Puskassa

Kesä on. Kuuma, kostea, ahdistava. Vain aamuisin ja iltahämärissä on kiva olla ulkona. Jos vain kykenee ignoroimaan itikkaparvet. Toisaalta, itikat on pikkulintujen muonaa, ja pikkulinnut ovat kissaherrojen lempiviihdettä. Niitä voi tuijotella lasin takaa tai vielä mieluummin pihalla vaikka kuinka kauan. Ulkona ei kertakaikkiaan voi nukkua, ei edes pikkuisia nokosia, koko ajan pitää olla skarppina.

Indy on tässä itse asiassa selin pihaan, mutta kun tossa päivänliljan suojassa on kivan viileää. Naapurin pihalla olisi vielä enemmän varjoa, mutta sinne ei saa mennä. Pihan toisella laidalla olisi myös kivaa varjoa, mutta kun herra nyt haluaa olla tässä. Herra onnistui tänään saamaan kiinni sitruunaperhosen - ja söi sen.

Toinen tutkailee maailmaa tarkkaan. Tänään kuuntelimme taloyhtiön toisesta päästä kuuluvia rakentamisen ääniä (terassi), pelottavaa, mutta päivän mittaan pelottavuuden aste pieneni. Piki onnistui tänään kiipeämään semmoisen puutarha-aidan (vihreällä muovilla päällystettyä metallialankahäkkyrää) yli marja-aronian avulla toisen naapurin puolelle. Piki on se noista kahdesta, joka ei millään suostuisi tulemaan sisälle (Indylle tulee nälkä nopeammin) ja jolla ei koskaan tunnu olevan kuuma.

Hiukan epäselvä kuva, mutta se vain tuntuu pehmentävän kuvaa. Jotenkin tässä kuvassa on Pikimäisyyden olennaisin tiivistettynä ♥

Eilen me keksimme ehtymättömän lelulähteen: harjaa kissa (tai kaksi) -> ota karvakasat talteen -> pyörittele hikisissä kämmenissäsi pallo(ja) -> anna kissoille leikittäväksi. Pallot saavuttivat huikean suosion!

Ai niin, tämä oli siis osamme Kissakuvahaasteeseen aiheesta ulkoilu.

Hutkitaan

Tällä kertaa räkä ei ole ehtymätön luonnonvara, mutta kröhä sen sijaan on. Voisiko sitä jotenkin hyötykäyttää?

Pitkästä aikaa herrat osallistuvat kissakuvahaasteeseen. Aiheena tutkiminen. Miulla vaan on iso ongelma: mikä kuva? Herrat osallistuvat kaikkeen mahdolliseen tutkimalla kaikkea mahdollista. Oli kyse sitten lakanoiden vaihdosta, kukkien kastelusta, postipaketin pakkaamisesta/avaamisesta, syömisestä (vaikka ihmisten ruoka ei kelpaakaan), suihkussa käynti (harmi ettei ole kuvaa kun jompi kumpi seikkailee suihkuseinämän päällä), kehräämiseen (rukilla!), saunan lämmittämiseen, siivoamiseen, jne. Herrat osallistuvat myös kaikkeen mitä pihalla tapahtuu, vaikkeivat itse olekaan pihalla - ainahan voi roikkua ikkunassa ja kytätä tarkkailla innolla.

Päädyin kuitenkin tähän vanhaan kuvaan, koska tässä ovat kumpikin ja vauhdissa, ja jotenkin niin itselleen tyypillisiä. Piki, tuo lautassilmäinen tuossa taustalla, ihmettelee kaikkea - ja pelkää. Paitsi uutta ruokaa se maistaa ensimmäisenä. Piki on monesti taustatarkkailija, joka menee suorittamaan jälkitarkastuksen kun Indy on rymistellyt paikalla ensin. Indy puolestaan menee tutkimaan kaikkea pää viidentenä jalkana sen pahemmin miettimättä. Ainoa mitä se oikeasti pelkää on uusi ruoka.

Kuvassa Indy yrittää tutkia pihaoven avaussysteemiä. Sinne olisi ehdottomasti päästävä kun oravat ja tirpat ovat siellä, ja tuore ruoho! Piki lähinnä tutkailee mitä kahjo velipoika touhuaa.

Tommosia ne aina ovat. Elleivät sitten vedä ravia ympäri taloa tai paini keittiön pöydällä. On ne vähän rauhoittuneet pentuajoista, nykyisin verhot pysyvät ikkunoissa jopa kuukaudenkin putkeen. Indy on muuttunut sitten viime syksyisen leikkauksen - se kaipaa hellyyttä! Iltaisin nukkumaan mennessä meillä onkin usein aikamoinen show kun kumpikin haluaisi nukkumaan kainaloon. Yleensä Piki pääsee ihan kiinni miun iholle, ja Indy tyytyy nukkumaan tassun ojennus etäisyydellä. Mutta jos akuutti hellyysvajaus iskee, Indy osaa nykyisin raapia peittoa jotta se saa rapsutuksia. Piki painaa samassa tilanteessa tassulla miun huulia.

Ylpee

Kuopion reissu takana. Herrat kotona, väsyneitä ja hellyyden kipeinä. Näillä kuvilla Indy osallistuu myös Kissakuvahaasteeseen - Kevättä rinnassa.


Reissun plussat:
-Koulutettu niin, että päässä pyörii.
-Hotelli oli halpa ja siisti.
-Aamiainen hyvä.
-Kiva jutella kollegojen kanssa "Miten teillä on tää ja tää ja tää?"
-Lauantaina hyvää ruokaa Rossossa (valkosipulibroileria, nam!).
-Yksi valmistunut neule (tosin päätellä vielä pitäisi ja pingottaa).


Reissun miinukset:
-Perjantain etukäteen meille järjestetty ruoka oli hintaansa verrattuna ala-arvoinen. Kymppiä vastaan sai kuivunutta tomaattipastaa, vettä ja leipää.
-Se eniten odottamani luennoitsija peruutti, sairastumisen takia.
-Migreeni meinasi yllättää takavasemmalta - liian kuuma, hapeton ja haju-/partavesiä täynnä olevan luentosalin takia.
-Ihan liikaa autolla ajamista.
-Surkea sää.


Reissun ylpistelyt!
Aina sanotaan, että suomalaiset ovat huonoja kehumaan itseään. Nyt, tänä viikonloppuna minä sain ihania kehuja ja kommentteja neuleistani.

Pyörähdettiin ennen lähtöä nopeasti Carlsonilla. Yksi vanhempi rouva pysähtyi eteeni ja sanoi:"Minulla on samanlainen villapaita!" Mulla oli siis Kaislakerttu päälläni. Ja pitihän sitä sitten vähän keskustella :) Kiva!

Perjantaina mulla oli Triangular Summer Shawl ja lauantaina Simplicitas -huivi. Kummankin lankoja (Utuna ja Noro) ihailtiin ja kehuttiin. Moni tuli juttelemaan neulomisesta ja tunnustautui ns. sunnuntaineulojaksi. Miusta se oli tosi mukavaa. Yritin parhaani mukaan levittää neulomisen ilosanomaa, tietoutta Ullaneuleesta ja viime vuosien aikana Suomeen syntyneistä (netti)lankakaupoista. Ja illan päätteeksi tilasin äsken itsekin lankaa ;)

Unia

Joskus muistelen lukeneeni/kuulleeni väittämän, että kissat ovat tylsiä. Nukkuvat vaan, eivät tee mitään. Ja pah! Hilma tuli eilen illalla kylään ja viipyy lauantaihin. Pitkästä aikaa piti sähistä ja murista kunnolla, mutta kyllä Pikin voi päästää välillä armollisesti nenutteluetäisyydelle. Ja Indy saa nukkua sängyllä 20 sentin päässä, muuten se on selvästi se ärsyttävä kakara.

Pojat saivat myös uuden Kong Kickeroo -lelun (löytyi ihan Mikkelin Mustista ja Mirristä), kun sitä kehuttiin hienossa kissablogissa. Indy kiehnäsi pari kertaa, Piki innostui vähän enemmän, mutta ei herättänyt suuria intohimoja. Hilma rakastui välittömästi! Viime yönä kolmen jälkeen heräsin ärinään ja murinaan. Valo lamppuun, rillit päähän ja Hilmahan se siinä keskellä makkarin lattiaa painii täyttä vauhtia Kickeroon kanssa ;)

Koska Hilma joutuu kärsimään näitä riiviöitä, se saa hemmotteluruokaa :) Kerma kelpasi (ja loput Pikille). Samoin seiti, kuulleessaan mikron äänen se menee valmiiksi työhuoneen pöydälle odottamaan annosta (ja herra kyttäävät vieressä josko jotain sattuisi tippumaan tai jäämään yli).

Hiekkalaatikkoasiat ovat yksi suuri show! Normaalisti herroilla on kaksi laatikkoa kylppärissä. Pinkki (Juulia-vainaan peruja), jota Indy suosii, ja ruskea, Pikin suosikki. Nyt ovat nämä kaksi ja Hilman oma (turkoosi) rivissä työhuoneen lattialla. Jos siellä olisi vain Hilman loota, kaikki kolme käyttäisivät samaa. Viemällä muutkin laatikot sinne yritän lähinnä helpottaa Hilman oloa, nimittäin... Indy käyttää vain ja ainoastaan Hilman laatikkoa. Piki käyttää ensisijaisesti Hilman laatikkoa, mutta oma ruskea käy myös. Ja Hilma... Tutkii tarkasti kaikkia kolmea vuorotellen ja päätyy yleensä siihen vähiten käytettyyn. Valitettavasti yleisö (=herrat) kyttää vieressä ja jopa laatikon päällä, että mitähän asiaa se tällä kertaa vääntää?

Kissakuvahaasteessa on tällä kertaa aiheena päikkärit. Meillä niitä nukutaan paljon ja monessa eri paikassa. Piki on tällä viikolla nautiskellut emännän lomasta ja iltaisin nukkunut tuntitolkulla neulovan/lukevan emännän sylissä (siksi spostien/blogien/räveltämön lukeminenkin on ollut vähän hidasta). Päivällä tavallisimmat paikat ovat sänky ja sauna - lämpimimmät.

Indyä en saanut kuvaan, se karkasi minun tullessani lähemmäksi, mutta vieraileva tähti Hilma paikkaa.


Piki kuitenkin parkkeeraa itsensä hyvin mielellään myös aurinkopaikkoihin, kuten tänään. Tässä huvipuiston ylätasanteella ja kerrankin herran oikea väri näkyy! Piki ei ole siis musta, sen iho on itseasiassa hyvin vaalea kuten myös karvat juuresta.


Tässä unipaikassa on hyvää myös nenän edessä (tosin lasin toisella puolella) toimiva kissatv.

Rutussa

Lämmin kiitos kaikille ihanista kommenteista! Nehän on ihan simppelit kannet, ei mitään kummallista. Käytössä sisäkansiin jäävät "taskut" ovat näpsäkät, sinne voi tunkea kaikenlaista tärkeää paperia. Tämä päällystely alkoi kolme vuotta sitten kun tarroilla (niillä minäkin ennen kannet koristelin) ei voinut mitenkään peittää sitä kaameaa vauvankakkaväriä... Mekin saamme arvostelukirjan koululta, tarjolla on halukkaille (kysytään keväällä) pienempi A5-kokoinen päiväkirja, mutta kun minä olen tottunut tuohon isoon. Ja meikäläisen hatarapää saattaisi kadottaa tuommoisen pienemmän aika nopeasti. Tätä isompaa koulu ei kustanna, mutta laitan verotukseen.

Kissakuvahaasteessa on aiheena ruttunaama. Pikin naama ei ole ikinä eikä koskaan rutussa. Paitsi ehkä kun se pelkää jotain kamalasti. Mutta tämä on herra aurinkoinen, kullanmuru, kainalokatti. Tosin voisi se herättää aamuisin hitusen myöhemmin kuin varttia vaille viisi...

Indyn kulmat ovat useinkin rutussa. Ei ole mieleistä ruokaa riittävästi (ahmatti), ei pääse ulos riittävän sutjakkaa vauhtia, ulkona Piki ja emäntä eivät ensin tule tarpeeksi nopeasti perässä ja sitten kun päästään rantaan, ne eivät ymmärrä pysähtyä nautiskelemaan järvituulesta tai -maisemasta riittävän kauaksi aikaa. Tai on vaan tylsää. Joistain koiraroduista olen kuullut sanottavan useinkin, että ne tarvitsevat toimintaa - Indy on just sellainen.


Emännän naama on ollut rutussa viime päivinä. Eilen oli oksennettu oman harjan päälle (ei sentään Furminatorin, vaan sen vanhemman), tänään jompikumpi oli vääntänyt oikein haisevan lörtsyn, mutta onneksi laatikkoon osuen. Se eilinen kana ei vissiin sopinut vatsalle. Emäntä ei enää tosiaankaan haluaisi herätä vaille viisi joka aamu, varsinkin kun herrat harrastavat viimeiset rallit puolen yön tienoilla - ja viime yön joutsenet klaklattivat kovaäänisesti rannassa.

Naama on rutussa myös, koska tänään:"Ope, mitä mää teen kun lähen huomenna kaheks viikoks Espanjaan?" Huomenna! Ei mitenkään tullut mieleen kysyä tuota jo eilen, jotta ope kerkiäisi hieman miettimäänkin...

Rutussa yhä: paikallinen bussiyrittäjä lähetti oikein kotiin etanapostissa mainoksen reissusta Tampereen käsityömessuille. Lähtöaika oli merkitty, pois lähtöaikaa ei ollut lappusessa eikä netissä. Laitoin palautetta. Vastaus tuli ihanan nopeasti, mutta aikataulu on ihan sama kuin viime vuonna, vaikka anoin kauniisti lisäaikaa... Eli taidan tulla omalla autolla, jotta saan olla ihan koko päivän! Haluaako joku kyytiin? Lauantaina siis, sitten marraskuun alussa. Seinäjoellekin pääsee lokakuussa kyydissä, lauantaina sekin.

Mutta naama silisi eilen iloiseen ja onnelliseen hymyyn paikallisessa optikkoliikkeessä. Ei halpaketjuliike, ne ovat kaukana isoissa kaupungeissa, vaan liike, jonka uskollisista uskollisin asiakas olen ollut jo kymmenen vuotta ja aion olla niin kauan kuin rahat riittää. Heillä oli syntymäpäivä, joten alennuksia, esittelyitä ja kaikesta ihmismäärästä ja kiireestä huolimatta aurinkoista ja yksilöllistä palvelua. Jopa toista ihmistä palvellessaan toinen heistä heitti ohi mennessään pokat käteeni "kokeile tosta, tuo muoto sopisi sulle" ja kyllä he tietävät ja löytävät! Kalliiksi tulee, mutta unelma toteutuu - mulla on kohta kahdet lasit joissa on samat vahvuudet eli voin vaihdella mielialan mukaan! Ja tietenkin räväkät ja persoonalliset, minä en voi ihan yksinkertaisia ja simppeleitä pokia pitää... Kuvastaakohan tämä jotain kieroutta persoonallisuudessa ;)

Tekemistä

Sataa, sataa ropisee, pilipilipom! Kyllähän tässä jo kerkesi pari tuntia poutaa ollakin :) Mutta ei haittaa - keksin tekemistä. Muinainen ufo, kaksi vuotta sitten luotu ja puoliksi niisitty loimi pääsi vihdoinkin puihin kutomiskuntoon. Kaamea setviminen ja taatusti jäi löysiä loimilankoja. Syyllisiä ovat kuitenkin herrat, en minä, herrat ovat käyttäneet kangaspuita henk.kohtaisena huvipuisto-kiipeilytelineenään. Ja tukin kankaaseen on myös voinut terottaa kynsiä. Tosi kestävä kangas, vieläkään ei näy mitään muita jälkiä kuin kilo kissankarvoja.

Puut ovat pienet, metrin mittainen pirta on suurin joka mahtuu. Ne ovat ns. x-runkoiset ja kokoontaittuvat. Etsin puoli ikuisuutta luhan pultteja. Siipimutterit löytyivät siitä peltilootasta mistä pitikin, mutta ne pultit... Pala mustikkapiirakkaa, kuppi pari teetä ja välähti. Mokomat pultit olivat tietysti pudonneet sinne luhan varsien sisään (siis metalliset, ontot varret). Vaati pientä kekseliäisyyttä, taskulamppua ja koukkuamiskoukkua saada ne ulos aloittamatta niisimistä alusta.


Kissakuvahaaste on tällä kertaa sottapytty. Meidän herrat ovat kyllä oikeasti tosi siistejä. Piki mm. kaivaa aina vähintään 16 kuoppaa Kiinaan isolla asialla. Kaikki osuu aina laatikkoon. Oksentaminenkin harmittaa niin paljon, että pitää varoittaa etukäteen semmoisella "ououououuuu" ulvaisulla tai parilla. Ruokapaikka on oikeastaan ainoa missä sotketaan - emännän mielestä. Varsinkin Indy on viime aikoina ruokaillut seuraavasti: haistelua, kai se kelpaa, tassun ojennus, varovainen kosketus, uusi ojennus, kouraistaan kynnellä palanen ruokaa, heitetään ruoka keskelle keittiön lattiaa (huom! kuppien alla 3 muovitablettia, heiton on siis yllettävä niiden ulkopuolelle), syödään tassun ja kynnen avulla välillä heitellen. Emännän mielestä raivostuttavaa.

Pikissähän ei mikään lika näy, mutta Indyn sievissä valkoisissa tassuissa näkyy kaikki. Kyllä niitä pestäänkin välillä kahden katin voimalla. Indy on muuten lievästi ilmaistuna tympääntynyt kuvauskohteena olemiseen. Tällä hetkellä se kääntää pään automaattisesti pois kun otan kameran käteen.


Kiitos sukkakommenteista! Uusia ideoita, toivottavasti ihan omia, pitää tutkia nettiä tarkasti, pyörii päässä.

Koiria

Nyt se alkaa. Kesä ja loma. Tarkoitus oli olla vaan, ei aikatauluja eikä suunnitelmia. Jotenkin kummasti molempia on kertynyt. Hankala kirjoittaa kun kuivattelee kynsilakkaa samalla. Se vihreä toppi muuten ei pääse kevätjuhlaan. Pelkään hikoilevani tässä helteessä kuin pieni sika, joten pellava on viileämpää. Otin puoli tuntia sitten kaapista myös uudet puuvilla-rami pöksyt - ne on jo nyt kauttaaltaan Indyn valkoisissa karvoissa. Huoh. Pitäisi vielä päättää mitkä kengät ja kaivaa jostain teippiharja.


Kissakuvahaaste ja kissa kuin koira. Näistä ehdottomasti koiramaisempi on Indy. Kun vahingossa siivotessa tms. kosketan flexejä, herrat syöksyvät paikalle kuin ohjukset:"uuuuuuuloooooooossssss!". Ulkona Indy vetää hihnaa kuin huonosti koulutettu tai kouluttamaton koira. Se kahlailee rannassa hyvin epäkissamaisesti ja osaa myös haukkua. Kun se hyppää keittiön pöydältä alas ja samalla maukaisee, monesti kuuluu vain lyhyt hyvin haukahdusmainen ja erittäin kova ääni. Kumpikin seuraa emännän touhuja hyvin koiramaisesti ja ovat myös erinomaisia (kuten kaikki entiset koirani) matkustajia autossa.

Tänään en taida kuljettaa neuletta mukana. Eilen sain yhden reunapitsin tehtyä. Teen jälkikäteen toiseen päähän liitettävän reunan ensin, jotta voin sitten mennä posottaa kunnes lanka loppuu. Kaunista, herkkää. Harmi, että lankaa on niin vähän.

Nostalgiaa

Tämä oli niin hauska ja hellyttävä ja nostalginen, että ihan pakko tehdä itsekin. Bongattu Tarulta.

Eli muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
Mikkelin keskussairaalassa reilun kuukauden etuajassa, tammikuussa -70.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Yksi 5v nuorempi veli. Olen aina halunnut ja kaivannut kipeästi isosiskoa joka huolehtisi kaikesta...

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Ihan pienenä (äitiysloma tuohon aikaan oli olematon) olin hoidossa jollain rouvalla jota en muista. Sitten siirryin Mantille ja Taaville (Mikkeliä tuntevat Maaherrankatu 48 - nykyisen tiilisen kaupparakennuksen tilalla oli puinen ihana talo), ihana vanha pariskunta. Sitten Mamma jäi työkyvyttömyyseläkkeelle ja ryhtyi huolehtimaan meistä.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Aina oli kissa ja koira, lisäksi välillä akvaario (parhaimmillaan kaksi) ja undulaatteja.

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Joo! Meillä oli Vauxhall Viva jossa oli kirkkaan, loistavan oranssi tekoturkisistuinsuojat... Ja myöhemmin Dodge Dart, johon ei tarvinnut lisätä turvavöitä edes uuden lain tultua voimaan. Tosin siinä ei voinut keikkua etuistuinten välissä, kun siinä oli yhtenäinen etupenkki.

6. Oliko sinulla mielilelua?
Vaihdellen oli. Pisimpään tykkäsin kai kirjoista ja barbeista. Minna leikki aina pusubarbilla (Minna oli ja on blondi) ja minä Cindyllä. Ja legoista. Ja peleistä - Monopoli oli ehdoton!

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Äiti oli sairaanhoitaja ja minäkin halusin sellaiseksi. Toisaalta tykkäsin toisten ihmisten hiusten laittamisesta. Mutta kyllä minä pidin kouluakin veljelle ja sen kavereille - keskellä kesää.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Hankala määritellä. Toisaalta (koulussa) olin superhyperkiltti ja tunnollinen, mutta myös armoton hölöttäjä. Kotona osasin kyllä raivota ja kiukuta, mutta apinaksi ei kai oikein voinut nimitää - kömpelö olen aina ollut.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Kyllä, pitkin pihoja, kalliota (jonne ei oikeasti saanut mennä, vaarallinen paikka) ja pikkumetässä leikkimässä (talon vieressä pieni metsikkö). Mutta avainta ei ollut, koska meillä oli aina Mamma kotona.

10. Nukuitko valot päällä?
En. Mutta sälekaihtimia (inhoan niitä yhä) ei saanut laittaa koskaan kiinni ja näin ikkunastani kuun = katulampun.

11. Lempi lastenohjelmasi?
Eihän niitä silloin pahemmin ollut! Rosvo Rudolf oli kuitenkin ehdoton. Ja Lasse Pöystin lukemat iltasadut! Lisäksi muistan on Heikko Peikon, mutta siitä en tykännyt.

12. Muistatko ensimäistä koulupäivääsi?
Kyllä. Äiti vei, pikkuveli ja paras kaveri Kirsi (kolme päivää vanhempi) mukana. Punainen verkkapuku ja puna-musta reppu. Otettiin valokuvia. Pulpetit eivät olleet enää siinä kivassa hevosenkenkämuodostelmassa kuten keväällä tutustumispäivänä. Ehrnoothin kaksoset (joo, toinen on se Makuunin ei niin fiksu omistaja) tappelivat kun olisivat joutuneet samalle luokalle. Pääsivät eri luokille.

13. Keräilitkö jotain?
Joooo! Kiiltokuvia, paperinukkeja, postimerkkejä, kissakortteja, tarroja, pääsiäismunien sormuksia.... vaikka mitä.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Periaatteessa tykkäsin koulussa kaikesta. Paitsi liikunnasta, kalamurekkeesta ja maksakakkarakastikkeesta.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Ala-asteella oli muutama tyyppi joita pelkäsin. Esim. seurakunnan kesäleirillä (noin 9v.) yksi poika ihastui minuun ja lopulta paniikissa pyysin äidin hakemaan minut kesken leirin kotiin. Syksyllä se sama poika olikin tarkkiksella - pelottava. Kyllähän minua aina välillä ilkuttiin - olin outo kun ei ollut äitiä.

16. Mitä harrastit?
Lukemista!!! Neuloin jo silloinkin. Halusin pianotunneille, mutten koskaan päässyt, vaikka sain pianonkin... Ihan pienenä satubalettia ja vähän aikaa balettiakin mutta se loppui opettajan suoraan puheeseen pömppömahaisista ballerinoista.

17. Ystäväsi?
Kulman keltaisen talon Kirsi. Parin sadan metrin päästä Minna. Ihan pienenä alatalon Marjo ennen kuin muutti pois. Koulussa sitten kauempana asuva Jaana.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Kolmannella luokalla olin joulukuvaelmassa enkeli. Mielestäni en mokannut, mutta iskä väitti, että unohdin sanoa jotain. Neljännellä olin joulukuvaelman kertoja ja minulla oli ihan uusi ja kaunis kukkamekko.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Nainen, mieletön paksu ja pitkä poninhäntä. Jonain keväänä, muistan kun Minnan ja Ullan kanssa seurattiin häntä ja meidän englanninopettajaa - ne seurustelivat!!! Menivät muuten myöhemmin naimisiin. Epämiellyttävin muisto ko. opettajasta on, kun meillä oli tokaluokalla paripulpetit ja minä olin tietysti Kirsin vieressä. Pojat, Janne ja Jarkko (jolta Minna myöhemmässä elämässä osti omakotitalon) olivat vierekkäin ja ope hermostui ja vaihtoi parit. Jouduin Jarkon viereen.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri????
Oli. Iskällä nimenomaan, äidin kuria tai kurittomuutta en muista. Äitipuoli ei pahemmin puuttunut kasvatukseen. Muistan keskustelleeni (riidelleeni, raivonneeni) ensimmäisestä koulun diskoon menosta kauan. Lopulta sain mennä kun kaverin äiti vei ja haki. En koskaan päässyt esim. yökylään.

21. Miten perheesi lomaili?
Kotona. Mummon ja papan mökillä (yöksi kotiin). Myöhemmin äitipuolen vanhempien mökillä (sinne saatettiin jopa jäädä yöksi!)

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Perunavelli ja röpörieska.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Kyllä, koko ajan. Sitten kun äitipuoli tuli taloon, iskä sai tupakoida enää keittiössä liesituulettimen vieressä.

24. Mitä asioita pelkäsit?
70-luvun lapsi: ydinsotaa. Iskän kiukkua (ei ollut koskaan väkivaltainen!), muistan surreeni ja ihmetelleeni, miksi äiti kuoli eikä iskä?

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Ei ihmissellaisia, vain karvaisia.


Kissakuvahaasteessa ikkuna. Erityisesti Indyn lempipaikka, toinen tietysti makkarin ikkunan edessä lipaston päällä, jossa myös tuuletusikkuna avoinna. Kun ei kerran pihalle pääse, tämä on se paras korvike.

Unia

Ensin. Kiitos jatkopalan ihasteluille. Systeemi oli todellakin yksinkertainen ja jotenkin kristallinkirkkaana mielessä heti kun jatkon tarve tuli esille. Langasta vielä - tilatessa kuvaruudun takaa näytti mielenkiintoisemmalta, petyin kun tuli (niin vaaleanharmaata), asettui pianon päälle liki puoleksi vuodeksi, mutta oli nappiosuma tähän malliin ja nyt olen tosiaankin rakastunut!

Viime päivinä
- olen istunut liikaa kokouksissa
- neulonut kovin vähän silti
- lukenut vielä vähemmän
- nähnyt mitä omituisempia unia (lumivyöryjä, kananmunanpaistamista k-kaupan katolla)
- pohtinut ja pähkäillyt ensi vuoden tuntitilannetta
- selannut kaikki omistamani neulelehdet läpi (ainakin melkein)
- neulonut muutaman mallitilkun ja kiroillut lahjakkaasti (mutta silti haluan itsepintaisesti boleron juuri tästä langasta)
- naurattanut opiskelijoita (nappasin mukaani nauhurin varastosta (JAO:lla), luokassa tajusin ettei ole virtajohtoa ja suusta pääsi se kuuluisa "voihan vessanovenkahva" - ne nauroivat ääneen!)
- ulkoillut jok'ikinen päivä riiviöiden kanssa (Indy yritti sorsametsästystä, mutta sorsat osaavat lentää paremmin ja nopeammin kuin Indy uida.)

Lohdutukseksi riiviöt pääsevät pitkästä aikaa kissakuvahaasteeseen. Aiheena tällä kertaa "Lämmin". No, tänään minusta oli ulkona kovin holotna päivä, mutta herrat juuttuivat tälle kivelle haistelemaan järvituulta piiiiiiitkäksi aikaa. Kivi oli auringossa lämmennyt ja edes vilukissa Pikillä ei ollut mihinkään kiire. Olisivat voineet jäädä tähän pitemmäksikin aikaa haaveilemaan... Mutta emännällä oli nälkä. Indyn on kyllä täytynyt olla edellisisssä elämissään laivakoira ja lintukoira.


Ja on ihan pakko suositella mahtavan kissan ja upeiden kuvien blogia. Herra Mäykynen.

Täpinäkärvistellä

Ensimmäisen kerran bloggerin käyttöurani aikana. Kuva kääntyy kyljelleen bloggeriin ladattaessa. Sitkeästi. Teki muuten saman Flickriin ladattaessa. Mutta Flickrissä sen voi kääntää :)



Kissakuvahaasteen aiheena on tällä viikolla pyöreä. Pennusta asti riiviöiden silmät ovat herättäneet ihmetystä Hilma-rouvan kotijoukoissa. Hilman silmät ovat aina sirrillään. Se selvästikin vahtii maailman touhuja. Näillä herroilla silmät ovat aina uskomattoman isot ja pyöreät. Toki mustuainen on ohut sirppi, kuten tässäkin, mutta siis koko silmä on muodoltaa hervoton juustokuu. Aina. Varmaankin ihmettelevät maailmaa.

Toissapäiväinen rouhea on edistynyt 15 cm. Iski vaan epäilys... iso? Tahdon siis kunnon villapaidan, sellaisen vähän reilun, jotta sitä voi pitää keväällä takin tilalla. Alle pitää siis mahtua pitkähihainen tavispusero. Tänään, kohta, kaupassa käynnin jälkeen, jaan kahdelle pyörölle ja tutkailen.

Uusin Kodinkuvalehti (7/2009), sivu 85: Näin onnistut - Suurilla puikoilla ja virkkuneuloilla neuletyöt valmistuvat vauhdikkaasti...... Murretta vai.... En ole ikinä kuullut (mutta sehän ei mitään takaa).

Täpinöidä ja kärvistellä. Ihania, veikeän kuvaavia sanoja. Täpinöidä on minusta positiivinen ja kärvistellä negatiivinen (henkilökohtaisia tuntemuksia), joten jos nämä yhdistäisi, saisi sellaisen sopivan kiduttavan-onnellisen sanan.... Täpinäkärvistellä?

Eilen töissä, opehuoneessa puolen päivän aikaan. Toim. huom. Opettajanhuoneissa jutut perjantai-iltapäivisin voivat olla aikas levottomia...
Osallistujat: joukko opettajia, pari sijaista, yksi kouluavustaja. Pääosissa miesope (omaa mielettömän upean, kiiltävän, paksun ja pitkän poninhännän (josta olen kateellinen)) ja naisope (omaa myös upean, paksun hiuskuontalon):

Nainen: Mutta onko sitä leikattu ikinä (siis sitä ponnaria)?
Mies: Tä? No, on. Viimeksi kaks kuukautta sitten.
Nainen: Mutta siis, onko sitä ikinä leikattu sillein kunnon miesten tapaan?

Demonstraatio

Taas se teki sen! Viikonloppu meni harmaassa horteessa saamatta mitään aikaiseksi. En edes korjannut niitä kokeita, vaan tänään kun se keltainen mollikka loisti parhaimmillaan, sain korjattua heti! Kissatkin intoutuivat tänään riehumaan taas urakalla. Ja Mamma! Puhelimessa hän on kuulostanut viime aikoina niin masentuneelta ja väsyneeltä. Mutta tänään, hän oli keppien ja rollaattorin avulla käynyt toisen mummon luona kylässä (sama talo, eri rappu) ja suunnitteli tosissaan, että jospas keskiviikkona hänet haettaisiin oikein sisältä asti päiväkeskukseen. JES!

Ja just kohta aion neuloa kunnon mallitilkun. Tai kaksi. Tai useamman. Lanka on hieman liian ohutta, mutta kun tahtoo!

Kissakuvahaasteessa on tällä kertaa aiheena sisustaminen - meidän kollien ehdotonta lempipuuhaa. Tähän voisi laittaa varmaan satakunta kuvaa... Lakananvaihtoa, kukkien kastelua (Indyn pitää aina työntää nenänsä siihen vesisuihkuun), verhojen ripustamista, imurointia (imuria pitää kytätä tiukasti), huonekalujen järjestyksen vaihtoa (Voi mikä riemu! Uusia kiipeilytelineitä ja uusi rallirata.), ompelemista (esim. verhoja, pitää päästä mahd. lähelle konetta), taulujen ripustuksen korjausta (mieluiten keskellä yötä), kirjahyllyn uudelleen järjestämistä (ylimääräiset kamat lattialle), mattojen vaihtoa (oksennus päälle, kyllä ne silloin sutjakasti vaihtuu). Remonttireiskojakolleja en uskalla edes kuvitella... Tai oikeastaan - kyllähän meillä revitään sujuvasti tapettia (Piki, aamuisin kun en haluaisi herätä.).

Tässä taitava ja tyylikäs mustavalkoasuinen sisustajamme esittelee meille upouuden viherkasvin, bambun. Huomatkaa myös kissan sävyihin taidokkaasti sävytetty uusi ulkoruukku. Jokin kuitenkin kurtistaa sisustajamme kulmia, mikähän mättää?


Of course my horse! Asetelma on liian kliininen, kylmä. Nykyajan sisustustrendeihin kuuluu ehdottomasti luonnonmukaisuus. Niinpä sisustajamme assistenttinsa kera asettelee bambun uuteen luonnollisempaan muotoon. Valitettavasti kuvaajamme ei omannut riittävästi ammattitaitoa saadakseen tarkan kuvan myös assistentin spesialiteettitaidon demonstraatiosta. Hra Piki kierii aina lopuksi multakasassa selällään ketarat kohti kattoa, suunnattomasti nautiskellen.


Imuri!!! Tämä siis eilen. Tämän päivän ko. bambu (tai se mitä siitä on jäljellä) multineen on viettänyt lavuaarissa - varmuuden vuoksi. Huom - ulkoruukku säilyi ehjänä tällä kertaa.

Piste

Piste. Elämässä on niin monenlaisia pisteitä. Alku ja loppu. Välissä merkittäviä ja merkillisiä. Ja ne keskipisteet. Kyllähän te tiedätte.... Ja hei, tästä ei kannata vetää herneitä nenään - mulla ei ole perhettä (paitsi Mamma siellä parin sadan kilsan päässä, mutta ei tässä ja nyt). Nämä ovat minun elämäni keskipisteet. Kissakuvahaaste. Samalla onnittelut kissakuvan 100:lle haasteelle.

Tämä murunen, kerrankin herran turkin väri näkyy edes osittain oikein! Siis suklaanruskea, ei musta ;) Tosi nätti, ja kyllä Piki kiinnitti minun huomioni silloin pentuna heti välittömästi, vaikka ne lapset rumaksi sanoivatkin... Vaikka hassultahan se joskus näyttää, kun ei näy kuin iiiiisot keltaiset silmät, suu ei erotu ollenkaan - ymmärrän miksi Suomessa mustia kissoja on pidetty pahan onnen merkkeinä (ja Englannissa hyvän onnen!).

Sellainen lutunen, muuten niin arka pelkuri, mutta jos nukkumaan tullessa yöllä Indy on vallannut Pikin paikan (mun oikean kainalon), Piki rötkäyttää itsensä erittäin painavasti Indyn päälle ja ottaa oman tilansa.... Samoin, joka ilta klo 19.00 pitää päästä syliin, viltin ja koipien päälle - eli minun on siis oltava sohvalla neulomassa. Ihan pakko.



No, toinen mussukkahan se siinä. Omalla paikallaan keskellä keittiön pöytää - reteesti. Yleensä kyllä läppärin päällä, mutta kerrankin vieressä. Herran yksi lempinimi on Viiksi-Vallu - on sen verran komeat ja leveät naamakarvat.

Itseään pesevä kissa on kyllä yksi maailman kiehtovimmista näkymistä. Voisin seurata sitä - erityisesti naaman ja korvien taustan pesua - vaikka kuinka kauan. Ja varpaiden välien "jyystämistä". Ja takakoipien pesua, sillein, että jokin ääni häiritsee keskittymistä ja koipi jää pystyyn, ilman minkäänlaista näkyvää ponnistelua. Ollapa yhtä mahtava lihaskunto :)

Saaks tunnustaa... Aloitin taas uuden neuleen ;)

Oksua

Neule on valmis. Se vaan aiheuttaa oksennusreaktion... Huomenna (jos kuvaussää suo) näette. 

Toinen neule on pesty. Se kesäkuinen Shettis joutui kissan oksun kohteeksi. Ei tietoa kumpi, mutta alpakkaa oli jostain (pianon päältä) löydetty ja syöty.... No, eipäs ole lankaa syötykään varmaan vuoteen. Shettis muuten ei tarvinnut pingotusta, riitti, että sen venytteli märkänä kuivaustelineelle ruotuun. Kuivui tosi nätisti muotoonsa.

Kissakuvahaasteessa on tällä kertaa aiheena kippo. Vähän ison puoleisia kippoja nämä, mutta eipä nämä riiviöt ihan pieniin mahtuisikaan. Ja nämähän ovat ehdottomia lemppariunipaikkoja.

Viime yönä heräsin jossain vaiheessa kun kissa polki ja leipoi tarmokkaasti kehräten minun rinnuksiani - nukuin selälläni. Silmät ummessa rapsutin ja yritin kaataa kollia kainaloon nukkumaan. Lopulta avasin silmät ja kas, Indy! Kuinkas se nyt noin hellyydellä? Piki tuhisi tyytyväisenä jo toisessa kainalossa. 

Hilma tulee ehkä torstaina hoitoon. 

Eilisten kuvien (kiitos kommenteista!) jatkoksi tuli mieleen vielä vaikka mitä itse tehtyjä neuleita. Lukiossa tein ekan puuvillapaidan. Kroppa jotain vinoa neuletta ja hihat patenttia - hihat venyivät mahdottomasti. Tän pitäisi olla jossain luokkakuvassa? Abivuonna musta mohairneule, jossa oli muutama eri kokoinen vaaleanpunainen! neliö edessä. Mustat osat nurjaa ja vaaleanpunaiset sileää. Ekana opiskeluvuonna toinen mohairneule, ruskea, jossa oli ankka angoralangalla edessä. Rakastin aivan ylettömästi noita kahta mohairia ja pidin melkein puhki. Lukiossa on oli myös muodoton vähän Fifin mallineuleen tapainen mohairneule, vaaleansininen, jossa oli ihan liian jättikokoiset hihat jotka kuroin jollain punotulla nauhalla kiinni - kaula-aukon myös. Minä rakastin, äitipuoli inhosi. Mitähän vielä olen unohtanut?

Ulkoilua

Eilen ei mikään, ei sitten mikään huvittanut. Lääke tuohon löytyi, mutta siitä myöhemmin. Nyt ulkoilutarina. Kissakuvahaaste: arki. Ulkoilu kuuluu arkeen, jos vain sää sallii.

Hei, mitäs kivaa täältä löytyy?! Äkkiä eteenpäin! Toi toinen etana on niin hidas ja sitä pitää aina odottaa, vaikka mulla olis miten kiire.

Ei, oota vähän, täällä on paljon mielenkiintosempaa! Tosin ei syötäviä ruohoja, harmi.

Jäätä, eli täällä täytyy olla vettä!!! Minä, Indy suuri, entisessä elämässäni laivakoira, rrrrrakastan vettä!

Joo, tassut meni läpi, ei haittaa yhtään! Se on tuo toinen, joka palelee aina.

Haa, mitäs tuolla näkyy? Ihan taatusti jotain jahdattavaa. Talitintti? Varis? Orava?

Ai ei. Ja on tää vesi ehkä vähän kylmän puoleista, myönnetään.

Tyhmä. Ei se ikinä opi, että kuivalla maalla on parempi. Mamin sylikin on lähempänä.

Älä intä. Kun et ite uskalla...

Niin, eeeen. Täällä on välillä kamalan pelottavaa! Häntääkin pitää pörhistellä ihan vaan varmuuden vuoksi ;)

Ja sitten äkkiä sisälle, lämpimään. Kumpikin osuu oikealle ovelle, tosin Indy kiertää naapurin kautta. Piki jää nätisti odottamaan eteiseen valjaiden pois ottamista - se oppi, kun hajotti jalkalampun lasikuvun kiertämällä hihnan lampunjalan ympäri. Indy vetää suorinta tietä ruokakupille. Sitten perusteellinen pesu soffalla ja päiväunet.

PumPum

Ensin kiitos Tuulialle vinkistä - paksumman kehrääminen ON nopeampaa! Oli ihan pakko ottaa käsittelyyn tuo eilinen Shettis. Mielettömän ihanaa kehrätä, kuin junaa ohjaisi. Yritän myös ottaa mallia Pirkon viime lauantaina esittelemästä huivilangasta - sopivasti ohuita ja paksuja pätkiä vuorotellen. Ei tunnu niin vaikealta kuin kuvittelin. Aion myös olla rohkea ja jättää tämän yksisäikeiseksi..... Pelkään kovasti liikakierrettä, mutta kaipa sitä joskus on oltava uskalias :)

Meidän peppu-kuva. Kissakuvahaaste siis. Eivät nämä väkkärät pysy hetken vertaa paikoillaan, jotta kuvan saisi. Tai pysyvät, mutta silloin Piki nukkuu minun sylissäni ja Indy sohvan selkänojalla ja kamera on keittiön kaapissa... Joten pientä lahjontaa lempiherkkuruoalla (Latzin pikkupussit) ja kas, tarjolla on:

a) yksi kappale noin 4,6 kiloista hyvin tumman suklaan ruskean (vaikka kuvissa näyttää aina mustalta) kissan pyöreää ja häntä tyylikkäästi aseteltua perää. Piki syö aina tästä kupista ja asettelee itsensä aina nätisti, eikä koskaan ole liian kiire, vaan tyyli ja rauhallisuus ovat pääasiat.
b) yksi puolikas perä noin viisikiloista melkein mustavalkoista kissaa (ei myöskään ihan musta). Indyllä on aina hätä - nähtävästi se pelkää, että ruoka loppuu kesken tms. Eli aina ikkunan puoleisesta kupista ja aina seisten puoliksi lähtövalmiina. Ja toisinaan on pakko myös varmistaa (tunkeutumalla törkeästi) ettei Pikillä vaan ole parempaa sapuskaa.

Herrat ovat aika sotkuisia aterijoijia, joten suojana alennuksesta hommatut muovitabletit (helppo pestä koneessa) - nuo mäyrikset oli ihan pakko laittaa tuohon... Huomatkaa myös syömään tuodut ja kupeissa päivän ja yön aikana uitetut lelut... Tämän huushollin äärimmäisen elegantti ja omaperäinen sisustusidea.

Kirja

Kiitos, käsi tuntuu nyt just hyvältä - pistoskohdassa pientä aristusta vain. Viikko kaksi katsellaan tarvitaanko toista pistosta. Toivottavasti ei, oli sen verran ilkeän tuntuista eilen illalla ja viime yönä. Kissamuruset taisivat vaistota, että mami ei voi hyvin, koska yöllä nukkui koko ajan kaksi kattia kaulalla/kainalossa/terveen käden päällä. Siis jopa Indy! Jotenkin se on kyllä muutenkin viimeisen viikon ollut ihan mahdottoman hellyyden kipeä.

Tänään olen jo vähän neulonutkin. Kolme kertaa lapaskuun aloitushanskan alun. Tai resori meni kyllä ok yhdellä kerralla, mutta äärimmäisen yksinkertainen kuvio ei meinaa millään asettua. Nytkin pitäisi pari kerrosta purkaa. Onneksi hanskat ovat nopeita. Kuviota varten hain apua parista omasta hyllystä löytyvästä opuksesta. Miksi ihmeessä tilaan koko ajan lisää kirjoja? Hyllystähän löytyy vaikka minkämoisia aarteita! Heti tuli teen-seuraavaksi-listalle mm. Lavoldin neulottu reppu.

Kissakuvahaasteessa on tällä kertaa aiheena kirja/lehti. Tässä tänään uupunut lintutarkkailija uuvahti apuopuksen viereen. Tai ehkäpä kuitenkin lämpimän patterin yläpuolelle...

Välillä

Joskus välillä, viime aikoina aika useinkin, ihmettelen itseäni. Olenko normaali? Onko ihan normaalia, että mielentilat vaihtuvat näin sutjakasti? Lauantaina kaikki oli mielettömän upeata. Sunnuntai oli sellainen tavallinen, mutta lokoisa. Tänään kaikki on ollut päin kunnon ikihonkaa. Ei kenenkään vika, asiat vaan eivät toimi.

Paitsi että postissa tuli vihdoinkin ensimmäinen tilaamani Spinn-Off. Se kyllä ilmestyi jo kuun alussa ja katselin sitä lauantaina Akateemisessa, mutta onneksi en ostanut.

Paitsi että kansalaisopisto sai taas hetkeksi hyvälle tuulelle.

Paitsi että kullanmurut nukkuivat sylissäni neuloessani ja niiden massusamettia silitellessä ei yksinkertaisesti voi olla kiukkuinen. Toivottavasti oppilaissa ei ole kovin allergisia yksilöitä - koepaperit olivat kissojen alla...

Kissakuvahaaste: syys (on muuten yksi kauneimmista sanoista suomen kielessä).

Höyhenethän ovat luonnontuote. Ja kissat syövät lintuja eivätkä tod.näk. mitenkään irrota höyheniä? Siis syövät niitä ihan normaalistikin. Lauantaina herrat saivat nimittäin ensimmäisen höyhenlelunsa (tai useamman kerralla). Kaikki tuhottu. Uitettu ruokakupeisssa ja syöty kaikki irtoavat osat. Tai ainakaan lattioilta ei löydy höyheniä.

Nimi

Kissakuvahaaste on ollut meiltä vähän unohduksissa tänä kesänä. Tai ei unohduksissa, toisten kuvia on kyllä katseltu ihaillen, mutta omia kuvia ei ole saatu aikaiseksi. Mutta nyt. Nimi.

Pikistä tuli Piki värin takia. Kun näin nämä samettitassut ekan kerran, Piki näytti ihan mustalta - mitä se ei tosiaankaan oikeasti ole. Mutta nimi jäi. Se on hyvä nimi kutsumishuudoille: pikipikipikipikipikipiki......

Lisänimi The Batman tuli myös ulkonäöstä - pienenä herra oli ilmiselvästi lepakonpoikanen, vaikka ei kuitenkaan rohkea kuten elokuvien Batman, vaan maailman arin pikkupelkuri. Vieraitakin pitää aina mennä piiloon saunaan, sieltä voi sitten vähitellen lähestyä, kun on varmistettu etteivät ne vaan ole vaarallisia. Muitakin hellittelynimiä on ja keksitään lisää tilanteen niin vaatiessa: samettitassu, pökö, muru, murunen, sylivauva, beibi, kurraaja, pikkuhölmö.

Indyn nimeä piti miettiä hitusen pitempään. Pennut pelkääjän paikalla kopassa ajoin kotiin ja maistelin erilaisia nimiä. Teki hirmuisesti mieli nimetä lemmikki jonkin oman "idolin" mukaan: Claude Monet, Edgar Degas, Mika Waltari, Tove Jansson - mutten saanut väänneltyä sopivaa katin nimeä noista. Ja sitten tultiin kotiin, ensimmäistä kertaa ja Latz-Katz-mainoksen näköinen katti päätti heti harjoitella verhoissa roikkumista. Seikkailija siis, eli Indy Indiana Jonesin mukaan. Tykkään noista Jones-leffoista tosi paljon, vanhan ajan kunnon seikkailua höystettynä romantiikalla, Errol Flynnin tyyliin - siinä muuten oli toinen nimivaihtoehto. Sitä paitsi rohkean ja mutkattoman seikkailijan nimi sopii myös luonteenpiirteisiin. Indy on rohkeampi näistä kahdesta, ei perusta mistään hömpsötyksistä (ei esim. ole laisinkaan utelias minun ruokieni suhteen toisin kuin Piki) ja sylivauvakohtauksetkin iskevät harvemmin kuin velipoikaan.

Lisänimi The Tarzan tuli myös noista loistavista kiipeilijän ja hyppijän taidoista. Sikäli se on kyllä oikea, että vielä nykyisinkin metsäkävelyillä, nimenomaan Indy kiipeilee puihin innokkaasti. Muita hellittelynimiä: Indy Pindi, möhkö (kun Piki on muru ja se on pienempi niin, isompi on möhkö, möhkäle ei kuulosta hyvältä ;), mörrimöykky, isottelija, ahmatti, hölmö, hömelö, haukku. Tuo viimeinen tulee yhdestä äännähdyksestä. Joskus kun Indy hyppää pöydältä alas ja samalla naukaisee lyhyesti ja kovaa, naukaisu keskeytyy kummallisesti ja kuulostaa ihan äkäiseltä haukahdukselta.

Mamin karvalapset. Rakkaat. Miten ihmeessä pärjäsin kuusi vuotta ilman kissaa/kissoja?

Sain tänään vaaleanpunaisen ruusubegonian. Sitä tuotaessa sanottiin samalla:"Anteeks, että tää on vaaleanpunainen!" Mutta kun poika (se ihana, söpö, pikku-J 2v4kk) oli aamulla sanonut äidille, että tänään ostetaan vaaleanpunainen kukka. Kun äiti kysyi, miksi, kenelle, poika oli vastannut, että Villasukalle. Sydän suli :)

Pihalla

Kissakuvahaaste: Tarina.

Hui hitsi! Kuinkas minä tänne jouduin, suureen avaraan maailmaan? Kylmä, vaikka tuo mollikka taivaalla on kyllä tosi kiva olemassa.

Iiik! Pelottaa, jotain melua? Naapurin oksasilppuri? Toisen naapurin harava? Koira? Jätskiauto?

Njäääh, ei se nyt niin kauheata voi olla. Menox sanoi Annie Lenox. Tulis nyt vaan toi Indykin, se kun tuppaa aina alkumatkasta hidastelemaan, haluaa mokoma syliin, vaikka tällä pehmeällä polulla on niiiiiiin ihana käpsytellä.

Ai velikulta! Löytyikö mitään mielenkiintoista?

Tassut kastui - kuten joka päivä, järvivesi ON mielenkiintoista ja maukasta. Ja lintuja, ja jotain lentäviä öttiäisiä, joita on ihan pakko jahdata.

Ai jaa. Tylsää. Ja minähän EN kastele tassuja niin kuin tuo hullu. Hyppelen mieluummin kumipallotyylillä tai kiipeilen puissa.

Mitä? Huutiko joku sisälle? Ei, täällä on niin paljon kivempaa. En mene. Tai jos menen niin ulvon kuin syötävä kuorossa Pikin kanssa, jotta pääsen äkkiä takaisin.

Tai.... Jos sittenkin. Tassut kastui. Kylmä. Märkä. Nälkä. Hätä. Kunnon citykissa tekee hätänsä vain ja ainoastaan omaan laatikkoon.

Riemunkiljaisu!

Jippijaijeeeeeeee! Lentoliput (tai e-sellaiset) tulivat tänään. Taidan ihan oikeasti alkaa uskoa siihen, että viikon päästä olen Pariisissa. Tosin oppilaiden kanssa, mutta kuitenkin. Jännittää, hihkututtaa, ihastuttaa, ottaa mahanpohjasta, ei pysy paikoillaan, väsyttää, ihkuttaa, kutittelee, kauhistuttaa, pelottaa, ooh ja aah.

Tyylikäs. Tai oikeastaan tyylikkäät. Kiinnittäkää erityistä huomiota Indyn etutassujen asetteluun ja Pikin hännän kiehkuruuteen. Häiritsin nukkujia. Nyt ne makaavat tuossa vieressä keittiön pöydällä toivorikkaina.... ruokaa. Kyllä ne ihan oikeasti ovat hitusen rauhottuneet ja aikuistuneet, mitä nyt välillä pitää päästellä täysillä. (Esim. silputa pahvilaatikko tuhanneksi palaksi tasan kolme minuuttia sen jälkeen kun olen laittanut siivouskamppeet viikkosiivouksen jäljiltä pois.)

Kävin tänään tutkailemassa kaakelitarjontaa - haaveilen kylppäri- ja vessaremontista. Ja keittiökin olisi kiva.... Ja olkkarin ja makkarin tapetit. Ja laminaatti. Joskus.

Noron suhteen päätin jatkaa entisellään. Paitsi etten tee napinläpijä (läpejä?). Joko teen erilliset nappilistat (jos leveyden takia tarvitaan) tai sitten, jos leveys on riittävä, kehittelen jonkin lenksusysteemin (niin kuin yhdessä Epsteinin reuna-kirjassa, siinä supervärikkäässä takissa (jonka aion jonain kauniina päivänä toteuttaa)). Kaulus on myös kirjasen kuvissa kuvattu jotenkin epäselvästä kuvakulmasta. Kaavakuvassa ei mitään kauluksesta ja ohjeen mukaisesta en oikein tykkää (ainakaan jos kuvittelen sen päässäni oikein). Sovellan, jos joskus sinne asti pääsen. Haaveena oli saada tämä takki Pariisiin mukaan, mutta taitaa ottaa liian tiukille.