Kehruu valmistui, ja on nyt kuivumassa. Eivät ole minun värini. Eniten tykkään siinä vihreä-violeteista pätkistä, mutta se vaalea keltainen ja liila.... Sitä on kuitenkin 120 grammaa ja olen kyllä tyytyväinen kehruutuloksen tasaisuuteen, ei ole kauheita paksuus-ohuusvaihteluita.
Seuraavaa kehruuta piti vähän jo testata ja kyllä on merinon jälkeen hassua kehrätä taas lammasta. Sen tarkemmin en tiedä lampaan sukupuusta (laitoin kyllä kyselyä), mutta on todella pehmeää, lanoliinista (neljästä pesusta huolimatta) ja kaunis kiilto. Ja ohutta taas (vaikka minun on ihan pakko opetella kehräämään paksumpiakin lankoja), joten kestää jonkin aikaa ennen kuin mitään näytettää on.

Ai niin! Värjäsinhän minä tänään villakikkaroita. Testasin eri systeemiä. Eli tein eri värisiä kasoja - tosin värien on tarkoitus sointua jotenkin toisiinsa, eli kaikki ovat punainen-ruskea-akselilla, paitsi purppura on vähän ärtsy. Sitten otin hyötykäyttöön Mammalta perityn ikivanhan mehumaijan. Alumiinen, joten mehua sillä ei enää keitetä, mutta testasin villapakettien höyryttämistä. Kikkarat olivat alunperinkin aika tiukkoja kikkareita, ja nyt kun ne ovat kuivumassa, en ole ollenkaan varma, tapahtuiko jossain määrin myös huopumista. No, sen näkee sitten karstatessa. Karstaus-kehräyssuunnitelma vaihtuu puolen tunnin välein....
Ahkera käsityöpäivä siis. Kiitos säälle.