Vettä?

Eikös asianlaita ole niin, että kaikki kissat inhoavat vettä? Jos Piki roikkuu verhossa keskellä yötä (ei onneksi ole aikoihin), sen karkottaminen onnistuu kätevästi suihkupullolla sängystä käsin. Jos Indy heiluttelee kissataulua pianon päältä, sen karkottaminen vaatii puoli pullollista vettä ja todella tarkkaa sihtiä. Siksi tämä olisi pitänyt arvata.

Naapuri hioi puutarhakalusteitaan uusiksi. Ajattelin kissojen säikkyvän hiomakoneen ääntä, mutta yllätys, yllätys, ei pelottanut yhtään. Naapuri kasteli hiomiaan tuoleja välillä järvestä tulevalla vedellä (meillä on pumppu ja piiiiiiitkä letku). Otin letkun ja ajattelin kastella pihan, erityisesti kukat ja täyttää vähän allasta.

Indy. Ihan hullu, pähkähullu, kahjo, päätön, epänormaali katti. Se juoksi, hyppi, pomppi, keikkaroi, suorastaan lensi vesisuihkun perässä! Piki katseli kunnioittavan välimatkan päästä, tosin ei sekään kuivana säilynyt. Minä nauroin mahani pohjasta, kameraa en valitettavasti kyennyt hakemaan sisältä, saati sitten pitelemään kädessä. Ja lopputuloksena erittäin märkä, nälkäinen ja väsynyt kissa. Mutta ei niin väsynyt, ettei haluaisi takaisin pihalle ;)

Tässä on jo pahimmat sotkut keritty nuolla järjestykseen. Ihan hullu....

SP12 Questionnaire

1. What is/are your favorite yarn/s to knit with? What fibers do you absolutely *not* like?

Wool! And anything natural goes. I don't like artificials and not too much cotton, nor the so called novelty yarns. The yarn should be thin (the thinner, the better). Anything thick or fancy or glittery - oh no!

2. What do you use to store your needles/hooks in?

Wooden boxes.

3. How long have you been knitting & how did you learn? Would you consider your skill level to be beginner, intermediate or advanced?

First I learnt to crochet at the age of 5 (33 years ago... my granny taught me) and knitting soon followed. I can follow any pattern - so advanced, but I can't really create my own patterns - so intermediate.

4. Do you have an Amazon or other online wish list?

Amazon wish list

5. What's your favorite scent?

Vanilla - that's the only scent I can use, I'm allergic to scents.

6. Do you have a sweet tooth? Favorite candy?

Chocolote!!! (not too dark though)

7. What other crafts or Do-It-Yourself things do you like to do? Do you spin?

Knitting, crochet, weaving, bobbin lace, spinning - spinning is my newest and at the moment dearest passion!

8. What kind of music do you like? Can your computer/stereo play MP3s? (if your buddy wants to make you a CD)

My musical taste is a bit weird. I like Finnish a cappella groups like Rajaton and Club for Five. Jamie Culllum is one of my favourites as well.

9. What's your favorite color(s)? Any colors you just can't stand?

I love red (not pink!) and green. I can't stand lilac, pink, brown, anything glittery. And beige is not a colour...

10. What is your family situation? Do you have any pets?

I'm on my own, single. I have too cats.

11. Do you wear scarves, hats, mittens or ponchos?

I don't like hats but all the others are more than fine.

12. What is/are your favorite item/s to knit?

Socks and scarves.

13. What are you knitting right now?

Just finished a shrug. Thinking of socks. Or a scarf for a friend.

14. Do you like to receive handmade gifts?

Oh, yes!

15. Do you prefer straight or circular needles? Bamboo, aluminum, plastic?

Circular. Bamboo or KnitPicks harmony.

16. Do you own a yarn winder and/or swift?

I have them both.

17. How old is your oldest UFO?

Last year...

18. What is your favorite holiday?

The Finnish Midsummer.

19. Is there anything that you collect?

Yarn and fibre. Books. Cat hair ;)

20. Any books, yarns, needles or patterns out there you are dying to get your hands on? What knitting magazine subscriptions do you have?

I have soooooo many books. There's a list on my blog (or google.docs) but I should update it.... I subscribe to Vogue Knitting, Interweave Knits and some Finnish magazines.

21. Are there any new techniques you'd like to learn?

I'd love to be a better spinner...

22. Are you a sock knitter? What are your foot measurements?

I love socks, I wear them all year round. My foot is smallish, 23.5 cm. Usually, when I knit socks for myself, I make them a bit too small - that way they fit nicely and tightly.


23. When is your birthday?

12th of January

24. Are you on Ravelry? If so, what's your ID?

Villasukka

Hmmmm....

Jaa-a. Se valmistui. Ensin näytti kamalalta kasalta karvoja - eka kerta kun Kitten mohair karvastaa minua. Sitten näytti kamalalta roikulta päällä. Sitten näytettiin vähän silitysrautaa - jota katit pelkäävät, kun se sihisee ja suhisee. Sitten mentiin takapihalle kameran kanssa. Bongattiin naapuri tupakalta ja nakitettiin kuvaamaan.

It's finished. In time for the graduation party on Saturday. At first it was a horrible pile of mohair. Then it was a hanging thingy on me. The I showed it a little bit of iron - the cats are afraid of the iron. The I went to the back yard with the camera and saw my neighbour having a cigarette. She was forced to take some pics.

Tekosyitä:
1. En osaa poseerata, vihaan kameran edessä olemista.
2. Naapuri ei kuulemma ole tottunut kameroiden takana olemiseen (huomaa kuvaajan varjo...)
3. Rinnepiha. Huono tasapaino.
4. Aurinko paistoi silmään. Nauratti.
5. Katit kiljuivat ikkunan takana. Ja tuijottivat.

Excuses:
1. I am not good in front of a camera. Hate it.
2. The neighbour isn't used being behind the camera (notice her shadow...)
3. The slope in my yard. My bad balance.
4. The sun in my eyes. Felt like laughing.
5. The cat were yelling behind the window. And staring.

Kiva neuloa, mutta koko ajan epäilytti mitä tästä tulee... Vieläkään en tiedä voiko tätä oikeasti käyttää - ei pysy edessä kiinni minun rintavarustukseni kanssa, mutta ei myöskään yllä edestä yhteen, jotta voisi laittaa jollain neulalla tms. kiinni. Apua!?!? Hakaneuloilla kiinni puseroon? Lakkeja pitäisi pystyä jakamaan. Lehden kuvissa paljon hoikempi tyttönen ja hänellä tämä härpäke jää enemmän kainaloihin...

Nice to knit, but all the time I was a little apprehensive about the result... Still I don't know if this is really wearable - it doesn't stay closed in frong, but isn't large enought to close it with a pin or something. Help!?!?? Safety pins and pin it together with my blouse?

Ohje: Interweave Knits - Holiday Gifts 2007, Sugarplum Shrug
Lanka: Kitten mohair, 162g
Puikot: 5 mm Knitpicksit (reunapitsissä ilman kaapelia, tismalleen sopivan pituiset)

Pattern: Interweave Knit - Holiday Gifts 2007, Sugarplum Shrug
Yarn: Kitten mohair, 162g
Needles: 5 mm Knitpicks (in the double diamond edging I used them without the cable - just the right size)

Flambée

Aloittelin töissä pöydän siivousta, siinä vasta urakka. Ja talkkari (mikä ihana mies!) kävi katsomassa epätoivoisia hyllyjämme: notkuvat ja roikkuvat mappien painosta, saisikohan niihin teräshyllyt?

Mamma on sairaalassa. Hengenahdistusta oikein urakalla ja sydämen vajaatoimintaa. Kumpaakin on ollut ennenkin, mutta nyt pitää asialle tehdä jotain. Toinen kaihileikkaus olisi ensi viikolla? Menen siis Mikkeliin jo sunnuntaina. Kummipoika saa juhlia 7v. synttäreitään ilman minua.

Kevätjuhlan mohairhösellys etenee tuskaisasti. Toinenkin hihansuu valmistui, mutta voipi olla, että puran ja teen uudestaan... Tein typerän mokan, jota kukaan muu ei huomaa, mutta mikä häiritsee minua... Ekassa hihansuussa on seitsemän pitsikertaa, toisessa kahdeksan... Pitsiä koko systeemin ympäri olen alottanut, mutta ei oikein iske...

Päivän paras: elo-syyskuussa pääsen pitämään alkeisranskaa kokeille ja tarjoilijoille MSKK:hon! Tai mitään nimiä ei ole papereissa, mutta spostitse on sovittu asiasta. Ajatelkaa miten ihanaa: asiakas-tarjoilija tilanteita näytellen (L'addition s'il vous plaît!), viinisanastoa (champagne!), ruokatermejä (flambé, gratiné)! Pakko siihen on laittaa myös vähän ihan perusperuskielioppiakin jotta saadaan keskustelua hitusen aikaiseksi. Mutta, herkullista! Olen ihan seko, ainakin työkavereitteni mielestä, kun olen tätä hehkuttanut koko päivän...

Höh

Huono päivä.

Korjasin koko päivän kokeita - eivät menneet hyvin. Mitähän me ollaan tehty viime viikot?

Kotiin tullessa työhuoneen ovi oli auki. Kahvan käänsin nurinperin jouluaattoyönä Indyn taidokkaan ovenavausprojektin jälkeen. Luultavasti jälleen asialla Indy. Kaksi kukkaa lattialla, toisesta ruukku rikki. Ja kukkakin entinen. Enpä taida tuoda koululta, luokastani rönsyliljoja lisääntymään kotiin.

Korjasin kaksi laskoskaihdinta, jotka ERÄÄT ovat tässä kevään mittaan rikkoneet puremalla naruja poikki. Korjausapulaisina ERÄÄT ovat raivostuttavia. Mutta kaihtimet ovat taas ehjät ja ylhäällä.

Unohtui eilisestä. Reunapitsissä tykkään nostaa ainaoikein reunassa ensimmäisen silmukan nurin, tulee kaunis reuna. Tosin se pitää muistaa tehdä riittävän löysästi.

Päivän ehdoton kohokohta kaksi kaunista pikkuneitiä, jotka kävivät meitä ahkeria koululla moikkaamassa. Toinen 3kk ja toinen 3,5kk. Aurinkoisia, hymyileviä, nauravia, ihania!

Näin

Päiville:
Tämän idean olen saanut laiskuuttani ja pitsihuiveja tehdessä. Eli huiveissa (pyöreissä ja kanttisissa) on usein keskuspaneeli ja erikseen reunapitsi. Ne voidaan neuloa kokonaan erikseen ja ommella kiinni (en ole tehnyt, ajatuskin kauhistuttaa) tai neuloa kerralla (esim. Russian Faux Stole, jossa reunapitsi on siis osa kuviota) tai ensin neuloa keskuspaneeli ja sitten neuloa reunus, joka neulotaan samalla reunapitsin edistyessä kiinni keskuspaneeliin (opin tämän Large Rectangelin yhteydessä ja totesin nerokkuuden Cap Shawlin kanssa). Miksi ihmeessä tätä ei voisi siis soveltaa muihinkin neuleisiin tarpeen mukaan? Kuten todettua, laiska mikä laiska.

Luo reunapitsiä varten silmukat. Järkevintä olisi ehkä käyttää virkkausluontia tms. josta saa silmukat poimittua kolmen puikon päättelyä varten. Voi kyllä luoda ihan tavallisestikin, kyllä siitäkin saa silmukat poimittua tai ainahan voi ommella perinteisesti tuon reunapitsin saumapätkän.

Siis luo silmukat. Kun tulet ensimmäisellä kerroksella pitsin ulkoreunasta sisäreunaan, jätä viimeinen silmukka neulomatta. Siirrä se kuitenkin hetkeksi talteen oikealle puikolle. Nosta vasemmalla puikolla yksi silmukka keskuspaneelista (tai tässä tapauksessa hihan suusta). Siirrä se neulomatta jätetty silmukka takaisin vasemmalle puikolle ja neulo nämä kaksi oikein yhteen. Itse koen tarpeelliseksi kiertää tuon nostetun silmukan, jotta ei jää isoja aukkoja. Käännä työ ja neulo seuraava kerros ihan normaalisti. Käännä taas ja neulo oikean puolen kerros muuten normaalisti, mutta muista tuo viimeisen silmukan ja nostetun silmukan yhteen neulominen. Olisi ehkä järkevää poimia valmiiksi nuo nostettavat silmukat, mutta minä tein nyt "luovien" eli nostin sitä mukaa kun hyvältä näytti (Cap Shawlissa silmukat olivat jo valmiiksi hollilla, kun ne jätettiin keskuspaneelin jälkeen päättelemättä - kyseessä siis oli täyspyöreä huivi).

Jännitysmomenttina on aina, sattuuko reunapitsin kuvio sitten yhdistämiskohdassa (kun reunapitsin alku ja loppu kohtaavat ympäri kuljettuaan) yhteen.... Nyt sattui. Ja on muuten sattunut melkein aina ennenkin. Large Rectangle tuotti hitusen vaikeuksia.

Nosta yksi. Huomaa oikealla viimeinen silmukka (vasemman puoleisin) neulomatta.


Palauta neulomaton vasemmalle puikolle ja neulo oikein yhteen.

Jotenkin tältä se näyttää luonnossa.

Ja tällainen hihansuu tuli. Matleena taisikin arvata mitä tästä tulee ;)

Toinen vielä ja ympäri koko homman. Tylsää. Ei huvita. Tahtoo kehrätä. Toisaalta pitäisi myös tarkistaa kokeita... Siivosinkin jo.

Jotain

Kissaulkoilukuvia on yritetty napsia pyynnöstä. Mutta kun ne pirulaiset ovat niin liikkuvaisia! Kestänee siis jonkun päivän ennenkuin saan siedettäviä kuvia joissa toivottavasti on enemmän kuin puolikas korva tai häntä. Piki söi tänään voikukkaa. Siis ihan sitä keltaista kukkaosaa...

Tätä on väsätty viime ajat. Omituisen muotoinen, koko L. Mallitilkussa käsiala täsmäsi jne. Mutta tätä ei tosiaankaan voi pingottaa pahemmin tai tulee ihan liian iso. Onneks pitsikuvio näkyy luonnossa aika hyvin pingottamattakin. Nyt pitäisi ohjeen mukaan ommella osa saumoista ja sitten neuloa reunapitsi, kiinnittää se ja ommella viimeinen sauma. En tee niin. Ompelen nyt saumat tai en ompele vaan kiinnitän soveltaen kolmen puikon tsydeemillä. Sitten neulon reunapitsin ja kiinnitän samalla neulomalla sen reunoihin. Laiska mikä laiska ;)

Väsy

Eilen nukkumaan klo 21.30, Indy odotti jo sängyssä. Oli muuten eka kerta. En tiedä mistä johtuu, mutta viimeisen viikon aikana Indy on ottanut mallia Pikistä ja tullut hellyyden kipeäksi. Tykkään! No, tänään herätys 12 unien jälkeen ja päivällä vielä kahden tunnin päiväunet. Jokohan univelat ja stressi helpottaisivat?

Herrat saivat juoksunarun (pyykkinaru pihan halki aidasta aitaan). Se on maailman ihanin juttu tällä hetkellä. Keskellä päivää ei pihalla voi olla kun ei ole varjoa, mutta muuten koko ajan. Tänään on saatu kiinni yksi kimalainen, yksi ampiainen ja yksi perhonen. Tallottu tosi littanaan liuta liljoja (ei toivoa kukinnasta), revitty kärhöä alas (no, kun siellä tiiliseinällä oli joku lentävä ötykkä...), tuijotettu naapurien puuhia, syöty ja tuhottu makaamalla päällä mirrinmintun alku, painittu kukkapenkissä veljen kanssa. Emäntä nyhti voikukkia ylös ja jokainen voikukka piti käydä maistelemassa - miksi niitä ei voi syödä suoraan maasta? Säästyisi vähän vaivaa emännältä.

Siis täydellinen pienen (no, melkein vuoden ikäisen) kissan päivä. Kunhan vaan vielä pääsisi hiekkalaatikon, ruokailun ja päiväunien jälkeen uudestaan pihalle. Katsotaan, kaikki riippuu siitä jaksaako emäntä neuloa tai lukea pihalla. Ilman valvontaa ei näitä veijareita voi jättää.

Sekalaista

Viikko töitä! Eli kevätjuhla.... Enkös minä aloittanut jotain neulomaan sitä juhlaa varten reilu viikko sitten? Ankaraa kaappien kaivantaa ja vihdoin olkkarista, sohvatyynyjen alta, kissaturvallisesta piilosta löytyi mohairunelma. Tai ainakin toivottavasti mohairunelma. Mohair on ihanaa, puhtaan valkoinen on pitkästä aikaa ihanaa, mutta malli mietityttää, en ole tuollaista ennen tehnyt. Katsotaan - ja neulotaan ankarasti.

Yllä olevan kuva näyttää ainakin tässä kirjoittaessa kovin rakeiselta. Mistä ihmeestä löytää Bloggeriin aikaisemmin ladattuja kuvia eli missä on se albumi? En millään viitsisi ladata samaa kuvaa kahdesti. Eli tuo on viime maanantain postauksesta, kuvan ominaisuuksista poimittu url ja siten ladattu kuva. Alimpana vasemmalla oleva nimetön suomalainen villa on tässä viikon mittaan kehrätty huivilangaksi. Kerratako vai ei?

Nyt alan olla jo suht tyytyväinen ohuuteen. Kunhan vielä saisi tasaista. Toisaalta, onpahan käsintehdyn näköistä :) Piki testasi tänään, äsken ekan kerran sylissä nukkumista minun kehrätessäni - viihtyi ehkä kaksi sekuntia.... Meni sitten sohvalle Indyn seuraksi - tai oikeastaan Indyn pestäväksi. Isoveli pesee tosi usein pikkuveljen.

Lukiolainen poika tuli tänään myöhässä tunnille (tai oikeastaan oli poissa ekan tunnin ja tuli sitten konserttiin erittäin myöhässä). Selitys opettajalle:
-Poliisit otti mopon syyniin....
-Paljonko?
-Vaan 35km! Mutta vei ne sen mopon silti.
-Miksi ihmeessä?
-Ei jarruja.....

Rakkaat - Beloved

Villasukka: Hei, jihuuuuuuu!
Lukija ruudun takaa: Hei, niin?
V: Ne on valmiit! Ja ihanat, niiiiin ihanat!
L: Mitkä? Ai tos on jotain ton katin alla....
V: Indyn. Joo! Ihanat!

Villasukka (that's me, the blogger): Hiiii!!! Yippee!
Reader behing the screen: Hi, yeah?
V: They're finished! And I love them, they're sooooo lovely!R: Which? Oh, those under the cat....
V: Indy. Yes. I love them!

L: Jotain ruskeeta. Näyttää Teddyltä. Saisitkos noita siirtymään, jotta näkis paremmin?
V: Indy!!!! Piki!!! EI! POIS!

R: Something brown. Looks like Teddy (a Finnish half wool half polyester yarn). Could those cats move away, so that I could see a little better?
V: Indy!!!! Piki!!! NO! Go away!

V: No, eikös ole hienot!
L: No, Teddy lapaset ja vielä epämuodostuneet. Toi oikea on ylhäältä paljon leveämpi kuin vasen. Ihan peruskamaa. Mitä ihanaa noissa muka on?
V: TEDDYÄ! EIKÄ! Ne ovat ihan ekasta itse kehrätystä langasta ihan eka neulottu tuotos. Joo, myönnän, peruslapset, mutta kiilapeukalon tein ekaa (tai ehkä toista) kertaa ilman minkäänlaista ohjetta. Ja ei ne ole epämuodostuneet, tohon toiseen vaan osui enemmän efektilankaa...... Suloisen pehmeät, oikein kunnon tumput! Ja ehkä ne joskus saavat jotain koristelua. Tai sitten eivät. Mutta rakkaat ja arvokkaat ne on!

V: Well, aren't they lovely!
R: Weeeell, basic mittens, one colour, little weirdly shaped. The right one is much wider on fingers than the left one. Basic. What's so lovely about them?
V: BASIC! Well, yeah, but they are knitted of my very first self spun yarn. And this was the first time (or maybe the second) that I knitted the thumb gore with looking it up in a book. And they are not weirdly shaped! The other one has more designer yarn than the other.... Sooooo soft, real mittens! Maybe I'll decorate them a bit. Or maybe not. But they're my beloved ones.


Lanka: Itse kehrättyä, BlueFacedLeicester. 120g (paksua siis)
Puikot: 4 mm (kyllä muuten tuntuivat normaalipituiset bambusukkikset piiiiiitkiltä KnitPicksien söpöliinien jälkeen)

Yarn: Self spun. BlueFacedLeicester. 120g (thick)
Needles: 4 mm

Ps1. Oletteko nähneet telkkarissa sen Hobby Hallin mainoksen!?! "Neulominen on vaativa laji kissan omistajalle..." Tai jotain sinne päin - joku mainoksen tekijä taitaa itsekin neuloa ja omistaa kissoja.

Ps2. Valvoin tänään omalla enkun tunnillani biologian koetta. 8lk: kysymys nro 1: Missä yhteyttämistä tapahtuu?
"Siis mitä tää eka kysymys on? Tähänhä voi vastata ihan mitä vaa??? Vaikka linnuissa!"

Apua!

Nyt tarvitaan jotain tehokkaita toimenpiteitä ja nopeasti. Me ollaan pulassa. Tuo, jonka pitäisi ruokkia, helliä, hoidella, ulkoiluttaa ja viihdyttää meitä, se vaan putlaa noiden villojen ja rukin kanssa. Ei mitään muuta. No, kyllä se ajoittain osoittaa joitain normaaliuden merkkejä, eilen illallakin hetken aikaa istui soffalla meidän makuualustana ja neuloi lapasen vartta. Mutta luovutti liian nopeasti ja meni taas ton rukki-vehkeen luo - kurjaa. Silloin ei voi istua sylissä. Eikä auta vaikka tuijottaa oikein kamalasti. Yritettiin me vetää verhokappakin pitkästä aikaa alas ja on pelattu jalkapalloa aprikooseilla ja päärynällä, mutta ei, se vaan tuhahtaa, vie lelut ja jatkaa taas....

Tänään jo luultiin, että nyt me päästään siitä kehruumasinasta kun se pakkasi kaiken ja vei ne pois. Ja meni itsekin. Oli koko illan jossain ja tuli sitten takaisin tosi onnellisena ja hymyilevänä - ja toi kyllä sen pahuksen rakkineenkin. Oli kuulemma ollut kehräämässä kässäkerhossa. Eikä tuonut meille mitään.

Saataisko me edes ruokaa?

Toim. huom.: kissat saivat ja saavat ruokaa. Litistyneitä aprikooseja ei ole kiva löytää jalkapohjan alta yöllisellä vessareissulla. Kässäkerhossa kaksi uutta uhria kokeili kehräämistä - vaikeaa kuulemma. Huomenna on pakko korjata kokeita. Huomenna neulon (en kehrää) kampaajalla.

Eilen

Kukapahan ei olisi huomannut - olen hurahtanut pahanlaisesti kehräämiseen. Eilen en ehtinyt tekemään minkään sortin käsitöitä, mutta tänään olen taas kehrännyt. Ja suunnitellut ja kohta teen mallitilkun (tai tod. näk. mallitilkkuja) ja testailen. HALUAN tehdä jotain ihan omasta langastani!

Eilinen käsityöpaikkakin, se ihana paikka jossa kävin liittyi siis yllättäen kehräämiseen. Villa Laurila. Kameraa en näköjään ikinä muista ottaa mukaan mihinkään (tai jos muistan, en jotenkaan kehtaa kaivaa sitä esille ja kiusata ihmisiä kuvaamalla). Ajomatka Mikkelistä toi muistoja mieleen. Isäni oli 70-luvulla töissä Mikkelin meijerissä ja teki viikonloppuisin tilatankkipäivystyksiä. Minä olin pikkulikkana usein hänen kyydissään mukana. Ostettiin pennin karkkeja (läpinäkyvä "paperi" jossa oli erivärisiä pilkkuja) ja tilojen emännät tarjosivat tytölle pullaa ja mehua. Kivaa.

Nytkin oli kaunis tila. Vehreää maaseutua, iso talo ja paljon piharakennuksia, osa selvästi tosi vanhoja. Tilapuotikin oli sijoitettu vanhaa arvostaen pihan vanhaan rakennukseen - sanonpahan nyt vielä kerran, mutta ihana paikka! Tarjolla oli myös valmiita tuotteita mm. Katin ihania pupuja (ja muutakin), lankaa, kehräystarvikkeita. Ja tietysti villaa. Sitähän minä olin tullut hakemaan. Isot säkit jotain niiin..... ihanaa! Voisin tietysti käyttää vähän mielikuvitusta ja keksiä jonkin muun sanan välillä ;) Fantastista?!

Vasemmalla ylhäällä vaalein Ahvenanmaanlammasta (näin näitä livenäkin!), seuraava alaspäin ja astetta harmaampi Kainuun Harmasta (näitäkin näin määkimässä, söpöläisiä), alin vasemmalla suomalaista tod. näk. mutta Aulimaija ei tiennyt varmasti mitä sekoitusta. Oikealla ylimpänä lisää Ahvenanmaalaista, keskimmäisestä ja alimmasta ei tarkkaa tietoa mitä, mutta suloisen pehmeitä ja tuoksuvia. Alin näyttää kuvassa liian punaiselta, on oikeasti tumma punaruskea ja keskimmäinen on oikeasti tummanruskea (todella silkkisen tuntuista). En tiedä mistä aloittaisin.... Näistä saisi aivan mielettömän upean kirjoneuleen... Suurin työ on pitää kissat erossa, tuijottavat, tassuilevat, haistelevat, maistelevat ja näyttävät autuailta.

Kaikista tarkemmat kuvat. Järjestys on sama kuin ylhäällä.

Tilalla oli myös maailman suloisimpia villapossuja, 4 kk neitokaisia. Niillä on semmoinen karhea (kuin hevosen jouhta), luonnonkihara, tällä hetkellä ehkä 3cm pituinen karva, joka kuulemma kasvaa vielä pitemmäksi. Tosi hauskan väristä, vaaleaa punakultaa! Ja laamoja, joilta oli viety turkki. Pääsin hipelöimään sitä kerittyä villaa - ihan kuin unelmankevyttä silkkiä! Ja vaikka mitä. Tuonne on ehdottomasti päästävä uudestaan!

Pisteenä i:n päällä oli innostunut emäntä. Toisinaan olen lankakaupoissa törmännyt myyjiin tahi omistajiin, jotka eivät tiedä mitään tämän hetken käsityöinnostuksesta tai neuleblogimaailmasta. Nyt oli tosi kiva jutella kaikista näistä ja tietysti kehräyksestä ja ajanpuutteesta ja mummoista ja papoista, jotka lähiseudulla olivat kuulemma olleet aikoinaan ihan vakuuttuneita, että lammas on vain syömistä varten ;)

Pitkä

Pitkä päivä taas vaihteeksi. Lähdin aamulla puoli kymmenen, palasin äsken.

Miinukset:
-Piki on oppinut kiipeämään kylppärin peilikaapin päälle ja tiputtelee pölypalleroita minun niskaani. Milloinkahan tippuu koko kaappi? Kaapin päältä pääsee vielä kätsysti suihkuseinämän päälle tasapainoilemaan.
-Ajaminen ei sovi vasemmalle kyynärpäälleni.
-Ihan älyttömiä ohittajia! Vaarallisia.
-Kasiluokan kokeet on yhä korjaamatta.
-Siivosin, mutta koti on yhä kaaos, sillä siivosin Mammalle.
-Unohdin Mammalle neulomani sukat kotiin - pitää laittaa postiin ensi viikolla.
-Jouduin juomaan kupin kahvia, kun en kehdannut taas vaihteeksi muistuttaa, että olen se outo olio joka ei juo kahvia.
-Säikähdin isän serkkua - liian saman näköinen...

Plussat
-Kiva ilma autoilla.
-Mamma oli hyväntuulinen ja hyvävointinen.
-Sain sen viikko sitten unohtamani NeulojaPupuMukin. -Heräsin aamulla selälläni - Piki-kultamurunen nukkui tyynyllä, takatassut minun kyynärpääni päällä, pää minun leukani päällä, etutassut jossain rinnalla. Ihana! Indy kuorsasi (se kuorsaa ihan oikeasti) jossain jaloissa - eihän arvokas isoveli tule kaulalle kerjäämään hellyyttä kuin joskus ihan satunnaisesti ja silloinkin vähän takavasemmalta ettei kukaan näe...
-Ajomatkat sujuvat rattoisasti Hitchhikeria kuunnellessa. Vielä neljä jaksoa jäljellä, mitä sitten?
-Näin Mamman veljen vaimon viime talvisia käsitöitä - jälleen kerran käsittämättömän upeita!
-Sain hauen. Siis isän serkun katiskasta, se siivottiinkin minua varten valmiiksi.
-Sain kukkapenkkiin lisuketta. Kunhan vain tunnistaisin sen...
-Kävin aivan mielettömän ihanassa käsityöpaikassa. Siitä lisää kunhan saan ostokset kuvattua.

Metsä - Forest

Tarja lähetti tällaisen taivaallisen ihanuuden kiitokseksi palveluksesta. Heti haluaa sukat, nyt! Lähden kohta lapsenvahdiksi (lapsi oletettavasti nukkuu), eli otan pari sukkakirjaa ja puikot varalta mukaan. Otan kyllä myös varsinaisen työn, joka etenee kivan joutuisasti - mohairia on ollut ikävä!



Alla on jotain toista ihanaa, jota tilasin jo viime elokuussa Joy of Handspinnistä. Tuota punaista kehräilin syksyn mittaan värttinällä, mutta tulos on sen verran jäykkää ja paksua monsteria, että en esittele, vaan koetan keksiä jonkin järkevän käyttötavan. Sininen on vielä käyttämättömänä, mutta tuo mielettömän upea keskimmänen, Forest, pääsi tässä viikolla rukin käsittelyyn. Kuvassa (tai oikeastaan kuvissa) värit ovat liian vaaleat käsittelystä huolimatta, mutta niinpä se näyttää olevan putiikinkin kuvassa!

Lopputuloksena on ihan eka kerrattu vyyhtini. Hassua. Rakastin tuota villamökkyrää - aivan mielettömät värit. Kehrätessä en tykännyt, mielestäni värit menivät pilalle - no, tietysti ohuehkoon kehruuseen (no, myönnetään, ei kovin ohutta) tuli vain osa väreistä kerralla. Kerratessa taas värit ikään kuin palasivat yhteen ja taas tykkään. Varmaan pakko tehdä mallitilkku, jotta näkisin tykkäänkö lopullisesta vai en ;)

Ihan liian hailakka. Oikeasti "metsä", sellainen sammaleinen, syvä, vanha metsä. Eikö tämä sovikin Project Spectrumin maa-teemaan?

I should probably start writing in English more often as I really, really want to take part in the next round of SecretPal. An international knitting pal - that's an amazing way of getting to know new people who are interested in the same things as you yourself. And putting together packets describing me and my country - that's the biggest part of the fun!

I've been spinning. I got the wheel last autumn, but I only learning now. Haven't had the time, nor the skill before but last Saturday Pirkko taught me (and others) so well. I do enjoy spinning, the feeling in my hands. The need to stop thinking about work and worrying, just spinning.

The colours are all too light in the pics. In reality the yarn (my first ever plied) is sort of earthy, musty, strong. Forest.

Energiaa

Purkamatonta energiaa. Kissat olivat viimeksi ulkona sunnuntaina.

Tänään kun tulin töistä kotiin, riiviöt olivat tapansa mukaan eteisessä vastassa, Piki kelli selällään onnellisena vaatien silityksiä. Menin keittiöön ja olkkariin. Voi p....! Kuka (no joo, kukahan) on vetänyt alas äitienpäiväruusun (ruukku ehjä tällä kertaa, maanantaiyönä hajosi edellinen) ja levittänyt mullat kaikkialle.... No, Piki ihan taatusti, ainakin veti heti selälleen multiin ja kieriskeli lievästi sanottuna autuaan näköisenä. No, haetaan rikkalapio ja harja. Tai oikeastaaan imuri. Voi p....! Kuka idiootti on levittänyt ja repinyt kylppärin täyteen talouspaperisilppua.... No, Indy tietysti. Sitä vartenhan rulla on yleensä piilotettu keittiön kaappiin. Mutta kun minä aamulla ennen töihin lähtöä pesin kissojen laatikot....

Joo, herrat pääsivät ulos lenkille, vaikka minä palelin hirveästi. Isoa ja läskiä varista kytätessä Indyn tassu lipsahti ja toinen takakoipi kävi melkein nivusta myöten järvessä. Ei haitannut menoa, enemmän tuntui harmittavan variksen karkaaminen.

Minäkö?

Hetken aikaa oli tilanne, ettei ollut yhtään neuletta aktiivisesti kesken. Aktiivisesti - ufoja ei lasketa. Niitä pitäisi purkaa ja ainakin yhdet langat värjätä ja yrittää toisella mallilla. Nyt on uutta aloitettu. Välähti nimittäin mieleen tuolla ulkona herrojen kanssa värjötellessä, että kevätjuhla on kahden ja puolen viikon kuluttua. Ja tällä menolla siellä tarvitsee jotain lämmikettä. Ja minähän ostin joskus pari viikkoa sitten jopa langat yhteen malliin ko. juhla mielessä.... Aloitus siis. Mutten ole varma tykkäänkö...

Lumppua - Rags

Kyllä täällä vielä neulotaankin. Ei tosin juuri nyt kauheasti - kehräys tuntuu liian ihanalta, töissä on kiire, kissat vaativat huomiota, kyynärpää ei tykkää isoista neuleista. Joten jotain pientä sitten. Kaikilla muillahan on jo nämä...
I do still knit. Not too much though - spinning is far too interesting and lovely, too busy at work, the cats require their share of my time, my left elbow doesn't like heavy knittings. So, something small then. And everybody else have knit these already...

Malli: Monkey-sukat
Lanka: Trekking 70 grammaa
Puikot: 2,25 mm
Pattern: Monkey-socks
Yarn: Trekking 70 grams
Needles: 2,25 mm

Lumppua? No, kerällä tämä näytti kivan harmoniselta, ei liian räikeältä, pitsiin sopivalta. Kivalta. Neulottuna - lumppua. Tykkään yleensä tosi paljon harmaasta, mutta en tällä kertaa. Menevät lahjukseksi Mammalle - huomasin viimeksi käydessäni, että vuosi sitten tehdyt Kerttu-sukat alkavat olla hyvin käytetyn näköiset :)
Rags? As a ball this yarn looked harmonious, not too bright, suitable for lace. Nice. As finished knitting - rags. Usually I like grey a lot, but not this time. These will be a present for my Granny - the last time I visited her I noticed that the the socks I knit a year ago are starting to look really worn :)

Lisää

Pirkko: Ei internet, mutta Blogger/Google yritti kyllä hajota... En päässyt yhteenkään Bloggerin blogiin, Google vain herjasi kaikenlaista... Epätoivoisena tekona (tyhjennettyäni välimuistin, tuhottuani cookiet, jne) jopa poistin viimeksi asentamani ohjelman eli Thunderbirdin. Ja sitten vihdoin pääsin blogeihin, mutta luulenpa ettei tuo häiriö johtunutkaan minusta. Seurauksena nyt kuitenkin, omaa typeryyttäni olen menettänyt kaikki spostit....

Tuulia: Se eilinen on ihan värjäämätöntä BlueFacedLeicesteriä, tilattu HelloYarnilta (dollarin kurssi on kiva juuri nyt), jonne jotenkin kummallisesti lipsahti tänäänkin tilaus.... ja taisipa ihan vahingossa tulla tilattua pari kehräyskirjaakin Book Depositorystä...


Tämä yllä oleva on tämän päivän tulosta (tein kyllä lisää BFLlääkin, tykkään siitä, sen tunnusta, pehmeydestä aivan mahdottomasti). Tämä on kuitenkin viime syksynä Tampereen messuilta(tai mahdollisesti Seinäjoen messuilta, en muista) ostettua TetriDesignin merinoa. Vaikeampaa kehrätä kuin BFL, mutta lopputulos ei ole niin hapsuista. Ja jarrukillutin systeemini vaati tämän kehräämiseen yhden tosi ison ruuvin verran lisäpainoa. Mutta olen ylpeä siitä, että tajusin itse testata moisen, enkä jäänyt valittamaan ja vänkäämään. Näyttää kuvassa kovin paksulta, mutta kuva on otettu tosi läheltä (en tiennytkään, että kamerani pystyy moiseen) ja oikeasti tuo on jos ei nyt ohutta, niin ainakin hyvin ohuehkoa. Tuossa on 50g, saisinkohan siitä kämmekkäät?

Bongaa kuvasta kissa! Tyhmä melkein musta katti ei tajua mennä varjoon, vaan läähättää, makaa vesikupin päällä tai loiskii etutassuja vesikupissa. Kumpikaan ei yhä edelleenkään halua sisälle. Tänään kuitenkin sain älynväläyksen, millaisen systeemin teen niiden naruille, jotta eivät kaikki kukat napsahda kesällä varresta poikki - nyt on jo pari poikkinaista narsissia. Huomenna pitää käydä ostamassa pari isoa koukkua (toinen umpi, toinen avoin) ja muovitettua pyykkinarua tai jotain vaijeria.

Kehrääminen ei enää tänään kiinnostanutkaan kissoja! Istuin olkkarin ikkunan edessä puulootan päällä ja kehräsin, minulla oli suora näköyhteys kylppärin lattialla pesuvadeissa nukkuviin herroihin. Välillä silmä vähän raottui, mutta ei kiinnostanut, ei edes yritetty syödä villoja - jippii!

Ja eilen unohtui vastata kommentteihin. Sammakoista. Pihalla on siis semmoinen perusmarkettiallas, ei mikään iso eikä mitenkään ihmeellinen (edellisten asukkaiden laittama). Veden vaihtaminen onnistuu ämpärillä, ja kun tarpeeksi vähän on jäljellä, niin sitten hyvin imevällä venesienellä. Mutta sammakot tuntuvat tykkäävän, varsinkin alkukesästä, eli niitä näkyy melkein joka päivä. Tosin harakatkin ovat huomanneet asian ja käyvän aterioimassa vähän turhan usein.... Olen toisinaan bongannut harakan, jonka suusta näkyvät sammakon takakoivet :(

Valaistunut!

Tänään koitti se suuri ja odotettu päivä. Jostain syystä herätyskello soi tunnin liian aikaisin, enkä malttanut nukkua enää, vaan harjoittelin - epätoivoisesti ja epäonnistuneesti - kehräystä. Ja ihme tapahtui! Sain jonkinlaista lankaa aikaiseksi! Paksua (vaikka se silloin näytti ohuelta), mutta semmoista kuitenkin, mitä kehtaa sanoa langaksi.

Sitten Jkylään ja Pirkko tuli meitä kuutta innokasta opettamaan - en muista kaikkien nimiä, mutta lisäilen tähän kun bongailen blogeista (eli mukana ainakin Milliini). Pirkolla oli mukanaan kaksi rukkia ja paljon värttinöitä ja villoja ja vaikka mitä. Minulla oma rukkini ja värttinä ja muuta sälää. Tässä Pirkko selittää meille rukin osia. Sitä ennen käytiin lyhyesti kehräyksen historia. Kaikkein hyödyllisintä minulle oli kuitenkin katsella toisten kehräämistä - vaikka muutkin olivat vasta-alkajia, jotenkin siinä sivussa seuratessa on helpompi tutkia, että miten. Kun itse tekee, ei ole ylimääräistä silmäparia vain tarkkailua varten.

Alla Pirkon ihana ja piskuinen, mutta äärettömän hyvä ja tehokas Louet. Uskomattoman nopea ja taitava kehrääjä (sekä Pirkko että rukki, tosin minulle liian nopea)! Ihania lankanäytteitä mukana, tuli välittömästi hirmuinen hinku mennä maanantaiaamuna lääkäriin näyttämään kyynärpäätä (tennissellainen?) ja anomaan sairaslomaa, jotta voi kehrätä, kehrätä ja kehrätä. Onneksi kehräys ei aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia kädessä. Päinvastoin, villan lanoliini parantaa minun kuivat kämmeneni.

Tiina testaili kaikkia rukkeja, tässä käsittelyssä minun Sonatani. Tämän kanssa ongelmana on ollut (paitsi ihan älytön kiroilu, pinnan lyhyys ja harjoittelun puute), jarruvieteri, jonka onnistuin venäyttämään heti kättelyssä. Olen jotenkin aina autoilijana kuvitellut, että jarru jarruttaa, siis jos jarrua on tarpeeksi, rulla pysähtyy. Ei se ihan niin menekään.... Pirkko keksi heti, että koko vieteri pois, ja jarrunaru roikkumaan rullan päälle (siihen oikeaan väliinsä) ja painoja toiseen päähän roikkumaan - katsokaa mitä osui näppeihin ja roikkui siellä killuttimina.... Ja ei, en ostanut kotimatkalla Prismasta tuollaista lasten avainnippua.... Testasin ja kaivoin työkalupakista muttereita painoksi. Toimii! Tosin Pikin ja Indyn mielestä nuo killuttimet-painot ovat vain ja ainoastaan heidän leikkimistään varten...

Kotimatkalla pyörähdin siis ruokakaupassa (hain mm. sen neulojapupumukin ja UNOHDIN sen kassalle.... pitää huomenna soittaa onko löytynyt). Kalatiskillä oli hieman jonoa, mutta hymyileväinen nuori nainen sanoi silti, että ihana villatakki (Norotakki tietenkin), onko itse tehty? No, on, ja jäimme juttelemaan. Hänkin on kipakkalainen (eli Jkylän neulojasakkiin kuuluva), Sanna, joka ei tänään päässyt, eikä pääse ensi lauantainakaan kun on töissä. Voi miten kiva yllätys törmätä tuossa tilanteessa sukulaissieluun!! Toivottavasti näemme vielä :)

Tässä tämän päivän tuotoksia. Kuten ehkä huomaatte, vasemmalla se aamulla kotona "kehräätty" ja oikealla se Pirkon neuvojen ja avun jälkeen aikaan saatu. Yksi rulla on vielä tulossa. Oli ihan pakko testata heti kotiin tultua, että osaanko vielä? Osasin, nautin, iloitsin! Pirkko, sydämellinen kiitos loistavalla opelle! Ja teille muille kiitos kun kestitte minun hehkutteluni ;)

Pihalla

Tänä aamuna herrat katzit meinasivat rynniä keittiön ikkunan läpi, niin kamala meteli ja vauhkoilu. Mitähän...? No, näitä:


Tätä ihasteltiin myöhemmin päivällä:

"Kyllä nää on ihan kauheita, eivät suostu menemään sisälle, pitää kantaa, ja sitten kamala mekkala ja huuto kun haluaa takaisin pihalle!"

Arvatkaa oliko kyse kissoista vai naapurin 4½ vuotiaasta lapsesta vai molemmista ;)

Ei

Lauantaita ja Kipakoitten kehräyspäivää varten pitää harjoitella. Kaivoin äsken rukin esille, öljysin ja yritin. Olin etukäteen ihaillut monesta blogista upeita kehräyksiä, kertomuksia siitä kuinka helppoa homma on. Ei ole. Mulla se ei vaan suju, tulee oikein super-hyper-efektilankaa, joka ei suostu millään menemään rullalle. Joko se johtuu minusta - minua ei ole luotu kehrääjäksi tai en jaksa harjoitella riittävästi (ehdottomasti totta). Tai sitten ihmeitä tekevä juttu on tuo rukin jarruvieteri, joka ei ole alkuperäinen, kun onnistuin sen alkuperäisen venäyttämään vähän pitkäksi. Keuruulta ei samanlaista löydy, pitäisi varmaan tilata Saksasta. Hmmm.... Kehräämistaitojen lisäystä ei varmaan yhtään auta kaksi uteliasta kattia, jotka yrittävät parhaansa mukaan syödä villat ja työntää nenän joko pyörän tai kehrän tai polkimien väliin....

Pitsityttää. Pitää EHDOTTOMASTI muistaa huomenna tulostaa työpaikalla MysticLight -huivin ohjeet. Toisaalta, huivikirjojakin on selailtu.... Toisaalta (tai kolmanneksi) IK tuli tänään. Nyt on taas vaihteeksi ihan liikaa kaikkea mitä tekisi hintsusti mieli neuloa, joten en osaa päättä ja teen taas sukkia. Nih.

Kummallista

Varmaan yksi suosikkiotsikoistani tuo kummallista. Mutta elämä on!

Kummallista 1. Joskus maaliskuussa Yahoon Neulontalistalla oli juttua Vogue Knittingin tilaamisen vaikeudesta. Maiden joukosta ei nimittäin enää löydy Suomea (ja montaa muuta). No, en muista kuka, mutta joku ihana ihminen huomasi, että lahjatilauksen voi yhä tehdä Suomeen. Niinpä tein lahjatilauksen itselleni! En saanut minkään maailman vahvistusta spostiin, enkä mitään muutakaan viestiä. Huhtikuussa rantautuneessa Visa-laskussa ei ollut VK:ta, joten päättelin tilauksen menneen harakoille. Mutta tänään oli tullut kevät/kesä-lehti! Tosin kirjekuoren osoitelapussa (jonka muuten otan varmuuden vuoksi talteen) lukee WIN07? Kiva kun tuli kuitenkin, on noita Ameriikan maan neulelehtiä vähän eri asia lukea - siis ihan oikeita artikkeleita niin kuin jossain oikeassa, vakavasti otettavassa lehdessä. Milloinkahan IK tulee? Huomenna?

Kummallista 2. Tee-se-itse mentaliteetti tai itsepalvelu, ihan miten vaan rantautuu myös tietokoneisiin. Soitin piruuttani tämän koneen myyneeseen puulaakiin ja valitin ihan vain periaatteesta. Koneen mukana ei nimittäin tullut yhtään ainutta CD:tä tai DVD:tä. Se kuuluisa "käynnistyslevyke" tai "asennuslevy"tai nykymaailmassa "tehdasasetustenpalautuslevy" (kaamea sana) pitää tehdä itse. Entä jos se minun tekeleeni ei toimikaan? Toivottavasti sitä ei ikinä tarvita.... Koputan puuta, ja olen sormet ja varpaat ristissä! Olisi tuosta levyjen itse tekemisestä voinut mainita toimitusehdoissa tai koneen esittelyssä - kuluttaja-asiamiehenkin mielestä. Mutta kuulemma koneiden esittelytiedot tulevat koneiden valmistajilta suoraan.... Onhan ne kuitenkin laitettava myyjän sivuille, joten...

Mammani oli tänään kaihileikkauksessa. Kuulemma meni ihan hyvin. Yleensä leikataan vain toinen silmä, mutta nyt oli laitettu myös toinen silmä jonoon, nähtävästi näkö oli ehtinyt mennä niiiiin huonoksi. Ja mokoma isoäiti oli taas eilen ollut kepin kanssa kauppareissulla, vaikka kaikki mahdolliset ihmiset ovat kieltäneet ja käskeneet ottaa rollaattorin. Eikä kertonut itse minulle, kuulin kiertoteitse. Olen värvännyt veljen menemään Mammaa hoitamaan tänä viikonloppuna, jotta itse pääsen kehräämään!

Tiitsalle ja Lankakomerolle suuret kiitokset tietokonevinkeistä! Heti kun ehdin (huomenna) testaan molemmat!

Tietokoneisiin liittyy kummallista 3. Tänään töissä, tunnit jo ohi, suunnittelin huomista, kuten myös työkaverini vieressäni. Siinä välissä oli ihan pakko vilkaista spostit ja vähän blogilistaakin.... Ja pauhasin ääneen blogilistan hieman metsään menneestä uudistuksesta. Ja samaan hengen vetoon pohdin myös ääneen tuota lauantain kehräystä, pääsenkö vai enkö? Työkaverini purskahti nauruun, sanoi minua hassuksi! Kun on niin ääripään asiat, modernia ja perinteistä, mielessä yhtä aikaa!

Kiva

Päivän piristys! Kisailuvoitto Heklalta Puikkopyörteestä. Ihanaa Viron villaa kauniin harmaana - harmaa ON kaunista, paljon kauniimpaa kuin musta! Ehdottomasti huivi. Kirikindaida pikkuvihkosessa ja virolainen neulesuunnitteluvihko. Siis juuri sopivaa ruudukkoa pitsin tai kirjoneuleen suunnittelemiseen ja välissä jotain muistiinpanosivuja, joiden tekstien selvittämiseen minun viron kielen taitoni ei ihan vielä riitä ;) Tälle, tai oikeastaan näille kaikille on ihan taatusti käyttöä! Kiitos!

Kuva on mitä on - tässä uudessa koneessa ei tietenkään ole sopivaa kuvankäsittelyohjelmaa. Picasa on kiva kollaaseissa, mutta en muuten tykkää. Gimp on liian iso tsydeemi. Irfanilla ei saa haluamiani raameja kuville. Ei tässä muu auta kuin kaivaa edellisen koneen mukana tullut Works-paketti ja etsiä Microsoft Picture it! Se on simppeli, mutta kaikki oleelliset toiminnot sisältävä kuvankäsittelyohjelma. Mutta ennen sitä pitänee tehdä käynnistys (tai kuulemma tehdasasetusten palautus) levy. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Neulominen on hidasta kun kaikki aika menee tässä koneella, töissä tai kattien kanssa pihalla. Ja vasen kyynärpää on niin kipeä, että yritän vähän varoa sitäkin.

Naapuri tarjosi Keurusselästä saamiaan komeita ahvenia (tosi isoja!) kissoille syötäväksi. Tosi kilttiä, mutta kun nuo pahuksen citykatit eivät osaa syödä edes pieniä muikkuja! Tai Piki osaa puolikkaan muikun...

Yes

Jippii! Uusi tietsikka on täällä, ja toimii - noin tsiljoonan asennuksen ja päivityksen jälkeen. Ja vielä olisi ihan älyttömästi asennettavaa, mutta tärkein, RSS-lukija on paikallaan ja blogitkin plarattu läpi. Tässä on parempi, tai minulle paremmin sopiva näppis kuin työkoneessa. Tosin näppis on myös laajempi eli pitää opetella uudet sormien asennot taas - sujunee sutjakasti - joskus kauan, kauan, kauan, kauan, sitten 80-luvulla olin jopa MEKAANISTEN kirjoituskoneiden koululaisten SM-kisoissa Pieksämäellä. En sijoittunut, nopeus olisi riittänyt, mutta liikaa virheitä.

Ne kuukauden takaiset varmuuskopiot.... Ne olivat tässä pöydällä viikko sitten. Eivät ole enää. En löydä mistään. Onneksi vanhemmat löytyy, eikä mitään hirveän tärkeää ole katoamassa... Raivasin jopa työhuonetta (pahimmat sotkut) odotellessani Back-up-levyn tekeytymistä ja kaivaessani niitä cd:itä. Ja kissat pääsivät työhuoneeseen ekan kerran kuukausiin. Vikatikki - kangaspuut ovat yhä edelleen maailman paras kiipeilyteline, toinen verho (se joka ei ole Lundian takana piilossa) tuli alas alle viidessä minuutissa ja kukatkin yritettiin syödä...

Piruuttani käynnistin tänään vielä tuon vanhan raadonkin. Ja kas, tietyssä kulmassa ja tietyssä valossa (makkarin lattialla) näytössä näkyi jotain todella himmeää... Pitäisiköhän kokeilla vielä kerran tykin kanssa?

Herrojen katzikaisten mielestä parasta uudessa koneessa on se laatikko jossa kone tuli ;) Piki piiloutuu sisälle (laatikko on just sen kokoinen, että kissa mahtuu makaamaan kerälle sisään) ja Indy istuu laatikon päällä (joka tosin meinaa rusentua Indyn painosta) ja hyökkäilee etuaukosta Pikiä kohti. Tai sitten Piki tekee jotain ihan omiaan ja Indy tuhoaa = silppuaa laatikkoa tuusan nuusaksi.

Kerta se on open uran ensimmäinenkin. Joku oli pyyhkinyt koevarauslistasta minun kokeeni pois! Eipä ole ennen tapahtunut.

Ja Norotakki on testattu työkäytössäkin - onneksi ilma viileni, muuten olisin joutunut odottamaan tätä testausta vaikka kuinka kauan ;) On se ihana! Ja kuulemma ihan minun väriseni.

Mietitty

Kiitokset Norokehuista! Kyllä, se on yhä ihana ja on ollut päällä vähän joka välissä. Kuitenkin, jos nyt tekisin uuden, tekisin hihansuista kapoisemmat - ovat hankalat neuloessa ;)

Tänään. Aamupäivällä pihalla narun jatkona tunti. Sitten lenkki päälle. Ja kannettiin sisälle. Nyt illalla (keskipäivällä pihalla ei ole varjoa) ensin lenkki (josta kuva) ja sitten vielä hetki pihalla. Ja kannettiin väkisin sisälle. Kyllä ulkona ON kivaa. Paitsi että tänään kohdattiin uusi ja tuntematon koira. Tai minä tunnistin rouvan koiran perusteella (meidän kadun luonnonsuojelija, siis rouva, ei koira), mutta kissat ja koira (jonkin sortin pointteri) eivät olleet ennen kohdanneet. Hyvin koulutettu koira, ei haukkunut vaikka katit kiinnostivat ihan hirmuisesti. Kissa pelkäsivät kaikki karvat pystyssä, mutta kun rouva ja minä siinä juttelimme, kissatkin vähän rauhottuivat.

Eilen illalla. Ihana tyyni ilma. Tänään tuuli ja oli aaltoja ja nämä hölmöt (erityisesti Indy) ovat mahdottoman kiinnostuneita järvestä. Niinpä aallot työnsivät vettä Indyn nenään....

Uutta on aloitettu, semmoinen välityö. Mietitty pitsihuivia, mallia ja lankaa - ei vielä päädytty mihinkään. Mietitty myös minun mahdollista osuuttani suureen ja salaiseen projektiin - josta kuitenkin moni lähiseudun neuloja tietää ;)

Tässä - Here

Valmis. Ja napitkin löytyivät.
Finished. And I found the buttons too!


Ohje: Daiquiri (kirjasesta Pure Noro)
Lanka: Noro Silk Garden, 565g, väri 228
Puikot: 4,5 mm Knitpicksin pyöröt (ne ihkut)

Pattern: Daiquiri (from the booklet Pure Noro)
Yarn: Noro Silk Garden, 565g, colour 228
Needles: 4,5 mm Knitpicks circulars

Älkää kiinnittäkö mitään huomiota kuvausavustajan tökeröön tapaan jättää huomauttamatta taustasta, pömppömahasta, lököttävistä housuista, jäykästä asennosta, jne, jne. Huom! Kuvausavustaja = kameran automaattilaukaisin...

Don't take any notice of the horrible mistakes the photographer made (the big stomach showing, the background, the old trousers, the weird posture). The photographer = the automatic system of the camera...

Ihana, pehmeä, suloinen, kietoutumiseen houkutteleva, värikäs, lämmin, rakas. Ohje olisi kaivannut hieman tarkkuutta lisää (myös lukijan osalta), kaavakuva oli tyyliin hihan mitta 45 cm, kavennusosuuden mitoista ei mitään mainintaa. Koko on S vaikka olen oikeasti M-L, puikot olivat 4,5 vaikka ohjeessa oli 5. Lankaa meni 565g vaikka ohjeen mukaan kokoon S menee 650g. Tosin ehjiä keriä jäi vain yksi, aloitettuja pari ja pari outoa nyssäkkää - kolmessa kerässä oli solmu joista kahden jälkeen väri jatkui tosi oudosti ja piti etsiä toisesta kerästä parempaa väriä.

Lovely, soft, sweet, cuddly, colourful, warm, beloved. The pattern could have been a teeny weeny more precise (also the reader), the drawing giving the measurements showed the length of the arm 45 cm but not the length of the decrease part. This is the size S even though in reality I'm size M-L. The needles were 4,5 mm, the pattern recommended 5 mm. I needed 565 grams of yarn, the pattern told to have 650g. But still I have only one untouched ball left, a couple of nearly untouched balls and some leftovers - three balls had a knot and after two of those the colour continued in a not-too-appropriate shade so I needed to look for a more appropriate shade from another ball.

Aloitin tekemään 28.3. ja lopetin lankojen päättelyn tänä aamuna. Eli reilu kuukausi miinus Pariisin reissu miinus sairastaminen eli vajaa kaksi viikkoa pois eli ehkä kolme viikkoa aktiivista neulomista. Lanka on kyllä sairaan kallista, mutta on se sen arvoista!

I began this on the 28th of March and finished this morning. So a bit more than a month minus the trip to Paris minus the days of on sick leave (too sick to knit) so maybe about three weeks of active knitting. The yarn IS expensive, but it's worth it!

Muuten. Oletteko koskaan kuulleet miltä kuulostaa kun joutsenet lentävät? Siis ei se kaamea kaakatus, vaan se ääni kun 15 kiloiset tipuset lentävät taivaan halki? Kuulin äsken. On ihana, leppeä ja hiljainen ilta. Käytiin kissojen kanssa lenkillä ja oman kuistin edessä sisälle tuloa pähkäillessä (niitä ei saa sisälle kuin kantamalla) kaksi joutsenta lensi talon ylitse tosi matalalla - kuului sellainen jännä humina ja hurina, varmaankin ilmanvastus! Olenko joskus vähän fiksu ;)

Pitkä

Pitkä päivä ja pitkä takki!

Aamulla ylös, saumat kiinni ommellen (hihat kiinni kroppaan) ja kolmen puikon metodilla (muut saumat - rakastan tuota systeemiä!). Sitten silmukat kaulusta varten ja sovitus - SE SOPII!!! Ja se on ihanan pitkä, reilusti yli takamuksen. Tätä sopivuutta olen epäillyt ja pelännyt kuin sammakon poika harakan ammottavaa kitaa. Ei tarvitse ylimääräistä nappilistaa. Napit ostin tänään - todella sopivat, vaikka pelkäsin niidenkin löytymisen olevan hankalaa. Pitää vain joko kuroa jonkinlaiset napinreiät toiseen reunaa (niin, en tehnyt napinreikiä....) tai kehitellä lenksut. Ja kauluksesta puuttuu vielä puolet. Ja tietysti ihan liian monta langanpätkää pääteltävänä. Mutta minä haluan tämän huomenna teatteriin päälle! Helle - liian kuuma villaneuleelle? Eikä, uusi on saatava heti päälle! Kunhan nyt ensin saisi valmiiksi, eli lopeta bloggaus ja neulo!!!

Tänään ajoin taas vaihteeksi Mikkeliin. Matkalla bongasin (joko mennessä tai tullessa) ainakin kolme yliajettua jänistä/rusakkoa, yhden yliajetun kissan (heti oli tippa linssissä!) ja onnistuin kiertämään tietä ylittävän fasaanin.

Mamma oli pirteämmän oloinen kuin olin sukulaisen puheista olettanut (ja viime yön olin kierinyt ja miettinyt miten Mamman kanssa oikein pärjätään). Näin kotiavustajankin - Mamma on nyt suostunut kerran viikossa käyvään kylvettäjään ja kaupassa kävijään. Ja kaihileikkaus on ensi viikolla, joten hoitajat käyvät sitten seuraavat neljä viikkoa laittamassa silmätippoja. Ja tuon leikkauksen varjolla olen myös sopinut ateriapalvelusta - katsotaan peruuko Mamma sen jossain vaiheessa vai ei.

Kävin shoppailemassa - EN Pirtin Kehräämöllä kun mokoma ilkesi olla tänään (arkipäivänä!) kiinni. Kannoin sen sijaan roposeni Korunappiin. Nappien lisäksi mukaan tarttui yksi pieni, sievä sukkalankakerä... Mammalle shoppailin apteekissa ja isossa kaupassa. Aina Mamma sanoo, ettei mitään tarvitse, mutta sitten jutustelun lomassa, tai vaan silmäilemällä tulee vastaan jotain pientä (kuten tänään wc-harja, selänpesuharja (semmoinen pitkävartinen), shampoota) jota ei kukaan ole muistanut.

Sitten vielä kamun luokse synttärikakulle. Me olemme tunteneet toisemme viimeiset 32 vuotta - aika hyvin, koska ollaan molemmat nyt 38v. Puhuttiin syntyjä syviä puutarhassa auringosta nauttien. Itse olen viime aikoina (no, tänä talvena) miettinyt monenlaista, tosi vakaviakin, ja nyt M lupasi, että sitten kun minä vanhana ja raihnaisena en enää pärjää, eikä ole miestä eikä lapsia huolehtimassa (ja velikin kun on, by default, mies, ja miehet tunnetusti kuolevat ennemmin) eli ei ketään, hän tulee ja pitää huolen. Ystävät ovat arvokkaita!

Herrat katzit. Kotiin tullessa keittiön ison kaapin ovi oli auki. Syyllinen: Piki (erikoistunut kaappien aukomiseen). Lattialla BoogaBagini, ja sen sisältö: alpakkaa neljässä eri värissä. Kerät olivat hieman sekaiset, mutta vaikuttivat ehjiltä, eli ei ehkä lankaa suolissa. Osa keristä oli ollut ns. hedelmäpussissa, joka oli rei'itetty tehokkaasti, mutta huolellisen tutkinnan jälkeen sekin vaikutti "kokonaiselta" eli ei ehkä muovia suolissa.

Vappu

Flickrin kautta postattu kuva - tekstiä muokkaan Bloggerissa itsessään kun Flickrissä muokkaamismahdollisuudet ovat nolla. Klikkaamalla näkyy siis isompana.

Vappu tuli, vappu meni. Rauhallisesti. Katzit pääsivät tänään pihalle narun päähän. Voi sitä riemua ja autuutta. Ensin piti ryntäillä eessun taas, sitten tajuttiin, ettei ole mikään kiire, vaan voi loikoilla multaisessa kukkapenkissä (ja kieriäkin vähän, sen verran, että emäntä sai hepulin eilen imuroidun huushollin likaantumisesta) ja jahdata jokaisen läheltä lentävän otuksen. Piki sai kimalaisen kiinni ja ensin vaikutti, että ehkä pisti etutassuun, kun herra ravisteli tassua niin antaumuksella. Mutta nyt ei kyllä taida enää sattua.



Kissat ulkoilivat, minä söin jätskiä (puoli litraa vaatimattomasti...), join vissyä, neuloin ja kuuntelin Hitchhikeria - kyllä se on mielettömän hyvä! Norotakissa on vihdoinkin hihat valmiina. Nyt yhdistely ja sitten kaulus-nappilistapähkäily. Voi olla mielenkiintoista. Sen verran vartaloa halaava malli tämä (vaihteeksi, yleensä teen niitä telttamalleja), että tätä ei sitten vahingossakaan laiteta pesukoneeseen huopumaan.

Seuraavaksi tahtoo ehdottomasti pitsiä. Jotain oikein monimutkaista. Kesän IK:ssä oli ainakin yksi kiehtovan näköinen malli.