Sitten mulla on lupa koskea pakettiin :) Tosin, voi olla, että pahvilaatikkoaddikti Indy käy vähän repimässä sitä ennen...

Ja jotta päivä olisi täydellinen - Wollmeiselta sain puserolangat! Tai kahdet... Onneksi puikoilla olevan takin ensimmäinen hiha on melkein valmis. Ja täydellisen sopiva :)

Lähetyksen rekisteröinnit

06.11.2009, klo 00:49 Lähetys rekisteröity 40000 JYVÄSKYLÄ

05.11.2009, klo 18:12 Lähetys on lajiteltu 01010 ITELLAN LOGISTIIKKAKESKUS

05.11.2009, klo 16:23 Lähetys saapunut maahan 01000 HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI

02.11.2009, klo 23:50 Lähtenyt Suomeen 01000 Ulkomaa/Foreign country

30.10.2009, klo 14:22 Postitettu lähtömaassa 01000 Ulkomaa/Foreign country

Lisää

Ei, aineita ei ole vieläkään korjattu - tajusin, että ko. ryhmän eka tunti loman jälkeen on vasta tiistaina, eli vielä on aikaa...

Piha on siivottu talvikuntoon. Kissojen kanssa on kytätty hiiren rapinaa saunan seinässä. Tai siis minä kuulen sen välillä, kissat huomattavasti useammin --> päät pyörivät ja kissat kulkevat rapinan mukana. Huikea kuulo!

Lisää sukkia! Kolmas pari sukkasatoon - mulle näköjään sopii tällaiset tempaukset, joissa en lupaa kuin minimistä alle puolet... Tulee vahingossa tehtyä enemmän. Nämä on aloitettu jo syyskuussa Karstulassa koulutuksessa. Silloin tein ekan sukan valmiiksi, aloitin toista ja siihen jäi. En nimittäin ollut ollenkaan varma tykkäänkö tuosta raidoituksesta tässä mallissa... Päätin lopulta tykätä, koska lanka on niin älyttömän ihanaa!


Kuvat... Sää on sellainen, että värit eivät toistu oikein. Alemmassa kuvassa ollaan lähempänä totuutta. Eli joulunpunaista tummemmilla säväyksillä. Tahtoisin niin tästä villatakin itselleni, mutta saisinkohan ikinä Wollmeisen päivityksestä kerralla samaa erää niin paljon?


Malli: Wanida (Kirjasta Sock Innovation (Cookie A)). Kaunis, yksinkertainen, mutta kuitenkin joku säväys mukana. Ainoa vaan, että tein siis ekan sukan koulutuksessa jossa ei voinut lukea ohjeita kovin tarkasti... Niinpä kantapään jälkeen en osunutkaan kakkoskaavion alkuun. Taisin neuloa kantapään väärään kohtaan? Ei haittaa menoa, kummassakin sukassa on sama, identtinen moka ;)
Lanka: Rosenrot Twin (Wollmeise, 80% merino, 20% polyester). Siis sitä himoittua, vaikeasti saatavaa mutta ihanaa lankaa. Ihan ensimmäinen työni ko. langasta. Tosi helppoa neulottavaa, suorastaan soljui puikoilla. Värit ovat näissä huikeita. Tuntu kädessä on painava, lähes tulkoon puuvillamainen, mutta ei kuitenkaan liikaa, sillä en kauheasti tykkää puuvillasta. Neulottuna enemmän villamainen pinta ja tuntu. 94 grammaa - yhdessä vyyhdissä on noin 150 grammaa joten hyvin piisasi.
Puikot: 2,25 mm eikä ollut yhtään liian ohuet, vaikka lanka onkin 311m/100g eli vähän paksumpaa kuin normaalit sukkalankani.

Mitäs nyt? Töihin. Joo, tiedän, ei saa mainita. Tahdon nähdä ensin ensi yönä ihania Wollmeisesukkaunia :)

Halkean - Bursting

Repeän. Onnesta, ilosta, innosta, riemusta. Halkean. Joskus elämä ottaa, joskus se antaa, ja just nyt tuntuu, että se antaa :)

Eilen oli levollisen tyytyväinen ja onnellinen olo. Ihan yksinkertaisesta ja simppelistä syystä. Kävin taidemuseossa! Näin jopa yhden Monet'n ja vaikka kuinka monta Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin ja Helene Schjerfbeckin maalausta tai piirrosta. Eli kävin Mäntässä, Göstassa. On aivan käsittämätöntä, kuinka täällä keskellä ei mitään, kaukana suuren maailman humusta voi olla noin upea, mahtava kokoelma. Ja erittäin asiantuntevaa henkilökuntaa. Oli todella miellyttävä ja rauhoittava opettajailtapäivä. Sitä aina välillä unohtaa kuinka huikea vaikutus taiteella (oli se sitten kuvallista, sanallista tai musiikillista) voi olla ihmiseen. Luonnon vaikutusta en unohda koskaan, se on se rakkain elementti, mutta nämä muutkin ovat nektaria sielulle.

Jos eilen olin levollinen, tänään olen riemuinnut. Suorastaan hyppinyt, pomppinut, riekkunut ääneen, kiljahdellut ilosta, hymyillyt vastustamattomasti, kihertänyt, meinannut haljeta onnesta ja riemusta. Täpinäkärvistellyt suloisen ihanassa odotuksen tuskassa.

Seinäjoen käsityömessut ovat lokakuun alussa. Enkä millään jaksaisi odottaa sinne asti - paitsi, kaikeksi onneksi Neuleretriitti on ensin! Ja siihenkin pätevät yhtäläisesti kaikki nuo edellä mainitut riemunilmaisut. Mutta siis, Marin nerokas idea, josta Kaisa innostui, on yhtäkkiä, tarmokkaiden neulojien ansiosta, päättänyt toteutua! Messuilla esittelemme suurelle yleisölle ihka eläviä neulebloggaajia! Meillä on oma osasto, neulomme, neuvomme, bloggaamme, esittelemme sponsoreita (ainakin Vuodatus ja Tapion kauppa), mainostamme nettikauppoja ja niiden lankoja (Utuna ja moni muu, joita en vielä tiedäkään). Ja ennen kaikkea - me myymme - osamaksulla - hyvää mieltä, rakasta harrastusta, modernin ja perinteen yhdistämistä, tietynlaista positiivista hulluutta. Hinta selviää vasta vuosien päästä - paljonko niitä lankoja on tullut tilailtua...

Ajatelkaa mikä unelmien syksy! Nyt lauantaina neuletapaaminen. Viikon päästä Mamman 85-synttärit (ei juhlita, mutta menen) ja esittelen Mammalle nykyaikaista rukkia. Kahden viikon päästä (JO! Iiiiiiks!) Neuleretriitti. Kolmen viikon päästä Seinäjoki. Neljän viikon päästä Tampereen lammasmarkkinat Tallipihalla. Ja heti perään syysloma. Ja myöhemmin syksyllä vielä Tampereen messut. Pieni neuloja on onnesta pyöreä. Toivottavasti ei halkea ;)

Ja kiitos, Norosukat ovat ihanat! Jalassa pehmeät ja värit hienot.


Yesterday I felt so serenely happy. I visited a most amazing art museum. In the middle of Finland, in the middle of nowhere I could see a Monet (a small one, not too famous), numerous paintings and drawings by the most appreciated Finnish artists. Here. Loved it. Calmed me down in the middle of this too busy life. Gave hope, made me happy.

Today I haven't been calm nor peaceful, but hilarious! The crazy dream of some Finnish knitting bloggers is about to come true! The Seinäjoki Craft Fair is in a couple of weeks. We, the knit bloggers, will have our own table. We'll "sell" the good gospel of knitting, the good feeling/mood it brings, the good company you'll get, the way we nowadays combine modern technology and traditional knitting.

In Finnish we have an idiom "haljeta onnesta" i.e. to burst out of happiness. Those have been my feelings today!

Aatoksia

Onko tämä koulun aloittaminen aina ollut yhtä vaikeaa? Koulussa on ihan kivaa ja oppilaatkin ovat (ainakin tähän mennessä) olleet mukavia. Mutta kotiudun vasta viideltä, syön, luen blogit, istahdan sohvalle neulomaan - ja herään yhdeksältä... Aamulla löysin eilen pyörineet pyykit pesukoneesta. Kissoille olen sentään muistanut ruokaa antaa. Mutta Indy mököttää = nukkuu yöt työpöydällä viltin päällä eikö tule viereen. Se ei ole päässyt ulos :( Ehkä ensi viikolla on jo normaalimpaa ;)

Uudet oppilaat ovat ihania! Seiskat on niin pieniä ja söpöjä. Osa ujoja, osa tervehtii jo kaupassakin, vaikka minulla ei ole hajuakaan keitä he ovat... Lukion ykkösistä osa on "kasvanut aikuiseksi" - he eivät enää tunne minua, koska minä opetin heitä peruskoulussa. Tosin kyllä he vielä törmäävät minuun... Lippissota on alkanut ja tupakoitsijat etsivät uusia piilopaikoja. Business as usual.

Uuden siiven myötä meillä on ihan liikaa ulko-ovia. Valvonta on hankalaa, sisävalvojia onneksi lisättiin. Uusi siipi on ihanan puhdas ja jotenkin raikas - käytävät eivät ole vain tylsän valkoisia, vaan seiniltä löytyy punaista ja vihreää. Luokissa on mielettömän isot ikkunat ja musiikkiluokka on kuin kappeli. Piha vaan on vielä yhtä kivilouhosta...

Olen yrittänyt tutkailla kansalaisopiston tarjontaa. Ihania käsityökursseja (mm. nypläystä, kudontaa, kierrätystä) mutta ne kaikkein mielenkiintoisimmat ryhmät ovat joko aamupäivällä tai perjantai-iltana. Eli ei onnaa. Kehruukurssia ei ole, mutta kyllähän tämä näyttää itseopiskelemallakin sujuvan.

Haaveilen. Jonain kauniina päivänä haluan päästä suureen maailmaan jollekin neule- tai kehräysaiheiselle kurssille. Tapaamaan maailman muita neulojia, näkemään uusia materiaaleja ja metodeja. Kokemaan jotain, mitä työkaverit eivät tosiaankaan ymmärrä. Neulehörhöin kaverini ei enää ole meillä, joten välillä on vähän yksinäinen olo.

Pehmeyksiä

On neulottu. Talo on ihan hiljainen (naapurit töissä ja reissussa), pihalta kuuluu läskivanhavaris ja muita tirpposia, järven takaa autojen ääniä. Minä neulon. Ja suunnittelen mitä kaikkea aion tänä kesänä tehdä. Unohdan aikomukset saman tien. Muttei se haittaa - on aikaa. Pohdin kantapään anatomiaa. Luulen saaneeni aivan mielettömän älynväläyksen, mutta se pitää ensin testata - joskus. Tartteisin ensin mallineuleenkin.


Postilaatikossa tänään. Kiitos! Meinasin kyllä huomenna (luvattu +8 ja vettä) mennä humputtelemaan Jkylään ja eksyä Titityyn kantispäivään... Sieltä voi ostaa lisää - vaikka näitä kolmea, ovat niiiiiiiin ihania! Humputellessa voisi myös näin kerran vuodessa eksyä syömään johonkin "ulos". Suklaakakkua jälkiruuaksi? Pitäisi myös löytää sopiva kangas (kestävä, pestävä) soffaprojektiin. Montakohan metriä sitä kangasta tarvitaan?


Mielettömän syvän punaista silkkiä (jota juuri lauantaina kipatessa ihastelin Jaanalla, tosin keltaisena) - tahtoo huiviksi, heti, nyt! Omenanvihreä... lisää sukkia... ja alpakkaa (Piki yritti välittömästi ryöstää tämän), joka toisaalta haluaisi testata tuolla alussa mainittua älynväläystä mutta toisaalta haluaisi myös takiksi (siksi haluan tätä paaaaljon lisää!).

Suunnitelmia

Kiitos, huivi on ihana, henkäys. Se on siis huomattavasti lyhyempi ja kapeampikin kuin ohjeessa, koska oli itsestään selvää, että lanka ei tulisi riittämään alkuperäiseen kokoon ja lisää ei ollut mahdollista saada. Ko. alpakkaa kun ei merinovilla.comissakaan näytä juuri nyt olevan. Mukava tv-neule, keskimmäisen mallikuvion oppi nopeasti ulkoa. Tein kummankin päädyn ensin, jotta voisin käyttää langan mahdollisimman tarkasti hyväksi. Toisen päädyn tein ihan ohjeen mukaan, toisen tein samalla tavalla, vaikka ohjeessa oli osa toisesta päädystä ajateltu tehtäväksi keskiosion yhteydessä.

Tällä hetkellä jonossa on ihan liian paljon neuleita.
- Ravelry-ystävälle tein jo yhden, mutta en ole tyytyväinen, joten joko teen toisen samanlaisen ja sävellän vähän ohjeesta poiketen tai sitten teen jotain muuta.
- Haluaisin ehdottomasti tehdä raitaneuleen alpakasta. Itselleni tietysti. Kapeita raitoja, villatakki. Alpakkavarastoni ovat sen verran perusteelliset, että voisi jopa onnistua ostamatta kerääkään.
- Koska on ollut niin kylmä, olen käyttänyt niitä 100% villasta itse kehrättyä ja neulottuja sukkia, maailman lämpimimmät ja ihanimmat jalassa. Katsotaan kuinka nopeasti kuluvat, tahdon lisää 100% villasukkia.
- Lainakirja kutittelee (Cat Bordhi) ja heti ensi tilassa pitää tehdä ne kirjan alun pienet testisukat.
- Laukku. Olkalaukku. En nyt just muista mistä kirjasta/tai lehdestä, mutta näen sen päässäni...
- Uusi Pikipuku ensi talveksi. Tai syksyksi. Tai kesäksi - jos on näin kylmää, herra palelee.
- Haluaa myös virkata, piiiiiitkän takin. Missähän sitä muka pitäisi?


Ulkoilemaan päästiin vihdoin eilen, ensimmäisen kerran sitten maanantain. Indyllä varsinkin tuppaa olemaan tuskaista kun ei pääse purkamaan energiaa. No, perjantaina toin koululta kotiin "hoitoon" viherkasveja. Nyt on joka ikkunassa amppeli tai kaksi ja kissoilla viidakko. Siitä revittiin sitten aika paljon riemua - ja rönsyliljan lehtiä. Ja sitten tietysti oksennettiin.

Viime yönä näin unta, että kahlailin jossain ihme altaassa. Paljon lumpeita ja muuta kasvillisuutta, matala. Kissat olivat tietysti mukana ja rantakäärme pisti Indyä. Kuitenkin sylissäni makasi Piki? Eläinlääkäri sattui kerrankin päivystämään Keuruulla, vaikka rakennus kyllä oli ihan millilleen samanlainen kuin Mikkelin kunnallinen eläinlääkäri 80-luvulla (onko se vieläkin?). Kuulemma pistos ei ole (ainakaan näin unessa) vaarallinen, mutta shokki sen sijaan on. Heräsin. Indy kainalossa ja Piki jalkojen välissä.

Onni

Vappu on täällä. Kylällä varmaankin nuoriso jyllää, mutta kotona on rauhallista. Indy nukkuu (rääkyi kyllä äsken kylppärissä huomiota), Piki nukkuu (syötyään itsensä ähkyksi nautaa) ja Hilma nukkuu (kerää voimia yörellestämiseen). Minä nautin rauhasta. En tiedä johtuuko se työstä vai mistä, mutta kotona täytyy olla hiljaista ja rauhallista. 

Onni teki täsmäiskun. Ensin viime viikolla voitin Kätsylän blogissa! Kätsylähän on heinolalainen käsityötalo kaupungin ihmisille. Paikka josta olen hirvittävän kateellinen. Meillä ei tuollaista ole... Urheilijat ovat saaneet tässä minun kaupungissani niin paljon (maastohiihtokeskuksen, saavat kohta täysin uusitun ja suurennetun uimahallin), joten voisikohan, jaksaisikohan joku, lobbata meille tuollaisen käsityö-askartelutalon? Haaveilla saa. Tai onhan meillä kudontatalo, mutta se toimii vain talvisin. Juuri näihin aikoihin sen käsityöllinen sisältö pakataan tiukasti ja taloon tulee majoitustoimintaa kesäksi. Kätsylästä on tulossa jotain käsintehtyä, vain minua varten! Tuo jos mikä, tekee ylellisen ja onnellisen olon :)

Tämän voitin tänään. Meillä järjestetään opehuoneessa aina silloin tällöin arpajaisia. Viime vappuna oli vähän tanakampaa juomaa, joten en edes osallistunut, mutta nyt oli sopivaa nestettä. Tosin taidan säästää tämän sellaiseen hetkeen, että on ihmisseuraa.

Mahdotonta

Eiiiih. Tämä on kyllä mahdoton yhtälö. Vain kaksi kättä ja yhdet aivot (aivosolujen lukumäärää ei tiedetä tarkasti...).

Tahtoisi aloittaa boleron langasta A just nyt. Purettua lankaa, joten ei löydy yhtään ainutta vyötettä joten ehkä pakko neuloa mallitilkku - pitsineuletta - ei innosta. Eikös jossain pitäisi olla tätä lankaa vielä pari kerää...? Käännä huusholli ylös alaisin ja muista yhtäkkiä neuloneesi ylijääneistä langoista huivi.

Placed Cable Arania olisi myös ihan pakko jatkaa - se on tosiaankin liian lyhyt, vaikka muuten ihana, täydellinen. Jopa kaulus on venynyt sen verran, että enää ei okseta. Idea oletetusti nätin näköiseen jatkamiseen on mielessä, pitäisi testata. Mutta mihin laitoin loput kerät? Kuusi pitäisi olla - vai neljä?

Toisaalta, eikun kolmanneksi. Puuvilla. Kesä tuli tänään. Tai ainakin kunnon kevät. Joten jotain olis ihan pakko tehdä puuvillasta. Tai ehkä bambusta. Simple Stylessä oli yksi tosi kiva bambupusero - tosin pitkähihainen ja puuduttavan yksinkertainen, mutta kun se oli kiva. Ja se oli Sirdarin bambusta, josta tykkään. Lankakauppaan?

Neljänneksi. Ehkä sittenkin jaksaisin kehrätä puserolangat... Tuolla olis sitä oranssia jota on tässä baskerissa (iiiks, missähän tuokin on, en ole pitänyt sitten syksyn?) ja olis kivaa ruskeaa (Ruskea kivaa?!?!? Oonkohan sairas?), joita vois yhdistää.... Mitä jos yrittäisi long draw:ta? Sillein, että ottaisi sekä ruskeaa että oranssia yhtä aikaa säikeeksi, sitten kertaisi kaksinkertaiseksi. Saisikohan sellaista lankaa, jossa on melkein koko ajan molempia värejä, mutta niiden osuus, siis tarkoitan paksuus vaihtelee? Välillä olisi oranssi dominoivampi, välillä ruskea.

Kun en osaa päättää, en neulo mitään, vaan luen. Pihalla. Kissat saivat tänään pitkän lenkin ja tunnin juoksunarussa. Lenkillä ne bongasivat jotain äärettömän innokkaasti männyn juurelta kiveltä, ja jopa Piki meinasi seota innosta ja unohti pelätä yhtään mitään! Sisilisko! Tai siis isinsisko kuten minä kuulemma pienenä sanoin.

Kevään kirous iski myös. Aurinkoihottuma. Arrgghh!

On

Rakastan listoja (niiden tekemistä, en välttämättä niiden toteuttamista). Tässä jälleen ehdoton lempilistani:

Onnea on...
...narsissikimppu, jota riiviöt eivät ole kaataneet vielä kertaakaan! Ja kaksi vuorokautta on jo mennyt. Haisteltiin ensin, mutta nähtävästi ei oikein inspiroinut.
...pääsiäisloma. Joo, aloitin jo tänään klo 14.00.
...aurinko. Sumun takaa se hiljaa hiipi esiin.
...puhdas, vasta siivottu koti. Ja innokkaat siivousapurit.
...riemastuttavan ihanasti sujunut kasiluokan ranskan minivideoprojektin osa 1. Sain ne hiljaiset, arat ja ujot, mutta todella taitavat tytöt innostumaan!!!
...vino pino kirjoja, uusia kirjoja suoraan kirjakaupasta. Ei vielä itse tarvitse maksaa (koulukirjastoon menevät) ja voin ensin lukea ne itse ;) Luontaisetu.
...hyvä ruoka. Kesäkurpitsa-ananaswokkia.
...SE uusi sukkakirja. Tuli eilen. Vaatii paljon lukemisaikaa.
...peruuntunut luento (Tosin menetin kolme tuntia neulomisaikaa... Eikä luennoitsija varmaankaan ole iloinen vatsataudistaan.)
...melkein valmis pusero. Olisin ehkä saanut valmiiksi jos tuo ed. luento olisi ollut... Helmaan pitää ehkä keksiä jokin pidennysjatkos. Mielessä on kaksi eri vaihtoehtoa jo nyt.
...piskuisen katin unohtunut apinageeni. Nyt on kytätty vain tinttejä ja oravia.
...lisää kehrättävää. En kyllä ehdi näitä kuituvarastoja tässä elämässä kehräämään... Saati sitten neulomaan. Fyberspatesin kuituklubin kolmas ja viimeinen lähetys. Merinoa.



Ja Ravelry-ystäväiseni... Koira, kissa, eivät esillä blogissa (eli blogi on), Länsi-Suomi? Onkos sulla vielä muitakin eläimiä.... olen tutkinut Ravelryä... Ja paketti ei vielä tänään tullut (vaikka päiväni lyheni ja pääsin nopeammin postilaatikon luokse), mutta huomenna Mikkelin reissun jälkeen syöksyn laatikolle ;) Mikään vaihto ei vielä ikinä ole aiheuttanut tällaisia kutkuttavia tuntemuksia!