Oppia

Kesäloma on yhtä opettelemista ja oppimista. Viime viikonloppuna esimerkiksi opin:
-että itikat Pielisjärven rannalla on pirullisia ja niitä on kamalan paljon.
-että ne samaiset itikat osaa tunkea sisään aittaan, jos joku huolimaton rakentaja on jättänyt aukon seinään.
-että navigaattorilla on sellaisiakin lempinimiä, joita ei lasten kuullen kehtaa ääneen sanoa.
-että Pösöön mahtuu kolmen naisen ja heidän normaalien viikonloppuvarusteidensa lisäksi kolme rukkia ja neulekone tykötarpeineen. Ihan hyvin. Mitä nyt jalat vähän puutuivat takapenkillä risti-istunnassa.
 -ja ennen kaikkea, että pitkäveto (rukilla) on nopeaa, hauskaa ja kivaa!

Yllä siis vasemmalla ihan ensimmäinen pitkävetokokeiluni ikinä. noin 50 grammaa Hopeasäikeen BFL 80% silkkiä 20%. Onneksi kuva on pieni ja epäselvä, toi on varmaan kaameimpia kehruitani ikinä, mutta oppimisen riemu oli huikeaa! Vähän väliä piti hihkua ääneen vieressä kehrääville/neuloville/kälättäville ihmisille, että kattokaa!

Tämä on sitten se toinen pitkävetokokeilu. Yhä edelleen paksuus vaihtelee runsaasti, mutta kyllä tätä voi jo ihan hyvin neuloa. Ihanan ilmavaa ja pehmoista! Noin 100 grammaa Louhittaren Luolan Tuulian BFL 70 % silkkiä 30%. Tähän lienee paikallaan myös Etsy-linkki. Pitkävetokokeilut jatkuvat kaiken aikaa. Nautin suunnattomasti!

Pitkäveto on houkutellut miua jo pitemmän aikaa, kun se osaavissa käsissä näyttää niin uskomattoman vaivattomalta ja nopealta. Sitä paitsi, mittarimatoa (lyhytvetona myös tunnetaan) on tässä tullut harrastettua jo useampi vuosi. Ja lisäksi, olen ollut niin kateellinen niille kehrääjille, jotka osaavat tehdä paksumpia, ilmavia, pehmeitä lankoja. Minä kun vain kehrään ohutta ja tiukkaa. Mutta pitkävedolla miäkin saan aikaiseksi paksumpaa, ilmavaa ja pehmeää! Sellaista lapas- ja pipolankaa. Kunhan vielä oppisin käyttämään pipoja...

Viimeisenä se vanhin. Tämä oli vuosi sitten Tuulian kehruuklubin (Heavenly Fiber Club) yksi lanka, Voikukka, 70 % merino, 15 % bambu ja 15 % silkki. Tätä oli peräti 150 grammaa ja nyt hiukan harmittaa, että tein kaksisäikeistä, marmoroitua. Kun en miä marmoroinnista yleensäkään tykkää ja tässä on niin nätit värit. Ne värit olisivat pysyneet paremmin ominaan jos olisin ketjukerrannut. No, seuraavan kerran.

Lopuksi vielä mainos lisäopista. Jos joku ei vielä ole tietoinen, niin pari viikkoa sitten ilmestyi Minerva-kustannuksen kautta Kehrääjän Käsikirja. Ensimmäinen kehruukirja suomeksi sitten 80-luvun alun. Perusteellinen, kaunis, selkeä ja ihana! Takana taas tehokimppu Tuulia Salmela (se aiemmin jo mainittu Tuulia). Sain olla mukana tuon kirjan tekemisessä kuvausapuna - en kuvaajana, vaan kuvattavana! Älkää silti säikähtäkö, ei miun pärstää tuosta kirjasta löydy, vain kädet ;)

Kirjaprosessin seuraaminen oli kiehtovaa. Kirjan tekeminen on raakaa työtä, monia asioita tehdään moneen kertaan, ja vielä kerta kiellon päälle. Lopputuloksen saaminen käsiin suorastaan itketti, niin iso oli tunnekuohu ♥ Kirja on oikeasti ihana! Toivomme hartaasti jatko-osaa...

Om-Om-Om-Om...

Kehrättiin. 29 rukkia, 12 eri mallia. Jossain purkamattomien tavaroiden seassa on tarkka listakin. (Tavaroita ei kannata purkaa, ennenkuin perjantaina pääsee (toivottavasti) remontin jälkeen kotiin.)

Neulottiinkin. Tai moni neuloi, minä en silmukkaakaan. Sen sijaan ostin lankaa ja villaa ja silmukkamerkkejä. Kauppiaita oli useita, tuotteet toinen toistaan kauniimpia.

Tunnelmakuva sunnuntaiaamun rauhasta. Muuten ei kyllä hiljaista hetkeä tainnut olla... Kotiin ajellessa (Ikean kautta perinteisesti) autossa oli ihanan hiljaista. Mitä nyt Steven Fry yritti kuiskutella korviin.

Värit. Kamalaa jos maailman olisi mustavalkoinen.

Eväät. Herkkupöytä pullisteli taas.

Viimeistään syksyllä uudestaan. Miusta on todella upeaa, että nyt on useita eri neule/kehruuretriittejä ympäri Suomen. Yritän kyllä ehtiä niin moneen kuin suinkin vain pystyn ♥

Tapahtunutta

Ensin alkoi loma. Nukuin ja luovutin limaa keuhkoista.

Joulu oli rauhallinen, mitä nyt Indy ja vieraileva tähti Hilma välillä ajoivat toisiaan takaa. Hilma on kuitenkin aina Queen ja sängyn valtiatar. Indy vain palvoo syvästi. Katsottiin Pride and Prejudice -maraton, Downton Abbeyn eka kausi ja vähän muutakin. Jopa neuloinkin - tuloksen näette heti kun päättely- ja pingotuskeiju suostuvat vierailemaan.

Sitten pojat menivät hoitoon. Hilma oli hieman katkera kun juuri pääsi oman kodin rauhaan, niin heti seuraavana päivänä NE tulivat häiriköimään. Minä lähdin Helsinkiin tapaamaan kavereita. Ja bongattavaksi. Junassa ensin sellaisen ravintolakärryn emäntä tokaisi, että sinä olet kyllä tuttu naama, keuruulainen, eikö? No joo... Olen vissiin opettanut hänenkin poikaansa. Olin sitä ennen räveltänyt iPadilla ja neulonut. Saatuani emännältä kaakaomukin nenän eteen (hieman Lempäälän jälkeen) jatkoin räveltämistä, ja mitä ihmettä? Ravelryssä (siis se räveltämö) Darsi ihmetteli kuka kaheli neuloo junassa ja räveltää, kuka se on? Voi kun hän olisi neulonut myös! Silloin olisin tajunnut kysyä kuka sinä olet?

Seuraavana päivänä Narikkatorilla Zilja bongasi minut jo piiiitkästä matkasta. Ja hetkeä myöhemmin, ollessani Tean kyydissä ja kun pysähdyttiin liikennevaloissa, minä vuorostani bongasin yhden (nykyisen) oppilaani. Olimme matkalla Villavyyhtiin - siellä olikin sitten enemmän ihania, rakkaita kavereita! Nyt minäkin olen nähnyt Suomen ainoan lankakaupan, jossa on rukkihuone. Ajatelkaa mikä ihana sana: rukkihuone. Sana täynnä zeniä, pehmeää villaa, värejä ja ystäviä ♥

Sieltä jatkoimme porukalla Selloon neulemiittiin. Lisää ihania ihmisiä. Tapasin vihdoinkin ihan livenä mm. Makepeacen - tätä oli odotettu! Olin vain niin väsy, etten jaksanut kierrellä ihmisten luona jututtamassa,  harmittaa näin jälkikäteen. Mutta matkustaminen on rankkaa, vaikka saakin nautiskella mahtavista hotelliaamiaisista. Nukuttikin ihan hyvin, mitä nyt hotellin edessä skeittailleet pikkupojat häiritsivät ekana iltana unen saantia.

Kävin myös veljeni ja hänen vaimonsa uudessa kodissa. Se on remontoitu viimeisen päälle (paitsi ei kylppäriä) - mustavalkoiseksi. Voi että meitä nauratti veljen kanssa! Meille on geenit jaettu tasan tarkkaan puoliksi: veljelle ne mustavalkoiset (tai vaan mustat) ja minulle värit ;)

Kotiin oli kyllä silti ihana tulla! Karvalapsia oli ikävä, ja niilläkin vissiin minua, koska Piki ei ole paljoa sylistä liikahtanut ja Indykin (joka ei tosiaankaan ole sylikissa) on tänään käynyt kahdesti jo sylissä. Viime yönä ne nukkuivat vuorotellen kainalossa.

Tuossa alemmassa kuvassa olen epätoivoisesti yrittänyt kuvata itseään pesevää kissaa. Mahdoton tehtävä!

Ssk, eiku Skk

Kissaherrat olivat hoidossa ja kuulemma jompikumpi kuorsaa (kerroin kyllä, että se on Indy). Ruoka oli myös maistunut ja Hilman kanssa rellestetty.

Tämä herra tai mahdollisesti rouva sai viikonloppuna tarkkailla mahdottoman ihanaa ja samalla ehkä jonkun mielestä vähän hullua porukkaa. Mutta meillä oli tosi hauskaa!

Viikonloppu meni siis maailman parhaiden ystävien seurassa. Halasimme, neuloimme, ostimme lankaa ja villaa, kehräsimme, värttinöimme, söimme ja joimme, tuijottelimme tähdenlentoja, saunoimme, säikytimme akryylihain, joku sai kumiankasta päähänsä, kamikazelammas säikäytti kaikki, voimavarakouluttajaopiskelijat taisivat vähän järkyttyä, äimistelimme 19 litraa, nautiskelimme mm. tiramisua ja iPadit olivat ahkerassa käytössä (kuten myös visat...).

Vaikka mitään työpajoja ei ollutkaan, ohjelmaa tuntui järjestyvän ihan itsestään. Päivölässä samaan aikaan olleet Voimavarakouluttajat tarjosivat rentoutusta teemalla Voimaantuva naiseus... Anteeksi, jos loukkaan jotakuta, mutta - en uskaltanut osallistua, pelkäsin, että joku mainitsee munasarjat tms. ja räjähdän nauruun.

Nämä tällaiset viikonloput ovat parasta mahdolliset mielenterveysterapiaa. Paha vaan, että paluu maanpinnalle ja normaalille aikavyöhykkeelle huomisaamuna on karu. Mutta Tampereen messuja odotellessa voi katsella näitä (ja muitakin) kuvia, muistella ja nauraa Ravelryssä yhdessä näiden ja monien muiden ystävien kanssa. (Alin kuva kannattenee klikata suuremmaksi - siinä tiivistyy viikonlopun ydin.)

Nautiskellen

Perjantai. Aamulla pakkausta ja herrat hoitoon. Töistä suoraan lähtö, ajoa aika tarkalleen 400 km. Ihana nähdä ystävä pitkästä aikaa. Ilta juoruamista, lankoja, kirjoja ja ruokaa.

Lauantai. Peräkanaa ajelua tunnin verran. Perillä lauma äänekkäitä, mutta ihania käsityöihmisiä. Ensin aavistuksen verran jännitystä, sitten tutustumista ja sitten maailman rennoin ja ihanin ilmapiiri. Niistä on kaikki neuleretriitit tehty. Itse kehräsin melkein koko viikonlopun (tuloksen näette vielä tässä joskus), neuloinkin vähän. Oli myös työpajoja sekä kehräykseen että neulomiseen liittyen, mutta itse en osallistunut yhteenkään. Ei sillä, etteikö olisi kiinnostanut, mutta takana raskas matka ja työviikko - parasta vaan nauttia ilmapiiristä ja ihmisistä.

Paikalla oli tietysti myös asiaankuuluvia kauppiaita. Osa oli superhypertehokkaita enabloimaan jopa toistensa tuotteita ;) Niinpä mukanani Keski-Suomeen tuli pari vyyhtiä Louhittaren Luolan tuotteita ja tulevan takin verran Avocadoa (=Felted Tweediä). Toisaalta, kirppari- ja ota-ja-vie-pois -pöydissä onnistuin hävittämään kaiken mitä toinkin hävitettäväksi. Varsin sujuvaa toimintaa siis.

Tuli heti esittelykierroksen aikana mieleen, että taidan olla ainut, joka on kiertänyt kaikki nämä Suomen neuleretriitit? Joo, koukussa ja tukevasti ;) Seuraavahan on jo ihan kohta. Utajärven Merilän kartanolle tsiljoona pistettä ja papukaijamerkkejäkin roppakaupalla käsittämättömän hyvästä ruoasta (ja huom! Minä olen olen tosi nirso!).

Sunnuntaina sitten kotiin, taas kamala määrä kilometrejä. Kissatkin hain, tyhjensin auton ja romautin tavarat eteisen lattialle. Eilen illalla vihdoinkin sain ne siitä purettua. On ikävä ihmisiä, pulinaa, lankoja, villoja, ideoita, naurua. Viimeistään vuoden päästä uudestaan, jookos?

Tavaraa

Jos olisin järkevä ihminen, olisin mennyt nukkumaan jo ainakin tunti sitten. Mutta kun en ole. Enkä tänään ole ottanut kuin puolen tunnin torkut päivällä. Ehei, minä mukamas pakkaan. Useimpien mielikuvissa pakkaaminen tarkoittanee tavaroiden keräämistä järkevästi matkalaukkuun (isoon tai pieneen). Miulla on tällä hetkellä täytön kohteena 31-litrainen muovilaatikko. Joo, neuleita (keskeneräisiä), villaa, puikkoja, pikkutarviketta peltilootassa, silmukkamerkkejä vielä pienemmän peltilootassa ton edellisen sisällä, villaa (ainakin kolmea eri sorttia, kun en millään voi tietää mitä milloinkin tekee mieli kehrätä), kamera, rukki, jatkojohto - iiiks, jatkojohto puuttuu, menen lisäämään.

Lisätty, vielä myös retkituoli, oma tyyny (tai kaksi, toinen nukkumiseen ja toinen tuohon retkituoliin peffan alle), teenkeitin, teetä, evästä (paljon, matka on piiiiiitkä). Joo ja tietysti vaatteet ja sen sellaiset, mutta ne nyt ehtii huomenna vielä. Tärkeimmät ensin, ettei mitään vaan vahingossakaan jää.

Kissat vaistovat aina heti, kun alan pakata. Tavaroiden etsiminen ja kasaaminen keoiksi lattialle (kasaan ensin ja tungen vasta valmiin kasan kassiin) on niille merkki, että taidetaan joutua hoitoon. Huomisaamuna saan sitten metsästää niitä ympäri ämpäri huushollia. Piki menee tosin aina lelulankaan. Houkuttelen sen lelulla esille. Indy on sitkeämpi tapaus. Hilma varmaan "ilahtuu", kun pojat saapuvat tuomaan vauhtia sen elämään viikonlopuksi.

Viikonloppuna on siis tiedossa kehräystä ja neulontaa kavereiden kanssa pohjoisessa. Ja yksi ilta-yö hyvän ystävän luona ♥ Ensi maanantaina voin olla aika ryytynyt, reissaaminen on aina rasittavaa, mutta toisaalta, se tekee kyllä niin hyvää. Saa ajatella jotain ihan muuta kuin tätä arkea. Saa jutella samoista asioista innostuneiden ihmisten kanssa niin paljon kuin jaksaa, eikä kukaan katso alta kulmain, että "kahjo".

Parasta on, että saan ottaa tämän viikonlopun uusiksi parin viikon päästä etelämpänä yhtä ihanassa seurassa :)

Ystäviä

On se kumma miten aika katoaa johonkin. Ensin tuntui, että on koko kesä edessä, nyt se on jo melkein ohi. Onneksi on vielä hauskaa tiedossa. Yksi kesän isoimmista hauskuuksista oli viime viikonloppuna. Ensin pitkä, mutta kaunis ajomatka Lieksaan ja tarkemmin sanottuna Lieksan Kristilliselle Opistolle. Siellä liuta käsityöhulluja naisia vietti mahtavan viikonlopun. Syötiin hyvin, juotiinkin vähän, naurettiin paljon, neulottiin, virkattiin, puhua kälätettiin, paistettiin lettuja (tai kalanperkeitä ;) ja kehrättiin ja ennen kaikkea houkuteltiin viattomia sieluja kehruun pariin ♥

Jos kuvaa tiiraa tarkkaan, näkee viisi erilaista rukkia. Kaiken kaikkiaan laskin 11 eri mallia. Kiitos kaikille ihanille seuralaisille!

Tämän sain aikaan viikonloppuna. Neuleitakin oli kaksi mukana. Toiseen en tainnut edes koskea, toista neuloin noin neljä puikollista. Ja aloitinhan miä uuden huivin, mutta siinä oli ihan liikaa ajatustyötä tuommoisessa isossa seurueessa neulottavaksi. Joten kehräsin. 119 grammaa BFL-silkkiä (80%-20%) AllSpunUp.Kehräytyi kuin unelma, yhtään haituvaista ei tarvinnut heittää hukkaan. Kuvassa vielä pesemättömänä. Tuon avulla levitin innolla sähkörukin ihanuuden ajatusta ympärilleni.

Yhdessä

Yhdessä nauroimme ja lauloimme. Yhdessä kehräsimme ja neuloimme, joku virkkasikin, ja taisipa mukana olla yhdet pöytäkangaspuut. Yhdessä herkuttelimme urakalla. Ystävien kesken.

Niin, neljäs neuleretriitti. Kuvia on toki paljon enemmänkin, mutta en nyt vielä ihan jaksa miettiä ja muokkailla. Joskus. Liuhustakin on nyt parempia kuvia, käykää Ravelryssä katsomassa. Ostokset... Sanotaanko, että vaikutan jumiutuneen kahteen väriin. Pehmeitä ja ihania. Ja paljon.

Kissaherratkin ovat jo kotiutuneet, väsyneinä. Kylässä piti testailla 5-vuotiaan rakentamaa majaa, ihmetellä muuttunutta huonekalujen järjestystä ja yrittipä Piki päästä olutta maistelemaankin ;)

Ja meillä kaikilla oli niii-iin muukaaavaa, oi jospa oisin saanut olla muuukaaaanaaaa!

Ja minähän sain olla!


Majacraft Little Gem. Neuleretriitti 3:n toiseksi suosituin rukkimalli. Kun katsoo sivuprofiilikuvaa, ymmärtää miksi: kompakti, kokoontaittuva, vie vain vähän tilaa, mutta silti erinomainen rukki.


Tasapuolisuuden vuoksi (rukit ovat herkkiä otuksia!), jokaisesta retriitissä mukana olleesta rukista yksi kuva. Anteeksi kuvien huono laatu. Väsynyt kehrääjä ei oikein jaksanut keskittyä, eikä viitsinyt ottaa kamalan montaa kuvaa - näitä kun oli yhteensä 27 kpl!


Sivuprofiili - on se näpsäkkä!


Taustalla näkyy hieman kuljetuskassiakin.


Mukana oli myös yksi perinteinen ja iäkäs, mutta silti hyvin toimiva. Kiikkalainen siis.


Rukeissa on nykypäivänä väriäkin! Schacht Ladybug.


Hieman etukenossa, mutta loistava, testasin kesällä. Lendrum.


Tyylikäs! Schacht Matchless.


On se muuten kumma, miten mikä tahansa kuitu tai väriyhdistelmä näyttää rukin rullalla tosi hienolta ja upealta. Ihan niin kuin mikä tahansa pöytäviini maistuu Ranskassa tosi hyvältä. Kromski Mazurka.


Toinen erittäin kompakti, Majacraft Pioneer.


Ja toinenkin samanlainen (kuvan nimetty vahingossa väärin!).



Ja kolmas - nainen? Pidimme myös rukkiristiäisiä


Majacraft Rose. Jos mulla ei olisi Suzieta, niin tämä sitten.


Toinenkin Rose.


Se "junanvessa" eli S10.


Johon on helppo (jos osaa) lisätä väriä oman maun mukaan. S15.


Ja joka kestää isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle, eli tämä on jo useamman vuosikymmenen maailmanmenoa nähnyt yksilö. S10.


Tumma vaihteeksi, Louet S50.


Minun exäni, Kromski Sonata. Ollut jokaisessa retriitissä mukana - eri omistajalla joka kerta ;)


Toinen Sonata, mutta vaalea.


Retriitin suosituin rukkimalli, Majacraft Suzie. Näitä oli vihreällä ja mustalla pyörällä ja tulossa on yksi punaisella.


Musta versio.


Villa sointuu pyörään. Vahingossa.


Toinen musta.


Ja vielä yksi.


Tähän rakastuin! Kromski Symphony. Mitenköhän tän saisi mahtumaan omaan huusholliin...


Louët Victoria. Myös erittäin kompakti ja kokoontaittuva.

Takana siis viikonloppu villaplaneetalla kehruuaikavyöhykkeellä viinin, herkkujen ja ystävien seurassa. Kiitos teille!

Odds

Osaan kehrätä vaikka silmät ummessa - tuli todistettua eilen illalla. Laiskana en jaksanut nousta sytyttämään valoja, vaan tuijotin Good Wifea läppäriltä ja kehräsin pimeässä olkkarissa.

Suomen luonto ja alkukesä. Joka vuosi mulle käy näin. Ajoin äsken kotiin Jyväskylästä, katselin vihreää metsää, sinisiä järviä, tienpientareen ihania kukkia ja tuntui, että sydän pakahtuu. Joku päivä täytyy päästä kameran kanssa kävelemään umpimettään.

Osasin neulemiitissä myös neuloa ilman ohjetta, idiootti kun olin ja jätin ohjeen kotiin. Meitä oli kuusi ja puolet peräti uutta väkeä! Kiva kun saadaan lisää seuruetta. Lauantaina olisi KIP ja sääennuste on aika masentava. Katsotaan jaksanko lähteä.


Piki nukkuu kehruuvillojen päällä.

Indyn mielestä kuumaliimapistooli on vain ja ainoastaan sitä varten, että sille tehdään uusia leluja.

Uusi passi on sisäväreiltään ällölällö pastelli.

Uuden passin sai ulos poliisiasemalta kertomalla pelkästään oman nimensä. Ei tarvittu hetua eikä ajokorttia eikä mitään. Joko miä olen liikaa vankikarkurikuvani näköinen, tai liian kiltin näköinen/oloinen tai sitten täällä maalla ollaan tosi luottavaisia. Tai näitä kaikkea.