Viimeinen - The last one

Eilinen oli pitkä päivä, mutta löytyi se aurinkokin (lumen ja loskan saattelemana). Pikikin oli illalla oma pirteä ja hellyyden kipeä itsensä. Vuosi sitten kumpikaan ei reagoinut mitenkään rokotukseen, kaksi vuotta sitten kumpikin oli nuupahtanut vuorokauden verran.

Mamma on oma lukunsa. Sanotaanko näin, että tasaisesti pikkuhiljaa alaspäin.

Päivän piristys oli Secret Palin viimeinen paketti! Ihanaa farkun sinistä Rowania (voi että rakastan Rowanin lankoja!), villalankaa Natural Dye Studiolta, suklaata (jota ei enää ole ;), taas uusi ja mielenkiintoinen lehti (pitää tulevaisuudessakin kysyä kansainvälisissä vaihdoissa lehtiä), kauniit puikot ja tosi söde peltiloota täynnä nuppiksia. Jostain käsittämättömästä syystä olen addiktoitunut kaikenlaisiin peltilaatikoihin, -purkkeihin ja purnukoihin. Ne vaan on niin söpöjä! Mukana oli myös näsäkkä huovutetuin kansin varustettu muistivihko. Kaiken kruunasi ihana lammaskortti. Kiitos Mazzam tästä kierroksesta!

Oma ystäväni oli kiva ja hoiti homman kotiin enemmän kuin hyvin, mutta muuten tämä kierros ei kyllä ollut niin kiva kuin aikaisemmat. Kaipasin erityisesti entistä listaa mukana olijoiden blogeista. Sitä ei tehty, vedoten salaisuuden säilymiseen loppuun asti. Mutta... Ennen oli niin kiva käydä eri blogeissa, tutustua uusiin neulebloggaajiin, nähdä maailmaa ja tapoja. Se puuttui tästä kierroksesta. Haluan ehdottomasti osallistua kansainvälisiin vaihtoihin jatkossakin, on se vaan niin mukavaa, mutta taidan toistaiseksi etsiä niitä esim. Ravelrystä.


Yesterday was a really long day visiting my grandmother. Let's just conclude that's she's going slowly but steadily downwards.

The best part of the day was my Secret Pal's last package! Beautiful Rowan Denim and Natural Dye Studio yarns, chocolate (that is no more ;), gorgeous long needles, a new and interesting mag (I'll have to remember to ask for mags in the next international swaps too) and a tiny but oh so lovely metallic box full of needles. My friend must be psychic! I never mentioned anything about this addiction of mine, but I really love metallic boxes, all sizes and shapes :) There was also a notebook with felted covers. Thank you Mazzam, for this lovely round!

Kiitos - Thanks!

Secret Palin paketti!!! Juuri tänään, kun sai olla töissä aamusta iltaan ja oli vähän väsy. Tosin positiivisella tavalla, oli hyväntuulisia oppilaita.

Paketista löytyi, kangaskassi, suklaata (näette harhoja, ei sitä ole vielä avattu), KnitPicksin puikkomitta (ihana tukeva), ihanan ylellistä alpakkalankaa (kauniin suklaanruskeaa), sinistä paikallista lankaa (joka on värjätty morsingolla ja alareunassa esite paikasta mistä Pal oli tämän ostanut) ja vielä Jitterbugia (ihan eka Jitterbugini! Olen kyllä hiplannut ennenkin, mutta ei vaan ole tullut hommattua). Kiva paketti, ihanasti värikoodattu, kiitos!!

My Secret Pal's second package arrived today. It included a bag (I do need more bags about this size, somehow all the old ones are in use), chocolate (no, you're seeing things, it hasn't been opened yet...), KnitPicks needle measurer (or whatever that is in English - I like the sturdy feel of that one), lovely silky alpaca (beautiful chocolate brown), blue local yarn (and a leaflet telling about the place where she'd got this yarn and about the dyeing method), and Jitterbut (my first ever!). I love the way everything's colourcoded, thank you!!


Huomioitua tänään:
Aulassa on penkkejä, sellaisia puistonpenkkityylisiä. Yksi nuori herra meinasi hermostua, kun jäi hienoista metalliketjuistaan (joiden housuissa roikkumista tarkoitusta en tosiaankaan tiedä) kiinni penkin väliin... Aina kun se sai jonkin kohdan kiskottua pois välistä, toinen ketju jäi kiinni... Ei sais, mutta nauratti...

Voi p! Taas miä unohdin sen Ratulan... Ravelry ja blogit vie kaiken ajan...

Talveksi - For the winter

Siis selvennykseksi. Piki on suloinen pieni katti, joka pelkää kaikkea ja palelee helposti. Sen turkki on uskomattoman pehmeää silkkisamettia, jota ei voi kuitenkaan sanoa tuuheaksi tai paksuksi. Viime talvenakin se pyrki kovasti ulos ja joskus pääsikin, kun sää salli, mutta paleli sitten kuitenkin niin paljon, että lenkit jäivät lyhyiksi. Tämä puku on tehty ajatellen noita ulkoiluja, ei sitä normaalisti sisällä ole tarkoitus käyttää ;)


Malli: on saatu, kerron myöhemmin mistä - toistaiseksi hys, hys.
Lanka: Naturgarn no 1 ja Polar Ullgarn (ihania, rouheita villalankoja), 95 grammaa.
Puikot: 7 mm sukkikset

Kaulus ei vieläkään ole oikein täydellinen vaikka tein sen kahdesti. Mutta eipä ainakaan purista mistään. Pikin mielestä kaikkein kivointa on maata tämän puvun päällä, vaikka ei se pukemistakaan vastustele. Pois ottaminen ei oikein ole mieluista puuhaa. Mutta tämä jää siis odottamaan talven ulkoilukelejä. Pakkasella en herroja paljoa ulos vie, mutta jospas tulisi niitä kauniita aurinkoisia kevättalven päiviä, jolloin aurinko jo lämmittää.


Olen selvinnyt ensimmäisistä videoneuvottelutunneista. Muutama jippo selkeni heti (mm. dokukameran zoomaus (eri kamera kuin minulla normaalisti) aiheuttaa sen, että ei kannata käyttää A5:sta isompia papereita). Opiskelijoiden on oltava oma-aloitteisia siellä toisessa päässä ja kysyttävä neuvoa kun tehtävä tökkii - minä en voi videon välityksellä kierrellä luokassa neuvomassa. Mutta kyllä se toimii, selviämme.

Jännitin tuota videota ja olen myös stressannut montaa muuta asiaa. Väsynyt. Ja yöuni karttaa minua ensimmäisen kerran eläissäni. Yleensä nukun kuin tukki ja näen paljon unia, mutta nyt en osaa mennä nukkumaan ja herään viideltä... Niinpä menen Neuleretriittiinkin vasta lauantaiaamuna aikaisin, jospa saisin nukuttua pari yötä. Omassa sängyssä on toivoa nukkumisesta, vieraassa pyörin aina vähintään ensimmäisen yön väkkäränä ja nukun huonosti - sängystä riippumatta. Odotan kuitenkin hirmuisesti ihmisten tapaamista oikeasti - vaikka tavallaan jo tuntuu, että tunnen ainakin osan. Odotan samanhenkisiä hurahtaneita - saa kerrankin puhua langoista, malleista, puikoista, tekniikoista, lankakaupoista, villoista, rukeista ja vaikka mistä niin paljon kuin vaan jaksaa.

Pitäisi vain osata pakata. Kehruut pakkasin jo. Samoin "ole hyvä ja vie pois" -langat. Mutta neuleet? Kirjat? Lehdet? Omat kamat? Ei jaksa ihan vielä.

As you might have noticed, I have two cats, my furry children. Piki (the one in the pictures) is smaller, and has a really silky fur which isn't too thick. So he's always cold and in winter, when they want to go out, the walks remain short because he starts shivering. This outfit is for those walks. I don't intend to make him wear this at home - there's no need to. But outside, maybe we can enjoy winter walks more often. And it was nice to knit.

This weekend we have the first ever knitting weekend in Finland. It starts tomorrow evening, but after a couple of hard weeks at work I'm far too exhausted to drive there tomorrow. And I wouldn't be able to leave until quite late. So I'll on Saturday morning, really early. I'm so much looking forward to meeting the people from blogs and Ravelry "live". I'm looking forward to talking about yarns, needles, patterns, techniques, yarnshops, wool, spinning wheels - and nobody will get bored and turn away!

Huhheijakkaa! - Phew!

- Aamulla aamiaista kaivaessani löysin jääkaapista hieman pahaksi menneen kesäkurpitsan, ja tipautin sen tyylikkäästi lösäyttäen keskelle keittiön lattiaa... Onneksi ei ole mattoa.
- Töissä juoksin ees taas kuin päätön kana. Ja siinä välissä valvoin ylppäreitä kolme tuntia, valvoin kokeita kaksi tuntia, tein yhdet kokeet, suunnittelin huomisen, tarkastin yhdet sanikset ja yhdet kokeet (vain yksisivuiset), kehuin maasta taivaaseen alkuviikon koulutuksen, delegoin sisävalvonnan, yritin hoitaa miljoona unohtamaani asiaa ja varmaan unohdin toisen miljoonan.
- Kotona joku oli tiputtanut teesihdin (poroineen) keskelle keittiön lattiaa... Kukahan sen oli tiskipöydälle unohtanut?
- Kotona joku oli tiputtanut viinirypälerasian keittiön lattialle ja levitellyt suurimman osan viinirypäleistä pitkin taloa...
- Joku unohti hakea maton pesulasta. Tosin pesula varmaan oli jo kiinni siinä vaiheessa kun lähdin koululta...

Toisaalta...
- puhtaat matot ovat olleet lattialla (olkkari, makkari, eteinen) jo yli viikon, eikä vieläkään yhtään kissan oksua?
- sateenkaari just nyt!
- paljon hyvää ajatteluaikaa ylppäreitä valvoessa.
- huomenna tiedossa paljon hyvää neulomisaikaa...

Huom! A-englannin ylppärissä tänään yksi aineen aiheista oli blogikirjoitus! Jäin vaan miettimään, että kuinkahan monelle englanninopelle blogi kirjoitusmuotona on tuttu... Tarvitaanko päiväys, aloitus, lopetus, mitä?


Kesäisiä muisteloita. Tänään on oikeasti tuntunut syksyltä. Ihanalta!

Kaupasta löytyi eilen jo luumurahkaa! Se pieni purkki, jossa on piikkipaatsaman oksa kannessa koristeena.

Hepsi: en kysy. Joskus nuorempana kun kaivoin puikot ja langan esille luennolla/kokouksessa, kysyin lupaa jos tila ja porukka olivat pieniä. Nykyään en kysy vaan tyynesti vaan neulon. Kukaan ei ole vielä valittanut. Joskus kouluttajat/luennoijat kyllä tuijottavat hypnoottisesti miun käsiä... Toisaalta tuttu porukka (=opekokous) tietää, että jos ton ei anneta neuloa, se on koko ajan äänessä... Ja vaikka sen annetaan neuloa, se on silti melkein koko ajan äänessä ;)

To put it nicely, today has been hectic. I've run and run, forgotten a million things. On the other hand, I've been sitting still for five hours! Two of those supervising normal school exams and three supervising matriculation examinations. Boooooring. But on the other hand, quite useful time for thinking.

On comments, Hepsi asked if I asked for permission to knit in meetings and training sessions and such. No, I don't. I used to, when I was younger and the meeting was in a small room with not too many people. But nowadays, no matter when or where or with whom, I never ask. I just fish my knitting out of my bag and start knitting. There's never been any complaints.

Halkean - Bursting

Repeän. Onnesta, ilosta, innosta, riemusta. Halkean. Joskus elämä ottaa, joskus se antaa, ja just nyt tuntuu, että se antaa :)

Eilen oli levollisen tyytyväinen ja onnellinen olo. Ihan yksinkertaisesta ja simppelistä syystä. Kävin taidemuseossa! Näin jopa yhden Monet'n ja vaikka kuinka monta Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin ja Helene Schjerfbeckin maalausta tai piirrosta. Eli kävin Mäntässä, Göstassa. On aivan käsittämätöntä, kuinka täällä keskellä ei mitään, kaukana suuren maailman humusta voi olla noin upea, mahtava kokoelma. Ja erittäin asiantuntevaa henkilökuntaa. Oli todella miellyttävä ja rauhoittava opettajailtapäivä. Sitä aina välillä unohtaa kuinka huikea vaikutus taiteella (oli se sitten kuvallista, sanallista tai musiikillista) voi olla ihmiseen. Luonnon vaikutusta en unohda koskaan, se on se rakkain elementti, mutta nämä muutkin ovat nektaria sielulle.

Jos eilen olin levollinen, tänään olen riemuinnut. Suorastaan hyppinyt, pomppinut, riekkunut ääneen, kiljahdellut ilosta, hymyillyt vastustamattomasti, kihertänyt, meinannut haljeta onnesta ja riemusta. Täpinäkärvistellyt suloisen ihanassa odotuksen tuskassa.

Seinäjoen käsityömessut ovat lokakuun alussa. Enkä millään jaksaisi odottaa sinne asti - paitsi, kaikeksi onneksi Neuleretriitti on ensin! Ja siihenkin pätevät yhtäläisesti kaikki nuo edellä mainitut riemunilmaisut. Mutta siis, Marin nerokas idea, josta Kaisa innostui, on yhtäkkiä, tarmokkaiden neulojien ansiosta, päättänyt toteutua! Messuilla esittelemme suurelle yleisölle ihka eläviä neulebloggaajia! Meillä on oma osasto, neulomme, neuvomme, bloggaamme, esittelemme sponsoreita (ainakin Vuodatus ja Tapion kauppa), mainostamme nettikauppoja ja niiden lankoja (Utuna ja moni muu, joita en vielä tiedäkään). Ja ennen kaikkea - me myymme - osamaksulla - hyvää mieltä, rakasta harrastusta, modernin ja perinteen yhdistämistä, tietynlaista positiivista hulluutta. Hinta selviää vasta vuosien päästä - paljonko niitä lankoja on tullut tilailtua...

Ajatelkaa mikä unelmien syksy! Nyt lauantaina neuletapaaminen. Viikon päästä Mamman 85-synttärit (ei juhlita, mutta menen) ja esittelen Mammalle nykyaikaista rukkia. Kahden viikon päästä (JO! Iiiiiiks!) Neuleretriitti. Kolmen viikon päästä Seinäjoki. Neljän viikon päästä Tampereen lammasmarkkinat Tallipihalla. Ja heti perään syysloma. Ja myöhemmin syksyllä vielä Tampereen messut. Pieni neuloja on onnesta pyöreä. Toivottavasti ei halkea ;)

Ja kiitos, Norosukat ovat ihanat! Jalassa pehmeät ja värit hienot.


Yesterday I felt so serenely happy. I visited a most amazing art museum. In the middle of Finland, in the middle of nowhere I could see a Monet (a small one, not too famous), numerous paintings and drawings by the most appreciated Finnish artists. Here. Loved it. Calmed me down in the middle of this too busy life. Gave hope, made me happy.

Today I haven't been calm nor peaceful, but hilarious! The crazy dream of some Finnish knitting bloggers is about to come true! The Seinäjoki Craft Fair is in a couple of weeks. We, the knit bloggers, will have our own table. We'll "sell" the good gospel of knitting, the good feeling/mood it brings, the good company you'll get, the way we nowadays combine modern technology and traditional knitting.

In Finnish we have an idiom "haljeta onnesta" i.e. to burst out of happiness. Those have been my feelings today!

Vielä - Still

Kiitos kommenteista, villasukat ovat mulle kai joku perusturvan symboli. Tärkeitä. Tänään veso-koulutuksessa sain aikaiseksi terästä kantapäähän. Enemmänkin olisi ehtinyt, mutta ensin tämä tuhma ope tarkasti yhdet testit ja toisekseen, luennoitsija Tarja Sandberg Väestöliitosta oli todella mainio, joten koko ajan piti kuunnella tarkasti. Aiheena siis Aggression portaat.

Ja kuten Mari totesi unohdin ehdottoman tärkeän - lahjasukat! Unohdin myös äidin ja Mamman työnjaon. Äiti oli sairaanhoitaja, ja neuloi yövuoroissa sukkia, erityisesti käänsi kantapäitä. Mamma taas tykkäsi enemmän neuloa varsia ja teriä ;) Olenkohan perinyt äidiltäni kantapääaddiktion? Saan nimittäin aivan uskomattomat kicksit kantapään kääntämisestä ;) Siihen ei väsy i-k-i-n-ä! Viime talvena Cadenza-takin palmikkolistan kulman kääntäminen aiheutti samanlaisen hurmostilan.

Vauhdikas päivä. Ja huominen myös. Huomenna joko pidän oman päiväni (tunteja enkkua ja ranskaa, kollegan koulutusta, ryhmänohjaajan haastatteluita) tai sitten (ellei osaavista sijaisista sille viimeisellekään käy - ei ole vielä vastannut puhelimeen), pääsen kässän sijaiseksi! Neulomista ;) Tosin sitten joku muu pitää minun tuntejani...


Emäntä on ollut liian paljon liesussa. Piki yritti viime lauantaina lähteä mukaan kauppaan :) Tänään herra on epätoivoisesti yrittänyt kiivetä eteisen kaapinoven kautta yläkomeroon - höyhenlelu on siellä piilossa. Lelua kun ei voi päiväksi jättää esille (siinä on kuminauhaa), Indy oli nimittäin pitkästä aikaa syönyt leluhiiren muovista päätä - ja oksensi sen onneksi aamulla pihalle rönsyliljan kera.

Sorry, no English for a long time. I've been busy and this week promises to be the most hectic ever. Today we had training 15-19 (that is after a normal work day...). Tomorrow (if they can't get hold of the last possible person) I'll be substituting for our textile crafts teacher (knitting!). The only problem is that then someone else will have take care of my own lessons... My adult education French starts on Thursday. There'll be four new people in addition to the old ones - and I've no idea at all of their capabilities in French... Well, we'll find out, I'll just have to find something nice and easy for Thursday. On Friday my substitute for the next Monday and Tuesday will come to find out what to do, so somewhere in between I should prepare the next week's lessons... And the next week's exams as well, because I really don't want to come in to do them at the weekend...

Fortunately it's only three weeks to the first ever knitting weekend in Finland! Fortunately it's only five weeks to autumn holiday.

Ötökkä - Bug

Kumman pimeätä, ei näe mittään. Mutta... Hei.... Jotain... Ihan varmasti tuolla on jotain... Syötävää?
It's so dark, can't see anything. But... Hey... Something... I'm so so certain, there's something out there... Edible?

Ihan taatusti on jotain!
I bet there's something!


Miä saan sen! Saan sen kiinni! Vielä vähän kurotan...
I'll get it! I'll catch it! Just a little bit more...


Inspiraatio + ahdistus + deadline = Työ ei tasan tarkkaan etene.
Uudelleen virinnyt inspiraatio + päätös työn unohtamisesta + uusi idea = Työ ehkä eteneekin?
Sukkasatoa en vielä korkannut, en edes yhtään silmukkaa ole luonut sukkiin, tuon inspiksen takia.

Kiitos kaikille kommentoijille! Kissojen seikkailut jatkuvat - tietotekniikka on normaalisti Indyn spesialiteetti, mutta nähtävästi se onnistuu Pikiltäkin. Verhojen alas kiskonta onnistuu molemmilta, tosin Piki on parempi laskokaihtimen narujen katkomisessa...
Kiitos Hannalle - kyllä takaraivossa nakuttaa viime talvi kun olin niin väsy ja masis. Olisin tietyllä tapaa halunnut aloittaa opiskelemaan jotain, mutta ei nyt ainakaan syksyllä. Kevääksi kytee idea.
Kiitos Hisk It!!! Pelastit päiväni - ihana!

Peikkometsä - Troll forest

Tänään oli hauskaa, opettelin leikisti uutta ammattia ;) Onneksi oli hyvä opastaja, muuten olisin kivettynyt ihan kokonaan...
Edit: Siis tällaisesta ja tällaisesta oli kyse. Kiitos Kertulle kokemuksesta!

Kehrätty, taivaallisen ihanaa peikkometsää. Ravelryvaihdon ensimmäisellä kierroksella Talutin (minun hemmottelijani) sai loistavan idean ja Tuulia toteutti eli värjäsi merino-silkkiä ihan minua varten. Kertakaikkiaan täydellisen väristä. Ajatelkaa syvän vihreää, ikivanhaa kuusimetsää, paksu sammal, hämärä ja ihan varmasti peikkoja ja keijuja. Alemmassa kuvassa väri on oikea. 107 grammaa. Ehdottomasti huivi. Suloisen pehmeää, silkki tuo merinoon upean säväyksen.



Joo-o. Kumpikin katti tunki itsensä kuvaan.

In the first ever Finnish Ravelry excange last winter I my spoiler Talutin had got a brilliant idea, Tuulia made it come true and dyed merino-silk for me. Imagine an ancient forest, grand old pines, a little dark, thick moss and definitely some trolls and fairys. Sooooo soft, I like the feeling silk gives to merino. 107 grams. A scarf.

Edit: Today I got to try a new job. Like this and this. Thank you for the experience, my friend Kerttu.

Aksu

Kuinkahan laajalla täällä pienessä kylässä tiedetään meikäläisen hulluudesta? Eilen yksi tuttu kysyi, että jokos ne Aksun karvat on saatu langaksi? Tuliko siitä mitään? Olivat kuulemma porukalla ihmetelleet... Ketkähän kaikki?

How many people in my little country town know about my crazyness? Yesterday an acquaintance inquired me, if Aksu's fur had already been transformed into yarn? Was it possible to do it? She told me they'd been wondering together with a bunch of people... Who?

Te tiedätte ja olette jo nähneet, että lankaa tuli. Siis se naapurin samojedi, maailman ihaninta pumpulia taivaalta = koiran karvoja. Tämä ensimmäinen karvasatsi on nyt sitten myös neulottu.

You already know and have also seen that it really transformed into yarn. So all this talk was about my neighbour's dog, samoyed Aksu whose fur I asked for and got and then spun it. And here it is knitted.


Malli: Drop Stitch Scarf (Ravelry)
Lanka: 100% Aksu-samojedin karvoista itse kehrätty, 67 grammaa
Puikot: 5 mm

Pattern: Drop Stitch Scarf (Ravelry) Yarn: 100% Aksu the Samoyed's fur, self spun, 67 gramsNeedles: 5 mm


Tämähän oli aivan äärettömän helppoa ja ihanaa kehrättävää, vaikka mukana ei ole yhtään lammasta. Mukana saattaa olla jokunen kissankarva, erityisesti Piki on syvästi rakastanut näihin karvoihin ja tykkää syödä mussuttaa näitä... Kulutuksen kestävyys tällä langalla on olematon, joten huivi oli ainoa mitä tuli mieleen neulomukseksi. Tämä on menossa Aksun emännälle kiitokseksi (olen saanut jo toisen kassillisen karvoja), ja hän ei mielestäni ole pitsi-pitsi-tyyppi. Joten tämä on kiva, suloisen pehmeä, mutta ei yltiöromanttinen pitsihörhelö. Toivottavasti kelpaa.

Really easy and lovely to spin, though I didn't put any sheep wool into it. There might be some cat hair mixed in, as Piki loves deeply these hairs and eats them... This isn't really for any hard use, so a scarf was the thing that came into my mind. I'll give this to Aksu's owner as a thank you (I've already received a second bag of hair) and she isn't (that's what I think) a romantic lace person. I hope this one will do.

Tilkkuja - Quilts

No, nysse on seonnut ompelemaan - ehei! Tai kyllähän minä heinäkuun lopussa sain tehtyä lempparihameeseeni uuden vuorin (ohutta puuvillaa, ihana!), korjattua yhden kassin ja leikattua paitaan kankaat. Ompelinkin paidasta jo sivu- ja olkasaumat, sovitin ja tajusin ommelleeni kankaat oikeat puolet vastakkain... Purin ja luovutin kunnes inspis seuraavan kerran eksyy tänne.

The title may indicate to some readers that perhaps I've been sewing? No, not a chance. Well, actually, at the end of July I did try sewing, and managed to make a new petticoat to my favourite skirt. I even cut a fabric for a new shirt, sewed a couple of seams, tried it on and.... I had sewed rights sides together... Will try again some day in the future.

Ehei, tilkkusukat. Tämä ajatus on pyörinyt päässä jo pitkään. Sukkaparin neulomisesta jää yleensä sen verran lankaa, ettei riitä toiseen pariin (edes minun pieniin sieviin jalkoihini), ellei neulo olemattomat varret (en tykkää) tai neulo lasten sukat (ei ole ihan kamalasti lapsia lähettyvillä), joten siitä tämä idea. Asiaa helpottaisi kummasti, jos osaisi neuloa vasenkätisesti, mutta kyllä se meni näinkin.

No, quilt socks. I've had this idea for quite a long time. There's always left over yarn after knitting a pair of socks, but not enough for a new pair (not even for my tiny feet), unless you knit no cuffs (I don't like that) or unless you knit for a child (not too many of those in my vicinity). These would have been much faster to knit if I knew how to knit left handedly.


Malli: omasta kallosta. Jokainen väri omalta kerältään, takana keskellä käännös takaisinpäin eli joka toinen kerros neule on väärinpäin kädessä ja neulotaan nurjaa. Takana keskellä on myös yhden silmukan siirrolla tehty sauma, jolla langat sai kiertymään nätisti toistensa ympärille, eikä jäänyt saumaa ommeltavaksi.
Lanka: kaikkia suht saman paksuisia sukkalankajämiä viime vuosilta. 69 grammaa.
Puikot: 2,50 mm.

Pattern: my own. Intarsia, worked in the round, turning the sock in the middle in the back = so it's knit row, purl row, knit row, purl row... I made a nice seam in the back with a one stitch cable.
Yarn: all kinds of sock yarn left overs from recent years. 69 grams.
Needles: 2.5 mm


Ensi alkuun hidasta neuloa (langat menivät sotkuun), mutta kun tottui vääntelemään tekelettä aina tiettyyn suuntaan tietyssä vaiheessa, homma toimi. Kunnes laittoi kassiin ja meni kotiin/töihin/kokoukseen/jonnekin, otti taas esiin kassista ja sai ensi töikseen järjestellä kerät.

At first really slow to knit (the yarns were always tangled), but when I got used to the system, it was ok. Until I had to stop, put the knitting into a bag, go home/work/meeting/somewhere, take up knitting again - I had to organize the yarns first.


Tykkään! Voisin tehdä lapaset ja hanskatkin tällä systeemillä. Harjoittelua sukkasatoon!

I do like these! I could knit mittens and gloves in this method.

Ladattu - Reloaded

Nyt sataa kaatamalla, mutta eilen oli lempivuodenaikani. Lämmin, kevyt tuuli, upottavaa ja herkullisen vihreää sammalta, lakkojen lehtiä (ei marjoja), metsän huumaavaa tuoksua, sieniä (haaparouskuja ja kangassieniä), mustikoita (isoja ja meheviä), hiljaisuutta, rauhaa, ihan yksin. Akkujen latausta.




For me the time between too hot summer and cold, dark and rainy autumn is the best. It's warm, a little breeze, soft and lustruous green moss, a lovely scent of the forest, mushroom and blueberry picking, alone in the quiet woods. Batteries reloaded.

Ihanuuksia - Lovely things

Eilen ja tänään on ollut oikein mukavia postipäivä, mikä on tuntunut erityisen kivalta, koska lukuvuoden aloittaminen on aiheuttaminen iltaisin koomaamista sohvalla. En ole edes tehnyt käsitöitä kotona (kokouksessa kyllä neuloin) ja jotenkin olen onnistunut venauttamaan oikean etusormeni. Ei kestä painamista, vetämistä tms.

Beginning the year (yeah, I feel like the year really begins when school begins) is hard work. In the evenings I really haven't knit anything, I've just been lying on the sofa comatose...

Tänään tuli IK, ja se ei kyllä ikinä petä. Oli palmikkoa, pitsiä ja kirjoneuletta; ohuella, paksulla ja keskivertolangalla; kaiken väristä ja tosi mielenkiintoisia. Tästä lehdestä tulee varmasti tehtyä jotain. Ja hei! Lehti tuli ihan ajoissa, eli soutuvenhe Atlantin yli oli ehkä saanut huippusoutajat tai peräti perämoottorin ;)

Luckily today the mailman brought me IK - it never fails to cheer me up and there's always something really alluring. There were cables, lace and colours; thin, thicker and thick yarn: all kinds of colours and really interestin. And the best part! The magazine was on time! Either the rowing over the Atlantic has got speedier or they've bought a motorboat ;)

Eilen tuli Secret Pal 14 ensimmäinen paketti!Englannista (minulle rakas maa ja kieli) ja aivan ihana paketti!

And yesterday I received my first Secret Pal 14 package from England (a country and language which are dear to me). What a lovely package it was!


Kuvassa näkyy: Spostikeskustelun perusteella ystäväni laittoi mallikappaleet kahdesta lehdestä - The Knitter, josta on ollut paljon puhetta Ravelryn Suomalaisten neulojien ryhmässä ja oman suosikkinsa Yarn Forward, josta en ole koskaan kuullutkaan. Ensi lukemisen perusteella jälkimmäinen on enemmän minun makuuni. Ihania pitkiä artikkeleita (mm. Bohus Knitting) ja mm. ohje nimeltä Helsinki!

We had exchanged emails and I had asked about British knitting magazines. So my friend really kindly sent me an issue of The Knitter - there has been a lot of talk (mainly positive) about this magazine in the Finnish knitters' group on Ravelry. She also sent an issue of her favourite magazine Yarn Forward. I had never heard of this one before, but I do like this one better. Nice long articles about techniques.

Vasemmalla ihanaa tiukkakierteistä Mirasol Perun lankaa nimeltä Hacho. Pinssejä neulomisesta (mm. pudonnut silmukka) - rakastan! Lammasmuistilappuja ja lammaskortti ja villapesua. Ehdottomasti mielenkiintoisin esine on tuo puinen. Siihen kuuluu myös terävä silmäneula ja ohjeet. Mikä on tuon nimi suomeksi? Nähtävästi (ohjeista päätellen) sillä tehdään jonkinlaista nauhaa/nyöriä - englanniksi se on "lucet" tai "basic lucet cordmaker" (linkissä ihan alimmaisena). Pakko testata! Ja ihana paketti!

On the left lovely tight yarn called Hacho by Mirasol Peru. Pins about knitting (I love these!), sheep sticky-notes, wool wash (I've never had wool wash before). The most interesting item is the wooden "peg". I've no idea what it is called in Finnish, but in English (I think) it is "lucet" or "basic lucet cordmaker" (the picture at the bottom). This is for making cord (you can add beads too) and I really have to find time to try it out! Thank you for this lovely and interesting package!

My own spoilee has received her first package as well (last week), she just hasn't blogged it yet.


Tämä on ihan erityisesti Jkylän alueen neulojille, KipAkoille! Ei ne teidän hullut ideat niin hulluja ole... Jos kerran muutkin niitä toteuttavat ;) Kuva on siis lehdestä Yarn Forward.

This picture is from Yarn Forward. I just love the crazyness!

Pyörällä - Dizzy

Pää on pyörällä, sikin sokin ja ihan poikki. Sitä se ensimmäinen työpäivä teettää, vaikka oppilaat tulevat vasta huomenna. Liikaa ihmisiä, puheen pölötystä, muistettavia asioita, uusia asioita, unohtunutta ja vaikka mitä. Mutta toisaalta tosi mukava nähdä työkavereita, saada uusi siipi käyttöön ja päästä normaalin elämänrytmiin.

Normal life = I'm back to work and the students will join us teachers tomorrow. My head is spinning with new people, new things, forgotten things, and everything.

Herrat kissatkin olivat löytäneet normaalin rytmin. Aamulla ei vielä herätty ennen kellonsoittoa, mutta ruoka oli maittanut päivän aikana helteestä huolimatta runsaasti. Ja joku on oppinut avaamaan keittiön laatikoston alimman laatikon... Mihin minä nyt piilotan namit ja käyttöä vielä odottavat uudet lelut?

Catsies are back to normal life as well. Actually this morning they didn't wake me before the alarm, but during the day, they had eaten a lot (despite the heat) - as they normally do. And one of the them had learnt to open the bottom drawer in the kitchen. Where will I store the cat candy and toys now?

Iiik! Tajusin just unohtaneeni avata päivän postin! Siellä on jotain erinomaisen kivaa!

Yikes! I just now realized that I haven't yet opened today's post! And there's something really nice there!!!


Tämä meemi on niin kiva, jotenkin luonnollinen, että pakko on osallistua.

1. Pehmeintä maailmassa - Pikin massu. Uni.
2. Liian makeaa - Halva, hattara.
3. Mieluisin ääni - Tuuli metsässä. Pikin kurraus ja Indyn hörräys (=kehräys). Hiljaisuus.
4. Järkyttävin haju - Tupakka. Hajuvedet, partavedet, pyykinpesuaineiden ja huuhteluaineiden lemu.
5. Himottavan hyvää - Suklaa, salmiakki, jäätelö, kanttarellit, puolukat, mustikat, vatut, itse tehty perunamuussi, Aino luumujäätelö (miksi sitä saa vain jouluisin), Bristol Cream, Siiskosen ruisleipä.
6. Tuoksuu hyvälle - Kuiva kangasmetsä kesäisenä päivänä. Suklaa.
7. Oudoin hajumieltymykseni - Pikin turkki (sinne pitää upottaa nenä ja nuuskutella kun maailma potkii pahasti).
8. Lapsuuden hajumuisto - Mummon ruisleipä, navetta, heinälato.
9. Kutittaa - Keinokuidut, mikä hyvänsä jalkapohjissa.
10. Riipii korvia - Kynsi osuessaan pahasti liitutauluun. Ruikutus, kiroilu.
11. Etova maku - Homejuusto, vuohenjuusto, paprika, oliivit, retsina, olut.
12. Pelottava ääni - Eläimen huuto kivussa.
13. Kylmää vai kuumaa - Kylmä, mutta lämpimästi puettuna.
14. Iljettää koskea - Kissojen saalistamat päästäiset. Keinokuitu.
15. Tuntuu hyvältä kädessä - Herrojen turkit, rehellinen villa.

Muutto - Moving

Minä periaatteessa tykkään muuttamisesta. Sitä pitäisi harrastaa ainakin viiden vuoden välein, jottei tavarakaaos paisu hallitsemattomaksi. Olen tosi hyvä pakkaamaan ja purkamaankin, mutta kohtuullisen huono heittämään mitään oikeasti pois. Lapsena olin kateellinen kavereille jotka muuttivat, pääsivät uusiin ympyröihin tai ainakin uuteen (joskin useimmiten käytettynä ostettuun, mutta heille uuteen) omakotitaloon. Minä asuin yhdessä ja samassa rivitalossa 2-vuotiaasta 19-vuotiaaksi. Tylsää.

Muutto on nyt ollut mielessä kun koulu muuttaa. Tai siis Teletalo muuttaa pääkoululle uuteen siipeen. Teletalolla on opetettu viimeisen yhdeksän vuoden ajan äidinkieltä ja kuvataidetta ja oppilapset ovat saaneet pakollisen happihyppelyn sinne kulkiessan. Toisaalta tiedonkulku on välillä takellellut ja liikennesäännöt eivät oikein ole olleet kaikkien mielessä tarkasti. Onneksi mitään vakavaa ei ole sattunut.

Uusi siipi valmistuu. Ainakin melkein. Kalusteet myöhästyvät. Mutta vanhoilla pulpeteilla päästään alkuun ja kaikki muu oppimateriaali on jo roudattu käytävään (vanhaa puolta) jo odottamaan. Vai pitäisikö puhua vanhasta, keski-ikäisestä (70-luvulta) ja uudesta osasta? Ja pihan takana vanhin osa (kansalaiskoulu)?


Kiitos kommenteista teille kaikille. Minun pitää pohtia ja tehdä muistilista, jotta osaan ja muistan kertoa kaiken herra lääkärille. En pelkää tautia tai sairastamista, pelkään epävarmuutta.

Käytiin tänään kävelyllä kun en kestänyt jellonien karjuntaa. Päästäiskannan harventaminen jatkui...

The picture is from job, my school. For last nine years our students have walked about a kilometre to get to their Finnish lessons and Art lessons. We haven't had enough space in our main building for everyone, so those subjects have been taught in a really old building. That hasn't always been so nice. Information gap... The traffic... But now the newest addition to our school is nearly finished. The furnishings won't arrive before school starts but we'll manage with the old desks and chairs. The long line of cardboard boxes contain all the material the teachers packed last spring.

Vielä - Still

Joo. Taas. Koettakaa kestää. Kyllä täällä neulotaankin, mutta hitaasti ja harvoin. Ja huomenna pitää mennä töihin.

Saanko esitellä, Syltty, Särkänniemen valtias. Syltty oli ylen kiinnostunut meistä kehrääjistä (ainakin niin kauan kun meillä oli sämpylät käsissämme). Myöhemmin herra päätti mököttää ja meni tuonne sinisen kopin taakse ja jätti peränsä yleisön nähtäväksi.


Syltyn seuralaiset olivat Jade ja sen äiti. Rauhallista sakkia, mitä nyt pikkuisen piti välillä juosta ympäriinsä pukitellen.


Seitsemän kehrääjää ja kahdeksan rukkia ja jokunen värttinäkin. Ihmiset pysähtyivät, muutama tuli juttelemaan, mutta jäykempää yleisöä kuin Farmarissa. En tiedä johtuiko se suurkaupunkilaisuudesta vai siitä, että meitä kehrääjiä oli ehkä pelottavan monta ;)


Vasemmalta: Kromski Sonata, Majacraft Suzie Pro, Ashford Joy ST, Majacraft Pioneer. Ashfordin olin nähnyt ennenkin, taittuu näpsäkästi kokoon. Suzien olin kohdannut myös aikaisemmin ja pääsin taas vähän polkemaan - on se hieno. Ainoa mikä häiritsee, on rullien materiaali - muovi. Pioneer oli ehkä vähän yksinkertaisemman näköinen versio Suziesta.


Keskellä kuvaa vielä Kiikan rukki - toimii todella upeasti. Oikeassa reunassa Louet Victoria ja Julia (Julioita oli toinenkin, ei näy kuvassa ihan). On se vaan jotenkin niin mukavaa tavata ihmisiä, jotka ovat yhtä hurahtaneita kuin itse. Ei tarvitse selittää mitään :)

Yesterday's post was all about the agricultural fair I participated in as a spinner. It was amazingly fun! People of all ages stopped and looked and asked questions and told about their own experiences. I thoroughly enjoyed it. Most men were really interested in the looks of my wheel - it's so weird, not traditional, two treadles? How does it work? Women were more into the material itself. I was spinning alpaca and sitting beside alpacas, so that was the main point - is it warm? How does it differ from sheep wool? Allergies? (And Judith! This time, in yesterday's post, it's me spinning.)

Today I went to Tampere to the Särkänniemi amusement park. There's a farm animal and pet zoo for kids and we had a spinning gathering there. We were seven with eight wheels and a couple of spindles. The people passing us didn't stop or ask questions as much as in the fair - was it because we were now in a big city or because there were so many of us spinners (did we scare them)?

Kiitos Mary-Annille kirjavinkeistä! Artemis Fowlit olen lukenut, ensimmäiset olivat hyviä, mutta sitten ne jotenkin puuduttivat. Muita täytyy katsastaa.

Jännittää - Excited

Edit 2: Kissaihmiset (ja muutkin), tikahtukaa nauruun: Simon's cat, mieletön uutuus. Näitä on YouTubessa enemmänkin...

Edit: kijrotusvihreitä taas. Ja vielä - katit tietävät, vaistoavat, että olen lähdössä jonnekin. Kieppuvat kasia jaloissa, Indy pyrkii syliin!

Varpaita kipristää, kummallisia ajatuksia sinkoilee pitkin kalloa, ei nukuta, heräänkö ajoissa?, miten matka menee? Siis huomenna aamulla aikaisin auton nokka kohti Kokkolaa ja Farmari-messuja! Siis siellä alpakkanurkkauksessa, Mayu Alpacas / Linnunradan Alpakat. En ole ennen Kokkolassa käynyt joten sekin jo jännittää ja lisäksi pitäisi osata kehrätä fiksusti ja hienosti ihmisten kattellessa ja kysellessä. Siis jännittää :)

I'm so nervous and excited! Tomorrow I'll (hopefully) wake up at the break of dawn (well, not really that early, because the dawn breaks ridiculously early at this time of the year) and then I'll drive at least three hours to Kokkola (a town up north-west on the coast). I've never been there before but now I have a really good reason to go. They are having the agricultural fair of the year, Farmari. From this Thursday morning to Sunday evening they're expecting about 80 000 visitors and tomorrow I'm going to spin in public for everyone to see! I should be able answer the questions and spin beautifully at the same time. Nervous!

Ihan vaan harjoituksen vuoksi. Ilun kevättalvella olleen kuituklubin angoraa (paketissahan oli keltaista + ruskeaa + sinistä angoraa). 37 grammaa. Taivaallisen pehmeää, keksittävä jokin neulontajuttu, joka on lähellä ihoa mutta ei joudu kulutukselle alttiiksi...

Just a bit of rehearsing. Blue angora from a Finnish Fiberclub. 37 grams. Sooooo soft.


Joskus vuonna x Maatalousmessut olivat Mikkelissä (välillähän niitä pidettiin vuosittain joka maakunnassa) ja autoja oli meidän kadulla asti... Siis Raviradalta (messupaikka) oli meille noin 2,5 km... Ja 70-luvulla messut olivat Juvalla. Satoi kaatamalla, pelto (=messupaikka) oli yhtä savivelliä, autoa piti työntää useamman avuliaan ihmisen voimalla, jotta saatiin liikenteeseen. Ja me nähtiin Kekkonen! Oltiin sadetta paossa ja katsomassa hevosia jossain tallissa. Turvamiehet eivät jostain syystä häätäneet meitä (luulivatko omistajiksi?), ja me nähtiin Kekkonen ihan läheltä. Se oli sitä aikaa kun Kekkonen oli jumala.

Jotta pysyisin hereillä ajaessani, ostin julmetusti karkkia, keksejä, suolakeksejä ja vissyä. CDt on lastattu autoon, ämppäriin ladattu jälleen kerran Linnunradanliftari ja takaisin päin tullessa minulla on onneksi kyytiläinen pitämässä hereillä. Tosin voi kyytiläinen parka - rassukka aloittaa lukion viikon päästä minun ohjausryhmässäni...

Pumpulia - Cotton-ish

Nam. Herkuteltu tänään oman pellon potuilla (tai ainakin melkein oman pellon, koska kakarana siellä olin joka kesä) ja kanttarelleilla (osa (pieni osa) itte metästä löydetty, loput Mikkelin ihanalta torilta). Siihen perään vähän jätskiä ja sitten hierojalle. Nyt on autuas olo.


Tämä kesäisen taivaan pumpulipilvi on naapurin koiraa. Samojedia. En tiedä miten naapuri oli sen koirasta harjannut, mutta miltei roskatonta, tosi siistiä ja helppoa kehrättävää. En sekoittanut mukaan lammasta, koska tämä kehrääntyi itsekseenkin hyvin. Tosin kestävyyttä lammas olisi tuonut lisää. Välillä oli karkeampia ja pitempiä karvoja, välillä tosi untuvaisia ja lyhkäisiä. Suurin osa kuitenkin hämmästyttävän tasalaatuista.

Let me present you - my neighbour's dog. Or a bit of his fur. Samoyed. Really easy to spin, nearly clean. Some coarser and longer hairs and some really short and soft.


71 grammaa. Ennen pesua minun ketruuni pyrkivät vyydillä vähän kiertymään (liikaa kierrettä siis), mutta tämä oli ihan suora! Pesun jälkeen tämä pyrki kosteana menemään kikkaralle. Meneeköhän karva vielä koirassa kiinni ollessaankin? Eikä haissut pestessä märälle koiralle, vaikka vähän pelkäsinkin ;) Pitää käydä esittelemässä tuotos koiralle ja omistajalle :) Ja ajattelin kyllä neuloa tästä jotain herkkää emännälle.

71 grams. I'll have to show this to the dog and the owner and I'm thinking of knitting something for the owner as a thank you. Then I might get some more fur to spin.


Mitähän seuraavaksi? Yhtäältä tekisi mieli värjätä... Toisaalta olisi ihan pakko harrastaa korjausompelua... Kolmanneksi kehruukuume jatkuu huikeana...

Ruohoa - Grass

Tylsää - kissoilla. Emäntä vaan kehrää, vieläpä koiraa (joka tosin Pikin mielestä maistuu niin hyvälle, että sitä pitää ahmia ja sitten oksentaa...). Tosin on herroilla uusi harrastus. Nukun aina verhot auki. Yöllä on jo niin pimeää, että pihavalo heijastelee ikkunassa räpiköivien ötököiden varjot seinälle. Niitä varjoja on uskomattoman hauska jahdata aamuyöstä...

Boring - for the cats. Mom just spins, doghair (which, according to Piki, tastes so good that ones has to eat it and then vomit...). They do have a new hobby though. I always sleep with the curtains open. Now autumn is getting nearer and in the dead of the night it's so dark that the lamp in the yard shined onto my bedroom wall casting shadows of the insects struggling outside in the window. It's amazingly enjoyable to try to catch the shadows in the wee hours...

Maalla - Countryside

Eilen ei onneksi satanut, vaikka koko viikon säätiedotukset lupailivat kaikenlaista koiranilmaa. Sade tuli vasta aamuyöllä ja nyt tänään - rajusti. Eilen tutustuin jälleen kotiseutuuni. Suuntana tällä kertaa itäinen Keuruu ja Asunta, Rahikkalan tila. Olin niin intona päivästä ja erityisesti seurasta, että näköjään otin vain kolme kuvaa... Vanhojen punamultaisten rakennusten suojassa (Metellä on enemmän kuvia), erilaisten käsityöläisten seurassa pidimme neuletapaamisen. Yhdessä aitassa oli Aila Tapion kansallispukunäyttely ja paljon myytävää (mm. aivan ihania kansallispukutyylisiä irtotaskua (loistava idea töihin taskuttomien hameiden seuraksi - avaimet!), Vuorelman eri tuotteita ja mineily-näyttely (paikallisen opettajan tekemiä roomboxeja (mitä nämä ovat suomeksi?)). Muutamasta esineestä ehdin kuulla oikein syntytarinoita. Boxien tekijä, Maija Salo, keskittyi tällä kertaa lankojen värjäämiseen kieloilla. Kuulemma piti tulla jotain persikkaan vivahtavaa.
EDIT: Miniasioista joita näimme löytyy kuvia tekijöiden blogista.


Itse kehräsin naapurin samojedia - päädyin kokeilemaan pelkkää koiraa ja kas, sehän onnistui hyvin. Vieressäni kehräsi paikallinen vanhempi rouva perinnerukilla (noin 100-vuotias perintörukki, sininen ja Keuruulla tehty) pellavia, jotka oli aikoinaan kasvatettu omassa pellossa. Sain kokeilla minäkin ja kyllä se onnistui, vaikka rukki vain yhdellä polkimella kyllä tuntui aika oudolta aluksi. Rouvaa huvitti kovasti minun rukkini ja ennen kaikkea ohut kehruuni - mutta minä kun niin tykkään ohuista langoista! Vierailijat olivat kivan uteliaita ja kyselivät paljon rukista ja kehräämisestä. Hyvää harjoitusta Farmari-messuille ;)

Itse taisin onnistua koukuttamaan yhden toisen rouvan kehrääjäksi, hän saikin minun Kromskillani, jumbo flyerilla heti tosi kaunista lankaa aikaiseksi - luonnonlahjakkuus!


Toimitin perille myös Metelle Bosworthin iiiiiihanan vaahterapuisen värttinän. Vaatii harjoittelua, mutta kun se on niin kaunis ja kevyt. Pirkko opetti meille myös Andean Plying'ia värttinällä - helppoa kuin mikä kun tajusi systeemin, ja kätevää!


Pääsin kokeilemaan myös Pirkon uusinta rukkia, Majacraftin Suzie Pro'ta. Ihan erilainen fiilis kuin omalla, kevyet polkimet, mutta painava pyörä toi vakautta mukavasti, tosi herkkä, niin söpön pieni. Tähän mennessä olen ollut ihan tyytyväinen yhteen rukkiin, minun kehruumäärilläni se riittää loppuelämäksi... Vai riittääkö... Ihan vähän vaan surffailin tässä aamulla ja tutkailin...

Minulla ei ole tallessa kovinkaan paljoa itsekehräämi lankaa, koska yleensä neulon langan samantien. Onneksi kuitenkin älysin edes jotain ottaa mukaan näytille. Kiinnosti ihmisiä. Pirkolla taas oli ihanuuksia mukana... Jahkailin pitkään yhtä gotlannin lammas+silkki -lankaa ja se menikin sitten toiselle KipAkalle. Mutta kun se oli niin mielettömän ihanaa, piti minun ostaa se toinen vyyhti, jossa on vaaleanpuanista ja liilaa harmaan mukana. Vaaleanpunaista ja liilaa minulla? Ihanaa!



Illalla kuuntelimme vielä Ancient Bear Cult -bändin konsertin. Kivan erilaista, sopi ympäristöön ja illan tunnelmaan. Lopuksi söimme vielä itsemme täyteen hyvää ruokaa ja yöllä kyllä nukutti mainiosti. Tosin näin unta koulusta - taas.

The whole day yesterday was spent in a farm about 15 km from my home. They had organized a week called Rauta-aika = Iron Age. Yesterday there was an exhibition of Finnish national costumes, yarn dying with lily of the valley (I didn't see the end result, but it was supposed to come out sort of peach coloured), local traditional musicians, and us, the knitters and spinners. There was an old lady with a traditional Finnish wheel (no pic, sorry) spinning flax (to make linen yarn - in which stage does the term change?) from her own fields. Then there was me, with my neighbour's Samoyed's fur (that was surprisingly easy to spin) and of course Pirkko with her fabulous yarns (the last pic is gotland sheep and silk which I bought from her).

I tried both the old wheel and Pirkko's wheel. The old one was sort of funny because I'm not used to one treadle, but not too difficult. And the wheel was beautiful! Pirkko's wheel was so soft and easy to treadle, so small but sturdy though because of the heavy wheel. So far I've been satisfied with my own and only working wheel, but now.... I've done some surfing on the net... Who knows...

The lovely day ended with a concert by Ancient Bear Cult, a band playing the really old and historic instruments. Nice and different.

Nokea - Soot

Jos postilaatikossa on lappu, että nuohooja tulee huomenna klo 8-13, niin kuinka todennäköisesti se tulee klo 8? Meinaan vaan, että tuohon aikaan näin kesäisin, minä hiippailen jo parhaimmat päivät nähneessä yöpaidassa ja villasukissa, luen Hesaria ja blogeja hitaasti ja nauttien ja kittaan teetä. Pitäiskö varuilta laittaa kello soimaan varttia vaille ja vetää vaatteet niskaan? Ja kissat... Suunnitelma. Hilma työhuoneeseen oven taakse - ei tietääkseni osaa avata ovia. Piki ja Indy joko makkariin tai kylppäriin, riippuen siitä säntääkö Piki ovikellon kuullessaan sängyn alle vai saunaan. Indy osaa kyllä avata ovet, mutta en usko sen tulevan vieraita ääniä kuullessaan.

Nuohoamiseen ja nokeen sopivaa lankaa. Joskus viime vuonna Alysse Créationsilta tilattua alpakkaa. 75 grammaa, kaksisäikeistä, ohutta. Ja mustaa väitti kamera mitä hyvänsä.



If the chimney sweeper has left a note in your letterbox informing that he'll come the next day at 8-13, how probably he'll come at 8 o'clock? I mean, normally, on holiday, I'm still at that time in my not-so-new nightie, reading the newspaper and blogs and having tea. Should I set the alarm to wake me a quarter earlier so that I'll be at least dressed?

To go with chimney sweeping and soot. Alpaca, bought last year from Alysse Créations. 75 grams, two ply, thin. Don't care what the camera claims, it's black.