Punaista

Päivän paras: valvoin lukiolaisten fysiikan ja yhteiskuntaopin koetta. Ensin korjasin samalla omieni kokeita. Sain ne valmiiksi ja aloin neulomaan viimeisiä sormia alla oleviin. Aina kun oppilas palautti kokeen, vilkaisin sitä sen verran, että ymmärsin kumpaan pinoon laitan. Yhdessä näytti vilkaisun perusteella lukevan:"Momentti on vaimon vääntövaikutusta". Häh? Kumpaakohan tämä on fy vai yh? Luin uudestaan. Momentti on voiman vääntövaikutusta.


Lapaskuun ekat. Maailman loistavinta neulelankaa (tällä hetkellä). Colinetten Cadenza. 100% DK Merino wool. Pehmyttä, suloista ja mielettömän upeat värit. Kuvissa värit ovat lähinnä oikeaa alimmassa kuvassa.


Malli: omasta päästä
Lanka: Cadenza (pakko saada lisää villatakin verran....), menekki 75 g.
Puikot: 3 mm Knitpicksit

Lahjaksi oli tarkoitus tehdä. Olen käynyt itseni kanssa ankaraa kamppailua.... Haluaisin pitää itse, mutta kun keksin jo kaksikin ihmistä jotka tykkäisivät.... Katsotaan. Ehkäpä joku aamu vaan jotenkin käy hassusti niin, että kaikki muut villahanskat ovat kadoksissa (vielä ei ole lapaskelit) tai likaisia tai jotain, ja on ihan pakko ottaa nämä käyttöön... Toisaalta, voisin ostaa lisää tätä ihanuutta ja tehdä itselleni uudet - tykkään todella paljon hansikkaiden neulomisesta.

Olisi vielä yksi kuva, mutta.... Kiukutti sen verran, että olkoot. Töistä tullessa makkarissa oli lattialla multaa ja viherkasvin lehtiä. Harvennusta siis. Olkoot. Siivosin.

Olkkarissa oli älyttömästi multaa joka puolella ja yksi erittäin silputtu pitsilehti ja nurin niskoin käännetty traakkipuu.... Ja yksi onnellinen katti selällään multakasassa... Näin punaista. Siivosin. Joko herroilla oli ollut tylsää tai epämieluisaa ruokaa tai liian vauhdikas ralli tai liikaa oravia ikkunan takana tai (iiks, tämä kauhistutti kun välähti päähän) hiiri täällä sisällä! Toisaalta, jos täällä hiiri olisi ollut, olisin varmaan löytänyt jotain jäänteitä.... Tylsää niillä vaan oli. Mitäköhän huomenna?

Kipeä

Ensin tärkein: SNYni - tulen messuille lauantaina ja bussin aikataulu näyttää olevan, että perillä klo 10 ja kotiin klo 15. Luulisin, että infopiste on aika keskeinen paikka, mutta voidaanhan me sopia jokin "lankaisampi" paikkakin.... Vaikka Titityy tai Priima tai mikä vaan koju.

Tulee muuten kiire messulauantai. Pitää ehtiä katsastaa koko tarjonta, tuhlata kaikki rahat ja hommata kamalasti kannettavaa kasseihin. Pitää myös bongata paljon blogituttuja ja tulla itsekin bongatuksi - jälkimmäinen erityisen suotavaa :) Mukana on bussillinen keuruulaisia, se kimppakamu on viimeisillään raskaana. Pitää tavata Turun suunnasta tuleva toinen erittäin tärkeä kamu ja muitakin (salaisia) suunnitelmia on. Kiirus, mutta jotenkin niin tärkeä, mieluinen kiire ;)

Tänään piti siivota, leipoa, korjata kokeita, neuloa ja kehrätä (siis töiden jälkeen...). Ei tehty mittään - tai ihan pikkuisen yritin kehrätä mutta piti luovuttaa. Kävin tohtorisedällä valittamassa tuosta vasemmasta kyynärpäästä (kipeytyi maaliskuussa, toukokuussa liki täysin käyttökelvoton, fysioterapiaa koko kesän, elokuussa melkein ok, syyskuussa hyvä ja nyt taas kipeä, tosin ei vielä niin paha kuin viime keväänä). Tohtori (nuori, oikein muodikas mies) tökkäsikin heti kortisonipiikin! Elämäni ensimmäinen sellainen. Kovasti hän varoitteli, että tulee kipeäksi. Ja tuli. 1½ tuntia piikin jälkeen, käsi oli tulessa eikä minkäänlaista puristusvoimaa. Nyt alkaa jo tuntua normaalimmalta, mutta onneksi ei tarvitse pestä hiuksia tänään...


Huomenna on pakko kyetä aloittamaan lapastelu! Ja sitä ennen on suunnitelmia Kinnaskopan sisustamiseen, jos vain kuvaus onnistuu...

Marraskuu

Onnea on...
... lankapaketti postilaatikossa ihan yllättäen! Kiitos Marja!
... hellyyden kipeä kissa tai kaksi.
... hyvin sujuva pitsineule.
... viikon selkä on taitettu.
... lähetetty paketti ja ajatus toisen ilahduttamisesta.
... keksitty idea Salaiselle kirjaystävälle.
... söpöt seiskaluokkalaiset, jotka lohduttavat opea, että nuo "mölyapinat" ovat aina olleet tuollaisia...

Ei niin onnea...
... kipeä käsi.
... kipeä kantapää.
... niin kaaosmainen työpöytä, etten enää itsekään löydä mitään.
... kukkamullat lattialla.
... lauantai on pyhäpäivä - pakko kai käyttäytyä sivistyneesti ja siivota jo perjantaina...
... todella omituiset unet viime yönä (Ei meidän Mammalla koskaan ole ollut ajokorttia?!?! Enkä minä osaa neuloa pyöräillessäni reittiä Keuruu-Mänttä-Vilppula kauniissa kesäyössä?)
... startitis uhkaa iskeä...


Kuten jo Helmikselle kirjoitin, mielestäni marraskuu on vuoden kaameinta aikaa: pimeää, synkkää, märkää, masentavaa, ahdistavaa, kiireistä, haluan-vetäytyä-peiton-alle-piiloon-olotilaa. Tänä vuonna kaksi asiaa (kissojen lisäksi) pitää hengissä: lapaskuu (hauskaa yhteistä) ja Tampereen messut (hauskaa yhteistä, tapaamisia, kohtaamisia, lankoja, villoja, värejä, ystäviä).

Miten olisi muuten yksinkertaisinta toteuttaa pystyraidalliset sukat? Kuitenkin perinteisesti sukkapuikoilla, paksumpia raitoja (ei yksi harmaa oikea silmukka, yksi musta oikea silmukka)...