Diagnoosi

Lisää löhöilyä, laiskottelua ja mässäilyä. Ja siinä ohessa imurointa, polkupyöräilyä ja vähän käsitöitä. Ideoita on ihan liikaa, mutta kun on tuo yksi salainen-pakko ensin ja siihen ei ole ideoita...

On ollut aikaa ajatella. Viikko sitten, olisiko ollut Juhannuksen jälkeinen maanantai, Hesarissa oli koko sivun juttu sinkuista. Jälleen kerran. Mutta tällä kertaa siinä oli jopa ihan asiaa. Eli kaikki sinkut eivät ole bailaavia ja meneviä, vaan meitä on paljon ja me olemme ihan tavallisia. Olikohan siinä, että joka kymmenes ns. aikuinen on sinkku tai siis asuu yksin (voin kyllä muistaa ihan päin honkia). Jutun juju oli kuitenkin, että sinkuilta puuttuu se läheinen henkilö, jonka kanssa käydä läpi päivän tapahtumia, tunteita. Ei ole ketään, joka kysyisi miten meni. Hyvät ystävät ovat arvokkaita, mutta en minäkään voi soittaa ystävälle joka päivä vain kuulumisten takia - heillä useimmilla on perhe. Niinpä asioita tulee vatvottua liikaa omassa päässä. Ja sitten mulla välähti! Hei, onhan mulla blogi ja Ravelry (ja Facebook, myönnän)! Nyt teillä on virallinen diagnoosi miksi Villasukka päivittää niin turkasen usein. Minä tilitän teille päivääni, te olette minun varaventtiilini ;) Kiitos!


Hesarin jutun alaosa ei sitten enää ollutkaan niin hyvä, siihen oli haastateltu sinkkuja, ja valitettavasti he olivatkin sitten sitä perinteisempää sorttia kaikki. Minä tai Mamma oltaisiin oltu erilaisia. Mutta eihän kukaan ajattele, että Mamma on sinkku - sehän on yksin asuva vanhus... Mikä muuten olisi miespuolinen vastine vanhalle piialle?


Liikaa aikaa ajatella. Pitäisi taas ihan oikeasti kirjoittaa pöytälaatikkoon, mutta kun sen edellisen koneen hajotessa edelliset kirjoitukset katosivat... Kirjoittaminen tyssäsi. Vähäksi aikaa.

Päivän positiivisin ja mukavin kokemus: Tapasin Utunan Kertun ihan livenä. Tähän asti on kommunikoitu vain spostin kautta, joten oli hassua nähdä miltä toinen näyttää ja kuulostaa. Mutta tosi kiva!

Kirsikka - Cherry

Kuvaaminen jatkuu. Viikko sitten tilasin Bosworthiltä tämän ihanuuden. Se lähti postiin maanantaina ja oli minun ovellani torstaiaamuna! Ennätysnopeaa toimintaa. Kaiken lisäksi asiakaspalvelu oli muutenkin todella huippuluokkaa, mm. Sheila oli kaivanut minut esille Ravelrystä ja hänellä on kuulemma on ollut aikoinaan kissa, jonka nimi oli Kissa (siis suomeksi!).

More pictures (I do love taking pictures - yesterday's post was all about that). One week ago I ordered this beauty from Bosworth. It started its journey to me on Monday and on Thursday morning it was on my doorstep - amazingly quick! The customer service was extremely kind and first class all the way. Sheila had e.g. dug me up in Ravelry and I heard that she had had a cat called Kissa (= a cat in Finnish)!


Kaunokainen on kirsikkapuuta, käsintehty, silkkisen sileä ja painaa vain 11 grammaa. Vertailun vuoksi, ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoani, Asfordin värttinä painaa 87 grammaa). Ero on iso. Asfordia myydään usein aloittelijoille ja täytyy myöntää, etten ymmärrä miksi. Lanka katkeaa helposti, se ei pyöri kuin hetken ja kolahtaa sitten lattialle. Melkein tappoi minun kiinnostukseni värttinöintiin.

This beauty is handmade of cherry, silky smooth and weighs only 11 grams. So far my first and only spindle has been an Ashford one and that one weighs 97 grams. Asford is often sold to beginners and frankly, I don't understand why. The yarn gets easily broken, it doesn't spin long and fall easily on the floor. It nearly killed my interest in spindles.


Piskuinen Cherryni pyörii kuin enkeli, reittä vasten vauhtia otettaessa se pyörii myös kauan. Koska se ei paina höyhentä enempää, sillä on todella helppo kehrätä ohutta lankaa. Nyt pitäisi vain oppia kertaamaan värttinällä...

My tiny Cherry spins like an angel. When I spin it against my thigh, it gets such good speed that it also spins long. And as it doens't weigh more than a feather, it's so easy to spin thin yarn with it. Now the only thing I need to learn is how to ply with a spindle...


Joo, ei multa tekeminen lopu...

Ulkona

Naapuri kysyi tänään takapihalla:"Mitä sie oikein teet?" Ja uudemman kerran, kun en vastannut, keskityin. No, kuvasin tietenkin. Kaipa se on itselleen pakko myöntää. Kuvaamisesta on tullut erinomaisen rakas harrastus. Kunhan vaan vielä oppisi sen taikasanan, jolla tuulen/kissat/lentäväiset/kaiken saa tarvittaessa kivettymään hetkeksi paikoilleen. Tai kahdeksi hetkeksi - tarkennus ei aina ihan onnistu. Omalta pihalta tänään:














Anonyymi-amatöörille kiitos, testaan oliiviöljyn ja aurinkoihottuman heti kun tarve seuraavan kerran ilmenee. Toivottavasti ei ennen ensi kevättä ;)

Tänään ulkoilimme urakalla. Indy löysi eilen kukkapenkin uumenista, ihan talon seinän vierestä ison sammakon. Se kiinnosti herraa eilen ihan mahdottomasti ja tänäänkin vielä Indy oli ihan 100% varma, että se sammakko on siellä mullassa, jos tarpeeksi kaivaa, haistelee ja iskee tassulla maata. Hermo meni (ja aika monta oksaa kärhöstä). Joten pois juoksunarusta. Laitoin itselleni viltin pihan alaosaan, varjoon ja otin hihnat takamukseni alle. Neuloin (Huom! Käsitöitä tapahtuu tällä helteelläkin aina silloin tällöin) ja kissat nauttivat.

Lähimmän omakotitalon isäntä tuli koirineen tauolle terassin teosta naapurin (se sama kuin alussa) luokse joten kiinanpalatsikoira Arttu pääsi tutustumaan herroihin. Niin kauan kun ei haukuttu kaikki meni loistavasti. Mutta räksytyksen alkaessa Piki nosti kaikki karvat pystyyn - komea! Sähinään asti ei päästy. Toisaalta Pikiä kyllä kiinnosti ihan hirmuisesti, sillä karvakomeudesta huolimatta koiraa piti yrittää lähestyä heti kun se käänsi selkänsä ja siirsi huomionsa Indyyn. Indy ei ollut moksiskaan.

Lentävä pieneliö -loukku à la Indy ja Piki toimii jälleen tänä kesänä kotona sisällä loistavasti. Öisin ei ole yhdenkään itikan ininä herättänyt ja kärpäsetkin katoavat ennen kuin ehdin edes aloittaa etsimään lätkää. Tänään ulkoilun jälkeen, laitoin kissat sisälle ja grillasin itselleni ruokaa. Kesken kaiken kuului selän takaa kumma kumahdus, käännyin ja ehdin juuri näkemään pihaoven lasissa Indyn alas valuvat tassut ja tyytyväisen mussutuksen - kärpäsparka.

Menninkäisiä

EDIT: Sain vahvistuksen epäilykselleni, eli hemmottelijani oli Asarum!

Niin, me ollaan menninkäisiä kumpikin! Ravelry-vaihdon parini oli tulkinnut minua kyllä aivan uskomattoman taitavasti. Mukana ollut kirje (oikea kirje!) paljasti sen loistavasti. Postin tätiä nauratti ihan mahdottomasti, kun kurkin tiskin yli lähettäjää ja yritin hillitä itseni ja säästää paketin avaamisen kotiin. Ihan vaan pikkasen kulmaa avasin ja kurkkasin...


Parini harrastaa My Little Ponien tuunaamista - kauniisti! Toisella puolella ponia on tosi taitavasti maalattu saniaisen oksa, mutten saanut siitä heilahtamatonta kuvaa. Menninkäisponi ihan selvästi. Ja parilleni: rakastan metsää, suomalaista synkkää mennikäismetsää. Uskon haltioihin, keijuihin ja menninkäisiin. Yhä vielä näin mukamas aikuisenakin tykkään sepitellä satuja metsässä kulkiessani. Niin ja kiitos namista - kyllä tuo on maailman parasta. Yritän piilottaa sen yläkaappiin - näin uuden polkupyörän myötä (se on ihana, siitä toiste) yritän vähän rajoittaa suklaan mässyttämistä.


Paketin metsäteemaa kuuluivat myös nämä söpöliinit! Aivan uskomattoman ihania silmukkamerkkejä! Miten nuo ketut oikein on tehty?


Ja pehmeyksiä, ihanuuksia! Pirkkalankaa ja kirjopirkkaa, täydellisen poltettua oranssia - syysmetsä! Kirjopirkka on minulle ihan uusi tuttavuus, samoin kuin oikean reunan Araucania Solid ja Jitterbug. Tai olen noita kahta viimeistä hipelöinyt mm. TitiTyyllä, mutten ole koskaan neulonut niistä mitään. Sammaleita ihan selvästi - pitäisi päästä kuvaamaan ne syvän seinäsammaleen päällä (ja yksi vyyhti, jonka sain ihan muualta!) Ja vielä neljä kerää rakastamaani Rowania. Nuo Rowanit ja Pirkat sopivat niin täydellisesti värien puolesta yhteen, että heti alkoi tehdä mieli kirjoneuletakkia. Pitänee yrittää katsoa onko Rowania oranssina... Mukana myös maailman parasta peruslankaa, Maijaa valkoisena. Yritän pitää Maija-varastoni aika kattavana, koska sen langan värikartta ei muutu, eli siihen voi luottaa. Kiitos!!!


Jotta kissoille ei tulisi kovin kateellinen olo, niille oli paketissa hiiri. Ja Indy ryösti sen ennen kuin ehdin tekemään normaalit varotoimenpiteet. Eli kaikille leluhiirille (erityisesti lemppareille, eli juuri näille ehtaturkkisille ja sitten niille höyhenhäntäisille) tehdään kirurginen operaatio keittiöveitsellä ennen käyttöönottoa: silmät, nenä ja korvat pois. Muuten Indy syö ne...

Kiitos, lämmin kiitos ihanasta paketista. Mieli siirtyi paketin myötä heti syyskuun aurinkoisiin metsäpäiviin, vaahteran väriloistoon ja puolukoihin. Kiitos.

Ulkona - Out

Äiti sanoi aina, että kauniilla ilmalla ei saa olla sisällä. Niinpä mekin menimme metsään itikoitten murkinaksi.

My mom used to say that you aren't allowed to stay inside when the weather is this fine. So we went for a walk in the woods (and to feed some gnats).


Tyypillistä. Indy edellä tuhatta ja sataa, Piki perässä tarkkaillen.

So typical. Indy in the front, our mister "speed is all that counts", and Piki following, very apprehensive.


Indy hermostuu välillä Pikin odotteluun, varma konsti saada tämä herra liikkeelle on yrittää ottaa kuva. Kameraa kohti on kiva kävellä.

Sometimes Indy gets tired of waiting for Piki. A sure way of getting this gentleman to move, is to try to take a picture. It's really nice to walk towards a camera.


Ja joka kerta pitää pelätä jotain - varmuuden vuoksi. Tosin tällä kertaa veneen jättämät aallot eivät enää aiheuttaneet paniikkikohtausta.

And every single time there's something to be afraid of. Though this time the waves made by a boat didn't cause a panic attack.


Sisälle? Njääh, ei vielä. Taas ahmivat ulkona niin paljon ruohoa/heinää, että Indy on oksentanut jo monta kertaa. Kamalia kissankarvamatoja.

In? Noooo, not yet. They ate so much grass once again that Indy's been vomiting a couple of times. Horrible cat hair worms.

Rakas

Tämän päivän saldo:
-Käsissä aurinkoihottumaa, kutittaa. Eihän sitä enää pitäisi tulla?
-Jätskiähky.
-Imuroitu.
-Uusi matto. Se pieni keltainen sai ison keltaisen kaverikseen kun kamu kävi eilen Palokan kodin ykkösessä. Kiitokset, matto on ihana, täydellisen aurinkoinen marraskuun pimeään keittiöön. Myös Indy rakastaa ja kynsii hartaasti.
-Neulottu puolikas sukanvarsi, joka yllättäen näyttääkin ihan nätille, vaikka kerä oli hieman levoton. Neulottiin siis Taijan kanssa terassilla, eikä kukaan, siis ei yksikään ohikulkija, kanssa-asiakas eikä mummo/pappa kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Hassua.
-Neulottu myös kolme mallitilkkua. Ei onnistu, ei sitten millään. Luovutan toistaiseksi ja neulon seuraavaksi ihan jotain muuta - mallitilkun yhdestä takista ;)
-Harrastettu heräteostoksia. Tai siis, onhan tätä tullut pohdittua jo useampi vuosi, mutta nyt sain aikaiseksi (-20% toimi hyvänä kannustimena). Ihan pakko oli, koska kun kävelin liikkeeseen sisälle, siellä oli todella komea ja palvelualtis nuori herrasmies myymässä. Ex-oppilas, oli jo silloin tosi mainio tyyppi. Niinpä seurauksena mulla onkin sitten uusi rakas. Toivottavasti tämä sitten tuo hieman "counter effect"iä tähän älyttömän jätski-suklaaähkyyn.

Pihalla

Unohtunutta! Huomenna maanantaina klo 12 eteenpäin Keuruun Café Praiassa neulotaan. Ainakin Taija ja minä. Muutkin tervetulleita!

Koittakaa kestää - ei nuo pionit enää kauaa kuki...


Ensimmäiset matot pesty. Oli siellä muitakin, pariskunta ja vähän myöhemmin tuli mummo lapsenlapsensa kanssa. Vilkaisin ketä tuli, ja kas pitihän sitä edes vaihvihkaa tervehtiä vaikka lapsenlapsi yritti kyllä kiivaasti piiloutua huppariin, oppilas. Kyllä, opettajatkin pesevät mattoja, niillä on elämää koulun ulkopuolella ;)

Neulottu on - ja kaikki purettu. Mallitilkkuja suollan ja yritän löytää sitä oikeaa mallineuletta. Samalla, selatessani lehtipinoja löysin kohtuullisen monta unohtunutta ohjetta, joihin (ainakin pariin) olisi jo langatkin!


Alppikärhöstäni bongasin tänään joka kesäisen inhotuksen. Pieniä harmaanvihreitä (ihan pieninä kellertäviä) perhosen/pistiäisen/kiitäjän toukkia. Myrkyttää ei voi, kärhö menee ruskeaksi - kokeilin kolme vuotta sitten. Samana vuonna revin sitten maata myöten pois koko kasvin. Ei auttanut sekään. Parhaaksi konstiksi olen havainnut ihan liiskaamisen. Vie tietysti aikaa ja vaivaa tutkailla pikkutarkasti isoa kärhöpehkoa (ylimpiin oksiin en ylety) ja liiskata kaikki löytyvät toukat. Niille kelpaa myös akileija, tosin huomattavasti heikommin.

Tekemistä

Sataa, sataa ropisee, pilipilipom! Kyllähän tässä jo kerkesi pari tuntia poutaa ollakin :) Mutta ei haittaa - keksin tekemistä. Muinainen ufo, kaksi vuotta sitten luotu ja puoliksi niisitty loimi pääsi vihdoinkin puihin kutomiskuntoon. Kaamea setviminen ja taatusti jäi löysiä loimilankoja. Syyllisiä ovat kuitenkin herrat, en minä, herrat ovat käyttäneet kangaspuita henk.kohtaisena huvipuisto-kiipeilytelineenään. Ja tukin kankaaseen on myös voinut terottaa kynsiä. Tosi kestävä kangas, vieläkään ei näy mitään muita jälkiä kuin kilo kissankarvoja.

Puut ovat pienet, metrin mittainen pirta on suurin joka mahtuu. Ne ovat ns. x-runkoiset ja kokoontaittuvat. Etsin puoli ikuisuutta luhan pultteja. Siipimutterit löytyivät siitä peltilootasta mistä pitikin, mutta ne pultit... Pala mustikkapiirakkaa, kuppi pari teetä ja välähti. Mokomat pultit olivat tietysti pudonneet sinne luhan varsien sisään (siis metalliset, ontot varret). Vaati pientä kekseliäisyyttä, taskulamppua ja koukkuamiskoukkua saada ne ulos aloittamatta niisimistä alusta.


Kissakuvahaaste on tällä kertaa sottapytty. Meidän herrat ovat kyllä oikeasti tosi siistejä. Piki mm. kaivaa aina vähintään 16 kuoppaa Kiinaan isolla asialla. Kaikki osuu aina laatikkoon. Oksentaminenkin harmittaa niin paljon, että pitää varoittaa etukäteen semmoisella "ououououuuu" ulvaisulla tai parilla. Ruokapaikka on oikeastaan ainoa missä sotketaan - emännän mielestä. Varsinkin Indy on viime aikoina ruokaillut seuraavasti: haistelua, kai se kelpaa, tassun ojennus, varovainen kosketus, uusi ojennus, kouraistaan kynnellä palanen ruokaa, heitetään ruoka keskelle keittiön lattiaa (huom! kuppien alla 3 muovitablettia, heiton on siis yllettävä niiden ulkopuolelle), syödään tassun ja kynnen avulla välillä heitellen. Emännän mielestä raivostuttavaa.

Pikissähän ei mikään lika näy, mutta Indyn sievissä valkoisissa tassuissa näkyy kaikki. Kyllä niitä pestäänkin välillä kahden katin voimalla. Indy on muuten lievästi ilmaistuna tympääntynyt kuvauskohteena olemiseen. Tällä hetkellä se kääntää pään automaattisesti pois kun otan kameran käteen.


Kiitos sukkakommenteista! Uusia ideoita, toivottavasti ihan omia, pitää tutkia nettiä tarkasti, pyörii päässä.

Sinistä - Blue

Edellisestä valmistuneesta ei ole kuvaa, mutta Ravelryyn lainasin Olebrummin kuvaa. Malli oli siis Anemone Beret kirjasta Knit So Fine. Lankana Dropsin alpakka, jota meni 79g. Mallineule oli aluksi kiva, mutta pitkän päälle todella puuduttava. Niin kauan kun jaksoi vääntää tosi tiukkaa, siitä tulikin siistiä ja miellyttävää. Mutta kun tylsistymisen myötä käsiala löystyi ja löystyi ja löystyi.... ja reikiä oli enemmän kuin papan vanhassa puuveneessä. Tykkäsin mallista, se istui minunkin päähäni, mutta ihan heti en toista tee.

I don't have a picture of the previous finished work, Anemone Beret from Knit So fine. I loaned Olebrumm's pic for Ravelry. The pattern was really nice and fit even my head, but it was awfully boring to knit. As long as I managed to knit really tightly it was neat and nice, but with the advancing boredom I knit more and more loosely. And as a result, wholes. Plenty of them.

Viimeisin valmistunut on tässä.
Malli: Ocean Toes (New Pathways for Sock Knitters, book one)
Lanka: Fleece Artist, Trail Socks, 75 g
Puikot: 2,5 mm

The latest finished work is here.
Pattern: Ocean Toes (New Pathways for Sock Knitters, book one)
Yarn: Fleece Artist, Trail Socks, 75 g
Needles: 2,5 mm


Ihana, vaikkakin tähän työhön ihan väärä lanka. Todella miellyttävää neulottavaa, tiukkaa ja topakkaa, kaunista. Mutta lätäköityi jalkaosassa pahasti. Jotenkin en vaan tajunnut kuinka pätkärääkättyä tämä on, malli olisi paljon enemmän edukseen yksivärisessä langassa. Nyt ei edes kaikki erotu. Jalassa kuitenkin nautinnolliset!

A lovely, but absolutely wrong yarn for this pattern. Really enjoyable to knit, tight, but soft, beautiful. But pooled. Somehow I just didn't realize how multicoloured this is. The pattern would show so much better with a solid yarn. But an enjoyment to wear.


Cat Bordhi, kirjan kirjoittaja on siis leikkinyt ja luonut kavennuksilla ja levennyksillä. Miksi niitä olisikaan aina pakko sijoittaa siihen nilkan kylkeen? Tai voihan ne siihenkin laittaa, mutta lisäksi nilkan taakse, jalkapohjaan, kantapään yhteyteen, jalkapöytään... Kantapää on vahvistettu eikä tässäkään tarvinnut poimia silmukoita. Jos ja kun teen uudemman kerran paremmin sopivasta langasta, en tee vahvistettua kantapäätä, en vain tykkää siitä. Myös kärkikavennukset sijoittelisin hieman toisin. Yhden painovirhepaholaisenkin bongasin ohjeesta. Juuri siellä kärkikavennuksissa oli yksi 9 kiepsahtanut 6:ksi. Kirja ja sen tekniikat ovat kuitenkin kiehtovia, joten hommasin kirjan myös itselleni, tai siis se rantautunee lätäkön takaa joskus lähiviikkoina...

Voiko Juhannusgrillailun lomassa neuloa? Seuran tuntien voi, mutta kun mulla ei just nyt ole mitään sellaista mitä ottaa mukaan! Tai no, ne ufot, mutta ne odottavat purkamista. Pari tuntia aikaa kehittää jotain.

Sekoa

Kesän merkkejä:
-tori! Ja siellä oli peräti turisteja (jostain kaukoidästä), joiden kamerat tekivät töitä urakalla ;)
-ruuhka. Juhannuskonferenssi aiheuttaa Keuruun ainoan ruuhkan koko vuonna.
-nurmikonleikkuuta - muistin!
-kitkentää. Etupuolen (pohjoinen) "kukkapenkki" on vähän ylikasvanut. Vain Kotkansiipiä ja kuunliljoja, mutta mukaan tunkee kaikkea mahdollista, joita nyt sitten pitäisi karsia. Kauniin sammalen anna kyllä olla. Tarkoitus olis just tän jälkeen mennä tekemään. Kestäisköhän herrat narussa mun seurana?
-Pyöräily. Huomenna on peffa kipeä.
-Ensimmäinen ötökkä nielaistu vahingossa pyöräillessä.
-Jätski. Jäätelöauto lopettaa Turkinpippurijätskin! Maansuru...
-Allergia. Periaatteessa leppä ja koivu, eli nyt pitäisi jo pärjätä ilman lääkkeitä, mutta kummasti on vieläkin oireita. Ei pahoja kuitenkaan.
-Sukat. Villasukat oli jalassa jopa nurmea leikatessa. Ja kohta on uusi pari valmis.
-Kuvaaminen. Koukuttavaa. Olen vuoden aikana ottanut 3600 kuvaa...


Viime kesänä sain tätä lapiollisen Vuorenmaasta (isän lapsuuden maatila - ja minunkin lapsuuteni lomat kuluivat aika tarkkaan siellä) ja nyt kukkii kauniisti. Arovuokoksi luulisin.


"Miten mää tänne jouduin?" Kyllä se alaskin osaa tulla, mutta ei ole niin hullu kiipeilijä kuin veljensä.

Edit samantien - unohtui. Lehtimyyjä kauppasi Trendiä 5 kk hintaan 3,80 käsittelykuluja (ei käynyt selväksi, että per lehti vai per tilaus) ja kaupan päälle huippunykyaikainen matkahiustensuoristaja! Vau, repesin ja meinasin tikahtua nauruun luurissa ja kehotin laittamaan noiden suoristajakrääsien valmistusrahat ennemmin vaikka Punaiselle Ristille. Toisessa päässä kuului vain vaivautunutta köhinää ja ettei ne mitään krääsää ole, vaan ihan tarpeellisia. Olen outo, mutta jos ilmaiseksi jaetaan, ei voi olla mitään muuta kuin krääsää.

Aarre

Piti postata jo pari-kolme tuntia sitten, mutta puhelin soi ja unohduin juoruamaan...

Hain tänään lisää eilistä alpakkaa. Villatakki ja hanskat. Ehdottomasti. Kävin myös verenluovutuksessa ja shoppailemassa. Vähän mutta kuitenkin paljon. Eli paljon kangasta, joka todennäköisesti marinoituu pari vuotta ennen projektin loppuun saattamista. Tai ainakin se olisi tyypillistä. Sitten iski pihiys ja ostin vain pienen maton puoleen hintaan, vaikka isompikin olisi ollut tarjolla. Ja nyt harmittaa. Se sopii niin loistavasti keittiöön ja eteiseen. Kuvassa taustalla.


Kirja on löytö, todellinen aarre, divarista. Vain 5 euroa! Onhan siitä kansi revennyt ja pari sivua irti, mutta kaikin puolin siisti ja nätti. Ja tätä minulla ei vielä ollutkaan!

Suomalaisten Ravelry-vaihdon paketin laitoin eilen postiin. Sen jälkeen olen hyppinyt koneella vähän väliä tarkistamassa missä paketti on menossa (Mitä sitä tehtiinkään ennen pakettikoodeja? Toivottiin hartaasti sormet ristissä?) ja parini ehti sen hakemaan ennen kuutta. Paketti muuten teki taas mielenkiintoisen extra 120 km lenkin: Keuruu-Jkylä-Sjoki-Vaasa. Miksei se voinut mennä suoraan Keuruulta Seinäjoelle?

Itse unohdin autuaasti ottaa yhtään kuvaa paketista ja jopa siitä toisesta itse tehdystä. Se paremmin onnistunut itse tehty oli jo aiemmin esitelty Lilac Shawl (raaskin siis toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani ja antaa sen lahjaksi), ja se kuvaamatta jäänyt oli Anemone Beret, josta saanen pariltani kuvan. Parini oli Olebrumm, jolla on onneksi kauniita kuvia paketista. Kasaaminen oli mahdottoman hauskaa, paketoiminen tosi hankalaa karvaisten avustajien takia ja koko vaihdon seuraaminen suorastaan hykerryttävän nautinnollista Ravelryssä käydyn keskustelun ansiosta. Kiitokset uhrille ;)

Pehmeyksiä

On neulottu. Talo on ihan hiljainen (naapurit töissä ja reissussa), pihalta kuuluu läskivanhavaris ja muita tirpposia, järven takaa autojen ääniä. Minä neulon. Ja suunnittelen mitä kaikkea aion tänä kesänä tehdä. Unohdan aikomukset saman tien. Muttei se haittaa - on aikaa. Pohdin kantapään anatomiaa. Luulen saaneeni aivan mielettömän älynväläyksen, mutta se pitää ensin testata - joskus. Tartteisin ensin mallineuleenkin.


Postilaatikossa tänään. Kiitos! Meinasin kyllä huomenna (luvattu +8 ja vettä) mennä humputtelemaan Jkylään ja eksyä Titityyn kantispäivään... Sieltä voi ostaa lisää - vaikka näitä kolmea, ovat niiiiiiiin ihania! Humputellessa voisi myös näin kerran vuodessa eksyä syömään johonkin "ulos". Suklaakakkua jälkiruuaksi? Pitäisi myös löytää sopiva kangas (kestävä, pestävä) soffaprojektiin. Montakohan metriä sitä kangasta tarvitaan?


Mielettömän syvän punaista silkkiä (jota juuri lauantaina kipatessa ihastelin Jaanalla, tosin keltaisena) - tahtoo huiviksi, heti, nyt! Omenanvihreä... lisää sukkia... ja alpakkaa (Piki yritti välittömästi ryöstää tämän), joka toisaalta haluaisi testata tuolla alussa mainittua älynväläystä mutta toisaalta haluaisi myös takiksi (siksi haluan tätä paaaaljon lisää!).

Mekin - We too

Jkylään ajaessa eilen, pari sadepisaraa uhkaavasti tuulilasissa. Mutta sen jälkeen niitä ei sitten näkynytkään. Hieman viileää (tai kylmä, kunkin neulojan makuasia ;), kosteaa ja lopulta jopa lämmintä ja aurinkoista. Kirkkopuisto, ensin ei lainkaan muita ihmisiä, mutta kyllähän niitä polttariseurueita, eläkeläispariskuntia ja lapsia sitten löytyi. Varsinkin eläkeläiset (mummot ja yks mies) olivat kovin kiinnostuneita meistä.

KIP-day. Coldish weather, but it got clearer and warmer by a minute. At first no other people in the park at all, but then a couple of hen night -groups, grandpas and grannies. Especially the latter ones were really interested in us.


Riittävästi välineitä mukana. Tosin kenelläkään ei ollut varapuikkoja antaa yhdelle neulojalle, joka ilmestyi paikalle puolivahingossa ja ilman neuletta. No, juttuseura kelpaa aina! Ja juttuahan meillä riittää. Haaveita, innostusta, mielipiteitä, suunnitelmia, naurun rätkätystä. Mukavaa :)








Aamulla menin Mustin ja Mirrin kautta. Kasasin vinon pinon leluja (mm. minitennispalloja, joita pari hajotettiin kumiatomeiksi jo aikoja sitten, mutta uusia ei ole aikoihin näkynyt missään kaupassa). Myyjätyttö ihmetteli ihan ääneen:"Onks sulla pentuja vai jotkut juhlat?" Tuota... On kaksi riiviötä ja kyllähän herrat its.as. täyttivät kuun alussa kaksi vuotta. Unohdin.

Piskuiset - Tiny

Pikkuruinen projekti
Tiny little project


Malli: Little Sky Sock (New Pathways for Sock Knitters)
Lanka: 7veikka (27 g)
Puikot: 3,25 mm
Pattern: Little Sky Sock (New Pathways for Sock Knitters)
Yarn: Seven Brothers (Novita, 27 g)
Needles; 3.25 mm

Joo. On ne erilaiset. Joku unohti neuloa oikeaa 8 krs toisen sukan varressa ja huomasti vasta pääteltyään. En pura. Käyttäjällä ei ole äänijänteitä joilla tuottaa valitusta.

Yeah. You're right. They're different. Somehow someone forgot to knit 8 rounds in the other sock's leg. I won't frog. The user has now voice to express any complaints.

Ajatuksia herättävä pikku työ. Bordhin kirjaa tutkittuani haluan kokeilla kohtuullisen montaa malleista. Idea kavennusten siirtämisestä on mainio. Myös erilaiset kantapäät hoituvat siinä sivussa - näissäkin kantapää tuli jotenkin huomaamatta, tavalla, joka sopii erinomaisesti niille neulojille, jotka eivät tykkää silmukoiden poimimisesta kantalapun reunasta (minä tykkään). Tämä oli siis ns. valmistava projekti kirjan ohjeisiin.

Thoughts. After examining Bordhi's book, I will definitely try out quite a many of the patterns. The heel was different. If you don't like picking up the stitches from the side of the heel flap - this is an ideal solution! I do like the picking. This was actually a sort of preparatory project for the actual patterns.


Aloitin jo hitusen ihan ison ihmisen sukkiakin. Arveluttaa vaan 64 s ja 2,5 mm puikot - tulee taatusti aavistuksen isot mulle. Pitäisikö vielä vaihtaa ohuempi lanka ja puikot?

I already began knitting proper socks for an adult. 64 s and 2.5 mm needles - they'll probably turn out to be a tiny bit too big for me. Should I change for thinner yarn and needles?

Huomenna KIPpailua Jkylässä, kirkkopuistossa. Ellei sitten aamulla näytä ihan liian loistavalta matonpesusäältä.

Naapurit (miehiä) suunnittelivat pihan hoitoa tänään. Osuin vahingossa paikalle:
-Jos as. 4 leikkaa nurmikon tänään, niin sinä varmaan sitten leikkaat torstaina jotta on Juhannuksena nätti. Ettet vaan Juhannuksena leikkaa?!
-Joo, leikkaan torstaina.
-Ja me leikataan toi puska, siistiks.
-Norjan angervo? Mutta sitten se ei kuki ensi vuonnakaan!
-Se on aita, ei kukka.

Arvatkaa vaan mitkä oli meikäläisen vuorosanat. Ja se angervo on siis ihan kuin orapihlaja-aita, paitsi matalampi. Ei kuki. Ikinä. Ja pitää laittaa itselle A3-kokoinen muistilappu ulko-oven sisäpuolelle tosta nurmikon leikkuusta ;)

Vihdoin

Suomalaisten Ravelry-vaihdon itsetehty osuus valmistui äsken. Kyllä sitä on tehtykin kuin Iisakin kirkkoa. Ensin tein suunnitelman A mukaan, mutta.... B ei onnistunut alkuunkaan, C oli nyt tämä valmistunut. Oli mulla Dkin, mutta ei huvita enää tämä sarja. Eli C lähtee postiin ensi viikolla ja ehkä Akin pääsee mukaan. 79 grammaa muuten ;)


Periaatteessahan loma alkoi jo melkein kaksi viikkoa sitten. Mutta ne lukkarit. Nyt on 1. ja 2. jakso valmiina - ellei löydy mitään hysteerisiä mokia. Tänään jo yksi ope soitti jostain päin Suomea ja ihmetteli kuin hällä on E-luokka? Papereiden armotonta selausta, rehtorin papereiden tarkistelua ja moka! Rehtorin tosin, ei minun. Open nimimerkki oli muuttunut toiseksi kirjaimia paperista toiseen siirrellessä. Onneksi ei aiheuttanut kamalaa hässäkkää, vaan selvisin pienillä muutoksilla. Ja minä aloitan oikean loman just nyt! Paitsi käyn ehkä kastelemassa kukkia koululla.

Eilen ja tänään olen myös siivonnut työpöytääni. Nyt on suurin piirtein kaikki irtopaperi mapitettu ja kasattu julmettu pino, joka pitää siirtää syksyn alussa luokkaan. Vielä olis mun "arkisto" = 3-4 kopiopaperilaatikkoa pöydän alla...


Ulkoilimme. Pelästytimme heinäsorsan kauas järven selälle ja pelkäsimme itse ihan hirmuisesti vesipumppua. Pumppu on pienessä puukopissa meidän polun vieressä, mutta se ei varmaan koskaan aikaisemmin ole ollut päällä meidän ohi kulkiessamme. Joku on myös katkonut pikkukuusista polulle ulottuvia oksia (hyvä - raapivat kävelijää) ja tyhmästi tiputtanut leikatut oksat polulle. Herrat katit pelkäävät näitä oksia! Niitä pitää tuijottaa ja niiden yli pitää ehdottomasti loikata komeasti :)

Miksi muuten suomeksi kirjoitetaan ylös jotain? Ja englanniksi write down?

Piristeitä - Cheering up

Miten noiden otsikoiden vääntäminen voikin olla hankalaa? Yleensä kyllä keksin sen yhden sanan jonka haluan, mutta miten vääntää se englanniksi, että sen eri merkityssävyt säilyisivät? Ei onnannut tällä kertaa.

Tunnetusti en tykkää pipoista. Baskerit menettelee, mutta nekin tuppaavat nousemaan niskasta ylös. Tykkään kolmiohuiveista mummotyyliin ja vielä sillein, ettei kylmä talviviima pääse puremaan mistään välistä tai raosta.

It's a well known fact that I really don't like hats or beanies or caps. Berets are a touch and go, but even they tend to rise up on the back of my head. I prefer triangular scarves worn in the granny style, and so that the cold winter breeze has no chance of getting onto my skin.

Kuitenkin pipoja olisi kiva neuloa, nopeita, pieniä töitä, joita ei tarvitse tehdä parillista määrää. Siksipä sitkeästi yritän opetella pipoihin (ja oliiveihin ja fetaan (nyt jo pystyn niitä vähäsuolaisempia syömään) - olueen opettelun luovutin jo vuosia sitten). Tässä kesäpipo, johon en ole 100% tyytyväinen, tuli ruma sauma. Neulottu sillein kivasti, ei alhaalta ylös, eikä ylhäältä alas, vaan ympäri. Yllättävän lämmin, mutta ei ainakaan vielä ahista. En tosin voisi kuvitella pitäväni edes tätä helteellä.

Funnily enough I would like to knit hats or beanies. They are small, fast knits and you don't need to knit a pair. That's why I still try to learn to wear hats (and eat olives and feta cheese (the less salted ones are already ok)). This is a nice summer hat, but I'm not 100% satisfied, the seam is ugly. The knitting itself was fun, not bottom-up, nor top-down, but around! Not too hot, but still I can't imagine wearing this on a hot weather.


Malli: Oneshot Lace Hat (IK summer 2009)
Lanka: Sirdar Baby Bamboo (32 g)
Puikot: 5 mm ja 3,75 mm

Pattern: Oneshot Lace Hat (IK summer 2009)
Yarn: Sirdar Baby Bamboo (32 g)
Needles: 5 mm ja 3,75 mm


Nämä ovat minun! Siis, eilen pahalla tuulella, viime viikolla pahalla tuulella, mitä pitemmälle blogiani luin taaksepäin, huomasin olleeni pahalla tuulella aika usein. Ja siihen en ole tottunut. Olen peruspositiivinen luonteeltani, tykkään nauraa ja nauttia elosta. Niinpä, tänään ikkunoita pestessä (vielä ei näy yhtään nenän/tassun jälkeä! Mutta kohta on, koska rastaat pomppii pihalla ja herrat ikkunalaudalla...) oli aikaa pohtia ja miettiä. Itse työ jo piristi, puhtaat ja silitetyt verhot (erilaiset kuin ennen ikkunoiden pesua) piristivät lisää, vierailu kangaskaupassa suorastaan sai virneen naamalle (mitä jos... tuo kissojen raapima sohva?) ja kauppareissu lopuksi kurvasin kukkakauppaan. Pyysin värikkään, kissaystävällisen kimpun ja sain tuon ihanuuden! Niin minun värinen, tuoksuu hyvältä - tilliä, joka tuntuu ainakin vähän karkottavan katteja.

Reading through my own blog, I noticed that I've been feeling angry or depressed or something quite often lately. And that's not really me. So, today, washing the windows I had time to think and make myself feel better. I do like being in a good mood, laughing! The work itself cheered me up, new curtains cheered me some more, a visit to a fabric shope even more (what if.... the sofa?) and finally I went into a florist's. I asked for a colourful and catfriendly bouquet and that's what I got! My colours! Smells good too - dill, which seems to scare the cats away from eating the flowers - at least for a while.

Argh - Argh!

Edit: Voihan ökkömönkiäinen! Nostin äsken pehvani tästä tuolista ja mitää....? Tuolilla on suklaata, sulanutta, levinnyttä, just siinä tuolissa jonka päällystin (ja kolme muuta) vasta viime kesänä! Housut saa aina pesuun, mutta...

On päiviä, jolloin ei missään nimessä pitäisi nousta sängyn uumenista tai jos nousee, ei ainakaan pitäisi mennä oman huushollin ulkopuolelle. Ei, mitään ei sattunut. Onnistuin vain suuttumaan kaikesta - ainakin melkein. Pomo ei ollut paikalla vastaamassa kysymyksiini, eli en voinut tehdä mitään lukkareille ja silti huomasin värkänneeni niitä kuusi tuntia. Ja ne tökkivät, ne lukkarit, tökkivät ja pahasti. Tosin myöhemmin lukuvuonna tökkivät vielä pahemmin jos yhdellä opella on 38 viikkotuntia, kuten olin laskevinani. Toivottavasti laskin väärin.

Kahden vuoden kauhistus oli tänään. Gyne. Pieni, kuiva mies, jonka lapsen luokanvalvoja olin joskus kauan sitten. Viimeksi se oli ihmeen hyvällä tuulella, naureskeli ja jutteli, tänään ei hymyn poikasta, käski laihduttamaan, eikä kuunnellut minua. Olisin kysynyt siitä oudosta vatsa/lihaskivusta. Sitä paitsi neuvolat olivat taas vaihtaneet paikkaa. Mitään ei remontoida niin paljon kuin Keuruun terveyskeskusta.

Paikallisessa lehdessä oli suuria uutisia. Tänne meinataan rakentaa oikein tekosaari, aallonmurtaja, golfkenttä, ohjelmapalvelutalo (?!), luola sisäaktiviteeteille (?!) ja vaikka mitä. Kunhan nyt ensin saisivat tuon terppakeskuksen ja koulukeskuksen kuntoon. Ja voisihan näitä paikallisia asfalttiteitä myös vähän kunnostaa.... Saan aina varoitella kylään tulijoita, ettei auto hajoa meidän kadulla.

To cut a long story short - I'm angry. Because today at work, I couldn't do what I had planned. The things I did, didn't work out too great. I had to have my female check up. The doctor didn't listen to me at all. The local news paper wrote about these "great, big, brilliant" plans some unnamed authorities have for our municipality. In my opinion they're just a waste of money.


Milläs sitten parannetaan neulojan paha mieli? Neulomisella, kehräämisellä, kissien turkkien haistelulla, langan sievän silittelyllä, oivan piirakan maistelulla ;)

To make myself feel better, I knit, spin, smell my kitties' fur, cuddle some lovely yarn, and make a pie ;)

Suunnitelmia

Kiitos, huivi on ihana, henkäys. Se on siis huomattavasti lyhyempi ja kapeampikin kuin ohjeessa, koska oli itsestään selvää, että lanka ei tulisi riittämään alkuperäiseen kokoon ja lisää ei ollut mahdollista saada. Ko. alpakkaa kun ei merinovilla.comissakaan näytä juuri nyt olevan. Mukava tv-neule, keskimmäisen mallikuvion oppi nopeasti ulkoa. Tein kummankin päädyn ensin, jotta voisin käyttää langan mahdollisimman tarkasti hyväksi. Toisen päädyn tein ihan ohjeen mukaan, toisen tein samalla tavalla, vaikka ohjeessa oli osa toisesta päädystä ajateltu tehtäväksi keskiosion yhteydessä.

Tällä hetkellä jonossa on ihan liian paljon neuleita.
- Ravelry-ystävälle tein jo yhden, mutta en ole tyytyväinen, joten joko teen toisen samanlaisen ja sävellän vähän ohjeesta poiketen tai sitten teen jotain muuta.
- Haluaisin ehdottomasti tehdä raitaneuleen alpakasta. Itselleni tietysti. Kapeita raitoja, villatakki. Alpakkavarastoni ovat sen verran perusteelliset, että voisi jopa onnistua ostamatta kerääkään.
- Koska on ollut niin kylmä, olen käyttänyt niitä 100% villasta itse kehrättyä ja neulottuja sukkia, maailman lämpimimmät ja ihanimmat jalassa. Katsotaan kuinka nopeasti kuluvat, tahdon lisää 100% villasukkia.
- Lainakirja kutittelee (Cat Bordhi) ja heti ensi tilassa pitää tehdä ne kirjan alun pienet testisukat.
- Laukku. Olkalaukku. En nyt just muista mistä kirjasta/tai lehdestä, mutta näen sen päässäni...
- Uusi Pikipuku ensi talveksi. Tai syksyksi. Tai kesäksi - jos on näin kylmää, herra palelee.
- Haluaa myös virkata, piiiiiitkän takin. Missähän sitä muka pitäisi?


Ulkoilemaan päästiin vihdoin eilen, ensimmäisen kerran sitten maanantain. Indyllä varsinkin tuppaa olemaan tuskaista kun ei pääse purkamaan energiaa. No, perjantaina toin koululta kotiin "hoitoon" viherkasveja. Nyt on joka ikkunassa amppeli tai kaksi ja kissoilla viidakko. Siitä revittiin sitten aika paljon riemua - ja rönsyliljan lehtiä. Ja sitten tietysti oksennettiin.

Viime yönä näin unta, että kahlailin jossain ihme altaassa. Paljon lumpeita ja muuta kasvillisuutta, matala. Kissat olivat tietysti mukana ja rantakäärme pisti Indyä. Kuitenkin sylissäni makasi Piki? Eläinlääkäri sattui kerrankin päivystämään Keuruulla, vaikka rakennus kyllä oli ihan millilleen samanlainen kuin Mikkelin kunnallinen eläinlääkäri 80-luvulla (onko se vieläkin?). Kuulemma pistos ei ole (ainakaan näin unessa) vaarallinen, mutta shokki sen sijaan on. Heräsin. Indy kainalossa ja Piki jalkojen välissä.

Herkkää - Delicate

Virallisen neuletarkastajan työ on joskus puuduttavaa. Ei saa syödä lankaa (ei edes siinä alkuperäisessä villamuodossa), ei saa osallistua neulomiseen jahtaamalla puikkoja (ei se tosin meitä "aikuisia" enää kiinnostakaan), ei saa nyppiä nuppiksia irti pingotuksesta, ei saa myöriä petarin ja patjan välissä sen pingotettavan päällä, eikä edes pääse esittelemään valmistunutta neuletta.

The task of an official knitting inspector is sometimes a tedious one. You aren't allowed to eat the yarn (not even in the wool form before spinning), nor can you participate in the knitting by chasing the needles (actually that doesn't interest us "adults" any longer), nor can you pick up the pins from the blocking lace, nor can you hide under the matress on top of the lace and finally you won't be allowed to present the finished work.


Täytynee tyytyä toteamaan työ pehmeäksi, oikein mainioksi unialustaksi ja antaa kunniamainita mukaan kehrättyjen/neulottujen kissankarvojen riittävän korkeasta prosenttimäärästä.

So we'll just have be satisfied with the inspecting job. This piece of lace is soft, a good place to sleep on and has high enough percentage of cat hair knitted into it.


Malli: Lilac Leaf Shawl (Knitted Lace of Estonia) - kapeampi ja lyhyempi kuin ohjeessa.
Puikot: 3,5 mm
Lanka: itse kehrätty alpakka

Pattern: Lilac Leaf Shawl (Knitted Lace of Estonia) - narrower and shorter than in the book.
Needles: 3.5 mm
Yarn: self spun alpaca






Meinasin lahjaksi. Mutta....