Hinku

Uusi rukki tuli! Se on ihana, tuoksuu puulle ja jollekin, ehkä lakalle. Päivämäärän mukaan se on tehty 2.5.2012. Kuvaa ei vielä ole, eikä sillä ole nimeäkään. Pitää vähän pohdiskella ja makustella. Olkkarissa kyllä alkaa olla ihan aidon käsityöaseman tunnelmaa. Ja ahdasta.

Kesä tuli. Ainakin väliaikaisesti. Toivottavasti mustikan kukat eivät palellu ensi viikolla. Kesän mukana tulivat myös astmaoireet, pahimmat ikinä. Huomenna on saatava lääkettä. Silloinkin kun en meinaa tukehtua, enkä hingu ja vingu (kuten aamulla kävelyllä), keuhkoihin koskee.

Edellisestä huolimatta olen raivannut pihaa kissaherrojen innokkaalla avustuksella. Tänään tyhjensin piha-altaan. Se on semmoinen muovinen 157-litrainen allas. Talven jäljiltä täynnä ällöä vihreää vettä. Silti sieltä ei löytynyt tänä keväänä yhtään ainutta myyrän tai päästäisen raatoa, vaan neljä piskuista (alle 2 cm) sammakkoa. Pelastin sammakot ja vein ne pihan alalaidan ojaan turvaan Indy The Lähmäkäpälältä.

Indy löysi tänään uuden löhöilypaikan. Ikkunan edessä jakkaralla on tuollainen kankainen kori täynnä villoja ja lankaa. Sen päällä oli kiva maata, ja kerrankin kamera oli sohvalla käden ulottuvilla. Vastavaloon kuvattuna tosin ei mikään valokuvaustaiteen helmi. Ei herra siinä kauaa viihtynyt, piti lähteä jahtaamaan jotain itikkaa tms lentävää ötyä. Liharuokaa siis.

Eiku

Viime viikonloppu meni iloisessa Itä-Suomessa iloisten käsityöläisten seurassa. Kehräsimme ja neuloimme siis porukalla Portaanpään kristillisellä kansanopistolla. Mukana oli lähinnä Kuopion seudun neulojia, ja sitten minä ja Tuulia. Paikka oli kaunis (kuvia joskus, lähinnä sitä luontopuolta), ruoka hyvää (taivaallisia ei-taatusti-kaupan-hyllystä karjanlanpiirakoita, mutta parasta olivat ihmiset, jotka puhuivat samaa käsityökieltä.

Kehruuseen taisi koukuttua aika moni... Miä vein mukanani peräti kaksi rukkia ja silti välillä oli ihan pakko neuloa, kun ei ollut rukkia saatavilla. Lainasin Suzie Pron Nemesialle, mutta aika moni muukin kokeili sitä. Jacqueline - tai lyhyesti Jacqui (Suzie on siis merkki ja Jacquie ristimänimi ;) - käyttäytyi kuin pieni enkeli, ei kolissut eikä kränkkäillyt ollenkaan. Se selvästikin tykkää opetushommista.

Mukana oli myös miniSpinner. Sunnuntaina sekin pääsi opetushommiin ja hurmasi välittömästi. Ymmärrän täysin, se nyt vaan on niin täydellinen työjuhta.

Alla oleva lanka on 100 % Wensdeydalea, valmistunut jo ainakin viikko sitten. 105 grammaa ja värjäys Tuulian. Rakastan noita värejä, niin ihanaa syksyä ja niin minua.

Ja jossain vaiheessa vastakehrätty vyyhti eksyi vahingossa ostolangan (sekin Tuulian) viereen - samikset! Värin nimi on Eiku. Siksi nimesin myös itsekehrätyn samoin.

Joku innostui taas kuvaamisesta. Sain pienen kuvausteltan ja tilasin kunnon jalan (hintaansa nähden erinomainen jalka). Eräät muutkin tässä huushollissa innostuivat kuvaamisesta...

Me

En halua tulla kuvatuksi. En. (Tai ehkä aurinko paistoi silmään.)

Pahuksen lumikuurot - eikö vois vaan olla koko ajan aurinkoista ja lämmintä?

Nam! Ei ihan vihreää, eikä ehkä kovin tuorettakaan, mutta silti ihan nam!

Jee, pääsee uittamaan tassut! Ei tää kyllä järveä vastaa, mutta parempi kuin ei mitään.

Ai? Sisälle? Ei vielä...

Loistaa!

Kyllä tämä kehrääminen on kummallista. Väreissä näytän jumiutuneen näihin tiettyihin, vaikka voisin kyllä kehrätä mitä tahansa väriä, toisin kuin käyttää ylläni. Mutta... toi... tommonen... sparkle! Kimalletta, glitteriä, glamouria! Eihän se ole alkuunkaan miun tyylistä. Mutta kun toi oli niin jumalaisen ihanaa oranssia, taivaallisen pehmeää, huutaa päästä huiviksi tai joksikin ihan iholle.

60% BFL, 20% silkkiä, 20% firestar, värjäys Tuulia Salmela, kehruu minä ja miniSpinner, 2-säikeistä, 99 grammaa.

Herrat pääsivät tänään pitkästä aikaa ulkoilemaan. Indy veti eteenpäin kuin höyryjuna, innosta puhkuen. Sen pitää AINA päästä kulkemaan ensimmäisenä. Piki tuli vähän arempana, mutta kovin rohkeasti sekin. Sitä rassua vain alkoi palella, kun emäntä ei löytänyt sen villapaitaa. Ulkoilu tuo aina valtavan ruokahalun ja sen jälkeen pitää päästä kuorsaamaan aurinkoläikkään :)

Toisenlaista kissaa pääsee taas seuraamaan. Tallinnan eläintarhaan odotetaan taas piskuisia amurinleopardin pentuja. Emä, Darla on siirretty omaan tarhaansa ja pesäkamera asennettu. Nähtävästi toimintaa on odotettavissa piakkoin.

Hulinata

Loma ohi. Töissä takaisin, mitä nyt yksi päivä meni kuumeen kourissa.

Viime maanantaina alkoi siis remontti. Minä ja kissat ollaan evakossa noin 100 metrin päässä kotoa. Hassua. Ollaan niin lähellä, mutta niin kaukana. Miulla on koti-ikävä! En ole viitsinyt raahata tänne kuin välttämättömimmät - yllättävän paljon tavaraa silti. Patja, jakkara, verhot, pari mattoa, petivaatteet, hiukan astioita, pari kirjaa, kehruuvilloja, sähkörukki, lamppu, vaatteita, jne.

Ruuanlaitto ilman perusruokatavaroita on mielenkiintoista. Ensin huomaa, että ei ole öljyä. No, ostetaan huomenna. Sitten huomaa, että ei ole mausteita. No, heitetään tomaatteja sekaan antamaan makua. Yllättävän hyvää ruokaa silti.

Kissaherrat ovat sopeutuneet hyvin, vaikka ensin vähän vaikutti toisin. Ekan päivän nämä säpsivät jokaista kolausta, ilmastoinnin suhinaa ja ohi ajavia autoja. Ekan kerran kun tulin "kotiin", Indy oli ovella vastassa, mutta Pikiä ei näkynyt missään. Mihin voi piiloutua katti huushollissa, jossa ei ole huonekaluja? Löytyihän se sitten lopulta, tiskipöydän alta kaapista, pää työnnettyä perimmäiseen nurkkaan, tutisten ♥ Nyt täällä jo riehutaan, vedetään rallia ja roikutaan verhoissa (piti tuoda vanhat verhot näkösuojaksi). Molemmat tykkäävät istua tolla iiiisolla ikkunalaudalla, ja varsinkin Indy on ollut ylettömän hellyyden kipeä.

Toivottavasti kaikki menee remontissa ok ja päästään kotiin pian. Ainakaan mitään kosteus/vesivahinkoja ei ole löytynyt.

Neulominen ei yhä edelleenkään huvita. Yksi lapanen olisi valmiina. Kehrääminen sen sijaan on mukavaan evakkotoimintaa. Sähkörukki on tossa lattialla patjan edessä ja kehrääminen on todella kevyttä ja kivaa. Kuvassa on ihan itse värjättyä (mestarin valvovan silmän alla) Teeswateria. Teeswater on kova ja todella pitkä kuitu, ja opinpahan nyt, että se ei todellakaan sovi ketjukertaukseen. Lenkit eivät oikein taivu nätisti, ellei vahdi silmä kovana, että tulee juuri niihin lenkkikohtiin tarpeeksi kierrettä. Tätä on tosi vähän, arviolta 50 grammaa (vaaka on kotona). Eiköhän tästä jotain kivaa keksitä!

Apulainen

Mihin aika on taas kadonnut? Neulonut en ole ollenkaan, ei vaan ole ehtinyt. Kehrännyt olen vähän, mutta sekään ei oikein innosta, sillä villa ei ole ihan priimaa. Aika on kulunut kokeiden tarkistamiseen ja oikolukemiseen.

Nuorena, vastavalmistuneena opettajana rakastin kokeiden tarkistamista. Jotenkin siinä todella tunsi itsensä opettajaksi. Nykyisin tykkään paljon enemmän luokkatilanteista. Kokeissa haluaisin yhä enemmän kokeilla erilaisia toimintatapoja. Olen esimerkiksi 9-luokan ranskisten kanssa pitänyt suullisen ns. viestintäkokeen pareissa. Sen haluaisin toteuttaa myös yläkoulun englannissa. Ongelmana on vaan ihan käytännön järjestelyt, ryhmät kun on isompia kuin ranskassa. Mutta silti, kyllä miä ton vielä joskus toteutan...

Mr Piki on avustanut kovasti kokeiden tarkistamisessa. Kun ei kerran syliin mahdu, pitää lojua vieressä papereiden päällä tai sitten papereita hiplaten. Varsinkin jos näin koeviikolla työpäivä koululla on lyhyt ja tulen kotiin jatkamaan kokeiden tai aineiden tarkistamista, Piki nauttii miun seurasta suunnattomasti. Se on semmoinen sylivauva ja hellyyden kipeä kehruukone.

Herran tummassa turkissa näkyvät kaikki pölyhiukkaset, jopa kamera tarkentaa usein niihin pölyhiukkasiin Pikin viiksissä. Tällä hetkellä herroista lähtee myös aivan järkyttävän paljon karvaa, harjaamassa saa olla koko ajan. Harjaaminen on kattien mielestä onneksi kivaa, ne suorastaan kilpailevat kumpaa harjataan enemmän. Harjatut irtokarvat täytyy viedä roskikseen syvälle - muuten Indy saa ne kynsiinsä ja SYÖ ne.

Herrat eivät vielä tiedä, mutta huomenna ne menevät hoitoon Hilma-rouvan iloksi. Emäntä lähtee hiihtoloman aluksi pohjoiseen kaveria tapaamaan. Tarkoitus on juoruta, nauraa, kehrätä, neuloa ja nauttia tapaamisesta pitkästä aikaa.

Hmph

Pakkaset hellittivät - kissat tulivat takaisin sänkyyn yöksi. Pakkasilla nukutaan saunassa. Paitsi Piki nukkui silloinkin sängyssä välillä, umpi-uppeluksissa peiton alla.

Indyn mielestä viikonloppuisin, kun emäntä on kotona, pitää saada parempaa ruokaa kuin silloin, kun herrat ovat päivisin täällä keskenään. Tai ainakin kerjääminen ja valittaminen on yltänyt huikeisiin mittoihin.

Rassukat eivät tiedä vielä mihin muutaman viikon päästä joutuvat... Kylppäri+sauna+wc-remppa alkaa. Yritän saada herroille (no, ja itsellekin sillä enhän miä ilman vessaa ja suihkua pärjää) hätäapuvara-asunnon tosta suht läheltä rempan ajaksi. On tätä odotettukin jo vuosia.

Töissä miut nimitettiin viime viikolla lankaihmiseksi ja ranskanaiseksi. Ihan positiivisessa mielessä. Itse onnistuin kehittämään termin "chevonen" - ranska-suomea. Opiskelijat räjähtivät nauruun.

Neulominen ei oikein edisty. Huivintekele on muuten ookoo, mutta tietyssä keinovalossa lanka näyttää likaisen ruskealta oranssin sijaan. Ei kiva. Pitänee neuloa tuota vain luonnonvalossa. Uuttakin aloitin, mutta se on hidasta. En ole herra ties aikoihin tehnyt kirjoneuletta. Mutta ne värit... ♥

Olkkarissa kukkii justiinsa kevään ensimmäiset krookukset. Eläköön Ikea. Ehkä myös viime aikaisella ahkeraakin ahkerammalla takan poltolla on ollut jotain tekemistä asian kanssa.

Miten voisi taikoa lisää tilaa huusholliin? Ei, varasto välikattoon ei ole ratkaisu naapurien mielestä. Terassin voisi tietysti kattaa ja rakentaa seinätkin (yksi naapuri on tehnyt niin, eli olisi valmiit piirustuksetkin), mutta kun se pimentäisi olkkaria. Ehkä miä vaan siivoan ja järjestän työhuoneen uudelleen (taas). Hamsteri ei kuitenkaan osaa heittää mitään pois.

Vajaat kolme viikkoa hiihtolomaan. Ystäviä on ikävä.

Tapahtunutta

Ensin alkoi loma. Nukuin ja luovutin limaa keuhkoista.

Joulu oli rauhallinen, mitä nyt Indy ja vieraileva tähti Hilma välillä ajoivat toisiaan takaa. Hilma on kuitenkin aina Queen ja sängyn valtiatar. Indy vain palvoo syvästi. Katsottiin Pride and Prejudice -maraton, Downton Abbeyn eka kausi ja vähän muutakin. Jopa neuloinkin - tuloksen näette heti kun päättely- ja pingotuskeiju suostuvat vierailemaan.

Sitten pojat menivät hoitoon. Hilma oli hieman katkera kun juuri pääsi oman kodin rauhaan, niin heti seuraavana päivänä NE tulivat häiriköimään. Minä lähdin Helsinkiin tapaamaan kavereita. Ja bongattavaksi. Junassa ensin sellaisen ravintolakärryn emäntä tokaisi, että sinä olet kyllä tuttu naama, keuruulainen, eikö? No joo... Olen vissiin opettanut hänenkin poikaansa. Olin sitä ennen räveltänyt iPadilla ja neulonut. Saatuani emännältä kaakaomukin nenän eteen (hieman Lempäälän jälkeen) jatkoin räveltämistä, ja mitä ihmettä? Ravelryssä (siis se räveltämö) Darsi ihmetteli kuka kaheli neuloo junassa ja räveltää, kuka se on? Voi kun hän olisi neulonut myös! Silloin olisin tajunnut kysyä kuka sinä olet?

Seuraavana päivänä Narikkatorilla Zilja bongasi minut jo piiiitkästä matkasta. Ja hetkeä myöhemmin, ollessani Tean kyydissä ja kun pysähdyttiin liikennevaloissa, minä vuorostani bongasin yhden (nykyisen) oppilaani. Olimme matkalla Villavyyhtiin - siellä olikin sitten enemmän ihania, rakkaita kavereita! Nyt minäkin olen nähnyt Suomen ainoan lankakaupan, jossa on rukkihuone. Ajatelkaa mikä ihana sana: rukkihuone. Sana täynnä zeniä, pehmeää villaa, värejä ja ystäviä ♥

Sieltä jatkoimme porukalla Selloon neulemiittiin. Lisää ihania ihmisiä. Tapasin vihdoinkin ihan livenä mm. Makepeacen - tätä oli odotettu! Olin vain niin väsy, etten jaksanut kierrellä ihmisten luona jututtamassa,  harmittaa näin jälkikäteen. Mutta matkustaminen on rankkaa, vaikka saakin nautiskella mahtavista hotelliaamiaisista. Nukuttikin ihan hyvin, mitä nyt hotellin edessä skeittailleet pikkupojat häiritsivät ekana iltana unen saantia.

Kävin myös veljeni ja hänen vaimonsa uudessa kodissa. Se on remontoitu viimeisen päälle (paitsi ei kylppäriä) - mustavalkoiseksi. Voi että meitä nauratti veljen kanssa! Meille on geenit jaettu tasan tarkkaan puoliksi: veljelle ne mustavalkoiset (tai vaan mustat) ja minulle värit ;)

Kotiin oli kyllä silti ihana tulla! Karvalapsia oli ikävä, ja niilläkin vissiin minua, koska Piki ei ole paljoa sylistä liikahtanut ja Indykin (joka ei tosiaankaan ole sylikissa) on tänään käynyt kahdesti jo sylissä. Viime yönä ne nukkuivat vuorotellen kainalossa.

Tuossa alemmassa kuvassa olen epätoivoisesti yrittänyt kuvata itseään pesevää kissaa. Mahdoton tehtävä!

Sittenkin

Pisin blogitauko ikinä. Yli kaksi viikkoa. Mutta kun...
...töissä ihan kamala kiire, ensin yläkoulun kokeet, sitten lukion koeviikko.
...arvosanojakin piti jakaa.
...ensi vuottakin jo suunnittelin, ainakin sen ekan päivän ;) Ja ranskan kertauskurssia enemmänkin.
...kärsin flunssasta koko viime viikon. Vieläkin on ääni käheä ja kröhittää. Nosti oikein kuumeenkin, mutta tunnollinen työntekijä kun olen, niin viikonloppuna.
...huushollia on pitänyt raivata, jotta täällä mahtuisi kissankarvojen seassa elämään.
 ...raivatessa unohduin tutkailemaan lankojani ja villojani. Mistähän se neulemojo löytyisi? Jos joku näkee, lähettäkää tänne!
...yliväsyneenä olen iltaisin vain toljottanut aivottomana telkkaria - ei ole jaksanut edes neuloa.
...kiukuttelin Suomen säälle: eihän tämä ole talvi, vaan kesä! Tunnetusti lyhyt ja vähäluminen.

Mutta kaikesta huolimatta:

Eräät eivät sitten millään halunneet tulla kuvatuiksi ;)

Valoa!

Tässä reilu kuukausi sitten taloon rantautui kirkasvalolamppu. Sellainen, jota voi himmentää eli käyttää myös tavallisena valaisimena. Olen tykännyt kovasti ja niin näyttää tykkäävän toinenkin perheenjäsen ;)

Vihreä unipesä on  ihan varta vasten kissoille tehty ja ostettu täältä. Aiemmin se ei ole kelvannut, herrat ovat leveästi väittäneet, että se on liian pieni, mutta nyt, jostain täysin käsittämättömästä syystä, siitä on tullut Indyn ehdoton lempipaikka. Mieluiten siinä nukutaan, kun tuossa lampussa on valo päällä.

Kuvaamiskohteena ei Indy yhä edelleenkään tykkää olla, vaikka kamera kyllä rakastaa sitä ♥

Haukotutti!

Ssk, eiku Skk

Kissaherrat olivat hoidossa ja kuulemma jompikumpi kuorsaa (kerroin kyllä, että se on Indy). Ruoka oli myös maistunut ja Hilman kanssa rellestetty.

Tämä herra tai mahdollisesti rouva sai viikonloppuna tarkkailla mahdottoman ihanaa ja samalla ehkä jonkun mielestä vähän hullua porukkaa. Mutta meillä oli tosi hauskaa!

Viikonloppu meni siis maailman parhaiden ystävien seurassa. Halasimme, neuloimme, ostimme lankaa ja villaa, kehräsimme, värttinöimme, söimme ja joimme, tuijottelimme tähdenlentoja, saunoimme, säikytimme akryylihain, joku sai kumiankasta päähänsä, kamikazelammas säikäytti kaikki, voimavarakouluttajaopiskelijat taisivat vähän järkyttyä, äimistelimme 19 litraa, nautiskelimme mm. tiramisua ja iPadit olivat ahkerassa käytössä (kuten myös visat...).

Vaikka mitään työpajoja ei ollutkaan, ohjelmaa tuntui järjestyvän ihan itsestään. Päivölässä samaan aikaan olleet Voimavarakouluttajat tarjosivat rentoutusta teemalla Voimaantuva naiseus... Anteeksi, jos loukkaan jotakuta, mutta - en uskaltanut osallistua, pelkäsin, että joku mainitsee munasarjat tms. ja räjähdän nauruun.

Nämä tällaiset viikonloput ovat parasta mahdolliset mielenterveysterapiaa. Paha vaan, että paluu maanpinnalle ja normaalille aikavyöhykkeelle huomisaamuna on karu. Mutta Tampereen messuja odotellessa voi katsella näitä (ja muitakin) kuvia, muistella ja nauraa Ravelryssä yhdessä näiden ja monien muiden ystävien kanssa. (Alin kuva kannattenee klikata suuremmaksi - siinä tiivistyy viikonlopun ydin.)

Tavaraa

Jos olisin järkevä ihminen, olisin mennyt nukkumaan jo ainakin tunti sitten. Mutta kun en ole. Enkä tänään ole ottanut kuin puolen tunnin torkut päivällä. Ehei, minä mukamas pakkaan. Useimpien mielikuvissa pakkaaminen tarkoittanee tavaroiden keräämistä järkevästi matkalaukkuun (isoon tai pieneen). Miulla on tällä hetkellä täytön kohteena 31-litrainen muovilaatikko. Joo, neuleita (keskeneräisiä), villaa, puikkoja, pikkutarviketta peltilootassa, silmukkamerkkejä vielä pienemmän peltilootassa ton edellisen sisällä, villaa (ainakin kolmea eri sorttia, kun en millään voi tietää mitä milloinkin tekee mieli kehrätä), kamera, rukki, jatkojohto - iiiks, jatkojohto puuttuu, menen lisäämään.

Lisätty, vielä myös retkituoli, oma tyyny (tai kaksi, toinen nukkumiseen ja toinen tuohon retkituoliin peffan alle), teenkeitin, teetä, evästä (paljon, matka on piiiiiitkä). Joo ja tietysti vaatteet ja sen sellaiset, mutta ne nyt ehtii huomenna vielä. Tärkeimmät ensin, ettei mitään vaan vahingossakaan jää.

Kissat vaistovat aina heti, kun alan pakata. Tavaroiden etsiminen ja kasaaminen keoiksi lattialle (kasaan ensin ja tungen vasta valmiin kasan kassiin) on niille merkki, että taidetaan joutua hoitoon. Huomisaamuna saan sitten metsästää niitä ympäri ämpäri huushollia. Piki menee tosin aina lelulankaan. Houkuttelen sen lelulla esille. Indy on sitkeämpi tapaus. Hilma varmaan "ilahtuu", kun pojat saapuvat tuomaan vauhtia sen elämään viikonlopuksi.

Viikonloppuna on siis tiedossa kehräystä ja neulontaa kavereiden kanssa pohjoisessa. Ja yksi ilta-yö hyvän ystävän luona ♥ Ensi maanantaina voin olla aika ryytynyt, reissaaminen on aina rasittavaa, mutta toisaalta, se tekee kyllä niin hyvää. Saa ajatella jotain ihan muuta kuin tätä arkea. Saa jutella samoista asioista innostuneiden ihmisten kanssa niin paljon kuin jaksaa, eikä kukaan katso alta kulmain, että "kahjo".

Parasta on, että saan ottaa tämän viikonlopun uusiksi parin viikon päästä etelämpänä yhtä ihanassa seurassa :)

Kiitos!

Kiire. Oikolukua ihan hirveästi. Ainepinoja, palaveria siitä sun tästä asiasta. Aikuislukion asioita. Juoksemista paikasta toiseen. Onneksi nyt pitäisi helpottaa, tosin kansalaisopisto alkaa sitten ensi viikolla. Mutta nyt aion neuloa! Ja virkata, tekee ihan hillittömästi mieli virkata! Meitä on palkittu. Vihdoinkin muistan vastata näihin.

Nirppu palkitsi blogin tuolla ylemmällä. Kiitos!

Homman nimi on se, että pitää vastata tunnustuksen mukana tuleviin kymmeneen kysymykseen ja jakaa sitten tunnustus eteenpäin kymmenelle bloggaajalle. (Oon huono jakamaan, mutta kaikki ihanat lukijat voivat vapaasti viedä mukanaan!)

1. Suosikkiväri: Vihreä, poltettu oranssi ja punainen.
2. Suosikkieläin: kissa (yllättikö ketään?)
3. Suosikkinumero: 9
4. Suosikki alkoholiton juoma: vissyvesi ja tee
5. Facebook vai Twitter? Facebook mutta mieluiten Ravelry
6. Intohimosi: Neulominen, kehrääminen, lukeminen, kissat.
7. Saada vai antaa lahja? Oon molemmissa vähän huono, tosin antamisessa parantanut paljon viime vuosina.
8. Suosikkikuvio: Kaikki symmetrinen.
9. Suosikkiviikonpäivä: lauantai
10. Suosikkikukka: Pionit, tumman punaiset ruusut, voimakkaan punaiset daaliat, kanerva, näitä on ihan liian paljon!

Toinen palkinto on kissa-herroille Taimilta. Kiitos!
Lempiruoka: Indy on erittäin ruokarajoittunut, mutta rakastaa hyytelöpusseja - merkillä ei niin kauheasti ole väliä, mutta Latz, Applaws, Miamor muutamia mainitaksemme. Piki taas rakastaa rajusti raakaa possun sydäntä. Hätätilanteessa raaka naudanliha menee myös herkusta.

Lempiväri: Kaikki missä näkyy omat karvat hienosti. Siis suomeksi sanottuna vissiin kaikki mahdolliset värit ;)

Minne haluaisin matkustaa: Tuota... lasketaanko kävely omassa rannassa matkustamiseksi? Sen pitemmälle herrat eivät haluaisi mennä. Hilman luona on kiva käydä, mutta mieluiten niin, että emäntä on mukana (ja yleensä se ei ole, vaan julmasti hylkää meidän pahan maailman armoille!)

Pihalla

Varmaankin viimeinen hellepäivä. Toisaalta onneksi, en yhtään tykkää kuumasta, mutta toisaalta oli kyllä aivan ihanaa eilen illalla. Lämmin elokuun yö helli ja hyvä ruoka, juoma ja seura vielä huipensivat. Tutustuin uusiin ihmisiin, tapasin tuttavia vuosien takaa, olin onnellinen.

Tänään ulkoilimme.

Jatkoa

Samalla valkoisella ja superpehmeällä linjalla jatketaan. Edellisen postauksen lapasille kaveriksi kaulaliina. Siitä tuli kovin lyhyt, mutta lanka loppui. Tuon samojedi-Fine Falkland -langan pinnasta tulee niin kaunista, etten halunnut tätäkään "sotkea" millään hienolla mallineuleella. Siispä käytin ihan yksinkertaista 15 krs oikeaa ja 15 krs nurjaa. Huivin päissä on 5 krs ainaoikeaa, jottei se rullaisi. Yksinkertaista, nättiä ja nopeaa.

Lanka: itse kehrätty, menekki 95 grammaa
Puikot: 4 mm
Lyhyt tuo huivi tosiaankin on, mutta miehen kaulassa takin alla, eiköhän se mene. Toivottavasti. Tuo on niin pehmeä, että itse ainakin haluaisin saada sen ihoa vasten. Nämä tamineet on jo jätetty naapurin postilaatikkoon, josta rouva nappaa ne huomisaamuna mukaan, kun lähtevät miehen synttäreiden kunniaksi reissuun. Toivottavasti mies yllättyy iloisesti :)

Joku halusi taas kuvaan. Kiehnäsi kameraan ja miun käsiin niiiiin innolla. Piki on ehkä ollut tällä viikolla vähän paitsiossa, kun Indy on ollut kipeä. Se ei syönyt eikä juonut mitään su-ma, ja oli muutenkin kovin nuutunut. Ma ja ti käytiin lääkärissä tutkittavana ja nesteytettävänä. Mitään ei löytynyt, joten johtopäätös oli liikaa karvoja suolistossa tukkimassa. Herra sai parafiiniöljyä ja Levolaxia. Ne tehosivat ja eilen onnellinen emäntä siivosi laatikoista läjiä. Kissa itse myös vaikutti hirmuisen onnelliselta, kun olo parani. Se makasi eilisen illan miun sylissä - ja Indy ei tosiaankaan ole sylikissa - kehräten ja kerjäten leuan alta rapsuttamista.

Vauhtia

Oho hups! En ole vielä ehtinyt päivittämään elokuussa. Työt alkoivat, tällä viikolla mukaan tulivat kollegat ja oppilaatkin. En ole tottunut metelin määrään, enkä noin sosiaaliseen elämään. Tai no, sosiaalisuutta tuli kyllä harrastettua viime viikonloppuna urakalla Etelä-Suomessa, kun meidän kehruuporukka kokoontui. Alla tuotos. Noin 70 grammaa (ei ole vielä pesty) Kainuun harmasta. Kolmisäikeistä ja tiukkaa sellaista. Tietenkin tuotoksena oli myös rutkasti naurua, vitsejä, ruokaa, herkkuja, skumppaa ja mansikkamargaritoja, ajokilometrejä (vain kyytiläisenä onneksi) ja univelkaa. Maanantain sitten vietinkin nukkumalla.

Mutta viikonlopun ansiosta, ja ehkä myös töiden ja kokouksissa istumisen, neulemojo tuntuu taas löytyneen. Tietenkään vanhat neuleet eivät kiinnosta pätkän vertaa (kahdet sukat olisi kyllä pakko saada valmiiksi - joskus), vaan olen aloittanut uuden huivin, huomisiltana meinaan aloittaa lapasia, ja tekisi mieli myös neuloa mallitilkkuja yhteen takkiin. Syksy ihan selvästi!

Herrat eivät oikein ymmärrä töiden alkamista. Ne eivät herää aamuisin kellon soittoon, vaan vaativat hellää rapsutusta ja silittelyä heräämiseen. Pakkohan niitä on sen verran herättää, että pääsen itse pois peiton alta ja sängystä. Herrat kun tapaavat nukkuessaan piirittää miut. Piki on iltaisin aivan mahdoton sylivauva, nytkin yrittää epätoivoisesti mahtua syliin läppärin lisäksi. Katzit eivät myöskään tule ovelle sanomaan hei, kun lähden töihin. Ne vaan piileskelevät olkkarin kauimmaisessa nurkassa - luulevat joutuvansa koppaan ja hoitoon. Tänään sentään Indy oli jo makkarin ikkunassa odottamassa kun tulin kotiin. Kyllä se siitä.

Kesän uudet lelut on todettu reissussa erittäin käteviksi. Sähkörukista eli miniSpinneristä muistelen maininneeni täällä ennenkin. On se vaan maailman ihanin vehje. Vaati tosin piiiiiiitkän sähköjohdon reissussa kuistilla kehrätessä, mutta toimi kuin enkeli. Toinen leluni on iPad, se vanhempi versio, koska en halunnut yhtä kameraa lisää taas. Akku on yllättävän kestävä, karttatoiminto reissussa mainio ja tiedonhaku asiasta jos toisestakin kälättävässä naislaumassa kätevää.

Lääh

Puuh. Kesä on...

...kaunis, mutta ihan liian kuuma meikäläiselle. Ei voi ulkoilla eikä voi syödä, kun on koko ajan vähän huono olo ja päätä särkee. Nyt just on hyvä olo, mutta jos viimeisen viikon systeemi jatkuu, päänsärky palaa viimeistään parin tunnin päästä. Toivottavasti ei.
...lyhyt. Se tuntuu loputtoman pitkältä silloin kesäkuun alussa. Juhannuksena alkaa jo ensimmäiset pahanilman linnut laukoa, että "kesä on nyt ohi", mutta eihän se silloin vielä. Nyt se melkein on. Ensi viikolla pitäisi mennä töihin. (Ja tajusin just nyt tätä kirjoittaessani, etten ole muistanut käydä siellä kastelemassa kukkia kertaakaan.)
...täynnä velvollisuuksia. Tai mukavelvollisuuksia. Kaikki normaalit ihmiset käyvät sukulaisissa, keräävät ja pakastavat marjoja ja sieniä, käyvät festareilla tai lavatansseissa, istuvat terasseilla, vuokraavat mökin jostain tai kiertävät maata muutoin, kyläilevät ja urheilevat koska hyvällä ilmalla on pakko olla ulkona. Miä en ole käynyt missään, vaan nauttinut aikatauluttomuudesta ja olemisesta. Tai kävinhän miä Lieksassa. Ja ulos en mene kun on kuuma.
...ihmisten mielissä sitten seuraavaan kesään asti. Miksi ei voi nauttia kuluvasta vuodenajasta vaan pitää koko ajan muistella, että kyllä kesällä oli niin paljon paremmin? Henk. koht. tykkään kaikista vuodenajoista, tosin kyllästyn niihin kun ne kestävät liian pitkään. Ehkä suurin suosikki on kuitenkin syksy, koska se on raikas, kuulas, värikäs. Kevät olisi paras, jos ei olisi loskaa. Talvi olisi paras, jos pakkanen pysyisi max. 20 asteessa ja lumi mahtuisi kolatessa jonnekin (sitä lunta kuitenkin pitää ehdottomasti olla!). Kesä olisi paras, jos lämpötila olisi max 25 eikä olisi semmoisia "lehmän henkäys" -ilmoja.

Herratkaan eivät tykkää helteestä. Indyllä on selvästi kuuma välillä. Se nukkuu makkarin ikkunan edessä lipaston päällä - siihen tuulee sopivasti tuuletusikkunasta. Välillä on myös suihkuteltu suihkupullolla, se on kiva leikki. Ulkona tosin voisi olla aina ja ikuisesti, siellä ei hellettä huomaa. (Kuva toukokuun alusta.)

Tämä toinen herra rakastaa lämpöä. Sen lempipaikka kuumimpinakin päivinä on ollut keittiön ikkunalauta. Laskoskaihdin on vedetty alas ja Piki tunkee itsensä sinne kaihtimen ja ikkunan väliin. Jostain välistä roikkuu tassu ja/tai häntä ja herra vetää tyytyväisenä unta pollaan useamman tunnin putkeen.

Piki on myös kunnostautunut päästäisen metsästyksessä. Se on saanut takapihalta, hihnassa ollessaan useamman päästäisen kiinni. Eikä meinaa millään luovuttaa saalistaan pois (, jotta emäntä veisi tunkiolle).

Videon pätkässä Piki näyttää rakkautensa naapurin Aksuun. Tai eihän herra uskaltaisi itse koiran lähelle mennä, joten korvikkeena koiruuden karvoja. Iso mötikkä on Fine Falkland -villaa. Jostain kumman syystä nämä villat on pakko säilyttää paperikassissa kattokoukussa.

Lopputulos

Ihmeiden aika ei ole ohi! Sain tapetoinnin valmiiksi ja siivottuakin tänään. Ensin tietysti tyhjensin huonetta. Käsittämättömän paljon kirjoja, vaikka eihän siinä yöpöydällä ollut kuin pari pinoa... Tällä hetkellä kaikki rojut, joita en halua takaisin makkariin ovat työhuoneessa, sen ovea ei kannata avata. No, siivoan ja raivaan sen joskus ensi viikolla.

Toisessa vaiheessa maalasin ikkunaseinän (ei näy kuvissa, jää kaapistojen väliin) valkoisella, kolmeen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen. Tiedän olevani hyvä seinämaalari ja tykkään siitä hommasta.

Sitten piti hetki kerätä rohkeutta ennen kuin uskalsin tapettien kimppuun. Aloitin alemman kuvan kohdistettavasta tapetista. Tämä oli sitä sorttia, jossa liisteri levitettiin seinään. Ensimmäiset kaksi vuotaa oli silkkaa taistelua ja tuskaa, mutta sitten lähti sujumaan. Virheitä, mokia ja sotkuja löytyy paljon, mutta se joka uskaltaa niistä mulle sanoa joutuu tapetoimaan miun olkkarin! Että pysykääs hiljaa!

Kukkien vihreä on samaa kuin yksivärisen seinän, mutta jostain syystä se näyttää yksivärisenä paljon intensiivisemmältä. On se kyllä niin miun vihreä!

Herrat osallistuivat hyvin vähän. Kävivät haistamassa maalia - hyi, nenät nyrpistyivät nutturalle ja herrat siirtyivät metrin päähän tuijottamaan. Ne tuijottivat pensseliä ja telaa äärimmäisen tiukasti koko maalaamisen ajan. Nähtävästi maalaaminen on hypnoottista. Tapetointi sen sijaan ei kiinnostanut niitä pätkääkään. Ne nukkuivat tyytyväisinä sängyssä, raottivat silmiään jos vahingossa heitin talouspaperinyssäkän tai ylijäämätapetin palasen niiden päälle. Erinomaisia remonttikissoja siis.

Tänään olen listoittanut ja siivonnut. Talossa ei ole imuroitu viikkoon - jalkapohjissa oli aamulla hetken tassuttelun jälkeen inha kerros kissankarvoja. Nyt on putipuhdasta ja voi lähteä kavereiden luo syömään juhannuksen kunniaksi!

Ps. Kiitos kauniista kommenteista edelliseen postaukseen! Kukkien kuvaaminen on kivaa, ne pysyvät yleensä nätisti paikoillaan :)

Tätä

Päähänpisto. Miten ois makkarin uudelleen tapetointi? Nykyiset tapetit - sinällään ihan nätit - ovat edellisten asukkaiden ajalta ja kissaherrojen mieleisikseen muokkaamat. Sateisena päivänä oli ihan kiva plarailla tapettikaupan kirjoja piiiiitkääään. Löysin pari kivaa, mutta kumpikin liian levottomia laittaa joka seinälle. Toiseen en löytänyt miun maun mukaista yksinkertaista kumppania, joten toinen oli sitten valittava. Tapetit tulevat ensi viikolla.

Sitä ennen pitäisi tietysti aloittaa tyhjentämällä makkari. Ei nyt ihan kokonaan. Pianoa siirtää sen verran, että sen taakse mahtuu tapetoimaan, yöpöytä pois ja sänky olkkariin (ei se muuallekaan mahdu). Lipaston päälle meinasin kantaa työhuoneesta kirjoituspöydän levyn. Se on jumalattoman painava, mutta nurin päin käännettynä loistava tapetointitaso.

Ihan ensimmäiseksi pitäisi kyllä tyhjentää pianon päällys ja se yöpöytä. Niillä seilaa tavaraa, jolle ei ole muutakaan paikkaa: epämääräisiä langanjämiä, keriä/vyyhtejä joista aion ihan kohta neuloa jotain (ja olen jo unohtanut mitä), kirjoja - pinoittain kirjoja jotka luen ihan just kohta, kissojen leluja, hiuslenksuja, ja vaikka mitä.

Just tuommoinen seilaava irtosälä ärsyttää tällä hetkellä mahdottomasti. Eilen raivasin olkkarin hyllyn päällisen. Tajusin jotenkin, että hei, mullahan on keittiössä se pikkuinen laatikosto, viime kesänä ostettu, ja vain ylimmässä laatikossa on jotain. Wollmeise-varastosta ne, jotka eivät mahtuneet olkkarin kahteen hyllyyn, muuttivat sinne. Nyt pitäisi vaan käydä toi muukin hylly läpi ja saavuttaa jonkinmoinen, aikuismainen järjestys.

Kohta aion polkea hakemaan pari sientä. Ei syötävää sientä, vaan ihan pesusientä tai venesieniä, jotta saan sitten raivattuani makkarin, leviteltyä tapetinpoistoainetta seinille. Pelkäänpä vaan, että noi tapetit on tosi lujassa miun pahviseinissä. Oon satavarma, että sieltä ei löydy alta maalipintaa, vaan joudun maalaamaankin. Tykkään kyllä maalaamisesta, mutta hartiat ja niska eivät ihan välttämättä halua maalata mitään seinien yläosia. Ikkunaseinä nyt on joka tapauksessa maalattava, mutta sepäs onkin huoneen pienin seinä - ikkunan molemmin puolin on kaappeja.

Mutta tällä projektilla ei ole minkään valtakunnan kiirettä. Sänkyä ei tarvitse siirtää pois ennen kuin maalaaminen alkaa, ja tunnetusti miä voin ihan hyvin elää kaaoksen keskellä. Kissaherrathan vaan nauttivat uusista ja kivoista leikkipaikoista! Sellaisen saa jo kun lakanoita vaihtaessa siirtää sänkyä 30 cm, jotta mahtuu taittamaan seinän reunasta lakanaa. Kuvitelkaa, kuinka huikean mahtavan upeaa herroista on jahdata tippuvia tapetin palasia - kunhan vaan eivät keksi syödä niitä... Tai sitten maalaus- ja tapetointivaiheessa.... Voipi olla emännän hermot koetuksella ja kissat liisterissä. Raportoin aikanaan.

Älkää vaan pidättäkö henkeänne odotellessanne.

Puskassa

Kesä on. Kuuma, kostea, ahdistava. Vain aamuisin ja iltahämärissä on kiva olla ulkona. Jos vain kykenee ignoroimaan itikkaparvet. Toisaalta, itikat on pikkulintujen muonaa, ja pikkulinnut ovat kissaherrojen lempiviihdettä. Niitä voi tuijotella lasin takaa tai vielä mieluummin pihalla vaikka kuinka kauan. Ulkona ei kertakaikkiaan voi nukkua, ei edes pikkuisia nokosia, koko ajan pitää olla skarppina.

Indy on tässä itse asiassa selin pihaan, mutta kun tossa päivänliljan suojassa on kivan viileää. Naapurin pihalla olisi vielä enemmän varjoa, mutta sinne ei saa mennä. Pihan toisella laidalla olisi myös kivaa varjoa, mutta kun herra nyt haluaa olla tässä. Herra onnistui tänään saamaan kiinni sitruunaperhosen - ja söi sen.

Toinen tutkailee maailmaa tarkkaan. Tänään kuuntelimme taloyhtiön toisesta päästä kuuluvia rakentamisen ääniä (terassi), pelottavaa, mutta päivän mittaan pelottavuuden aste pieneni. Piki onnistui tänään kiipeämään semmoisen puutarha-aidan (vihreällä muovilla päällystettyä metallialankahäkkyrää) yli marja-aronian avulla toisen naapurin puolelle. Piki on se noista kahdesta, joka ei millään suostuisi tulemaan sisälle (Indylle tulee nälkä nopeammin) ja jolla ei koskaan tunnu olevan kuuma.

Hiukan epäselvä kuva, mutta se vain tuntuu pehmentävän kuvaa. Jotenkin tässä kuvassa on Pikimäisyyden olennaisin tiivistettynä ♥

Eilen me keksimme ehtymättömän lelulähteen: harjaa kissa (tai kaksi) -> ota karvakasat talteen -> pyörittele hikisissä kämmenissäsi pallo(ja) -> anna kissoille leikittäväksi. Pallot saavuttivat huikean suosion!

Ai niin, tämä oli siis osamme Kissakuvahaasteeseen aiheesta ulkoilu.