Valkoista

Kiitos - olen kohonnut taas itsesäälin alhosta ja päättänyt toimia omalla tavallani. Kunnes seuraava "kriisi" iskee...

Eilen kävimme porukalla tutustumassa paikkakunnan ylpeyteen, Otavan kirjapainoon. Sitä ennen kävin hirmuvauhtia kaupassa, kotona heittämässä tavarat jääkaappiin ja antamassa kateille lisää ruokaa ja pari silitystä per viiksipari. Kiire ja sen takia vähän ärsyyntynyt, mutta vierailu oli ehdottomasti kiireen väärtti. Tosi mielenkiintoista historiaa ja nykypäivää, ja sokerina pohjalla kirjahullun aarreaitta - Kirjavälityksen varasto :) Olisin voinut jäädä sinne lukemaan, hipelöimään kirjoja, nautiskelemaan painomusteen tuoksua ja vaan vaeltamaan vaikka kuinka kauaksi aikaa...

Tänä aamuna Indyn kiljumisesta huolimatta se ei päässyt ulos (liian kylmää Pikille ja ei ole kiva jos vaan Indy pääsee), vaan minä ja kamera kävimme siivoamisen jälkeen ulkoilemassa. Löysimme kahdeksan joutsenta meidän omasta rannasta!






Neulominen. Tajusin eilen, että takin selän 10 ylimääräistä silmukkaa ei toimi. Onneksi en ole vyötärön jälkeen lisännyt kuin kaksi, ja niistäkin on kainaloiden jälkeen päästävä eroon. Kaarroke nähkääs... EDIT: Yleensä en kiroile, mutta nyt kyllä kututtaa niin maan perusteellisesti. Kainaloissa - ja yhtäkkiä mulla onkin liian VÄHÄN silmukoita??? Purin. Ja söin suklaata.

Keksin parin sille oma kehräämälleni sini-ruskealle, nyt pitäisi vain päättää, että hanskat vai lapaset? Ja miten yhdistän langat?

Eilen aamulla töissä, välitunnilla, känny soi. Vastasin ja iloinen miesääni tervehti:"Jukka X Naisten sukkakerhosta hyvää huomenta!". Ei oikein ymmärtänyt, kun kerroin käyttäväni vain ja ainoastaan (sukkahousut poislukien) itse neulomiani sukkia (tai kavereittein neulomia). Kuulemma helpommallakin pääsisi...

Nih

Eikös se näin mene? Jos menee pitkään hyvin, täytyy jossain vaiheessa tulla kovaa ja kipeästi alas. Pitkään ei ole ollut murheita, oma mieli on tänä syksynä, viime viikkoina vihdoinkin uskaltanut tuntua omalta, iloiselta, peruspositiiviselta. Ja taas se alkaa. Mamma menee tasaista tahtia alaspäin, minulle soitetaan. Sitten minä vellon syyllisyydessä.

Olen päättänyt (vaikken siinä onnistu) olla stressaamatta. Käyn kerran kuukaudessa, enemmästä väsyn liikaa. Enkä minä voi tehdä yhtään mitään. En ymmärrä lääkityksistä tai sairauksista mitään. Viikonloppuisin ei ole mikään paikka tai henkilö tavoitettavissa. Menköön veli välillä. Seuraavalle soittajalle annan veljen puhelinnumeron...


Tämän jälkeen oli ihan pakko ryhtyä neulomaan. Eikä tuo käsi sen kummemmalta tunnu. Lähinnä se tuntuu tykkäävän fysioterapeutin harjoitelmista - teen kiltisti niitä. Mutta aamuisin se on aivan älyttömän jäykkä ja sen ojentaminen ja venyttäminen sattuu. Kyllä se siitä sitten ennen töihin menoa vertyy, mutta ei kiva silti. Taitaa paraneminen kestää.

Onneksi on ystävät, blogi ja Ravelry - saa valittaa, ruikuttaa, kitua ääneen. Voi myös iloita, riemuita ja hihkua. Kaksi työkaveria tänään töissä ihmetteli, että mikä siinä tietokoneessa, netissä on niin kiinnostavaa ja koukuttavaa? Toinen sai töissä uuden koneen (pyytämättä) ja toinen osti kotiin ihan ensimmäisen läppärinsä, jossa oli kuulemma kaikkia mahdollisia ominaisuuksia joita hän ei ikinä tule tarvitsemaan. Kuulemma voi lähettää jotain liitetiedostojakin, mihin niitä ikinä tarttee.... Mutta mulle iso osa elämää on netissä. Te kaikki ihanat :)

Sori, tänään on vähän nyyhkypäivä.

Liikaa

Onko liikaa jos...

...toteaa töissä yhtäkkiä kesken päivän, että hei - olen pukeutunut oman opettajan päiväkirjani kanssa sävy sävyyn :) Kansien kanssa juuri saman oliivin vihreä Riimingan pellavatunika ja sen alla kansien raitojen värinen trikoopaita.

...juo 1½ litraa teetä päivässä (eikä niistä kupeista yhtäkään töissä)?

...jos kissaherrat herättävät klo 5.34?

...käyttää kerralla neljäsosan koulun kirjaston vuosibudjetista?

...pyörittelee päässään päiväkausia miten osaisi sanoa kauniisti "ei"?

...laulaa seiskaluokan poikien mukana välituntivalvonnassa Billy Jeania?

...lukee kaupassa Kodin kuvalehden kannesta "Kääriydy villaan", hyppii riemusta, nappaa lehden ja kotona pettyy syvästi kun vain esiteltiin valmisvaatteita ja niistäkin suurin osa oli tekokuitua tai villasekoitetta.

...kokee vierotusoireita oltuaan peräti kaksi päivää neulomatta (käsi tosi kipeä). Eilen tv:n katsominen meinasi olla ylivoimaista (kuinka voi katsoa tekemättä käsillä mitään?), mutta tänään en onneksi ehtinyt edes avata koko toosaa.

Siniruskea

Olen nyt kehrännyt aktiivisesti pari vuotta. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kerta kun yhdistin valmislangan omaan kehruuseeni kertausvaiheessa.


Oma säie on tuo tummanruskea (voisi mahdollisesti olla Romneytä, en muista) ja kaupallinen on tuo tumma sähkönsininen (Kid Merino, Crystal Palace Yarns). Kauempaa katsottuna vyyhti näyttää tummanruskealta, lähempänä sininen erottuu. Kamera (salamalla tai ilman, sisällä tai ulkona yhtälailla) tuo sinisen esiin turhan tehokkaasti. Vaikeinta oli arvioida paljonko omaa lankaa on, jotta sitä olisi mahdollisimman sama määrä kuin kaupallistakin (25g/221m). Loppujen lopuksi omaa oli enemmän. Vähitellen pitäisi keksiä jokin efektilankakehruu, johon voisi upottaa kaikki nämä kertauksista yli jääneen pienet keränyssäkät.

Lankaa sain tehtyä 65 grammaa, eli saattaisi juuri ja juuri riittää hanskoihin, mutta taidan kuitenkin kehitellä tälle kaverin riittävyyden takaamiseksi. Ja hei! Moni valittaa, että lankakerät salaperäisesti lisääntyvät itsekseen komeroiden uumenissa - tässä kävi juuri päin vastoin - kahdesta tuli yksi :)


Erittäin epätyypilliset värit minulle. Mutta vaihtelu virkistää.

Matikkaa

Voi milloin minä (humanisti) opin laskemaan?!? Alpakkatakin ensimmäinen versio joutui purkuun kun olisi tullut ihan liian iso. Joo, mallitilkku (kaksikin) oli tehty, mutta laskut nähtävästi heittivät. Nyt on menossa toinen versio jo melkein vyötärössä (pyörönä) ja yhtäkkiä mulla on kymmenen silmukkaa liikaa selässä... EN pura. On niin nättiä jälkeä ja kaipa tuon voi soheltaa jotenkin. Ehkä teen lisäyksiä (näiden vyötärökavennusten jälkeen) vain etukappaleisiin? Eihän se haittaa?


Aloitin myös pienen ja sievän välityön, mutta ei siitä tule sievää, tulee hassu ja höpsö. Mutta teen (ehkä) silti valmiiksi. Aina sitä elämään vähän höpsöyttä mahtuu.

Kummallista suomea. Eilen tuli yhden nettipaneelin tietojen päivityslomake. "Käyttöuseutesi". Piti tavata kohtuullisen monta kertaa ennen kuin ymmärsin. Tänään Yorkshiren etsivissä "sättäiltiin". Kyllä minä kai yhä chattailisin, vaikka se onkin finglishiä.

Herrat pääsivät tänään ulos. Ne tietävät heti kun on edes harkinnassa ulkoilu - osaavat kai lukea emännän ajatuksia. Pikillä oli villapaita päällä. Naapurin mummon piti tulla sisältä (näki meidät ikkunasta) vauhdilla katsomaan kun on niin hieno ja upea ;)

Hymyilyttää

Jotenkin on vaan niin onnellinen ja tyytyväinen olo ;) Ei voi olla hymyilemättä. Ei, vaikka ainepino odottaa laukussa (taas), ensi viikolla pitää tehdä ja tarkistaa vino pino kokeita, ja muutakin kiirettä on tiedossa. Mutta tuntuu hyvältä. Oman olon vuoden tarkkailun jälkeen väitän, että extramagnesiumin popsiminen on meikäläiselle (kramppaaville jaloille ja mielentilalle) välttämätöntä.

Herrat ja salaperäinen kukkakeikaus ylöspäin (ks. ed. postaus). Olen miettinyt ja pähkäillyt ja pohtinut. Ainut selitys mitä keksin, on, että jompi kumpi on jahdannut kärpästä (tai (tosin epätodennäköisempää) välikatossa rapistelevaa hiirtä) ja onnistunut irrottamaan laskoskaihtimen narun (tämä on tehty ennenkin) ja jotenkin kummallisesti sotkenut sen narun sekä posliinikukkaan ja itseensä. Sitten herra on hypännyt kiipeilytelineen ylätasolle ja kasvi on seurannut perässä (aika tukeva ja tiivis kasvi tämä yksilö). Sain nimittäin selvitellä laskoskaihtimen narua irti kasvin oksista aika kauan. Mitähän seuraavaksi?

No postia! Indyllekö?


Indy rakastaa syvästi höyheniä :) Mutta se saa leikkiä niillä vain valvottuna, en halua sen nielevän noita värjättyjä ja mahdollisesti suolistoon tukkeeksi jääviä höyheniä. Paketti tuli Yarnissimalta. Taivaallista lankaa ja La Digitessa-sukkien ohje. Mukana myös suloinen pieni suklaa ja Succaplokki-silmukkamerkki. Kyllä kauniisti pakattu, huolella ajateltu paketti vie aina asiakkaan mennessään... Heti tekisi mieli tilata lisää... Mutta jospas ensin edes ajattelisin näiden neulomista.


Toinenkin paketti, pikkuruinen, mutta täydellinen yllätys ja niin ihana! Kaverini harrastaa korujen tekemistä ja oli tehnyt suloiset katit (kuulemma Indy ja Piki) minulle korviin. Indy kyllä yritti heti pelata jalkapalloa näillä... No, sen omat pallot on siinä kunnossa, että menivät roskiin. Lelujen roskiin heittäminen on aina hankala operaatio. Se täytyy tehdä niin, ettei Indy näe - muuten se käy hakemassa lelut takaisin ;)


Muutenkin, tänään on ollut tosi hyvä päivä. Verolappu tuli vihdoinkin, rahaa tiedossa, tosin tuhlasin siitä jo kolmasosan kirjakaupassa - kirjoihin, jotka voin vähentää vuoden päästä verotuksessa ;)

Muutama työkaveri on ollut tämän viikon kuntoutuksessa ja tiedän näkeväni heidät vihdoinkin maanantaina - on ollut ikävä!

Viikonloppuna ei ole mitään pakkotekemistä, vaan saan olla möllöttää, löhötä, laiskotella.

Ja eilen olin kiltti ja ekan kerran muistin tehdä koko käsiharjoitesatsin, minkä fysioterapeutti määräsi viikko sitten. Tänään käsi ei ole ollut mitenkään erityisesti kipeämpi, vain hieroessa, sillein ihanasti kipeä. Ehkä se paranee, eikä ole loppuiän vaiva.

Hervotonta

Jotkut päivät menee nauraessa. Kaikki on ihan hervotonta.

Löysin aamulla kännystä tekstiviestin, että postipakettini (ei liity käsitöihin!) on saapunut eilen... Miten en ollut huomannut, miksi en ehdi tänään postiin? Elämä.

Onnistuin jälleen kerran puhumaan persusmuodosta* enkuntunnilla.

Onnistuneesti partisiipin preesens -tehtävässä suomensin "voleuse"** suureen ääneen ja teatraalisesti (sopi lauseen tyyliin): vaLas! Pitäis ihan oikeasti ehtiä joskus Pettuvedelle esittäytymään video-opiskelijoille livenä, jotta tietäisivät, että ei se todellisuudessa ole niin hullu kuin välillä vaikuttaa... ***

Loin takkiin**** silmukat, neuloin jopa muutaman sentin helmaa, enkä vielä ole löytänyt siitä mitään vikaa? Bongasin samasta tilaisuudesta kolme muutakin neulojaa. Yhtä en tuntenut, kaksi muuta olivat meidän nuoret erityisopettajat! Hillitöntä sormi/käsimerkkeilyä ja melkein äänetöntä naurua - mekin neulotaan!

Mulle ei riittänyt teepussia tuossa samaisessa tilaisuudessa - no, söin kostoksi kaksi herkkuleivonnaista ;) Siis voileivän lisäksi.

Kolmas erityisopettaja sanoi pois lähtiessä, takkia niskaan laittaessa niin nätisti:"Pitää aina jäädä kattomaan mikä huivi sulla on!"

Aikuislukiolaiset aloittivat toista jaksoa, kävin avaamassa oven ja katsomassa, että homma alkaa sujumaan (opetus videon kautta). Heidän intonsa opiskella ja oppia on huikeaa ja käsittämättömän tarttuvaa!

Herrat olivat päivän aikana... Tehneet jotain. Olkkarin ikkunassa on iso ja komea laskoskaihdin, jonka "säätönaru" on kiinni ikkunalaudassa. Vieressä on se posliinikukka, jonka ne tiputtivat tässä yksi päivä. Nyt kaihdin oli alhaalla, kukka oli viereisessä kiipeilytelineessä (noussut siis puoli metriä ylöspäin ikkunalaudalta) ja kaihtimen naru oli kiedottu taidokkaasti kukan lehtien sekaan. Kärpänen?

Kotiin tullessa postilaatikossa oli ihan oikea postikortti! Oikein ulkomailta (Pariisista!!!) asti. Sydäntä lämmitti ajatus, rakas kuva (Monet: Le soleil levant) ja pienen kaupungin postinjakelu. Kortti oli siis ihan nimellä, mutta osoite oli koulun (ja vielä ihan oikein) - ja kannettu kotiin ;)


*perusmuodosta
**vaRas (naisesta)
***On se niin hullu. Tai tuplasti vielä hullumpi.
****Se takki nro 3 (ei alpakkaa).

Pitäisiköhän perustaa kategoria sekoilulle?

Äh

Kiitos, sukat pääsivät heti eilen käyttöön ja tykkään ihan mahdottomasti. Vaikka neuloessa tuntui puuvillaiselta, niin jalassa tuntuu tosi miellyttävältä villalta. Tahtoo lisää näitä!

Alpakkatakki nro 1 menee ainakin osittain purkuun. Joku ei ole lukenut ohjetta kunnolla, vaan mennä posottanut neulomaan... Voipi olla, että jää vähäksi aikaa jäähylle.

Alpakkatakki nro 2 odottaa kunnes ykkönen on tehty tai sitten vaihtoehtoisesti kunnes löytyy vahingossa jostain lehdestä/kirjasta/netistä sopiva sovellettava valmis malli. Langat on kyllä visusti laitettu erikseen ettei kukaan käytä niitä vahingossa johonkin muuhun projektiin.

Takki nro 3 (ei alpakkaa) alkaa kohta mallitilkulla. Kiitos lukkarien tekijälle tiistaista tässä jaksossa - tunnit alkavat vasta 12.15, tosin sisävalvonta on klo 11.40. Oishan siellä kyllä muuta tekemistä (ne kirjalaatikot kirjastossa...) mutta nyt ei jaksa.


Puhelin lähtee tänään huoltoon ihan asiakaspalautuksena (ei kuluja, jee!) - miksei tämmöistä voitu kertoa silloin edellisen huollon (kaksi viikkoa sitten...) yhteydessä? Enkä kyllä tajunnut itse kysyä, noloa.

Huomenna on koulukuvaus - iik. En ole koskaan tykännyt olla kuvattavana ja koulukuvaus on vielä jostain syystä erityisen tönkkötankerotilanne. Tartteisin passikuvan... Olisin paljon mieluummin itse kameran takana.

Lisää

Ei, aineita ei ole vieläkään korjattu - tajusin, että ko. ryhmän eka tunti loman jälkeen on vasta tiistaina, eli vielä on aikaa...

Piha on siivottu talvikuntoon. Kissojen kanssa on kytätty hiiren rapinaa saunan seinässä. Tai siis minä kuulen sen välillä, kissat huomattavasti useammin --> päät pyörivät ja kissat kulkevat rapinan mukana. Huikea kuulo!

Lisää sukkia! Kolmas pari sukkasatoon - mulle näköjään sopii tällaiset tempaukset, joissa en lupaa kuin minimistä alle puolet... Tulee vahingossa tehtyä enemmän. Nämä on aloitettu jo syyskuussa Karstulassa koulutuksessa. Silloin tein ekan sukan valmiiksi, aloitin toista ja siihen jäi. En nimittäin ollut ollenkaan varma tykkäänkö tuosta raidoituksesta tässä mallissa... Päätin lopulta tykätä, koska lanka on niin älyttömän ihanaa!


Kuvat... Sää on sellainen, että värit eivät toistu oikein. Alemmassa kuvassa ollaan lähempänä totuutta. Eli joulunpunaista tummemmilla säväyksillä. Tahtoisin niin tästä villatakin itselleni, mutta saisinkohan ikinä Wollmeisen päivityksestä kerralla samaa erää niin paljon?


Malli: Wanida (Kirjasta Sock Innovation (Cookie A)). Kaunis, yksinkertainen, mutta kuitenkin joku säväys mukana. Ainoa vaan, että tein siis ekan sukan koulutuksessa jossa ei voinut lukea ohjeita kovin tarkasti... Niinpä kantapään jälkeen en osunutkaan kakkoskaavion alkuun. Taisin neuloa kantapään väärään kohtaan? Ei haittaa menoa, kummassakin sukassa on sama, identtinen moka ;)
Lanka: Rosenrot Twin (Wollmeise, 80% merino, 20% polyester). Siis sitä himoittua, vaikeasti saatavaa mutta ihanaa lankaa. Ihan ensimmäinen työni ko. langasta. Tosi helppoa neulottavaa, suorastaan soljui puikoilla. Värit ovat näissä huikeita. Tuntu kädessä on painava, lähes tulkoon puuvillamainen, mutta ei kuitenkaan liikaa, sillä en kauheasti tykkää puuvillasta. Neulottuna enemmän villamainen pinta ja tuntu. 94 grammaa - yhdessä vyyhdissä on noin 150 grammaa joten hyvin piisasi.
Puikot: 2,25 mm eikä ollut yhtään liian ohuet, vaikka lanka onkin 311m/100g eli vähän paksumpaa kuin normaalit sukkalankani.

Mitäs nyt? Töihin. Joo, tiedän, ei saa mainita. Tahdon nähdä ensin ensi yönä ihania Wollmeisesukkaunia :)

Perus

Tänään...
-Indy ja Piki tiputtivat posliinikukan. Johan se ehti ikkunalaudalla kaksi päivää ollakin. Päälliruukku halkesi kolmeen osaan.
-Hilma leikki "pidän jöötä pojille" -leikkiä hyvin tehokkaasti. Piki vetäytyi varovaisesti kauemmaksi. Indyn teki toisaalta hirmuisesti mieli lähteä leikkiin mukaan (tassut ja häntä tekivät pakkoliikkeitä) mutta toisaalta pelotti ja oli parempi jäädä sivuun.
-Novita tuli. Taas lehti vaatii muutaman päivän tuuletuksen ennen kuin pystyn kunnolla lukemaan. Vain pari mallia tuntui kivalta, suurin osa oli taas "ei minulle". No, tilaus loppui tähän numeroon.
-Kehräysidea pyörii päässä. Huomenna on pakko kehrätä.
-Karstasin. Hidasta. Tarkoitus on saada koiran karvoja ja lammasta 50-50. Mutta taitaa käydä niin, että tässä jälkimmäisessä satsissa on enemmän koiraa... Taidan sekoittaa vielä kerran.
-En vieläkään korjannut ENA1:n aineita. Ei vain ole inspistä. Huomenna on pakko. Sen jälkeen vasta saan kehrätä ;)
-Neuloinkin:


Malli: ihan perussukka ranskalaisella kantapäällä. Varren joustin 3o 2n, koska se sopi silmukkamäärään (50s). Koko 28-29.
Lanka: Regia 4-fädig Nation Color, 38 g.
Puikot: 2,5 mm

Nopeaa, aivotonta. Paitsi, vähän oli pakko säätää. Jos olisin neulonut suoraan vaan eteenpäin kerää, olisi nilkkaan kantapään kohdalle tullut vain parin kerroksen ohut tumman sininen raita. Ei kiva. Joten pätkäisin vähän pois jotta sain tuon leveämmän raidan. Sukkasadon tavoitteeni oli yksi pari - eli nämä ovat jo toinen ja siis erinomainen saavutus!

Unia

Joskus muistelen lukeneeni/kuulleeni väittämän, että kissat ovat tylsiä. Nukkuvat vaan, eivät tee mitään. Ja pah! Hilma tuli eilen illalla kylään ja viipyy lauantaihin. Pitkästä aikaa piti sähistä ja murista kunnolla, mutta kyllä Pikin voi päästää välillä armollisesti nenutteluetäisyydelle. Ja Indy saa nukkua sängyllä 20 sentin päässä, muuten se on selvästi se ärsyttävä kakara.

Pojat saivat myös uuden Kong Kickeroo -lelun (löytyi ihan Mikkelin Mustista ja Mirristä), kun sitä kehuttiin hienossa kissablogissa. Indy kiehnäsi pari kertaa, Piki innostui vähän enemmän, mutta ei herättänyt suuria intohimoja. Hilma rakastui välittömästi! Viime yönä kolmen jälkeen heräsin ärinään ja murinaan. Valo lamppuun, rillit päähän ja Hilmahan se siinä keskellä makkarin lattiaa painii täyttä vauhtia Kickeroon kanssa ;)

Koska Hilma joutuu kärsimään näitä riiviöitä, se saa hemmotteluruokaa :) Kerma kelpasi (ja loput Pikille). Samoin seiti, kuulleessaan mikron äänen se menee valmiiksi työhuoneen pöydälle odottamaan annosta (ja herra kyttäävät vieressä josko jotain sattuisi tippumaan tai jäämään yli).

Hiekkalaatikkoasiat ovat yksi suuri show! Normaalisti herroilla on kaksi laatikkoa kylppärissä. Pinkki (Juulia-vainaan peruja), jota Indy suosii, ja ruskea, Pikin suosikki. Nyt ovat nämä kaksi ja Hilman oma (turkoosi) rivissä työhuoneen lattialla. Jos siellä olisi vain Hilman loota, kaikki kolme käyttäisivät samaa. Viemällä muutkin laatikot sinne yritän lähinnä helpottaa Hilman oloa, nimittäin... Indy käyttää vain ja ainoastaan Hilman laatikkoa. Piki käyttää ensisijaisesti Hilman laatikkoa, mutta oma ruskea käy myös. Ja Hilma... Tutkii tarkasti kaikkia kolmea vuorotellen ja päätyy yleensä siihen vähiten käytettyyn. Valitettavasti yleisö (=herrat) kyttää vieressä ja jopa laatikon päällä, että mitähän asiaa se tällä kertaa vääntää?

Kissakuvahaasteessa on tällä kertaa aiheena päikkärit. Meillä niitä nukutaan paljon ja monessa eri paikassa. Piki on tällä viikolla nautiskellut emännän lomasta ja iltaisin nukkunut tuntitolkulla neulovan/lukevan emännän sylissä (siksi spostien/blogien/räveltämön lukeminenkin on ollut vähän hidasta). Päivällä tavallisimmat paikat ovat sänky ja sauna - lämpimimmät.

Indyä en saanut kuvaan, se karkasi minun tullessani lähemmäksi, mutta vieraileva tähti Hilma paikkaa.


Piki kuitenkin parkkeeraa itsensä hyvin mielellään myös aurinkopaikkoihin, kuten tänään. Tässä huvipuiston ylätasanteella ja kerrankin herran oikea väri näkyy! Piki ei ole siis musta, sen iho on itseasiassa hyvin vaalea kuten myös karvat juuresta.


Tässä unipaikassa on hyvää myös nenän edessä (tosin lasin toisella puolella) toimiva kissatv.

Viimeinen - The last one

Eilinen oli pitkä päivä, mutta löytyi se aurinkokin (lumen ja loskan saattelemana). Pikikin oli illalla oma pirteä ja hellyyden kipeä itsensä. Vuosi sitten kumpikaan ei reagoinut mitenkään rokotukseen, kaksi vuotta sitten kumpikin oli nuupahtanut vuorokauden verran.

Mamma on oma lukunsa. Sanotaanko näin, että tasaisesti pikkuhiljaa alaspäin.

Päivän piristys oli Secret Palin viimeinen paketti! Ihanaa farkun sinistä Rowania (voi että rakastan Rowanin lankoja!), villalankaa Natural Dye Studiolta, suklaata (jota ei enää ole ;), taas uusi ja mielenkiintoinen lehti (pitää tulevaisuudessakin kysyä kansainvälisissä vaihdoissa lehtiä), kauniit puikot ja tosi söde peltiloota täynnä nuppiksia. Jostain käsittämättömästä syystä olen addiktoitunut kaikenlaisiin peltilaatikoihin, -purkkeihin ja purnukoihin. Ne vaan on niin söpöjä! Mukana oli myös näsäkkä huovutetuin kansin varustettu muistivihko. Kaiken kruunasi ihana lammaskortti. Kiitos Mazzam tästä kierroksesta!

Oma ystäväni oli kiva ja hoiti homman kotiin enemmän kuin hyvin, mutta muuten tämä kierros ei kyllä ollut niin kiva kuin aikaisemmat. Kaipasin erityisesti entistä listaa mukana olijoiden blogeista. Sitä ei tehty, vedoten salaisuuden säilymiseen loppuun asti. Mutta... Ennen oli niin kiva käydä eri blogeissa, tutustua uusiin neulebloggaajiin, nähdä maailmaa ja tapoja. Se puuttui tästä kierroksesta. Haluan ehdottomasti osallistua kansainvälisiin vaihtoihin jatkossakin, on se vaan niin mukavaa, mutta taidan toistaiseksi etsiä niitä esim. Ravelrystä.


Yesterday was a really long day visiting my grandmother. Let's just conclude that's she's going slowly but steadily downwards.

The best part of the day was my Secret Pal's last package! Beautiful Rowan Denim and Natural Dye Studio yarns, chocolate (that is no more ;), gorgeous long needles, a new and interesting mag (I'll have to remember to ask for mags in the next international swaps too) and a tiny but oh so lovely metallic box full of needles. My friend must be psychic! I never mentioned anything about this addiction of mine, but I really love metallic boxes, all sizes and shapes :) There was also a notebook with felted covers. Thank you Mazzam, for this lovely round!

Harmaata

Harmaata. Ihan kaikki. Sää, mieli ja kissatkin. Eilen kävivät rokotettavana ja nyt ovat vaisuja. Mutta toivottavasti illalla normaaleja. Tosin olen ennenkin huomannut, että sää vaikuttaa herroihin selvästi. Aurinkoisella kelillä riehutaan, harmaalla säällä nukutaan.


Harmaata itse kehrättyä, en yhtään muista mitä villaa. 96 grammaa, Seinäjoen messutuotos.

Piuhat

Sen täytyy olla jotain miehistä. Muistatteko kun kesällä talon miehet leikkasivat norjan angervoa... (linkin loppupuolella). No, tänään menin kylmään hyvin varustautuneena pihalle etsimään kottikärryjä, jotta voisin raivata etupihan kuunlilja+kotkansiipi-penkin. Kärryjä ei näkynyt, mutta yhden naapurin aikuinen poika (kyläilemässä) tuli juttusille:
-Kyllä toi on komee! Ihan kuin tiili!
-???
-Siis toi pensasaita, kuin se on saatukin noin suoraks ja hienoks?
-AI toi! Siis sehän on norjan angervo, joka ei kuki kun se leikataan.
-Mutta kyllä on hieno aita!

Pitkät piuhat ja hidas sytytys. Perjantain kävin siis fysioterapeutilla kädestäni. Kohtelias, mukava nainen, joka "ei kättele, nää nykyiset säännökset". Ja hetkeä myöhemmin tutki käteni puristusvoimaa käskemällä puristamaan kättään ;)


Uusi neule aloitettu. Tuulian metodilla Tiinan ihanasta langasta. En vaan tiedä minne olen lykännyt sen mittauspaperin... Siis neuleretriitissä, Tuulian työpajassa mittasimme toisemme tätä metodia varten tosi tarkasti! Mitat laitettiin talteen ja siitä syötin spread sheettiin. Ja nyt hihan alku on vähän outo, eli olen varmaan syöttänyt jotain oudosti tai sitten joku on mitannut jotain oudosti... Mutta en vielä ainakaan pura, vaan vertaan neuloessa vanhaan, hyväksi koettuun takkiin. Yritän samalla pähkäillä mitä pitsiä ja mihin? Siis näitähän ei voi päättää etukäteen...

Mu-tu

Tänään olis Tampereen Tallipihalla Lammasmarkkinat... Ei jaksanut aamulla lähteä. Katsoin kelloa ja käänsin kylkeä ja nostin peittoa (Piki haluaa aina peiton alle, pää minun käsivarteni päälle) kuuden jälkeen mutta nukuin sitten vielä melkein puoli yhdeksään - minulle tosi pitkään.

Nyt herroilla on uusia leluhiiriä ja tuoretta possun sydäntä ja mami kotona. Koko ajan jompikumpi kiehnää kyljessä ja leluja kannetaan minulle esittelykierrokselle. Taitaa olla harvinaista herkkua tämä vapaapäivä kotona.


Mari haastoi jo jokunen päivä sitten, mutta on pitänyt vähän pohdiskella ensin. Aistit yleensä ottaen ovat minulle tosi tärkeitä.

Tehtävänanto on seuraavanlainen:

Laita tunnustus blogiisi.
Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti. Tätä en jälleen kerran tee, vaan toivon, että halukkaat ei-vielä-haastetut nappaavat tämän itselleen!
Tässä minun ajatukseni aisteista:

Näkö: Äärimmäisen tärkeä! Minulla on ollut silmälasit kymmenen ikäisestä - tykkään laseista (onneksi, leikkaukset eivät sovi minun silmilleni) ja erilaisista pokista. Valtio vaan voisi tukea vähän niiden hankinnassa, olen täydellisen työkyvytön ilman laseja.
Rakastan värejä ja luontoa. Väreistä, varsinkin väriyhdistelmistä minulla(kin) on voimakkaita mielipiteitä, esim. en voi sietää liilaa ja keltaista yhdessä. Samoin ällö-lällö pinkki aiheuttaa päänsärkyä. Ja beige ei ole väri ;)

Haju: Hajusteherkkä. Luonnon tuoksut ja lemut ovat ihan ok, niistä ei tule päänsärkyä vaikka ne eivät aina miellytäkään. Mutta nuo keinohajusteet! Haju- ja partavedet, dödöt, hiuslakat ym. tökötit, pyykinpesu- ja huuhteluaineet. Joudun välillä vaihtamaan eri tilaisuuksissa kesken kaiken istumapaikkaa kun en vaan voi olla siinä lemussa. Tehokkaat äidit pesevät lastensa vaatteita lemuaineilla ja ope pidättelee hengitystä kumartuessaan neuvomaan oppilasta... Itse käytän vain vaniljaöljyä hajusteena.

Kuulo: Toisaalta ei niin tärkeä - en kuuntele pahemmin musiikkia (paitsi autolla ajaessa pitkillä matkoilla), mutta toisaalta rakastan keskustelemista ja esim. ääneen lukemista eri kielillä. Entinen katti, Juulia, tunnisti selvästi milloin en lukenut suomeksi, koska tuli välittömästi puskemaan leukaani. Hiljaisuus on tärkeää minulle.

Maku: Rakastan herkkuja, mutta olen myös ärsyttävyyteen asti nirso. En tykkää voimakkaista mausteista, sipulista, paprikasta, fetasta - maha tulee helposti kipeäksi. Toisaalta sappikohtausten muisto kummittelee joidenkin ruoka-aineiden yhteydessä. En varmaan koskaan pysty enää ryhtymään puhtaasti kasvissyöjäksi, koska kaikkiin kasvisruokiin tungetaan paprikaa ja en siedä sitä. Joten sellainen kana-kala-kasvis-yhdistelmä.

Tunto: Käsillä on ihana hipelöidä eri tuntuisia kuituja, villoja, lankoja - ja ennen kaikkea kissojen turkkia (siihen on myös ihana upottaa naamansa ja vetää maailman ihaninta tuoksua nenä täyteen). En kuitenkaan tykkää eniten yltiöpehmeästä, vaan villassakin pitää olla karheutta. En kutia kovin helposti, eikä kipukynnys ole kovin matala. Totun kipuun liiankin helposti, esim. eilen fysioterapeutilla oli vaikea määritellä ovatko käteni tuntemukset kipua vai venyttävää ärsytystä, kiskontaa, kiristystä. Lopputulos oli, että minulla on kovin erikoinen kyynärpää, mahdollisesti rakenteellinen vika. Ei kielletty käsitöitä!

ps. Edelliseen lisätty vähän parempia kuvia. Siis kuvia jälkeen silityksen ;)

Tadaa!

EDIT: vaihdettu parempia kuvia...
Täytyy olla totaalisen hurahtanut neulomiseen kun...

...juoksee potentiaalisesti kiinnostuneiden työkaverien perässä vain esitelläkseen "tän ihan mielettömän metodin"!
...ei tajua pettyä kun ne eivät olekaan yhtä innostuneita.
...ei tajua pettyä, kun yhden mielestä parasta työssä oli kivat värit ;)
...neuloo jotain vain ihan uuden metodin testaushalusta, tietämättä kenelle työntää valmis neule ;)





Neuleretriitissä, Tuulian työpajassa aloitettu malli/testineule. Ensin meinasin olla laiska ja jättää tämän kesken, mutta sitten Natsineulojan tiukka ilme ja hannespulla palauttivat maan pinnalle. Tein kiltisti valmiiksi.

Malli: The Tailored Sweater -ohjeistuksen mukaan.
Lanka: 7veikka (En muista milloin viimeksi - eikä taatusti vähään aikaan. Halkeili ja tuntui muovisen jäykältä käsissä. Mutta tykkään kyllä väreistä.), 101 grammaa.
Puikot: 3,5 mm

Tajunnanräjäyttäjä. Opin monta uutta asiaa tässä työssä. Tärkeimpänä niistä virkkausaloitus (ei se mitä olen pitsineuleissa käyttänyt vaan ihan toinen) ja totaalinen saumattomuus istutetuilla hihoilla. Nyt, pitäisi uskaltaa tehdä mallitilkku (tai kaksi), ja aloittaa neule ihan itselle tällä systeemillä. Tahtoo vähän pitsiä mukaan...

Arkea

Jotkut päivät vaan kitkuttavat, toiset lentävät. Tänään on lennetty. ENA2-kurssi on täynnä taivaasta pudonneita enkeleitä! Tekevät työtä välillä hiiren hiljaa, mutta myös keskustelevat lentoisasti ja elävästi, unohtaen hetkeksi suomen kielen.

Aamu oli yhtä myrskyä, ihailimme luokan ikkunoista, pohdimme Suomen säätä yleensä ja nautimme ajatuksesta, että enää ei tarvitse opiskelijoiden (eikä opettajien) ravata äidinkielen ja kuviksen tunneille Teletalolle. Onni on uusi siipi!

Luovutin huivin. Uusi omistaja oli onnellinen!

Iltapäivällä aurinko löytyi jälleen, kirkkaana ja kauniina. Herrat kissat innostuivat enemmän kuin aikoihin. Tänään on ravattu ja rallattu, matot makkaralla. Jos eivät ole jo makkaralla, Piki jahtaa olemattomia saaliita mattojen alta kaivellen. Yksi verho alas olkkarista, painia pitkin ja poikin sänkyä, sohvaa ja keittiön pöytää. Tiputettu kaikki tavara alas takanpäältä. Ensi yönä niitä varmaan nukuttaa hyvin ;)

Eilinen vanhempainilta oli ensimmäinen ikinä, jota en jännittänyt! Tunsin vanhemmista varmaan puolet etukäteen, muutama on hyvä ystäväni. Joistain perheistä on jo toinen lapsi minun hoivissani. Lämmitti sydäntä, kun yksi äiti kysyi, että lupaanko olla näiden keinoemo koko seuraavat kolme vuotta? No, tottahan toki, jos kaupunki minut töissä pitää :)

Soittelin ja hoidin Mamman asioita. Pyysin kodinhoitajia pitämään vähän tarkemmin silmällä. En tiedä saako Mamman harhoja kihtilääkkeistä (viime jouluiset aiheuttivat infarktin) vai näkeekö hän vain voimakkaita unia (kuten minä, olisiko perinnöllistä?). Mutta puheissa (jotka muuten ovat erittäin järkeviä) vilahtelee kertomuksia kuinka hänestä tuntui, että Taisto (isäni, kuollut siis 1½ vuotta sitten) ja veljeni maalasivat tauluja olohuoneen lattialla - ja kas, tarkemmin katsottuna ei siinä ketään ollutkaan... Huolestuttaa.

Kokeet korjattu - ehtisiköhän tänään vielä neulomaankin? Jotain pientä ja sievää.

Yksinkertaista

Kröh, kräh ja kräääh. Ääni on löytynyt, mutta muuten veto pois. Yritin käydä tänään töissä, kokoustamassa (taksvärkki, eli ei opetustunteja, mitä nyt minun oli tarkoitus mennä Petäjävedelle tutustumaan videoneuvotteluoppilaisiin), mutta ei siitä mitään tullut. Tulin kotiin nukkumaan. Hyvin nukutti - Piki kainalossa, kahdet villasukat ja kaksi villatakkia, viltti ja Indy sohvan selkänojalla kuorsaamassa. Nyt on ihan inhimillinen olo. Parasta ollakin, huomenna on vanhempainilta josta en voi olla pois.

Visio toimi - kerrankin! Tilaus oli siis: lämmin, paksu, muhkea, yksinkertainen ja selkeä kolmiohuivi. Tilaaja toi langan, odotin jotain kaunista ja värikästä, mutta... No, onhan tämä nätin vihreää ja kieltämättä sopii tilaajalle upeasti.


(Tuo sohvan selkänojan päällisnurkka on Indyn vakiopaikka.)

Malli: Omasta päästä. En halunnut tehdä mitään pelkkää ainaoikeaa, joten jotain, mutta yritin yksinkertaista. Siispä 11 krs sileää ja joka 12. krs 1 oikein, lk, 3:n silmukan kavennus (ssk), lk. Reunus ihan vaan 6 o, lk, 1 o, lk, 6 o, ssk. Sivureunoissa koko ajan reunimmainen nostettu nurin, 1 o ja lk. Tilaaja näki tänään valmiina (ennen langanpätkien päättelyä), olisi ottanut heti mukaansa, mutta halusin päätellä, punnita ja kuvata.
Lanka: Katia Peru (väri 14). En vakuuttunut. 40% villaa, 40% akryylia ja 20% alpakkaa. Miksi alpakkalankaan, joka ei ole sukkalanka, pitää tunkea akryyliä? Lämmin ja pehmeähkö, mutta jotenkin ei huippukiva. Ja irtosi joitain toooosi pitkiä valkoisia karvoja (ei, en syytä Indyä tällä kertaa). 473 grammaa - jäi vähän jäljelle, mutta sanoisin, että vajaita keriä.
Puikot: 6 mm


Sukattaa. Pahasti. Syystä, että jotta... Kerron myöhemmin. Mutta jospas ensin keskeneräiset... Tosin niissäkin on kahdet sukat ;)

Toipuen

Eilen innoissani unohdin kokonaan kertoa ostoksistani. Messuilla oli vain pari lankamyyjää, mikä oli pettymys. Muutenkin enimmäkseen valmiita tuotteita. Perinteisesti hain ulko-oveen kranssin, samalta rouvalta C-oven läheltä, kuten joka vuosi. Kauniita ja uskomattoman kestäviä - edellistäkään en vielä heitä pois, vaan koetan sijoittaa sen jonnekin muualle.

Lisäksi pari kerää noroa... En vaan voi vastustaa... Tapion kaupasta tietysti. Siinä on kyllä uskomaton mies, tietää kaiken langoista ja neulomisesta, ja on vielä hyvä markkinamies. Kävi ihailemassa osastoamme ja rukkiani. Lisäksi nappeja Hannele Hämäläiseltä. Kissoja. Niistä on pakko muistaa ottaa kuvia.

Tänään olen epätoivoisesti yrittänyt köhiä keuhkojani pihalle pala palalta. Inhaa. Kuumetta ei ole, mutta täysin vetämätön olo. Ehkä siitä johtuen ei neulominenkaan ole oikein mennyt putkeen. Olen laskenut ja laskenut, parilla ja laskimella ja vielä päässäkin. Reunaa maailman yksinkertaisimpaan huiviin. Ehkä se siitä. Tai sitten ei - en tiedä tuleeko samanlaista kuin visio päässäni.


Piti sen verran käydä pihalla, että yritin noin ottaa siistiä, hyvää, koko vartalokuvaa Pikistä puku päällä. Ei oikein onnistunut. Ensinnäkin, kamera luulee kattia mustaksi, eikä suostu tarkentamaan herran naamatauluun. Toiseksi, herra ei pysy paikoillaan. Kolmanneksi, jos se pysyy pari sekuntia paikoillaan, se kääntää päänsä juuri väärään suuntaan. Neljänneksi, jos ei käänny pää, niin sitten koko katti lähtee kävelemään kohti kameraa. Viidenneksi, jos Piki kerrankin poseeraisi täydellisesti, Indy kiskaisee omaa hihnaansa ja kuva heilahtaa... Järjestäisiköhän kukaan kissojen valokuvamallikurssia?

Kräääh!

EDIT: Messuilla tavatut tutut! Unohtui tärkein, Katja Secret Woolista! Tuli illalla myöhään mieleeni, kun odotin unta ja harkitsin lankavarastoni uudelleen organisointia (vain harkitsin...). Samalla yritin perustella itselleni jotenkin järkevästi, miksi voisin liittyä Secret Woolin kohta alkavaan Lankaklubiin... Unohtui myös ex-äitipuoleni vanhin sisko, joka hänkin kuulemma oli eksynyt tänne blogiin ja heti arvannut minuksi ;)

Otsikkoa enempää ei enää lähde ääntä... Tänään siis Seinäjoen messuilla, monen upea yrityksen tukemana, Neulebloggarit - ihan elävinä ;)

Kerrankin osasin aamulla lähteä ajoissa, ehdin ihailla upeaa auringonnousua, sumua ja utua, joutsenia. Eikä parkkipaikalla ollut ryysistä. Osasto oli hieno, sohvat erityisesti. Lankoja oli paljon, osa ihmisistä osasi kyllä hiplailla oma-aloitteisesti, osaa piti vähän houkutella. Houkutukseksi, ihmisten huomion herättäjäksi vein rukin ja parkkeerasin itseni sen eteen melkein koko päiväksi. Ääni meni kun puhui samalla. Ihan niin kesälläkin, miehet (ja naisetkin) kummallistelivat omituista rukkia. Päivän tunnussana tuntuikin olevan "puolalainen pystyrukki"! Ja parhaita olivat muutaman kommentit:"Kyllä meillä äireellä oli ihan kunnon rukki." "Mikäs vehje se tää on?". Äidit myös esittelivät innokkaasti jälkikasvulleen miten täti tekee lankaa.


Rukin suoritettua houkuttelutehtävänsä minä ja muut työmuurahaiset käänsimme huomion itse asiaan:"Varsinaisesti ollaan täällä esittelemässä nettineulontaa/neuleblogeja/nettikauppoja/netin neuleohjeita". Yllättävän moni - iästä riippumatta - tiesi netin mahdollisuuksista, mutta osa koki tiedon/kauppojen löytämisen hankalaksi. Muutamalla ei vaan yksinkertaisesti ollut nettiä - toki ehdotimme kirjaston koneita ;) Neulebloggaajan ABC - blogin käyntikortteja meni kuin kuumille kiville - toivottavasti tämä tietää hyvää myyntiä myös sponsoreille.


Aika moni uskalsi istahtaa meidän seuraksemme juttelemaan, jotku kysyivät ihan suoraan tiettyä mallia/ohjetta - mistä löytyisi, osa harmitteli kotiin jätettyä omaa neuletta, muutamat vanhemmat rouvat vain hymyilivat ylen ihastuneina.


Arvattavasti - minä nautin. En tiedä mistä olen perinyt tämän esiintymis-puhegeenin (iskältä varmaan) mutta, tykkään ihan mahdottomasti kun pääsen puhumaan itselleni tärkeistä ja rakkaista asioista. En osaa pelätä ihmisiä, välillä tosin harmittelen sanavalintojani - puhuin lepereistä vaikka oikeasti kehräsin topsia... Mutta kun sana topsi ei tuntunut menevän perille.

Tapasin niin monta tuttua bloginimeä - nyt sain heille kasvot! Kirlah, Karakali, Nöppönen, Intsu, Lellu, Tellu, SatuH, Miimu, Wiiks ja Vilukissi. Toivottavasti muistin oikein ja kaikki... Bloggaamista aloittaessani, melkein neljä vuotta sitten, en voinut kuvitellakaan päätyväni tämmöisiin tapahtumiin näin aktiivisesti. Mutta en kadu, päin vastoin, olotila on onnellinen, iloinen, viime syksyn väsymys on kaukana poissa :) Toivottavasti syksy jatkuu näin ihanana!

"Puolalainen pystyrukki.... Ei ole vaikea... Lampaan villaa on.... Pystyrukki, ei vinorukki... Ei ole kauhean modernin näköinen.... Saksasta tilasin... Netistä löytyy kaikkea.... Ullaneule.net.... Nettilankakauppoja.... Puolalainen pystyrukki... Nettilankakaupoista saa herkkuja... Kaksi vuotta kehrännyt... Ihan helppoa kun oppii... Netistä löytyy!"

Voiskohan leipänsä tienata käsityölähettiläänä?

Kiitos - Thanks!

Secret Palin paketti!!! Juuri tänään, kun sai olla töissä aamusta iltaan ja oli vähän väsy. Tosin positiivisella tavalla, oli hyväntuulisia oppilaita.

Paketista löytyi, kangaskassi, suklaata (näette harhoja, ei sitä ole vielä avattu), KnitPicksin puikkomitta (ihana tukeva), ihanan ylellistä alpakkalankaa (kauniin suklaanruskeaa), sinistä paikallista lankaa (joka on värjätty morsingolla ja alareunassa esite paikasta mistä Pal oli tämän ostanut) ja vielä Jitterbugia (ihan eka Jitterbugini! Olen kyllä hiplannut ennenkin, mutta ei vaan ole tullut hommattua). Kiva paketti, ihanasti värikoodattu, kiitos!!

My Secret Pal's second package arrived today. It included a bag (I do need more bags about this size, somehow all the old ones are in use), chocolate (no, you're seeing things, it hasn't been opened yet...), KnitPicks needle measurer (or whatever that is in English - I like the sturdy feel of that one), lovely silky alpaca (beautiful chocolate brown), blue local yarn (and a leaflet telling about the place where she'd got this yarn and about the dyeing method), and Jitterbut (my first ever!). I love the way everything's colourcoded, thank you!!


Huomioitua tänään:
Aulassa on penkkejä, sellaisia puistonpenkkityylisiä. Yksi nuori herra meinasi hermostua, kun jäi hienoista metalliketjuistaan (joiden housuissa roikkumista tarkoitusta en tosiaankaan tiedä) kiinni penkin väliin... Aina kun se sai jonkin kohdan kiskottua pois välistä, toinen ketju jäi kiinni... Ei sais, mutta nauratti...

Voi p! Taas miä unohdin sen Ratulan... Ravelry ja blogit vie kaiken ajan...