Vuosi

Villasukka ei ole oikein ollut nimimerkkinsä mukainen aikoihin... Ei vaan ole sukatuttanut. On se kumma, miten tämä neuleharrastus kulkee sykleissä. Välillä ei tee mitään, sitten taas ihan kamalasti. Nyt on sentään tuo jälkimmäinen, ns. ahkera kausi menossa, mutta ei vaan sukatuta. Huivituttaa vähän liikaakin. No, ehkä se sukkavaihe taas joskus tulee. Nämä sukat on aloitettu... Joskus. Aivan taatusti muistan neuloneeni niitä pari hassua kerrosta viime kevään neuleretriitissä. Silloin oli muistaakseni menossa ensimmäinen sukka. Arvelisin näiden saaneen alkunsa joskus viime helmikuussa? Melkein vuosi meni siis valmiiksi saamiseen. Mutta kun ei vaan mitenkään huvittanut.

Malli: melkein perussukka ranskalaisella kantapäällä. Vain melkein, koska nuo nostettujen silmukoiden jonot tuovat sentään jotain kuvion tapaista.
Lanka: Punta Yarnsin Merisock, 48 grammaa. Tykkään kovasti langan tunnusta käsissä ja värit ovat herkulliset. Mutta, iso mutta. Langan kertauksessa oli selvästi mennyt jotain pieleen. Yksi säikeistä oli jatkuvasti löysempi kuin muut (siinä oli säännöllisin väliajoin pikkuinen lenksu ja käden tiukassa otteessa se irtonainen löysyys kertyi sitten säkkäräksi), ja toisen sukan varpaissa oli yksi säie vähemmän. En kuitenkaan viitsinyt purkaa kun vihdoinkin sain sukat tehtyä.
Puikot: 2,25 mm

Laitoin sukkiin vain 56 silmukkaa, ja näistä tuli kivan napakat, mahtuvat loistavasti kenkiin. Yleensä nämä napakat, tiukasti neulotut ja tiukasti istuvat, kestävät käytössä miulla parhaiten. Näillä lienee siis odotettavissa pitkä ja loistava ura ;)

Kiitos kommenteista! Anni: kyllä miä laitankin ensin pipon ja sitten huivin (mieluummin kolmio- kuin kaulahuivi), mutta ei se silti pysy päässä. Parhaiten pipon pysymiseen tuntuisi auttavan, jos on nuttura, ja pipossa erottuva reunus, jonka saa nutturan alle. En silti aio lopettaa hienosti alkanutta pipouraani, pakkohan noita on neuloa lisää ja testailla eri malleja. Niille, joista en itse tykkää löytyy varmaankin joku toinen käyttäjä.

Nautiskellen

Perjantai. Aamulla pakkausta ja herrat hoitoon. Töistä suoraan lähtö, ajoa aika tarkalleen 400 km. Ihana nähdä ystävä pitkästä aikaa. Ilta juoruamista, lankoja, kirjoja ja ruokaa.

Lauantai. Peräkanaa ajelua tunnin verran. Perillä lauma äänekkäitä, mutta ihania käsityöihmisiä. Ensin aavistuksen verran jännitystä, sitten tutustumista ja sitten maailman rennoin ja ihanin ilmapiiri. Niistä on kaikki neuleretriitit tehty. Itse kehräsin melkein koko viikonlopun (tuloksen näette vielä tässä joskus), neuloinkin vähän. Oli myös työpajoja sekä kehräykseen että neulomiseen liittyen, mutta itse en osallistunut yhteenkään. Ei sillä, etteikö olisi kiinnostanut, mutta takana raskas matka ja työviikko - parasta vaan nauttia ilmapiiristä ja ihmisistä.

Paikalla oli tietysti myös asiaankuuluvia kauppiaita. Osa oli superhypertehokkaita enabloimaan jopa toistensa tuotteita ;) Niinpä mukanani Keski-Suomeen tuli pari vyyhtiä Louhittaren Luolan tuotteita ja tulevan takin verran Avocadoa (=Felted Tweediä). Toisaalta, kirppari- ja ota-ja-vie-pois -pöydissä onnistuin hävittämään kaiken mitä toinkin hävitettäväksi. Varsin sujuvaa toimintaa siis.

Tuli heti esittelykierroksen aikana mieleen, että taidan olla ainut, joka on kiertänyt kaikki nämä Suomen neuleretriitit? Joo, koukussa ja tukevasti ;) Seuraavahan on jo ihan kohta. Utajärven Merilän kartanolle tsiljoona pistettä ja papukaijamerkkejäkin roppakaupalla käsittämättömän hyvästä ruoasta (ja huom! Minä olen olen tosi nirso!).

Sunnuntaina sitten kotiin, taas kamala määrä kilometrejä. Kissatkin hain, tyhjensin auton ja romautin tavarat eteisen lattialle. Eilen illalla vihdoinkin sain ne siitä purettua. On ikävä ihmisiä, pulinaa, lankoja, villoja, ideoita, naurua. Viimeistään vuoden päästä uudestaan, jookos?

Kiitos!

Kiire. Oikolukua ihan hirveästi. Ainepinoja, palaveria siitä sun tästä asiasta. Aikuislukion asioita. Juoksemista paikasta toiseen. Onneksi nyt pitäisi helpottaa, tosin kansalaisopisto alkaa sitten ensi viikolla. Mutta nyt aion neuloa! Ja virkata, tekee ihan hillittömästi mieli virkata! Meitä on palkittu. Vihdoinkin muistan vastata näihin.

Nirppu palkitsi blogin tuolla ylemmällä. Kiitos!

Homman nimi on se, että pitää vastata tunnustuksen mukana tuleviin kymmeneen kysymykseen ja jakaa sitten tunnustus eteenpäin kymmenelle bloggaajalle. (Oon huono jakamaan, mutta kaikki ihanat lukijat voivat vapaasti viedä mukanaan!)

1. Suosikkiväri: Vihreä, poltettu oranssi ja punainen.
2. Suosikkieläin: kissa (yllättikö ketään?)
3. Suosikkinumero: 9
4. Suosikki alkoholiton juoma: vissyvesi ja tee
5. Facebook vai Twitter? Facebook mutta mieluiten Ravelry
6. Intohimosi: Neulominen, kehrääminen, lukeminen, kissat.
7. Saada vai antaa lahja? Oon molemmissa vähän huono, tosin antamisessa parantanut paljon viime vuosina.
8. Suosikkikuvio: Kaikki symmetrinen.
9. Suosikkiviikonpäivä: lauantai
10. Suosikkikukka: Pionit, tumman punaiset ruusut, voimakkaan punaiset daaliat, kanerva, näitä on ihan liian paljon!

Toinen palkinto on kissa-herroille Taimilta. Kiitos!
Lempiruoka: Indy on erittäin ruokarajoittunut, mutta rakastaa hyytelöpusseja - merkillä ei niin kauheasti ole väliä, mutta Latz, Applaws, Miamor muutamia mainitaksemme. Piki taas rakastaa rajusti raakaa possun sydäntä. Hätätilanteessa raaka naudanliha menee myös herkusta.

Lempiväri: Kaikki missä näkyy omat karvat hienosti. Siis suomeksi sanottuna vissiin kaikki mahdolliset värit ;)

Minne haluaisin matkustaa: Tuota... lasketaanko kävely omassa rannassa matkustamiseksi? Sen pitemmälle herrat eivät haluaisi mennä. Hilman luona on kiva käydä, mutta mieluiten niin, että emäntä on mukana (ja yleensä se ei ole, vaan julmasti hylkää meidän pahan maailman armoille!)

Pihalla

Varmaankin viimeinen hellepäivä. Toisaalta onneksi, en yhtään tykkää kuumasta, mutta toisaalta oli kyllä aivan ihanaa eilen illalla. Lämmin elokuun yö helli ja hyvä ruoka, juoma ja seura vielä huipensivat. Tutustuin uusiin ihmisiin, tapasin tuttavia vuosien takaa, olin onnellinen.

Tänään ulkoilimme.

Kaunottaret

Tiedättekö mitä tämä neuloja rakastaa yli kaiken? Sitä, kun joku lahjoo minua ihan itse neulotuilla neuleilla. Tai virkkauksilla, tai kehruilla tai omilla värjäyksillä. Vuodenvaihteessa bloggasin höyhenen kevyestä mohairhuivista, joka oli tilaustyö. Kuitenkin, miulta meni huivin neulomiseen niin hävyttömän kauan, että rahaa en kerta kaikkiaan kehdannut pyytää. Huivin saaja halusi jotakin antaa, joten sovimme sukista. Miähän olen villasukkien suuri rakastaja ja kuluttaja. Ja torstaina laatikkoon kolahtivat nämä!

Ottaen huomioon, että näiden neuloja ja minä olemme tavanneet kasvokkain vain kerran, nämä ovat aivan uskomattomasti miun näköiset! Tasan tarkkaan miun väriset (ei vaaleanpunaiset, vaan oranssihtavat) ja täydellisen oikean kokoiset. Aivan ihanat!

Neuloja on värjännyt langat itse: vihreät punasipuli ja lupiini, vaalein punainen krappi + pietaryrtti, toinen vaalea punainen krapin jälkiväri, keskipunainen krappijuuri ja tumma punainen punapuu. En voi käyttää näin ihania sukkia, ne on tossa vieressä sohvalla ja silittelen niitä... Kiitos ♥

Aurinkoa!

Mieliala, elämä ja onni ovat usein pienestä kiinni. Tänään mietin olevani harvinaisen onnellinen. Kyllä, tulevaisuus mietityttää, naama on punainen ja kutiaa, ja siihen saadut lääkkeet väsyttävät kamalasti. Mutta silti. Onnellinen olen.

Aurinko paistoi taas, eikä ollut mikään pakko mennä ulos tukahtumaan. Sen sijaan mentiin vasta viiden jälkeen kattien kanssa nautiskelemaan. Ilma oli kuin linnunmaitoa. Kissoista näkee miten ne nauttivat suunnattomasti. Ihan pikkiriikkisen harmitti, että Indy loikoili autuaana taas kukkapenkissä.

Postilaatikko oli täynnä kaikkea kivaa! Ja meinasin unohtaa käydä katsomassa koko laatikon. Oli IK:n kesänumero, josta bongasin heti monta kivaa ja mahdollisesti toteuttavaa. Oli uusin Potter DVD, jonka katson ihan kohta. Oli kivoja kissakirjoja, joista enemmän myöhemmin. Ja oli tämä:

Kanssaräveltäjä (=Ravelry.com) yllätti totaalisesti! Käsityöpussukka, ah niin kauniista Pariisi kankaasta! Sisäpuoli on nauhaan sointuvaa, soljuvaa yksiväristä. Täydellisen kokoinen pussukka, menee vähän isompikin työ. Kiitos!

Onnea oli myös mahdollisuus nukkua puoli päivää kun lääkkeet nukuttivat. Ja mahdollisuus auttaa ystävän ystävää. Ja herkkuruoka (olen oikeasti oppinut tekemään hyviä munakkaita). Ja jätski tietenkin. Onnea oli neulomisen ajattelu (vaikken viikkoon ole neulonut silmukkaakaan). Ja maisema tuosta omasta ikkunasta.

Jotenkin niin hyvä ja onnellinen olo.

Bongaa kuvasta kissankarva. Kaikkialle ne ehtiikin.

Terapiaa

Kiitos kommenteistanne! Liuhu on ollut päällä tällä viikolla melkein joka päivä, ja rakastan sitä! Jäi viime kirjoitukseen kertomatta pari seikkaa. Ensinnäkin, nautin neuloessa tosi paljon tavasta, miten Liuhun helman ja hihojen levennykset on integroitu lehtikuvioon. Jotenkin se vaan tuntui tosi hienolta.

Toisekseen, se oli nopea neuloa! Hihojen erotteleminen oli ensimmäinen vaihe, jossa tuntui, että jee, tähän on kohta valmis! Toisen kerran kun hihat olivat valmiit. Helma tosin sitten kesti vähän kauemmin ja lopussa se painoi aika paljon. Painaminen ei haitannut yhtään neulomista, koska neuloin pyöröillä ja työ lepäsi sylissä. Mutta työtä ei oikein voinut ottaa enää mukaan matkaneuleeksi.

Niinpä tarvitsin toisen reissuneuleen. Sukat! Mulla on krooninen kenkäsukkapula. En mielelläni käytä ns. tavallisisa nilkkasukkia, vaan ainoastaan itse neulottuja villasukkia. Sukkien pitää siis mahtua kaikkiin tavallisiin kenkiin ja istua jalkaan kuin hansikas villasukka. Nämä istuvat. Täydellisesti.


Tiedän, että osa neulojista ei pidä Noron epätasaisuudesta. Minä taas rakastan sitä. Se on rouheaa, jotenkin luonnollista, elämän makuista. Ja nuo värit!


Malli: perinteinen, ranskalaisella kantapäällä. 60 s
Lanka: Noro Kureyon sukka (kulutus? Vaaka odottaa yhä liimaamista, nyt on sentään jo liima ostettu.)
Puikot: 2 mm


Näitä pitäisi tehdä paljon lisää, sillä kyllä mulla sukat kuluvatkin. En parsi. Heitän surutta pois. Sittenhän saa neuloa uusia ;) Onneksi lankaa piisaa.

Kiitos

Kiitos kaikille kauniista kommenteista! En loukkaantunut tai suuttunut anonyymin kommentista - se lähinnä hämmensi ja ihmetytti, koska en ymmärtänyt sen syytä. Mutta itse asiassa hän teki minulle palveluksen. Olen puhunut (lörppö kun olen) asioista kyllä aina, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun oikeasti kirjoitin siitä. Se teki hyvää. Ja toivottavasti, kuten kommenteissa sanottiin, tästä oli apua vastaavaan tilanteeseen joutuneille/joutuville.

Viikko on ollut yhtä haipakaa taas vaihteeksi. Tekemättömiä töitä on ihan liikaa, mutta olen onnistunut nitistämään vähän sieltä ja vähän tuolta aikaa neulomiseen. Niinpä toivottavasti saan kohta jotain isoa valmiiksi. Ainakin ensi viikon kokouksiin pitää kehitellä uusi neule mukaan.

Talviurheilupäivä oli ja meni hirmuisessa tuulessa. Ylppärit alkavat ensi viikolla. Japani järkyttää.

Netkissa muisti meitä:



Tunnustuksen ohjeet: Jaa tunnustus viidelle blogille ja vastaa viiteen kysymykseen.

1. Koska aloitit blogin?
Tämän blogin 3.3.2008, edellinen oli Vuodatuksen puolella ja se alkoi 7.11.2005. (Ihan karmeita kuvia tuolla vanhassa! Jotain olen vissiin vähän oppinut sentään.)

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?
Käsitöitä (lähinnä neulomista ja kehräämistä), kissoja, työelämää, luontoa, kuvaamista, kaikenlaista tavallista elämää.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden?
Herrat tietenkin! Ja onhan se miun näköinen.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Löysin blogit tuolloin 2005 marraskuun ihan alussa ja hurahdin heti täysillä. Totta kai omakin piti saada!

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Toivoisin olevani ahkerampi kirjoittaja, niin kuin silloin ennen.

Punaista

SE on täällä! TSVII:n paketti. Ravelryssä seikkailemattomille paljastettakoon, että TSV = Tiukkapipoinen ja sääntöpitoinen vaihto, joka järjestetään nyt toisen kerran. Olin muuten ensimmäinen, joka sai paketin!

Julma ja ymmärtämtön Itellooni oli kohdellut pakettia kaltoin, siinä oli iso reikä. Tuon mukana tulleen kortin perusteella kuitenkin päättelin, että vain heijastin oli mahtunut tipahtamaan kyydistä pois.


Paketilla oli teema: kaunis punainen - arvasinko oikein? Mukana oli huivi, Wollmeisen Ruby Thursdaystä neulottu Helleborus Herbivore (muistin väärin!, kiitos Hanna). Tätä en olekaan vielä itse neulonut, tykkään huivin muodosta, joka ei oikein paljastu tuosta kuvasta, mutta se on siis enemmän kuin 180 astetta, asettuu kivasti hartioille. Rakastan myös tuota väriä, se vaan on niin kaunis!


Lisäksi paketissa oli namia, oikein herkkua suklaata, jota en vielä ihan oikeasti ole maistanut yhtään, vaikka paketti tuli jo eilen! Yritän säästää sen johonkin oikein surkeaan hetkeen.

Teetä, Keisarin Morsianta. Hyvää perusteetä, jota minulla ei olekaan ollut aikoihin.

Maailman söpöin projektipussukka, söpöä kissakangasta. Sisäpuolta en kuvannut, mutta siellä on taas kissantassukangasta ♥ Pussukka on kivan kokoinen, isompi kuin muut pussini, joten luulisin työn alla olevan puseronkin mahtuvan sinne vielä aika kauan.

Villaa! Fiber Optic Yarns'lta - en yhtään muista olenko tilannut täältä itse joskus jotain... Koska halusit tietää sen laadusta, avasin pussin ja avasin lettiäkin vähän. Se on varmaan ollut aika kauan lettinä, eli on kohtuullisen tiivistä, mutta kun sitä avaa vähän, se aukeaa nätisti, ei tunnu yhtään huopuneelta. Ja rotuhan on siis BFL - klassikko, aina yhtä hyvä! Värin nimi on Ho ho ho! - viittaisikohan ehkä joulupunaiseen? Kaunis se on, ihana semisolidi, tahtoo ilmiselvästi sukkalangaksi.

Ja paras viimeisenä, se telepatia-osuus ;) Rakastamaani Rowanin Felted Tweediä. Et ikinä usko, mutta ostin tätä tismalleen samaa väriä, ja jopa värierää juuri ennen Loppiaista Helsingistä! Päässä pyörii pitkähkö takki.... Menitassa ei ollut kuin 450g, jonka kyllä tiedän riittävän varsin pitkälle, mutta silloin ostaessani ajattelin, että voisinpa ostaa vielä kerän enemmänkin. No, nyt sain ;) Kuvassa kerien väri näyttää liian pinkihtävältä - oikeasti ne ovat ihana lämpimän punaisia. Hassua, miten muiden tavaroiden värit ovat ihan oikein, mutta kerien eivät?!?

Kiitos ihanasta paketista! Värivalinta oli kertakaikkisen oiva.

Lisää!

Kiitos ihanista kommenteista! Summit on ihana, se on ollut ahkerassa käytössä. Yllättävän lämmin noin reikäiseksi huiviksi, ja tietenkin jää koko ajan kaikkeen mahdolliseen (oven kahvoihin, tuoleihin, kaikkeen) kiinni. Saapa nähdä kuinka kauan tämä pysyy käyttökelpoisena. Tykkään kuitenkin ihan mahdottomasti!


Kerrankin sain kuvaajan! Kiitos Tuulia. Malli vaan ei ole kovinkaan tottunut esiintyjä, joten kengät on ihan väärän väriset, hiukset kampaamatta ja meikitkin unohtuneet kylppärin hyllylle.


Kuvaussessio suoritettiin talon etupihalla maanantai-iltapäivällä. Ohi kulki ainakin kahdet naapurit... Eivät kehdanneet edes tervehtiä, tuijottivat vaan ;) Onneksi mulla on omituisen maine jo ennestään.


Huivi on iso, joten sen asettelu on hieman haastavaa. Mutta tuo ihana, rehellinen punainen sopii niin loistavasti harmaan kanssa yhteen.

Vauhtia

Kiitos, Indy-muru on ammentanut voimia teidän toivotuksistanne ja Pikin hellästä hoivasta. Antibioottikuuri loppui perjantai-iltana ja nyt herra on taas voimissaan. Ihan rajuinta rallia ja painia ei vielä veljen kanssa harrasteta, mutta aika lujaa menee. Huomenna mennään tikkien poistoon.

Mistä huomasin sairastamisen? Herra oli nuupahtanut, ei syönyt eikä pahemmin juonutkaan. Ei tuottanut jätettä toisesta päästä laisinkaan. Se vaan ei ollut oma ittensä. Kyllä omistaja tietää. Hiukan mietityttää huominen, kuulemma tikkien poistossa ei rauhoiteta... Tuo on kohtuullisen voimakas kolli, vaikka se sairastaessa laihtuikin. We'll see.

Viime viikko tiivistettynä:

-Kaksi palohälytystä (Toinen harjoitus ja toinen videoneuvottelun kautta todistettu aiheutui sählymailasta. Oli muuten aika absurdi tunne, kun oppilas hävisi videoneuvottelukuvasta tuhatta ja sataa, ja palohälytin kuului taustalla... ).

-Yksi ihan itse ratkaistu videoneuvottelun näkymättömyysongelma - olin niin mahdottoman ylpeä itsestäni!

-Ensimmäinen mukillinen hehkuviiniglögiä - kohta on talvi!

-Liuta tehtyjä datanomitehtäviä ja toinen mokoma tekemättä.

-Aivan uskomattoman hellyydenkipeät kissaherrat, jatkuukohan Indyn kainalossa nukutut yöunet sitten kun tötterä ei enää tarvita?

-Kaksi ihanaa postikorttia laatikossa!

-Kaksi ihanaa puhelua ystäviltä!

-Ystävä yökylässä, parasta mahdollista pääntyhjennystä, terapiaa ja jaksamista, kiitos.

-iPhone opetusta työkaverille. Taas.

Ja mikä parasta, miä ehkä saan yhden neuleen valmiiksi! En vielä tänään, mutta piakkoin. On sitä neulottukin kuin Iisakin kirkkoa!

Kiitos

Kiitos kommenteista! Piki on vaan niin suloinen, se on oikea sylikissa, eikä mulla ole koskaan aiemmin ollut sellaista. Indykin on suloinen, omalla jäyhällä tavallaan.

Kiitos myös ystäville. Oon tällä viikolla saanut (s)postissa kaikenlaista pientä, tärkeää, kaunista ja kivaa. Minua on kuunneltu ja jaksettu, vaikka välillä taidan vaan ruikuttaa...

Postissa tuli myös synttärilahja. Joo, synttärit olivat tammikuussa, mutta ei sillä niin väliä ;) Tän kamun kanssa meille käy puolin ja toisin näin aika usein. Ja tämä lahja on niin mielettömän upea ja minun näköiseni, että vau!


Kaveri on siis itse tehnyt nämä, hopeasta. Kevyet kuin uni, ja jotenkin niin ihanan selkeät, yksinkertaiset, niin minua. Kaulakorua en osaa käyttää kuin juhlissa, koska mulla on aina nahkanauhassa ne perusroippeet roikkumassa kaulassa (rukki, aurinko, kissa ja Eiffel-torni). Mutta käsikoru ja korvikset ovat olleet heti käytössä. Tykkään aivan mahdottomasti!

Vieläkin

Kiitos huivien säilytysehdotuksista. Tällä hetkellä huivit ovat vallanneet yhden lipaston laatikon makkarissa sekä hattuhyllyn ja eteisen jakkaran. Eivät ne mahdu mihinkään ja se huivi jota juuri tänään haluaisin pitää on aina kadoksissa. Tuo Ikean systeemi näytti hyvältä, mutta ehkä miun on pakko mennä Tampereen Ikeaan kaikki huivit mukanani ja testata... Tommonen kankainen kenkäsäilytysroikkumus mulla on vaatehuoneessa ja siinä on kaikkea mahdollista sälää. Pitäisi mitata eteisen kaappi, että mahtuisiko sinne toinen... Kiitos!

Ja jotta saisitte kehruukärpäsen pureman, tässä lisää. Piti oikein Etsystä tarkistaa omista ostoksista, että mitä tämä pitikään sisällään, olen nimittäin sanonut vähän kaikenlaista yhdistelmää kun en ole muistanut. Merinobambua, linkistä näkee hyvin, millaista tämä oli ennen kehruuta, villat nimittäin kokevat uskomattoman muodonmuutoksen prosessissa, 101 grammaa. Etsystä ostettu viime keväänä. Kaksisäikeiseksi kehrätty. Suurimman osan aikaa tämän kehrääminen oli nautinnollista, mutta siinä missä oranssia väriä oli eniten (se oli tumminta), oli joitakin tiukasti huopuneita kohtia, jotka piti vaan repiä pois.

Oikeasti tässä on kaksi vyyhtiä, tästä nimittäin meinasi tulla ensimmäinen kehruu-ufoni. Ensimmäisen vyyhdin (vajaa puolet) kehräsin kesäkuussa. Sitten tulivat helteet ja mistään ei tullut. Sitten oli kehruuviikonloppu, jossa ajattelin kehrätä tämän loppuun, mutta villa unohtuikin kotiin vahingossa. Sitten iski edellisen postauksen raparperi väliin. Nyt sitten vihdoinkin.


Jälkimmäinen vyyhti tuntuu hiukan tiukemmalta ja tasaisemmalta, mutta toisaalta, se ei ole vielä saanut asettua rauhassa paria kuukautta. Kumpaakaan ei ole vielä pesty, se tapahtuu just kohta. Miksi kaikki miun kehruut haluaa huiveiksi?

Joku tunki itsensä kuvaan. Laiska kuvaaja käytti omia koipiaan kuvausalustana. Mutta keittiössä on aika hyvä valo näin päiväsaikaan.

Discohätätila

Villaa, rukkeja, kälätystä, lankaa, Wollmeisea, vaihtoja, naurua, kikatusta, kuoharia, suklaata, ruokaa, päiväunia, kehräystä, grillausta, kuorsausta, unia, ilmapatjasänkyjä, viherluteita, sauna, uimista, karstamylly, batteja, glitteriä, paketteja, kynsilakkoja ja vielä vähän kehruuta ja villaa.

Kaiken maailman värisiä. Ihania, pehmeitä, suloisia, kimaltelevia, silkkisiä ja villaisia, hitusen bambuakin.

10 rukkia (1 Suzie Alpaca, 2 Suzie Prota, 3 Little Gemiä, 1 Majacraft Rose, 1 Lendrum, 1 Schacht Matchless, 1 Louet S10).

Iso ihana terassi. Suosiollinen säänhaltija.

Maskotti. (Ei, me emme nyhtäneet sitä kaljuksi kehruun hingussamme.)

Ruokaa. Hillittömästi. Jotain kuvaa tämä pussi - pelkkiä limettejä kolme kiloa...

Kuoharia herra ties montako pulloa, mutta sunnuntaibrunssi oli hieno!

Villaa - tässä ei todellakaan ole kaikki! Silti: Villa loppuuuuu!

Ystäviä. Parhainta mahdollista aivojen tyhjäystä ja hermolepoa.

ps. Asioista perillä oleville: PAKARAT!

Leikkiä

Kiitos pitsikommenteista. Jotain minä niistä vielä keksin ja osa pääsee sellaisenaan käyttöön. Nyt on narulla kuivumassa liuta liinavaatteita. Valkoisia ja pitsein varustettuja.


Herrat ovat olleet taas ahkeria. Maton pesuun en tänään ottanut niitä mukaan, mutta mitä ikinä täällä kotona teenkin, avustajat ovat aina paikalla. Indyn mielestä esim. ruoka tipahtaa nopeammin kuppiin iltaisin kun hän tulee huutamaan suihkuverhon taakse tai toisinaan suihkuseinämän päälle niin kovaa kuin keuhkoista lähtee...


Illalla laitoin yöksi piiloon Indyn lempipallon. Aamulla se muistettiin... Pikikin on tajunnut näiden pallojen ihanuuden. Ne ovat siis turkispäällysteisiä ja ne nyljetään alta aika yksikön. Niitä saadaan leikkiin vain kun emäntä on kotona ja tarkkasilmäisenä vahtimassa. Indy jopa on (ehkä) oppinut ymmärtämään yhden sanan "Pallooo!" tietyllä äänen sävyllä lausuttuna saa sen ryntäämään makkariin lukitun lipaston laatikon luokse toivorikkaana.


Niitä pitsejä piti tunkea johonkin kaappiin... Niinpä tuo makuupussi vuodelta -81 pääsi roskikseen. Yläkaapin ovi jäi hetkeksi auki ja Piki korkeiden paikkojen rakastajana hyppäsi pianon päältä kaappiin. Herran alaleuka ei oikeasti ole harmaa - se on vaan pölyä ;) Alas se osasi tulla ihan itse.

Onneksi herroista on myös hyötyä. Loikkivat, mäkättävät ja erinomaiset tehokkaat itikka-ansat toimivat taas.

Höpö

Miksi sitä välillä ei muista mikä on kivaa ja toimivaa omassa elämässä?

Pari viikkoa on mennyt totaalisen ryytyneenä. Joka ilta "päivä"unet ja sen jälkeen tietysti valvomista suht myöhään ja seuraavana aamuna ihan poikki. Kunnes kaksi iltaa sitten muistin. Äänikirjat. Ja viimeinen Potter onkin sitten edistynyt huimasti. Samalla on tullut neulottua kivasti (ja purettuakin). Johtopäätös. Telkkari on ihan täysin turha vehje. Tarvitaan vain äänikirjoja, rukki ja neule. Silloin en nukahda sohvalle ja unirytmi on parempi ja minä heti pirteämpi :)

Asiatkin pitäisi hoitaa ajallaan. Jos en esim. vastaa sposteihin heti, unohdan lahjakkaasti. En tarkoituksella, ihan vaan hatarapäisyyden takia. Sama juttu työpöydän suhteen. Jos en heti tunnilta tullessa laita takaisin mappiin papereita, ne jäävät pyörimään mielettömiin kasoihin ja hukkuvat lopulta jonnekin kadotuksen uumeniin.

Jotain olen saanut aikaankin. Passianomus viety - pääsisinköhän reissuunkin? Valitettu Soneralle - nettiyhteyden hinta tipahti 21 euroa!!! Varattu hieroja - ensimmäinen herra ties kuukausiin. Pohdittu kevätjuhlaa - ei vieläkään aavistustakaan mitä laittaisin päälle. Korjattu (jotenkin) keittiön laskoskaihdin jälleen kerran - voiskos kattiherrat ystävällisesti jättää sen rauhaan?

Kiitos hurjasti huivikommenteista! Kiitokset kuuluvat ehdottomasti myös Tuulialle, joka siis värjäsi langat. Tajusin muuten alkuviikon viileydessä, että huivi sopii täydellisesti yhteen myös ns. kevättakkini kanssa.

Aika

Kiitos kommenteista! Ja rakas lankaa tekevät tyttö - ne saniaiset ovat ojan pihan puoleisella reunalla. Ne on valtavia, vievät tilaa, eikä mikään muu kasva. Ja haluaisin siihen niittykukkia... Siksi.

Aika on taas kummallisen suhteellinen käsite. Aikaa ei ole, koska en saa neuleita valmiiksi (yksi kyllä alkaa olla kohta pingottamisvaiheessa), koska en ehdi kehräämään, koska en ehdi lukemaan (kuuntelen kyllä äänikirjoja), koska en muista milloin viimeksi olen avannut telkkarin.

Aikaa toisaalta kuluu ihan liian hitaasti, koska kokeiden tarkistamiseen menee puoli ikuisuutta, koska kokeen valvonta on äärimmäisen tylsää, koska viimeinen viikko koulussa ei etene millään.


Jos ikkunat olisivat puhtaammat, ottaisin kuvan keittiön ikkunasta ulos. Aivan uskomattoman kaunis vihreän värikirjo. Tänään on satanut koko päivän (ja viime yönkin) ja luonto tuntuu oikein pursuavan vihreää - jota minä rakastan. Ulkona on myös tosi raikas ilma, hyvä hengittää. Töistä tullessani suunnittelin laittavani römppävaatteet, kumpparit (tietysti vähintään kahdet villasukat) ja sadetakin, ja lähteväni pitkälle kävelylle metsään. Sen sijaan kävi vanhan aikaisesti. Nukuin sohvalla viltin alla lämpimässä umpisikeää unta kaksi tuntia...

Voimaa!

Mulla oli lapsena lempiverhot. Oli tietysti ne tummansiniset kissaverhot (kissanpentuja korissa ja värillisiä lankakoreja), joista tapeltiin veljen kanssa, mutta ehdottomat suosikit olivat ns. kesäverhot. Lämpimän keltaisia pikkukukkia koko verho täynnä. Ne olivat niin täynnä elämää ja voimaa!

Nytkin tykkään omista verhoistani (ja niitä on paljon, halpa sisustus/remonttikeino) kaikkein eniten Finlaysonin oransseista verhoista. Oranssi on voimaväri. Ehkä siksi sitä on tullut käytettyä vaatteissakin viimeisen vuoden aikana yhä enemmän ja enemmän.

En minä vihreästä ja punaisesta luovu, mutta oranssi on tullut rinnalle. Ja olen aina rakastanut harmaata. Kummallista kyllä, myös ruskea (erityisesti suklaanruskea) on alkanut miellyttää silmää.


Tämä ihanuus - täynnä voimaa! - on Tuulian taitavaa värjäystä ja huikeaa värisilmää. Tämä tulla tupsahti ihan yllättäen postilaatikkoon, retriittitiimi toimi takapiruna ;) Kiitos, Midori, Lotta ja Samma. Tämä haluaa kehräytyä kolmisäikeiseksi, navajo-kertauksella (jotta värit pysyisivät mahdollisimman puhtaina) ja sen jälkeen ehdottomasti sukiksi!

Huominen on jännä päivä! Koululla on - oppilaskuntien ehdotuksesta - ensimmäinen ikinä kulttuuripäivä! Tarjolla on elokuvaa, valokuvausta, kirjailijavierailu, outoja soittimia, Sing Staria, Bridgeä, lintubongausta, huovutusta ja paljon muuta. Toivottavasti kaikki sujuu sutjakasti ja on kivaa, jotta voimme tehdä tästä joka vuotisen perinteen!

Pehmeä

Neulottu on, mutta siitä ei ole kuvia. Ihanaa Shibuin Babyalpakkaa kauniin rusehtavana oranssina. Semisolid. Ja sen kaverina Tuulian TTS-metodi. Suunnitelmaa ei varsinaisesti ole, mutta katsotaan mitä tulee. Tämän projektin ehdottomasti tärkein tavoite on sisäistää tuo metodi kunnolla. Niin, että seuraavassa voin käyttää jotain kivaa mallineuletta (pitsiä tai palmikoita) ja siitä tulee silti täydellinen ;)


Kiitos kommenteista edellisen postauksen mietteisiin. En tunne olevani ihan niin outo lintu. Mulla on muutama tosi hyvä ystävä joihin en ole tutustunut netin kautta - suurin osa on kyllä netin ja käsitöiden kautta löydettyjä. Ja erittäin tärkeitä.

Ulkona on satanut kaksi vuorokautta putkeen. Välillä pehmeästi tihuuttaen, välillä kaatamalla. Lumet hupenevat silmissä. Eilen ja tänään mustarastas on laulaa luritellut urakalla kadun toisen puolen pusikossa. Tänä aamuna heräsin joutsenten kaklatukseen. Pihalla on ihan normaalia, mutta kun katsoo järvelle (olkkarin ikkunasta, kuvat pitkällä putkella ikkunan edestä terassilta) näkee pehmeän, taianomaisen sumun, joka peittää kaiken maidon valkeaan. Mieli alkaa heti punoa satuja. Keijuista jotka tanssivat kevättä järven jäällä. Peikoista, jotka katselevat kateellisina metsän suojista. Eikös mulla jossain ollut jotain peikkolankaa...


Saan kyllä asua ihanalla paikalla. Uusi naapuri sanoi tammikuun lopussa pari viikkoa muuttonsa jälkeen, että ihan kuin asuisi lomakylässä. Luonto alkaa omalta takapihalta ja ladutkin melkein. Odotan kesää. Ja kissat odottavat, että lumi sulaa polulta sen verran, että päästään rantaan asti. Indy the Tarzan, alias laivakoira varsinkin ;)

Syysomenakarviainen

Retriitistä kertyi tietysti myös monenlaista saalista mukaan. Konkreettisena saaliina kilisee auton takakontissa hirmuinen määrä pulloja ja tölkkejä ;) Jospas muistaisin joskus viedä kauppaan takaisin. Ostin myös pari aivan ihkupihkua projektipussukkaa Maijamirjamilta, vyyhdin (huom! Yhden ainoan!) mielettömän kevään vihreää lankaa Äiti-Puffalta, nappasin vapaasti omittavien lankojen laatikosta kerän Lett-lopia (koska se on laatulankaa) ja sain ison kassillisen villoja neulahuovutukseen (koululla suunnitellaan kulttuuripäivää ja tämä olisi minun osuuteni) Rinalilta ja Villasatulta. Ja mitähän vielä. No, ihanat Kahelit lahjoivat herkkukorilla, jossa oli muistettu minua ja kissaherroja ♥


Konkreettista tuotosta tämäkin, viime syksynä Tuulian minulle värjäämää Blue Faced Leicesteriä. Tuulia kutsui tätä syysomenaksi, minulle tuli välittömästi karviaiset mieleen. Näyttää ihan tavalliselta kehruulta (102 grammaa), mutta kertasin tämän ihan ensimmäisen kerran Navajo-kertauksella. Kiva ja helppo tapa, käytän varmasti uudestaankin. Tosin se kävi välillä myös venytysjumpasta kun yritti vedellä piiiiitkiä silmukoita.

Miksi en ole kehrännyt sitten tammikuun puolen välin? En tiedä. Ehkä rukin siirtäminen metrin verran nurkasta sohvan eteen oli vain liikaa. Ehkä oma mieli on myllertänyt liikaa eikä ole osannut rauhoittua rukin eteen. Harmi - kehrääminen nimenomaan rauhoittaa ja selkeyttää ajatuksia. Zen. Kehräysinnon palautuminen siis sielullisena saaliina.