Viljaa

Vauhdikasta on elo nykyisin. Remontti valmistui ja nyt nautin suunnattomasti pienestä ja pirteästä vessastani, kauniista ja avarasta kylppäristä, ja erityisesti söpöstä saunasta. En yleensä tykkää saunomisesta, mutta jotenkin kummasti nyt sinne on tosi kiva mennä. Lämpeääkin niin ihmeen nopeasti. Miehet tekivät tarkkaa ja siistiä työtä - taidan turvautua heihin sitten kun on keittiörempan aika. Joku voisi vielä siivota muun huushollin läpikotaisin. Suurimman osan kylppäristä rempan tieltä pois siirretyistä tavaroista olen jo kantanut takaisin, mutta jotkut tavarat etsivät vielä uutta säilytyspaikkaa. Ennen mm. käytin saunaa mattovarastona (ne matot, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole käytössä), mutta nyt kun taidan olla ihastunut saunomiseen, minne työntäisin matot? Eiköhän se aikaa myöten selviä.

Ylppäritkin ovat onnellisesti ohi taas vaihteeksi. Tänään sain paperit pois käsistäni. On se kumma, miten vuodesta toiseen jännittää mokomaa koitosta opiskelijoiden puolesta. Pelkään myös ihan järjettömästi jotenkin ihmeellisesti hävittäväni tai sotkevani paperit. Nyt odotamme loppukevättä ja lopullisia tuloksia. Ja juhlia.

Kuvissa 174 grammaa Shetlanninlammasta kaksisäikeisenä. Värjäys ihan itse Tuulian neuvoilla ja avustuksella.

Tätä kerratessa tein semmoisen mokan, että kehtaankohan tunnustaakaan... No, menköön. Aloitin kertauksen siis vielä evakkokämpässä. Minä patjalla istuen ja miniSpinner lattialla patjan edessä. Jonkin aikaa kerrattuani (ehkä viidesosa säikeistä) ihmettelin kummissani, että kuinka tästä tulee näin hirmuisen kovaa, vaikka kierrettä ei ole nimeksikään? Kävin hakemassa teetä, istuin alas (siis kömmin patjalle lattian rajaan), käynnistin rukin - ja siinä samassa välähti! Minä kaikkien tomppelikehrääjien esiäiti olin kerrannut samaan suuntaan kuin olin kehrännyt säikeetkin! Eli oikeastaan en ollut kerrannut, vaan syöttänyt lisää kierrettä. Hetken huhhailin ja ihmettelin mitä tehdä. Hukkaan en halunnut ohutta ja nättiä säiettä heittää, joten tyynesti (tai vähemmän tyynesti) vedin mokoman ulos rullalla vierelleni kasaan ja aloitin kertaamisen alusta vastapäivään.

Hassua kyllä, mutta tuo korjauskertaus onnistui vallan erinomaisesti! Oli tosi jännä katsella käsissä olevia säikeitä: uusi kierre etummaiseen käteen asti, pääsin irti käden hennosti, vanha kierre suoristui ja uusi valtasi alaa. Suorastaan kiehtovaa - joo, olen outo ;) Pesun jälkeen lanka on ihan normaalia, tuo tuplakerrattu pätkä on ehkä hitusen (todellakin vain hitusen) verran kovempaa kuin muu lanka. Kaunista. Huivi? Taas.

Ai niin! Olin viime sunnuntaina Käsityönmuseolla Jkylässä kehräämässä julkisesti Silmä, pisto, tikki, takki -markkinoilla. Mukana oli todella monta neulojaa päivän mittaan, kaukaisimmat Lapinlahdelta ja Kuopiosta asti. Otin rukin mukaan viime tingassa, mutta kylläpä se olikin oiva ratkaisu. Sain kuulla kauniita sanoja vanhasta taidosta ja perinteestä, mutta myös kummastelevia ja ihmetteleviä kommentteja sähkörukista. Erityisen ihana ja mieleenpainuva oli ehkä noin 80-vuotias rouva, joka sanoi minun tehneen hänen päivästään iloisen ja onnellisen ♥

Valoa!

Tässä reilu kuukausi sitten taloon rantautui kirkasvalolamppu. Sellainen, jota voi himmentää eli käyttää myös tavallisena valaisimena. Olen tykännyt kovasti ja niin näyttää tykkäävän toinenkin perheenjäsen ;)

Vihreä unipesä on  ihan varta vasten kissoille tehty ja ostettu täältä. Aiemmin se ei ole kelvannut, herrat ovat leveästi väittäneet, että se on liian pieni, mutta nyt, jostain täysin käsittämättömästä syystä, siitä on tullut Indyn ehdoton lempipaikka. Mieluiten siinä nukutaan, kun tuossa lampussa on valo päällä.

Kuvaamiskohteena ei Indy yhä edelleenkään tykkää olla, vaikka kamera kyllä rakastaa sitä ♥

Haukotutti!

Organisointia

Ensin vastauksia.

Taina. Ostan valmiita topseja. Olen liian kaupunkilainen, jotta jaksaisin aloittaa pesemisestä lähtien itse. Tai on mulla joitain karvoja, jotka pitäisi pestä ja karstata/kammata, mutta laiska olen. Enkä osaa värjätä, tykkään siksi ostella niiden topseja, jotka osaavat.

Routa. Kissaherroja sähkörukki on kiinnostanut vähän oudosti. Itse laite oikeastaan ei, mitä nyt Piki on vähän kiehnännyt (mihinpä se ei kiehnäisi). Kumpikin kuitenkin iltaisin tuijottaa kehrättävää säiettä ja nappaa sen mielellään hampaisiinsa. Tätä ei tehdä jalkarukilla koskaan!

Kaaoksen organisointi jatkuu. Tänään olen käynyt läpi vaatekaapit ja löytänyt säkillisen kirppistavaraa ja muovikassillisen roskia. Omituista kyllä, en löytänyt yhtään potentiaalisia matonkuteita - hamsterigeenini taitaa olla nukahtanut.

Eteisenkin raivasin. Maanantaina kävin Ikeassa ja mukaan tarttui tämä kankainen hyllykkö. Tämä on nyt sitten tämän hetkinen ratkaisuni kaikkien huivieni säilyttämiseen. Tuohon mahtuu yllättävän paljon huiveja. Isot hyllyt ovat vielä vajaita ja pienissä on kussakin toistaiseksi vain yksi huivi, vaikka useimpiin mahtuisi kaksi. Ja on siellä kahdessa pienessä lokerossa myös hanskoja. Muutaman huivin kyllä heitin menemään. Huonolaatuinen mohair on muuttunut takkuiseksi inhotukseksi.

Juuri nyt olkkarissa on organisointikaaos levällään. Levitin kaikki omistamani käsityölehdet pinoihin lattialle. Osa lähtee kierrätykseen, osalle pitää keksiä järkevä säilytyssysteemi.

Huomenna on pakko hyökätä myös työhuoneen ja vaatekomeron kaaosten kimppuun. Illalla ja viikonloppuna on vieraita tiedossa - eihän tämmöisen sotkuun kehtaa ketään päästää!

Lopputulos

Ihmeiden aika ei ole ohi! Sain tapetoinnin valmiiksi ja siivottuakin tänään. Ensin tietysti tyhjensin huonetta. Käsittämättömän paljon kirjoja, vaikka eihän siinä yöpöydällä ollut kuin pari pinoa... Tällä hetkellä kaikki rojut, joita en halua takaisin makkariin ovat työhuoneessa, sen ovea ei kannata avata. No, siivoan ja raivaan sen joskus ensi viikolla.

Toisessa vaiheessa maalasin ikkunaseinän (ei näy kuvissa, jää kaapistojen väliin) valkoisella, kolmeen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen. Tiedän olevani hyvä seinämaalari ja tykkään siitä hommasta.

Sitten piti hetki kerätä rohkeutta ennen kuin uskalsin tapettien kimppuun. Aloitin alemman kuvan kohdistettavasta tapetista. Tämä oli sitä sorttia, jossa liisteri levitettiin seinään. Ensimmäiset kaksi vuotaa oli silkkaa taistelua ja tuskaa, mutta sitten lähti sujumaan. Virheitä, mokia ja sotkuja löytyy paljon, mutta se joka uskaltaa niistä mulle sanoa joutuu tapetoimaan miun olkkarin! Että pysykääs hiljaa!

Kukkien vihreä on samaa kuin yksivärisen seinän, mutta jostain syystä se näyttää yksivärisenä paljon intensiivisemmältä. On se kyllä niin miun vihreä!

Herrat osallistuivat hyvin vähän. Kävivät haistamassa maalia - hyi, nenät nyrpistyivät nutturalle ja herrat siirtyivät metrin päähän tuijottamaan. Ne tuijottivat pensseliä ja telaa äärimmäisen tiukasti koko maalaamisen ajan. Nähtävästi maalaaminen on hypnoottista. Tapetointi sen sijaan ei kiinnostanut niitä pätkääkään. Ne nukkuivat tyytyväisinä sängyssä, raottivat silmiään jos vahingossa heitin talouspaperinyssäkän tai ylijäämätapetin palasen niiden päälle. Erinomaisia remonttikissoja siis.

Tänään olen listoittanut ja siivonnut. Talossa ei ole imuroitu viikkoon - jalkapohjissa oli aamulla hetken tassuttelun jälkeen inha kerros kissankarvoja. Nyt on putipuhdasta ja voi lähteä kavereiden luo syömään juhannuksen kunniaksi!

Ps. Kiitos kauniista kommenteista edelliseen postaukseen! Kukkien kuvaaminen on kivaa, ne pysyvät yleensä nätisti paikoillaan :)

Kauppaa

Jyväskylän käsityömessut ja TitiTyy - siinä viikonlopun ohjelma ;) Mutta hei, tykkään ihan hirmuisesti messukauppailusta! Ihmiset ovat enimmäkseen hyväntuulisia, kyselevät neuvoja, pohtivat, miettivät, nauravat, kokevat löytämisen iloa. Ja ihana nähdä kohtalotovereita - täysin tuntemattomat ihmiset suuntaavat erittäin määrätietoisesti kohti lankahyllyjä. Silmät kiiluvat, kuuluu epäuskoinen naurahdus, ja kädet ojentuvat hiplaamaan. Aaaaah! Kyllä lankoihin hurahtaneita ihmisiä on paljon ;)

Tänään vielä klo 10-16.


Eilen messujen jälkeen suuntasin velipojan luokse ja hain ne tavarat jotka eivät mahtuneet piskuiseen autooni Mamman asuntoa tyhjennettäessä. Sain ihan perustuolin (aina tarpeellinen, pitää päällystää uudelleen), uuden mikroaaltouunin (vanha on vuodelta -92 ja etuosan muoviosat eivät enää ole valkoiset vaan keltaiset... Vanha oli muuten Mamman synttärilahja mulle.) ja vielä kuvan ihanuuden. Huskvarna ompelukone piilotettuna pöytään. Pöytään on ollut vielä jatko-osakin, mutta sitä ei enää löytynyt. Laatikoissa on vetoketjuja ja nappeja. Kunhan kesä koittaa, lainaan jostain hiomakoneen ja hion ja lakkaan uudestaan. Toisaalta vaalean harmaakin olisi kiva... Hiukan kapeahan tuo eteinen nyt on, mutta pöytää, tai siis laskutilaa, olen kaivannut siihen koko asumisen ajan eli yhdeksän vuotta. Nyt on.

Iida ja Mrs Marple: puolikas huivikirja on kirja nimeltä Myssyjä ja sukkia ;)

Juuli: meillä on lapsilukko roskiskaapissa, mutta laatikostoon sopivaa en ole vielä nähnyt.

Pirle: toivottavasti olen edes käyttäytynyt unissasi hyvin ;)

Lahjus

Koko joulukuun (ja marraskuun ja pari edellistäkin) olen suunnitellut mitä hommaan ittelleni joululahjaksi. Näin suureellinen projekti, koska minä en kovin montaa lahjaa yleensä saa ja niitä on kuitenkin kiva saada edes joskus. No, kyllä onneksi on Ravelryvaihtopaketti (postissa yhä, joku unohti tänään hakea sen!!!), parin kamun kanssa vaihdetaan paketit ja siinä se onkin.

Suunnitelmilla on tapana toisinaan mennä ihan yhtäkkiä yllättäen uusiksi. Tänä aamuna Hesaria lukiessa bongasin Askon mainoksesta tämän. Täydellinen! Saatava heti. Onko meidän kaupungissa Askoa???

Lähtötilannehan oli tämä. Säilytystilaa on mahdottoman vähän. Ns. vaatehuone on komero isommalla ovella... Joten olkkarin nurkassa on pari vuotta asustanut tällainen itse valmiista osista kasattu penkki, jonka sisään saa kivasti piilotettua villaa muodossa jos toisessakin ;) Mutta liimaukset ovat pettäneet, hommaa pitää kasassa vain ruuvi jokaisessa kulmauksessa. Lisää ruuveja en saa, liian kovaa puuta, vasaroida en uskalla, pelkään sormieni puolesta.

Herrat esittelevät (tilanne on siinä mielessä lavastettu, että normisti tämän on ääriään myöten täynnä jotain muuta kuin kissankarvaa):


Kaupungissa on tasan kaksi huonekaluliikettä. Ensimmäinen myi ei oota, toisen olemassaoloa en edes muistanut, mutta onneksi tämä ensimmäinen ystävällisesti valisti. Ja siellä vastassa oli yksi abiskuukkelis, valmiina palvelemaan operaukkaa. Ja löytyi! Ja juuri tarvittavat kaksi valkoista!


Piki esittelee yllä koriosan. Tukevilla ja hyvin liikkuvilla pyörillä, ei ihan tiivis, mutta kuitenkin nätisti näkösuojaa.


Indy esittelee penkkiosan. Näitä oli myös tuplaisompina, mutta kaksi pientä on helpompi sijoitella miun huusholliin. Voisin melkein huolia kolmannen... Kiltti ja suloinen myyjä soitti vielä perään (jotain hyötyä siitä, että kaikki tuntevat) ja kertoi unohtaneensa kampajalahjuksen - kolme vapaalippua torstaina avattuun, täysin uudistettuun uimahalliin!


Ja tässä kokonaisuus paikoillaan. Näitä on siis kaksi, kumpikin täpösen täynnä villaa. Toisessa värillisiä + erikoisempia kuituja ja tässä valkoista odottamassa, että ehtisin harrastaa värjäämistä. Ja näitä kehtaa tarjota vieraille istuimiksi!

Oho, tuli vahingossa kirjoitettua tämän blogin toinen sisustuspostaus ;)

Punaista

Ensin. Kiitos SKY:ni, kirjapostia tuli tänään! Ari Paulowin Kuolonkeinu. Minulle ihan uusi tuttavuus, mutta tykkään dekkareista, joten heti kun löydän niitä ylimääräisiä tunteja.... Mukana oli myös itsetehty kortti, jossa taustana oli kartta, jossa nätisti näkyivät sekä minun paikkakuntani, että kirjeen postileiman paikkakunta.... Kiitos!

Sitten, SNY, 100% villaa? Jos näin, on sen täytyy olla merinoa. Mutta silti kallistuisin piskuiseen silkkimäärään myös, koska se tuntuu niiiiiiiin pehmoiselta :)

Vielä. Tänään, ihan tosta noin vaan päähän pistona, sisustamista. Kangas, punaista puuvillaa (halpaa ale-sellaista) oli ostettu jo ainakin kolme vuotta sitten (eli ajalla ennen blogia). Siellä se oli maannut yläkomerossa työhuoneessa ja odottanut tilaisuuttaan.

Eilen Indy ja Piki erittäin taidokkaalla yhteistyöllä - mene sinä tuonne verhon taakse piiloon, niin minä sitten juoksen ihan hiiiiirmu lujaa makkarista, jarrutan ja törmään sinuun, sitten sinä muka säikähdät (vaikka verhosta kyllä näkee läpi) ja sitten painitaan - tiputtivat verhon taas. Ja sen jälkeen vielä jompi kumpi uitti sen ruokakupeissa kulman takana keittiössä. Toinen verho oli tiputettu jo viikonloppuna, ja se on jossain vaiheessa uitettu jossain nesteessä, siinä on semmoinen ruskea rantu.... Yksi verho oli vielä ylhäällä. Mutta nuo pitäisi pestä. Ei huvita. Toiset verhot on, mutta ne on kesäverhot! Eli kaivelin vanhan kankaan esille.

Onneksi kangas oli valmiiksi paloiksi leikattu, muuten tämä olisi saattanut lössähtää heti alkuunsa. Yläreunojen surautus ompeluapulaisten avustamana. Aina kun sain yhden valmiiksi ja ripustin sen kangaspuiden päälle odottamaan seuraavaa, jotkut kävivät painimassa ja juoksemassa ja kiskomassa verhon alas jotta siihen voisi kietoutua painimatsin pyörteissä.

Verho nro 1 ylös alareunan mallailua varten. Mitä jos....? Kyllä, uhkarohkeaa, mutta testataan. Eli laiska ompelija teki vain pienet käänteet sekä ylös ja alas ja nyt verhot ovat sillein oikein upeasti, luksukselta näyttäen, sisustuslehtimäisesti lattialla kasassa - ylipitkät siis, tarkoituksella. Tiedän. Kissat tulevat rakastamaan näitä ;) Silittäminen oli muuten äärettömän mielenkiintoista seurattavaa karva-apulaisten mielestä - ainakin se vaati todella kiinteää tuijottamista.

Alunperin, silloin vuonna x ennen kissoja, tarkoitus oli myös ripustella semmoisia jouluisia pikkukoristeketjuja ylhäältä verhonipuista koristeeksi. Jostain syystä en nyt edes harkitse moista....

Vaihdoinpa varmuuden varuiksi kissojen ruokakupit tuosta verhosta vasemmalla olevan kulman takaa keittiön vastapäiselle seinälle. Samalla tosin pöytä piti työntää tuohon seinälle ja sillä seinällä on yksi amppeli.... nyt, jos joku viisas kissanryökäle tajuaa, pöydältä yltää siihen kuningaskissukseen....