Tyhmä

Sarjassamme tämä neuloja ei ikinä viisastu, ei edes vanhetessaan.

Mallitilkku tuli tehtyä, ja vielä ihan paikkaansa pitävä. Tosin nähtävästi kerrostiheys heittää kuitenkin jonkin verran, mutta sillä ei onneksi tässä neuleessa on mitään väliä.

Mutta yhä edelleenkään en osaa lukea ohjetta. Tai kyllä, siis luin ohjeen ennen aloittamista kokonaan läpi - eikös kaikki tee niin? Mutta en nähtävästi sisäistänyt mitään lukemastani.

1. Jostain syystä huomasin hieman ennen kainaloita, aloittaessani kuviota, että mullahan on jotenkin kummallisesti 10 silmukkaa liikaa. Paitsi että kuvio on jaollinen 12:sta joten mulla on vaan 6 silmukkaa liikaa. Ei haittaa, mennä posotetaan vaan.

2. Tässä vaiheessa tajusin myös, miksi tämä oli ollut täydellinen tv-neule: ei mitään muotoiluja. Epäilytti, onko minusta tullut neulesnobi kun kaipaan tuollaista hienostelua?

3. Vain hetkeä myöhemmin, kainaloissa, tajusin yhtäkkiä, että hei, laatikkohihat?!?!? Miten en tajunnut ohjetta lukiessani? Milloin viimeksi olen moiset tehnyt?

4. Säästellessäni etukappaleen silmukoita kaula-aukkoa varten, tajusin jotain ihan kamalaa. Poolokaulus. Enhän minä voi sellaisia käyttää! Oksettaa ajatuskin. Kyllähän se tuossa kuvassakin on, joten.... Ok, myönnetään, se on löysä, todella löysä. Ehkä sitä voisi ajatella, oksentamatta. Eikä tähän oikein resorikauluskaan käy. Onneksi on aikaa pohtia.

5. Mitähän hihoista paljastuu?

Saldo

Täällä tänään...

Paitsi pyöreäsilmäisiä katteja, myös pyöreäkitaisia - tahtovat ulos. Mutta siellä on toooooosi lumista ja märkää. Ja koska ei päästy ulos, oli tylsää ja piti keksiä jotain. Indyllä on pahvilaatikko tilataideteotuotannossa ja Piki kävi hakemassa keittiön roskiksesta leluhiiren, jonka sinne eilen kiikutin - kissoilla on yllättävän hyvä muisti. Meni sitten muuten mun sänkyyni (eilen vaihdetut lakanat) leikkimään sillä hiirellä.

Aamulla sängyssä loikoillen luulin ilmaa sumuiseksi. Prillit päähän ja karsea totuus paljastui. Lumisade. Oikein kunnon sellainen. Ei muuta kun röntteet niskaan ja lumitöihin. Puolivälissä hommaa jää lumen alla aiheutti oikein kunnon kuperkeikan suoraan lumikolan kahvan päälle. Huomenna on oikeassa olkavarressa (takapuolella) varmasti hervoton mustelma. Ja selkä vasemmalta puolelta sattuu kivasti kun kumartuu. Venahtanut.

Laiskimus ei ole tarkistanut viimeisiä lukiolaisten viime viikolla vääntämiä cv:itä ja työnhakukirjeita. Just kohta, ihan pakko. Jospas muhkea jäätelöannos auttaisi asiaa... 

Parasta koko viikonlopussa! Rouhea edistyy - kainaloissa mennään - ja se on just hyvä. Ei pintaa nuolevan tiukka, vaan juuri sellainen, että sen voi viileänä kesäiltana laittaa toisen puseron/mekon päälle. Lankakin riittää - ehkä. Sitä se taaskin on, kun käyttää ihan eri lankalaatua ja vielä sitäkin kaksinkertaisena. Maailman paras telkkarineule, mutta silti kiva juju. 

Amazon.co.uk mainosti Donna Leonin uusimman dekkarin ilmestyvän justiinsa (in English) - ihan pakko tilata. Ja enhän minä voi tilata vain yhtä kirjaa... Sehän olisi epätaloudellista, epäympäristöystävällistä, epäviisasta kaikin tavoin ;)

Täpinäkärvistellä

Ensimmäisen kerran bloggerin käyttöurani aikana. Kuva kääntyy kyljelleen bloggeriin ladattaessa. Sitkeästi. Teki muuten saman Flickriin ladattaessa. Mutta Flickrissä sen voi kääntää :)



Kissakuvahaasteen aiheena on tällä viikolla pyöreä. Pennusta asti riiviöiden silmät ovat herättäneet ihmetystä Hilma-rouvan kotijoukoissa. Hilman silmät ovat aina sirrillään. Se selvästikin vahtii maailman touhuja. Näillä herroilla silmät ovat aina uskomattoman isot ja pyöreät. Toki mustuainen on ohut sirppi, kuten tässäkin, mutta siis koko silmä on muodoltaa hervoton juustokuu. Aina. Varmaankin ihmettelevät maailmaa.

Toissapäiväinen rouhea on edistynyt 15 cm. Iski vaan epäilys... iso? Tahdon siis kunnon villapaidan, sellaisen vähän reilun, jotta sitä voi pitää keväällä takin tilalla. Alle pitää siis mahtua pitkähihainen tavispusero. Tänään, kohta, kaupassa käynnin jälkeen, jaan kahdelle pyörölle ja tutkailen.

Uusin Kodinkuvalehti (7/2009), sivu 85: Näin onnistut - Suurilla puikoilla ja virkkuneuloilla neuletyöt valmistuvat vauhdikkaasti...... Murretta vai.... En ole ikinä kuullut (mutta sehän ei mitään takaa).

Täpinöidä ja kärvistellä. Ihania, veikeän kuvaavia sanoja. Täpinöidä on minusta positiivinen ja kärvistellä negatiivinen (henkilökohtaisia tuntemuksia), joten jos nämä yhdistäisi, saisi sellaisen sopivan kiduttavan-onnellisen sanan.... Täpinäkärvistellä?

Eilen töissä, opehuoneessa puolen päivän aikaan. Toim. huom. Opettajanhuoneissa jutut perjantai-iltapäivisin voivat olla aikas levottomia...
Osallistujat: joukko opettajia, pari sijaista, yksi kouluavustaja. Pääosissa miesope (omaa mielettömän upean, kiiltävän, paksun ja pitkän poninhännän (josta olen kateellinen)) ja naisope (omaa myös upean, paksun hiuskuontalon):

Nainen: Mutta onko sitä leikattu ikinä (siis sitä ponnaria)?
Mies: Tä? No, on. Viimeksi kaks kuukautta sitten.
Nainen: Mutta siis, onko sitä ikinä leikattu sillein kunnon miesten tapaan?

Rouheaa

Olen koko eilisen illan tavannut Ravelry-ystäväiseni kirjaa - Heirloom Knitting - 299 sivua pitsiä! Aivan uskomaton kirja. Tiedän jo mihin sovellan sitä ensimmäisenä. Muistatteko Repaleen? Sen reunus, se vähä mitä sitä tein helmikuussa, ei missään vaiheessa tuntunut oikealta. Aion purkaa (tai jos mohair heittäytyy ilkeäksi, saksia) reunuksen pois ja etsiä tästä kirjasta paremman.

Kirjan aiheuttaman pitsihyökkäyksen keskellä tarvitsin jotain rouheaa ja rehellistä.



EDIT pe-aamuna. Heräsin yöllä joskus kolmen jälkeen kun Piki tuli viereen "KKKKuuuuuRRRRRRRR" kovaa ja vielä kovempaa. Herra asettui oikean olkapään ja rinnan päälle, sillein just sopivasti kaulakuoppaan, siten että hengittäminen kävi melkein mahdottomaksi. Tämä tapahtuu joka yö, mutta yleensä en herää. Nyt heräsin ja ensimmäinen ajatus oli: unohdin reagoida Ravelry-ystävän kommenttiin! Tekosyyksi voisi mainita pitsikirjan ihanuuden aiheuttaman aivojen toimimattomuuden muuten kuin pitsin osalta... Kiitos vielä, ja hei, se namin puute ei välttämättä ollut huono asia... Olis meinaan ihan pakko vähän tervehdyttää tätä ruokavaliota, mutta toisaalta, namia tarvitaan vähintäänkin huonoina päivinä :) Ja ihan vaan sinun kommenttisi johdosta avaan postilaatikon kannen yhä edelleen jännittäen...

Puuttuu

Suomen kielessä on puute. Meiltä puuttuu sana. Kitumisessa ja kärsimisessä on oikea kärsimättömyyden, malttamattomuuden tuntu. Odottaminen on ihan liian laimea. Innokas taas ei kuvaa odottamista vaan liian yleisesti kaikkea. Tarvittaisiin aivan spesiaali sana, joka kuvaisi sitä mielettömän innokasta, mutta älyttömän kärsimätöntä, suorastaan kiduttavaa onnellista odotusta jota neuloja tuntee tietäessään paketin tod. näk. saapuvan postiin ko. päivänä, mutta neuloja ei kuitenkaan ole satavarma...

Aamu klo 6. 45 Tietokone päälle. Thunderbird saman tien. Hae lehti, laita auto tolpan jatkoksi, laita tee tulemaan. Tee leivät. Istu koneen ääreen, levitä Hesari viereen, katso postit. Iiiiiiiks!!! Tuulian ystävällisellä välityksellä pakettikoodi - jotain on tulossa ja pian! Postin sivuille. Lajiteltu eilen illalla Tampereella.

7.50 Töihin. Taas postin sivuille tarkastamaan ennen tunnin pitoa. Ei muutosta.

9.35 Opehuoneeseen. Taas postin sivuille. Paketti lajiteltu Jyväskylässä! Miksi siellä? Tampereelta on huomattavasti lyhyempi matka suoraan tänne kuin mutkan kautta...

10.40 Opehuoneeseen. Postin sivuille. Ei muutosta. Hyppytunti, ylppäripaperien lopullinen viilaus ja luovutus. Eväät. Päivän Keskisuomalainen. Ulkovalvonta.

12.14 Opehuoneeseen. Postin sivuille. Ei muutosta. Myöhästyin tunnilta.

13.01 Opehuoneeseen. Postin sivuille. Ei muutosta. Pitäisi suunnitella perjantain tunteja, tehdä ensi viikon kokeita, valmistautua perjantain kehityskeskusteluun. Roikun Ravelryssä, puhun ääneen hölmöjä ja sekoilen lahjakkaasti. Käyn postin sivuilla ihan liian monta kertaa.

13.59 Opehuoneessa. Postin sivuille. Ei muutosta. Tuskainen huokaisu, selitys viidennelle eri työkaverille. Tunnille.

15.27 Opehuoneeseen. Postin sivuille. Saapunut Keuruulle!!! Äkkiä kotiin.

Salaiseni ei ole vain telepaatti. Hän on selvästi käynyt pääni sisällä. Ei lankaa, vaan villaa, merino-silkkiä, oikeasti syvemmän vihreää, mutta aurinko ja kamera eivät tykkää toisistaan. Tilattu spesiaalisti Tuulialta minua varten!!! Kehrään toivottavasti pian, aloitin vaan just eilen kehräämään yhtä toista....

Kirja. The kirja ilmiselvästi. Ei varsinaisesti valmiita huiviohjeita vaan todella paljon todella upeita pitsineulemallineuleita huivia varten. Hengästyttää.

Olen aina halunnut oppia suunnittelemaan itse neuleita. Siis muutakin kuin perussukkia, -lapasia ja -hansikkaita. Upeita ja hienoja huiveja (kuten Lankakomero) tai upeita ja hienoja puseroita (kuten Kristel) - tämä on roima potku siihen suuntaan! Kiitos. Suorastaan sanaton olen.

Paketissa (joka postissa tuntui käteen mielettömän painavalta, joten arvasin heti, että kirja) oli vielä kaunis kissakortti, maan mainio kassi (tykkään ihan mahdottomasti kangaskasseista!) ja todella tyylikäs lasityö. Kissa tietenkin (vaikka kuulemma ystävälläni ei ole kissoja blogissa - kukahan sinä oikein olet?), lasia, tahtoo roikkumaan makkarin ikkunaan heti kun olen varma, etteivät nuo elävät versiot hajota tätä. Oletko sinä itse tehnyt tämän? On nimittäin upea, juuri minun tyyliseni yksinkertainen. Upea - sanoinko jo? Kiitos. Ja halaus!

Nyt puuttuu vain aikaa. Inspiraatiota on jo - ruoka paloi uuniin kun luin tuota kirjaa....

Tämä vaihto on ollut todella hauska ja vienyt täysillä mukanaan. Ehkäpä se johtuu siitä, etten ole yli puoleen vuoteen osallistunut minkäänlaiseen vaihtoon. Ja jotenkin juttelu Ravelryssä, toisten kannustus ja yhteinen vitsailu on tuonut oman hauskuuden hommaan. Kiitos kaikille mukana olijoille.

Oman pakettini lähetin Hailelle, jolla ei ole blogia, vaan kolme ihanaa kissaa. Kiva kun ei tarvinnut murehtia aiheuttavansa toiselle allergiakohtauksen. Jos löydän jostain kuvan (pitäisi olla) näytän mitä lähetin.

Pätkiä

Kiitos teille kaikille! Jotenkin kummallisesti huomasin aamulla töihin ajaessani, että ne edellisen postauksen balleriinat olivatkin eksyneet omiin käsiin.... No, teen uudet lahjavarastoon. Nehän oli toteutettu niin, että tein ensin erikseen sen varsihörsylän (joka käytössä jää tosi nätisti takin hihan päälle), sitten joustimen ja joustimen päättyessä kiinnitin varsihörsylän ottamalla yhden silmukan joustimesta ja yhden hörsylästä ja neuloin ne yhteen.

Uusi Ullaneule on täällä ja tänään! Kivoja, erityisesti palmikkoleikki viehättää silmää. Yksi lankavaihtoehtokin löytyisi, tosin se on hieman ohuempaa... Pitänee testailla. 

Kissakommenteista myöskin kiitos - riiviöiden kanssa elämä ei koskaan ole ainakaan tylsää. Olen unohtanut kertoa, mutta la-su yönä heräsin syvästä unesta yhden aikaan - joku oksentaa. Joku oksentaa mun SÄNGYSSÄ! Piki. Sängyn laidalta alas, eli helmalakana ja matto pesuun ja vähän lattian pesua. Ne on mun karvalapset. Piki tarttee ehdottomasti noita vehnänoraita, jotta oksentaminen pysyy kurissa. Ja oraat mokomat ovat tällä kertaa itäneet tosi hitaasti. Nyt on semmoinen pehko, että käyvät oma-aloitteisesti syömässä. 

Luumupiiras. Siis ihan perusmuropohja alle, luumut halkaistuina päälle (olisi pitänyt laittaa pienempinä palasina/viipaleina), puolukoita ripotellen päälle (rakastan yli kaiken puolukoita!), sopivasti inkivääriä purkista (uunista otettaessa inkiväärin ansiosta uskomattoman viehko tuoksu) ja rahkaseos päälle. En laita rahkaseokseen kermaa, tulee liian makea mun makuun. Oli yllättävän hyvää, kuvaa ette saa kun ei se näytä mitenkään ihmeelliselle. 

Ranskan yo tänään. Kirjoitelmissa (tai nykyisinhän ne ovat lyhyitä viestinnällisiä kirjoitustehtäviä) ei ollut vaihtoehtoja. Toisessa (niitä oli siis kaksi) oli tosi epämääräiset ohjeet, jotka opiskelijat olivat tietenkin käsittäneet todella eri tavoin. Hankala, hankala arvostella. 

Tekstejä oli todella monta ja todella laajalta alueelta sanastollisesti. Onhan yo-koe koko koulun päätöskoe ja mittaa siis laajaa osaamista, mutta vähän tuntui liioittelevalta, että olisi pitänyt tietää mm. että puce on paitsi kirppu, myös mikrosiru.... Ei esiinny ainaskaan meidän kirjassa, eikä tämä tyhmä ope ole sitä tajunnut ottaa esille. 

Balleriinat

Kissojen kaapinvalloitustouhuja on seurattu ahkerasti ja voin raportoida, että Piki hyppää sekä sivupöydältä että lattialta. Tuo lattiahyppy oli kyllä aikamoista yritystä ja suunnittelua, mutta kyllä se todellakin onnistui. Hassua sinänsä, että ulkona Indy on se joka kiipeää korkeammalle ja innokkaammin... Aloittivat kaappitouhunsa aamulla viiden jälkeen... 

Jotain pientä ja sievää valmista. Vain yksi kuva, kun en millään saanut tarkkoja kuvia ja sitten loppuivat akut ja nuo vara-akut ovat surkeat.


Malli: Balleriinahansikkaat (omasta päästä, idean tuohon rannehörsylään sain Jatalta)
Lanka: Sublime angora merino (kamalan karvastavaa), 83 g
Puikot: 3 mm

Suloiset, pehmeät, kissojen mielestä ihkut. Alussa oli vain kerä (toinen kotona) lankaa ja puikot, ei ohjetta eikä mitään mahdollisuutta päästä käsiksi kirjoihin tai nettiin jotta löytäisi ohjeen. Joten omasta päästä jotain pientä. Ja oli muuten harvinaisen kivaa vaan antaa mennä posottaa sen mukaan kun mieli teki. Olisin ehdottomasti halunnut valkoisia helmiä näihin, mutta kun ei ollut. Ehkä seuraaviin.

Mutta on ongelma: mulla on jo herra ties kuinka monet hansikkaat... Ja ne muutkaan eivät osoita mitään kulumisen merkkejä ahkerasta käytöstä huolimatta. Ehkäpä nämä pääsevät joskus lahjaksi ja jäävät nyt siis odottelemaan aikaa tulevaa tuonne lahjahyllyyn. Se onkin tyhjentynyt kiitettävästi.

Olen myös ryhtynyt uhkarohkeaksi keittiössä. En siis osaa kokata, leipoa kyllä, mutta sitäkin vain tiukasti ohjeiden mukaan. Eilen tein kasvissosekeittoa ilman minkäänlaista ohjetta, noin niin kuin näppituntumalla! Ja hyvää tuli. Joku varmasti sanoisi, että ei pahemmin mausteita, mutta kun mausteet saa nenän tukkoon... Tosin siitä tuli aika kokkareista, kun ainakin 15v. sauvasekoittimeni terä on tylsin tässä maailmassa.... Eikä sitä saa vaihdettua. Sijoitin tänään netin kautta uuteen sauvasekoittimeen.

Tänään myös leivoin. Pikin avustuksella. Se on vielä uunissa, joten lopputuloksesta en tiedä. Perusmurotaikina (en käytä kaupan, ne ovat kuivia), luumuja puolikkaina (tuoreita, hyviä!), puolukoita (joita Piki olisi ehdottomasti halunnut jalkapalloiksi), inkivääriä ja rahka päälle (rahkaa, kananmuna, sokeria, vaniljasokeria). Katsotaan ja maistellaan hetken päästä! En ole eläissäni leiponut luumuista mitään.

Todistusaineistoa

Aina välillä on tullut julkisestikin epäiltyä riivöiden aivokapasitettia tai älykkyyttä. Kyllä niillä on ainakin kaksi harmaata aivosolua. Siis ainakin kaksi per pää. Parina viime päivänä ne aivosolut ovat liikkuneet sukkelasti ja saaneet taas paljon aikaiseksi.


Kaapin alahyllyllä on märkämuona. Sehän ei pussin/purkin läpi haise, joten ei sillä mitään väliä. Kaapin ylähyllyllä on kuivamuona. Toinen pussissaan ja toinen peltipurkissa (näkyy just ja just kaapissa vasemmalla). Sieltä se mami meille namia antaa. Jos namia ei tipu riittävän usein, on ryhdyttävä omatoimiseksi. Piki asettuu selälleen lattialle ja haroo niin kauan etutassuilla, että kaappi aukeaa. Indy tarkkailee tilannetta kaapin viereiseltä tasolta.

Seuraavasta vaiheesta en ole ihan varma. Piki hyppää, joko tuolta tasolta missä Indy on (en usko tähän vaihtoehtoon) tai suoraan lattialta (niin uskomattomalta kuin se vaikuttaakin) oven päälle! Ja sieltä on sitten hyvä yrittää ujuttautua kaappiin ja tiputtaa ruokapurkki alas. Kun purkki on alhaalla, se saadaan kyllä äärimmäisen nopeasti auki, tosin yleensä se aukeaa jo pudotessaan ja keittiön valtaa raksuinvaasio.

Tuolta kaapin oven päältä voi myös tiirailla ja tähdätä kohti mamin hiiripiiloa (juuri sitä puuhataan kuvassa). Leluhiiret piilotetaan (tietyillä hiirillä ei leikitä ilman valvontaa) jääkaapin ja yläkaappien väliseen rakoon. Kaapin oven päältä yltää...

Neulottu on ja ihanaa tulee! Sellaista rinsessatyyliä tai ballerinaa. Harmi, ettei omissa varastoissa ollut sopivia helmiä. Tähän ne olisivat ehdottomasti piste i:n päälle.

Päivä

Varoitus! Ilun totinen kuvassa!

Päivän ihanuudet:
-yhdistetyt tupperi-kässäkerho just kohta
-siis myös herkkuja tiedossa
-löysin pakastimesta vielä yhden Luumuhyve Ainon!
-aurinko löysi Keuruun, vaikka vain hetkeksi
-paketteja postitettu :)
-tajunnanvirtatekniikka pelaa taas neuleissa
-ihana pehmeää (vaikka karvastavaa) lankaa

Päivän ei niin ihanat:
-kissanoksua ikea-hiiren päällä
-kiire
-2h yo-valvontaa - nukutti!
-liikaa hajusteita oppilailla -> nenä tukossa -> päänsärky
-Cadenza-takki näyttää nukkaantuvan ennätysvauhtia
-lunta taivaalta alas (ei enää, talvi riittää jo!)



Olen päättänyt ryhdistäytyä kommentoinnin suhteen, viikonloppuna (ja muutenkin jatkossa) yritän jaksaa kirjoittaa kommentin aina kun sellainen pullahtaa päähän - liian usein jää vain ajatuksen tasolle. Itse kuitenkin ilahdun niin älyttömästi teidän kommenteistanne, että nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni.

Minun

Minun blokkini. Yritin eilen aloittaa uutta neuletta - ei iskenyt. Lanka ja ohje vaan eivät olleet luotuja toisilleen. Tänään uusi yritys.

Minun opiskelijani. Olen koko päivän lukenut ykkösten enkun aineita. Osalla on loistavia. Osalla on liki virheettömiä, mutta samalla hengettömiä. Osalla on taas henkeä, mutta virheiden takia vaikea ymmärtää. Toisaalta rakastan aineiden lukemista - siinä oppii tuntemaan opiskelijoita ihan eri tavalla. Toisaalta se on kyllä äärettömän raskasta ja rassaavaa hommaa.

Kissakuvahaasteena tällä kertaa perhe. Minun perheeni. Kissojen perhe. Me olemme perhe toisillemme. Vaikka eräät kyllä työpaikalla tuntuvat olevan enemmän kuin korviaan myöten täynnä minun kissajuttujani, mutta kun ne ovat perhe! Mutta miten tätä perhettä voisi kuvin ilmaista? Perhepotrettia en itselaukaisimella saa aikaiseksi - eivät mokomat pysy juuri silloin paikoillaan, enkä taida kehdata ketään pyytää ottamaan. Joten saatte jälleen kerran (koettakaa kestää) karvalasten kuvia.

Ensimmäinen Mister. On ollut tänään vähän vauhdikkaalla tuulella. Ja kovaäänisellä. Aurinko on Indyn mielestä sen merkki, että nyt pääsee ulos. Eihän se rassu tajua kuinka kylmä tuuli ja puhuri on tänään käynyt.


Tänään paistoi aurinko oikein kunnolla, joten herrat siirtyivät päiväunille saunasta olkkariin aurinkoläikkiin. Tämä tuoli on siis käytössä vain aurinkoaikoina. Pikin naamassa vaan on kamalasti irtokarvoja Indystä, kun just ennen tätä kuvaa herrat painivat railakkaasti. Tietenkään kamera ei silloin ollut lähellä...

Kaiken me teemme yhdessä. Leivotaan, siivotaan (eilen viimeksi), vaihdetaan lakanoita, nukutaan. Nukkuminen on viime aikoina sujunut kiitettävän hyvin illasta aamuun putkella (n. 23-5) mutta sänky ja aivan erityisesti minun kainaloni on liian pieni.

Ilun totinen saapui - ihanan keväisen lälly!

SE

SE on täällä. Eilen aamulla jäin onneksi kotiin korjaamaan kokeita, sillä klo 8.30 ovikello soi (Piki ohjuksena saunaan piiloon) ja se uusi läppäri tuli. Eli ei kyllä missään vaiheessa soitettu ja kysytty minne toimitetaan ja moneltako suurin piirtein. Kovalevy (se vanha) ei ollut mukana - tosin tämä tuli Tampereelta ja kovalevy tulee (toivottavasti) Helsinskistä. Koko eilinen ilta meni asennellessa ja päivitellessä ja rekisteröityessä ja kieltäytyessä rekisteröitymisestä. Näppis on ihana, laattahiiren tuntuma ihan eri kuin vanhassa tai työkoneessa. Näyttö on ihanan iso ja kirkas, mutta Vista on jotenkin ihan erilainen.

Tein myös tehdasasetusdvd:t (recovery x 2). Ja olipas hankalaa. Ensin piti hakea kaupasta DVD-levyjä. Sitten tekemään. Kahden ensimmäisen jälkeen (à 25 min) tuli aina virheilmoitus 204 - kopioiminen ei onnistunut. Sitten soitin tukeen. Taas sama virolainen herra, jonka etunimen esittelystä ei saa mitään selvää. Jätti minut langalle odottamaan vartiksi, mitä tuo virheilmoitus 204 tarkoittaa. Ei selvinnyt, eivät tienneet! No, onneksi kolmas kerta toimi ja toinen levy onnistui ensimmäisellä kerralla.


Tässä uuden koneen ensimmäinen kuva! Tuli myös eilen postissa Fyberspatesilta. Olen tainnut autuaasti unohtaa kertoa liittyneeni sinnekin kuitukerhoon... Yksi paketti tuli jo tammikuussa, mutta se oli sen väristä liilaa, että ei pahemmin iske. Se oli muistaakseni BFL:lää, tämä mielettömän ihana, jotenkin synkän, syvän peikkometsän mieleen tuova letti on Shetlantilaista.

Kiitos kaikille huivin kommentoijille! Iso osa kiitoksista kuuluu kyllä Päiville, suunnittelijalle. Mutta totta, on ollut todella hauska vertailla, miten uskomattoman erilaisia huiveja eri langoista ja jopa samoista langoista eri värisinä tulee!

Minäkin!

Minä olen innostuvaista sorttia. Siis kun keksitään jotain uutta, olen suuna päänä ensimmäisenä mukana. Ainakin hetken aikaa. Toisinaan innostus lopahtaa alta aikayksikön kun tajuan joutuvani töihin, toisinaan innostus kestää ja kantaa kauan. Tämä oli sitä jälkimmäistä sorttia :) Kiitos Päiville Lankakomeroon!


Malli: Kevätpäiväntasaushuivi (KAL), Lankakomeron oma ohje.
Lanka: Viron villaa ja langan loppuessa kesken, hiukan suomalaista lammasta itsekehrättynä. Yhteensä 240 grammaa.
Puikiot: 4,5 mm Addi ja 2,5 virkkuukoukku päättelemiseen.


Pingotuksen olisin ehdottomasti voinut tehdä huolellisemmin ja kauniimmin. Mutta kun ainoa kissaturvallinen edes jotenkin kissaturvallinen pingotuspaikka tässä talossa on oman petarin alla, ja sinne nuppineulottaminen kahden avuliaan katin säestyksellä on, kröhöm, hankalahkoa, en jaksanut stressata. Ja tuli vielä niin iso huivi, että ei mahtunut petarin alle kuin kaksinkertaisena. Ehkäpä joskus vielä pingotan uudestaan.

Kuvauspaikkana eteinen - ainut missä on tilaa ja valoa ja suurin piirtein yksivärinen tausta johon levitellä. Kissat avustavat. Huomatkaa (klikkaa isommaksi) Indyn venähtänyt naama ;)

Malli ja ohje varsinkin, olivat todella selkeitä ja nautinnollisia neuloa. Tykkäsin myös varioimismahdollisuuksista, tässä omassani nelosvihjettä on vain kolme mallikertaa - pelkäsin jo siinä vaiheessa langan loppuvan. Tai tarkalleen ottaen arvelin langan mahdollisesti loppuvan ennenkuin koko huivia oli edes aloitettu ja Ravelryssä mietin tuota villaa mahdollisena hätäapulankana. Onneksi tämä suunnitelma toimi loistavasti. Ylemmässä kuvassa tarkkasilmäinen erottaa viimeisten kerrosten hiukan värikkäämmän langan. Tai langassa on samat sävyt kuin viron villassa, mutta kaikki kerralla liukujen sijaan ;)

Kuinka kauan kylppärin peilikaappi kestää? Siis Piki (4,5 kg) on viimeiset puoli vuotta istunut peilikaapin päällä melkein joka ilta kun olen suihkussa. Tänä aamuna Indy (5 kg) vihdoinkin keksi miten sinne pääsee.... Peilikaapin päällä 9,5 kg kissaa ja seinät pahvista....

Kotivarastot

Kävi kuten pelkäsinkin. Se loppui. Karheahkoa, villaa, todella kauniin väristä.


Mutta kohtuullisen laajojen ja kattavien kotivarastojen hyvä puoli on tämä: kaikkea löytyy! Villaa, suomalaista, tismalleen oikean väristä. Siis tässä alla olevassa kuvassa väri on oikea, vaikka kuva onkin surkean epätarkka. Jos kotivarastot eivät olisi vain kohtuulliset, vaan erinomaiset, olisi varmaan löytynyt ko. lankaakin?


Joten ei muuta kuin rukki surraamaan. 22 grammaa lisää kaksisäikeistä - kieltämättä ylikierteistä ja muutenkin huolimattomasti tehtyä, mutta kun en jaksa enää! Tahtoo saada valmista.


Ylivalottunut ja työkoneella ei kunnon kuvankäsittelyä ole. Jospas ensi viikolla... Lopputuloksesta kukaan muu kuin minä ei tiedä missä lanka vaihtuu ;) Ja nyt te. Viimeiset neljä kerrosta ja päättely.

Vähän

Vähän grammoja, mutta huiman paljon neulontaa ja jätskiä ja teetä. Selasin kaupassa Suuren Käsityölehden läpi ja huomasin trendeistä kuumimman yltäneen sinnekin: itse tehty kissanlelu! No, oletettavasti osaan sellaisen tehdä (tai olen tehnytkin, mutta se ei saavuttanut suosiota) ja muuta sellaista "tahtoo-nyt-ja-heti" en lehdestä löytänyt. Alun pellavamekoista pinkki olisi kiva, jos kaula-aukkoa pienentäisi aika roimasti. Ne kaksi muuta ovat karmeita kaapuja, jälkimmäisestä saisi kyllä mainion yöpaidan kaavan.


Mutta siis vähän grammoja, 20g. Kaksi hahtuvasta virkattua kissanlelua. Kuvissa näkyy versio nro 1. 2,5 koukku ja hahtuvaa kaksinkertaisena, virkattu ajantuksenvirtatekniikalla, täytetty ennen loppuun asti virkkaamista hahtuvalla ja kissanmintulla. Kelpasivat!


Herrat tykkäävät vetää pyyhkeeni alas naulakosta - tai oikeastaan se tulee alas sivutuotteena kun ne kiipeävät saunan oven päälle.

Tähän törmäsin ekan kerran Kirsin blogissa.
Kuinka suomalainen olet?

[x] Molemmat vanhempasi ovat suomalaisia.
[x] Olet syntynyt Suomessa.
[x] Sukunimesi päättyy -nen tai -la/-lä.
[x] Tunnet vähintään viisi ihmistä, joiden nimi on Matti/Pekka/Juhani/Liisa/Susanna/Elina.
[ ] Sinun nimesi on Matti/Pekka/Juhani/Liisa/Susanna/Elina. Saakos puolikkaan pisteen kun äidin nimi oli?
[ ] Olet alkoholisti. Saakos taas puolikkaan kun isä oli?
[x] Olet (ollut) masentunut tai tunnet vähintään viisi ihmistä, jotka ovat (olleet) masentuneita.
[x] On suuri mediatapahtuma, kun joku ulkomaalainen B-julkkis mainitsee kotimaasi.
[x] Sinulle "rusketus" tarkoittaa sitä, että erottuu lumihangesta.
[x] Olet kiinnostunut ulkomaalaisten ajatuksista kotimaastasi.

Tähänastinen tulos: 8p.

[x ] Pidät hernekeitosta ja tiedät, mihin viikonpäivään ja jälkiruokaan se kuuluu yhdistää.
[x] Rakastat suklaata ja/tai salmiakkia.
[x] Rakastat ruisleipää.
[ ] Olet ostanut nakkikioskilta makkaraperunat.
[ ] Olet tapellut nakkikioskin jonossa.
[ ] Juot kahvia useamman kupin päivittäin.
[ ] Syöt perunaa melkein joka päivä.
[x] Itsenäisyyspäivää kuuluu viettää sytyttämällä kaksi kynttilää ja katsomalla, kuinka presidentti kättelee julkkiksia kaksi tuntia.
[ ] Muistelet vieläkin vuoden 1995 jääkiekkomaailmanmestaruutta.
[ ] Muistelet vieläkin, kuinka Aino Acktén lausuma "aja hiljaa sillalla" valittiin kauneimmaksi lauseeksi Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.

Tähänastinen tulos: 12p.

[ ] Sauvakävelet.
[ ] Kuuntelet raskasta musiikkia.
[ ] Seuraat formula 1:tä ja/tai mäkihyppyä.
[x] Marjastat ja/tai sienestät.
[ ] Sinulla tai perheelläsi on kesämökki.
[x] Juhlit juhannusta.
[x] Saunot säännöllisesti. Kaipa se kaksi kertaa vuodessa on säännöllisesti ;)
[ ] Halaaminen on mielestäsi rakastavaisten puuhaa.
[x] Puhut ulkomaalaiselle väkisin englantia, vaikka tiedät tämän ymmärtävän suomea. Toisaalta puhut ulkomaalaiselle suomea, vaikka tiedät, ettei tämä ymmärrä. No, kun kerran saa tilaisuuden puhua vierasta kieltä!!!
[ ] Sinusta suurin osa lauluista, jotka eivät ole mollissa ovat huonoja.

Tähänastinen tulos: 16p.

[x] Sinulla on jotain Marimekon valmistamaa.
[x] Sinulla on jokin tuote, jossa on Marimekon Unikko-kuosi.
[x] Sinulla on Iittalan/Arabian/Hackmanin astioita/keittiötarvikkeita.
[ ] Luet Aku Ankka -lehteä.
[x] Rakastat Muumeja.
[ ] Tasavallan presidentistä puhuttaessa puhutaan "siitä," lemmikkimarsusta puhuttaessa puhutaan "hänestä."
[x] Sinusta järvet eivät ole eksoottisia.
[x] Tiedät, että aamulla ei kuulu puhua. Tiedän, mutta puhua pulisen kuin papupata silti ;)
[x] Odotat että vihreä valo vaihtuu, vaikka kadulla ei olisi yhtään autoa.
[x] Sinusta on ihan tavallista, ettet kävelyllä törmää yhteenkään ihmiseen.

Tähänastinen tulos: 24p.

[ ] Sisällä on liian kylmä, jollei ole vähintään 20°C.
[ ] Ulkona 20°C on liian vähän. Its.as. +25 on ehdoton yläraja tai en hengitä!
[x] Tiedät ainakin viisi eri tyyppistä lunta tarkoittavaa sanaa.
[ ] Jos muukalainen hymyilee sinulle, oletat hänen olevan humalassa tai ulkomaalainen.
[x] Sinulle "eurooppalainen" tarkoittaa ihmistä, joka on Länsi-Euroopasta, muttei Pohjoismaista.
[x] Hiljaisuudet keskustelun lomassa kuuluvat asiaan, eivätkä häiritse sinua yhtään.
[x] Pyydät anteeksi, jos olet minuutinkin myöhässä.
[ ] Ymmärrät, että "m" tarkoittaa "kyllä," "nngg" tarkoittaa "ei" ja "mnt" tarkoittaa "huomenta."

Kokonaistulos: 28 pistettä

Kerro kokonaistulos kahdella, niin saat suomalaisuusprosenttisi.

Olen siis 56 %:sti suomalainen. Suomalainen olen, mutta en pidä itseäni kovinkaan tyypillisenä suomalaisena. En esim. ymmärrä suurinta osaa television ns. huumoriohjelmista - elleivät ne ole brittiläisiä...

Jatkoa

Läppärissä huollossa osa 2.
Tuon eilisen spostin jälkeen huhhailin ja raivosin jonkin aikaa, sitten vasta laitoin palautetta. Totesin ottavani yhteyttä kuluttaja-asiamieheen, kuten aamulla sitten teinkin. Siellä mielipide oli, että kiintolevy on minun omaisuuttani eli siitä ei voida maksua periä, mutta postikulut voidaan.

Vajaan kymmenen minuutin kuluttua tästä, odotellessani Acerin huollon avautumista, minulle päin soitettiin! Eka kerta. Kohtelias, täysin suomenkielinen miesääni. Esitteli itsensä miellyttävän selkeästi. Ja kertoi, että kovalevy lähetetään minulle maksutta, ja saan uuden koneen. Hyväksyin vielä spostitse uuden koneen ominaisuudet. Ensimmäisen kerran tuli hyvä fiilis asioiden hoidosta. Ja myöhemmin iltapäivällä laitoin vielä postia, en nimittäin tajunnut sanoa, että vanhassa koneessa on kaksi kiintolevyä ja niistä toisessa on minun omat tiedostoni - eivätkä ne ole siinä perinteisessä "omat tiedostot" kohdassa, vaan juuri sillä toisella levyllä. Saankohan molemmat levyt, väärän levyn vai oikean levyn? Katsotaan sanoi Putkonen ja pieraisi puhelimeen.

EDIT: Voi tietenkin Anni on oikeassa kommentissaan! Yksi levy jaettuna kahtia... Sama pää kesät talvet....

Olen itsestäni ylpeä. En ole raivonnut, en kironnut enkä itkenyt. Keskimmäinen ei kyllä edes kuulu tapoihini, mutta kun oikein suutun, purskahdan usein itkuun. Tekee asioiden hoitamisesta hankalaa, enkä yhtään tykkää tästä piirteestä itsessäni. Palautetta aion antaa ja hitusen jo annoinkin. Toivoin sen eilisen viestin kirjoittajalle kerrottavan, että viralliseen spostiin kirjoitetaan allekirjoitukseksi kyllä myös sukunimi.


Käsityöt? Ei ole ollut aikaa, eikä kyllä aivokapasiteettiakaan. Novita tuli, ihan liian kesäinen fiilis kun maas' on hanki. Tiedän, että ne kuuluisat kesäneuleet pitäisi tehdä nyt jotta ehtivät käyttöön, mutta kun ei ole fiilistä. Boleroita oli useampi kiva. Ja taas lehti haisi aivan käsittämättömän pahalle.

Ärsytys

Testasin pääsen-kääntämään-monta-kulmaa-neuletta eilen lastenvahtina ollessani. Kaksi erittäin nuutunutta ja kuumeista lasta, äidin pakko päästä apteekkiin ja hiihtämään (!), isä (eronneet) lomamatkalla ja mummolla ei ajokorttia. No, istuin ja neuloin ja mietin. Paljastui, että pitää miettiä uusiksi ja jotenkin suurentaa koko hommaa.

Naapuri järjestää ohjelmaa kissoille.

Jotain ihan muuta. Millaista on hyvä asiakaspalvelu? Kohteliasta, asiakkaan tarpeet huomioivaa, oma-aloitteista. Ei helppoa, asiakkaat voivat olla tosi tyhmiä ja epäkohteliaita - kokemusta on. Olin koko opiskeluajan töissä kassalla ja neuvonnassa. Jos eilen mietin sananlaskuja, tähän voisi laittaa sen "Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas". Voi hitsi. Alan muistuttaa inhoamaani ala-asteaikaista opettajaani. Se laukoi sananlaskuja vankalla vähintään viisi per puoli tuntia tahdilla....

Rakas läppärini on ollut huollossa just melkein kuukauden. Olen soittanut useamman kerran ja kysellyt kuulumisia, kohteliaasti. Aina on vastattu:"osa tilattu, eiköhän se kohta". Tänään soitin taas. Nyt varustautuneena Kuluttajaviraston sivuilta saadulla tiedolla, että edes tällaisen hupihyödykkeen korjaus ei saa kestää liian kauaa ja kahden viikon jälkeen tilalle on pyydettäessä annettava sijaislaite. Ei niin, että siitä sijaislaitteesta oikeasti mitään hyötyä minulle olisi, kaikki ohjelmat (siis ne omat rakkaat) ja muuthan siitä puuttuvat. Eivät Acerilla olleet kuulletkaan moisesta kahdesta viikosta. 

Minä en suuttunut, en kiroillut vaan jaksoin olla asiallinen vaikka tuntui että nyt suutun. Asiakaspalvelu ei ollut töykeä, mutta tasaisen välinpitämätön. Nyt kuitenkin selvisi, että jos kone on huollossa 30 päivää, he soittavat (kerta se olisi ensimmäinen sieltäkin päin) ja kysyvät millainen kone minulle käy vanhan tilalle. Mutta kun. Tahdon kovalevyni tiedot, koska vika on prossussa ei kovalevyssä. Oman ärsytyksen purkamiseksi laitoin vielä spostin perään - oikein viralliseen sävyyn. Katsotaan vastaavatko ne ikinä...

Ärsyttää. Neulon ja rauhoitun. Ja menen opekokoukseen ärsyyntymään uudestaan. Ja neulon ja rauhoitun sielläkin ;)

EDIT: Asiakaspalvelu vastasi nopeasti, itse luin vastauksen vasta juuri äsken näin illalla. Absurdi päätös absurdille päivälle:

Hei,

 

Pahoittelen, mutta varmuuskopioida konesta ei otetta, meillä semmosta palvelua ei ole.

Kone vaihdetaan tosissaan jos tilattu varaosaa ei ole saapunut 30 päivän sisällä.

Jos kone vaihdetaan on Teillä mahdollisuus ostaa vanha kiintolevy itselleesi hinnalla 92 eur.

 

Maanantaina tulee täynnä 30 päivää, eli pyydäisin ilmoittamaan, haluatteko vanhan kiintolevyn takaisin?

 

Ystävällisin terveisin,

 

Kristel

Acer Asiakaspalvelu

EDIT: perjantaina tämä tietokonetarina sai onnellisen välietapin. En uskalla sanoa onnellisen lopun ennen kuin koneeni on kotona ja todettu toimivaksi.

Ylpeä

Kiitos. Punasteleva ja onnellinen kiitos teille kaikille. Takki on ollut koko ajan käytössä ja hyväksi havaittu - paitsi liian kuuma.

Miksi meillä suomalaisilla on näitä sanontoja tyyliin "Puhuminen hopeaa vaikeneminen kultaa" tai "Oma kehu haisee" tai "Vaatimattomuus kaunistaa" jne. Ihan kuin oman itsensä tai työnsä jäljen kehuminen olisi jotenkin hävettävää. Kuitenkin, ihan pakko myöntää, minulle yksi osa neulomisen viehätystä on se, että saan aikaiseksi ihan itse tehden jotain mistä tykkään ja olen ylpeä. Minä kun en tosiaankaan osaa piirtää tai laulaa tms.

Tietysti neulomisessa viehättää myös se, että työn jäljen (oli se sitten onnistunutta tai ei) näkee heti. Tuloksia ei tarvitse odotella kauaa - ellei sitten ufoutuminen iske. Kolmas viehätys on villan (tai alpakan tai jonkin muun) ihana tunne kädessä. Voi kun käsillä tekemisestä saisi itselleen ammatin! Vai katoaisiko työnilo sitten?


Nyt on kyllä kieltämättä vähän tyhjä olo. Mitä seuraavaksi? Kevätpäiväntasaushuivi on kesken (nelosvihje just aloitettu), ainakin kahdet sukat jossain kesken ja jokunen todellinen ufo. Se kulmankääntöjutska vaatii aika paljon testailua, joten sitä ei voi tehdä kuin kotona rauhassa. Sitten olisi se ylellinen ihana hanskalanka - ohje puuttuu - pyörii vielä päässä. Kehrätäkin tekisi mieli... Onneksi on kokeita ja aineita niin paljon tällä viikolla korjattavana, ettei tosiaankaan ole vapaa-ajan ongelmia.

Vebjörg

Malli: Vebjörg (Elsebeth Lavoldin kirjasta Viking Patterns for Knitting).
Lanka: Colinetten Cadenza, 486 grammaa
Puikot: 4,5 mm (Knitpicks ja Addi-sukkikset - en muistanut vaihtaa resoreihin pienempiä puikkoja, mutta ei tunnu menoa haittaavan)
EDIT - unohtui! Napit on Korunapista Mikkelistä (nimestään huolimatta loistava lankakauppa) ja Addi-sukkikset löytyivät lauantaina paikallisesta Palarannasta (pienen kunnan pieni lanka-kangaskauppa, jossa on loistava valikoima! Bambusukkiksia sekä Addin että Prymin.)

Se on ihana! Ainoa mikä harmittaa hitusen, on se, että kun kerran lankaa jäi, olisin voinut tehdä pitemmän... Lankaa muuten näyttää jääneen viisi vyyhtiä (eikä neljä kuten eilen väitin), mitä en oikein ymmärrä? Lankaa oli alunperin joko 700 g tai 800 g. Jos oli 700, niin on ollut varsin painavia keriä (486 + 250 = 736 g). Jos oli 800, niin sitten on ollut kevyehköjä vyyhtejä... En muista kummin oli. Lanka on joka tapauksessa tällä hetkellä suuri suosikkini (kunnes keksin jotain muuta ja suosikki vaihtuu). Tilasin langan suoraan Colinettelta. Tuleminen kesti jonkin verran, meinasin jo ruveta kyselemään, mutta sitten onneksi tulivat. Mallin löytyminen kesti vielä kauemmin...

Kuvausavustaja ei muuten ole koskaan aikaisemmin kiinnittänyt mitään huomiota kameran itselaukaisijan ääneen. Nyt kiinnitti. Kohtuullisen paljon. Sanoisimmeko runsaasti. Kamera ei tippunut. Ei ihan ;)

Muutoksia ohjeeseen tuli tehtyä rutkasti. Nähtävästi tulen neuletakki neuletakilta rohkeammaksi kokeilemaan omaa avaruuskäsitteellistä kykyä ja neuletaitoja. Eli kroppaosa etupaneeleja lukuunottamatta neulottu pyörönä kainaloihin asti (tietenkin!). Olkapäiden piskuiset saumantapaiset kolmen puikon päättelyllä. Tässä vaiheessa epäilytti suuresti.

Etupaneelit neulottu aloittaen keskeltä takaa virkkausaloituksella. Siis ylhäältä alas - päin vastoin kuin ohjeessa, mutta kun en tuon pituuden muutoksen takia osannut arvioida kuinka pitkän paneelin tarvitsisin, eli mistä kohtaa ruutukaaviota aloittaisin jotta saisin takakulmien kaaviot osumaan kuvioon nätisti. Oli helpompi ja nopeampi tehdä tuo takaosan puolikas ja puolet kulman käännöksestä jotta näki tarvittavan pituuden. Se kulman kääntäminen on muuten ihaninta tässä universumissa! Paneelit on kiinnetty kroppaan ihan perinteisesti ommellen.

Hihat on erinäisten erehdysten ja sattumien jälkeen tehty ylhäältä alas pyörönä (aina näin jos vaan suinkin mahdollista tästä eteenpäin!). 

Täytyy sanoa, että nautin! Ja olen tänään töissä pyörähdellyt ympäriinsä luoden merkitseviä silmäyksiä tiettyihin käsityöihmisiksi tunnettuihin henkilöihin... Eiks ne ny tajuu!!! 

Viimeistely

Riemunkiljahduksia, ilotulitusta ja fanfaareja kiitos! Se on valmis. Tai puuttuu vielä napit (kuvassa) ja pingotus tai höyrytys. Se on napakka istuvuudeltaan, ei haittaa vaikka höyrytys hitusen venäyttäisikin (tai minä laihtuisin...). Lanka olisi riittänyt paljon pitempäänkin versioon, jäi neljä vyyhteä. Kahdessa vyyhdissä oli solmu, yhdessä jotain kummallista tummaa, melkein mustaa kahdessa kohtaa. Toisen kohdan katkaisin pois, toinen oli niin lopussa ettei haitannut.

Hihat tein loppujen lopuksi ylhäältä alas, poimin silmukoita vain nopeampaan tahtiin kuin ekalla kerralla (13 alussa, 2 per kerros pitkälle, sitten hetken aikaa 1 per krs ja lopuksi isommat satsit). Toimii.

Tykkään aivan älyttömästi tästä langasta. Ei liian paksua, muttei rihmaakaan. Neuloutuu helposti, ei halkeile. Väripinta on kaunista, ei tylsää yksiväristä, mutta ei häiritsevän kirjavaa, ei lätäköidy.


Lopuille vyyhdeille on siis suunnitelma. Ei, Teija, ei ole huivi mielessä vaan jotain ihan muuta. Idea on mielestäni huima, toteutus voi olla.... jotain ihan muuta. Pitäisi nimittäin yhdistää neulepinta ja kangas, ja siitä ei meikäläisellä ole minkäänlaista kokemusta...

Purrrrrrrr

Joo, kyllä kissatkin kehräävät "purrrrrr"-tyytyväisinä - pääsivät eilen ulos, vaikka Piki paleli taas, mutta tämä purrrrrr on jotain ihan muuta. Ja näköjään saunan oven päällä kuivumassa olevaa isoa sängynpeittoa pitkin on kerta kaikkisen hauskaa ja ihanaa kiipeillä.

Ensimmäiseksi se on purrrrrrrrrraaaaaaan! Voi vessanovenkahva. Cadenzan hihoja siis pohdin pari iltaa ja päätin ottaa varman päälle ja tehdä perinteisesti alhaalta ylös, mutta tietenkin pyörönä, ei saumaa. Aloitin ja mennä posotin tyytyväisenä, kunnes noin 1/3 hihaa valmiina tajusin tuijottavani käsiini äimistyneenä. Kuka tekee tasona??? Purin.

Siinä vaiheessa päätin sittenkin olla rohkea ja aloitin ylhäältä alas. Ehkä 5 cm neulottuani lanka loppui! Eiiii, mullahan piti olla ihan iso uusi kerä. Joku idiootti oli aloittanut neulomaan olkasauman ompelusta jääneellä hännällä...

Nyt on kasassa 1/3 taas ja just äsken purin.... Koska en ole koskaan ennen neulonut istutettua hihaa (laatikkomallisen kyllä) ylhäältä alas, kokeilin (loogisena ihmisenä) toteuttaa hihan ohjeen ikään kuin takaperin. Ei toimi. Siinä vaiheessa kun kainalosta vihdoinkin sain viimeiset silmukat poimittua, olkavarren päällä oltiin menossa ja melkein kyynärpäässä. Eli silmukoita pitää poimia nopeammin.

Käyn tässä välillä paikallisessa tutkailemassa löytyisikö 4½ mm sukkiksia puisina/bambuisina. Tähän mennessä olen koettanut kestää Magic Loopia, mutta hermo menee.

Toinen purrrrrrr on erittäin tyytyväinen, iloinen, kissamaisen onnellinen. Puhdasta angoraa Ilun kuituklubista! Värit ovat oikeasti hitusen syvemmät. Onnistuin näköjään kerrankin rajaamaan katit ulos kuvasta ;) Ne ovat aivan älyttömän ihastuneita näihin, ihan pakko piilottaa yöksi nämä suloiset pehmopallerot kaappiin. Illaksi otan sohvalle hipelöintietäisyydelle ;)

Hih! Päänsärky katosi kirjoitettuani siitä tänne. Eikä ole vielä tullut takaisin. Totta, optikolla pitäisi käydä (3v. edellisestä käynnistä), hartioita ja niskoja jumpata, kallonpohjaa hierotuttaa ja ennen kaikkea, tarkistella voisiko työpisteen ergonomiaa jotenkin parantaa... Epäilen kyllä. Läppäri, lisänäyttö ja standardikorkuinen työpöytä jota ei voi säätää. Ja ihan liian täysi pöytä - sille ehkä voisin tehdä jotain?

Vali-ilo

Vali-osio.

Mammalla on silmätulehdus, hän on suuttunut yhdelle kodinhoitajalle (jolla varmaan vaan sattui raskaspäivä tms) ja muutenkin jotenkin kuohuksissa. 

Verovirasto muisti minua, tai oikeastaan isäni kuolinpesää, luovutusvoiton verolla. Kirje ja ohjeet (myös netissä) ovat sen verran kapulakielisiä, että pitää vielä varmistaa pari asiaa. Mutta jos oikein ymmärsin, summa onneksi koskee koko kuolinpesää, eli veli-kulta saa maksaa puolet. Ärsyttää silti (varsinkin kun olin täydellisesti unohtanut koko veron).

Pää särkee. Nykyisin koko ajan melkein, vaikka en edes pahemmin ehdi neulomaan. 

Lumi ulkona on liian kirkasta. Särkee silmiä.

Meidän katu on kyntöpelto noin niin kuin kulkemismukavuuden tasolla. 

Ilo-osio.

Ilun kuituklubin viimeinen paketti löytyi tänään postilaatikosta. Jumalaisen pehmeää, suloista, kaunista! Minulle ihan uusi ennen kehräämätön kuitu. Ei vielä kuvaa, jotten pilaa muiden yllätystä.

Koti on puhdas siivouksen jäljiltä.

Puhtaat, juuri vaihdetut lakanat!

Tulevan lukuvuoden tietojen syöttäminen koneelle on hauskaa parityönä tehtynä :) 

Enää 12 viikkoa kesälomaan.

Bongattu

Cadenzasta puuttuu enää hihat - ja siitä tulee ihana! Istuu kuin valettu, ne hiha-aukotkin pienenivät ihan arvelujeni mukaan. Nyt pelkään mokaavani hihat... Uskallanko tehdä ylhäältä alas? Uskallanko kohta aloittaa illan kahdessa kokouksessa?

Neuleblogimaailma bongasi minut taas. Työkaverini, koulun atk-tukihenkilö (tai oikeastaan koulujen yhteinen, mutta eniten meillä) oli Tampereella ja hänen kaverinsa isosisko oli jotenkin tajunnut yhdistää paikkakunnan ja työpaikan ja todennut, että:"samassa talossa kuin Villasukka!" Terveisiä vaan sinulle, kuka olitkin ;)

Karstamyllykuume jatkuu. En osaa päättää mallia, en osaa päättää tilauspaikkaa - ainakin Louetilla näyttää olevan samat hinnat ympäri Euroopan. Mutta kuitenkin tahtoisin...



Kissakuvahaaste heitti aikamoisen pähkinän tällä viikolla:

Löysin hiljaittain kirjan nimeltään Kissan 9 luonnetta. Kirjassa Sari Kumpula jakaa kissat leikkimielisesti 9 persoonan mukaan. Tässä ovat vaihtoehdot:

1. Perfektionisti “Vain paras kelpaa”
2. Auttaja “Voinko miellyttää teitä?”
3. Menestyjä “Tahtoo haasteita”
4. Romantikko “Naukuja kuutamolla”
5. Tarkkailija “Salaperäinen yksinäinen”
6. Epäilijä “Voiko tähän luottaa?”
7. Seikkailija “Varsinainen villikissa”
8. Johtaja “Täällä määrään minä”
9. Rauhanrakentaja “Tärkeintä on harmonia”
Valitse parhaiten omaa kissaasi kuvaava.

Siis yksikö pitäisi osata valita? Voi luoja. Indy on toisaalta niin johtaja-päälle päsmäri-pomottaja kuin olla ja voi, mutta jos Hilma tulee kylään, niin sitten se vaihtaa matelen-tossusi-alla-vaihteelle. Indy on myös menestyjä.

Piki taas on arkajalka eli kai epäilijä, mutta myös mamin suhteen ehdottomasti auttaja (tassut kävivät taas taikinassa...) ja tarkkailija.

Yllä olevan kuvasarjan napsin vasten valoa juuri äsken. Kumpikin yrittää mahtua maailman parhaalle nokospaikalle, eli keittiön ikkunalaudalle (alla on lämmin patteri). Harvinaista kuvassa on se, että Piki pesee Indyä, yleensä toimitaan juuri päinvastoin.

Hilman viime reissun jälkeen nauroin, että Hilma on tämän huushollin Kuningatar, Indy retee Kingi. Entäs Piki? Tätä ei voi nauramatta sanoa, mutta Piki-piskuinen on ehdottomasti (kolli)prinsessa ;)

Havaintoja

Eilisessä Keski-Suomalaisessa oli neulomisjuttu - kirja, jossa on ohjeet mm. Elviksen neulottuun versioon. Toisaalta kiva idea, toisaalta jo vähän outo.

Tänä aamuna taas vaihteeksi lumitöissä - nyt on tullut heiluttua sen verran paljon kolan varressa, että vasen kyynärpää on muutaman kerran vihlaissut kipeästi. Toivottavasti viime vuotinen vaiva ei toistu.

Tajusin eilen, etten kehrännyt lomalla ollenkaan? Kummallista, vaikka etukäteen suunnittelin niin paljon. Pääsiäislomalla?

Ärsytti eilen. Lukion englannin kolmoskurssi alkoi. Jok'ikinen pulpetti täysi (=36), ja pitkä keskustelu siitä, miten tämä iso ryhmä toimii parhaiten. Ei mennyt montaa minuuttia kun takanurkkaan oli muodostunut juorukerho. Saivatpahan saarnan. Noloa olisi, mutta tarvittaessa kyllä soitan myös lukiolaisen kotiin ja keskustelen käytöstavoista.

Cadenzassa toinenkin palmikkopaneeli uhkaa valmistua tänä iltana, jospas saisin sen myös kiinnitettyä. Huomenna on kaksi kokousta, tekisi siis mieli aloittaa hihoja. Nehän suunnittelin alun perin tekeväni ylhäältä alas - mutta kun ne on istutetut hihat.... Tai kyllähän sekin varmaan onnistuu, mutta kun en ole ennen tehnyt. Katsotaan.

Seuraava työ pyörii jo mielessä. Tuo Cadenzan ihanainen palmikkokulma, tarkoitus olisi hyödyntää sitä. Ja niin, että sen kulman pääsee kääntämään monta kertaa ;)

Tylsää

Cadenza edistyy. Oikea etupaneeli neulottu loppuun ja kiinnitetty. Vasen kesken, melkein ensimmäisessä napinlävessä (siis ylhäältä alas), jotka sitten loppujen lopuksi päätin tehdä, sillä ne napit joihin tod. näk. päädyn ovat isohkot. Kiinnittämistä en kuitenkaan tehnyt kolmen puikon päättelyllä, vaikka rakastan sitä syvästi. Mutta kun se olisi jättänyt etukappaleen ja paneelin väliin ruman pystyraidan. Ne hihat - ei yhtään innosta.



Yllä kuvia sarjaan "sunnuntait on tylsiä". Siis sunnuntait eivät minusta ole yhtään tylsiä, on ihanaa lojua pitkään, lukea rauhassa lehteä, syödä pitkään aamiaista. Mutta herrat ovat sitä mieltä, ettei ole mitään tekemistä. Vaikka tuossa viikolla työnsinkin ne lundian ylähyllyn kirjat seinää vasten, niin silti joku otus onnistuu vähän väliä kiskomaan kirjan tai kaksi lattialle asti... Ihan vaan huomiota herättääkseen. Ja ei, näette harhoja. Verhoissa ei ole yhtään rypytystä à la Indy & Piki ;)

Huomenna töihin. Toisaalta ei huvita, toisaalta huvittaa. Rankka viikko vaan tiedossa.

Ai niin! Strömsössä just äsken, Lee kävi viime syksyn Tampereen messuilla.