Tämä postaus on aivan erityisesti
Nöppöselle, ja tietysti karvan luovuttajalle Vääpelille. Luulen, että Nöppönen on odotellut näitä uutisia jo jonkin aikaa ;) Eli joskus viime kesänä, taisi olla loppukesä kuitenkin, sain postissa paksun ja aika haisevan kuoren. Kissat meinasivat seota, Piki yritti syödä saalista. Huskyn karvaa kehrättäväksi. Karvat piti pestä neljä kertaa, ja vieläkin välillä tuntuu, että tuoksahtaa, mutta ei pahasti, vaan semmoinen jotenkin vieno, luonnollinen muistutus karvan alkuperästä ;) Pesu ja kuivattaminen kestivät viikon verran, karvaa oli aika paljon. Sitten unohdin koko homman odottamaan inspistä. Inspis saapui aina silloin tällöin, pienissä erissä. Karstasin huskyt sekaisin kainuunharmaksen ja ahvenanmaanlampaan kanssa. Sekoitussuhteen piti olla fifty-fifty, mutta luulen, että se on käytännössä pikemminkin 40% lammasta ja 60% koiraa. Sekoitussuhde vaihtelee, tasainen karstaaminen olisi varmasti vaatinut useampaa karstauskertaa ja sitä minä en jaksanut. Hidasta ja tylsää.
Tässä on nyt sitten 82 grammaa valmista, pestyä, kaksisäikeistä koiralammasta (vai lammaskoiraa?). Selvästi käsin kehrättyä, eli ei tasaista vaan välillä on klimppiä ja paksuusvaihtelee. Huopuu hyvin helposti! Jo vyyhtiessä tuntui, että huopuu käsiin. Lämmintä mutta ei kovin kulutuksen kestävää. Kehrääminenkin on aika hidasta, sillä koira on kohtuullisen lyhytkuituista. Kehruutekniikkaa piti myös vähän hakea, tavanomainen tapani ei tuntunut hyvältä, vaan luulen kehränneeni tätä enemmänkin "on the fold" - miten ikinä se sitten käännetäänkin. Tätä on vielä lisää - arvelisin, että ainakin toinen tällainen vyyhti vielä tulee. Ensin pitää hakea kehruuinspistä neulomalla välillä.
