Pehmeitä

Unohtunutta ja uutta. Niiden, jotka eivät vielä ole saaneet Ilun Totisten sukkalankojen klubin toista pakettia, kannattaa sulkea silmät alemman kuvan kohdalla.

Nämä ensimmäiset ovat Manos del Uruguayn Silk blendiä (30% silkkiä ja 70% merinoa). Mielettömän pehmeitä (tekee mieli viedä sänkyyn posken viereen unileluksi), kauniin himmeästi kiiltäviä. Ja nuo värit... Jos Ravelry-ystäväiseni on vielä pulassa värieni suhteen, niin nämä ovat täydellisiä! Tosin niitä täydellisiä on kyllä muitakin.... Vaikka koivunvihreä, sammaleenvihreä (kaikki sammaleet käyvät), ihana pehmeän harmaa, puolukan punainen, ja vaikka mitä!


Eilen meni töissä piiiiitkäääään. Luulin hävittäneeni yhdet paperit (löytyivät kotoa), kävin naapurikunnassa sopimassa videoneuvotteluopetuksesta, soitin toiseen naapurikuntaan ja tuskailin kun heidän opetuksensa ei meinaa millään mahtua lukkariini, haaveilin pöytäni siivoamisesta (talkkarikin jo komensi tekemään äkkiä jotain pöydälle), korjasin kaikki viimeiset kokeet ja aineet, kirjoitin listaa siitä mitä tänään pitää ehdottomasti muistaa. Ainakin nenäliinat! Tänään henkilökunnan kahveilla sanotaan taas näkemiin monelle upealle ja tärkeälle työkaverille. Ja minä pillitän ihan taatusti.

SE Ilun ihana! Minulle uusi kuitukokemus, merino-tencel. Uskomaton kiilto ja pehmeys. Jos mahdollista, liian pehmeää, joten lötkyn tuntuista. Mutta väri ei kuitenkaan ole liian lälly vaaleanpunainen, vaan tykkään. Etsimme mallia. Ja se toissailtana aloitettu, jota yltiöpäisesti kuvittelin pitäväni huomenna harteillani.... Purkuun meni. Eivät lanka ja malli kohdanneet. Tosin aloitin jo uudella mallilla.

Valaistunut - Enlightened

Kyllä minä (mielestäni kokeneena sukankutojana) olen tiennyt, että silmukoiden paikkojen vaihto vaihtaa neulomisen suuntaan sievästi ja lievästi ja saadaan palmikoita tai kulkevia silmukoita. Ja että, kavennuksilla ja lisäyksillä voidaan muotoilla kappaletta halutusti. Mutta että kaventamalla ja lisäämällä strategisesti oikeissa paikoissa saadaan jotain tällaista aikaan!

As an experienced sock knitter I thought I knew that switching stitches rightwards or leftwards changes slightly the direction and can form cables or travelling stitches. And that increases and decreases help to form the pieces into the shape desired. But, amazingly increasing and decreasing in strategically right places you can achieve something like this!


Malli: Kai-Mei (Sock Innovation)
Lanka: Ilun sukkalankaklubin Merino-nylonsukkalanka, 66 g
Puikot: 2,25 mm

Pattern: Kai-Mei (Sock Innovation)
Yarn: Handu.fi Sock club (merino-nylon, handdyed), 66 g
Needles: 2,25 mm


Tajunnan räjäyttävä kokemus. Sukan kiilakavennuksia nilkassa EI tarvitse tehdä aina samassa paikassa, niitä voi siirtää! Kuvion EI tarvitse kulkea samanlaisena nilkasta varpaisiin (tai päinvastoin), vaan se voi kulkea poikittain, vinottain, kyljittäin - miten vaan! Arvatkaa vaan pyöriikö päässä ideoita - se on eri asia pääseekö ne koskaan käytännön asteelle...

Mind-boggling. Shaping gussets doesn't always have to happen in the same place. The pattern (panel) needn't always go the same way (from leg to toes or vice versa), it can also travel sideways, diagonally - anything! I have far too many ideas swirling around my head - hopefully at least some get to be knitted...


Alimmassa kuvassa langan väri on lähinnä oikeaa, ei siis elävässä elämässä mitenkään halju, vaan kaunis hento kevään ensimmmäisten pikkuruisten koivunlehtien vihreä.

Ihanat.

The colour is closest to the real in the bottom at the bottom. Not pale, but like the first tiny leaves of birch in the spring.

Lovely.

Minun

Minun blokkini. Yritin eilen aloittaa uutta neuletta - ei iskenyt. Lanka ja ohje vaan eivät olleet luotuja toisilleen. Tänään uusi yritys.

Minun opiskelijani. Olen koko päivän lukenut ykkösten enkun aineita. Osalla on loistavia. Osalla on liki virheettömiä, mutta samalla hengettömiä. Osalla on taas henkeä, mutta virheiden takia vaikea ymmärtää. Toisaalta rakastan aineiden lukemista - siinä oppii tuntemaan opiskelijoita ihan eri tavalla. Toisaalta se on kyllä äärettömän raskasta ja rassaavaa hommaa.

Kissakuvahaasteena tällä kertaa perhe. Minun perheeni. Kissojen perhe. Me olemme perhe toisillemme. Vaikka eräät kyllä työpaikalla tuntuvat olevan enemmän kuin korviaan myöten täynnä minun kissajuttujani, mutta kun ne ovat perhe! Mutta miten tätä perhettä voisi kuvin ilmaista? Perhepotrettia en itselaukaisimella saa aikaiseksi - eivät mokomat pysy juuri silloin paikoillaan, enkä taida kehdata ketään pyytää ottamaan. Joten saatte jälleen kerran (koettakaa kestää) karvalasten kuvia.

Ensimmäinen Mister. On ollut tänään vähän vauhdikkaalla tuulella. Ja kovaäänisellä. Aurinko on Indyn mielestä sen merkki, että nyt pääsee ulos. Eihän se rassu tajua kuinka kylmä tuuli ja puhuri on tänään käynyt.


Tänään paistoi aurinko oikein kunnolla, joten herrat siirtyivät päiväunille saunasta olkkariin aurinkoläikkiin. Tämä tuoli on siis käytössä vain aurinkoaikoina. Pikin naamassa vaan on kamalasti irtokarvoja Indystä, kun just ennen tätä kuvaa herrat painivat railakkaasti. Tietenkään kamera ei silloin ollut lähellä...

Kaiken me teemme yhdessä. Leivotaan, siivotaan (eilen viimeksi), vaihdetaan lakanoita, nukutaan. Nukkuminen on viime aikoina sujunut kiitettävän hyvin illasta aamuun putkella (n. 23-5) mutta sänky ja aivan erityisesti minun kainaloni on liian pieni.

Ilun totinen saapui - ihanan keväisen lälly!

Kyllä!

Kuten muutkin, varoitus! Lopussa kuva iiiiiihanista sukkaklubilangoista.

No murrettahan se tietysti! Se kude neulomisen yhteydessä. Kaikki ovat varmasti jo tutustuneet kutomiseen ja neulomiseen samaa tarkoittavina sanoina (Räveltämössä tästä on taas keskusteltu innolla), samoin kudin ja kutimet ovat minullekin tuttuja, vaikken niitä kyllä itse osaa kauheasti käyttää. Mutta kommentoijat ovat opettaneet minulle lisää suomea (katsokaa tarkennuksia edellisen postauksen kommenteista:
- kujotaan kutimella
- kuteen voi unohtaa jonnekkin (siis neuleen)
- kudin eli kurin
- sukkapuikko eli kurinvarras
Kiitos teille!

Tykkään murteista, aksenteista, kielistä ihan älyttömästi (paitsi inhoan prepositioita)! Entinen kissani Juulia oli ilmiselvästi kielistin kissa. Kun luin ääneen (yksin kotona, kyllä, hullu olen), jos luin suomeksi, ei mitään reaktioita. Jos luin englanniksi tai ranskaksi, kissa tuli kovin sukkelasti kiehnäämään minun suutani/kasvojani vasten. Tosin osasi se soittaa kitaraa ja pianoakin ;) Nykyiset herrat eivät reagoi mitenkään.

Eurosportiltakin katsoin ennen muinoin aina uintikisat, koska siellä oli ihan mahdottoman kivan kuuloinen skottiselostaja ja Ranskan TV5:lta piti viimeksi tänä aamuna kehrätessä katsella, tai oikeastaan kuunnella, Quebecin uutiset, niiden aksentti on kanssa jännää kuunneltavaa.

Ajan pyörä - olet Annika tasan tarkkaan minun aivojeni kanssa samoilla linjoilla - ärsyttää kun osassa kirjoista eivät esiinny kaikki tarinan henkilöt, kerkiää unohtaa osan... Ja kyllä, kuullessani kirjailijan kuolemasta kävi minunkin mielessäni, että jokohan sarja saataisiin loppuun - tosin ensin säikähdin, että nyt sitä ei ikinä saada loppuun ;)


Vasemmalla TitiTyy (Ilun värjäyksiä) ja oikealla SecretWool. Ihania. Vasemman värit eivät ehkä ne ole ne kaikkin omimmat lemmikit, mutta on kyllä terveellistä välillä tehdä muustakin kuin punaisesta ja vihreästä. Tykkään langan tiukasta kierteestä ja napakasta tunnusta todella paljon. Raaskisiko tästä ihan oikeasti tehdä sukat? Ehkä.

Oikean värit on ihanat - vaikka siellä on liilaa seassa. Ja mikä pehmeys! Tästä ei kerta kaikkiaan voi tehdä sukkia, tahtoo isona (=kerällä) hanskoiksi. Herkkää pitsiä. Pitää kaivaa jokin kiva mallineule.

Melkein

SecretWoolin sukkaklubipaketti saapui - aivan käsittämättömän ihanaa! Haluan heti lisää!

½-vuotiaan haalari on viimeisillään. Nappilistoja väsään, miljoona langanpäätä roikkuu, napit pitäisi keksiä. Lupaan penkoa ensin oman vaatimattoman (?) varastoni läpi ennenkuin ryntään kauppaan. Ja sen neulomiseen olen jo tosi kyllästynyt.... Jos Piki ei olisi nukkunut koko iltaa sylissäni estäen tehokkaasti liikkumisen, olisin hakenut toisen neuleen tai mennyt kehräämään tai etsinyt uusia keriä ja uusia ohjeita.

Kokonaisuudesta kuitenkin tykkään. Värit varmaan miellyttävät myös tulevaa äitiä, sillä tiedän hänen inhoavan perinteisiä vaaleanpunainen tai -sininen hempeilyjä. Mutta kyllä myös mietityttää. Koko on siis 6kk. Oma kokemukseni pienistä lapsista on suurimmalta osalta peräisin 80-luvulta, jolloin hoidin lapsia monena kesänä. Vanhin hoidokeista oli 5v. ja nuorin täytti silloin yhtenä kesänä juuri vuoden. Samana kesänä koko sarja sairasti vesirokon, ikimuistoista teini-ikäiselle. Joka tapauksessa, lasten koot ovat minulle nykyisin täysi mysteeri - haalari näyttääkin lähinnä pitkäruumiisen, lyhytkätisen kummajaisen asulta... No, toivottavasti sillä on edes jotain käyttöä ;)

Pitäisi - tai siis tekisi mieli:
-tilata taas vaihteeksi pari neulekirjaa.... (ei, on jo, ihan liikaa kirjoja)
-aloittaa kehräämään uusia villoja.... (ei, melkein kaikki rullat käytössä jo - tosin voisinhan tilata lisää rullia?)
-leipoa.... (ehkä, ensi viikolla pitää palata normaaliruokaan, pois herkuttelusta)
-pitää pari lisäviikkoa lomaa tähän jatkoksi....

Malliesimerkki - Perfect example

Hillokellariin ensimmäinen säilyke talvea varten minun toimestani. Ja samalla vallan erinomainen malliesimerkki langanvaihdon yllättävyydestä. Vaikka kuinka kuvittelee tietävänsä ja osaavansa sukkien neulomisen vaikka unissaan (tai koomassa), niin ei, kaikki ei aina menekään suunnitelmien mukaan.

The first pair of socks for the winter. And a surprising one. I've knit socks for over thirty years and still, this time I managed to surprise myself with the effects of changing yarn.

Malli: Brigid Socks (Goddess Knits)
Lanka: Titityyn sukkaklubin ihanainen merino - jonka vyötteen olen jo hukannut (vakoilin Titityyn sivuilta, Seawool, väri Moss). Mutta väri on täydellinen! 53g
Puikot: 3 mm

Pattern: Brigid Socks (Goddess Knits)
Yarn: Seawool, colour Moss. 53 grams
Needles: 3 mm

Ihana lanka, täydellinen neuloa ja pehmeä jalassa. Mainio, selkeä ohje, tosin tapani mukaan otin ohjeesta silmukkamäärät ja kuvion, muuten tein niin kuin aina teen. Laiska lukemaan ohjeita. Aloitin jo ennen sukkasatoa, MUTTA purin alun, kun ajattelin lisääväni neljä tai kuusi silmukkaa, koska käytin pienempiä puikkoja kuin ohjeessa. Loppujen lopuksi en sitten lisännytkään vaan aloitin uudestaan (syyskuussa) samoin kuin aiemmin. Ja lopputulos: kauniit talvisaappaisiin mahtuvat sukat, kuvio vaan jäi mahdottoman pieneksi, suorastaan liki tunnistamattomaksi. Eivät nämä näytä ollenkaan niin muhkeilta ja komeilta kuin muiden, paksummasta langasta tekemät Brigidit. Toiset on siis tehtävä, paksummalla langalla (kuten ohjeessa) ja paksummilla puikoilla (kuten ohjeessa). Mutta kun en tykkää neuloa sukkia paksusta langasta ja paksuilla puikoilla....

I loved knitting this yarn. And the colour is absolutely perfect. Even the pattern was well written and easy to follow. Though I have to confess - I only followed the number of stitches and the chart - I knit the rest as I always do. As a result these socks are a perfect example of how the changing of yarn can produce not so nice results. I mean, the socks are nice, but the small bit of patterns in the leg is too small - it disappers! So, the next time I'll knit this pattern with a thicker yarn. The only problem is that I don't like knitting socks with thick yarn and thick needles....

Kiitos!!! - Thank you!!!

Kotiin tänään kiiruhdin,
itkuun melkein pillahdin...

Ilosta, ilosta, ilosta!
Postia löytyi laatikosta!

Kirja, lankaa aina vaan,
pohjalla kirje piilossaan.

Kuka? Mistä? Tunne en?
Kylläpäs kautta blogien!

Kirje muodossa runon,
Pistely ihana on:

kissatyyny kaunotar,
runo oikein lumotar!

Sydämestä meiltä kiitos,
ihanista ihanin aatos.

Maukuu kiitos katitkin,
upeasti yllätitkin!

Postilaatikossani odotti siis tänään ihana, runomuotoinen (pitkä runo!), käsinkirjoitettu oikea kirje! Ja maailman kaunein pistelty kissa! Uskomattoman pieniä pistoja ja niin siististi ja kauniisti - ei tästä tule mitään kissojen lelua! Kiitos aivan mahtavasta yllätyksestä Lennu!

Laatikossa oli myös Secret Woolin ensimmäinen klubilanka. Jotta en pilaisi muiden, pakettinsa mahdollisesti vasta huomenna tai myöhemminkin saavien innokasta odotusta, kuva löytyy täältä. Kuva on kerrankin oikein onnistunut värien puolesta. Selvästi kannattaa harjoitella noita kameran käsisäätöjä. Lanka on ihanan tuntuista, napakkaa. Värit ovat sellaiset, että luulenpa etteivät nuo olisi minun mukaani kaupasta kovin helpolla tarttuneet, mutta mitä pitempään niitä katselen, sen paremmilta ne näyttävät! Kauniita!

Riiviöistä on pakko yrittää ottaa oikein ihana kuva Lennulle kiitokseksi! Mutta joskus... Äsken kotiin tullessa olivat matot rutussa, työhuoneen tuoli nurin lattialla. Tod. näk. herrat ovat vetäneet rallia ympäri huushollia, jompikumpi on ponkaissut vauhtia tuolin selkänojalta ja sinne meni.... Huvipuistolle (se kiipeilyteline) meinaa koko ajan käydä juuri noin - harkitsen kivien/soran lisäämistä alimpiin jalkoihin ;)

Today I got an amazing surprise! A blogging friend, whom I've never met, had sent me a real, handwritten letter - in a form of a poem. Above, in Finnish there's my thank you -poem. Also, in the letter, there was this beautiful crosstitched needle holder with a cat on it. She just wanted to thank me for blogging - amazing, I feel like crying!!!

There was another packet - from a Finnish yarn club by Secret Wool. A picture of the yarn can be found here. I don't want to spoil the enjoyment of waiting for the yarn for the others who haven't possibly received their yarn yet, so that's why the pic is behind the link.

And my Secret Pal sent me an email telling me that my first package (we've agreed on two packages) is leaving today. So, from tomorrow onwards I'll rush from work to check my box - though it can't arrive tomorrow - too soon.... I've no idea where it is coming from, so I'll check anyway ;)

Vaihtelevaa

Vihdoin jotain valmista. Olen vuoden verran ollut yhden neuleen nainen. Vain yksi työ kerrallaan kesken. Jotenkin hämmentävä ja outo tilanne. Nyt olen palannut normaaliin useampi-työ-puikoilla sekamelskaan. Eli alpakka-takkia ei ole hyljätty, piti vain välillä vähän sukkastella. Ihan pakko.

Malli: 3o 2n, ranskalainen kantapää
Lanka: Trekking Hand art, 58g
Puikot 2,5 mm Knitpicksit

Ihan käsittämättömän kaunista lankaa. Pätkärääkättyä - kyllä, mutta ei takuulla lätäköidy. Tummassa pohjavärissä on iloisia punaisia ja vaaleamman vihreitä pilkahduksia. Tahtoo lisää!

Tämä taas tuli tänään postissa. Titityyn yllätysväri. 100% merinoa. Raskas, silkkimäinen tuntu. Oikeasti kuvaa tummempi, hiuksen hienoja sävyvaihteluita (käsin värjätty). Ensimmäinen ajatus: en raaski tehdä tästä sukkia, tahdon lapaset tai hanskat! Saas nähdä.

Työpäivä - aamu alkoi surkeasti. Tykkään käyttää alkavan ranskan ekalla tunnilla yhtä tiettyä muinaismuisto c-kasettia - siinä on mainio yleissivistyksellä ymmärrettävä kuuntelu. Ensimmäinen nauhuri (luokassa valmiiksi) ei pihahtanutkaan, vaikka vaihdoin pistokkeen toiseen pistorasiaan. Toinen (hain opehuoneesta) löysi virtaa, mutta kasettipuoli ei löytänyt elämää. Kolmas (hain kirjastosta) löysi virtasta kasettipuoleenkin, mutta ei osannut kelata ja play-nappula sai kasetin nauhan melkein solmuun. Neljäs (hain opehuoneesta taas) toimi. Iltapäivällä etsin nauhuria (samalle kasetille) Mäntässä - ei kuulemma ole nykyaikana ollenkaan... Ja kyllä, nelostunti on rasittava sekä opiskelijoille että opettajalle....

Mutta ilta olikin sitten paljon normaalia rattoisampi! Sain neulontaseuraa - siksi nuo sukatkin valmistuivat. TaijaK kävi kylässä moikkaamassa minua ja katteja. Kiitos, tule toistekin!