Viljaa

Vauhdikasta on elo nykyisin. Remontti valmistui ja nyt nautin suunnattomasti pienestä ja pirteästä vessastani, kauniista ja avarasta kylppäristä, ja erityisesti söpöstä saunasta. En yleensä tykkää saunomisesta, mutta jotenkin kummasti nyt sinne on tosi kiva mennä. Lämpeääkin niin ihmeen nopeasti. Miehet tekivät tarkkaa ja siistiä työtä - taidan turvautua heihin sitten kun on keittiörempan aika. Joku voisi vielä siivota muun huushollin läpikotaisin. Suurimman osan kylppäristä rempan tieltä pois siirretyistä tavaroista olen jo kantanut takaisin, mutta jotkut tavarat etsivät vielä uutta säilytyspaikkaa. Ennen mm. käytin saunaa mattovarastona (ne matot, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole käytössä), mutta nyt kun taidan olla ihastunut saunomiseen, minne työntäisin matot? Eiköhän se aikaa myöten selviä.

Ylppäritkin ovat onnellisesti ohi taas vaihteeksi. Tänään sain paperit pois käsistäni. On se kumma, miten vuodesta toiseen jännittää mokomaa koitosta opiskelijoiden puolesta. Pelkään myös ihan järjettömästi jotenkin ihmeellisesti hävittäväni tai sotkevani paperit. Nyt odotamme loppukevättä ja lopullisia tuloksia. Ja juhlia.

Kuvissa 174 grammaa Shetlanninlammasta kaksisäikeisenä. Värjäys ihan itse Tuulian neuvoilla ja avustuksella.

Tätä kerratessa tein semmoisen mokan, että kehtaankohan tunnustaakaan... No, menköön. Aloitin kertauksen siis vielä evakkokämpässä. Minä patjalla istuen ja miniSpinner lattialla patjan edessä. Jonkin aikaa kerrattuani (ehkä viidesosa säikeistä) ihmettelin kummissani, että kuinka tästä tulee näin hirmuisen kovaa, vaikka kierrettä ei ole nimeksikään? Kävin hakemassa teetä, istuin alas (siis kömmin patjalle lattian rajaan), käynnistin rukin - ja siinä samassa välähti! Minä kaikkien tomppelikehrääjien esiäiti olin kerrannut samaan suuntaan kuin olin kehrännyt säikeetkin! Eli oikeastaan en ollut kerrannut, vaan syöttänyt lisää kierrettä. Hetken huhhailin ja ihmettelin mitä tehdä. Hukkaan en halunnut ohutta ja nättiä säiettä heittää, joten tyynesti (tai vähemmän tyynesti) vedin mokoman ulos rullalla vierelleni kasaan ja aloitin kertaamisen alusta vastapäivään.

Hassua kyllä, mutta tuo korjauskertaus onnistui vallan erinomaisesti! Oli tosi jännä katsella käsissä olevia säikeitä: uusi kierre etummaiseen käteen asti, pääsin irti käden hennosti, vanha kierre suoristui ja uusi valtasi alaa. Suorastaan kiehtovaa - joo, olen outo ;) Pesun jälkeen lanka on ihan normaalia, tuo tuplakerrattu pätkä on ehkä hitusen (todellakin vain hitusen) verran kovempaa kuin muu lanka. Kaunista. Huivi? Taas.

Ai niin! Olin viime sunnuntaina Käsityönmuseolla Jkylässä kehräämässä julkisesti Silmä, pisto, tikki, takki -markkinoilla. Mukana oli todella monta neulojaa päivän mittaan, kaukaisimmat Lapinlahdelta ja Kuopiosta asti. Otin rukin mukaan viime tingassa, mutta kylläpä se olikin oiva ratkaisu. Sain kuulla kauniita sanoja vanhasta taidosta ja perinteestä, mutta myös kummastelevia ja ihmetteleviä kommentteja sähkörukista. Erityisen ihana ja mieleenpainuva oli ehkä noin 80-vuotias rouva, joka sanoi minun tehneen hänen päivästään iloisen ja onnellisen ♥

Hulinata

Loma ohi. Töissä takaisin, mitä nyt yksi päivä meni kuumeen kourissa.

Viime maanantaina alkoi siis remontti. Minä ja kissat ollaan evakossa noin 100 metrin päässä kotoa. Hassua. Ollaan niin lähellä, mutta niin kaukana. Miulla on koti-ikävä! En ole viitsinyt raahata tänne kuin välttämättömimmät - yllättävän paljon tavaraa silti. Patja, jakkara, verhot, pari mattoa, petivaatteet, hiukan astioita, pari kirjaa, kehruuvilloja, sähkörukki, lamppu, vaatteita, jne.

Ruuanlaitto ilman perusruokatavaroita on mielenkiintoista. Ensin huomaa, että ei ole öljyä. No, ostetaan huomenna. Sitten huomaa, että ei ole mausteita. No, heitetään tomaatteja sekaan antamaan makua. Yllättävän hyvää ruokaa silti.

Kissaherrat ovat sopeutuneet hyvin, vaikka ensin vähän vaikutti toisin. Ekan päivän nämä säpsivät jokaista kolausta, ilmastoinnin suhinaa ja ohi ajavia autoja. Ekan kerran kun tulin "kotiin", Indy oli ovella vastassa, mutta Pikiä ei näkynyt missään. Mihin voi piiloutua katti huushollissa, jossa ei ole huonekaluja? Löytyihän se sitten lopulta, tiskipöydän alta kaapista, pää työnnettyä perimmäiseen nurkkaan, tutisten ♥ Nyt täällä jo riehutaan, vedetään rallia ja roikutaan verhoissa (piti tuoda vanhat verhot näkösuojaksi). Molemmat tykkäävät istua tolla iiiisolla ikkunalaudalla, ja varsinkin Indy on ollut ylettömän hellyyden kipeä.

Toivottavasti kaikki menee remontissa ok ja päästään kotiin pian. Ainakaan mitään kosteus/vesivahinkoja ei ole löytynyt.

Neulominen ei yhä edelleenkään huvita. Yksi lapanen olisi valmiina. Kehrääminen sen sijaan on mukavaan evakkotoimintaa. Sähkörukki on tossa lattialla patjan edessä ja kehrääminen on todella kevyttä ja kivaa. Kuvassa on ihan itse värjättyä (mestarin valvovan silmän alla) Teeswateria. Teeswater on kova ja todella pitkä kuitu, ja opinpahan nyt, että se ei todellakaan sovi ketjukertaukseen. Lenkit eivät oikein taivu nätisti, ellei vahdi silmä kovana, että tulee juuri niihin lenkkikohtiin tarpeeksi kierrettä. Tätä on tosi vähän, arviolta 50 grammaa (vaaka on kotona). Eiköhän tästä jotain kivaa keksitä!

Hups

Ei voi mitään, mutta elämä on aika ihanaa! Huolimatta siitä, että perjantaina spinnasin jäisellä tiellä täyden ympyrän ja hiukan säikähdin - mitään ei kuitenkaan sattunut, kiitos alhaisen nopeuden ja sen, että ei sattunut olemaan vastaantulijoita. Elämä on ihanaa. Loma. Se pelkästään jo riittäisi. Ystävät. Vietin ihanan, hermoja lepuuttavan pitkän viikonlopun pohjoisessa ystävän tykönä. Remontti. Joo-o! Se alkaa maanantaina, vihdoinkin, oon odottanut jo vuosia!

Pääsin viikonloppuna ekaa kertaa ikinä värjäämään kunnolla. Vein mukanani vanhoja valkoisia villojani. Oli Devonia, Massamia, Shetlandia, Teeswateria ja jotain muutakin, en muista enää. Halusin lämpimiä värejä, ja niitä sain. Ihania ♥ Koko värjäysprosessi oli kiehtovaa. Olisi pitänyt ottaa kuvia villoista valkoisina, kattilassa, kuivumassa ja nyt letillä. Ja sitten jatkokäsittelystä myös: kehrääminen yksisäikeiseksi, kertaaminen, neulominen. Muodonmuutos, värien eläminen on SE juttu, joka käsitöissä kiehtoo niin paljon.

Nyt sitten kehruuttaa ihan mahdottomasti. Jos vaan olisi enemmän käsiä, hoitelisin MiniSpinneriä ja Suzieta yhtä aikaa... Lisää käsipareja tarvittaisiin siksikin, että saatoin ihan vahingossa tilata huusholliin neljännen rukin tänä aamuna. Mutta kun kylässä sain kokeilla rauhassa Schachtin Matchlessiä ja se käyttäytyi kuin unelma! Jos joku keskisuomalainen haluaa tulla kokeilemaan erilaisia rukkeja, täällä on kuukauden päästä jo neljä käytössä ;) Se neljäs on siis perintörukkini.

Punaista

Hellurei ja hellät tunteet! Ihan mahdoton päivä. Kiire. Suututin ysiluokkalaiset (viikon ainoa englannin tunti enkä antanut heidän mennä valmistamaan koristeita), sain hyviä uutisia, sain väärän paketin (tai oikean paketin mutta väärää sisältöä, jota en ehkä (hetken miettimisen jälkeen) palautakaan, vaan tilaan lisää - ovela myyntistrategia), söhelsin, sekoilin, juoksin paikasta toiseen, totesin yhden hengen hotellihuoneiden hinnat järkyttäviksi ja meinasin kuukahtaa nälästä (kun ei ehtinyt syömään). Unohdin ostaa suklaata!!! 

30 grammaa lankaa. Alunperin Bergschafwolle rohweiss in Flocke Marilta  Pirkon kautta. Kotiutui jo viime syksynä, pesin heti, värjäsinkin suht koht pian, sitten lopahti. Värjätessä nimittäin osa huopui... Kuumennettu siis jonkin kirjan ohjeiden mukaan pienissä elmukelmuun käärityissä nyyteissä - en tee toiste tai ainakin pidän lämmön alempana. Karstaamista käsin kokeilin ja luovutin samantien. Nyt, kiirastorstaina sain vihdoinkin karstamyllyn ja sillä onnistui. Tosin olkapäät kipeytyivät... Vieläkin piti nyppiä pahimmat huovutukset pois, mutta sitten jossain vaiheessa luovutin ja päätin tehdä efektilankaa. Kehräsin ronskilla otteella, välillä vahingossa ohutta, mutta periaatteessa erittäin klimppistä. Anteeksi, ei klimppistä, vaan pampulalankaa!!! Siis minähän ratsastan taas muodin harjalla ;)

Aika karkeaa käteen, mutta värien sekoittumiseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Värjäsin siis Ashfordin happoväreillä varmaan viittä tai kuutta eri sävyä punaista, rehellisen punaisesta rusehtavaan, pinkkiin ja purppuraan. Varsinkin se purppura näytti ensin kovin ärtsyltä, mutta karstatessa sekoitin värit. Ja lopputulos miellyttää silmää. 

Ei aavistustakaan mitä tästä neulon tai milloin. 


EDIT - otsikko unohtui ekalla julkaisukerralla ja blogilista ei sitten huomaa ollenkaan... Siksi lisätekstiä ja uusi kellonaika...

Käsitöitä

Vaaleista en osaa sanoa juuta enkä jaata. Elämä jatkunee ihan niin kuin ennenkin...

Kehruu valmistui, ja on nyt kuivumassa. Eivät ole minun värini. Eniten tykkään siinä vihreä-violeteista pätkistä, mutta se vaalea keltainen ja liila.... Sitä on kuitenkin 120 grammaa ja olen kyllä tyytyväinen kehruutuloksen tasaisuuteen, ei ole kauheita paksuus-ohuusvaihteluita.

Seuraavaa kehruuta piti vähän jo testata ja kyllä on merinon jälkeen hassua kehrätä taas lammasta. Sen tarkemmin en tiedä lampaan sukupuusta (laitoin kyllä kyselyä), mutta on todella pehmeää, lanoliinista (neljästä pesusta huolimatta) ja kaunis kiilto. Ja ohutta taas (vaikka minun on ihan pakko opetella kehräämään paksumpiakin lankoja), joten kestää jonkin aikaa ennen kuin mitään näytettää on.

Jospas vaihteeksi neuloisi! Sukat kesken (ja se steppisukkakin, tosin en kestä edes katsoa sitä, miten siinä saa raidat sattumaan kantapäässä?), yksi huivi (kiire hävisi kun ei 80v. juhlia olekaan), se pitsihärpäke (sen kaivoin äsken esille - olen totaalisesti unohtanut mallikerran ja paljon muutakin) ja yksi salainen olisi ihan pakko aloittaa ja mahdollisesti toinenkin (tosin tästä toisesta ei oikein vielä ole edes tietoa mikä se voisi olla - eli SNYseni, sinua tässä ajattelen).

Ai niin! Värjäsinhän minä tänään villakikkaroita. Testasin eri systeemiä. Eli tein eri värisiä kasoja - tosin värien on tarkoitus sointua jotenkin toisiinsa, eli kaikki ovat punainen-ruskea-akselilla, paitsi purppura on vähän ärtsy. Sitten otin hyötykäyttöön Mammalta perityn ikivanhan mehumaijan. Alumiinen, joten mehua sillä ei enää keitetä, mutta testasin villapakettien höyryttämistä. Kikkarat olivat alunperinkin aika tiukkoja kikkareita, ja nyt kun ne ovat kuivumassa, en ole ollenkaan varma, tapahtuiko jossain määrin myös huopumista. No, sen näkee sitten karstatessa. Karstaus-kehräyssuunnitelma vaihtuu puolen tunnin välein....

Ahkera käsityöpäivä siis. Kiitos säälle.

Wanted

Halutaan ostaa/vuokrata (pitkäaikaisesti)/lainata (pitkäaikaisesti)/oppia värisilmä. Siis sellainen ihana vehje, joka kertoisi heti väripurkkeja, tai edes värjättyjä villoja vilkaistessa minkälaista lankaa siitä voisi kehrätä. Minulla ei nimittäin ole koskaan hajuakaan minkälaista lankaa olen tekemässä. Värjätessä on kiva vain lotrata ja kokeilla vähän sitä sun tätä. Villat yleensä (omat värjäykset) ovat enemmän tai vähemmän pettymys - en ole vielä saanut tarpeeksi voimakkaita värejä aikaiseksi. Tai oikeastaan voimakkaita mutta samalla murrettuja. Muiden värjäykset taas herättävät useimmin ihastunutta henkäilyä.

Yksinkertaisina kehruut ovat yleensä kivoja. Ne näyttävät voimakkaammilta kuin pelkät villat ja värit ovat puhtaita, kirkkaita. Kuvassa Juulin kuituklubin luumupuu-värjäys yksinkertaisena. Kuva on sisävalossa, ilman salamaa otettu, eli värit suht hailakoituneita.... Oikeasti lämpimämpiä. En vain vielä oikein uskalla jättää näin ohutta (ihanan ohutta) lankaa yksinkertaiseksi, pelkään sen hajoavan käsiin....


Kerratessa värit laimenevat, sekottuvat, muuttuvat. En ikinä näköjään opi muistamaan tuota laimenemista. Sekottuminen ei missään nimessä ole pelkästään negatiivinen asia, päinvastoin! On tosi koukuttavaa seurata värien sekottumista. Alla olevasta tulee kolmisäikeistä. Välillä kaikki kolme säiettä ovat suht samaa sävyä esim. kellerviä eli tuloksena melkein yksiväristä, välillä taas kaikki ovat selvästi eri värejä, vaikkapa liila+keltainen+vihreä - tuloksena.... Mitenköhän sitä kuvaisi, ei sekasotkua, vaan jotain..... Jotain mitä ne kuuluisat saksalaiset sukkainsinöörit tavoittelevat?

Tätä kuvaa on käsitelty, jotta värit olisivat suurin piirtein oikein. Keltainen ja liila yhdessä eivät ole minun lemppareitani, mutta en vielä sano tästä mitään - pakko ensin kerrata loppuun, sitten vyyhtiä (ja tuijotella pohdiskelevasti joka välissä) ja pestä. Sitten kun se on kuiva ja saan mallitilkkua, sitten sanon mitä tykkään. Seuraavaksi täytyisi oppia kehräämään paksumpia lankoja, olisi vähän nopeampaa :)

Tahtooo! värjätä myös itse.

Omia

Omia lankoja on taas neulottu. Siis suomalaista villaa, jonka värjäsin heinäkuussa Ashfordin happoväreillä, kehräsin nelisäikeiseksi ja nyt neuloin. Silloin ristin langan Lollipopiksi, mutta nyt, neuloessa se kyllä vääntyi ihan väkisinkin mustikka-vadelmaksi. Yllättävän herkullisen väristä, joten taas, ihan itselle!

Ilman salamaa:
Salamalla, värit oikeasti vähän leiskuvammat.

Malli: oma
Lanka: oma (suomalaista villaa Pirtiltä, Asfordin värejä ja Kromki Sonata -rukki). Kulutus 59 g
Puikot: 2,5 mm

Tähän mennessä olen aina hanskoja neuloessa käyttänyt apulankoja. Siis kun teen esim. pikkurilliä, siirrän kaikki muut silmukat apulangalle odottamaan. Nyt tajusin ottaa käyttöön pyöröpuikon. Neuloin sormet siis sukkiksilla, mutta muut silmukat odottivat pyöröllä. Olipa silmukoiden siirtely huomattavasti helpompaa. Keksintö tuli tehtyä siksi, että epämääräistä lankakerää, jota olisi voinut pätkiä apulangaksi ei ollut sohvalla enkä voinut liikkua mihinkään kun katit nukkuivat sylissä. Mutta onneksi Knitpicksin pyörösetti (ja sukkissetti myös) tuntuu muuttaneen sohvalle asumaan...

Rakastan villahanskoja!

Kiitos messukommenteista! Joo, vain vähän lankaa ostin, tai ostinhan enemmän, mutta SNY-teknisistä syistä ei voi paljastaa kaikkea ;) Toivoin myyjältä lisää kissanappeja. Tampereelle, kyllä olen tulossa ellei mitään maata kaatavaa tapahdu! Ja Tampereella, please ihmiset, jos tunnistatte, tulkaa moikkaamaan - bloggaajien, kanssaneulojien tapaaminen on hauskaa! Norsuvertaus, no kun piti keksiä jotain ja lehden sivulta osui norsu silmään.... Kahjo mielikuvitus, joo-o. Sari-silkki tuntuu olevan kovin hupaa lankaa, joten sitä pitää ehkä tilata lisää... Huomenna voinen neuloa 9:n kirjoittaessa ainetta. Kasien ranskankokeessa sen sijaan pitänee korjata noita aineita...

Kyllä

Laiskottaa ja kiukuttaa. Laiskottaa, koska vallitseva säätila on niin kuuman kostea, ettei ulkona voi olla. Sisällä on onneksi ihanan viileää. Tosin herrat katit haluavat ehdottomasti olla ulkona.

Kiukuttaa. Koska olen koko aamun taistellut yhden projektin kanssa. Indyn suosiollisella avustuksella. Piki painui sänkyyn nukkumaan, mutta Indy-herra on yrittänyt tunkea itseään väkisin syliin ja maannut tarvikkeitteni päällä oikein urakalla. Kummallista. Vaistoaakohan se loman lopun olevan käsillä? Indy ei normaalisti tule syliin kuin harvoin, yleensä nukkumaan mennessä tai silloin kun neulon illalla sohvalla. Piki on se meidän syli- ja kehräysvauva. Tai oikeastaaan kurraus eikä kehräys. Jotenkin tuntuu, että Piki jäi ikuiseen äänenmurrokseen kastroinnin myötä ;)

No, onneksi jotain kivaakin.

Kyllä, Teisa ja Teija tiesivät, kyse oli Laminaria-huivin ensimmäisestä mallineuleesta. Silloin jo huivia tehdessäni uhkasin käyttäväni sitä jossain muualla. Vaikka ei se näytä yhtä kauniilta tiukasti neulottuna. Mutta se on kivan tuntuinen, mielenkiintoisempaa neuloa kuin silkka sileä ja lämmin!

Malli: Laminarian ensimmäinen mallineule, muuten oma.
Lanka: itse värjättyä ja kehrättyä, 73 g, ihan pässin pökkimää
Puikot: 3 mm Knitpicksin sukkikset

Sormiin yritin tällaista hienoa kuvioviritelmää, mutta ei se oikein onnistunut. Joissakin sormissa se ei ole keskellä ja peukaloissa on hieman eri kehitys ja se näyttää vielä hassummalta. Sormet ovat liian isot minulle - ajattelin neulovani lahjusta, tietämättä kenelle, pahaa aavistamattomalle. Varsinkin pikkurillit ovat puoliksi täynnä ilmaa, kun mulla on nämä pikkuiset rillintaimet. Mutta en minä keksi ketään, joka tykkäisi tällaisesta kasaripastellista.... Eli taidan sittenkin pitää itse ja toivoa, että sormet kasvavat pituutta tai sitten sormikkaat kutistuvat. Jälkimmäinen lienee helpompaa ja todennäköisempää ;)

Hei! Minä, suuri lintubongari, kuulin juuri takaovesta palokärjen huudon! Sen minä tunnistan ja niitä on ollut tuossa rantametsikössä ennenkin, ei tosin aikoihin.

Lollipop

Tässä se kuivunut kehräystulos. Nimesin Lollipopiksi. Aurinko paistaa, joten värit ovat ihan hitusen vaaleat, mutta oikeasti tykkään tästä. Tosin neuloessa voi olla, ettei tähän voi mitään kuvioita tai pitsiä sotkea.... 114 g, nelisäikeistä, ohuempaa kuin Nalle, sen tarkemmin en ole vielä mittaillut.
My own spinning, Lollipop, four-ply, 114 grams, thinnish, haven't measured it yet. In real life, a bit darker (the sun is shining).

Eilen tuli postissa sitten kuituklubin eka paketti, niiiiiin kaunis!
And this is the first ever package from the first ever Finnish fiberclub.

Taas, liian vaaleita kuivia. Iltasatu, 120g merinoa. Tekisi heti mieli alkaa kehräämään, mutta toisaalta hieman pelottaa, koska merinosta ei ole kovinkaan paljoa kokemusta ja se vähän mikä on, niin.... No, tuli aika paksua ja minä tunnetusti tykkään ohuista langoista. Pitäisiköhän ensin harjoitella vanhoilla merinoilla?
Again, too light pictures. Night fairytale, 120 grams, merino. I'd so much like to start spinning straight away, but on the other hand I'm a bit scared. I don't have that much experience on merino and the little I have... Well, it was quite thick and I like thin yarns. Should I practise first with my old merinos?

Se toissapäiväinen mallineule, se ei näytä samalta kuin mallitilkussa, koska pyörönä käsialani on huomattavasti tiukempi. No, purin ja testasin kolmea muuta mallineuletta, mutta palasin kuitenkin tähän alkuperäiseen ja tulosta tiedossa. Tunnistaako joku mistä se on lainattu?

Testailua - Testing

Iiik! Osa kuitukerholaisista on jo saanut tänään ekan pakettinsa - minä en - posti nähtävästi kulkee hitaammin Keuruulle.... Blogikierros pitää tehdä varovaisesti, etten vahingossakaan näe vilaustakaan.... En halua etukäteispaljastuksia ;)
Iiik! Some participants of the first ever Finnish fiberclub have already received their first package - I haven't - it seems that the post travels slower to this part of the country.... I'll have to be careful reading the blogs, I really don't want to see in advance what I'll be getting....

Eilinen lanka kuivuu vielä. Se on kirkkaampaa ja tummempaa kuin kehrätessä kuvittelin. Se on ihanaa! Tämä on se aiemmin kesällä kehrätty lälly pastelli, joka itse asiassa ei olekaan niin kauhea neulottuna kuin kuvittelin. Jotenkin ihmeellisesti muistelin, että tässä olisi enemmän liilaa ja keltaista? Enhän minä edes värjännyt sitä keltaisella.... Muisti on kummallinen vehje. Kuva on kameran kanssa temppuilusta huolimatta hitusen valheellinen, värit ovat hieman tummemmat oikeasti. Mutta yllättävän tasaista, ei yksiväristä mutta ei pätkärääkättyäkään.
Yesterday's yarn is still drying. It's brighter and darker than I imagined while spinning it. It's lovely! This one was spun earlier this summer, the softie, which actually isn't as bad as I thought. I remembered wrong - I thought this had more lilac and yellow? I can't understand remembering yellow, I didn't even use yellow dye... Surprisingly even colouring.

Kuvio on testailua yhteen projektiin. Tilkussa näyttää hyvältä, mutta pyöröneuleena ei. Jostain syystä pyöröneuleena tuo kuvion vasen reuna katoaa melkein kokonaan ja näyttää kuin olisi tehty vain vinosti oikealle kulkeva oikea silmukkajono. Mietitään ja testataan tai vaihdetaan kokonaan kuviota?
The pattern is being tested for a project. The swatch looks fine, but when knitted in the round, it doesn't look the same. Somehow the left edge of the pattern disappears and it looks like there's only a one stitch diagonal row towards upper right corner. Have to think, test again, or maybe change the pattern?

Snyni taitaa olla kesälomareissulla kun ei vielä ole kuulunut mitään....

Viikonlopun minihelle sai pääni sekaisin. Särkee eikä mikään auta. Posket ovat kosketusarat. Ei ole poskiontelon tulehdus, on kyllä tutkittu vuosien varrella miljoona kertaa. On vaan helteestä (ja liian lämpimistä huoneista ja haju- ja partavesistä ja alkoholista) umpeen turpoavat ontelot ja limakalvot. Jees. Tähän mennessä tämä kesä olikin ihanan viileä!

Favourite knitting spot? Well, of course my very own sofa! And for it to be perfect I need a cold autumn night (or winter), fire in the fire place, a good movie on tv (or an audiobook), a blanket over my legs, my cats in my lap or beside me, hot tea and honey, chocolate, good wool yarn, preferably green (or red) and a well written pattern.

My dear SP12 tells me that my very first package should be leaving her (wherever she is) some time this week. She's already earlier told me that she'll send only two packages over the time of three months - this has made me guess that she might live some where far, far, far away.... ;)

Ylpeä - Proud

Edit - niitä kijroitusvihreitä... Ja ei muuten irtoa yhtään väriä kylvyssä. Ja kiitos kissakommenteista - Hilma tuli kylään taas, ja se ei muuten ole sitten pätkän vertaa kiinnostunut kärpäsistä. Eivätkä pojat syö muurahaisia vaikka niin toivoisinkin...

Minusta tuntuu, että jos vain hinkuaisin muuttaa Keski-Eurooppaan ja uutta uraa, voisin ehkä lähettää hakemuksen saksalaiseksi sukkalankainsinööriksi. Tästä langasta aiempaa tarinaa löytyy täältä. Siis hot pinkkiä, sinistä ja tealia. Sopivasti vähän erikseen ja vähän sekaisin. Tuloksena tummaa ja vaaleaa sinistä, turkoosia eri sävyissä, tosi hottia pinkkiä, vaaleanpunaista, liila-violettiä eri sävyissä ja hitunen valkoista. Kehrätään nelisäikeiseksi eli kaikki värit sopivasti (?) sekaisin. Nyt kylvyssä suoristumassa, toivottavasti kuivaa huomiseksi, jotta pääsen tekemään mallitilkun (tosin luulen, etten missään nimessä halua keriä tätä - tykkään vyyhdeistä!). Siinä on sitten se tosi testi - olenko mahdollisesti ihan vahingossa löytänyt salaisuuden - miten tehdään saksalaisittain lätäköityvää lankaa ;)

I have a weird feeling that if I wanted, I could send a job application to a German sock yarn factory for a dyeing engineer. More about this yarn can be found here. Hot pink, blue and teal. Partly separately, partly mixed. As a result, dark and light blue, turquoise in different shades, really hot pink, light rosy red, lilac-violet in different shades and a dash of white. Spun into a four ply all colours nicely (?) mixed up. Now in a bath getting straightened. Hopefully will be dry tomorrow so that I can knit a swatch (though I think I definitely don't want to wind this into a ball - I love skeins!). And that's the real test - have I possibly, absolutely by accident, found the secret of dyeing yarn that pools in a German way! ;)

Täälläkin - Here too

Kohtuullisen monessa blogissa on jo ehditty nähdä vasta ilmestyneestä Ullasta toteutettuja ohjeita. Nyt täälläkin:
Quite a many knitters have already presented new patterns and knittings from the new Ulla. Me too:
Pikin ja uusien succaplokkien avulla ensin ja sitten muuten vaan.

Malli: Koiranputkisukat (Ullaneule)
Lanka: Nalle, itse koolattu viime kesänä (farkku), 86 g (Nalle tuntui pitkästä aikaa neulottuna aivan järkyn paksulta sukkiin - kaikkeen, siis myös 2,25 puikkoihin tottuu.)
Puikot: 3 mm (Ohjeessa on 3½, mutta jos tekisin niin, tuuli veisi varpaat mukanaan.)
Pattern: Koiranputkisukat - Cow parsley Socks (Ullaneule)
Yarn: Nalle, self koolaided last summer, 86 g (I've got so used to using thin sock yarns and 2,25 needles that Nalle felt really thick in my hands.)
Needles: 3 mm (The pattern says 3,½ mm but I used them, the wind would steal the toes in the socks.)

Malli oli kiehtovan erilainen - ei lehtiä kuten niin monissa sukkapitseissä. Ja jotenkin malli tuntui ihanan loppuun ajatellulta, kavennuksia myöten. Tosin minun jalkaani nuo kavennukset eivät istu. On meinaan sellainen töpö jalka, että kavennusten on tultava nopeasti.

Raidat eivät sitten lopulta kuitenkaan sattuneet ihan yksiin. Pitkään meni hyvin, mutta sitten tuo kärki... Onneksi tänään on Johannan nimipäivä, joten vein nämä lettukesteille lahjukseksi. Lahjan saaja kommentoi, että kiva saada ohuet sukat, kun muut ovat 7veikkaa.... Eli erilaiset ovat neulojien tottumukset ;)

The patterns is lovely, different, sort of thoroughly thought. No leaves like in so many lace socks. The toe doesn't fit my foot, which is sort of stumpy and needs to have the decreases quickly. Luckily today it was Johanna's nameday in Finland, so I took these to a friend.

Värejä - Colours

Valkoista villanauhatopsia Pirtin Kehräämöltä ja Ashfordin värejä. Ja vanha perintökattila. Liian keltainen kuva - johtunee liesituulettimen lampusta. Topsi on kiepillä, 114g, enempää ei mahtunut. Ylhäällä värinä teal (katosi melkein kokonaan muiden alle), vasemmalla blue ja oikealla hot pink.
White tops from Pirtin Kehräämö and Ashford dyes. And an old inherited kettle. The pic is too yellow due to the lighting. 114 grams, couldn't fit in more. Colours are teal, blue and hot pink.

Kuivana. Tässä värit ovat aika onnistuneesti kohdallaan.
Dry. In this picture the colours are quite the same as in reality.

Kehräystä vailla. Tarkoitus (ainakin yritys) on saada nelisäikeistä sukkalankaa. Tulee taatusti maailman pätkärääkätyintä.
Waiting to be spun. The meaning (at least I try) is to make four-ply sock yarn.

Ja tässä värit hieman ylivalottuneet. Vasta ensimmäinen rulla, eli kertaamista saa vielä odottaa - ellen sitten innostu polkemaan koko iltaa....
Only the first bobbin (and the colours are a bit too light here) so you'll have to wait for the yarn unless I get overexcited and spinn the whole night...

Olen ihastunut The Twisted Sisters' Sock Workbook -kirjan tapaan kuvata värjättyä topsia ja samassa kuvassa lankaa. Se jotenkin selkiyttää koko hommaa, minun mielikuvitukseni silmä kun ei osaa hahmottaa mitä mistäkin väriyhdistelmistä tulee.
I love the way the book The Twisted Sisters' Sock Workbook shows the dyed top and the yarn made of it in the same pic. It sort of reveals the secrets of the colours.

Jee!

Lisää "onnea on" postauksen tyylisiä asioita. Eli eilen oli se suuri päivä! Kipakat kokoontuivat (meitä oli kuusi paikalla) Suomen käsityön museolle lavastamaan neulegraffitin kiinnittämistä (huom! Työtä tekemässä oli ainakin 13 neulojaa), otettiin virallisia kuvia ja maisteltiin kuohuvaa :) Kyseltiin henkilökunnalta turistien kommentteja (kuulemma jopa Norjan suurlähettilään vaimo oli käynyt ihastelemassa ;) Hieno tunnelma. Omaa kameraa ei ollut mukana, mutta eiköhän virallinen tiedote ilmestyne museon sivuille tässä joskus. Tämän jälkeen osa meistä jatkoi neulomaan ja juttelemaan, itse en ehtinyt kuin luoda silmukat, neuloa pari puikollista, syödä (lohisalaatti) ja sitten piti jo syöksyä pelastamaan auto potentiaalisen lappuliisan kynsistä.

Jotta mami ei olisi aina se joka saa kaikkea kivaa, pääsee käymään kaikessa kivassa ja tapaa kaikkia kivoja ihmisiä, saivat herratkin eilen illalla jotain. Uusi kiipeilypuu! Makkarissa on ennestään sellainen metrin mittainen tolppa tuota ruskea-beessiä, suunnattoman suosittu. Olkkarissa on ollut pieni Taloustalon kiipeämisteline, mutta se sopi silloin vuosi sitten pikkupennuille paremmin. Nyt tuli iso - tämän isompaa ei tähän olkkariin oikein mahdu. Se vanha mahtui ihan hyvin (ilman sivutasoa) tuonne alas, luola näkyy hyvin, taso juuri ja juuri.

Ensin piti vähän arastella ja pahvilaatikko kiinnosti paljon enemmän kuin itse puu. Mutta kyllä siinä yöllä riekuttiin - kuulin ;) Yllättäen Piki tuntuu uskaltavan paremmin, tykkää lojua tuolla ylhäällä. Indy kulkee reunapuita pitkin ja arastelee ylätasannetta (vaikkei just tässä kuvassa), ehkä koska se on vain kangas, eikä siis kova ja vankka. Kummallekkin sattuu hassuja lipsahduksia, melkein putoamisia ja silloin ovat ilmeet äärimmäisen noloja...

Leluhiirtä se jahtaa tuolla alhaalla...

Äsken tuli postissa viimeinenkin kirja BookDepositoryltä. Color in Spinning. Taas niiiiiin henkeä salpaavia värejä, että tahtooooooo oppia loistavaksi värjääjäksi. Ja tietysti kehrääjäksi. Kehrääminen vain on hidastunut, sillä näköjään myös kehrätessä voi olla ufoja..... Eli yksi rulla vihreää on valmiina, mutta kun en enää ole varma haluanko sittenkään kerrata sitä sen viininpunaisen kanssa jota on tulollaan, vai pitäisikö kehrätä seuraavaksi se tummanvihreä merino vai haluaisinko sittenkin enemmän kokeilla mitä toissapäivän värjäyksistä tulisi? Huoh...

Hidas - Slow

Värjätty on! Ei kuvia vielä kun eivät onnistuneet, kuvat siis, värjäyksien onnistumisesta ei vielä tietoa.... Ja sitten ne pitäisi osata kehrätäkin oikein tai siis siten, että värit tulevat parhaiten esille...

Mutta, olen ihan liian hidas vastaamaan SecretPalin kysymyksiin. Joten tässä tulee viime ja tämän viikon kysymykset kerralla, nyt yritän olla miettimättä liian syntyjä syvällisiä. Sitä paitsi, on raparperipiirakka uunissa, eli sitäkin pitää kytätä. Nämä kysymykset, osa näistä saattaa auttaa tulevana syksynä SNY:täkin.... Eli mukana olen, tarkkaan harkittuani omia voimavarojani. Kiire syksy on tiedossa, mutta toisaalta SNY-hommeli tuo niin paljon iloa ja jaksamista :)

I'm absolutely too slow to answer to Secret Pal's questions. So this time I'll answer both this week and last week, and I try not to think too much too deep. And I have a rhubarb pie in the oven....

1) What yarn (that you don’t have/haven’t used) would make your stash “complete”?
My stash will probably never be complete. Why? Because the yarn scientists invent new beauties all the time.... But, at the moment I'd love get into my stash Noro Sock yarn, KnitPicks, Kauni and Koigu sock yarns and some exotic fibers (well, fiber isn't the same as yarn, but I am a spinner! Wow, that was probably the first time ever I defined myself as spinner :)

2) What yarn do you never want to be without?
Wool. As simple as that.

1) Where is your favorite place to go for vacation/holiday? I am a boring person. If I can choose, I like to stay at home.... The best part of the vacation is that I have no schedule, I don't have to go somewhere, I can just lie on the sofa with the cats knitting and spinnng and dyeing and taking pictures and reading.

2) Where is one place you’d like to go?
I love my own country, the beautiful lake district is my own area (I was born by the biggest lake in Finland). Abroad, I love Paris, have been there several times, but would still like to revisit. Of the places I haven't yet been to, Edinburgh and Biarritz might be nice.

Onnea...

... on:

1. Ystävät. Eilen neulottiin ja puhuttiin ja oltiin puheen aiheena :) Eli Johanna, Taija ja minä neuloimme Keuruun Kamanassa. Aika hupsahti nopeasti ja pari mummolaumaa kävi oikein ihmettelemässä meitä:"Kumma paikka tämä Keuruu kun täällä oikein neulotaan!" Yritimme kyllä selittää, että nykyisin neulontaporukoita kokoontuu ympäri maata. Ensimmäisiltä mummoilta ei tullut kysyttyä mistä he olivat, mutta toinen porukka oli Alavudelta. Muutama harmitteli kun ei ollut tajunnut ottaa kutomuksia mukaan...

2. Kirjat. Tuli taas vaihteeksi tilaus Book Depositorystä..... Yksi kirja vielä puuttuu, mutta olen sukeltanut jo tuntikausiksi The Twisted Sisters Sock Workbook:n lumoihin. Värjäystä, värjättyjen kehräystä ja niistä sitten sukkia. Lumoavaa.

3. Värit. Edellisen innoittama olen epätoivoisesti yrittänyt kuvata Pikin oikeaa väriä. Taatusti yksi maailman hankalimmista hommista. Auringossa:



4. Ulla. Täynnä kaikkea ihanaa.... Kiitos. Nyt pitäisi vaan alkaa arpomaan, että mitä neuloo ensin...

5. Ravelry. Olenhan minä siellä roikkunut jo ikuisuuden ja listannut sinne aika paljon projekteja. Tänä aamuna laitoin sinne kirjani (ja päivitin tuon sivussa olevan kirjahyllyn - siinä on paljon muiden käsityöalojen kirjoja joita ei Ravelrysta löydy) ja tajunta räjähti. Sinnehän voisi luetteloida lehdetkin! Ja PDF:t (ainakin joskus tulevaisuudessa). Ja puikkotaulukonkin voisi päivittää. Ja langat! Heh, saiskohan toisen kesäloman ekan perään?

edit: 6. Kiitos Wiiks! Minä olen tylsä, kaikki täällä pyörähtävät, olkaa hyvät!

Lälly - Softie

Ihan eka itsevärjätty ja itsekehrätty. Suomenlammasta, muistaakseni 103 grammaa (punnitsin eilen ennen pesua, mutta ei ole vieläkään kuivunut kokonaan), nelisäikeistä (kaksi säiettä sitä Granny Smithin väristä ja kaksi sitä vaaleansini-liilaa). Lällyä ja pastellia, mutta ei niin paha kuin jossain vaiheessa rullalla näytti. Testitilkku tästä on kyllä tehtävä. Tulisikohan tästä lapaset tai hanskat (tai kahdet). Vihreää jäi hieman ja nyt on myös noin 10 gramman söde pikkuvyyhti kaksisäikeistä äärimmäisen herkkää lankaa.
My very first self dyed and self spun. Finn Sheep, about 103 grams if I remember right (I weighed it yesterday before it went to bath, and it still hasn't dried completely), four plyed (twho of strands of that Granny Smith Apple green and two of that lilac-powder blue). Softie and pastel, but not as bad as it seemed a while ago. Have to knit a bit to try out. Mittens or gloves maybe? There was more of the green, so now there's also a tiny 10 grams skein of delicate two ply.

Eilen pyöri yksi reissun jälkeinen asia mielessä. Mikä tekee neulojan onnelliseksi? Lanka? Kyllä toisinaan (aika useinkin). Hyvä ohje, tai jopa oma? Kyllä, usein. Nautinto neuloa? Kyllä, aina! Mutta ennen kaikkea tämä: Käydessäni kaverini luona, kävimme yhdessä läpi pokkaripinon, mitä otan kiertoon itselleni. Samalla makkarin lattialla, sängyn vieressä huomasin sukat. Villasukat, tarkemmin sanottuna minun neulomani Saunasukat. Eli ovat kelvanneet jokapäiväiseen käyttöön - tuo jos mikä tekee ainakin tämän neulojan äärimmäisen onnelliseksi!
Yesterday, after the trip to Mikkeli, something kept me busy pondering. What makes a knitter happy? Yarn? Yes, sometimes (quite often to be true). A good pattern? Yes, often. The pleasure of knitting? Yes, always! But above all this: While visiting my pal, we checked together a pile of paper backs, what I could take with me. At the same time, on the floor, beside the bed I noticed socks. Woolly, handknitted socks, Saunasocks knitted by yours truly. So, they had been so much to her liking as to get into daily use - that if anything makes this knitter amazingly happy!

Kehitystä - Development

Hei! Muristaan vieläkin (varsinkin jos on nälkä, massu kylläisenä voi nenutella), mutta me mahdutaan samaan sänkyyn! Tosin tämän kuvan ottamisen jälkeen, kun emäntäkin änkesi itsensä mutkalle tonne väliin, Hilma piti parempana siirtyä työhuoneen tuoliin.

Välillä täällä leikitään "yksi pieni elefantti kissa marssi näin...." Hilma edellä (tykkää istua keittiön tai olkkarin ikkunalla), Indy seuraavaksi 1½ metrin päässä ("Voi, leikkiikö se!?!?") toivorikkaana perässä, Piki viimeisenä ihan pihalla siitä mitä on tekeillä mutta mukana kuitenkin. Ja Hilma suostuu syömään poikien ollessa samassa huoneessa - tätä ei ole tapahtunut koskaan ennen!

Hi! Still growling a bit (especially when hungry, but when belly full, can let the others to change noses), but we can be in the same bed! Actually, after this pic was taken and I tried to fit myself there too, Hilma (the white and brown visiting lady) preferred to move the chair in the study again.

We play too. "One little elephant cat...." That's a Finnish children's song a little adapted..... First Hilma (she likes to sit in the kitchen window sill) walking in the front, then Indy 1½ meters behind very hopeful ("She will play, won't she!?!?") and last (but not least) Piki a little bewildered, not understanding what's happening, but happy to oblige.



Kehitystä. Tässä kuivuneet villat. En varsinaisesti keittänyt niitä kattiloissa, vaan ensin kuumensin veden ja etikan (roimasti etikkaa) kiehumispisteeseen, sammutin virran, lisäsin villan, annoin jäähtyä hitaasti. Ei siis aavistustakaan miten väri tulee pysymään, mutta entisten KoolAid kokemusten perusteella se pysynee.

Here are the wools I dyed the day before yesterday. I didn't dare to put them into the microwave nor boil them, so I just heated the water and the vinegar (lots of it) into boiling, then turned it off and put in the wool. And let them cool down slowly. Based on my former experience of KoolAid I'd think that the colour will not fade too much.

Lisää kehitystä! Ravelryn eri kehrääjälistojen rohkaisemana uskaltauduin kokeilemaan Sonatan keskimmäistä pyörää tai kehrää (whorl englanniksi, mutta suomeksi en tiedä). Eihän se ollutkaan vaikeaa! Samoin, kehitystä, oikea käsi! Vasen on oireillut enemmän ja vähemmän maaliskuusta lähtien, joten jotta en ärsyttäisi sitä liikaa, opettelin kehräämään myös kädet toisessa järjestyksessä. Oikea edessä on vaikeampaa, mutta menee jo.

More development! I used the middle whorl of my Sonata for the first time. And it wasn't difficult at all! Also, I learnt to spin with my right hand in front (because my left hand/arm has been a little queasy and painful for nearly three months).

Ja vimppa kehitys tälle päivälle (tai mistä sen tietää, päivä on vasta puolessa!) - löysin kamerasti supermakro toiminnon - ihan vahingossa. Kunnon käsikirja on vain pdf-muodossa, joten en ole lukenut...

The last development of the day (or who knows, it's only noon!) - I found a supermacro function in my camera - quite by accident. The really good instruction manual is only pdf, so I haven't read it...

Väriä 2

Mieli on tehnyt jo pitemmän aikaa, mutta kun.... On vain KoolAideja. Niitäkin kovin vähän. Huopuukohan villa? Jos ei voi mikrottaa, miten värinkesto? Ja tärkein, mitä värejä haluaisin?

Kuvassa tärkeintä eivät ole keitokset, vaan tuo ihku-pihku kattila! Muistan sen lapsuudestani, 70-luvun alusta ja nyt se on minun! Värien vähyys ei haitannut, tarvitsin vain kaksi LemonLimea, yhden Grapen ja yhden BlueBerryn. Tosin nyt kun villat ovat kuivumassa, varsinkin sininen näyttää kovin hailakalta. Mutta tämä olikin vasta opettelukerta - villan värjääminen on jotenkin erilaista kuin langan. Tuloksena kuiten Granny Smith ja Ice Cool.

Katit. Viime yö meni yllättävän hyvin. Illalla pojat tapansa mukaan majoittautuivat hyvissä ajoin sänkyyn odottamaan minua. Hilma yllättyi, yritti parhaansa mukaan mahtua mukaan, mutta ei halunnut liian lähelle "noita kakaroita". Joten lopulta se luovutti ja nukkui yön työhuoneen tuolissa. Nyt kuitenkin, äsken kun vilkaisin, Hilma on vuorostaan vallannut sängyn.... Saas nähdä onko minulla jalkatilaa ollenkaan...

Kaikki ovat jo juhlimassa, mutta kuitenkin, Hyvää Juhannusta!