Mukavaa

Joskus kaikki vaan menee niin hyvin. On kiva ja mukava olla.

Tänään oli Keski-Suomen lukiohankkeen järjestämä Jyväskylän yliopiston Kielten päivä. Mielenkiintoista, antoisaa ja kivaa. Toivottavasti tämmöisiä tulee jatkossakin, ja toivottavasti myös yliopiston kieli-ihmiset tulevat/pääsevät vastavierailuille maakunnan lukioihin.

Oli myös kevätpäivä. Yöllä (ja vähän päivälläkin) satoi ihan rehellistä vettä! Ei räntää, ei lunta, ei alijäähtynyttä jotain, vaan kunnolla vettä. Oikein rapisi kattoon. Kevät ♥

Viikolla vietimme yhden illan työkavereiden kanssa syöden vallan erinomaisen hyvin ja parantaen yhdessä maailmaa. Kyllä miua on onnistanut työkavereiden suhteen.

Viime yönä Tallinna eläintarhassa syntyi kolme Amurin leopardin pentua. Toivottavasti kaikkien elo sujuu tästäkin eteenpäin hyvin. Olen ihan koukussa ja seuraisin pesäkameraa koko ajan jos vain voisin.

Löysin kaupasta ihanat miun vihreät kumpparit. Ja mikä parasta, ei tarvinnut ottaa järjettömän isoa kokoa, jotta mahtuisi pohkeesta. Ovat siis hieman lyhyempi vartiset, mutta eivät hölsky jalassa huolimatta kolmista villasukista ;)

Huomenna ja sunnuntainakin on tiedossa kivoja päiviä. Toivottavasti paljon vanhoja tuttuja ja yhtä paljon uusia ihmisiä. Väriterapiaa. Lankaa! Jyväskylän Käsityömessut Paviljongissa ja miä tietysti TitiTyyn onnellisena orjana :) Tulkaa moikkaamaan!

Apulainen

Mihin aika on taas kadonnut? Neulonut en ole ollenkaan, ei vaan ole ehtinyt. Kehrännyt olen vähän, mutta sekään ei oikein innosta, sillä villa ei ole ihan priimaa. Aika on kulunut kokeiden tarkistamiseen ja oikolukemiseen.

Nuorena, vastavalmistuneena opettajana rakastin kokeiden tarkistamista. Jotenkin siinä todella tunsi itsensä opettajaksi. Nykyisin tykkään paljon enemmän luokkatilanteista. Kokeissa haluaisin yhä enemmän kokeilla erilaisia toimintatapoja. Olen esimerkiksi 9-luokan ranskisten kanssa pitänyt suullisen ns. viestintäkokeen pareissa. Sen haluaisin toteuttaa myös yläkoulun englannissa. Ongelmana on vaan ihan käytännön järjestelyt, ryhmät kun on isompia kuin ranskassa. Mutta silti, kyllä miä ton vielä joskus toteutan...

Mr Piki on avustanut kovasti kokeiden tarkistamisessa. Kun ei kerran syliin mahdu, pitää lojua vieressä papereiden päällä tai sitten papereita hiplaten. Varsinkin jos näin koeviikolla työpäivä koululla on lyhyt ja tulen kotiin jatkamaan kokeiden tai aineiden tarkistamista, Piki nauttii miun seurasta suunnattomasti. Se on semmoinen sylivauva ja hellyyden kipeä kehruukone.

Herran tummassa turkissa näkyvät kaikki pölyhiukkaset, jopa kamera tarkentaa usein niihin pölyhiukkasiin Pikin viiksissä. Tällä hetkellä herroista lähtee myös aivan järkyttävän paljon karvaa, harjaamassa saa olla koko ajan. Harjaaminen on kattien mielestä onneksi kivaa, ne suorastaan kilpailevat kumpaa harjataan enemmän. Harjatut irtokarvat täytyy viedä roskikseen syvälle - muuten Indy saa ne kynsiinsä ja SYÖ ne.

Herrat eivät vielä tiedä, mutta huomenna ne menevät hoitoon Hilma-rouvan iloksi. Emäntä lähtee hiihtoloman aluksi pohjoiseen kaveria tapaamaan. Tarkoitus on juoruta, nauraa, kehrätä, neuloa ja nauttia tapaamisesta pitkästä aikaa.

Hmph

Pakkaset hellittivät - kissat tulivat takaisin sänkyyn yöksi. Pakkasilla nukutaan saunassa. Paitsi Piki nukkui silloinkin sängyssä välillä, umpi-uppeluksissa peiton alla.

Indyn mielestä viikonloppuisin, kun emäntä on kotona, pitää saada parempaa ruokaa kuin silloin, kun herrat ovat päivisin täällä keskenään. Tai ainakin kerjääminen ja valittaminen on yltänyt huikeisiin mittoihin.

Rassukat eivät tiedä vielä mihin muutaman viikon päästä joutuvat... Kylppäri+sauna+wc-remppa alkaa. Yritän saada herroille (no, ja itsellekin sillä enhän miä ilman vessaa ja suihkua pärjää) hätäapuvara-asunnon tosta suht läheltä rempan ajaksi. On tätä odotettukin jo vuosia.

Töissä miut nimitettiin viime viikolla lankaihmiseksi ja ranskanaiseksi. Ihan positiivisessa mielessä. Itse onnistuin kehittämään termin "chevonen" - ranska-suomea. Opiskelijat räjähtivät nauruun.

Neulominen ei oikein edisty. Huivintekele on muuten ookoo, mutta tietyssä keinovalossa lanka näyttää likaisen ruskealta oranssin sijaan. Ei kiva. Pitänee neuloa tuota vain luonnonvalossa. Uuttakin aloitin, mutta se on hidasta. En ole herra ties aikoihin tehnyt kirjoneuletta. Mutta ne värit... ♥

Olkkarissa kukkii justiinsa kevään ensimmäiset krookukset. Eläköön Ikea. Ehkä myös viime aikaisella ahkeraakin ahkerammalla takan poltolla on ollut jotain tekemistä asian kanssa.

Miten voisi taikoa lisää tilaa huusholliin? Ei, varasto välikattoon ei ole ratkaisu naapurien mielestä. Terassin voisi tietysti kattaa ja rakentaa seinätkin (yksi naapuri on tehnyt niin, eli olisi valmiit piirustuksetkin), mutta kun se pimentäisi olkkaria. Ehkä miä vaan siivoan ja järjestän työhuoneen uudelleen (taas). Hamsteri ei kuitenkaan osaa heittää mitään pois.

Vajaat kolme viikkoa hiihtolomaan. Ystäviä on ikävä.

Sittenkin

Pisin blogitauko ikinä. Yli kaksi viikkoa. Mutta kun...
...töissä ihan kamala kiire, ensin yläkoulun kokeet, sitten lukion koeviikko.
...arvosanojakin piti jakaa.
...ensi vuottakin jo suunnittelin, ainakin sen ekan päivän ;) Ja ranskan kertauskurssia enemmänkin.
...kärsin flunssasta koko viime viikon. Vieläkin on ääni käheä ja kröhittää. Nosti oikein kuumeenkin, mutta tunnollinen työntekijä kun olen, niin viikonloppuna.
...huushollia on pitänyt raivata, jotta täällä mahtuisi kissankarvojen seassa elämään.
 ...raivatessa unohduin tutkailemaan lankojani ja villojani. Mistähän se neulemojo löytyisi? Jos joku näkee, lähettäkää tänne!
...yliväsyneenä olen iltaisin vain toljottanut aivottomana telkkaria - ei ole jaksanut edes neuloa.
...kiukuttelin Suomen säälle: eihän tämä ole talvi, vaan kesä! Tunnetusti lyhyt ja vähäluminen.

Mutta kaikesta huolimatta:

Eräät eivät sitten millään halunneet tulla kuvatuiksi ;)

Kokousta

Millainen on hyvä matka- tai kokousneule?
Pieni, isoa on hankala kuljettaa mukana ja pyöritellä sylissä.
Yksinkertainen, monisivuiset ohjeet ovat aina kadoksissa ja isot kaaviot vaikeita lukea esim. kokouksissa. Ja monimutkaista neuloessa unohtaa helposti muun, tai sitten muuta seuratessa unohtaa mitä piti neuloa ja mokailee lahjakkaasti.

Lauantaina oli veso-koulutuspäivä. Meidät vietiin linikalla naapurikuntaan ja sinne tuli opet vielä toisestakin naapurikunnasta. Oli pari työpajaa - ihan ok, vanhaa asiaa miulle, mutta kertaus tekee yleensä hyvää. Kaikkein kivointa ja hyödyllisintä oli jutella toisten koulujen opettajien kanssa. "Miten teillä on tää?" "Ai? Joo, toihan vois olla hyvä!"

Oli myös luento. Hyvän ruuan päälle erittäin prosenttilukupitoinen ja tylsä luento. Auditoriossa meitä oli kuulemma yli 150, mutta alle 200 opettajaa. Muutama nukkui ihan selvästi :) Ja neulojia laskin 13 - minä mukaan lukien. Tuo oikeanpuoleinen hansikas oli lauantain tuotos. Joko se on neulottu hiukan löysemmällä käsialalla kuin oikea tai sitten sitä on sovitettu liian monta kertaa, mutta se on aavistuksen isompi kuin toinen. Ei haittaa käytössä. Hanskapula on ollut akuutti ja vakava, nyt tuli vähän korjausta.

Malli: ihan perushanskat peukalokiilalla.
Lanka: Noro Aya, väri 19 (50 % puuvilla, 35 % silkki, 15 % villa), ihana pehmeä, mutta ei jousta kuten villa. Sopii näin syyshansikkaisiin hyvin. Menekki 50 grammaa. Muutama hassu metri jäi.
Puikot: 3 mm Tästä langasta voisi olla kiva tehdä jokin kesäinen jakku...

PS. Kiitos, Edellisen postauksen lanka on todellakin ihanan aurinkoista.

Joko?

Digihesarin tilaus loppui. Uusiako vai ei? Kesäksi viimeistään, siihen asti voin lukea töissä.

Ahdistuako vai ei? Mietin liikaa epävarmaa tulevaisuutta. Mutta kaipa se on nykyään vaan ihan normaalia.

Minkä väriset helmet? Ihan langan värisiä ei ole, enkä taatusti rupea odottamaan jos tilaan (eivätkä nekään kuitenkaan olisi oikean sävyisiä). Läpinäkyvät?

Missä miun 3,75 sukkikset on? Omistan sellaiset ihan satavarmasti.

Miksi lukeminen on nykyään niin vaikeaa? Mikään kirja ei tunnu hyvältä, oma keskittymiskyky ei riitä kuin äänikirjoihin (niissä kun voi samalla neuloa/kehrätä).

Antaako taas vaihteeksi palautetta? Vai jos vaan kysyisin kohteliaan ystävällisesti ensin... Olen hankala ihminen, tiedän.

Odotanko vai enkö? Laitanko paketin menemään ja sitten sen viimeisen osan myöhemmin?

Ostanko uuden maton? Jos niitä edes enää saa.... Mulla on siis 120 cm halkaisijaltaan pyöreä punainen matto. Se on aina ollut eteisessä, mutta nyt vaihdoin olkkariin ja se kaipaisi kaveria.

Näenkö ensi yönä unia? Päätellen viime aikaisista huiman kiireistä ja vauhdikkaista öistä, kyllä. Mielelläni jatkaisin sitä parin yön takaista unta, jossa menin naimisiin ihan charmikkaan miehen kanssa. Haluaisin tietää miehestä lisää ja olisi kiva myös saada selville, kenen kanssa ja missä vaiheessa olin tehnyt ne kaksi teini-ikäistä lastani ;)

Kiva

Lumi on kivaa niin kauan kuin sitä ei ole liikaa eikä se ole märkää ja painavaa. Huomenna voi olla käsivarret kipeänä tämän päivän lumitöistä.

Opiskelu on kivaa niin kauan kuin ei ole tylsiä aiheita eikä deadlineja eikä viime tinkaa.

Neulominen on kivaa, kun on loputtomasti aikaa ja kiva pähkinä purtavana = miten saada huivin keskiosan ja reunuksen silmukkamäärät täsmäämään. Mieluiten vielä sillein nätisti, että huiviohjeessani olisi kaksi tai kolmekin eri kokoa tarjolla (mini, midi ja jätti). Kello on kyllä jo sen verran paljon, että aika loppuu just kohta.

Loma on kiva, mutta se loppuu aina liian pian. En ymmärrä miten selviän huomisesta kun olen tottunut ottamaan päivisin sohvanokoset pari kolme kertaa, tai aina kun siltä tuntuu silmäluomissa.

Kissojen uusi suosikkilelu Neko Kragonfly on huippukiva. Piki juoksee sen perässä kuin päätön kana, ihan hulluna ees taas, kunnes se saa Nekon kiinni, nappaa kitaan ja puree leuat tiukasti lukkoon. Koko ajan pitää urista, murista, mäykyä, maukua. Indy puolestaan ei juokse, vaan hyppii kuin kettu hangen päällä pikku elukoita metsästäessään. Molemmat etutassut läsähtävät Nekon päälle ja sitten varovasti kurkataan, että kuoliko se. Ja kumpikin tietää missä kaapissa Nekoa säilytetään - Piki yritti jo viime yönä oma-aloitteisesti saada sitä pois eteisen yläkomerosta. Herra roikkui kynsiensä varassa ison kaapin oven yläreunassa.

Pöh

Asiakaspalvelu on kumma juttu. Vaikea hallita hyvin. Ei saa tuppautua, eikä ängetä, mutta pitää kuitenkin olla tarjolla. Ei saa olla ylisiirappinen, vaan sopivan ystävällinen.

Tänään kävin shoppailemassa tuolla isossa kaupungissa. Moni muu oli saanut saman idean ja väkeä piisasi. Mutta silti törmäsin parissa kaupassa niin loistavaan palveluun, että pitää yrittää lähettää palautetta ja kehua. Ihan vain katselin ja kiertelin kenkäkaupoissa, ajatuksena tutkailla, mitä sitten alesta voisin yrittää metsästää. Mutta Jkylän Zatza (se uusi, Forumissa, vaikka vanhassakin olen saanut hienoa palvelua) on huippupaikka - eli talvikengät lähtivät mukaan. Kunnon nahkaa, kunnon lammasta vuori ja vielä hyvät kävellä.


Kuvasin, pitkästä aikaa. Ja huomasin, että sekä tänä vuonna että viime vuonna, marraskuu on mennyt ohi ilman luontokuvia, koneella ei ole marraskuu-nimistä luontokuvakansiota kumpanakaan vuonna. Tietysti se on valon kannalta hankala kuukausi, mutta myös töiden ja väsymyksen. Ihan taatusti vuoden pisin kuukausi sanoi kalenteri mitä tahansa. Tosin tänä vuonna se meni aika sutjakasti.

Voisko joku tulla tänne just nyt ja heti ja pamauttaa jollain (ei liian kovalla) minua päähän? Mietin työasioita lauantai-iltana!!! Nyt kone kiinni (toiveajattelua, addiktoinut Ravelryyn), ja kehräämään tai neulomaan.

Oho

Oho. Viikko on vierähtänyt edellisestä kerrasta. Tekosyitä piisaa...

-Messut. Siis NE messut, Tampereella. Sain taas olla TitiTyyn onnellinen orja perjantaina ja lauantaina. Oli tosi kiva tavata tuttuja, hipelöidä ihania lankoja, nautiskella lankahyllyjen väriterapiasta, etsiä uusia ideoita, syödä hyvin, tyhjentää päätä.
-Työt. Tunnit koulussa vähenivät uuden jakson myötä, mutta sivubusiness on pitänyt erittäin kiireisenä. En ole ehtinyt edes neulomaan tahi kehräämään.
-Pääsin myös työn puolesta herkkuaterille (syksyn ensimmäinen jouluateria) ja teatteriesitykseen. Keuruun Vanhassa Pappilassa on sitten taivaallisen hyvää ruokaa. Erityisesti ne savumuikut! Teatteriesitys oli Teatteri Eurooppa Neljän Mieskuiskaaja. Ensi-ilta. Alkua olisi voinut tiivistää ja loppupuolella ilmennyt syvällinen viesti ei kyllä aina oikein istunut välillä kovinkin vauhdikkaaseen tunnelmaan. Koira oli paras!

Toivottavasti tahti tästä vähän rauhoittuu. Päässä surisee vaikka mitä uusia lapasideoita ja olisi kiva joskus vaan olla ja löhötä. Ja uusia kirjojakin olen tilannut (tai vanhoja, mutta mulle uusia).

Vauhtia

Kiitos, Indy-muru on ammentanut voimia teidän toivotuksistanne ja Pikin hellästä hoivasta. Antibioottikuuri loppui perjantai-iltana ja nyt herra on taas voimissaan. Ihan rajuinta rallia ja painia ei vielä veljen kanssa harrasteta, mutta aika lujaa menee. Huomenna mennään tikkien poistoon.

Mistä huomasin sairastamisen? Herra oli nuupahtanut, ei syönyt eikä pahemmin juonutkaan. Ei tuottanut jätettä toisesta päästä laisinkaan. Se vaan ei ollut oma ittensä. Kyllä omistaja tietää. Hiukan mietityttää huominen, kuulemma tikkien poistossa ei rauhoiteta... Tuo on kohtuullisen voimakas kolli, vaikka se sairastaessa laihtuikin. We'll see.

Viime viikko tiivistettynä:

-Kaksi palohälytystä (Toinen harjoitus ja toinen videoneuvottelun kautta todistettu aiheutui sählymailasta. Oli muuten aika absurdi tunne, kun oppilas hävisi videoneuvottelukuvasta tuhatta ja sataa, ja palohälytin kuului taustalla... ).

-Yksi ihan itse ratkaistu videoneuvottelun näkymättömyysongelma - olin niin mahdottoman ylpeä itsestäni!

-Ensimmäinen mukillinen hehkuviiniglögiä - kohta on talvi!

-Liuta tehtyjä datanomitehtäviä ja toinen mokoma tekemättä.

-Aivan uskomattoman hellyydenkipeät kissaherrat, jatkuukohan Indyn kainalossa nukutut yöunet sitten kun tötterä ei enää tarvita?

-Kaksi ihanaa postikorttia laatikossa!

-Kaksi ihanaa puhelua ystäviltä!

-Ystävä yökylässä, parasta mahdollista pääntyhjennystä, terapiaa ja jaksamista, kiitos.

-iPhone opetusta työkaverille. Taas.

Ja mikä parasta, miä ehkä saan yhden neuleen valmiiksi! En vielä tänään, mutta piakkoin. On sitä neulottukin kuin Iisakin kirkkoa!

Sitä

Eilen kylässä, luin äidin lehtiä 1-vuotiaan neidin kanssa. Neiti kommentoi:"Täti, tyttö, täti, tyttö...". Oli ihan pakko kysyä, mitä eroa on tädillä ja tytöllä? 4½-vuotias isoveli vastasi siskon puolesta:"Tytöt on pieniä ja tätit on isoja". Joo.

Isoveli myös selosti mulle suvereenisti Salama-kilpa-auton tarinan semmoisin sanavalinnoin ja juonenkääntein, että vau! Kuinka voi lapsella olla noin huikea sanavarasto!

Koulussa taas, opehuoneessa ope selitti tulevalle sijaiselleen jonkun tunnin ohjelmaa:"Meillä on kylmäsota." En voinut olla räjähtämättä nauruun noin sivustakuulijana.

Aikaa ei ole löytynyt (kiitos kommentoijille!), vaan se vähäkin on mennyt nukkumiseen. Eli neule edistyy kovin hitaasti. Lisäksi Piki The Sylivauva estää kaikenlaisen liikkumisen sohvalta pois iltaisin tehokkaasti. Eli jos en ole muistanut ottaa neulekassia mukaan sohvalle asettuessani, en sitä saa koko iltana.

Herroilta kissoilta voisi kysellä myös, miksi keittiön lattialla on valkosipulinkynsiä? Miksi miun satsumia käytetään jalkapalloina? Miksi ne nukkuu yöllä niin tiiviisti peiton päällä, etten saa käännyttyä enkä saa jalkoja peiton alta pois ja meinaan tukehtua kuumuuteen? Miltä tuntuu mennä ensi viikonloppuna piiiiiitkästä aikaa Hilmalle hoitoon?

Höh

-Mitä sä oikein teet?
-Huivia, silkistä.
-Mä en tajuu miten sä osaat tehdä tommosia.
-No, mulla on valmis ohje! Kato tässä.
-Ööh, eihän tästä tajua mitään...
-No, onhan se kuin eri kieli, mutta englanniks neulomisessa on tosi kivoja ja kätsyjä lyhenteitä, esimerkiks.... (Ja tässä vaiheessa keskustelukumppani pakeni paikalta.)

Siis tapahtui opehuoneessa miun hyppytunnilla perjantaina. En vaan jaksanut tehdä mitään järkevää ja hyödyllistä, joten neuloin.


Jo aiemmin tässä syksyllä yhdessä koulutuksessa tylsistynyt (?) fysiikan opettaja tutkaili samaista ohjelappua (joo, se huivi ei valmistu tällä menolla ikinä) ja oli samaa mieltä. Neuleohjeiden kieli on oma kielensä. Hänestä tosin se ei ollut pelottavaa, vaan kiehtovaa :)

Kissoista. Olen aina ollut sitä mieltä, että Piki on meidän kissavaljakon aivot ja Indy muskelit. Ja taas sain todistetta siitä. Piki on jo pitkään herättänyt minua tai miun huomiota painamalla tassulla (ei kynsiä) minua huulille, tai joskus poskelle. Indy on tänään tehnyt saman useamman kerran - se haluaa parempaa ruokaa ;)

Kyselen

-Miksi tietyissä tilanteissa aina ne samat ihmiset toimivat, saavat aikaan, osaavat ja uskaltavat avata suunsa?
-Miksi toiset taas ovat aina hiljaa ja antavat muiden tehdä? Viisaitako?
-Miksi töissä on aina kiire?
-Miksi pitää elää kellon mukaan?
-Miksi en voittanut viime lauantaina lotossa?
-Miksi miun pää on niin hatara? Ois kiva omata vähän enemmän muistikapasiteettia.
-Eikö tiimityö mennyt jo pois muodista? En aio olla vapaaehtoinen.

-Miksi Pikin pitää herättää joka aamu viideltä? Toisaalta, sitten kun päästään talviaikaan, se ehkä herättää ihan oikeaan aikaan. Ehkä.
-Miksi Pikin vieno sievä ja vähän käheä ääni on muuttunut Indymäiseksi mouruamiseksi?
-Kuka se väittikään, että kissat eivät kuorsaa eikä piereksi? Kylläpäs.

-Miksi työkaveri tänään vastaan kävellessään ja miun kengät ja/tai sukat huomatessaan nauroi? Ehkä syynä oli miun ihkupihkut Naturalistat, joista pilkotti just niin sopivasti sukissa olleet naamat ja silmät (semmoset pöpö-sukat) ;)
-Miksi näen niin kummallisia unia? Viime yönä seikkailin taas Turun Yo-kylässä.



-Miksi värit on niin ihania? Kuvassakin puhdasta kultaa ja niin aurinkoinen, toivon väri, vaikka onkin kyse kuolevista lehdistä.
-Miten olenkaan osannut ostaa niin sopivaa lankaa? Se Wollmeisen Rhubarberista tehty Multnomah-huivi. Se sopii täydellisesti värien puolesta yhteen puuvilla-kietaisupuseroni ja sammarihameeni kanssa. Huomasin tänään.

Jännittää

Tämä viikko meni paljon nopeammin kuin viime viikko. Silti liian hitaasti. Tänään oli ensimmäinen päivä kun en nukkunut päiväunia töitten jälkeen - ehkä minä taas totun töissä käymiseen. Enimmäkseen se on oikein kivaa, mitä nyt paperityöt ja muutama hankala ja inhottava asia kiusaavat. Joskus huvittaakin. Joskus ihan opehuoneen kesken, joskus oppilaiden toimesta. Lukiolaisen paperista löytyi tällä viikolla tämmöinen lauseen loppu: "...he/she can sit in the same". Täh? Uudemman kerran täh? Sitten välähti. "...hän voi samaistua". Sama + istua = samaistua tod. näk. Google translatorin mielestä ;)

Ensi yöksi on luvattu sadetta. Kuulostelen koko ajan milloin, oi milloin. Kaipaan sadetta. Kaipaan sen tuomaa mielenrauhaa. Jotenkin olen aina rauhallisempi, tyynempi sateella kuin auringossa. Paitsi ehkä marraskuun pimeydessä kun valon pilkahduksesta ei ole toivoakaan. Mutta silloinkin odotan lunta, en aurinkoa niinkään.


Tämä herra rakastaa aurinkoa ja lämpöä. Viime aikoina yöt on nukuttu tiiviisti emännän kainalossa ja peiton alla. Päivät ovat menneet riehakkaasti - eilen laitoin puhtaat matot lattialle (kesäisin meillä ei ole mattoja - perinne lapsuudesta), ja herroilla on riittänyt leikkimistä ja ruttaamista ja vauhtia. Ne matot vaan on niin jänniä.


Ensi viikolla pääsen pitkästä aikaa itse opiskelijan asemaan. Odotan jo innolla. Ostin uusia lyijykyniäkin. Pelkään pahoin olevani kovin kriittinen opiskelija. En tykkää tyhjäkäynnistä (palkattomalla virkavapaalla), en tykkää odottelusta tai hidastelusta (luonteeltani turhan sukkela), haluan kysyä kaikesta (pohjattoman utelias), pelkään ajautuvani porukan kanaemoksi (20 vuotta muita vanhempi - tosin kaikkia en nähnyt haastattelussa) ja taatusti neulon koko ajan (se ehkä pitää minua vähän hiljaisempana ja rauhallisempana). Eli olen ihan niin kuin omat oppilaani ;) Jännittää.

Ristiriitaista

Nautin työstäni, mutta inhoan kiirettä ja pitkiä päiviä.

Rakastan kieliä, mutta en vaan tule toimeen prepositioiden kanssa.

Mister kattien kiiltävät turkit ovat ihania, mutta miun mustat pellavacaprit ei tykkää kissankarvoista.

Tykkään opiskella, mutten voi sietää huonosti järjestettyä koulutusta.

Laitan teetä varmaan kymmenen kertaa päivässä, mutta unohdan juoda niistä 9 mukillista.

Haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta aika ei riitä.

Neulominenkin taas huvittaisi, mutta sillekään ei vaan ole aikaa (ei, tunneilla ei voi töissä neuloa, mulla on silloin muuta tekemistä). Kehrännyt sentään olen joka ilta pienen hetken.

Haluaisin lukea vinon pinon romskuja, mutta nukahdan iltaisin alta aikayksikön.

Päässä pyörii yhä edelleen ne parit hanskamallit ja yksi pitsihuivi, mutta ei ole aikaa testata, toimisivatko ideat.

Herra Piki on liki hyljännyt minut. Se tulee iltaisin sanomaan hyvää yötä, kiehnää ja kurraa ja vaatii hellyyttä. Mutta kun nukahdan, se häipyy. Tänä aamuna näin mihin. Indyn viekkuun työhuoneen pöydälle viltin päälle. Höh.

Toisaalta, Indy on muuttunut. Se kerjää myös hellyyttä, antautuu rapsutuksille ja jopa pyytää harjaamista! Mutta siitä lähteekin taas aika paljon karvaa. Se jopa nykyisin kehrää rapsutettaessa. Ehkä Piki (alias hurrurautomaatti) on opettanut sitä.

Luvattua videota Indystä ja uudehkosta lempilelusta ei voida toteuttaa ennen kuin lelu on käynyt korjauskirurgisessa operaatiossa.

Aaah!

Ihanaa. Tänään oli näin illasta sen verran viileämpää, että leivoin! Mustikka-vadelma-muropohja-rahka päällys -piirakkaa. Nam. Viileämpi ilma saa minut myös heräämään muutenkin henkiin, tuntuu, että energiaa piisaa vaikka koko kaupungille. Ei enää ikinä tuommoisia helteitä!


Tänään töissäkin pari asiaa vaan jotenkin humpsahti harvinaisen nätisti paikoilleen. Joskus näinkin päin. Ja sain huomiseksi peruutusajan fysioterapeutille, kun en taaskaan tahdo iltaisin saada tota koipea rennoksi (vanha vaiva, jo teini-iästä kärsitty).


Huomenna on kokousta ja kokousta. Iiiiks! Mitä miä neulon? Kaksi huivia olisi yhä kesken, mutta mohairiin on ilma yhä liian lämmin ja silkki vaatisi hieman keskittymistä, eli ei paras mahdollinen kokousneule. Pakko siis aloittaa tänään vielä jotain. Tai missähän se yksi sukan alku on...


Kuvat lauantaiaamuna otettuja. Oli ihan pakko. Huomenna, jos muistan, yritän leikityttää Indyä kamera toisessa kädessä. On se vaan niin hassu.

Loota

Halvat on huvit. Laatikot on ihan huippua, ja tämä jo yli vuoden vanha laatikko on emännästäkin oikein hieno, koska sen tukeva materiaali ei yllytä Indyä tilataiteeseen revin-hampain-roiskien -tekniikalla. Laatikoilla ja paperikasseilla muuten AINA leikitään tässä järjestyksessä. Piki on laatikossa/kassissa ja Indy hyökkäilee.






Normaalisti tämä laatikko sisältää karstamyllyn ja on piilotettu työhuoneen uumeniin, mutta kun olen yrittänyt karstailla muutaman vuoden takaisia merinoja. Ne villat ovat ajalta, jolloin olin kohtuullisen aloitteleva kehrääjä enkä ymmärtänyt kauheasti villojen päälle. Nyt en niin huopuneita huolisi, vaan pistäisi kommenttia värjääjälle. Hyvä laatuinen villa kehräytyy liki itsestään, huopunut on kauheaa repimistä.

Kiitos viime aikojen kommenteista. Joo, töissä olen tällä viikolla jo käynyt. Yrittänyt väsätä lukkareita, mutta se ei oikein onnistunut ennen kuin tänään - ja sitten kävikin taas oho hups! Kello oli viisi kun tajusin lähteä pois. Mutta olen myös kaivanut oikeat kirjat ja mapit esille, tehnyt yhden itsenäisen suorituksen paketin, tarkistanut kesäkuussa mulle tehtyjä kokeita (uusinnat ja vähän muutakin), hoidellut koulun kirjastoa. Koululla on ollut ihanan rauhallista, mutta tukalan kuuma.

Tyyli

Asioita voi tehdä monella tyylillä.

Viikonloppuna kuulin ensimmäisen kerran Suvivirren esitettynä niin, että juhlaväki puhui körttityylistä. Minun korvissani se kuulosti liki marssilta.

Juhlan arvokkuuteen toi pikkiriikkisen, mutta niin mainion huumoripläyksen pienen pieni hämähäkki, joka kulki ympäri ämpäri sitä piirtoheitinkalvoa, jolla heijastettiin yhteislaulujen sanat seinälle.


Ylioppilaat olivat kauniita ja komeita. Moni tyttö taisi ihan ensimmäistä kertaa olla juhlakoltussa ja huikaisevan korkeissa koroissa. Lyhyet näyttävät olevan muotia. Tyylikästä, mutta silti luulen, että moni olisi tuntenut olonsa kotoisammaksi enemmän oman tyylisissä vaatteissa. Onneksi joukkoon mahtui myös rohkeita, jotka olivat valinneet oman, upean linjansa.

Kevään kakkutrendejä en käynyt tutkailemassa kovin tarkkaan. Väsynyt kun olin, kävin vain kolmissa yo-juhlissa. Perinteiset kerma- ja voileipäkakut näyttivät olevan suosittuja. Itse tykkään tosi paljon jälkimmäisistä, joten olin onnellinen vieras.


Kissaherrojen kanssa ulkoilu on tällä hetkellä kovin tyylitöntä. Herrat hidastelevat ja emäntä tahtoisi mennä vauhdilla. Halvatun itikat syövät kissoilta korvalehdet ja emännän kokonaisvaltaisesti. Mutta kaipa sen jaksaa kärsiä - kävelyn jälkeen kotona on niin kovin onnellisesti turkinhuoltoa harrastavia sylivauvoja. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, Piki on sylivauva (erittäin kehräävä ja kurraava sellainen), mutta Indy pesee varpaan välejään keittiön pöydällä :)

Sulkuja

Enpäs olekaan pitkään aikaan muistanut tehdä listoja. Tykkään listoista tosi paljon. Ne tuovat järjestystä kaaokseen, helpottavat muistin urakkaa ja auttavat joskus päätöksen teossa. Tällä kertaa vain huvin vuoksi.

Miinuksia tällä viikolla:
- Kuulin kolarin (kuulin rysäyksen, en nähnyt tapahtumaa).
- Tuttavalla on vakava sairaus.
- Kiire.
- Hataran pään aiheuttama ylimääräinen työ.
- Jäähyväiset (ysejä ja abeja tulee ikävä).
- Sää (ensin oli kuuma ja nyt on kylmä ja välissä tuli rakeitakin).
- Nukkumatti (kadoksissa).
- Asiakaspalveluiden puhelujonoissa nitkuttaminen.


Plussaa tällä viikolla:
- Kolarissa ei vammoja (paitsi autoille).
- Tosi monet parantuvat tuttavan sairaudesta. Toivottavasti hänkin.
- Minua kiitettiin kukkasin (täydellinen yllätys).
- Sää (ei voi tylsäksi sanoa).
- Ystävät (virtuaalisestikin voi nauraa yhdessä).
- Siivous (työpöydän pintamateriaali näkyvissä ensimmäisen kerran aikoihin).
- Nettikaupat (ihan liian monta tilausta tällä viikolla).
- Loma (ihan kohta).

Höpö

Miksi sitä välillä ei muista mikä on kivaa ja toimivaa omassa elämässä?

Pari viikkoa on mennyt totaalisen ryytyneenä. Joka ilta "päivä"unet ja sen jälkeen tietysti valvomista suht myöhään ja seuraavana aamuna ihan poikki. Kunnes kaksi iltaa sitten muistin. Äänikirjat. Ja viimeinen Potter onkin sitten edistynyt huimasti. Samalla on tullut neulottua kivasti (ja purettuakin). Johtopäätös. Telkkari on ihan täysin turha vehje. Tarvitaan vain äänikirjoja, rukki ja neule. Silloin en nukahda sohvalle ja unirytmi on parempi ja minä heti pirteämpi :)

Asiatkin pitäisi hoitaa ajallaan. Jos en esim. vastaa sposteihin heti, unohdan lahjakkaasti. En tarkoituksella, ihan vaan hatarapäisyyden takia. Sama juttu työpöydän suhteen. Jos en heti tunnilta tullessa laita takaisin mappiin papereita, ne jäävät pyörimään mielettömiin kasoihin ja hukkuvat lopulta jonnekin kadotuksen uumeniin.

Jotain olen saanut aikaankin. Passianomus viety - pääsisinköhän reissuunkin? Valitettu Soneralle - nettiyhteyden hinta tipahti 21 euroa!!! Varattu hieroja - ensimmäinen herra ties kuukausiin. Pohdittu kevätjuhlaa - ei vieläkään aavistustakaan mitä laittaisin päälle. Korjattu (jotenkin) keittiön laskoskaihdin jälleen kerran - voiskos kattiherrat ystävällisesti jättää sen rauhaan?

Kiitos hurjasti huivikommenteista! Kiitokset kuuluvat ehdottomasti myös Tuulialle, joka siis värjäsi langat. Tajusin muuten alkuviikon viileydessä, että huivi sopii täydellisesti yhteen myös ns. kevättakkini kanssa.