Villasukkis aka Heli on siirtynyt pehmeämpien villojen ääreen 3.7.2012.

Lepää rauhassa, Heli.

Kuvaillen

Tykkään kuvata luontoa, kasveja. Yleensä ne pysyvät paremmin paikoillaan kuin eläimet. Tuuli tosin kiusaa välillä. Ihmisten kuvaaminen on jotenkin vaikeaa. En halua tunkeilla kameran kanssa, enkä aina edes kehtaa ottaa sitä esille. Jotenkin ihmiset muuttuvat vaivaantuneiksi ja tietoisiksi nähdessään kameran.

Tuosta jälkimmäisestä ilmaisusta tulee välittömästi mieleen hääjuhlat kolmenkymmenen vuoden takaa. Silloin tietenkin otettiin kaikki videolle. Uusi anoppi istui sohvalla juttelemassa jonkun kanssa asunnon erikoisesta parvekkeesta, ja kun anoppi huomasi videokameran... Miljoona kertaa silmäripsien huikea räps, räps ja hurmaava hymy:"Sellainen, ranskalainen parveke". Tästä tuli lentävä lause sukuun.

Mutta kyllä kamera osaa vangita ihmisistä tosi mainioita tilanteita. Äidin suvun kuuluisin valokuva on miä ja serkku vuonna -75 tädin hautajaisissa. Lähisukulaiset kokoontuivat haudan äärelle kukkien laskun jälkeen. Ihmisiä siinä sitten aseteltiin johonkin kuvaajaa miellyttävään järjestykseen. Valmiissa kuvassa, serkkuni hymyilee niiiiiiin mahtavasti, loistavasti, kuin Naantalin aurinko "miun mummo!" Serkku siis pääsi mummon käsipuoleen. Miä murjotan jossain kauempana äärimmäisen kateellisena mulkoillen.

Tai. Ylhäällä mainitussa hääjuhlassa, sen kirkkotilaisuudessa tuo samainen videokuvaaja onnistui (paitsi sanomaan päivämäärän väärin) kuvaamaan miua ja veljeä meidän tietämättä. Olimme kahdestaan eturivissä. Jossain vaiheessa pappi tietysti sanoi, rukoilkaamme. Veli, miua 5 vuotta nuorempi, ei tajunnut, että pitää laittaa kädet ristiin. Videolla näkyy komeasti, kuin miä heiluttelen mukamas vaihvihkaa veljelle ristittyjä käsiäni, että näin!

Taas

Kun kaikki muut valittaa, että on kylmä ja kostea, liki talvinen kesä, miä porskutan ja nautin ;) Ei ole liian kuuma! Voi kehrätä ja vois neuloakin, jos neulotuttais. Joo, neulemojo on yhä edelleen totaalisen kadoksissa, vaikka lankaa on kyllä tullut kotiutettua vähän liikaakin. Sitä se elämä joskus on.

100 % BFL, pitkävedetty ensin yksisäikeiseksi ja sitten kerrattu perinteiseksi kaksisäikeiseksi. Tämä haluaa ihan ehdottomasti joksikin todella yksinkertaiseksi huiviksi. Tätä on 151 grammaa, joten tästä riittäisi semmoiseen oikeaan kietoutumishuiviin. Paljon sileää pintaa, jotta lanka itsessään on pääosassa.

Kuvat on otettu metodilla sähelletään lahjakkaasti. Ulkona tuppasivat ylivalottumaan, ja vasta sisällä jostain syystä keksin, että sitä valotusta voi säätääkin. En jaksanut mennä ottamaan uusia kuvia, joten kuvitelkaa näihin hitunen vihreää lisää. Sellaista kuusimetsän vihreää. Näissä on kuitenkin tummuusaste oikein.

Oma piha on nautinto niin miulle kuin kissaherroille. Tällä hetkellä kukkivat pionien lisäksi akileija, lehtosinilatva, unikko, kurjenmiekka, tulikellukka, ja mitähän vielä. Tänä vuonna bongasin torilta yrttimyyjän, joka siis myi ihan taimia. Nyt miulla on jokavuotisten ruohosipulin ja persiljan lisäksi myös lisptikkaa, basilikaa, suklaapiparminttua (ihana tuoksu!) ja ranskalaista rakuunaa.

Oppia

Kesäloma on yhtä opettelemista ja oppimista. Viime viikonloppuna esimerkiksi opin:
-että itikat Pielisjärven rannalla on pirullisia ja niitä on kamalan paljon.
-että ne samaiset itikat osaa tunkea sisään aittaan, jos joku huolimaton rakentaja on jättänyt aukon seinään.
-että navigaattorilla on sellaisiakin lempinimiä, joita ei lasten kuullen kehtaa ääneen sanoa.
-että Pösöön mahtuu kolmen naisen ja heidän normaalien viikonloppuvarusteidensa lisäksi kolme rukkia ja neulekone tykötarpeineen. Ihan hyvin. Mitä nyt jalat vähän puutuivat takapenkillä risti-istunnassa.
 -ja ennen kaikkea, että pitkäveto (rukilla) on nopeaa, hauskaa ja kivaa!

Yllä siis vasemmalla ihan ensimmäinen pitkävetokokeiluni ikinä. noin 50 grammaa Hopeasäikeen BFL 80% silkkiä 20%. Onneksi kuva on pieni ja epäselvä, toi on varmaan kaameimpia kehruitani ikinä, mutta oppimisen riemu oli huikeaa! Vähän väliä piti hihkua ääneen vieressä kehrääville/neuloville/kälättäville ihmisille, että kattokaa!

Tämä on sitten se toinen pitkävetokokeilu. Yhä edelleen paksuus vaihtelee runsaasti, mutta kyllä tätä voi jo ihan hyvin neuloa. Ihanan ilmavaa ja pehmoista! Noin 100 grammaa Louhittaren Luolan Tuulian BFL 70 % silkkiä 30%. Tähän lienee paikallaan myös Etsy-linkki. Pitkävetokokeilut jatkuvat kaiken aikaa. Nautin suunnattomasti!

Pitkäveto on houkutellut miua jo pitemmän aikaa, kun se osaavissa käsissä näyttää niin uskomattoman vaivattomalta ja nopealta. Sitä paitsi, mittarimatoa (lyhytvetona myös tunnetaan) on tässä tullut harrastettua jo useampi vuosi. Ja lisäksi, olen ollut niin kateellinen niille kehrääjille, jotka osaavat tehdä paksumpia, ilmavia, pehmeitä lankoja. Minä kun vain kehrään ohutta ja tiukkaa. Mutta pitkävedolla miäkin saan aikaiseksi paksumpaa, ilmavaa ja pehmeää! Sellaista lapas- ja pipolankaa. Kunhan vielä oppisin käyttämään pipoja...

Viimeisenä se vanhin. Tämä oli vuosi sitten Tuulian kehruuklubin (Heavenly Fiber Club) yksi lanka, Voikukka, 70 % merino, 15 % bambu ja 15 % silkki. Tätä oli peräti 150 grammaa ja nyt hiukan harmittaa, että tein kaksisäikeistä, marmoroitua. Kun en miä marmoroinnista yleensäkään tykkää ja tässä on niin nätit värit. Ne värit olisivat pysyneet paremmin ominaan jos olisin ketjukerrannut. No, seuraavan kerran.

Lopuksi vielä mainos lisäopista. Jos joku ei vielä ole tietoinen, niin pari viikkoa sitten ilmestyi Minerva-kustannuksen kautta Kehrääjän Käsikirja. Ensimmäinen kehruukirja suomeksi sitten 80-luvun alun. Perusteellinen, kaunis, selkeä ja ihana! Takana taas tehokimppu Tuulia Salmela (se aiemmin jo mainittu Tuulia). Sain olla mukana tuon kirjan tekemisessä kuvausapuna - en kuvaajana, vaan kuvattavana! Älkää silti säikähtäkö, ei miun pärstää tuosta kirjasta löydy, vain kädet ;)

Kirjaprosessin seuraaminen oli kiehtovaa. Kirjan tekeminen on raakaa työtä, monia asioita tehdään moneen kertaan, ja vielä kerta kiellon päälle. Lopputuloksen saaminen käsiin suorastaan itketti, niin iso oli tunnekuohu ♥ Kirja on oikeasti ihana! Toivomme hartaasti jatko-osaa...

Jes!

Kyllä. Nyt se on. Tai ainakin huomenna. Loma.

Lomasuunnitelmia ei pahemmin ole. Ensi viikonloppu menee reissussa, mutta muuten tarkoituksena on vain olla möllöttää, tehdä sitä mitä kulloinkin mieli tekee. Ehkä käydä Helsingissä, sukulaisissa Etelä-Savossa, tai sitten ei, jos ei satu huvittamaan. Lomassa on ehdottomasti parasta aikatauluttomuus ja pakon puute! 

Aikomus on myös neuloa. Olen aloittanut kesähuivin, mutta tällä menolla se ei kyllä valmistu tänä kesänä. Tekisi mieli neuloa sukkia, mutta ei mitään turhan monimutkaista, joten ehkä päädyn taas ihaniin sileisiin noro-sukkiin. Villasukkien tarve on krooninen ja akuutti yhtä aikaa, aina.

Kehrännyt olen. Tämä valmistui jo parisen viikkoa sitten. 54 grammaa Wensleydale-silkkiä (50/50) Corgi Hilliltä. Ihanan helppo kehrättävää, kaksisäikeistä tein. Tätä vain on niin vähän, että en tiedä mitä tästä tekisi. Hanskat? Ehkä vähän jotain toista väriä tehosteeksi? Katsotaan, kyllä se ajan myötä kertoo mitä tahtoo.

Jossain vaiheessa, kun saan kuvattua, pitäisi kirjoitella kaksi juttua. a) Rukkikatsaus. Villasukan keskisuomalaisessa rukkikeskuksessa on jo neljä erilaista rukkia. Miksi? b) Kirjakatsaus. Olen parina viime viikkona saanut postista monta kiehtovaa käsityökirjaa. Pari vanhempaa pari ihan upouutta painomusteen tuoksuista - ja mikä parasta, jälkimmäiset ovat kotimaisia!

Hinku

Uusi rukki tuli! Se on ihana, tuoksuu puulle ja jollekin, ehkä lakalle. Päivämäärän mukaan se on tehty 2.5.2012. Kuvaa ei vielä ole, eikä sillä ole nimeäkään. Pitää vähän pohdiskella ja makustella. Olkkarissa kyllä alkaa olla ihan aidon käsityöaseman tunnelmaa. Ja ahdasta.

Kesä tuli. Ainakin väliaikaisesti. Toivottavasti mustikan kukat eivät palellu ensi viikolla. Kesän mukana tulivat myös astmaoireet, pahimmat ikinä. Huomenna on saatava lääkettä. Silloinkin kun en meinaa tukehtua, enkä hingu ja vingu (kuten aamulla kävelyllä), keuhkoihin koskee.

Edellisestä huolimatta olen raivannut pihaa kissaherrojen innokkaalla avustuksella. Tänään tyhjensin piha-altaan. Se on semmoinen muovinen 157-litrainen allas. Talven jäljiltä täynnä ällöä vihreää vettä. Silti sieltä ei löytynyt tänä keväänä yhtään ainutta myyrän tai päästäisen raatoa, vaan neljä piskuista (alle 2 cm) sammakkoa. Pelastin sammakot ja vein ne pihan alalaidan ojaan turvaan Indy The Lähmäkäpälältä.

Indy löysi tänään uuden löhöilypaikan. Ikkunan edessä jakkaralla on tuollainen kankainen kori täynnä villoja ja lankaa. Sen päällä oli kiva maata, ja kerrankin kamera oli sohvalla käden ulottuvilla. Vastavaloon kuvattuna tosin ei mikään valokuvaustaiteen helmi. Ei herra siinä kauaa viihtynyt, piti lähteä jahtaamaan jotain itikkaa tms lentävää ötyä. Liharuokaa siis.

Eiku

Viime viikonloppu meni iloisessa Itä-Suomessa iloisten käsityöläisten seurassa. Kehräsimme ja neuloimme siis porukalla Portaanpään kristillisellä kansanopistolla. Mukana oli lähinnä Kuopion seudun neulojia, ja sitten minä ja Tuulia. Paikka oli kaunis (kuvia joskus, lähinnä sitä luontopuolta), ruoka hyvää (taivaallisia ei-taatusti-kaupan-hyllystä karjanlanpiirakoita, mutta parasta olivat ihmiset, jotka puhuivat samaa käsityökieltä.

Kehruuseen taisi koukuttua aika moni... Miä vein mukanani peräti kaksi rukkia ja silti välillä oli ihan pakko neuloa, kun ei ollut rukkia saatavilla. Lainasin Suzie Pron Nemesialle, mutta aika moni muukin kokeili sitä. Jacqueline - tai lyhyesti Jacqui (Suzie on siis merkki ja Jacquie ristimänimi ;) - käyttäytyi kuin pieni enkeli, ei kolissut eikä kränkkäillyt ollenkaan. Se selvästikin tykkää opetushommista.

Mukana oli myös miniSpinner. Sunnuntaina sekin pääsi opetushommiin ja hurmasi välittömästi. Ymmärrän täysin, se nyt vaan on niin täydellinen työjuhta.

Alla oleva lanka on 100 % Wensdeydalea, valmistunut jo ainakin viikko sitten. 105 grammaa ja värjäys Tuulian. Rakastan noita värejä, niin ihanaa syksyä ja niin minua.

Ja jossain vaiheessa vastakehrätty vyyhti eksyi vahingossa ostolangan (sekin Tuulian) viereen - samikset! Värin nimi on Eiku. Siksi nimesin myös itsekehrätyn samoin.

Joku innostui taas kuvaamisesta. Sain pienen kuvausteltan ja tilasin kunnon jalan (hintaansa nähden erinomainen jalka). Eräät muutkin tässä huushollissa innostuivat kuvaamisesta...