Sittenkin!

Ihmeiden aika ei ole ohi, se neuloo sittenkin! Tässä meni kyllä pari kuukautta, että neulominen ei kiinnostanut pätkääkään, mutta nyt tuntuu, että lama on ohi. Pitsihuivit tehoavat aina mihin tahansa lamaan ;)

Tämän huivin tarina alkoi jo vuosi sitten. Osallistuin silloin yhteen vaihtoon Ravelryn kautta, ja sain ihanan punaisen paketin. Paketissa oli villaa, BFL:ää Fiber Optic Yarnsilta. Näköjään se on tuolloin tahtonut sukkalangaksi, mutta kehräsin sen viime kesänä kyllä kaikkea muuta kuin sukkalangaksi. Huivilankaahan se.

Malli: Seraphim Shawl (Ravelry)
Lanka: itse kehrätty BFL (ihana pehmeää ja ilmavaa, kauniisti melkein solidia lämmintä punaista), 109 grammaa
Puikot: 3,5 mm KnitPro pyörö

Rakastan! Alunperin ajattelin tätä lahjaksi, mutta kun miulla on jo mielessä toinen vaihtoehtoinen lahja tälle ihmiselle, taidankin pitää huivin itse. Miullahan ei ole vielä punaista huivia. Niin, siis punaista kolmiohuivia. Tai siis punaista kolmiohuivia, jonka olisin itse neulonut. Ei, huiveja EI voi olla liikaa!

Ohje oli selkeä ja hyvin kirjoitettu, mitä nyt amerikkalaiseen tyyliin vähän liiankin perusteellinen. Mukana kaaviot ja kirjoitetut ohjeet. Koska tiesin lankani rajallisen määrän, oikaisin vähän siellä sun täällä. Suora osuus on samoin kuin ohjeessa, ekassa kaaviossa jätin ainakin yhdet reiät väliin (ja yksissä rei'issä on supermoka, muttei kerrota kenellekään), toinen kaavio ohjeen mukaan, neljännestä vain vähän alkua. Mutta toimiihan tämä ihan hyvin näinkin ja tuli kyllä riittävän iso.

Tykkään mallista niin paljon, että voisin tehdä toisenkin!

Kuvassa mukana myös messuostos Popperilta. Pöllöt vaan on niin söpöjä.

Vanhaa

Apua! Mihin se viikko taas hurahti? Koeviikko, kasit TETissä, kevättä odotellessa. Viime viikonloppuna oli siis Jyväskylän käsityömessut. Itse olin Titityyllä nautiskelemassa ihanista asiakkaista ja upeista langoissa. Tykkään ihan mahdottomasti asiakkaista, kun he puhuvat tätä samaa "käsityökieltä". Tuttuja, uudempia ja myös vuosien takaisia on myös tosi kiva nähdä. Kiitos teille kun teitte viikonlopusta niin rentouttavan ♥

Tässä kuvassa osa messusaaliista. Kuvasta puuttuu yksi Riimingan tunika. Taas, joo, mutta kun ne on niin ihania! Yksi tyyny Popperilta - Popperin tuotteista tykkään myös ihan mahdottomasti. Hopeasäikeeltä lankaa ja Titityyltäkin vähän. Lisäksi nappeja ja sukkapuikkojen pitimet Lauri-tuotteelta. Todella upeita, ja uusi tuttavuus miulle.

Kuvassa ovat löydöt sieltä takanurkan "antiikkitädiltä". Kävin siellä penkomassa jo lauantaina, mutta en oikein löytänyt mitään. Avasin sitten taas kerran suuren suuni ja kysyin, että ei olis hattutukkia? No, ei mukana, mutta kotona on, eli oletko paikalla huomennakin? No, olinhan miä ;) Kuvassa siis vanha hattutukki. Aika pieni, joko ihmisten päät ovat ennen vanhaan olleet pienempiä tai sitten lapsen koko. Ehkä tätä voi topata isommaksi vaikka kuplamuovilla? Haluan kokeilla hattujen huovuttamista!

Puinen kepukka on tädin mukaan värttinän varsi. Voi hyvinkin olla, mutta ajattelin, että tätä voisi käyttää myös nostepinnenä. En tiedä onko tällä suomenkielistä nimeä ollenkaan. Semmoinen keppi, jolla voi tehdä sisältä purkautuvia keriä. Tosin voisihan niitä tehdä ihan oman peukalon ympärillekin.

Kolmantena virkkuukoukkupaketti. Kaikki ne pienet koot (jotka miulla itse asiassa on jo, mutta ei nyt puututa siihen), kaksi kappaletta jokaista suojatuppeineen. Alkuperäispakkaus vuodelta 1959, täysin käyttämätön. Jotenkin vaan niin ihana.

Välineurheilja. Käsityöhullu. Hamsteri. Ihan kahjo :)

Lomareissuja

Eilen.

Ajomatka, Tampere, ystävä, koira, Ikea, lasipurnukat, kangasta, tyyny, dvd-hylly, ei ruuhkaa, keskusta, kiinalaista, Akateeminen, Lankaidea, Taito-shop, Ruohonjuuri, Kicks, kirjoja, lankaa, teetä, kynsilakkoja, kävelyä, klovni, kirkaisu, naurua, lomafiilis, rento, La Famille, omenakinuskikakku, kynsien lakkausta, kotimatka, hellyyden kipeät katit.

Tänään.

Ajomatka, Jyväskylä, TitiTyy, ystävä, juttelua, lankaa, harhailua, Tulli, naurua, villakammat, maksu, lisää harhailua, Palokka, hyllypohdintaa, suihkuverho, daalioita, Hese, hameen etsintää, pehmis, kotimatka, hellyyden kipeät katit.

Huomenna.

Kotona. Ja hellyyden kipeät katit ;)

Lapaset

Ystävät ovat ihania! Koukuttaja lähetti suloisen kissakortin "Kaukohali" ja täydellisen istuvat alpakkalapaset. Kiitos!


Kävin eilen kampaajalla hemmoteltavana. Ihana, reilu päänahan hieronta, kuivat latvat pois ja oma väri päähän. Kaksi edellistä kertaa se nuorin kampaaja on leikannut, ja mielestäni ottanut hieman liian vähän latvoista - nyt ne olivat siis tosi kuivat. Ilman silmälaseja en nähnyt mitään, mutta luotin, että otetaan vaan ton verran. Sitten vähän käherrettiin kikkuralle nätisti :) Illalla vedin harjan kiharoista läpi ja iiiks! Ne on lyhyet! Tai, ei kai kaikkien mielestä, mutta miusta ne näytää niin lyhyiltä. Ehkä ne kasvaa taas... Väri on kuitenkin se maailman ihanin oranssin punainen, minä. Hassua, mutta joka kerta kun tämä väri laitetaan, tuntuu kuin tulisin kotiin.

Neulominenkin on tekniikkalaji. Tykkään bambupuikoista, mutta olen viime vuosina neulonut sukat, lapaset ja hanskat lähinnä KnitPron 15 cm sukkapuikoilla. Eilen tartuin 20 cm sukkiksiin, kun ei ollut 4 mm lyhyempinä. Ja oli pakko surffata vähän ja ostaa ne lyhyemmät. 20 cm puikot tuntuivat ihan järkyttävän pitkiltä ja hankalilta. Samalla klikkasin koriin myös 3,5 mm lyhyempinä ja jotenkin, ihan vahingossa, ihan huomaamatta, saatoin myös tilata puserollisen lankaa... Onneks mohairia, joten ei vie paljon tilaa ;)

Värejä

Hillittömän epäselvä kuva. Mutta kun kerrankin oli luonnon valoa sitä oli käytettävä hyväksi. Jo syksyllä johonkin huushollin uumeniin kadonnut kameranjalka ei ole suostunut löytymään, ei harmainta hajua missä se voisi olla... Oon jopa miettinyt, että oliko se mulla silloin elo-syyskuussa metsässä mukana? Jäikö sinne mättähälle?

Mutta uusimpia herkkujani yritän tässä esitellä. Kaksi taaimmaista on pitsilankaa, ensimmäiseni, tykkään tunnusta! Takimmainen on Grashüpfer ja edempänä Ruby Thursday, jota mulla on myös sukkalankana, itse asiassa juuri puikoilla, kunhan vaan ehtisi.



Etummaiset ovat 100% merinoa. We're Different -paketti, eli eivät välttämättä ihan normivärisiä, mutta minusta niin kauniita! Taaempi ja tasavärisempi näyttäisi olevan alemman etiketin mukaan Merlot ja etummaisempi ankaran tiirailun jälkeen, Jultomte. Todella napakymppi ostos.

Sain eilen myös kirjan, Tuulian yhä uudelleen ja uudelleen suositteleman Amos Aldenin The Big Book of Handspinning. Iso nimensä mukaisesti, ei yhtään värikuvaa, vain piirroskuvia ja tiukkaa tekstiä. Tosin kirjoituksen ote on kivan ironinen.

Mulla on probleema. Huomenna 2½ tuntia äidinkielen prelin valvomista. Äidinkielen opettaja itse lupasi, että saan neuloa tai tehdä muita omia hommiani. Neulonko keskeneräistä sukkaa - olisi kyllä ehdottoman tarpeellista, kaikki sukat yrittävät hajota yhtä aikaa. Toisaalta voisin aloittaa lapasia itselleni - huomasin tänään reiän peukussa. Kolmanneksi voisi väkertää salaista projektia, mutta se vaatisi lankavaraston mukaan ottamista ja se ei kyllä taida olla hyvä ajatus. Neljänneksi voisi lukea tuota Aldenin opusta.... Liian vaikeaa päättää.

Ai niin. Lukion ENA2 kurssilla tänään:

-Ope, mikä on sonni englanniksi?

-Bull tietysti.

-Eiks se oo härkä???

-Eiks ne oo sama asia? Tai ainakin suurin piirtein?

Hymyilyttää

Jotenkin on vaan niin onnellinen ja tyytyväinen olo ;) Ei voi olla hymyilemättä. Ei, vaikka ainepino odottaa laukussa (taas), ensi viikolla pitää tehdä ja tarkistaa vino pino kokeita, ja muutakin kiirettä on tiedossa. Mutta tuntuu hyvältä. Oman olon vuoden tarkkailun jälkeen väitän, että extramagnesiumin popsiminen on meikäläiselle (kramppaaville jaloille ja mielentilalle) välttämätöntä.

Herrat ja salaperäinen kukkakeikaus ylöspäin (ks. ed. postaus). Olen miettinyt ja pähkäillyt ja pohtinut. Ainut selitys mitä keksin, on, että jompi kumpi on jahdannut kärpästä (tai (tosin epätodennäköisempää) välikatossa rapistelevaa hiirtä) ja onnistunut irrottamaan laskoskaihtimen narun (tämä on tehty ennenkin) ja jotenkin kummallisesti sotkenut sen narun sekä posliinikukkaan ja itseensä. Sitten herra on hypännyt kiipeilytelineen ylätasolle ja kasvi on seurannut perässä (aika tukeva ja tiivis kasvi tämä yksilö). Sain nimittäin selvitellä laskoskaihtimen narua irti kasvin oksista aika kauan. Mitähän seuraavaksi?

No postia! Indyllekö?


Indy rakastaa syvästi höyheniä :) Mutta se saa leikkiä niillä vain valvottuna, en halua sen nielevän noita värjättyjä ja mahdollisesti suolistoon tukkeeksi jääviä höyheniä. Paketti tuli Yarnissimalta. Taivaallista lankaa ja La Digitessa-sukkien ohje. Mukana myös suloinen pieni suklaa ja Succaplokki-silmukkamerkki. Kyllä kauniisti pakattu, huolella ajateltu paketti vie aina asiakkaan mennessään... Heti tekisi mieli tilata lisää... Mutta jospas ensin edes ajattelisin näiden neulomista.


Toinenkin paketti, pikkuruinen, mutta täydellinen yllätys ja niin ihana! Kaverini harrastaa korujen tekemistä ja oli tehnyt suloiset katit (kuulemma Indy ja Piki) minulle korviin. Indy kyllä yritti heti pelata jalkapalloa näillä... No, sen omat pallot on siinä kunnossa, että menivät roskiin. Lelujen roskiin heittäminen on aina hankala operaatio. Se täytyy tehdä niin, ettei Indy näe - muuten se käy hakemassa lelut takaisin ;)


Muutenkin, tänään on ollut tosi hyvä päivä. Verolappu tuli vihdoinkin, rahaa tiedossa, tosin tuhlasin siitä jo kolmasosan kirjakaupassa - kirjoihin, jotka voin vähentää vuoden päästä verotuksessa ;)

Muutama työkaveri on ollut tämän viikon kuntoutuksessa ja tiedän näkeväni heidät vihdoinkin maanantaina - on ollut ikävä!

Viikonloppuna ei ole mitään pakkotekemistä, vaan saan olla möllöttää, löhötä, laiskotella.

Ja eilen olin kiltti ja ekan kerran muistin tehdä koko käsiharjoitesatsin, minkä fysioterapeutti määräsi viikko sitten. Tänään käsi ei ole ollut mitenkään erityisesti kipeämpi, vain hieroessa, sillein ihanasti kipeä. Ehkä se paranee, eikä ole loppuiän vaiva.

Toipuen

Eilen innoissani unohdin kokonaan kertoa ostoksistani. Messuilla oli vain pari lankamyyjää, mikä oli pettymys. Muutenkin enimmäkseen valmiita tuotteita. Perinteisesti hain ulko-oveen kranssin, samalta rouvalta C-oven läheltä, kuten joka vuosi. Kauniita ja uskomattoman kestäviä - edellistäkään en vielä heitä pois, vaan koetan sijoittaa sen jonnekin muualle.

Lisäksi pari kerää noroa... En vaan voi vastustaa... Tapion kaupasta tietysti. Siinä on kyllä uskomaton mies, tietää kaiken langoista ja neulomisesta, ja on vielä hyvä markkinamies. Kävi ihailemassa osastoamme ja rukkiani. Lisäksi nappeja Hannele Hämäläiseltä. Kissoja. Niistä on pakko muistaa ottaa kuvia.

Tänään olen epätoivoisesti yrittänyt köhiä keuhkojani pihalle pala palalta. Inhaa. Kuumetta ei ole, mutta täysin vetämätön olo. Ehkä siitä johtuen ei neulominenkaan ole oikein mennyt putkeen. Olen laskenut ja laskenut, parilla ja laskimella ja vielä päässäkin. Reunaa maailman yksinkertaisimpaan huiviin. Ehkä se siitä. Tai sitten ei - en tiedä tuleeko samanlaista kuin visio päässäni.


Piti sen verran käydä pihalla, että yritin noin ottaa siistiä, hyvää, koko vartalokuvaa Pikistä puku päällä. Ei oikein onnistunut. Ensinnäkin, kamera luulee kattia mustaksi, eikä suostu tarkentamaan herran naamatauluun. Toiseksi, herra ei pysy paikoillaan. Kolmanneksi, jos se pysyy pari sekuntia paikoillaan, se kääntää päänsä juuri väärään suuntaan. Neljänneksi, jos ei käänny pää, niin sitten koko katti lähtee kävelemään kohti kameraa. Viidenneksi, jos Piki kerrankin poseeraisi täydellisesti, Indy kiskaisee omaa hihnaansa ja kuva heilahtaa... Järjestäisiköhän kukaan kissojen valokuvamallikurssia?

Pakko

Siinä ne nyt olla mötköttää. Ne. Wollmeiset. Elämäni ensimmäiset. Niitä on hypetetty ja hyperventiloitu semmoisella tahdilla, että se tarttui minuunkin, kuin Noro-virus. Noron tarttumista en ole katunut, päinvastoin. Näistä en tiedä ennen kuin neulon, mutta tällä hetkellä vaikuttaa, että 99 prosentin todennäköisyydellä tästäkään taudista ei parane ;)

Ne olivat kauniisti pakatut - ihana paperipussi, johon on painettu neulontaterminologiaa englanniksi ja saksaksi. Ihan pakko säilyttää tuo pussi. Ne tuoksuvat - tämä on se yhden prosentin miinus. Ei mahdottoman voimakkaasti, mutta kun pussin autossa avasi (en kehdannut postin tiskillä), lemahdus oli kohtuu voimakas. Ja minä en tykkää kovin monesta tuoksusta - tai siis nenäni ja pääni eivät tykkää. Tosin ei se enää tunnu, tuossa ne makaavat näppiksen vieressä, eikä lemahdus tunnu yhtään ellen erityisesti nuuskuttele.

Värit. Tajunta meinaa pimahtaa. Kuvasin ulkona ja sisällä, eri valaistusvaihtoehdoilla, salamalla ja ilman. Tuo kuva on onnistunein, mutta ei oikea. Oranssi (Clementine) näyttää kuvassa räikeältä, mutta se on kaukana siitä, se on ihanihanaihanaihanaihanaihana!

Värit kuvassa vasemmalta oikealle: Aurora, Rhabarber (ihanaihanaihanaihanaihana!), Clemetine (ihanaihanaihanaihanaihana), Pesto(myös ihana....) ja Rosenrot (kuten myös. Ihana). Tuo oranssi varmaan pitää minut hengissä läpi marraskuun pimeyden. Ovat siis sukkalankaa, 80% merinoa ja 20% PA (=polyamidi?). Tuntuvat käteen varsin puuvillamaisilta, en voi kuvitella kenenkään kutiavan näistä!

Aloittelin sukkasadon alkamisen kunniaksi tiistaina kielistudiossa norosukkia. En itsevarmana hölmönä ottanut mitään ohjetta mukaan, vaan kuvittelin huiman kahden parin neulomiskokemuksen jälkeen muistavani ulkoa kärjestä aloitettavat sukat. Kasialoitus. Tai ainakin jotain sinne päin. Purin kohtuullisen moneen kertaan, mutta onnistuin lopulta. Mutta en ole sen jälkeen kerinnyt koskemaan. Onneksi ensi viikolla on kiitettävästi vesoa ja kokousta.

Sukista täytyy blogata vielä ihan erikseen. Siis villasukista noin niin kuin yleensä ottaen. Olen miettinyt villasukan syvintä olemusta ;)

Paha

Kiitos! Tausta on nyt hetken, mutta lisää tekisi mieli muokkailla. Totta, ei ole minun väriseni... Tykkäisin, että tausta kuultaa tuon tekstin takana olevan yksivärisen läpi, mutta CSS saa kuvatkin haalenemaan... Eli pitäisi varmaan kuvankäsittelyssä liimata tuo tekstipohja suoraan kuvaan - miten? Pitää kysellä ja kaivaa. Tekniikkani näissä koodausjutuissa on testaa, kokeile, kiroile, testaa, kokeile, onnistu vahingossa, testaa, kokeile, kiroile ja vakoile muiden blogien koodia.

Taustakuvan sai pysymään paikoillaan tuossa koodinpätkässä näkyvällä viimeisellä komennolla:
body {
margin: 0 auto 0px;
background: url(http://farm3.static.flickr.com/2561/3848429845_d028952064_o.jpg); background-position: center; background-repeat: no-repeat; background-attachment: fixed;



Päivä ei ala hyvin. Hesari ei tullut. Toinen kerta kahden viikon sisään. Jakelu selitti ummet ja lammet siitä kuinka Hesari ei lähetä varalehtiä, joten minulle tilataan Jkylästä ja se tulee illalla tai huomenna... Pitäisikö siirtyä digilehteen? Sitten varmaan prakaisi nettiyhteys joka ikinen aamu. Mutta se olisi ainakin halvempi.

Jotain on neulottu ja neulotaan vielä vähän tänäänkin. Seuraavatkin ovat jo kovasti suunnitelmissa. Tartten uuden Tangled Yoke Cardiganin - entinen, vuoden vanha, on ihan kamalan näköinen, mutta sitä onkin pidetty yöt ja päivät. Brooklyn Tweedin kirja tuli eilen ja siinä on kaikkea kivaa. Tosin se ei mielestäni ole kirja, vaan vihkonen... Tarttee lisää villasukkia, pitäis tehdä sitä sun tätä.

Ja keksin loistavan perusteen ostaa lankaa mielin määrin (tai villaa kehräykseen). NYT-liite viime viikolla laski eläkkeitä ja minä olen sitä väliinputoajasukupolvea. Kaikki mahdollinen indeksi/prosentti/joku on alennettu meille "nuorille", en saa aikoinani suorittamastani tutkinnosta/opintoajasta eläkettä (kuten 2005 jälkeen) eikä minulle makseta alle 23-vuotiaana tehdyistä töistä eläkettä. Joten niin kauan kun Keuruulla on lapsia (ei kauaa enää) ja minulla töitä, pitää ostaa lankaa ja villaa varastoon... Äääh, mitenhän saisi itsensä paremmalle tuulelle?

Kuinka

Kiitos, kiitos, kiitos! Olen ylen äimistynyt. Minusta ne ovat räikeät, vaikkakin kivan räikeät. Idean on taatusti keksinyt moni muukin, on se sen verran yksinkertainen. En oikein osaa ohjetta tehdä, koska se on niin simppeli, mutta voin jossain vaiheessa yrittää kuvata keskeneräisestä tekeleestä miten teen. Mutta, kiitos teille kaikille ihanille kommentoijille! Ja käykääs Ravelryssä katsomassa PäiviH:n huomattavasti tyylikkäämmät sukat samalla tekniikalla (tai Ravelryviestittelyn perusteella me teimme sen takakäännöksen eri tavalla).

Kuinka muuten neuleet kuvastavat meidän luonnettamme, persoonallisuuttamme? Vai kuvastavatko? Siis ne työt, joihin itse valitsemme mallin, langat ja teemme itsellemme. Tilaustyöt tehdään usein tilaajan ehdoilla, mutta "miulle ittelle" tulevat? Minun omani ovat usein värikkäitä, jopa räikeitä - samoin luonteeni on iän myötä muuttunut yhä tempperamenttisemmaksi ja räjähtelevämmäksi. On minulla muutama tyyni ja rauhallinen neulekin ja kuulemma osaan luonteeltanikin sellainen olla - ainakin töissä. En tykkää bling-blingistä enkä mistään kummallisista tikapuu- tai pom-pom- tai muista sellaisista ihmelangoista. Samoin elävässä elämässäkin minusta rauhallinen ja luotettava peruselämä (villa?) on kaikkein parasta. Toisaalta, tykkään kyllä pitsistä eli elämässäkin on kiva olla jotain pientä ekstraa (lankaa, kissoja, kirjoja, suklaatia?)...


Piki oli tänään kovin kummastunut ja jossain määrin peloissaankin, mutta ihan hyvässä tarkoituksessa. Kävimme kävelyllä - naapurin tytön kanssa (täyttää kevättalvella 6). Tyttö suorastaan tihkui intoa ja iloa. Indy tottui nopeasti ja kulki välillä tytön jalkojen välistä (sepäs vasta riemastutti!), kiehnäsi jalkoihin ja viihtyi. Piki pelkäsi jokaista kiljahdusta, hypähdystä, juoksun pyrähdystä. Mutta Pikikin voisi tottua, jos useammin kävelisimme tällaisen pienen sähikäisen seurassa. Ehkäpä Pikistä tulisi vähän rohkeampi? Kokeillaan.


Tyttö siis lähti pihasta mukaamme, polun alkupuolella, oman takaoven näkyessä patistin tytön kysymään äidiltä lupaa. Tyttö kävi, juoksi kummallisen nopeasti takaisin. "Mitäs äiti sanoi?" "Öööö. Se sanoi.... Se...." "Käypäs kunnolla, tai et saa tulla." Kävi se. Tuli takin kanssa takaisin ja oli niin iloinen, että lämmitti sydäntä. Taitaa olla kaverin puute.

Tänään hain karvalapsille lisää leluja. Yksi tuhottiin jo. Löysin myös vaelluskengät 60 prosentin alennuksella! No, vanhat olivatkin jo kymmenen vuotiaat... Lankaa tietysti (Rowanin Felted Tweediä ja vähän Noroa) lempikaupastani tietysti :) Lopuksi päädyin vielä Mäki-Mattiin neulomaan. Meitä oli vain viisi (kaunis sää ja loppukesän perhejuhlat verottivat), mutta saimme kovin taiteellisia vieraita. Kiusaan teitä, enkä kerro enempää ennen kuin myöhemmin syksyllä!

Sortumisia

Kiitos. Huivi on luovutettu omistajalleen ja on se kuulemma ihana. Miun on pakko tehdä itsellenikin yksi tuollainen ohut versio.

Ne söpöliinikengät jotka lupasin esitellä. Viimeiset vihreät ja vielä minun kokoani - ihan pakko ostaa :) Kunnon nahkaa eli eivät ihan halvat.


Koko viikon on särkenyt pää, enemmän tai vähemmän. Semmoista inhottavaa aaltoilevaa särkyä, joka tulee ja menee. Välillä hervottoman yököttävä olo, mutta en minä ikinä oksenna. Valheellisesti se tuntuu välillä häviävän, mutta on jo kohta, muutaman tunnin päästä takaisin. Ei voi kumartua eikä kyykistyä. Alkuviikosta oli vasen puoli, eilen ja tänään oikea. Aamulla heti troppia ja sen verran häipyi, että kävin markkinoilla. Iltapäivällä yltyi ihan kamalaksi ja piti ottaa jo tupla-annos lääkettä. Just nyt pää on "hienointa posliinia" eli pitää varoa, mutta vaikuttaa lupaavalta. Ja yleensä se häipyy kun molemmat puolet päätä on käyty läpi.

Markkinat. Keuruulaisten mielestä Keuruun markkinat ovat suurimmat ja kauneimmat. Pah. Mikkelin markkinat ovat paljon komeammat, täältä en tänä vuonna löytänyt edes markkinarinkeliä (= viipurinrinkeliä). Tällä kertaa sää suosi, vieraana oli Arponen (kuulin minäkin ja jos se livenä lauloi, niin sitten se tosiaankin osaa laulaa) ja tuttuja näki kivasti. Lankaa en nähnyt kuin Jämsän Huopatehtaan kojulla. Kangasmyyjiä oli yksi, Huvikangas, mutta sillä olikin sitten tosi nättejä kankaita.

Sorruin kuitenkin p-a-h-a-s-t-i. Minä, viisaana ja kokeneena markkinakävijänä olin käynyt pankkiautomaatilla jo perjantaina, joten rahaa sortumiseen oli. Kaikilla ei ollut, perinteisesti automaatit (koko kylässä on 2 kpl) tyhjenivät tehokkaasti. Tämä sortuminen on sitten Turun kaverin vika. Se siivosi keittiön kaappinsa pari viikkoa sitten ja juorusi samalla miun kanssa puhelimessa. Tartutti pöpön ja minäkin siivosin ja organisoin keittiön kaapit viime viikonloppuna. Heitin pois varmaan 50 kpl muovisia jäätelölootia ja sen seurauksena kaapeissa olikin äkkiä kummasti tilaa. Ei ole enää. Kaksi Helina Tilkin kissalautasta (yksi särkyi kesäkuussa eli sen tilalle yksi ja yksi varalle...). Ja kun vastaan tuli vielä toinen koju samoja tuotteita, piti ostaa neljä syvää lautasta tai aamiaiskulhoa (kissa, possu, kettu ja koira). Ne vaan on niin ihania... Ja kun keltasta Teemaakaan ei enää saa - seli, seli. Lupaan ja vannon, etten osta uusia astioita vuoteen.


Tätä en ostanut markkinoilta, vaan sain naapurilta. Samojedin karvaa. Aivan käsittämättömän ihanan pehmeää, puhtaan valkoista. Kehrään. Mutta ittekseen vai lampaan kanssa? Ja ensin se on piilotettava. Hilma ei välittänyt, Indy haisteli ja ihmetteli ja unohti sitten. Piki yrittää syödä tämän ihanuuden...

Rauhaa - Peace

Kuten on moneen kertaan tullut todettua, sydämeni kuuluu Etelä-Savolle. Se on minulle se ainoa ja oikea Järvi-Suomi, sen ihmiset kuulostavat oikealta ja sinne kaipaan. Mutta, hassua kyllä, kun menen ihan oikesti käymään Mikkelissä, olen kamalan stressaantunut, kiukkuinen jopa (paitsi kun saan Siiskosen ruisleipää) ja ahdistunut. Ne muistot kai. Mikkeli on myös muuttunut jotenkin niin paljon ja ovelasti, että tunnen eksyväni siellä. Talot ovat vaihtaneet väriä, jotkut ovat kadonneet kokonaan ja uusia on noussut. Mannerheimkaan ei enää ole oikealla paikallaan.

Siispä, kymmenen vuoden asumisen jälkeen (tulee täyteen 31.7.) pitäisi kai pikku hiljaa alkaa tutustua paremmin tähän nykyiseen kotiseutuun. Eilen Pihlajavedellä. Ennen itsenäinen kunta, nykyään osa Keuruuta. Ja kaunein osa tätä pientä kylää on iso kirkko keskellä korpea, ylhäisessä yksinäisyydessä. Nähtävästi sen ihan lähellä ei koskaan ole ollut taloja, vaan kirkkoon on tultu aina pitemmästä matkasta ympäri seutua. Kirkko on äärimmäisen yksinkertainen ja karu. Kuitenkin näin aurinkoisena päivänä sen sisällä oli ihanan lämmin ja valoisa tunnelma. Kuvaa ei minulla valitettavasti ole, mutta tuolta Wikin linkistä löytyy, yhdellä seinällä on "varjokuvat", ihmishahmojen varjot, oletetaan, että matkasta ja rankasta elämästä väsynyt kirkkokansa nojasi uupuneena seinään jumalanpalveluksen aikana ja hahmot pinttyivät kiinni. Liikuttavaa.

Avain? Se roikkuu ovenpielessä odottamassa ohikulkijaa. Itsepalvelu.

About the links in the above text. They all refer to Finnish pages, but since all refer to Wikipedia, it's easy enough for you to change the language, so I (too lazy once again) won't link again.

These pictures are from my home town. Or rather from the town I've been living in for ten years now. It's a nice place, I do like living here, but my heat is in Etelä-Savo, which is in the Eastern Finland.

Well, these pics probably don't look like a town for you, do they? Well, this is from a village about 20 km from the center of the town. Keuruu is a biiiig city in land area, though we only have about 10 400 inhabitants. This village used to independent municipality but it joined Keuruu in 1969.

The church is much older though. If you have keen eyes, you can discern numbers 1780 in the metallic pennant on top of the stack. It's beautifully simple, the ghost-like shadows of the people who sat on the benches can still be seen on the walls (follow the link for "kirkko", there's a picture of those). I couldn't imagine anything else on the altar, but white handmade lace. And the key? It hangs by the door. There's a camera surveillance, but no guard or guide or anything. Just take the key, open the door and step into tranquillity.






Sitten siirryinkin nykyaikaan, porhalsin suoraan Tuuriin ja käyttäydyin erittäin laumaeläimen kaltaisesti. Löysin niiiiiiiin södet kengät, että heti kun muistan saatte kuvan. Onneksi viimeiset vihreät olivat juuri minun kokoani. Uudet Novitan langat eivät olleet vielä löytäneet tietään Keskisen hyllyihin (olisin ostanut puroa tähän kansainväliseen vaihtoon, jota en voi mainita nimeltä ettei parini vahingossa ymmärrä jotain, vaikka suomeksi onkin), mutta kangasosasto yllätti erittäin positiivisesti. En siis ollut käynyt liki vuoteen, joten laajennusosa oli nyt valmis. Oli tilaa kulkea, vaikka parkkipaikasta päätellen talo oli täynnä ihmisiä. Löysin siis kangasosastolta, en sentään intian puuvillaa, mutta kuitenkin ohutta vaaleaa puuvillaa, josta toivottavasti saan hameeseeni uuden vuorin.

Ja muuten - muutkin kuin Novita osaavat raivostuttavasti lopettaa jonkin värin. Keltaista Teemaa ei enää ole. Ja yhdestä miun mukista on lohjennut pala. No, päätin lopettaa minkään sarjan keräilyn ikinä ja keskittyä ostamaan vain niitä jotka näyttävät kivoilta :)

Kirsikka - Cherry

Kuvaaminen jatkuu. Viikko sitten tilasin Bosworthiltä tämän ihanuuden. Se lähti postiin maanantaina ja oli minun ovellani torstaiaamuna! Ennätysnopeaa toimintaa. Kaiken lisäksi asiakaspalvelu oli muutenkin todella huippuluokkaa, mm. Sheila oli kaivanut minut esille Ravelrystä ja hänellä on kuulemma on ollut aikoinaan kissa, jonka nimi oli Kissa (siis suomeksi!).

More pictures (I do love taking pictures - yesterday's post was all about that). One week ago I ordered this beauty from Bosworth. It started its journey to me on Monday and on Thursday morning it was on my doorstep - amazingly quick! The customer service was extremely kind and first class all the way. Sheila had e.g. dug me up in Ravelry and I heard that she had had a cat called Kissa (= a cat in Finnish)!


Kaunokainen on kirsikkapuuta, käsintehty, silkkisen sileä ja painaa vain 11 grammaa. Vertailun vuoksi, ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoani, Asfordin värttinä painaa 87 grammaa). Ero on iso. Asfordia myydään usein aloittelijoille ja täytyy myöntää, etten ymmärrä miksi. Lanka katkeaa helposti, se ei pyöri kuin hetken ja kolahtaa sitten lattialle. Melkein tappoi minun kiinnostukseni värttinöintiin.

This beauty is handmade of cherry, silky smooth and weighs only 11 grams. So far my first and only spindle has been an Ashford one and that one weighs 97 grams. Asford is often sold to beginners and frankly, I don't understand why. The yarn gets easily broken, it doesn't spin long and fall easily on the floor. It nearly killed my interest in spindles.


Piskuinen Cherryni pyörii kuin enkeli, reittä vasten vauhtia otettaessa se pyörii myös kauan. Koska se ei paina höyhentä enempää, sillä on todella helppo kehrätä ohutta lankaa. Nyt pitäisi vain oppia kertaamaan värttinällä...

My tiny Cherry spins like an angel. When I spin it against my thigh, it gets such good speed that it also spins long. And as it doens't weigh more than a feather, it's so easy to spin thin yarn with it. Now the only thing I need to learn is how to ply with a spindle...


Joo, ei multa tekeminen lopu...

Rakas

Tämän päivän saldo:
-Käsissä aurinkoihottumaa, kutittaa. Eihän sitä enää pitäisi tulla?
-Jätskiähky.
-Imuroitu.
-Uusi matto. Se pieni keltainen sai ison keltaisen kaverikseen kun kamu kävi eilen Palokan kodin ykkösessä. Kiitokset, matto on ihana, täydellisen aurinkoinen marraskuun pimeään keittiöön. Myös Indy rakastaa ja kynsii hartaasti.
-Neulottu puolikas sukanvarsi, joka yllättäen näyttääkin ihan nätille, vaikka kerä oli hieman levoton. Neulottiin siis Taijan kanssa terassilla, eikä kukaan, siis ei yksikään ohikulkija, kanssa-asiakas eikä mummo/pappa kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Hassua.
-Neulottu myös kolme mallitilkkua. Ei onnistu, ei sitten millään. Luovutan toistaiseksi ja neulon seuraavaksi ihan jotain muuta - mallitilkun yhdestä takista ;)
-Harrastettu heräteostoksia. Tai siis, onhan tätä tullut pohdittua jo useampi vuosi, mutta nyt sain aikaiseksi (-20% toimi hyvänä kannustimena). Ihan pakko oli, koska kun kävelin liikkeeseen sisälle, siellä oli todella komea ja palvelualtis nuori herrasmies myymässä. Ex-oppilas, oli jo silloin tosi mainio tyyppi. Niinpä seurauksena mulla onkin sitten uusi rakas. Toivottavasti tämä sitten tuo hieman "counter effect"iä tähän älyttömän jätski-suklaaähkyyn.

Aarre

Piti postata jo pari-kolme tuntia sitten, mutta puhelin soi ja unohduin juoruamaan...

Hain tänään lisää eilistä alpakkaa. Villatakki ja hanskat. Ehdottomasti. Kävin myös verenluovutuksessa ja shoppailemassa. Vähän mutta kuitenkin paljon. Eli paljon kangasta, joka todennäköisesti marinoituu pari vuotta ennen projektin loppuun saattamista. Tai ainakin se olisi tyypillistä. Sitten iski pihiys ja ostin vain pienen maton puoleen hintaan, vaikka isompikin olisi ollut tarjolla. Ja nyt harmittaa. Se sopii niin loistavasti keittiöön ja eteiseen. Kuvassa taustalla.


Kirja on löytö, todellinen aarre, divarista. Vain 5 euroa! Onhan siitä kansi revennyt ja pari sivua irti, mutta kaikin puolin siisti ja nätti. Ja tätä minulla ei vielä ollutkaan!

Suomalaisten Ravelry-vaihdon paketin laitoin eilen postiin. Sen jälkeen olen hyppinyt koneella vähän väliä tarkistamassa missä paketti on menossa (Mitä sitä tehtiinkään ennen pakettikoodeja? Toivottiin hartaasti sormet ristissä?) ja parini ehti sen hakemaan ennen kuutta. Paketti muuten teki taas mielenkiintoisen extra 120 km lenkin: Keuruu-Jkylä-Sjoki-Vaasa. Miksei se voinut mennä suoraan Keuruulta Seinäjoelle?

Itse unohdin autuaasti ottaa yhtään kuvaa paketista ja jopa siitä toisesta itse tehdystä. Se paremmin onnistunut itse tehty oli jo aiemmin esitelty Lilac Shawl (raaskin siis toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani ja antaa sen lahjaksi), ja se kuvaamatta jäänyt oli Anemone Beret, josta saanen pariltani kuvan. Parini oli Olebrumm, jolla on onneksi kauniita kuvia paketista. Kasaaminen oli mahdottoman hauskaa, paketoiminen tosi hankalaa karvaisten avustajien takia ja koko vaihdon seuraaminen suorastaan hykerryttävän nautinnollista Ravelryssä käydyn keskustelun ansiosta. Kiitokset uhrille ;)

Pehmeitä

Unohtunutta ja uutta. Niiden, jotka eivät vielä ole saaneet Ilun Totisten sukkalankojen klubin toista pakettia, kannattaa sulkea silmät alemman kuvan kohdalla.

Nämä ensimmäiset ovat Manos del Uruguayn Silk blendiä (30% silkkiä ja 70% merinoa). Mielettömän pehmeitä (tekee mieli viedä sänkyyn posken viereen unileluksi), kauniin himmeästi kiiltäviä. Ja nuo värit... Jos Ravelry-ystäväiseni on vielä pulassa värieni suhteen, niin nämä ovat täydellisiä! Tosin niitä täydellisiä on kyllä muitakin.... Vaikka koivunvihreä, sammaleenvihreä (kaikki sammaleet käyvät), ihana pehmeän harmaa, puolukan punainen, ja vaikka mitä!


Eilen meni töissä piiiiitkäääään. Luulin hävittäneeni yhdet paperit (löytyivät kotoa), kävin naapurikunnassa sopimassa videoneuvotteluopetuksesta, soitin toiseen naapurikuntaan ja tuskailin kun heidän opetuksensa ei meinaa millään mahtua lukkariini, haaveilin pöytäni siivoamisesta (talkkarikin jo komensi tekemään äkkiä jotain pöydälle), korjasin kaikki viimeiset kokeet ja aineet, kirjoitin listaa siitä mitä tänään pitää ehdottomasti muistaa. Ainakin nenäliinat! Tänään henkilökunnan kahveilla sanotaan taas näkemiin monelle upealle ja tärkeälle työkaverille. Ja minä pillitän ihan taatusti.

SE Ilun ihana! Minulle uusi kuitukokemus, merino-tencel. Uskomaton kiilto ja pehmeys. Jos mahdollista, liian pehmeää, joten lötkyn tuntuista. Mutta väri ei kuitenkaan ole liian lälly vaaleanpunainen, vaan tykkään. Etsimme mallia. Ja se toissailtana aloitettu, jota yltiöpäisesti kuvittelin pitäväni huomenna harteillani.... Purkuun meni. Eivät lanka ja malli kohdanneet. Tosin aloitin jo uudella mallilla.

Tarttis

Ihanaa. Aurinko - lämmin, piha-allas tyhjennetty ja putsattu (kolme elävää sammakkoa (yksi niistä melkein kämmeneni kokoinen) ja neljä hiiren/myyrän/rotan/tms raatoa - yöks), yksi katkaistu pionin varsi (kuka!!!), linttaan maattuja narsisseja (Indy), kissa marja-aroniassa solmussa (Piki), nokkoslettuja (minä).

Jottain tarttis keksiä. Kuten näette, valmistuu pikkuhiljaa, eikä tule makkarankuori, eikä lanka lopu kesken. Siis ei hihoja, toppi, elämäni ensimmäinen neulottu sellainen (lyhythihaisia olen kyllä tehnyt). Mutta nuo kainalokavennukset olivatkin vähän reilun puoleiset. Tulee liian kapeat olkaimet, haluaisin jotain pientä pitsin hörsellystä tuohon olkapään päälle. 

Vaihtoehto A. Sovellan helman pitsiä. Tosin, siinä on sitten ongelmana silmukkamäärien täsmääminen. Toisaalta haluaisin vähän semmoista hörhelymäisyyttä, eli laskoksia. Testataan.

Vaihtoehto B. Virkkaan hihan tapaiset olkapääliehukkeet. Mutta se ei välttämättä näytä nätiltä, koska on eri kuin helma. 

Vaihtoehto C. Puran kainalokavennuksiin asti ja teen uudestaan. Ei iske. Ei tosiaankaan iske. Mieluummin teen A:n ja puran sen pariin kolmeen (tai vaikka viiteen) kertaan. Kummallisia ovat neulojan mielen polut.

Eiliset Tampere-ostokset vähän karkasivat kädestä... Oli -20% Stockkalla kanta-asiakkaille --> yhdet kengät, kaksi puseroa, kissoille leluja (jotka piti yöksi takavarikoida tyynyn alle, kun olivat niiiiiin ihania), oli kivoja lahjaideoita Taitoshopissa --> kaksi syntymäpäivälahjaa, oli vielä kaikkea ihanaa Lankaideassa --> lankaa itselle ja Ravelry-ystävälle.

Sepostus

Terveisiä täältä Tampesteristä! Kuvia ette saa mutta kuvitelkaa (ja its.as. kamera ja johtokin ovat mukana, mutta en viitsi ladata niitä kuvia tähän hotellin koneelle).

Riiviöt jäivät Hilman perheen hellään hoivaan. Ja riiviöt selvästikin ovat riiviösukua eivätkä normaaleja kissoja. Normaali kissahan ryntää kuljetuslaatikon nähdessään (tai oikeastaan havaitessaan emännässään (tai isännässään) ajatuksen häivänkin kuljetuslaatikosta) karkuun sohvan tai sängyn alla tai johonkin muualle mahdollisimman hankalaan paikkaan tuhatta ja sataa.... Ei meillä. Kun siirsin kopan saunan lauteiden alta säilöstä keskelle eteisen lattiaa, Indy porhalsi heti nenä pystyssä sisälle ja Piki sekunnin sisällä siellä seurana. Koppa seisoi koko aamun eteisessä ja vähän väliä piti käydä laatikossa loikoilemassa.

Hilman luona Indy totutusti oli heti kotonaan. Piki meni ensin soffan alle jonne pojat mahtuvat mutta Hilma ei - saman painoisia mutta Hilma on mallia töpö (=lyhyt ja paksu) ja pojjaat mallia luihulaihapoika (=piiiiiitkä ruumis ja kyljet kuopalla) --> pojat taipuvat paremmin, mutta Piki kyllä uskalsi hämmästyttävän nopeasti tulla tutkailemaan J-pojan pehmoelukkakokoelmaa ja lattialla aurinkoisesti hymyilevää pikku L-neitiä.

Kurssi ok, paljon asiaa blogeista - onnistuin mainostamaan lahjakkaasti käsityöblogimaailmaa! Ja neuloin - yksi sukanvarsi ja kantapää saatu aikaiseksi.

Ostokset. 800 g lankaa.... Se Lankaidea (Kiitos Niina!) on tosi ihana paikka! Noroja.... mutta en ostanut niitä, vaan puserollisen verran (huom! päätökseni pitää!) sinistä lankaa. Joo-o, sinistä, ei vihreää, ei punaista eikä edes oranssia. Kirjoja satasella.... Eikä yhtään mitenkään käsitöihin liittyvää kirjaa. Piti ostaa se Stephenie Meyerin sarja (in English) kun oppilaat ovat sitä niin kauheasti kehuneet.

Nyt just aion mennä saunomaan ja uimaan, sitten neulomaan ja lukemaan jotta huomenna jaksaa taas olla aktiivinen. Taidan kyllä olla näissä koulutuksissa (ja kokouksissa) sellainen ärsyttävän aktiivinen koko ajan äänessä ihminen. Johan aikoinaan vuonna -77 minun ihan ensimmäisessä koulutodistuksessani luki:"suullinen esitystaito kehittynyt". Suomeksi sanottuna siis kamala lörpöttelijä :) Paitsi nyt kun katu- ja siitepöly ovat tehneet kurkunpäästäni riivinraudan...

Söpöt!

Ravelry-ystäväni Taluttimen paljastus-kortti tuli. Suloinen kissa+lankakortti (lempiharrastukseni!) Ei yhtään haittaa vaikka nameja ei tullutkaan - olen ajanut tänään 350 km ja jotenkin assosioin automaattisesti pitkät ajomatkat ja massiiviset karkkipussit... Kiitos!!!


Tänään oli...

...kummallista. Siikajärven risteyksen vieressä, linikkapysäkillä seisoi aamulla puoli kymmenen aikaa pari pitkävartisia kumisaappaita. Nätisti vierekkäin. Ei omistajaa mailla halmeilla. Iltapäivällä olivat kadonneet.
...hassua. Mennessä Kangasniemen Teboililla oli yhtä aikaa minun kanssani tankkaamassa koko Kangasniemen palokalusto ;)
...kivaa. Juttelin Mamman kanssa taas käsitöistä ja vanhoista ajoista.
...huolestuttavaa. Mamman kunto tietyllä tapaa.
...ihanaa. Laurilan tila. Karstamylly kotiutui. Suuret on suunnitelmat, mutta katsotaan saanko ikinä mitään aikaiseksi.
...ei niin kivaa. Tullessa en tällä kertaa käynytkään Kangasniemen Teboililla hakemassa kaakaota (kun kerran mennessä kävin, tankkaamassa, autoa!), vaan kävin Vaajakosken ABC:llä. Se choco-jotain ei sitten ole kaakaota, vaan kahvi-kaakao-sotku. Kahvista jää inha jälkimaku. Ainakin tottumattomalle.
...uljasta. Heti Kangasniemeltä pohjoiseen on oikealla puolella tietä joutsenien vakipesintäpaikka. Ne olivat siellä jo. Ja ne lensivät minun kanssani samaan suuntaan ainakin minuutin. Uljasta. Vielä uljaampaa olisi ollut jos Polokin olisi lentänyt ;)
...sydämen vievän söpöä. Nämä:


Tekijää en tiedä, mutta Laurilan pihapuodista, käsintehdyt, pohjassa liukuesteet. Tuo "lappukin" on huopaa! Huomenna synttärilahjaksi. Isot ovat, mutta lapsi kasvaa ja äiti ihastuu varmasti.

Jee! Puserossa on hihat!

Onnellinen

Eilen ajelin kotiin ennen viittä, ihana kaveri vieressä, ajattelin ja juttelin kaikenlaista ja kotiin tullessa oli tosi onnellinen fiilis! Messut olivat onnistuneet kaikin puolin ja tajusin taas omaavani aivan älyttömän kivoja ja ihania ystäviä. Kiitos teille kaikille todellisesta hermolepo- ja sielunhoitopäivästä. Näin paljon KipAkkalaisia (mm. Tuula ja Terhi ja jokunen blogiton), työkavereitani (nykyisiä ja entisiä), Hilma-kissan emännän (ja pikkutytöllä oli päällään minun villahaalarini (halkesin ylpeydestä ;)) ja Kangaskasan ja Tikrun.

Kaameassa räntäsateessa siis hain kamun kyytiin, ajelimme messuille ja minä yli-innokas apulainen pääsin töihin! TitiTyyn koju (kuten myös viereinen Secret Woolin) oli lanka-addiktin taivas. Ja lanka-addikteja Keski-Suomessa tuntuu piisaavan, kaikenlaisia, enimmäkseen kuitenkin iloisia, nauravaisia, tosi mukavia ihmisiä. Välillä oli oikein hiki niskassa mutta hauskaa oli. Useimmat asiakkaat tuntuivat nauttivan väripaljoudesta, todella moni halusi kosketella lankoja, moni kysyi vinkkejä ja yllättävän moni kysyi, että kumman otan... Iik, en minä tiedä! Minä otan aina vihreän ;) 

Kerkesin toki kierrellä itsekin. Etukäteen olin asettanut ostoksilleni yhden ainoan ehdon. Ei yksittäisiä keriä ihanuuslankoja. Ei, vaikka olisivat kuin kovaäänisiä ja kaunopuheisia. Mutta jos löytäisin puserollisen lankaa, saisin ostaa (kotona varastossa on enää yhdet puserolangat neulomatta).

Sorruin taas pellavatunikaan, Riiminkalta (vai Riimingalta) tällä kertaa, tietysti vihreän. Tosin tänä aamuna vaihdoin alaosan kiristysnyörin. Alkuperäinen oli siniharmaata neulosta, minä hurautin ompelukoneella mustan kanttinauhan kaksinkertaiseksi ja pujottelin sen paikoilleen. Tykkään vielä enemmän.


Herra Piki the Batman on tänä aamuna ollut aivan erityisesti nimensä mukainen lentoapinariiviö, joten kuvaankin oli ihan pakko tunkea.


Langat puseroon (vyyhtejä on siis hieman enemmänkin...), puikot Pikin kaluamien tilalle, huivineula (Taina Uutela, kuulemma tämän talven uutuus, oli useampaa mallia, mutta tämä oli kevyin), kehruuseen hitunen silkkiä, bambua ja alpakkaa.

Illalla sovitin ekaa hihaa - kyynärpäässä menossa. Ja purin. Se oli täydellisen sopiva, mutta kun minä halusin hitusen reilun, jotta mahtuu kesämekko tms. alle.