Hullua

Auringonvalo on vaarallista. Näin pitkän pimeän kauden jälkeen se saattaa yllättää ihastelijansa ja tuottaa kummallisia tuloksia. Eli siivosin oikein kunnolla, putsasin hellaakin, ostin uuden muovilootan ja järjestelin lankoja jotenkin loogisesti.... Ja sitten kävi hullusti.

Eilen illalla aloitin yhden ja saman sukan viiteen kertaan. Tai siis sukkamalli vaihtui aina välillä, mutta lanka ja puikot pysyivät samana. Ei vaan kertakaikkiaan meinannut löytyä siitä oikeaa. Lanka kyllä huusi korkeelta ja kovaa, että neulotuksi tahdon tulla, mutta miten? Liian tumma lanka, mikään kuvio ei meinannut erottua. Onneksi on paljon sukkaneulekirjoja :) Joten se oikeakin löytyi lopulta. Ja aamulla huomasin, että ei se lanka niin tummaa olekaan, en vaan muistanut laittaa jalkalamppuun valoa...

Hullusti kävi kun järkkäsin ne langat. Nyt sukkalangat ovat kahdessa sängynaluslaatikossa (yksi on uusi, eli nyt niitä on kolme. Jos hätä tulee, vielä yksi mahtuu, ehkä.). Siinä sinisessä (31 litraa), jossa ennen oli suurin osa sukkalangoista on nyt täysin mykät langat ja mohairit. Pyysin kyllä mohaireilta nätisti anteeksi, kun joutuivat hylkiölaatikkoon. Kaksi valkoista (31 litraa) on yöpöydän alla ja nekin nyt toivottavasti jotenkin loogisemmin täytetty (toisessa ihkulankoja ja toisessa perusvillaa). Kolmas sängynalusloota on täynnä huivilankoja. Ja enemmänkin löytyy... 

Hullusti siis kävi, koska pari mohairia (kuinka minä olenkaan voinut unohtaa nämä!) alkoi huutaa niin kovaa, että oli ihan pakko aloittaa huivia... Ihanan ohutta, ihanan väristä ja ihanan tuntuista! Etsin tarpeeksi pitkää Knitpicksin kaapelia ja kiskaisin siinä sitten puikot (kaapeleineen) irti siitä pitsihärpäkkeestä, jota ennen joulua tein... Pitäisi ihan oikeasti purkaa nuo ufot ennen kuin alan näin tehtailemaan uusia. Toinen mohair odottelee vielä sopivaa mallia. Ja alpakatkin kiljuvat tahtovansa hansikkaiksi. 

Koskahan saisin aikaiseksi kuvata kaikki langat ja lajitella ne Ravelryyn?

Vieras

Hilma:
Voi jee. Taas ne hylkäs mut tänne näiden riiviöiden seuraan. Tuo tossa on aina perässä. Kyllähän se ihan kissalta vaikuttaa, mutta pitääks sen seurata koko ajan. En saa edes syödä tai käydä laatikolla ilman, että se tuijottaa. Kai se haluais leikkiä. Kakara. Onneks se toinen on siedettävämpi. Tälle kyllä välillä sähähdän, tietääpähän paikkansa, mutta sille toiselle voin olla armollisempi. Hhmmmm.... hyvää ruokaa tässä paikassa kyllä saa.

Indy:
Hilmaaaaaa!!! Voi kun se on iiiiihana! Niin kaunis, tuoksuu hyvältä ja niin lady. En vaan ymmärrä miksei se leiki mun kanssa. Ois niin hienoo riehua vähän tollasen aikuisen naisen seurassa. 

Piki:
Tadaa, tadaa, di dumppi damppi daa. Ai, missäs muut on? No, ei väliä, sylissä on lämmintä ja kivaa.

Huomio. Alpakkasukkalanka (se Secretwoolin klubilanka) on ihanaa. Tai siis tuohan tiedettiin jo ajat sitten, mutta siis ihanaa käytössä. Karvaisen näköistä, mutta ei ainakaan vielä puhkikulutettu, vaikka töissäkin olen pitänyt. Mutta ennen kaikkea maailman parasta yösukkina! Jopa minun pienet ja sievät viluvarpaani ovat suorastaan hehkuvan lämpimät ja aamuyöstä pitää vähentää peittoja... 

Tunsin eilen itseni hysteeriseksi naiseksi. Soitin Mammalle. Ei vastausta. Useampaan kertaan. Muistellen edellistä tapausta uuden vuoden aikaan (alpakkalankalinkki vie siihenkin postaukseen), panikoin. Eilinen oli vielä isän kuoleman vuosipäivä. Suorastaan piiskasin itseni hysteriaan. Lopulta soitin kotihoitoon, ja he lupasivat käydä katsomassa. Ja kas, seuraavan kerran kun soitin, kotihoidon "tyttö" oli juuri käymässä ja Mamma kotiutunut. Siis hänhän sanoi, ettei pääse enää kotoa mihinkään!!! No, oli päässyt, taloyhtiön kerhohuoneeseen Lähetyskerhoon. Omalta ovelta hissille kolme askelta. Hissi kerros alemmas. Suoraa käytävää eteenpäin. Lupaan muistaa tulevina torstaina Lähetyskerhon. Lupaan rauhoittua. Lupaan yrittää elää normaalia elämää. Lupaan keksiä jotain kiitokseksi (edes oikean kirjeen) Kotihoidon ihanille ihmisille.

Pizzaa

Marraskuussa opekokouksen aikaan olin kipeä - ei pizzaa. Tammikuun alkupuolella opekokous oli maanantaina ja minulla sen jälkeen kansalaisopisto joten ei silloinkaan pizzaa. Meillä siis on sellainen pieni porukka, joka menee "aina" kokouksen jälkeen pizzalle purkamaan paineita. Työnohjausta ;) No, koska paineita oli kertynyt, sain muutaman houkuteltua mukaani ja eilen oltiin pizzalla. Ja juteltiin me muustakin kuin koulusta.

Mm. yksi kertoi saaneensa yhtenä iltana tyttäreltään mielenkiintoisen tekstiviestin:"Pikatilaukseen heti yksi kappale hevosen sukkia, koko 5". Siis täh? Puhelinsoitto selvensi. Hevosella on naarmu jalassa, siinä vähän kavion yläpuolella. Ja kokemus on osoittanut, että villa suojaa parhaiten tuollaisissa tapauksissa. Ennen on käytetty jonkun työmiehen mummon tekemien sukkien varsia (siis jo käytössä kuluneiden), mutta nyt mummo on jo kuollut ja kaikki sukatkin tällä hetkellä ehjiä. Tarvitaan siis hevosen sukka. Testiversiota kuulemma sovitettiin jonkun ison purkin päälle (kavio on iso) ja nyt mietityttää ettei se vaan lörpähdä kun se itse koipi hevosella on kuitenkin aika siro.... 

Samaisesta työkaverista tulee mummo huhtikuussa ja pizzailun aikana toinen kaveri sai puhelun, jossa kuuli yhden sukulaisen kuolemasta. Elämä. Vuosi sitten....

Vihreää

Viime vuoden puolella kehrätystä Corriedalesta (ihanan vihreää!) huppu - tai jotain, mikähän tämän vaatekappaleen oikea nimitys lienee...


Malli: Abby (Knitty)
Lanka: itse kehrätty Corriedale (2-säikeinen, ohut), 52 grammaa
Puikot: 4 mm (Aloitettu sukkiksilla, mutta kun herra Piki on syönyt ne käyttökelvottomiksi, siirrytty 40 cm pyöröön. Tässä se pyörö toimi, vaikka yleensä en tykkää, kun tuntuu, että ne puikon nysät pureutuvat kämmeniin. Tarttee siis uudet puiset tms. 4 mm sukkikset. Heti. Kaiken varalta.)


Jonkun häntä... Ja pölyä. Tätä oli kivan aivotonta neuloa. Ohjeessa oli kaiken maailman rautalankaversioita tyyliin käytä silmukkamerkkiä joka ikisessä välissä. En käyttänyt kuin kerroksen vaihtumisen merkkinä. Corriedale osoittautui ihanan lämpimäksi, eikä kutita minua. Väri on taivaallinen - onneksi tätä villaa pitäisi löytyä lisää jostain laatikoiden uumenista.

Siis tällainen huppu-kauluri-yhdistelmä. Yksi ongelma. Kaulurina toimii ja on ihana lämmin ja löysä. Tälläisena huppumuotona ei toimi. Ylettää kyllä nätisti, mutta silloin kaulusosa kiristyy liian tiukalle (minun mielestäni) ja alkaa oksettamaan. Olen siis niitä ihmisiä, jotka eivät ikinä koskaan kuuna herran päivänä voisi käyttää poolopaitoja tai sellaisia kivoja kaulureita, joita lapsille paljon neulotaan. No, ehkäpä käytän tätä sitten keväämmällä kun ei tarvitse enää päässä mitään, mutta kaula palelee. Siis kaulaan, selkään, ranteisiin, nilkkoihin EI koskaan saa mennä kylmää. Se tuntuu ilkeeltä.

Muistatte varmaan viime viikon tulppaanikeskustelun? Siellä kommenteissa (tai oikeastaan seurvaavan tekstin kommenteissa) Nna kehotti testaamaan terassilla pakastuneiden kukkasipuleiden kasvatusta - ehkä se jäätyminen kävisi kylmäkäsittelystä... No, tuumasta toimeen. Nyt on pari päivää ollut lasimaljakossa sipuleita mullassa. Isoimmat näyttivät ehkä aavistuksen homehtuneilta, joten niiltä ei ehkä kannata odottaa paljoa. Pienemmät näyttivät ihan hyvä kuntoisilta, mutta niiden kanssa on toinen ongelma. Katzit käyvät ryöstämässä ne sieltä mullasta (ei ole kuin ihan pikkuisen mullan peitossa, kärki näkyvissä) ja pelaavat palloa... Eli ehkä kasvatus ei ole kovinkaan menestyksekästä ;)

Oksua

Neule on valmis. Se vaan aiheuttaa oksennusreaktion... Huomenna (jos kuvaussää suo) näette. 

Toinen neule on pesty. Se kesäkuinen Shettis joutui kissan oksun kohteeksi. Ei tietoa kumpi, mutta alpakkaa oli jostain (pianon päältä) löydetty ja syöty.... No, eipäs ole lankaa syötykään varmaan vuoteen. Shettis muuten ei tarvinnut pingotusta, riitti, että sen venytteli märkänä kuivaustelineelle ruotuun. Kuivui tosi nätisti muotoonsa.

Kissakuvahaasteessa on tällä kertaa aiheena kippo. Vähän ison puoleisia kippoja nämä, mutta eipä nämä riiviöt ihan pieniin mahtuisikaan. Ja nämähän ovat ehdottomia lemppariunipaikkoja.

Viime yönä heräsin jossain vaiheessa kun kissa polki ja leipoi tarmokkaasti kehräten minun rinnuksiani - nukuin selälläni. Silmät ummessa rapsutin ja yritin kaataa kollia kainaloon nukkumaan. Lopulta avasin silmät ja kas, Indy! Kuinkas se nyt noin hellyydellä? Piki tuhisi tyytyväisenä jo toisessa kainalossa. 

Hilma tulee ehkä torstaina hoitoon. 

Eilisten kuvien (kiitos kommenteista!) jatkoksi tuli mieleen vielä vaikka mitä itse tehtyjä neuleita. Lukiossa tein ekan puuvillapaidan. Kroppa jotain vinoa neuletta ja hihat patenttia - hihat venyivät mahdottomasti. Tän pitäisi olla jossain luokkakuvassa? Abivuonna musta mohairneule, jossa oli muutama eri kokoinen vaaleanpunainen! neliö edessä. Mustat osat nurjaa ja vaaleanpunaiset sileää. Ekana opiskeluvuonna toinen mohairneule, ruskea, jossa oli ankka angoralangalla edessä. Rakastin aivan ylettömästi noita kahta mohairia ja pidin melkein puhki. Lukiossa on oli myös muodoton vähän Fifin mallineuleen tapainen mohairneule, vaaleansininen, jossa oli ihan liian jättikokoiset hihat jotka kuroin jollain punotulla nauhalla kiinni - kaula-aukon myös. Minä rakastin, äitipuoli inhosi. Mitähän vielä olen unohtanut?

Muistanko

Aamulla särki, pirusti. Päivän mittaan on onneksi helpottanut. Käytiin kattien kanssa vähän haistelemassa ulkoilmaakin, kun en enää kestänyt Indyn karjunta-mouruntaa ja Pikin käheää ja vienoa mau'untaa. Ihan pikalenkki, 10 minuuttia. Pikillä oli yllään Pikipuku versio 2 - eli vanhan fleecetakin hiha (omatekoinen takki noin vuodelta 2000), löysempi kuin villatakin. Silti kumpikin tuntui palelevan, joten äkkiä takaisin sisälle, vaikka kuinka olisi mieli tehnyt olla pitempään.

Sitten olenkin toiminut kissojen nukkumisalustana ja yrittänyt neuloa jotain mitä mielestäni minulla ei ole koskaan ollut. Paitsi että tarkemman miettimisen seurauksena, onpas ollut, 80-luvulla Mamman tekemänä. Miksi Mamma teki minulle kaiken maailman neuleita, mutta en muista yhtään ainutta Mummon tekemää, vaikka hänkin oli käsityöihminen? Oli pakko selata vanhoja valokuvia. Mummo teki vain kodintekstiileja ja saapassukkia. Matoissa saattoi olla punainen raita, mutta muuten hyvin ykstotisia. Ja keramiikkaa. Mamman teki kaikkea hauskaa, värikästä, vähän turhaakin.

Valokuvia neuleista on näköjään tosi vähän - olen usein ollut kameran takana, mutta muutaman löysin näin äkkiseltään. Ensimmäisessä olen minä ja serkkuni jouluna -75. Minulla on päälläni Mamman neuloma mekko. Ilmeistä päätellen ilta taitaa olla jo myöhäinen. Minulla on vielä kotimatka edessä, kuva on otettu serkkuni luona Hiirolan Alamaassa.

Sitten iiiiiso aikahyppäys vuoteen -86. Kevät, ysiluokka ja tietenkin luokkaretki. Siihen maailman aikaan niitä vielä tehtiin Ruotsin laivoille ja Tukholmaan. Älkää vaan kiinnittäkö mitään huomiota järkyttäviin laseihin tai ruutupöksyihin (joissa on muuten itse ommeltu paikka takapuolessa - jäi palkeenkieli kun juutuin naulaan laiturilla kesämökillä), vaan ihan itse neulottuun marjapuuropuseroon. Mohairia. Muistan, että oli kamala kiire saada napit ommeltua ennen reissua. Ja puserossa tuli kuuma, mutta sitä oli ihan pakko pitää :)

Tässä alimmassa en poseeraa minä, vaan ex-äitipuolen pikkusiskon keskimmäinen. Ex-serkku? Nykyään jo aikuinen nainen. Mutta tuo pusero! Se on minun lukioaikana tekemäni. Olin siitä ihan älyttömän ylpeä - ja olen vieläkin.


Voi kun olisi kuvia kaikista niistä lapasista, myssyistä, huiveista ynnä muista joita rakastin! Ja ennen kaikkea, missä ovat kaikki opiskeluaikana neulotut takit? Erityisesti se puuvillainen sinapinkeltainen jossa oli taskut - ja joka venyi käytössä nilkkoihin asti... Tai se mohair, tummanruskea, jossa oli vino edusta. Tai se valkoinen palmikkopusero, 7veikkaa ja lanka loppui kesken ja kaulu oli eri erää - ero näkyi kivasti. Tai se sähkönsininen pusero, jossa oli palmikot kummassakin sivussa samalla tavalla väärin. Iskä kyllä sanoi aina, että sähkö ei ole sinistä.

Oih

Torstaina tuntui aavistus. Meni Buranalla jonnekin pois ajatuksista. Perjantaina sama. Viime yönä jysähti. Se inha toispuoleinen (mutta liikkuva, aamulla oikea, nyt vasen) särky. Joka kerta kun liikahdan pää vihloo niin että hajoan just nyt ja heti. Burana tai Pandacod vie muutamaksi tunniksi jonnekin taustalle, jotta voi jotain tehdä.  Päiväunetkin auttoivat, mutta puhelinmyyjä (mustikkajotain ja inkiväärijotain) herätti just kun olin keskellä mielenkiintoista unta. Onneksi herätti, niin ehdin katsomaan luistelua! Voi jee kun oli jännää - piti ihan tirauttaa muutama kyynel. Ihanaa!

Siivosin. Heitin matot lumihankeen - lähtee kissankarvat yllättävän hyvin, ainakin päätellen siitä, että valkoinen hanki on sen jälkeen täynnä mustia karvoja ;) Muutenkin herroilla on sulkasato meneillään.

Siivosin sukkalankalaatikkoa. Tai kahta. Eli ennen joulua sukkalangat mahtuivat vielä yhteen 31:n litran lootaan, joulukuun jälkeen eivät. Yritin keksiä ratkaisun. Pitänee neuloa lisää sukkia... Löysin samalla viime Mikkelin ostokseni, ne iiiiiihanat angoralangat - tämä uusin projekti, johon eilen illalla pähkäilin lankaa, olisi ehdottomasti pitänyt toteuttaa näistä. No, toinen sitten.

Karstasin. Yritin siis sotkea eri värisiä itse värjättyjä kikkaroita näteiksi sävyiksi. Onnistuu kyllä, vaikka kikkarat ovat hitusen huopuneen oloisia (tarvitaan siis karsintaa), mutta kyllä käsinkarstaaminen on rasittavaa. Tätä lankaa ei kannata odottaa vielä pitkään aikaan.


Näin kaupassa nuoren parin, joka tervehti hyvin iloisesti ja reippaasti. Jotenkin tuttuja naamoja. Tytön nimi välähti kotiin ajaessa, pojan nimestä en vieläkään ole varma... Entisiä oppilaita kumpikin. Näin pienessä kylässä on varmuuden vuoksi tervehdittävä aina kaikkia - ne on aina jonkun vanhempia, sisaruksia tai muuten vaan minut tuntevia.

Tahtoo

Kummallinen viikko tämä mennyt. Ei mitenkään kauheasti menoja, mutta niihin harvoihin ei sitten millään jaksaisi vääntäytyä. Väsynyt, nukuttaa, mutta jotenkin kuitenkin positiivisempi olo näin loppuviikosta. Ehkäpä se on tuo salaperäinen valoilmiö, joka tänään vajaan tunnin viivähti ilahduttamassa. Olin jo kotona ja yritin imeä sitä valoa sisäiset akkuni täyteen.

Kehrääminen  pyörii taas mielessä. Haluaisin yhdistää eri villoja karstaamalla. Miten se onnistuu käsikarstoilla? Haluaisin yhdistää ehkä myös eri kuituja efektiksi, tai miksi ei jopa jotain kimaltelevaa (minäkö??? Sairas.) Karstausrumpu olisi jotain ihanaa.... Ja miksi en voisi sellaista hommata! Maksaa, mutta huonomminkin voi rahansa tuhlata. Torstai-iltan Kuningaskuluttajassa vieraili mies, joka harrasti musiikin kuuntelua. Oli rakennettu (avioliiton kustannuksella) oikein erityinen kuunteluhuone, oli kajarit 35 000 euroa ja vahvistin 28 000 euroa.... Eli ei yksi karstarumpu vielä maailmaa kaataisi. Mutta mikä malli? Millainen piikkitiheys (tai mikä se nyt onkaan)? Mistä? 

Kerin äsken lankaa - käsin, koska kerijälaite on olkkarin hyllyssä kiinni, enkä näe sieltä telkkaria ja piti katsoa taitoluistelua (ainoa urheilulaji jonka katsomisesta todella nautin). Kerin kaksi eri lankaa, koska en tiedä kummasta tekisin. Kummassakin on loppumisvaara. Toista ei saa lisää, toista saa jos itse kehrää... Kummankin kyllä periaatteessa pitäisi riittää. Jospas tekisi kummastakin? No, kummasta ensin sitten? Kyllä elämä on hyvällä tolalla jos ei tämän vakavampia ongelmia keksi perjantai-illan ratoksi ;)

Kiitos muuten Norojen varvasmokakommenteista! Totta, käy hyvin testaussukista, vasemman ja oikean erottaa nätisti, eikä kukaan muu huomaa kuin minä. Paitsi jos tuijottelee varpaitani pitemmän aikaa tosi lähietäisyydeltä. Kukahan niin tekisi ;)

Heh...

Kiitos, kissoille kasvaa koko ajan vehnänorasta ja kyllä ne siitäkin tykkäävät. Piki syö sitä ihan oma-aloitteisesti ja paljon. Indy taas ei osaa/halua itse syödä, mutta kun napsin siitä pisimpiä päitä ruoan päälle, Indy hyökkää paikalle kuin ohjus ja nautiskelee... Ja kirsikkatomaateilla tosiaan vain palloillaan, niitä ei syödä. Mutta niissä (ja viinirypäleissä) on varmaan joku ihme haju, joka vetää kissoja puoleen.

Sitten se heh. Jotenkin olen aina (no, ainakin viimeisen kymmenen vuotta) kuvitellut olevani ns. paremman puoleinen neuloja. Teen kyllä lahjakkaita mokia, mutta huomaan ne! Ajoissa. Ja pihlajanmarjat....

Nyt saatte oikein luvan kanssa nauttia sydämenne pohjasta vahingonilosta ja nauraa rätkättää.... Ne ihku-pihku-ihanaiset norosukat. Olen pitänyt niitä eilen ja tänään töissä (joo, bloggaan töissä, hyppytunnilla) ja ihastunut, rakastunut, esitellyt, pyörähdellyt (ollut ehkä väääähän naurettava). Ja vasta eilen aamulla tajusin mokanneeni superhyperlahjakkaasti. Katsokaas tarkkaan - tai niin tarkkaan kuin muinaismuistokännyni kamera antaa periksi:

Joo-o. Toisen varpaan kavennukset (tai oikeastaan levennykset koska aloitettiin neulomaan varpaista) ovat päin oikein isoa ja komeaa mäntyä. Olen siis oikein mainiosti osannut aloittaa kantapään väärillä puikoilla ja kavennukset/levennykset ovat asettuneet jalan sivujen sijasta jalan alle ja päälle. ENKÄ huomannut tätä kuvatessani edellisen bloggauksen kuvia... Kyllä olen nolo... Mutta onneksi ei haittaa käyttöä, joten en aio purkaa, vaan sain erinomaisen tekosyyn tehdä toiset sukat. Ja tilata lisää lankaa....

Iiiks!

Malli: se monissa blogeissa näkynyt perusraitasukka, nimenomaan norosta
Lanka: Noro Sock Yarn, 94 g (koko siis siro jalkaterä, mutta paksu sääri)
Puikot: 2,25 mm paitsi resorissa 2 mm

Käytetyt värit olivat S150 ja S184. Kummastakin sukasta joutui hitusen nappasemaan pois välistä yhdestä tai kahdesta kohtaa kun raidat muistuttivat liikaa toisiaan. Eivätkä värikierrot olleet kerässä samanlaiset - toisessa sukassa on huomattavasti enemmän kirkkaan vaalean sinistä. Mutta kyllä nämä ovat ah niin herkulliset! Iiiks ihanat! Voisin heti saman tien tehdä toiset... Paitsi että se viime vuonna kipeänä ollut kyynärpää ei oikein tykkää näin pienillä puikoilla tiukasta tikuttelusta - eli välillä jotain muuta.

Pitkästä, pitkästä aikaa varpaista aloitetut. Yleensä en pahemmin tykkää moisesta, koska jostain käsittämättömästä syystä en saa kantapäätä oikeaan kohtaan ja tulee liian isot. Nyt sain. Tosin tein ekan kantapään kolmeen kertaan... Varpaissa käytin ns. lappualoitusta (Punokset puikoilla -kirjalle kiitos) ja tykkäsin siitä huomattavasti enemmän kuin ennen käyttämästäni kasialoituksesta. Levennykset sääressä tein ihan vain sovittelemisen tahdissa. Toista tehdessä matkin vain ekan levennyksiä.

Edellinen postaus kirvoitti kommentteja (kiitos!) ja sai minut huolestumaan, jälleen kerran. Googlettamalla selvisi, että noin puolet sivuista sanoo tulppaania myrkylliseksi. Toinen puoli sanoo tulppaanin sipulia myrkylliseksi. Eli en tiedä.

Toinen kommentti kertoi, että puutarhoilla käytetään niin paljon kaiken maailman myrkkyjä, että ei leikkokukkia kissojen leluiksi. Iiiiks! Tätä puolta en todellakaan tullut ajatelleeksi. Nyt olen sitten taas totaalisen hermoheikkona seurannut katteja ja miettinyt ovatko ne sairaita. Kyllä ne kieltämättä ovat rauhoittuneet Indyn sairastamisen jälkeen, mutta se on toivottavasti vain aikuistumisen merkki. Hhmm... Voisikohan katit viedä ihan perusterveystarkastukseen (emännän hermojen rauhoittamiseksi)? Onkohan tulppaanien sipuleissa myrkkyjä eli jos kasvattaisin itse sisällä ruukussa tulppaaneja? On meinaan terassilla takapihalla pussi jäätyneitä sipuleja (eivät ehkä enää kasva) kun joku unohti upottaa ne maahan syksyllä...

Leluja

Hip hei! Joskus jotain valmistuukin, enää päättely. Kyllä onkin tehty viikko ja yksi päivä urakalla, osa purettu ja uusittu kolmeenkin kertaan, mallattu ja mietitty. Ja tietenkin ihailtu :) Seuraavaa työtä myös mietin, pitäisikö tehdä koeversio Pikipuvusta (Piki muuten maukuilee vienolla ja sirolla äänellään teille kommentoijille huimasti kiitoksia), hahtuvaa, kaksinkertaisena vai vieläkin paksumpana? Vai pitäisikö tuhota pari mohairkerää kun nyt bongasin yhdestä blogista loistavan idean? Vai pitäisikö aloitella ihan kunnon pusero/takkineule?

Tänään olen suuttunut ja raivostunut niin että oksat pois. Ei, en oppilaille, vaikka pitkä keskustelu saatiinkin aikaan, kun yksi nuori herra kertoi joutuneensa rehtorin puhutteluun heitettyään kananmunan ulos ikkunasta kotsatunnilla. Oli ihan pakko kysyä mitä mielessä tuolloin liikkui - ei kuulemma mitään, ois voinu olla hauskaa.... No, sitten keskusteltiin. On se kumma kun tuommoinen tyyppi voi toisaalta olla niin lutunen, mukava, sulonen ja kiva, mutta toisaalta nousee niskakarvat pystyyn kun kuvittelee mitä se voi seuraavaksi keksiä... Suutuin ihan aikuiselle - lupailee minun puolestani ihan mahdottomia!

No, olen tänään myös tuntenut pitkästä aikaa itseni onnelliseksi. Miksi? Päiväunilla kaksi kahjoa kattia käytti minua trampoliinina, toinen meni piiloon viltin alla minun kylkeeni ja sitten jahdattiin ja pompittiin ja juostiin. Ei siinä voinut kuin nauraa. Ja sain työkaverini takaisin! Viime viikon lopulla minä olin englannin opettajista ainut ruodussa - kaksi sairaana ja yksi reissussa. Oli niin orpo olo.
Jotta elämä ilman turkishiiriä ei kävisi liian tylsäksi, viikonloppuna huviteltiin oikein turvallisilla leluilla: kirsikkatomaateilla. Mikään pallo ei ole niin kiehtova kuin kirsikkatomaatit. Ensin pitää tietysti emännän huomaamatta saada loota tiputetuksi lattialle (se yleensä aukeaa silloin), sitten valkattava se paras pallo valikoimasta ja sitten vauhdilla ympäri huushollia. Indy jopa uitti yhden tomaatin vesikupissa. Ja tietenkin se tomaatti roudattiin ruokakuppiin lillumaan ihan niin kuin turkishiiretkin ;)

Toinen suht edullinen ja turvallinen huvitus on nuo tulppaanit. Tällä kertaa erittäin tukeva maljakko (isän ja äidin häälahja vuodelta -68), vähän vettä (sen verran, että vähän tassua voi uittaa) ja lyhytvartisia kukkia. Tosin syödyksi ne silti tulevat, mutta onneksi tulppaani ei ole myrkyllinen. Monen sipulikasvin sipuli on myrkyllinen, mutta itse kasvi ei.

Punnitsin katit tänään. Indy tasan 5 kiloa, Piki 4,5. Ei ne kyllä näytä ollenkaan noin isoilta.

Testailua

Meidän pieni Pikinen. Tunnetusti maailman mamiin leimautunein, Indyn perässä kulkija, äärettömän arkajalka ja pelkuri. Ja myös suuri palelija, oikea vilukissa (sic!). Talon lämpötila on yleensä +19. Silloin Piki yöllä kainaloon tullessaan täristelee, nähtävästi vilusta, ja tunkee peiton alle. Nyt kun tätä täristelyä muutama iltana esiintyi myös illalla sylissä, totesin, että asialle on tehtävä jotain. Tietysti herran (tai molempien) mielestä talon autuain paikka on kylppärin ja saunan lämmitetty lattia, mutta kyllähän nyt sylissä täytyy pystyä olemaan. Väänsin pattereita isommalle, +20,5 ja nyt on täristely loppunut. 

Mutta mites ulkoilu? Huuto ulos on kova, varsinkin Indyllä, mutta tuntuisi hassulta viedä vain yksi kissa ulos. Joten, piti tehdä testikappale vanhan, tarkoituksella koneessa kevyesti huovutetun villatakin hihasta. Koekaniinimme, anteeksi, koekissamme saattaa jonkun mielestä näyttää kärsivältä, mutta itseasiassa se meni tuohon hihaan parikin kertaa eikä edes näyttänyt kynsiä, ja nukkuu nyt sen vieressä. 

Hiukan on tiukan puoleinen, vaikka onneksi joustin antaa periksi. Jospas käyttäisin tätä mittakappaleena ja neuloisin jostain (hyvän tuoksuisesta hahtuvasta?) paremman version. Käveleminen tämä päällä on hieman jäykähköä ja Indy käy koko ajan tökkimässä ja haistelemassa. Jostain syystä en uskaltanut edes yrittää Indylle sovittamista, vaikka hihoja kyllä on kaksi kappaletta ;)

Aurinkoa

Pitkä päivä. Aamulla töihin (sitä ennen riiviöille kamalasti ruokaa ja vielä enemmän hellittelyjä). Kolme oppituntia. Sitten Mikkeliin. Hyvä keli ajaa ja runsaasti aikaa ihailla ihanaa aurinkoista Suomea. Tuli siinä katsellessa mieleen, että kaikki ne huurteiset lehtipuut eri harmaan-valkoisen sävyissä, synkeät kuusimetsät (enemmän murrettuja ruskeita kuin vihreää) ja satunnainen mänty välissä, nuo värit muistuttavat uskomattoman paljon rehellisen lampaan villan sävyjä. Kaunista! 

Mamma oli hyväntuulinen ja pirteä. Vain kulkeminen on vaikeaa, jopa omassa pienessä yksiössä. Hoidin Mamman asioita ja shoppailin siinä sivussa itselleni kaksi kerää taivaallisen pehmeää Sublimen angoramerinoa - niistä tulee hienosteluhansikkaat ;)
EDIT!!! Hain nuo kerät Mikkelin Korunapista nimestä huolimatta myös lankoja - ja kuulemma harkitsevat ottavansa Noroja myyntiin!

Tuota.... paljonko riiviöille (=mun lapsille) pitää tuoda tuliaisia kun ne hylkää julmasti kotiin kokonaiseksi päiväksi? Ennen lähtöäni ajelmaan hain eläinlääkäriltä ehdottomasti maailman universumin parasta (kissojen mielestä) hairball-kuivamuonaa (sikakallista), Virbac-nimistä. Kotiin tullessa herrat haistoivat ruoan jopa niiden kosteustiiviin ja tosi paksun pakkauksen läpi.... Sen sijaan, Mustista ja Mirristä löytyneet, eläinlääkärien hyväksymät ja vain luonnollisia materiaaleja sisältävät lelut eivät herättäneet kovinkaan suuria intohimoja. Miksi muuten nuo lelut, jotka niin mainiolta ajatukselta tuntuivat näiden "syödään-kaikki-mahdollinen-irti-lähtevä-varsinkin-muovi" leikkijöiden kanssa, oli kiinnitetty pahviinsa sellaisessa muovi"ampulla" (niin kuin hintalaput melkein kaikkeen)? Eihän muovi ole luonnon tuote?


Yksi polvisukka on päättelyä vaille valmis ja esitelty Mammalle. Toisen voisin aloittaa heti, mutta toisaalta pitäisi ehdottomasti vihdoinkin saada puikoille Lankakomeron huivi! Ja sainhan minä kaveriltani turkiksen palasiakin, joten niitä ihan omia kissan lelujakin voisi koettaa väsätä... Ja kehrätä!

Joo

Purin yhden puseron alun, kun en sittenkään tykännyt. Malli sinänsä kiva ja lankakin, mutta ei niin ei. On se kumma, miten joskus lanka ja ohje yhdistyvät kuin itsestään, joskus langan pitää marinoitua vuosia ja joskus ohjekin odottelee sitä oikeaa prinssiä kauan ja hartaasti. Tähän olisi loistava kuva Panopticonin uudessa neulesarjiskirjassa "It itches", mutten oikein viitsi skannailla kun ne tekijänoikeudet.... Kuitenkin, kuvassa neulojatar seisoo kaupassa ihanan, täyden lankahyllyseinän edessä ja yksi kerä on tipahtanut lattialle. Se suloinen, pieni kerä kuiskaa vienolla äänellä:"Mama?". Oli naurussa pitelemistä uusintavalvonnassa...

Kuten tunnettua, tykkään listoista. Vaikeina tai kiireisinä aikoina listat ja työjärjestykset eri asioille pitävät minut hengissä. Se on sitten eri asia miten noita työjärjestyksiä noudatetaan... Ennen vanhaan hyvin, nykyään ei oikein jaksa. Tämän listan tekemistä olen suunnitellut jo pitkään.

Lihavoi ne kohdat, joita olet jo tehnyt.
Kursivoi ne, mitä haluaisit tehdä.
Kirjoita perusfontilla ne, mitä et ole koskaan tehnyt tai et haluakaan tehdä.

Things you've already done: bold
Things you want to do: italicize
Things you haven't done and don't want to - leave in plain font

1. started your own blog
2. slept under the stars
3. played in a band
4. visited hawaii
5. watched a meteor shower
6. given more than you can afford to charity
7. been to disneyland/world
8. climbed a mountain
9. held a praying mantis
10. sang a solo
11. bungee jumped
12. visited Paris
13. watched a lightning storm at sea (What about a lake, canoeing? Käykö järvi, melontaretkellä?)
14. taught yourself an art from scratch (Spinning IS an art! Kehrääminenhän ON taidetta!)
15. adopted a child
16. had food poisoning
17. walked to the top of the statue of liberty
18. grown your own vegetables
19. seen the mona lisa in france
20. slept on an overnight train
21. had a pillow fight
22. hitch hiked
23. taken a sick day when you’re not ill
24. built a snow fort
25. held a lamb
26. gone skinny dipping
27. run a marathon
28. ridden a gondola in venice
29. seen a total eclipse
30. watched a sunrise or sunset
31. hit a home run
32. been on a cruise
33. seen niagara falls in person
34. visited the birthplace of your ancestors
35. seen an amish community
36. taught yourself a new language
37. had enough money to be truly satisfied
38. seen the leaning tower of pisa in person
39. gone rock climbing
40. seen michelangelo's david in person
41. sung karaoke
42. seen geyser erupt
43. bought a stranger a meal in a restaurant
44. visited africa (Morocco. Marokkohan on Afrikassa.)
45. walked on a beach by moonlight
46. been transported in an ambulance
47. had your portrait painted (coal/hiilellä)
48. gone deep sea fishing
49. seen the sistene chapel in person
50. been to the top of the eiffel tower in paris
51. gone scuba diving or snorkelling
52. kissed in the rain
53. played in the mud
54. gone to a drive-in theatre
55. been in a movie
56. visited the great wall of china
57. started a business
58. taken a martial arts class
59. visited russia (Actually it was Sovjet Union then. Siis silloin vielä Neuvostoliitto.)
60. served at a soup kitchen
61. sold girl scout cookies
62. gone whale watching
63. gotten flowers for no reason
64. donated blood
65. gone sky diving
66. visited a nazi concentration camp
67. bounced a cheque
68. flown in a helicopter
69. saved a favorite childhood toy
70. visited the lincoln memorial
71. eaten caviar
72. pieced a quilt
73. stood in times square
74. toured the everglades
75. been fired from a job
76. seen the changing of the guard in london
77. broken a bone
78. been on a speeding motorcycle
79. seen the grand canyon in person
80. published a book
81. visited the vatican
82. bought a brand new car
83. walked in jerusalem
84. had your picture in the newspaper
85. read the entire bible
86. visited the white house
87. killed and prepared an animal for eating (Do fish count??? Kalahan on eläin???)
88. had chickenpox
89. saved someone’s life
90. sat on a jury
91. met someone famous
92. joined a book club
93. lost a loved one
94. had a baby
95. seen the alamo in person
96. swum in the great salt lake
97. been involved in a law suit
98. owned a cell phone
99. been stung by a bee

Kaunis

Kyllä ihminen voi olla onnellinen kummallisista asioista:
-Eilinen ruusu on yhä ehjä!
-Kotiin tullessa huushollissa lemusi kaamea kissanpaska - Jes! Kattien suolet toimivat.
-Kotiin tullessa ei löytynyt hiiren jäännöksiä/raatoa. Viime yönä kolmen jälkeen herrat, eritoten Indy, majoittuivat saunaan kytikselle. Minä en ole kuullut yhtään rapinan ripinää, mutta katzit vissiin ovat, kun seiniä tuijotellaan niin antaumuksella ja keskittyneesti.
-Vaikka olen väsy, en ole älyttömän stressaantunut ja maassa tänään.
-Neulomus näyttää ihanalta ja istuu täydellisesti - toistaiseksi.
-Fazerilla on uusia, pieniä suklaapatukoita (pitkiä ja kapeita verrattuna normipatukoihin), tummaa en maistanut, mutta valkosuklaamansikka ja maitosuklaapistaasi ovat taivaallisia!
-Sain paketin postissa (tai oikeastaan kaksi, mutta toista pitää ensin lukea kunnolla):

Niin kaunis ja herkkä. Alla on pieni laatikko, jossa pari eri osastoa. Tarkoitettu varmaan ompelutarvikkeille, mutta minä ajattelin laajentaa nappivarastoani tähän. Kuvattu omituisesta kulmasta, jotta mikään valo/varjo ei osuisi. Tuossa pinnalla on nimittäin lasikansi.

Paketissa oli mukana myös minipalapeli (45 palaa tms), jonka tein heti kirjan päällä sohvalla. Indy malttoi hetkeksi jättää saunan rauhaan ja kurkki sohvan selkänojalta erittäin kiinnostuneena mitä oikein tein. Piki yritti ryöstää paloja. Eli en ehkä vieläkään uskalla rakennella mitään isompaa palapeliä, vaikka mieli kyllä tekisi.... 

Töissä oli.... vauhdikasta. Meidän noin 45 hengen opeporukasta 9 (jos oikein laskin) oli sairaana.... Erittäin sitkeää ja helposti takaisin tulevaa flunssaa. Myös peruskoululaiset olivat laonneet urakalla. Lukiolaiset ovat toistaiseksi pystyssä. 

Jotain

Tänään mulla oli yksi hyppytunti ennen opekokousta. Tein ensin ihan töitäkin, sitten kaivoin neuleen esille valmistautuessani kokoukseen. Yksi matikanope (nainen) tuli ovesta sisään, tuli ihastelemaan työtäni ja kommentoi:"Meidän tytöstä tulee ihan samanlainen kuin Heli. Aina puikot kilisee!" Otin kohteliaisuutena ;)

Lauantaina ei siis mikään huvittanut. Ei yhtään mikään. Kiersin ympäri huushollia, istuin koneella, kuljin taas, yritin tehdä sitä sun tätä. Mikään ei kiinnostanut. Ajatukset pyörivät taas sitä tuttua rataa ja kohta taas tuntui, että maailma kaatuu niskaan. Sitten. Päättäväisesti kohti lankalootaa. Kaksi kerää. Puikot ja kirja. Hitunen ihan uutta, hyppysellinen vanhaa rakasta, jotain lainattua ja kai siellä vähän sinistäkin oli. Jouduin kyllä sunnuntaiaamuna purkamaan koko tsydeemin ja aloittamaan alusta, mutta se tehosi. Huvitti taas. Väriterapia auttaa aina.

Ulkoilua

Eilen ei mikään, ei sitten mikään huvittanut. Lääke tuohon löytyi, mutta siitä myöhemmin. Nyt ulkoilutarina. Kissakuvahaaste: arki. Ulkoilu kuuluu arkeen, jos vain sää sallii.

Hei, mitäs kivaa täältä löytyy?! Äkkiä eteenpäin! Toi toinen etana on niin hidas ja sitä pitää aina odottaa, vaikka mulla olis miten kiire.

Ei, oota vähän, täällä on paljon mielenkiintosempaa! Tosin ei syötäviä ruohoja, harmi.

Jäätä, eli täällä täytyy olla vettä!!! Minä, Indy suuri, entisessä elämässäni laivakoira, rrrrrakastan vettä!

Joo, tassut meni läpi, ei haittaa yhtään! Se on tuo toinen, joka palelee aina.

Haa, mitäs tuolla näkyy? Ihan taatusti jotain jahdattavaa. Talitintti? Varis? Orava?

Ai ei. Ja on tää vesi ehkä vähän kylmän puoleista, myönnetään.

Tyhmä. Ei se ikinä opi, että kuivalla maalla on parempi. Mamin sylikin on lähempänä.

Älä intä. Kun et ite uskalla...

Niin, eeeen. Täällä on välillä kamalan pelottavaa! Häntääkin pitää pörhistellä ihan vaan varmuuden vuoksi ;)

Ja sitten äkkiä sisälle, lämpimään. Kumpikin osuu oikealle ovelle, tosin Indy kiertää naapurin kautta. Piki jää nätisti odottamaan eteiseen valjaiden pois ottamista - se oppi, kun hajotti jalkalampun lasikuvun kiertämällä hihnan lampunjalan ympäri. Indy vetää suorinta tietä ruokakupille. Sitten perusteellinen pesu soffalla ja päiväunet.

Lumoutunut

Varoitus! Lopussa Ilun kuituklubipaljastus! Se on se tämän postauksen lumoava osuus ;)

Bengalin tiikeristä neulotuista lapasista tuli mausteiset. Ei kamalan paksua, mutta kuitenkin riittävän. Kiilalla - kuinka joskus muutama vuosi sitten pidinkin peukalokiilaa vaikeana neulottavana? Nyt se tulee ihan automaattisesti ja itsestään. Kuvioita, pitsiä, palmikoita näihin ei voinut edessä ajatella. 

Malli: perus
Lanka: oma, Bengalin tiikeri, 74 grammaa
Puikot: 3 mm 

Lapasvarastoni kaipaakin täydennystä. En tykkää yhtään nahkahanskoista tai muista. Käytän vain ja ainoastaan itse neulottuja lapasia ja hansikkaita. Valitettavasti (vai onneksi, pääsee neulomaan lisää) ne tuppaavat kärsimään käytössä. Parsimaan ja paikkaamaan en aio ryhtyä, on paljon mukavampaa neuloa uusia ;) Niitä rikkinäisiä ajattelin kyllä hyödyntää jotenkin, nyt on vain rikkinäisten loota, jonne ne kootaan odottamaan uusia ajatuksia ja ideoita.

Kissaherrat ovat hieman huonolla tuulella. Indyn sairastelun seurauksena olen päättänyt syöttää herroille terveellisempää ravintoa. Ok, tiedän, ei voi kerralla muuttaa, mutta edes vähän ja silloin tällöin. Nyt on sitten kokeiltu mikä kelpaa. Periaatteessa Indylle ei kelpaa mikään - paitsi kalaöljy (omega-3, ei ylimääräisiä vitamiineja lisätty) kapselin sisältö omalta tassulta nuoltuna. Pikille taas kelpaa, ainakin maistamisen verran (niin kuin kaikki kiltit lapset maistavat kaikkea) kaikki. Raaka maksa - maisteli oman ruoan seassa, mutta ei mitään herkkua. Kalaöljy oli namia. Kananmunan keltuainen oli sellaisenaan maisteltavaa, menee varmaan ruoan seassa paremmin. Illalla saavat tavallista muonaa, huomenna tarjotaan Pikin lempparia (jota Indykin suostuu syömään) eli seitä. 

Se paljastus:


Alpakkaa - jumalaisen silkkisen tuntuista. Voisin paijailla näitä tuntikausia.... Kiinnostivat vallan  mahdottomasti myös kissoja. Paketin nimi on autereinen. Kumpikaan ei ole lempivärejäni, mutta silti minusta uskomattoman kauniita. Eihän näitä raatsi ikinä kehrätä!

Mari: Kyllä minä ihan villasukkasillani koulun käytävillä ja luokissa tassuttelen. Toki sukat likaantuvat, mutta eivät niin paljoa kuin kuvittelisi. Tähän aikaan vuodesta hankalinta on sukkien kastuminen ulko-ovien läheisyydessä. Ja koulussa käytän pääasiassa vain konepestäviä sukkia, joten likaantuminenkaan ei ole ongelma. Olen muuten tartuttanut tämän muoti-ilmiön joihinkin oppilaisiin...

Lisää

Bengalin tiikeri on neulottavana - ja yllätys, yllätys, neulepinta ei ole niin levotonta ja räikeää kuin voisi olettaa. Ennemminkin se on "mausteista". 

Lisää kehrättyä. Joskus syksyllä Lankakomero kyseli, kokeilisinko kehrätä hänen tuttunsa lampaiden villaa. Lupasin, vaikka jännitti ihan kauheasti, minähän en ole mikään vuosikausia kehrännyt veteraani. Villa saapui kirjekuoressa, ruskeaa. Pesin sen muistaakseni ainakin neljään kertaan ja kas, villa oli muuttunut valkoiseksi. Karstasin ja kehräsin. Hyvin lyhytkuituista ja siksi hieman raivostuttavaa kehrättävää, mutta kaunista, kiiltävää, pehmeää. Ja ohuin lankani ikinä!

27 grammaa. Kaipa siitä jotain pystyy tekemään. Villoista on tässä 1/4, loput odottavat kehräyspenkin uumenissa. Tekisi mieli kokeilla sellaista "hitunen tätä, vähän tota, yks hyppyselinen tuosta" -kehräämistä ja tämä sopisi siihen mainiosti. 

Indy on karjunut pari päivää ulospääsyä. Liian kylmä toipilaalle, joten tänään hellyin ja kaivoin kaapin uumenista sen viimeisen turkishiiren. Voi riemu mikä leikki! Täytyy joskus lähiaikoina mennä isoon kaupunkiin etsimään lapsille kunnon leluja... Jospas nuo sitten riehuisivat sen verran railakkaasti, että mamikin toipuisi. Tällä hetkellä olen ns. hermoheikko. Heti kun jompikumpi aivastaa, yskäisee, köhäisee, näyttää väsyneeltä, näyttää siltä että voisi ehkä mahdollisesti oksentaa, minä hermostun. Lapset eivät saa sairastaa!

Tänään välituntivalvonnassa hiihtelin koulun käytäviä ees taas villasukissa. Poikkesinpa myös koulun kirjastoon, missä lukiolaiset saavat opiskella, lukea lehtiä, käyttää tietsikoita hyppytunneillaan ja muina vapaina aikoina. Kaksi tyttöä, joista toiselle opetan englantia tässä kurssissa, luki lehtiä.
- Ope, tuu tänne. Eiku, pöydän tälle puolelle.
- Niin?
- Noi sukat. Anteeks, mutta tää on niin hassua. Mä tuijotin niitä koko enkun tunnin! Miten ne on tehty?
- Ai? Ullaneule.net onko tuttu?

Eli lainesukat Ullasta saivat ihailijan, ja on sen verran näpsäkkä neiti, että Ullaneule taisi saada yhden neulojan lisää. Lainesukat on yksi ehdottomia suosikkiohjeitani, pitäisi taas tehdä.

Tiikeri

Juulin (Naurava Lammas) kuituklubin Vaahtera + Pirtin Kehräämöltä tuntematonta tummaruskeaa topsia. 125 g.

Vaahtera on merinoa - minä en kerta kaikkiaan ole merinon kehrääjä. Merinotopsit ovat toki upeita, kauniin värisiä ja pehmeitä. Mutta se pehmeys on minun ihollani jotenkin keinokuituisen tuntuista. Ehei, minä rakastan villaa! Tummanruskea (kuvassa valaistus haalistaa) on aivan ihanaa kehrättävää, pitkäkuituista, pehmyttä, jotenkin rehellisen tuntuista. 


Langasta tuli sellaista lapaspaksuista, mielenkiintoista. Se aiemmin kehrätty, vaaleampi versio oli nätimpi (meni lahjukseksi). Tämän neulomista aion testata itse. Ristin Bengalin tiikeriksi.

Kotoisat tiikerihirmut ovat ihania! Indy voi melkein normaalisti, ehkä hitusen jarruttelee riehumista, mutta muuten normaali. Vatsapillerin (oli ihan ihmisten pahoinvointitabletti!) luovutin, antibioottikuurin yritän antaa loppuun. Tosin tätä nykyä kumpikin herra tunnistaa antibioottipullon ravisteluäänen. Piki tulee innokkaana paikalle, kaula pitkänä:"Saanko minäkin!" Indy painaltaa sängyn alle piiloon pää viidentenä jalkana. Kissa kainaloon tai polvien väliin ja truutalla aine kitaan. Ja sitten se alkaa.... Ihan kuin tuo rakas mokoma osaisi purskutella sitä antibioottia kurkussaan, joka helvatun paikka on parissa sekunnissa täynnä kissan sylkeä vaahtomuodossa..... No, kaipa siitä lääkkeestä suurin osa menee perille. Osan nuolee Piki lattialta ja Indyn naamasta ;)

Tänään töistä kotiin ajellessa (vähän kolmen jälkeen) harmittelin taas, ettei kamera ollut mukana. Muistattehan sen Muumien jakson, jossa Muumipeikko, Niiskuneiti ja Pikku Myy leijailevat ja hulluttelevat vaaleanpunaisten pilvien päällä? Juuri niitä pilviä oli taivas täynnä :)

Minäkin

Jakomielitautinen olo. Toisaalta aivan äärettömän helpottunut ja onnellinen. Indy on paskantanut, pissannut, rääkynyt (tai mau'untaahan se kai on, mutta minkä katti äänelleen voi), kynsinyt huvipuistoa, hyppinyt pöydille, juonut, syönyt kuin hevonen hevoslauma, nukkunut koko yön Pikin paikalla minun kainalossani. Mutta on se silti vielä pipi, vaisu, ei riehu, ei juokse, ei paini (paitsi yhden kerran varovaisesti), väsyy äkkiä. Onnellinen mutta huolestunut. Antibiootin antaminen truutalla onnistuu ihan nätisti (huimat 1,5 ml kerralla), mutta vatsatabletin antaminen on yhtä taistelua...

Piki on kovin hämmentynyt kun toinen ei leiki. Ja kehtasi vielä nukkua hänen paikallaan.... Piki yritti törkeästi (siis Piki ei koskaan muulloin uskalla etuilla tai työntää Indyä pois, mutta sylissä se etuilee röyhkeästi) käydä makaamaan Indyn päälle, mutten antanut. 

Joo. Minäkin. Muotivirtaus kaappasi mukaansa. Keittiörättejä. Novitan bambua 60 grammaa yhteensä. Oikean puoleinen on virkattu 2,5 koukulla. Vasemman puoleinen on koukuttu (koukku nro 3). Ensi kosketukseni koukkuamiseen. Toisaalta ihan kivaa, mutta hidasta. Jälki on kyllä nättiä. Tuo yläpuoli näyttää ihan vohvelikankaalta ja alapuoli tuo ainakin minulle mieleen 70-luvun froteepyyhkeen. Pääsevät käyttötestiin, heti kun jaksan raivata tämän kaaoksen keittiöstä. 

Paluu töihin. Kaikki hukassa ja piilossa, mitään en ollut muistanut tehdä, onneksi oppilaat muistuttivat. Väsytti aivan hirmuisesti kotiin tullessa. 

Onnellinen

Parempi. Ehdottomasti parempi.

Illalla käytiin siis Mäntässä päivystävällä. Jotenkin en ihan luota siihen lekuriin, koska käski päivällä puhelimessa antaa tunnin välein 10ml parafiiniöljyä. Viiden kerran jälkeen kissaparka tuntui jo hölskyvän niin pahasti, etten enää raatsinut, vaan soitin kaverilleni, joka on toisella puolella Suomea eläinlääkärinä. Käski soittaa Jkylän päivystykseen (niillä on röntgen). Soitin ja siellä hieman huonosti suomea puhuva mies oli sitä mieltä, että jos parafiini ei tähän mennessä ole auttanut, kyse on varmaankin gastriitista eli vatsatulehduksesta. Niinpä siis sittenkin Mänttään. Ja tunnustelemalla ei lyötynyt vierasesinettä, joten sai antibioottipiikin ja vatsaa rauhoittavan piikin ja reseptin mukaan. Näytti eläinlääkärin mielestä kyllä suht virkeältä! Mutta sehän ei tunne näitä riiviöitä kotioloissa.... 

Indy näytti tykkäävän matkustamisesta villaviltin sisällä isossa kopassa lämpimässä autossa - ei huutanut yhtään. Entinen kissa nimittäin huuti aina jellonasti. No, iltakymmeneltä alkoi vihdoin öljyä tihkua perästä ja hetken päästä kelpasi vesi ja pari namuraksua. Kahden jälkeen kelpasi ruoka ja taas vettä (älyttömästi vettä). Ja nyt se on syönyt ihan kuin se yrittäisi ottaa kiinni menettettyjä ruokailuja ;) Laatikkoon oli yöllä ilmestynyt kaamea lammikko öljyä (näköjään pelletti ei ime öljyä) ja pikkuruisia kivikovia papanoita (tutkin ne, ei vierasesinettä - tosin pitää tutkia vielä parit seuraavatkin papanat, viimeksi outo esine tuli vasta seuraavassa satsissa). Katti on vieläkin hieman vaisu (ei innostu, vaikka Piki syöksyy ja yrittää parhaansa mukaan houkutella mukaan leikkiin) ja liikkuu varovaisesti, mutta katse on ihan eri tavalla kirkas ja seuraa minun tekemisiäni huomattavasti innokkaammin. Kynsiä on  jo jopa teroiteltu huvipuistoon ja kissatv:tä seurailtu. Nukkuu koko ajan vain pitkulaisena, ei kerällä (joka on Indyn normaaliolomuoto), joten massu on varmasti arka. Sai äsken ensimmäisen annoksen antibioottia ja oli nähtävästi harvinaisen pahan makuista. Olen onnellinen ja toiveikas!

Juttelin Mamman hoitajan kanssa. Tod. näk. sairaala, vieras paikka aiheuttaa jonkin verran sekavuutta ja kyllähän se infarkti ja vieraiden ihmisten (ambulanssiporukka) tuleminen avaimella sisään omaan kotiin olivat varmasti pelottava kokemus. Minusta tuntuu myös, että minun silloin soittaessani ja säikähtäessäni, Mamma oli itse varmaan jossain tajunnan rajamailla, ajatukset harhailivat ja nyt hän kuvittelee, että kaikki ne hänen ajatuksensa olivatkin totta. No, olen vannotuttanut hoitajaa huolehtimaan, että Mamman kotiutuessa kotihoito on paikalla. Minä menen kunhan jaksan, nyt on oma jaksaminen aika lujilla. Veljeni ei nähtävästi ole soittanut sairaalaan - minä sain tekstiviestin jossa hän kyseli Mamman vointia.

Neulonut en ole yhtään. Ajatellut kyllä ja todennut tarvitsevani vielä yhdet puserolangat... Väri mietinnässä. Jotain ihan pikkuista on tekeillä kyllä. Kun kaikki muutkin...

Ei

Ei ala vuosi hyvin. Mamma puheet on kohtalaisen sekavia. Viikon kuluessa kuitenkin kotiin?

Ja Indy-pindi-ihanainen on kipeä. Oksenteli eilen puoli päivää. Sen jälkeen on ollut ihan hiljainen. Ei syö, joi eilen itse, tänään truutalla. Kävi kyllä just äsken pissillä! Oletuksena oli jotain väärää taas syötynä, joten parafiiniöljyä on mennyt - paljon. El.lääkärin ohjeesta annoin päivällä tunnin välein, mutta pisaraakaan ei takamuksesta tihku ulos.... Joten minä alan uskoa johonkin tulehdukseen tms. Ja just kohta, heti kun auto lämpeää vähän, lähdemme pyörähtämään Mäntässä päivystävällä.

Piki haluaisi leikkiä... Kävi välillä läppäsemässä Indyä naamalle, mutta toinen vain ihmetteli.

Kuitenkin

Kaiken maailman listojen tekeminen on kivaa - silloin kun se ei liity mihinkään pakolliseen tai työhön, joten tein minä tämän taas - kuitenkin, vaikka meinasin etten jaksa. Edelliset vuodet löytyvät vanhasta blogista. Ja näköjään kohdat 21 ja 35 ovat puuttuneet joka vuosi (luulen, muistelen hämärästi, etten tykännyt alkuperäisistä ja poistin ne), joten keksin nyt niihin itse kysymykset. Saatan vielä editoida myöhemmin, kun keksin lisäyksiä vastauksiin.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008 mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Hautasin isäni. Kävin opiskelijoiden kanssa ulkomaanreissulla. Opin kehräämään kunnolla. Osallistuin SalainenKirjaYstävä-vaihtoon. Sain kortisonipiikin. Osallistuin neulegraffitin tekemiseen Suomen Käsityön Museolle.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En koskaan lupaa mitään, joten en varmaankaan pitänyt. Tosin nyt voisin luvata yrittää opetella sanomaan EI! Ja mielellään vielä sillein tiukasti ja perään antamatta ;)

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Oikein kiva työkaverini ja vaimonsa (hyvä ystäväni) saivat tytön (joulukuussa). Toinen ihana työkaverini sai myös tytön (helmikuussa).

4. Kuoliko kukaan läheisesi?Isä.

5. Missä maissa kävit?
Ranskassa (Pariisissa) ja Ruotsissa (Tukholmassa).

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Opettelisin sanomaan ei. Löytäisin elämäni miehen. Eläisin oikein tylsää ja turvallista arkea. Painotus sanalla turvallinen. Löytäisin uudelleen elämääni ilon ja onnen.

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
29.1. Isä kuoli. 23.2 hautajaiset + kaverin vauva syntyi. 2.12. toisen kaverin vauva syntyi.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Elämäni karvalasten kanssa ;) Selviäminen. Välillä on ollut uskomattoman vaikeaa ja pimeää. 

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
En ole löytänyt takaisin omaan itseeni, vaan olen yhä edelleen väsynyt, saamaton, itkuinen. 

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista? 
Kipeät päkiät viime talvena. Järkyt allergia+astmaoireet maalis-kesäkuussa - onneksi löytyi uusi ja parempi lääke. Kramppaavat pohkeet joulukuussa. Kipeä vasen käsi maaliskuusta lokakuulle, jolloin sain kortisonipiikin - auttoi.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Hhmmmm. En tiedä. Uusi kirkkaan metallinpunainen leivänpaahdin on söpö. Punaiset olkkarin verhot ihanat (tosin kangas on ostettu jo pari vuotta sitten).

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Kissojen ilman muuta!

13. Kenen käytös masensi?
Muutaman sukulaisen. Tiettyjen työkavereiden. Ja julkkisten. Mihin tämä maailma on menossa? Miksi tv:ssä ja lehdissä ihannoidaan ääliöitä, se on suurin sankari joka mokaa eniten? En ymmärrä.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Elämiseen, vaatteisiin, lankoihin, villoihin, kirjoihin, kissojen hemmottelemiseen....

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Omista söpöliini karvamussukoista. Ja kehräämisestä.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Albinonin Adagio. Soitettiin -80 äidin hautajaisissa ja nyt isän. 

17. Oletko 
a) onnellisempi vai surullisempi?
Hetkittäin ihanan onnellinen ja huoleton - kissojen kanssa. Useimmiten huolestunut, stressaantunut ja väsynyt. Tiedä sitten onko se sama kuin surullinen.

b) laihempi vai lihavampi?
Varmaankin melkein kilon tarkkuudella samanlainen.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Samaa tasoa.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Käsitöitä. Lukemista. Liikuntaa (hyvän alun jälkeen, kaikki aina jotenkin jää kesken...) Remonttia. Oman itseni hemmottelemista (miksi muuten kaikki eri kauppafirmojen ym. kanta-asiakaspaketit esim. kylpylöihin, laskettelukeskuksiin ym. on aina perheille tai kahdelle hengelle?)

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Herkuttelua (olen varmaan Suomen mestari jäätelön ja suklaan syönnissä). Laiskottelua.

20. Miten vietit joulun? 
Reissaten. Mikkelissä Mamman kanssa. 

21. Opitko jotain uutta?
Kehräämään. Ja tiedän, että tästä tulee läpi elämän kestävä rakkaus.

22. Rakastuitko vuonna 2008?
Omiin rakkaisiin karvalapsiin kyllä yhä syvemmin, mutta ihmiseen, en.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään. Olen liian kiltti, tylsä ja vastuuntuntoinen...

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi? 
Ei oikeastaan mikään. 

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?En.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja? 
Uusin Donna Leon.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Ei varsinaisia uusia löytöjä, vain vanhojen syvempää tutkistelua. Rajattomien Queen-levy on ihana.

28. Mitä halusit ja sait?
En tiedä. Olla kotona, mutten tarpeeksi.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Miehen, lottovoiton. Kaunis ja hoikka supertyylikäs älykäs keskustelija - uusi minä.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Enpä tainnut käydä kertaakaan .... Vanhat klassikot (Amélie, Takaikkuna) pitävät hyvin paikkansa.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
38, ja just kohta se on taas edessä. Tarjosin kavereille kakkua. Ja kissankarvoja ;)

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Varma ja turvattu tulevaisuus. Edes vakivirka, joka minulla on, ei takaa mitään nykypäivänä. Onnellinen olotila.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Samanlainen kuin aina ennenkin: väriä, väriä, väriä, (jos mahdollista, niin vielä enemmän väriä kuin aiempina vuosina) mutta kuitenkin jotenkin konservatiivinen. Runsaasti itseneulottua. 

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ystävät, lukeminen ja neulominen. BLOGIT! Ja tietysti KISSAT!

35. Yleensä ottaen eniten ärsyttänyt asia?
Ihmiset. Siis ne ns. lähipiirin ihmiset, jotka toisaalta ovat järjettömän innostuneita puuttumaan asioihin, mutta toisaalta sitten vetäytyvät vastuusta. Kiire. Voi kun olisi aikaa (ja palkka juoksisi....).

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Mikään ei hirveästi kohauttanut. Vaalit jossain määrin, mutta ei kamalasti.

37. Ketä ikävöit?
Sitä omaa prinssi uljas valkoista, jota ei siis ole näkynyt ;) Vakavammin puhuen joitakin kavereitani, jotka asuvat toisella puolella Suomea, ja näemme aivan liian harvoin. Äitiä. Isän kuolema toi äidin ajatuksiin niin kovin paljon. Ette usko kuinka kateellinen olen, kun joku kertoo käyneensä äitinsä kanssa esim. shoppailemassa.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Tuli uusia työkavereita, SNYni vuoden takaa tapasin ihan livenä. Muutama blogi-immeinen on spostin kautta tullut tärkeäksi.