Sittenkin!

Ihmeiden aika ei ole ohi, se neuloo sittenkin! Tässä meni kyllä pari kuukautta, että neulominen ei kiinnostanut pätkääkään, mutta nyt tuntuu, että lama on ohi. Pitsihuivit tehoavat aina mihin tahansa lamaan ;)

Tämän huivin tarina alkoi jo vuosi sitten. Osallistuin silloin yhteen vaihtoon Ravelryn kautta, ja sain ihanan punaisen paketin. Paketissa oli villaa, BFL:ää Fiber Optic Yarnsilta. Näköjään se on tuolloin tahtonut sukkalangaksi, mutta kehräsin sen viime kesänä kyllä kaikkea muuta kuin sukkalangaksi. Huivilankaahan se.

Malli: Seraphim Shawl (Ravelry)
Lanka: itse kehrätty BFL (ihana pehmeää ja ilmavaa, kauniisti melkein solidia lämmintä punaista), 109 grammaa
Puikot: 3,5 mm KnitPro pyörö

Rakastan! Alunperin ajattelin tätä lahjaksi, mutta kun miulla on jo mielessä toinen vaihtoehtoinen lahja tälle ihmiselle, taidankin pitää huivin itse. Miullahan ei ole vielä punaista huivia. Niin, siis punaista kolmiohuivia. Tai siis punaista kolmiohuivia, jonka olisin itse neulonut. Ei, huiveja EI voi olla liikaa!

Ohje oli selkeä ja hyvin kirjoitettu, mitä nyt amerikkalaiseen tyyliin vähän liiankin perusteellinen. Mukana kaaviot ja kirjoitetut ohjeet. Koska tiesin lankani rajallisen määrän, oikaisin vähän siellä sun täällä. Suora osuus on samoin kuin ohjeessa, ekassa kaaviossa jätin ainakin yhdet reiät väliin (ja yksissä rei'issä on supermoka, muttei kerrota kenellekään), toinen kaavio ohjeen mukaan, neljännestä vain vähän alkua. Mutta toimiihan tämä ihan hyvin näinkin ja tuli kyllä riittävän iso.

Tykkään mallista niin paljon, että voisin tehdä toisenkin!

Kuvassa mukana myös messuostos Popperilta. Pöllöt vaan on niin söpöjä.

Hmph

Pakkaset hellittivät - kissat tulivat takaisin sänkyyn yöksi. Pakkasilla nukutaan saunassa. Paitsi Piki nukkui silloinkin sängyssä välillä, umpi-uppeluksissa peiton alla.

Indyn mielestä viikonloppuisin, kun emäntä on kotona, pitää saada parempaa ruokaa kuin silloin, kun herrat ovat päivisin täällä keskenään. Tai ainakin kerjääminen ja valittaminen on yltänyt huikeisiin mittoihin.

Rassukat eivät tiedä vielä mihin muutaman viikon päästä joutuvat... Kylppäri+sauna+wc-remppa alkaa. Yritän saada herroille (no, ja itsellekin sillä enhän miä ilman vessaa ja suihkua pärjää) hätäapuvara-asunnon tosta suht läheltä rempan ajaksi. On tätä odotettukin jo vuosia.

Töissä miut nimitettiin viime viikolla lankaihmiseksi ja ranskanaiseksi. Ihan positiivisessa mielessä. Itse onnistuin kehittämään termin "chevonen" - ranska-suomea. Opiskelijat räjähtivät nauruun.

Neulominen ei oikein edisty. Huivintekele on muuten ookoo, mutta tietyssä keinovalossa lanka näyttää likaisen ruskealta oranssin sijaan. Ei kiva. Pitänee neuloa tuota vain luonnonvalossa. Uuttakin aloitin, mutta se on hidasta. En ole herra ties aikoihin tehnyt kirjoneuletta. Mutta ne värit... ♥

Olkkarissa kukkii justiinsa kevään ensimmäiset krookukset. Eläköön Ikea. Ehkä myös viime aikaisella ahkeraakin ahkerammalla takan poltolla on ollut jotain tekemistä asian kanssa.

Miten voisi taikoa lisää tilaa huusholliin? Ei, varasto välikattoon ei ole ratkaisu naapurien mielestä. Terassin voisi tietysti kattaa ja rakentaa seinätkin (yksi naapuri on tehnyt niin, eli olisi valmiit piirustuksetkin), mutta kun se pimentäisi olkkaria. Ehkä miä vaan siivoan ja järjestän työhuoneen uudelleen (taas). Hamsteri ei kuitenkaan osaa heittää mitään pois.

Vajaat kolme viikkoa hiihtolomaan. Ystäviä on ikävä.

Vuosi

Villasukka ei ole oikein ollut nimimerkkinsä mukainen aikoihin... Ei vaan ole sukatuttanut. On se kumma, miten tämä neuleharrastus kulkee sykleissä. Välillä ei tee mitään, sitten taas ihan kamalasti. Nyt on sentään tuo jälkimmäinen, ns. ahkera kausi menossa, mutta ei vaan sukatuta. Huivituttaa vähän liikaakin. No, ehkä se sukkavaihe taas joskus tulee. Nämä sukat on aloitettu... Joskus. Aivan taatusti muistan neuloneeni niitä pari hassua kerrosta viime kevään neuleretriitissä. Silloin oli muistaakseni menossa ensimmäinen sukka. Arvelisin näiden saaneen alkunsa joskus viime helmikuussa? Melkein vuosi meni siis valmiiksi saamiseen. Mutta kun ei vaan mitenkään huvittanut.

Malli: melkein perussukka ranskalaisella kantapäällä. Vain melkein, koska nuo nostettujen silmukoiden jonot tuovat sentään jotain kuvion tapaista.
Lanka: Punta Yarnsin Merisock, 48 grammaa. Tykkään kovasti langan tunnusta käsissä ja värit ovat herkulliset. Mutta, iso mutta. Langan kertauksessa oli selvästi mennyt jotain pieleen. Yksi säikeistä oli jatkuvasti löysempi kuin muut (siinä oli säännöllisin väliajoin pikkuinen lenksu ja käden tiukassa otteessa se irtonainen löysyys kertyi sitten säkkäräksi), ja toisen sukan varpaissa oli yksi säie vähemmän. En kuitenkaan viitsinyt purkaa kun vihdoinkin sain sukat tehtyä.
Puikot: 2,25 mm

Laitoin sukkiin vain 56 silmukkaa, ja näistä tuli kivan napakat, mahtuvat loistavasti kenkiin. Yleensä nämä napakat, tiukasti neulotut ja tiukasti istuvat, kestävät käytössä miulla parhaiten. Näillä lienee siis odotettavissa pitkä ja loistava ura ;)

Kiitos kommenteista! Anni: kyllä miä laitankin ensin pipon ja sitten huivin (mieluummin kolmio- kuin kaulahuivi), mutta ei se silti pysy päässä. Parhaiten pipon pysymiseen tuntuisi auttavan, jos on nuttura, ja pipossa erottuva reunus, jonka saa nutturan alle. En silti aio lopettaa hienosti alkanutta pipouraani, pakkohan noita on neuloa lisää ja testailla eri malleja. Niille, joista en itse tykkää löytyy varmaankin joku toinen käyttäjä.

Opettelen

Miä en ole koskaan tykännyt käyttää pipoja. Ne kun tuppaa nousemaan niskasta kamalan ylös. Ihan kersana tykkäsin niistä 70-luvun lasten turkishatuista, valkoinen, pitkä häntä takana. Sittemmin piti käyttää pipoja kun nuo eivät enää mahtuneet. Yläasteen käytin Mamman tekemää tuubia, muistaakseni sinivalkoinen. Lukiossa siirryin isojen huivien käyttäjäksi. Sidon ne yleensä sillein mummo-tyyliin, leuan alta ristiin ja niskan taakse kiinni. Ei pääse tuuli puhaltamaan mistään raosta ilkeästi kaulaan.

On tähän pipoinhoon toinenkin syy. Koulussa neulottiin pipo neljännellä luokalla. Ensin joustinneulekaitale pään ympäri (vihreä), ja sitten sen reunasta poimittiin silmukat ja neulottiin päälaki (sininen). Lopuksi tupsu ja vuoritus (valkoisella flanellilla). Kun tuo pipo oli muuten valmis, mutta vuoria vailla, äiti kuoli. Muistan kun mentiin kappeliin katsomaan äitiä viimeisen kerran, halusin ehdottomasti laittaa tuon pipon päähäni ja näyttää sen äidille. Ja siitä alkoi pipoinhoni.

Nyt olen ehkä parantunut. Tai ainakin opettelen aktiivisesti käyttämään pipoja. Vieläkään en ole löytänyt sitä täydellistä mallia, joka pysyisi koko ajan nätisti päässä, nousematta takaraivolta. Paras on tällä hetkellä tämä muutama vuosi sitten neulottu baskeri. Se pysyy, varsinkin nutturan kanssa, hyvin päässä ja tykkään väreistä. Ja itse kehrätty ♥

Parantamisen suurimpia tohtoreita ovat olleet neulovat ihanat ystävät. He loihtivat toinen toistaan makeampia pipoja, joten pakkohan sitä oli itsekin kokeilla. Ja pipo kun on vielä niin mainio pieni projekti, joka kulkee nätisti mukana, johon voi upottaa jämälankoja, jossa voi testailla kaikenlaisia mallineuleita ja tekniikoita. Vähän niin kuin sukat. Tai lapaset. Joten:

Malli: Rikke
Lanka: Colinette Cadenza, väri Vatican Pie 160, kulunki 94 grammaa (Jämiä tästä.)
Puikot: 3½ ja 4½
Tämä on näistä kahdesta pienempi ja napakampi, mutta väri on vähän lälly, ei yhtään miun väri vaikka luonnossa onkin vähän tummempi.

Malli: Sama kuin edellä, eli Rikke.
Lanka: Noro Silk Garden, väri 228, kulunki 101 grammaa (Jämiä tästä, napsin punaiset välistä pois.)
Puikot: Samat kuin edellä.
Isompi ja vähän lörppö, värit oikeasti vähän tummemmat, valkoinen lumi häiritsi kuvausta. Itsensä kuvaaminen käsivaralla katsomatta kameraan on muutenkin aika mielenkiintoista.

Aurinkoa II

Aurinkoa ei viime päivinä ole pahemmin näkynyt taivaalla, päinvastoin. Lunta on tullut oikein antaumuksella, lumitöitäkin on saanut tehdä ihan niin paljon kuin on huvittanut. Toisaalta, kivaahan se on. Ei ole liian kylmä, ei mahdotonta tuulta (paitsi tänään) eikä edes älyttömän liukasta. Tykkään tällaisesta talvesta!

Kuitenkin, tarvitsen aurinkoa, valoa, väriä! Niinpä olikin ihan pakko ottaa käsittelyyn Aurinko-vyyhtini. Ihanaa pehmeää BFL-silkkiä Tuulian värjäämänä. Kehräsin sen aikoinani kolmisäikeiseksi Navajo- eli ketjukertauksella. Näin värit pysyivät suht selkeinä, eivätkä sekottuneet toisiinsa. Koskapa tänä nyt on liukuvärjättyä, en voinut kuvitellakaan mitään kovin monimutkaista pitsihuivia - kuvio menisi ihan hukkaan. Tietysti olisin taas ja jälleen kerran voinut tehdä Simplicitaksen, mutta ei, välillä jotain muuta. Selasin Ravelryä puoli ikuisuutta, mutta mikään ei tuntunut siltä oikealta. No, eihän se mitenkään neulojaa rajoita...

Pistin sitten posottaen ilman mitään ohjetta, vaan sen mukaan mitä nyt sattui päähän pälkähtämään - nimesinpä tämän sitten Flow-huiviksi. Mitään en kirjoittanut muistiin, joten voi olla mielenkiintoista pähkäillä mitä oikein teinkään. Ja pähkäillä pitää. Sillä kuten ylläolevasta kuvasta näkyy (huonosti tosin, klikkaa isommaksi), pystysuorien reikäjonojen molemmin puolin on minipalmikot. Noloa tunnustaa, mutten huomannut tätä neuloessani, vaan vasta pingotuksen jälkeen. Mutta ne näyttävät sen verran kivoilta, että nyt tekee mieli kehittää tätä ideaa eteenpäin.

Malli: Ei ole, omasta päästä vaan. Nimetty Flow-huiviksi.
Lanka: Itse kehrätty BFL-silkki, 138 grammaa.
Puikot: 3 mm - yllättävän pienet, jotenkin kuvittelin ottaneeni isommat.

Tykkään huivista kovasti! Eniten tykkään noista poltetun oranssista kohdista, hailakoimmat menevät kyllä siinä välissä ihan hyvin. Kiva efekti, että päättelykerrokselle sattui tummaa.

Kiitos edellisen postauksen runsaista ja ihanista kommenteista. Joo, villaa on paljon. Kyllä ne siitä joskus vielä langoiksi muuttuvat... Joskus. Ja ehkä osa valkoisista muuttaa väriä, mutta siihen tarvitsen jonkun paljon paremman värjärin apua. Lankavarastoani en tosiaankaan uskalla levitellä samalla tavalla. Noita villoja on viisi muovilaatikollista. Lankoja on kuusi samanalaista laatikkoa + kolme kapeaa ja yksi leveä sängynaluslaatikko ja lukuisia muovipussillisia siellä sun täällä...

Pehmeyttä

Neulomisinto on ollut koko syksyn enemmän tai vähemmän kateissa. Mikään ei ole huvittanut eikä kiinnostanut, ei langat eikä mallit. Ehkä se johtui osaksi ajan puutteesta, jatkuvasta kiireestä ja väsymyksestä, koska nyt, lomalla, on taas neulotuttanut ihan mukavasti. Villatakkikin on työn alla, mutta se tuntuu edistyvän niiiiiin hitaasti, joten joulupäivänä vaihdoin tähän vähän sutjakkaampaan työhön.

Malli: Coquille, tosin muokattuna rajoitettuun langanmäärään (eli paljon pienempi kuin tuo ohjeen pieni). Tämä täytynee toteuttaa piakkoin myös ihan normikokoisena (nyt tästä tuli enemmänkin kaulahuivikokoinen, haluaisin ihan kunnon kolmiohuivin). Tykkäsin.
Lanka: Artesano Hummingbird, 100 % alpakka. Ihanan pehmeää ja ah niin ihanan oranssista (eihän kukaan huomaa, että miun oranssi kausi jatkuu yhä?). Kulunki 134 grammaa. Väri Quail.
Puikot: 4,5 mm

Oli muuten harvinaisen hankala huivi pingottaa. En oikein tiennyt miten nuo lyhennetyillä kerroksilla neulotut kohdat olisi pitänyt saada mallailtua, jotta ne aukeaisivat nätisti. Loppujen lopuksi tuossa kärjen kohdalla laitoin niitä päällekkäin, kunhan vaan olivat leveänä. Kissa-avustajat tykkäävät huivin lämpimyydestä ja tykkäsivät tapansa mukaan myös pingottamisesta (Piki ryöstää nuppikset).

Ihanan lämmin ihoa vasten, väri sopii loistavasti talvitakkieni kanssa yhteen. Tätä lankaa miulla on toinenkin vyyhti, mutta tummanpuna-vihervä-sävyisenä (on siis 150 gramman vyyhdeissä).

Ehkä

Kaikkihan sen tietävät. Langat ja villat puhuvat. Toisinaan suorastaan huutavat, ja sitten taas heittäytyvät mykiksi, välillä vuosikausiksi. Niillä on oma tahtonsa. Ne kertovat miksi haluavat isoina tulla. Toisinaan vaan homma ei silti oikein onnistu.

Malli: Ei ole, verkkoa vaan, vuorotellen 20 krs oikealle ja 20 krs vasemmalle kallistuen.
Puikot: Ehkä 2,5 tai 2,75 tai 3 mm? En muista.
Lanka: Sea Silk, 96 grammaa (70 % silkkiä ja 30 % seacelliä), väri muistaakseni Autumn.

Lanka kiljui ostovaiheessa kovin, kovin äänekkäästi ja ilmaisi kovin pikaisesti haluavansa huiviksi. Mutta millaiseksi? Sitäpä se sitten miettikin pari vuotta. Lopulta, epätoivon iskiessä (Neulemojo on ollut tänä vuonna kadoksissa, oli ihan pakko neuloa jotain, joka varmasti valmistuu - joo.), loin muutaman silmukan (aloitettu siis kolmion kapeasta kärjestä) ja posotin menemään. Vyyhti ja kerä olivat kauniit, neuloessa... No, se näytti jotenkin kamalan valjulta ja laimealta.

Tylsä oli mallineulekin, mutta ihan loistava kokousneule. Lanka ei joustanut yhtään, joten aluksi neulominen oli vähän hassua ennen kuin tottui. Ja sitten päättelykeijo oli kadoksissa pitkään ja hartaasti. Päättelykerroksen neulominen vei huikeat kaksi kuukautta. Pingottaminenkin vei pari päivää, kun unohdin mokoman petarin alle. Herrat eivät unohtaneet, vaan t-pinsejä löytyi tasaisin väliajoin lattialta.

Ehkä. Ehkä tuota voi käyttää. Värit paranivat pingotuksessa - nähtävästi pingotuksen magia koskee värejäkin pitsin lisäksi. Tuntuu mukavalta iholla. Huutaa seurakseen valkoista kesämekkoa ja ehkä lavatanssejakin... Laitan kaappiin odottamaan kesää. Testataan sitten.

Ps. Hyvää huomista syntymäpäivää Suomi!

Siellä

...oli julmetusti ihmisiä. Varsinkin lauantaina.
...tapasi tuttuja vaikka kuinka paljon!
...tutustui uusiin kivoihin ihmisiin.
...sai yhdistellä ravelry-nikkejä ja naamoja :)
...oli kaikkea mahdollista tavaraa maan ja taivaan väliltä.
...sai väriterapiaa lankahyllymetreittäin.
...ei ehtinyt syömään kuin vasta illalla. Ja sitten vetikin niin, että napa rutisi.
...oli ikävä kissaherroja.
...nauroi hervottomasti.
...jutteli ja jutteli ihan liian pitkään yöllä pimeässä hotellihuoneessa ♥
...opiskeltiin Youtuben ja iPadin välityksellä uudenlaisen hörhelön neulomista. Siis hotellissa ensin itse illalla, ja seuraavana päivänä sitten opetettiin asiakkaille.
...ostin taas uuden tunikan/mekon Riimingalta. Ihanan oranssinkeltaisen!

Ja nämä ylläolevat valmistuivat to-iltana hotellissa. Sopivat täydellisesti yhteen uuden tunika-mekkoni kanssa. Malli on seuraava: 76 silmukkaa, 3 oikein ja 1 nurin -joustinneuletta nilkoista nivusiin. Lankana Louhittaren Luolan Väinämöinen, yhteensä paino 179 grammaa. Puikot 3,25 mm. Ihanan ohuet, mutta uskomattoman lämpimät! Koska nämä ovat ohuet, ne saa kivasti ruttuun välille nilkka-polvi, mutta yltävät tarvittaessa peittämään koko jalan. Haluan lisää säärystimiä ja äkkiä!

Siellä = messuilla Tampereella. Haluan taas ensi vuonna tuonne omalle lomalle! Maanantai meni kyllä nukkuessa ;) Edit. 26.11. lisätty toinen kuva. Kieltämättä raivostuttavan epäselvä, mutta tässä värit ovat oikein!

Angoraa

Talvi tulee. Joka vuosi. Niinpä järkevän ihmisen tulee varautua. Olen tällä viikolla siivonnut etupihalta puoliksi mädänneet kasvit pois. Takapihalla kasvit olivat paremmassa kunnossa, joten sieltä on viety vasta puolet. Terassin kalusteet on roudattu varastoon. Olen setvinyt mistä saisin takkapuita (ystävä auttaa!). Olen ostanut syyskengät (ihkut punaiset!). Ja tietenkin olen neulonut lämmintä. Viime kevään retriitissä ostin Äiti-Puffalta ihanaa Pupu-puffaa. Tätä herkku on tarjolla Tamperen messuilla noin kuukauden päästä. Siellä on muitakin suomalaisia indie-värjäreitä, esim. Louhittaren Luola ja Hopeasäie. Siis, Pupu-puffaa (väri hymypupu), 40 % angoraa, 40 % merinoa ja 20 % nylonia. Nylon-vahvistuksesta huolimatta en millään raaskinut tuhlata tätä lankaa villasukkiin, vaan halusin jotain, jossa lämpö ja pehmeys tuntuvat suloisesti
.

Kauluri. Minulle ongelmallinen vaatekappale. Toisaalta ihanteellinen, koska inhoan syvästi kaulaan jostain pujahtavaa kylmää viimaa. Toisaalta, oksennusrefleksi on lähellä. Eli kaulurin pitää olla hiukan löysä - mutta ei kuitenkaan liikaa. Ei liian paksu ja ehdottomasti pehmeä. Tässä käytin vanhaa perinteistä sukkien mallineuletta ja tämä painaa vain 28 grammaa. Puikot? Muistaakseni 3,5 mm.

Hansikkaat. Rakastan aivan älyttömästi käsin kudottuja hansikkaita! Tietysti näissä pitäisi olla myös jokin ihana pitsikuvio selkämyksessä, mutta minulla on nyt menossa ilmiselvästi sileää ja selkeää, ilman krumeluuria kausi (toisaalta, viime postauksen glitter puhuu kovasti tätä vastaan...). Niiiiiiiin lämpimät ja suloiset - tahdon lisää näitä! Lankaa meni vain 35 grammaa eli periaatteessa tuosta vyyhdistä saisi vielä toiset... Ainakin tätä lankaa pitää saada lisää! Puikot 2,25 mm.

Ssk, eiku Skk

Kissaherrat olivat hoidossa ja kuulemma jompikumpi kuorsaa (kerroin kyllä, että se on Indy). Ruoka oli myös maistunut ja Hilman kanssa rellestetty.

Tämä herra tai mahdollisesti rouva sai viikonloppuna tarkkailla mahdottoman ihanaa ja samalla ehkä jonkun mielestä vähän hullua porukkaa. Mutta meillä oli tosi hauskaa!

Viikonloppu meni siis maailman parhaiden ystävien seurassa. Halasimme, neuloimme, ostimme lankaa ja villaa, kehräsimme, värttinöimme, söimme ja joimme, tuijottelimme tähdenlentoja, saunoimme, säikytimme akryylihain, joku sai kumiankasta päähänsä, kamikazelammas säikäytti kaikki, voimavarakouluttajaopiskelijat taisivat vähän järkyttyä, äimistelimme 19 litraa, nautiskelimme mm. tiramisua ja iPadit olivat ahkerassa käytössä (kuten myös visat...).

Vaikka mitään työpajoja ei ollutkaan, ohjelmaa tuntui järjestyvän ihan itsestään. Päivölässä samaan aikaan olleet Voimavarakouluttajat tarjosivat rentoutusta teemalla Voimaantuva naiseus... Anteeksi, jos loukkaan jotakuta, mutta - en uskaltanut osallistua, pelkäsin, että joku mainitsee munasarjat tms. ja räjähdän nauruun.

Nämä tällaiset viikonloput ovat parasta mahdolliset mielenterveysterapiaa. Paha vaan, että paluu maanpinnalle ja normaalille aikavyöhykkeelle huomisaamuna on karu. Mutta Tampereen messuja odotellessa voi katsella näitä (ja muitakin) kuvia, muistella ja nauraa Ravelryssä yhdessä näiden ja monien muiden ystävien kanssa. (Alin kuva kannattenee klikata suuremmaksi - siinä tiivistyy viikonlopun ydin.)

Kokousta

Millainen on hyvä matka- tai kokousneule?
Pieni, isoa on hankala kuljettaa mukana ja pyöritellä sylissä.
Yksinkertainen, monisivuiset ohjeet ovat aina kadoksissa ja isot kaaviot vaikeita lukea esim. kokouksissa. Ja monimutkaista neuloessa unohtaa helposti muun, tai sitten muuta seuratessa unohtaa mitä piti neuloa ja mokailee lahjakkaasti.

Lauantaina oli veso-koulutuspäivä. Meidät vietiin linikalla naapurikuntaan ja sinne tuli opet vielä toisestakin naapurikunnasta. Oli pari työpajaa - ihan ok, vanhaa asiaa miulle, mutta kertaus tekee yleensä hyvää. Kaikkein kivointa ja hyödyllisintä oli jutella toisten koulujen opettajien kanssa. "Miten teillä on tää?" "Ai? Joo, toihan vois olla hyvä!"

Oli myös luento. Hyvän ruuan päälle erittäin prosenttilukupitoinen ja tylsä luento. Auditoriossa meitä oli kuulemma yli 150, mutta alle 200 opettajaa. Muutama nukkui ihan selvästi :) Ja neulojia laskin 13 - minä mukaan lukien. Tuo oikeanpuoleinen hansikas oli lauantain tuotos. Joko se on neulottu hiukan löysemmällä käsialalla kuin oikea tai sitten sitä on sovitettu liian monta kertaa, mutta se on aavistuksen isompi kuin toinen. Ei haittaa käytössä. Hanskapula on ollut akuutti ja vakava, nyt tuli vähän korjausta.

Malli: ihan perushanskat peukalokiilalla.
Lanka: Noro Aya, väri 19 (50 % puuvilla, 35 % silkki, 15 % villa), ihana pehmeä, mutta ei jousta kuten villa. Sopii näin syyshansikkaisiin hyvin. Menekki 50 grammaa. Muutama hassu metri jäi.
Puikot: 3 mm Tästä langasta voisi olla kiva tehdä jokin kesäinen jakku...

PS. Kiitos, Edellisen postauksen lanka on todellakin ihanan aurinkoista.

Aurinkoa

Eilen istuin auditoriossa kuuntelemassa varsin prosenttilukupitoista luentoa. Koska en osaa istua paikoillani hiljaa ja nätisti ilman neuletta, neuloin taaskin. Mutta tällä kertaa en tosiaankaan ollut ainoa! Kuulemma meitä kuuntelijoita oli vajaat 200 opettajaa, neulojia laskin itseni mukaan lukien 13! Sen mitä näin, useimmilla näytti olevan sukkaneule käsissä.

Se sininen lanka rukin rullalla edellisessä postauksessa ei ollut minun kehruuni, vaan Tuulian. Itse kehräsin tätä aurinkoa. Ihanaa, loistavaa, pehmeää, niin kaunista! Kuitu on 70 % BFL ja 30 % silkkiä (lempisekoitukseni), värjäys Tuulian, kerrattu navajolla, ja lankaa on 148 grammaa. Metrit on laskematta. Huivia taas ja jälleen kerran tekisi mieli - edellinen onkin sopivasti päättelyä ja pingotusta vailla. Laiskamatoa vaan ei ole huvittanut suorittaa kumpaakaan, vaan on aloittanut uuden neuleen, joka sekin on jo varsin pitkällä (no, kun neuloo pientä ja yksinkertaista).

Tartteisin ehdottomasti sukkia. Ohuita, kenkään meneviä, joka päivän sukkia. Äkkiä ja paljon. Huomasin nimittäin eilen illalla taas yksissä hiukan hiutuneen päkiän. Tietysti jos olisin järkevä, kaivaisin nyt samaa lankaa esille (on sitä) ja parsisin tai jäljittelisin silmukoita. Saisi vähän käyttöikää lisää. Kuitenkin miulla on kahdet (tarkalleen ottaen varmaan kolmet tai neljätkin) sukat kesken. Parissa A on toinen sukka jo yli kantapään. Parissa B on eka sukka päättelyissä, paria C ei kannata mainita kun lanka tuntuu nuhjaantuvan jo neuloessa (mitäköhän se oikein olikaan?) ja pari D on vissiin jo menettänyt puikotkin, pitäisi vetää takaisin kerälle. Mutta sukkapula on. Nyt. Toisaalta... Haluan kaivautua lehtipinooni ja etsiä sen yhden mallin, jota ihasteltiin elokuussa (vai oliko se heinäkuussa?) Milliinin luona ja tehdä heti ja nyt mallitilkun. Kunhan vaan saisi päätettyä lankavaihtoehdoista... Punaista vai vihreää?

Tavaraa

Jos olisin järkevä ihminen, olisin mennyt nukkumaan jo ainakin tunti sitten. Mutta kun en ole. Enkä tänään ole ottanut kuin puolen tunnin torkut päivällä. Ehei, minä mukamas pakkaan. Useimpien mielikuvissa pakkaaminen tarkoittanee tavaroiden keräämistä järkevästi matkalaukkuun (isoon tai pieneen). Miulla on tällä hetkellä täytön kohteena 31-litrainen muovilaatikko. Joo, neuleita (keskeneräisiä), villaa, puikkoja, pikkutarviketta peltilootassa, silmukkamerkkejä vielä pienemmän peltilootassa ton edellisen sisällä, villaa (ainakin kolmea eri sorttia, kun en millään voi tietää mitä milloinkin tekee mieli kehrätä), kamera, rukki, jatkojohto - iiiks, jatkojohto puuttuu, menen lisäämään.

Lisätty, vielä myös retkituoli, oma tyyny (tai kaksi, toinen nukkumiseen ja toinen tuohon retkituoliin peffan alle), teenkeitin, teetä, evästä (paljon, matka on piiiiiitkä). Joo ja tietysti vaatteet ja sen sellaiset, mutta ne nyt ehtii huomenna vielä. Tärkeimmät ensin, ettei mitään vaan vahingossakaan jää.

Kissat vaistovat aina heti, kun alan pakata. Tavaroiden etsiminen ja kasaaminen keoiksi lattialle (kasaan ensin ja tungen vasta valmiin kasan kassiin) on niille merkki, että taidetaan joutua hoitoon. Huomisaamuna saan sitten metsästää niitä ympäri ämpäri huushollia. Piki menee tosin aina lelulankaan. Houkuttelen sen lelulla esille. Indy on sitkeämpi tapaus. Hilma varmaan "ilahtuu", kun pojat saapuvat tuomaan vauhtia sen elämään viikonlopuksi.

Viikonloppuna on siis tiedossa kehräystä ja neulontaa kavereiden kanssa pohjoisessa. Ja yksi ilta-yö hyvän ystävän luona ♥ Ensi maanantaina voin olla aika ryytynyt, reissaaminen on aina rasittavaa, mutta toisaalta, se tekee kyllä niin hyvää. Saa ajatella jotain ihan muuta kuin tätä arkea. Saa jutella samoista asioista innostuneiden ihmisten kanssa niin paljon kuin jaksaa, eikä kukaan katso alta kulmain, että "kahjo".

Parasta on, että saan ottaa tämän viikonlopun uusiksi parin viikon päästä etelämpänä yhtä ihanassa seurassa :)

Viljapelto

Aika. Oma aika. Väitetään, että perheettömällä ei muuta ole kuin aikaa, sitä kuuluisaa omaa aikaa. Väitän vastaan. Työ vie uskomattoman paljon (huolimatta toisesta kuuluisasta väitteestä "opettajan lyhyet päivät ja pitkät lomat" - tähänkään en usko pätkääkään), viime ja tulevalla viikolla myös iltaisin. Aikaa menee myös ihan normaaliin arjen asioiden hoitamiseen. Ja sivutyöhön. Nyt on onneksi projekti luovutettu eteenpäin eikä vähään aikaan tarvitse sitä ajatella. Olen siis pitänyt ensimmäisen täydellisen vapaan viikonlopun herra ties aikoihin. Löysän, pitkän, uneliaan viikonlopun. Vihdoinkin ehti neulomaan urakalla ja tuloksena:

Malli: Simplicitas  (Ravelry), jälleen kerran, mutta kun aloitin tätä neuletapaamisessa, ei mukana ollut yhtään mallia ja osaan tän ulkoa sattuneesta syystä.
Lanka: Itsekehrätty, AllSpunUp:n BFL-silkki (80 % - 20 %), 119 grammaa. Grammaakaan ei jäänyt yli, päinvastoin, loppui kesken päättelyn. Niinpä piti keksiä eksoottinen kikkakolmonen, jotta sain pääteltyä loputkin silmukat. Huivin kärjessä (yläkuvassa näkyy ero, se on tuo vasemman puoleinen) on vajaan 50 silmukan verran vuosia sitten kehrättyä Corriedalea. Onneksi olen tällainen hamsteri luonteeltani ja olen säästänyt tuota jämänöttöstä. Vieläkin jäi, ja laitan talteen :)

Alunperin harkitsin laittavani tämän huivin myyntiin, kun tätä mallia miulla on jo kaksi (tosin toisen olen luvannut niistä lahjaksi), mutta enhän miä mitenkään voi antaa, saati sitten myydä, kenellekään huivia, jossa on osa ihan väärää lankaa ;) Joten ihan pakko on ottaa tämäkin omaan käyttöön. Eihän miulla vielä olekaan viljapellon väristä huivia.

Jatkoa

Samalla valkoisella ja superpehmeällä linjalla jatketaan. Edellisen postauksen lapasille kaveriksi kaulaliina. Siitä tuli kovin lyhyt, mutta lanka loppui. Tuon samojedi-Fine Falkland -langan pinnasta tulee niin kaunista, etten halunnut tätäkään "sotkea" millään hienolla mallineuleella. Siispä käytin ihan yksinkertaista 15 krs oikeaa ja 15 krs nurjaa. Huivin päissä on 5 krs ainaoikeaa, jottei se rullaisi. Yksinkertaista, nättiä ja nopeaa.

Lanka: itse kehrätty, menekki 95 grammaa
Puikot: 4 mm
Lyhyt tuo huivi tosiaankin on, mutta miehen kaulassa takin alla, eiköhän se mene. Toivottavasti. Tuo on niin pehmeä, että itse ainakin haluaisin saada sen ihoa vasten. Nämä tamineet on jo jätetty naapurin postilaatikkoon, josta rouva nappaa ne huomisaamuna mukaan, kun lähtevät miehen synttäreiden kunniaksi reissuun. Toivottavasti mies yllättyy iloisesti :)

Joku halusi taas kuvaan. Kiehnäsi kameraan ja miun käsiin niiiiin innolla. Piki on ehkä ollut tällä viikolla vähän paitsiossa, kun Indy on ollut kipeä. Se ei syönyt eikä juonut mitään su-ma, ja oli muutenkin kovin nuutunut. Ma ja ti käytiin lääkärissä tutkittavana ja nesteytettävänä. Mitään ei löytynyt, joten johtopäätös oli liikaa karvoja suolistossa tukkimassa. Herra sai parafiiniöljyä ja Levolaxia. Ne tehosivat ja eilen onnellinen emäntä siivosi laatikoista läjiä. Kissa itse myös vaikutti hirmuisen onnelliselta, kun olo parani. Se makasi eilisen illan miun sylissä - ja Indy ei tosiaankaan ole sylikissa - kehräten ja kerjäten leuan alta rapsuttamista.

Ihanaa!

Mistähän aloittaisi? Kun ei muista tai ehdi blogata useammin, asiaa kertyy roppakaupalla. Ihan ensimmäiseksi syksyn kohokohta! Jos kuulut Ravelryyn, nyt kiitolaukkaa suoraan tänne. SKK eli Syksyn kuitupitoiset kokoontumisajot on viikonloppu neulomista, kehräämistä, iloa, naurua, ystäviä (uusia ja vanhoja), herkkuja ja villaa, yhdessä Päivölässä 7.-9.10.2011. Jos et vielä kuulu Ravelryyn (tai tuttavallisemmin räveltämöön), rohkeasti mukaan vaan. Ei saa antaa englannin kielen pelottaa, siellä on paljon suomenkielisiä keskusteluryhmiä, joissa voi kysyä apua ihan mistä vaan. Itse odotan tuota viikonloppua ihan älyttömästi! Kokemuksesta tiedän, että se on kuin olisi toisella aikavyöhykkeellä tai planeetalla. Kaikki puhuvat samaa käsitöiden kieltä. Syksyn paras viikonloppu!

Joku on varmasti siellä ruudun toisella puolella jo ollut pitemmän aikaa vakuuttunut, että tuo ei kyllä saa enää ikinä mitään valmiiksi. Siis mitään neulottua, sehän vaan kehrää ja kehrää. Sainpas! Tässä siis neulottuna se muutama postaus sitten kehrättynä näkynyt samojedi + Fine Falkland -yhdistelmä. Alunperin mietin jotain pintakuviota, mutta tämä pinta on itsessään jo niin herkullinen, että luovuin ajatuksesta. Koko on toivottavasti "aika iso miehen käsi" - tämän tarkempia ohjeita en saanut.

Taidan haluta itsellenikin ihan samanlaiset lapaset. Perjantai-iltana työpaikan illanvietossa neuloin näitä (kukaan ei ihmetellyt, ovat liian tottuneita jo ;) ja arvuuttelin muutamalla ihmisellä, että mikä lanka. Arvasivat angoraksi.
Puikot: 3,5 mm
Lanka: itse karstattu ja kehrätty samojedi + Fine Falkland (50 % kumpaakin), 103 grammaa
Ohje: ei ollut, ihan peruslapaset peukalokiilalla

Kaunottaret

Tiedättekö mitä tämä neuloja rakastaa yli kaiken? Sitä, kun joku lahjoo minua ihan itse neulotuilla neuleilla. Tai virkkauksilla, tai kehruilla tai omilla värjäyksillä. Vuodenvaihteessa bloggasin höyhenen kevyestä mohairhuivista, joka oli tilaustyö. Kuitenkin, miulta meni huivin neulomiseen niin hävyttömän kauan, että rahaa en kerta kaikkiaan kehdannut pyytää. Huivin saaja halusi jotakin antaa, joten sovimme sukista. Miähän olen villasukkien suuri rakastaja ja kuluttaja. Ja torstaina laatikkoon kolahtivat nämä!

Ottaen huomioon, että näiden neuloja ja minä olemme tavanneet kasvokkain vain kerran, nämä ovat aivan uskomattomasti miun näköiset! Tasan tarkkaan miun väriset (ei vaaleanpunaiset, vaan oranssihtavat) ja täydellisen oikean kokoiset. Aivan ihanat!

Neuloja on värjännyt langat itse: vihreät punasipuli ja lupiini, vaalein punainen krappi + pietaryrtti, toinen vaalea punainen krapin jälkiväri, keskipunainen krappijuuri ja tumma punainen punapuu. En voi käyttää näin ihania sukkia, ne on tossa vieressä sohvalla ja silittelen niitä... Kiitos ♥

Peike

Villa-pellava. Yhdistelmänä minulle uusi ja vähän hassu. Toivon, että käytössä tämä on lämmin kuin villa, mutta tyylikäs kuin pellava. Ainakin tämä yrittää olla aikuisen ja tyylikkäinen näköinen noin värin puolesta (eikä tavallisen villasukkamaisen riemunkirjava ;)

Malli: Gingko

Puikot: 3,5 mm

Lanka: virolainen villa-pellava, 137 grammaa

Suurensin mallia reippaasti, oikeasti tämän pitäisi olla shawlette, mutta kyllä tämä on ihan reilun kokoinen. Lanka oli kovaa ja karheaa neuloa, mutta tuloksena kiva tekstuuri. Huivi oli alussa tyyyyylsä, mutta loistava kokousneule. Reunan lehtikuvioita oli tosi kiva neuloa, kerrankin jotain mielenkiintoista myös nurjalla puolella.

Pingottamista jännitin etukäteen, kun en osannut arvailla pellavaosuuden käyttäytymistä. Työnsin huivin pesukoneeseen kylmään villapesuun, pingotin ja sehän kävikin helposti. Ainoa ongelma vain olivat pingotusavustajat... Ennen kuvaamista piti vähän korjailla herrojen aikaan saamia ylipitkiä lenksuja, mur.

Kevätjuhlahuivi? Mitähän sen seuraksi?

Olen nyt neulonut jo neljä huivia tämän vuoden puolella. Tai melkein viisi, viidennestä suurimman osan neuloin viime vuoden puolella, mutta se valmistui tammikuussa. Olisi ehdottomasti kannattanut ottaa osaa siihen huivi per kuukausi KALliin.

Seuraavaksi jotain väriä!

ps. Indyn nenä ja krookus -kuva oli nopea vahinkolaukaus. Yritin ottaa kuvaa krookuksesta ja Indy työnsi nenänsä väliin. Joskus käy tuuri.

Vapaata

Elämä on kyllä kummallinen juttu. Välillä se asia, josta saa kaikkein eniten iloa, ei huvita yhtään. Joo, miulla on taas neulominen jäissä. Johtunee huivista, jossa on kamalan pitkälti sileää, ja jonka lanka on joustamatonta villapellavaa, ja joka on vielä väriltään veikeää beigeä (siis värjäämätöntä). Pitäisi aloittaa jotain koukuttaavaa ja innostavaa, mutta kun edes se aloittaminen ei oikein huvita.

Toisaalta, lukeminen on harrastuksena kärsinyt käsitöistä viime vuosina. Ei ole ollut keskittymiskykyä eikä aikaa. Nyt näpeissäni on uusin Donna Leon, enkä voi päästää sitä käsistäni. Ehdoton lempikirjailijani. Olisi kyllä pari muutakin kirjaa odottamassa, mutta ehkä ne odottavat. Ensin pitää loppujen lumien sulaa takapihalta, sitten raivata piha ja terassi ja kantaa kalusteet varastosta. Rakastan lukemista terassilla herkkueväiden kera ;)

Suurin ajanviejä ja koukuttaja viimeisen viikon aikana on ollut Tallinan eläintarhan amurinleopardin pentu - sen elämää voi seurata pesäkameran kautta. Pentu on nyt tänään perjantaina kahdeksan päivää vanha. Emo, Darja on niiiiiin kissa. Aivan käsittämätöntä, miten iso villieläin pesee itseään, nukkuu, käyttäytyy kaikin puolin kuin noi kotikepardit. Kiehtovinta on kuitenkin häntä. Valtavan paksu ja pitkä, taipuisa, pehmolelu, ja tarvittaessa pennun ympärille kääriytyvä suoja ja jopa tyyny. Miä haluan tollaisen hännän!

Pentu on tietysti uskomattoman söpö, mutta myös aikamoinen päällepäsmäri. Jos ei tissi ole hollilla kun nälkä iskee, se pitää hirmuista mekkalaa. Ei mau'u eikä karju, vaan lähinnä örähtelee ja ynähtelee, mutta todella kovaa. Jokohan sen silmät pian avautuvat?

Edit. Kuvakaappaus lisätty lauantaina. Häntä käy siis mainiosti tyynystä.

Jatkuu

Mitenkäs tämän nyt ilmaisisi? Jatkuu... eli taas vaihteeksi huivi. Lupaan kyllä lopettaa huivien neulomisen viimeistään sitten kun multa löytyy huivi kaikissa sateenkaaren väreissä (ei tule tapahtumaan, liilaa huivia en aio tehdä enkä käyttää, enkä pinkkiä). Säilytysongelma on tosin entistä akuutimpi.

Ensin oli siis villaa 100 % BFL. Sitten oli lankaa. Ja nyt on huivi. Ja taas samalla mallilla. Mutkun aloitin tämän retriitissä, enkä millään jaksanut etukäteen etsiä mitään mallia (saati sitten tulostaa ja muistaa ottaa mukaan) enkä siellä jaksanut etsiä kännykällä mallia, joten oli ihan pakko neuloa se jonka osaa ulkoa.

Puikot muistaakseni 4 mm, lankaa meni suurin piirtein kaikki mitä oli (ihan pikkuinen nöttönen jäi kissojen leluksi) eli varmaankin hitusen alle 100 g. Vaaka ei toimi yhä edelleenkään, ostan kohta uuden. Huivi voisi olla vähän isompi, mutta värit ovat kyllä ihanat!


Yritän kyllä ihan tosissani katkaista tämän huiviputken! Loin eilen fyssan koetta valvoessani silmukoita, mutta kun en mitenkään saa laskettua kahta kertaa samaa tulosta, en ole päässyt vieläkään käsiksi ensimmäiseen kerrokseen (villatakki siis). Ja sukistakin ensimmäinen on päättelyä vailla, ehkäpä ensi viikolla koevalvonnoissa. Mutta sitten täytyy kyllä tunnustaa... kerin juuri seuraavan huivilangan ;)